Vinkkilistan purkua

Pisarat pyykkinarulla

Olen vuosien ajan kirjannut työpöydältä löytyvään "vinkkivihkoon" mieluisten kasvien nimiä, joihin törmään lukiessani blogejanne ja ylipäätään netissä seikkaillessani. Alkuun laitoin vain kasvin nimen, mutta sitten lisäsin myös lähdetiedot, jotta myöhemmin olisi helppo käydä lukemassa lisätietoa vinkkilistaan kirjatusta kasvista. Joulun välipäivinä sain vihdoin aikaiseksi kahlata vihko läpi ja tehdä niistä luettelo tietokoneelle. Etsin kasvien latinankieliset nimet ja aakkostin luettelon niiden mukaan.

Aika moni kasvi on blogienne kautta löytänyt tiensä puutarhaani ja niiden nimet poistin vinkkilistalta. Aika moni on edelleen vuoroaan odottamassa ja moni unelmakasvi on ajan kanssa osoittautunut tavalla tai toisella sopimattomaksi omaan pihaan. Listan läpikäyminen selkeytti taas kerran ajatuksia. Jokaista haluamaansa kasvia tuskin yhden elämän puitteissa on mahdollista hankkia, eikä kaikkien unelmien ole tarkoituskaan toteutua. Unelmat sinällään jo ovat tarpeellisia ja eteenpäin kantavia.

Loistokärhö - Clematis 'First Love' (Kuva lainattu Flörin sivuilta)

Kirjasin ylös niitä kasveja, joille voisin tarjota mahdollisuuden kotiutua puutarhaamme tulevana kasvukautena. En sano kesänä, koska annan itselleni luvan kasvien hankintaan ja istuttamiseen keväästä syksyyn. Ilman suurempia paineita.

Päällimmäisenä mielessä on Versoja Vaahteramäeltä -blogista 24.8.2017 bongaamani loistokärhö First Love. Kun nyt vuosien harjoittelun jälkeen alan vihdoin tulla tutuksi kärhöjen kanssa, enkä niitä heti ensimmäisen kasvukauden aikana saa tapetuksi (ainakaan kaikkia), uskaltaudun metsästämään tuota valkoista kaunotarta omaan puutarhaan. Ihan tarkkaan en vielä sen sijoituspaikkaa tiedä, mutta pientä ajatuksenpoikasta takaraivossa kyllä on. 

Rusokirsikka - Prunus sargentii (kuva netistä)

Pikkuinen puutarhani Sametti Hortensia kirjoitti 27.12.2017 Kirsikankukkasia postauksessaan upean ylistyksen kirsikkapuille. En tiedä, kuinka suuri neliöiltään Sametti Hortensian puutarha kokonaisuudessaan on, mutta sen tiedän, ettei kuitenkaan kovin suuri. Siinä mielessä jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihastella, miten valtavan määrän kasveja ja usein vielä varsin harvinaisia kasveja hän on puutarhaansa saanut mahtumaan. Sametti Hortensian objektiivinen ja sinnikäs asenne erikoisuuksien kasvattamisessa pienellä pihallaan luo minuun uskoa, että moni asia on omassakin puutarhassa mahdollista, jos vain rohkeasti lähden kokeilemaan. 

Unelma vehreästä ja monikerroksellista puutarhasta toteutuu istuttamalla puita, pensaita, köynnöksia ja perennoja toinen toistensa lomaan. Sametti Hortensian postaus innosti minua hankkimaan puutarhaani koristekirsikka Accoladen kaveriksi rusokirsikan. Tämä hankinta olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta mitäpä tekemättömiä töitä jälkikäteen suremaan. Olkoon uuden kirsikan aika tänä vuonna. 

Pallohortensia - Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' (Kuva netistä)

Pienen pihan suuria unelmia -blogissa (8.8.2016) Kurjenkello kertoi äitinsä puutarhasta ja siellä sudenporkkanan seurassa kasvoi vaaleanpunainen unelma eli pallohortensia Pink Annabelle'. Hortensioista tykkään valtavasti. Kolme syyshortensiaa sai toissa kesänä seurakseen Mustilanhortensian ja ajattelin, että tässähän nyt on riittävästi hortensioita minun pihaani. Mitä vielä, aina on tilaa yhdelle hortensialle, kun laittaa mahtumaan. Onpa mainiota pyörtää omia päätöksiään ja mahduttaa uusia kasveja vanhojen lomaan.
 

Punaluppio - Sanquisorba officinalis 'Red Thunder' (Kuva netistä)

Punaluppioon olen törmännyt useammankin kerran, mutta vinkkivihkosta on jäänyt lähdetieto kirjaamatta. Punaluppio on vanha rohdoskasvi ja se on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka. Alku- ja keskikesällä kukkijoita puutarhassa riittää, mutta loppukesän kukkijoiden joukkoon sopii hyvin uusia tulokkaita.

