Puutarhatiikerin minttuhumaus

Hyasintti puhkoo edellisvuoden lehdetkin tullessaan

Meno ja meininki puutarhassa on nyt niin kiihkeää, ettei perässä tahdo pysyä. Se, mikä eilen oli pikkuruinen aavistus mullassa, onkin tänään ja komea lehtirypäs maan pinnalla.

Vuorenkilpi nupullaan

Eilen käänsin kolme lehtikompostia, joista sain muhevaa multaa kuusi kottikärryllistä. Sitä sitten levittelin kukkapenkkeihin. Neljäs lehtikomposti oli keskeltä vielä hieman kohmeinen, joten se jäi odottelemaan sulamista.

Sinivuokot

Sää on suositunut puutarhahommia. Niin eilen kuin tänäänkin aurinko on paistanut ja lämpöä on ollut kymmenisen astetta. Auringossa enemmänkin. Talikko- ja lapiohommissa tulee sen verran hiki, että takki on äkkiä lentänyt pois ja työ jatkunut paitahihasillaan.

Hämmentynyt puutarhatiikeri tuumailee, minne mamma on kadonnut. Tuoltahan se saapuu ja minä pääsen alapihalle seuraamaan kompostin kääntämistä.

Kompostihommat eivät minua niin kauheasti kiinnosta, joten tutkitaanpa, mitä täältä kasvimaalta löytyy. Kas, mintut ovat pieniä taimia. Nuo viimevuotiset korretkin tuoksuvat vielä mukavasti, joten niitä täytyy vähän kihnuttaa.

Laitetaanpas tähänkin vähän omia tuoksuja. On sitten naapurin Leevillä enemmän haistelemista, kun tulee minun minttujani tuoksuttelemaan.

Mintuissa pitää pyöriä ja korsien kanssa painia.

Mamma istuu kasvimaalaatikon reunalla ja nauraa ääneen. Taidanpa järjestää mammalle pikkuisen näytöksen...

...johon kuuluu kaikensorttista pyörimistä ja peuhaamista mintuissa. Välillä pitää vähän naamaakin putsata...

...ja sitten taas uusi korsi käsittelyyn...

On tämä kevät näin kissankin näkökulmasta ihanaa aikaa. Maa alkaa lämmetä ja ympärillä surisee ja pörisee.

Tässähän voisi ottaa vaikka pienet nokoset.

Jospa nukkuisin sellaista koiranunta, jotta samalla voin toisella silmällä tiirata mamman touhuja.

Nyt se mamma päätti lähteä jatkamaan hommia ja jätti kissansa toipumaan minttuhumauksestaan.

Eihän noin pienestä humauksesta selviäminen montaa sekuntia kestä. Oitis ylös ja oikaisu ruusupuskan kautta katsomaan, minne kummaan se mamma minut taas jätti.

Ai, ei sentään mamma pitkälle mennyt. Tuossahan se on taas kompostin kimpussa, joten minäpä jään reippaana vahtimaan rouskutusruohon kasvua. Näyttääpä tuossa jokunen scillakin nenän edessä kasvavan. Niitä en pureskele, ne on mammaa varten. Tosin eipä se niitä kyllä suuhunsa laita, kunhan katselee ja kuvailee.

Nautiskelkaa, niin mekin teemme. Siis puutarhatiikeri ja mammansa.