Punaluppiosta sanotaan netissä: "Huomiota herättävä, pitkään loppukesällä kukkiva ryhmäperenna. Tuuhea kasvusto. Pienet, tummanpunaiset kukat. Kaunis lehdistö. Korkeus 60-100 cm. Aurinkoinen – puolivarjoisa kasvupaikka. Niukka-keskiravinteinen, kostea, läpäisevä multa. Istutusetäisyys 50-60 cm."

Syyskimikki - Actaea simplec 'Brunette' (Kuva netistä)

Syyskimikki 'Brunette' on jo pitkään ollut hankintalistalla. Viime kesänä sellainen melkein jo pääsi ostokoskoriin ison puutarhaketjun pihamyynnistä. Toisen asiakkaan kanssa pyörittelimme kympin maksavia taimia ja siinä ohessa myös päitämme. Kaikki Brunetet, kuten muutkin kasvit, tuolla pihamaalla suorastaan huusivat vettä. Viime kesä oli varsin märkä, joten olisiko henkilökunta laskenut taivaallisen kastelun varaan ja keinokastelu oli sitten jäänyt tekemättä. 

Kovasti minun kävi sääli Brunettea, mutta on riski ostaa kenties pitkäänkin rutikuivana ollut kasvi ja katsoin kympin siitä riskistä olevan minulle liikaa. Tiedän kyseisen firman kantavan myymättä jääneitä kasveja jätelavalle. Sopivalla alennuksella voisin ostaa vähän huonokuntoisemmankin kasvin ja koittaa sen pelastustoimia kotipuutarhassa. Miksiköhän yritykset mieluummin heittävät tuotteita jätelavalle, kuin myyvät alennetulla hinnalla? Minusta se on hirvittävää tuhlausta, mutta ehkä siihen jokin pätevä syy löytyy. 

Minulla on ennestään syyskimikki 'White pearl', joka ei ole koskaan ehtinyt avata nuppujaan. Olen istuttanut sen ohjeiden mukaan puolivarjoisaan paikkaan. Jossain blogissa Brunette oli istutettu kohtalaisen aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan ja se viihtyi siinä hyvin. Ajattelin kokeilla Bruneten suhteen valoisaa istutusta, jotta se ehtisi kukkia. Kunhan nyt ensin sellaisen saan hankittua.

Sinivuokon lehdet jouluna.

No, niin. Nyt on kesän suunnittelu aloitettu ihan konkreettisesti. Seuraavaksi ohjelmassa olisi kylvösuunnitelman teko, kesäkukkasuunnitelma ja kasvarissakin tulee keväällä muutoksia. Sisältä on joulukoristeet jo riisuttu. Keittiössä on vielä joulunpunaiset verhot ja liina, mutta punaisesta väristä tykkäävänä ne saavat toistaiseksi olla piristyksenä. Pihamaalta lähtevät jouluvalot tulevana viikonloppuna. Ostin alennusmyynnistä hehkulamppuja muistuttavan valosarjan, jonka aion ripustaa pergolaan. Pimeyttä vastaan täytyy vielä jonkin aikaa taistella, joten ihan kaikista valoista ei tarvitse luopua.
 

Taas mennään

Tästä se taas lähtee. Vuosi on vaihtunut ja meidän nurkilla se tapahtui melkoisessa paukkeessa ja ryskeessä. Selvästikään ei oltu köyhiä eikä kipeitä, sillä ilma oli sakeanaan ilotulitteiden hajua ja taivaalta leijuvaa tuhkaa ja kipinöitä. Keppejä, pahvisylintereitä ja paperia pääsee taas ahkerasti puutarhasta siivoamaan. Tosin aamuyöstä satanut lumi peitti hetkeksi ilotulitteista syntyneen sotkun. 

Kylän kujilla ja raiteilla tapahtunut paukuttelu olisi ollut huomattavasti näyttävämpi ja tarjonnut iloa laajemminkin, jos se olisi keskitetty kylän keskustaan. Pienen kylämme keskusta sijaitsee mäen päällä, josta ammuttuna raketit näkyisivät todella kauaksi. Siellä on hyviä tasanteita niin ihmispaljoudelle kuin turvalliselle rakettien ampumisellekin. Vaan minkäs sille mahtaa, että jokainen suomalainen haluaa ampua omat paukkunsa pihatiensä tuntumassa. Muutenhan voisi vaikka joutua tutustumaan etäisempiinkin naapureihin. Eikä pääsisi rehvastelemaan sillä, kuka on eniten raketteihinsa rahaa laittanut.

Juuso värjötteli kuudesta alkaen pitkälle yli puolen yön vierashuoneen sängyn alla. Annoin kissan täristä rauhassa ja lähdin kameran kanssa vähän ennen puolta yötä pihamaalle. Olin illan mittaan tankannut oppia ilotulituksen kuvaamisesta, mutta ei se edelleenkään nappiin mennyt. Silti olen iloinen näistäkin räpsyistä.

Uudenvuoden aattoaamuna pihasta löytyi ikävä yllätys. Rajatuijien kupeessa oli karvainen ja osin vereslihalle kaluttu raato. Luulimme ensin sitä naapurin kissaksi, mutta isokokoinen jänis näytti olevan kyseessä. Otin kuvan raadosta, mutta en halua sellaista kuvaa tänne laittaa. Mietimme, mikä eläin on tappanut jäniksen ja käynyt sitä syömässä. Nostin raadon jätesäkkiin ja roskalaatikkoon. Valkoisenruskeita karvatuppoja on edelleen tuijien alustalla runsaasti.

Ensimmäinen siemenluettelo tipahti postilaatikkoon kera vuoden ensimmäisen puutarhalehden. Kyllä polttelee näppejä näitä selaillessa, mutta silti kannattaa pitää maltti mielessä. 

Luin muutama päivä sitten vertailusta, jossa mm. keijunmekon siemenet oli kylvetty tammikuun lopussa ja seuraavat kuukauden myöhemmin, molemmat siemenet samasta erästä. Maaliskuun puolivälissä taimet olivat samankokoisia. Kokeilu oli tehty ilman keinovaloa. Siemen tarvitsee tietyn määrän valoa itääkseen ja kasvaakseen kunnon taimeksi. Jos valoa ei ole riittävästi, ei aikainen kylvö tilannetta paljon paranna.

Syysmyrkkyliljat

Seuraavaksi on tarkoitus paneutua siemenhankintoihin ja muutenkin tulevan kesän suunnitteluun. Kaivoin jo esille Kivipellon Sailan syksyisen tomaattipostauksen, Versoja Vaahteramäeltä Riinan ihanan First Love -kärhöpostauksen ja Pikkuinen puutarha -blogin Sametti Hortensian muutaman päivän takaisen Kirsikankukkasia -postauksen. Jostakin tämä päässä risteilevän ideakaaoksen purkaminen täytyy aloittaa ja mainittujen blogien kasvivinkit ovat nyt päällimmäisenä mielessä ja ehkä myös toteutusvuorossa.

Positiivinen jouluruusu

Talvi ei ole täällä etelässä kunnolla edes alkanut, mutta tammikuuta kuitenkin jo eletään. Ollaan ikäänkuin vuoristoradan huipulla ja pian juna kiitää kohti kesää. Tämän jyrkän alamäen ennen seuraavaa nousua ja mutkaa voi hyvinkin käyttää kylvöjen suunnitteluun ja mahdollisiin kasvihankintoihin. Eikä mikään estä sitäkään, että viettää vapaa-ajat pötköllään puutarhakirjoja ja -lehtiä lueskellen. Vaan tästä se ihanuus taas alkaa. Tulkaa mukaan!
 

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Uusi vuosi edessäsi,
kuin avautuva kirja.
Emme tunne tarinaa,
emme tiedä juonta.
Vain lukemalla sivu sivulta,
vain elämällä päivä päivältä,
tarina vie mukanaan seikkailuihin,
yllätyksiin, iloihin ja haasteisiin,
alati vaihtuviin kuin itse elämä.

 Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta.

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Neljä kuvaa kesästä -haaste

Iris Germanica 4.7.2017

Kivipellon Saila antoi perinteisen Neljä kuvaa kesästä -haasteen, joka kuuluu näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Haasteen voi toteuttaa "varjohaasteena" eli neljä kuvaa kissan vuodesta. Puutarhakissan omistajat voivat halutessaan yhdistää haasteet.

Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

KEVÄT

Esikko - Primula 29.3.2017

Puutarhahörhön talvi on ajanjakso, joka ohitetaan olankohautuksella ja toiveella kasveja suojaavasta lumikerroksesta. Puutarhahörhö herää täyteen vauhtiin hiukan ennen tai viimeistään samanaikaisesti lumesta ja jäästä kurkistavien versojen myötä. Ensimmäisen verson nähtyään se on menoa ja sen jälkeen puutarhahörhön saattaa nähdä konttaamassa hangessa lunta ympärilleen pöllyttäen. Vaikka lunta pyryttäisi ja mittari näyttäisi pakkasta, on kevät saapunut. Tarkkailkaa siis lumessa pylly pystyssä ja pää hangessa liikehtiviä puutarhahörhöjä. Tämän ilmiön kohdatessanne tiedätte, että vihdoin on kevät.

Metsäruusu - Rosa Majalis 3.4.2017

Huhtikuussakin lunta vielä näkee. Etelässä näinä ilmastomuutoksen aikoina yhä vähemmän, mutta pohjoisemmaksi mentäessä ihan kunnon hanget kohoavat vielä kulkureittien varrella ja hiihtämäänkin pääsee. Monet puutarhahörhöt matkaavat hiihtolomalle Lapin tuntureille. 

Yhtä monet puutarhaan hurahtaneet eivät malta suksia naftaliinista kaivaa, vaan nyt he ovat jo nousseet maaliskuisesta polviasennosta hangelta kyykkykumaraan ja kuljettavat sormiaan pensaiden ja puiden oksistossa turvonneita silmuja tunnustellen. Oi, sitä onnea ja iloa, kun vuosien multahommista kovettunut sormenpää tapaa oksassa tuoreen lehtisilmun.

 

Kotkansiipi - 5.5.2017

Huhtikuussa selkä on jo jonkin verran ojentunut jatkuvasta mullan pintaan nousevien piippojen konttausasennossa tapahtuvasta tiirailusta pienen kumaran kautta suoraan seisonta-asentoon, mutta yhä pitää ajoittain muksahdella melkeinpä makaamaan pihamaalle nähdäkseen ihanaiset kotkansiiven hitaasti kerältä avautuvat versot. Siinä ohessa kevään kosteassa maassa maatessa löytyy paljon muutakin mielenkiintoista katseltavaa, joita puutarhahörhö sitten unohtuu tarkkailemaan pitkäksikin aikaa. Usein muu perhe joutuukin hakemaan ikioman hörhönsä taskulampun valossa pois pihamaalta, ettei ihan täysin sinne kylmety.

 

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen 18.5.2017

Toukokuussa päivällä on jo mukavasti pituutta. Kuun alusta loppuun kulkiessa päivä pitenee lähes kahdella tunnilla. Huikeaa! Silloin puutarhahörhö ei enää edes unohdu pihamaalle, vaan käytännössä hän asuu siellä kaiken aikaa. Perheenjäsenten on paras opetella laittamaan itse ruokaa tai tyytymään lähikaupan pakastealtaan lättypizzoihin. Puutarhahörhön aika kuluu maata kaivaessa ja taimia istuttaessa. Kasvihuoneessakin alkaa jo olla niin paljon vipinää, kun yöksi pitää laittaa lämmitin päälle ja päivällä taasen suojata pikkuruisia ja hentoja taimia päivänpaisteelta.

KESÄ

Rosa Poppius 18.6.2017

Kesäkuun puolelle pääastessä puutarha on jo runsautta tulvillaan. Kevään sipulikukkaset lopettelevat kukintaansa ja ruusut kasvattelevat nuppujaan valmistautuen avaamaan tuoksuvat kukkansa. Yksi toisensa jälkeen. Puutarhahörhö kulkee ympäri puutarhaa nostellen oksia ja lehtiä ja tarkkaillen uutta kasvua ja mahdollisia tuhohyönteisiä. Kun yksi kierros päättyy, seuraava jo alkaa. Poissa puutarhasta on lähes mahdotonta olla. Koko kesän kukinta ja kauneus tuntuu yhä olevan edessä ja nälkä nauttia kesän ihanuudesta tuntuu loputtomalta.

Pelargonia 26.6.2017

Monet itse siemenestä kasvatetut kesäkukat alkavat lykkäämään nuppua ja kukkaa toinen toisensa perään. Taimitarhoilta ostetut kesäkukat kukkivat jo täyttä päätä ja niiden nyppimiseen ja kasteluun kuluu tovi toisensa perään. Kastelukannuja täytyy täyttää ja juoksuttaa kesäkukkapurkkien tyvelle, jotta kaikki jaksaisi ahkerasti kukoistaa pitkälle syksyyn. Puutarhahörhö tuskin malttaa käydä sisällä syömässä. Toiveissa onkin, että jokainen kesä olisi lämmin ja päivät sopivasti sateettomia, jotta puutarhahörhö voisi viettää kasvukauden kasvien lailla ulkoruokinnassa.

 

Peonia Duchesse de Nemours 4.7.2017

Puutarhahörhön kauhistus on rankkasateet heinäkuussa, jolloin pionit aloittavat kukintansa. Ilmeisesti pioneilla on sateita puoleensa vetävä ominaisuus, sillä harvoin on sellainen kesä, jolloin pionit saisivat rauhassa avata lukuisat nuppunsa ja vastaanottaa valtavine kukintoineen pelkkää auringonpaistetta. Syvästi pionihulluuteen hurahtaneet puutarhahörhöt hankkivatkin kellarinsa ja vajansa täyteen isokokoisia sateenvarjoja, joita he sitten sateen sattuessa käyvät pystyttämässä ja avaamassa pionipenkkien ylle. Sillä ei ole väliä, vaikka pionien omistaja itse kastuisi läpimäräksi. Hän kyllä kestää kovaakin vesisadetta. Kunhan vain pionit ovat turvassa.

 

Lilium Elite 5.8.2017

Elokuussa puutarhassa alkaa jo aistia syksyn saapumisen, mutta se ei vielä puutarhahörhöä mitenkään hetkauta. Kasvukausi on parhaimmillaan. Kukkapenkit notkuvat aloittelevien syyskukkijoiden kauneutta ja kasvimaakin pullistelee kypsyvää satoa. Päivä lyhenee yhä vikkelämpää vauhtia, mutta lämpöisenä kesänä puutarhahörhö viihtyy pihamaalla pimeäänkin aikaan ja kiireisimmän kesän jo mentyä, malttaa ehkä vähän istahtaakin nauttimaan illan tuoksuista ja äänistä.

SYKSY

 

Kultapiisku ja neitoperho 11.9.2017

Syksy tuo mukanaan haikeuden ja kasvukauden päättymisen lähestymisestä johtuvan kaipuun ikuiseen kesään. Puutarhahörhön päässä risteilee jo sipuliluetteloiden nimistöt ja rivistöt ja puutarhassa kulkiessaan hän painaa mieleensä paikkoja, joihin voisi jälleen kerran uusia sipuleita aikanaan multaan kätkeä. Syyskuu on edelleen erinomaista istutusaikaa ja taimikauppojen ohi onkin ihan mahdoton sisään poikkeamatta kulkea. Työvuoroaan odottava lapio ja pullottavat taimikassit ovat tuttu näky puutarhahörhön terassinkulmalla.

 

Syysvuokko - Anemone 2.10.2017

Lokakuu saattaa tuoda mukanaan jo pikkupakkasia ja huurreaamuja. Alkukuusta kukkivat vielä monet loppukesän kaunottaret. Puutarhatyöt eivät suinkaan ole päättyneet, vaan ahkera puutarhahörhö suunnittelee ja rakentaa uusia kukkapenkkejä, kanttaa ja kärrää ja nyhtää rikkaruohoja, jotta seuraava kasvukausi alkaisi ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Tai siis puhtaalta kukkapenkiltä. 

 

Aronia 20.10.2017

Loka-marraskuussa puutarhahörhö alkaa vähitellen ymmärtää, ettei mikään ole hänenkään puutarhaelämässään ikuista, vaan Suomen talvi pakottaa enenevässä määrin ihmisen sisätiloihin miettimään seuraavan kasvukauden siemenostoksia ja tulevan kesän istutuksia. Sitä ennen täytyy kuitenkin piilottaa multaan satamäärin sipuleita kevään kukkaloiston varmistamiseksi. Vaikka kuinka päättäisi istuttavansa vain kymmenen sipulia, ei alelaarin äärellä seistessään mitenkään pysty houkutusta vastustamaan ja niinpä puutarhahörhö saa otsalampun valossa vielä syksyn viime metreillä - tahi pikemminkin talven ensihetkillä - pahimmillaan rautakangen kanssa istuttaa viimeisiä sipuleita.

Rosa Hansa 25.11.2017

Etelän talvet nyt sitten ovat mitä ovat. Kun ensimmäiset ihastuttavat huurrekuvat on saatu kameran muistikortille tallennettua, taivaalta tuleekin vettä kaatamalla ja kaikki purot ja lammikot tulvivat yli äyräidensä. Puutarhahörhö kulkee tiluksillaan sammaleinen nurmikko jalkojen alla kosteudesta hyllyen pohtimassa ja vähän myös suremassa, kuinka käy kaikkien rakkaudella istutettujen kasvien, jos pakkanen yllättää ennen lämmittävän lumipeitteen saapumista. Luontoa vastaan on mahdotonta taistella, joten täytyy vain toivoa kohopenkkien ja kenties vähän liian aikaisin levitettyjen talvensuojaturpeiden pelastavan edes osan kasveista.

TALVI

Alapiha 1.12.2017

Kun lumipeite vihdoin laskeutuu puutarhan kasvien päälle, huokaisee puutarhahörhö helpotuksesta. Hänkin, joka ei lumesta niin kovin piittaa. Ilo ja levollisuus on harvoin kovin pitkäaikaista, sillä eipä lumi kovin pitkään vielä joulukuussakaan etelän puutarhoja suojaa ja kaunista. Sateen loristessa ikkunaruudussa puutarhahörhö huokaisee ja toivoo kasvien vähitellen tottuvan vaihteleviin säihin ja lumisuojan puutteeseen.

 

Kasvit huurteessa 2.12.2017

Pakkasen huurtaessa maiseman ja lumen muodostaessa dippipäärynöitä puutarhan kasveista puutarhahörhöllä ei ole juurikaan puuhaa puutarhan kanssa. Puutarhassa tulee tehtyä tutkimuskierroksia silloin tällöin, mutta ei suinkaan edes joka päivä. Tykkylumi saa hetkellisesti puutarhahörhöön vauhtia, sillä raskaan lumen alas painamat oksat ovat vaarassa murtua ja pahimmassa tapauksessa tappaa koko huolella ja rakkaudella kasvatetun kasvin.

Kärhötintti 9.1.2017

Tammikuussa puutarhahörhö alkaa jo vähitellen ravistella marras-joulukuun aikana harteilleen laskeutunutta turhautuneisuuden pölyä. Sitä helpottaa merkittävästi postilaatikkoon ja nettiin tupsahtavat siemenluettelot ja merkittävästi aktivoituvat blogikaverit. Joulukukat saavat kyytiä ikkunalaudoilta ja valoisat pinnat alkavat vähitellen täyttyä taimipurnukoista. Puutarhahörhö on jälleen herännyt täysin eloon ja silmissä palaa halu ja into uuteen kasvukauteen.


Täsmennys: puutarhahörhö =  puutarhaan hurahtanut ihminen, joka ei ole ympäristölleen vaarallinen, vaikkakin harrastukseen vihkiytymättömän seurassa ajoittain hieman rasittava. Kasvukauden (tammikuusta marraskuun loppuun) aikana kohdeltava ymmärtäväisesti ja lempeästi. Puutarhahörhöyttä ilmenee kaikissa ikäluokissa, nykyisin yhä enemmän myös miespuolisilla henkilöillä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan puutarhahörhöys saattaa tarttua, eikä siihen ole toistaiseksi löytynyt parannusmenetelmiä. Puutarhahörhön saa pysymään rauhallisena antamalla hänen mielin määrin touhuta harrastuksensa parissa. Talvikaudella pikaisen helpotuksen puutarhahörhön kasvikaipuuseen saa viemällä hänet viherkasvimyymälään. Kätevintä on pitää aina lähistöllä nopeasti avattavaa multapussia, jota nuuhkimalla puutarhahörhö palautuu jotakuinkin normaaliksi. Mikäli se edes on hänen kohdallaan mahdollista.

Nurmijärven peltoja 7.2.2017

En julkaissut kuvia samoista paikoista eri aikoina, sillä sellaisia kuvia oli liian vähän. Aivan riittämättömästi olen kuvannut tammi-helmikuussa. Se täytyy laittaa muistiin ja korjata tilanne tulevan alkuvuoden osalta.

En myöskään toteuttanut varjohaastetta eli "neljä kuvaa kissan vuodesta" tähän samaan, koska hiljan tein postauksen Juusosta. Lisäksi Juuso ulkoilee nykyisin niin harvoin, että kuvat siitä ovat aina lähinnä sen makoilusta sohvalla. 

Alun perin haasteen tarkoitus oli kai kuvata kesää neljällä kuvalla. Komppasin Sailaa ja valitsin neljä kuvaa kustakin vuodenajasta. Se helpotti haasteen toteuttamista ja antoi mahdollisuuden valita useampia kuvia. Eihän nämä haasteet mitään kuoleman vakavia ja tiukasti sääntöihin sidottuja ole.

Haastan niinikään perinteen eli viime vuoden malliin seuraavat bloggarit:

Pirjo Mökkipuutarhassa -blogi

Navettapiika Navettapiihan puuhamaa -blogi

Anneli Pihakuiskaajan puutarha -blogi ja

Saraheinä Saran mökissä ja puutarhassa -blogi

Ohjeet tähän haasteeseen löydät postauksen alusta. Muistathan, että tämäkin haaste on vapaasti otettavissa ja eteenpäin jaettavissa myös ilman erikseen sinuun kohdistettua haastetta. 

Meidän joulu numeroin

Nappasin Elämää ja elämyksiä -blogista tämän hauskan jouluisen haasteen, jota Pirkon tapaan muokkasin hiukan.

Laskematon määrä jouluvaloja

Pimeyttä pitää torjua valoilla ja nykyisin tätä torjuntaa saakin tehdä niin paljon, kuin itse kunkin sielu sietää. Suosin yksivärisiä ja vilkkumattomia jouluvaloja. Mielellään lämmintä keltaista, mutta parit vähän sinertävätkin nyt löytyy (kaupassa ei aina värisävyä erota, vaikka laatikossa lukisi mitä).  Monet puhuvat yhä jouluvaloista ja edelleen jotkut myös paheksuvat liian aikaisin laitettuja jouluvaloja. Minulle ne ovat kausivaloja tai kaamosvaloja tai vaikka ulkoistusvaloja. Tänä vuonna ensimmäiset valot ulos virittelin marraskuussa. Sisällä pienempiä valosarjoja laitan somisteeksi jo aiemmin pimenevien syysiltojen kaunistukseksi.

Olopihalla on nyt valot työhuoneen ikkunan alla olevassa kukkalaatikossa (jossa somisteena on isosta männystä alas pudonneita havuja). Toinen valosarja on jalallisessa rautapallossa ja kolmas alapihalle johtavien portaiden lähistöllä olevassa tuijassa. Neljännen valosarjan laitoin tekokuuseen, joka piti tuoda jouluna sisälle. Ei tuotu, kun en ollut muistanut ostaa siihen uutta kynttiläsarjaa rikkoutuneen tilalle. Ainoa vapaa valosarja oli 360 pikkuruisen tuikun ulkovalosarja, joten kuusi pääsi olohuoneen ikkunan taakse patiolle.

Sisäänkäynnin terassilla on valosarja isossa lyhdyssä. Ne valot saavat olla pitkälle kevääseen, kunnes illat alkavat valostua. Myös sisäänkäynnin  ja keittiön ikkunan alla olevien kukkalaatikoiden kanervissa  on valosarjat. Itsenäisyyspäiväksi ripustin valosarjan kettiön ikkunan edustan isoksi kasvaneeseen tuijaan.

1 joulukalenteri
 
Ystäväni askartelema isohko seinäkalenteri pääsee aina joulun aikaan roikkumaan eteisen kaapiston päätyyn. Kalenterissa roikkuviin pusseihin laitan karkkeja. Aiempina vuosina pussukoita piti yhtenään käydä täyttämässä. Nyttemmin samat karkit saavat olla pusseissa, kunnes on aika nostaa kalenteri varastoon odottamaan seuraavaa joulua.
 

4 porokoristetta

Monissa blogeissa porot, peurat ja kauriit ovat viime aikoina olleet suosittuja sisustuskoristeita, etenkin näin joulun aikaan. Toissa jouluna niitä alkoi ilmaantua meillekin. Keittiön sivupöydällä seisoo hopeinen poro ja olohuoneen pöydällä kaksi pienempää hopeista poroa. Yksi valkoinen sarvipää könöttää eteisen lipaston päällä ja pienempi patinoitu eläin ympäri vuoden takkahuoneen lipaston asetelmassa. Se ei taida olla poro, vaan luultavasti jokin muu isokokoinen hirvieläin.

5 elävää kynttilää, 3 pattereilla ja ajastimella toimivaa ja tuikut päälle

Olohuoneen toisen tason päällä on kaksi elävää pöytäkynttilää, jotka alkavat olla jo loppuun poltettuja. Toisella sivutasolla on yksi viininpunainen antiikkikynttilä. Keittiön kahteen kynttilänjalkaan vaihdan vuodenaikojen, sisustusvärien ja mielialojen mukaan antiikkikynttilät. Nyt vuorossa on punaiset.

Olohuoneessa on lisäksi kaksi oikean näköistä pattereilla ja ajastimella toimivaa aidon näköistä pöytäkynttilää. Kolmas samanlainen on keittiössä. Patterikynttilät ostin muutama vuosi sitten kotimyynnistä ja ne maksoivat maltaita. Ne ovat toimineet moitteetta ja syövät yllättävän vähän paristoja. 

Lisäksi takan reunustalla on viisi tuikkukynttilää ja olohuoneen pöydällä neljä. 

0 joulutyynyliinaa

Meillä ei ole varsinaisia jouluaiheisia tyynyliinoja. Olohuoneen sohvatyynyihin vaihdan vuodenaikojen mukaan eri värisiä tyynyliinoja. Nyt on värivuorossa fuksia ja harmaa.
 

Noin 10 joululahjaa

Aikuisten kanssa teimme sopimuksen, ettei osteta joululahjoja toisillemme. Aika hyvin sopimus piti kutinsa. Läheisille annoin perinteisen omista kuvista teettämäni kalenterin, leipomani taatelikakun ja itse tehtyä sinappia. Lisäksi jaoin omatekoisia sukkia, kurpitsapikkelsiä ja herukkahyytelöä. Suvun kahdelle pienelle lapselle ostin pehmoisia paketteja ja pelejä. Yhdelle isommalle annoin lahjakortin ja perinteisen kirjalahjan. Oman perheen kesken sovittiin, että syödään hyvin. 

Pientä lipsumista lahjattomuussopimuksesta tapahtui, mutta pääasiassa kokeilu onnistui hyvin ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä. Ensi vuonna sopimusta voi vielä hioa ja täsmentää.
 

1 joulutähti

Yksi valkoinen roikkuu valaistuna vierashuoneen ikkunassa. Yksi oranssi ja ikivanha on joulukoristelaatikossa. Yhtään kukkajoulutähteä kodista ei tänä vuonna löydy.
 

1 joulukuusi

Lähes 20-vuotias tekokuusi seisoo nyt patiolla, kuten ylempänä kerroin. Saattaa olla, ettei se enää sisälle pääsekään, sillä se varisee nykyisin enemmän, kuin oikeat kuuset loppiaisen kynnyksellä. Lisäksi osa tekokuusen oksista on niin moneen kertaan auki ja sisään taivutettu, etteivät ne tahdo enää pysyä kunnolla kuosissaan.

Eteisen pöydällä on pieni minikuusi, teko sellainen. Vuosia sitten ostimme työkaverin kanssa pienet kuuset piristämään työpaikan kiireitä joulun alla. Kuusi vietti monta vuotta laatikossa, kunnes muutama vuosi sitten ostin siihen uuden valosarjan ja kuusi löysi joulupaikkansa eteisestä.

1 jouluverho

Keittiöön tapaan vaihtaa jouluisin verhot. Kolme vuotta sitten ihastuin Marimekon punaiseen "Ensilumi" -kankaaseen ja ompelin siitä verhot. Valkoista keittiötä on kiva värittää tekstiileillä. Muualle en ole enää vuosiin vaihtanut verhoja jouluksi.

 7 joulukukkaa

Kukkia kodissa pitää olla ja jouluna sitten joulukukkia. Amarylliset ovat vieneet sydämeni täysin. Yksi kerrottu valkoinen alkaa jo lopetella kukintaansa (ellei sitten kolmatta vanaa jostain esiin tupsahda). Valkoisen amarylliksen toinen vana kallistui niin pahasti, että leikkasin sen vaasiin. Vaaleanpunainen Candy Floss on parhaimmillaan ja vaaleanpunainen kerrottu Rosetta vasta aloittelee. Ukkokullan tuoma punainen amaryllis on vielä aivan nupulla.

Itsenäisyyspäiväksi ostin lähikaupasta viiden valkoisen hyasintin asetelman. Tykkään kovasti hyasinteista, mutta samassa huoneessa en enää voi niiden kanssa olla. Nuppuinen asetelma oli kaupassa kovin houkutteleva ja ajattelin kokeilla, josko silmät eivät sittenkään alkaisi vuotamaan. Silmien ärsyyntymisen vuoksi hyasintit joutuivat kuitenkin takkahuoneeseen ja nyt ne ovat jo niin rupsahtaneita, ettei tuoksusta ole haittaa. Odottelevat kesää päästäkseen pihamultaan.

Vanhempani toivat koriasetelman, jossa on pieni sypressi ja kirkkaanpunainen tulilatva rusettikoristeineen. Ystävältä reippaasti ennen joulua saatu valkoinen atsalea kukkii edelleen täysillä.

4 kynttelikköä

Keittiön, kirjaston, takkahuoneen ja yhden makkarin ikkunalla on perinteiset seitsemän kynttilän kyntteliköt. Sähköllä toimiviin valosarjoihin ja kynttelikköihin olen liittänyt ajastimet, jotta niitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä ja sammuttamassa. Lyhyen ajan sisällä meillä on ollut kaksi pidempää sähkökatkoa, jolloin ajastinten kellokytkimet ovat pysähtyneet. Niinpä aina sähkökatkon jälkeen on pitänyt kiertää säätämässä valosarjat uudelleen.
 

2 + 5 joulukirjaa 

Tänä vuonna ostin kaksi joululahjakirjaa. Molemmat sukulaislasten paketeihin laitettaviksi. Yleensä olen ostanut lukemista niin itselle kuin Ukkokullallekin joululahjaksi, mutta lahjattomuuslupauksen vuoksi pistäydyin jouluviikolla hakemassa kirjastosta 5 romaania luettavaksi. Kirjamessuhankinnoistakin osa odottaa vielä aloitusta. Aika vähän olen ehtinyt joulun aikana lukea, mutta yhdestä sentään sulkeutuu pian takakansi.

1 joululiina

Vähemmän nykyisin harrastan minkäänlaisia pöytäliinoja. No, keittiön pöydällä on yleensä Pentikin vahakangasliina, jonka jouluksi vaihdoin valkoiseen kangasliinaan. Eteisen pöydällä, minikokoisen joulukuusen alla on punainen, joulutähden muotoinen liina. Sen naapurit ovat tuoneet minulle muistaakseni Madeiralta. Se on nätti, kuin karkki ja se on saanut jouluperinnepaikan minikuusen kumppanina.

1 (joulu) kissa

Lisäksi meillä on yksi joulu- ei, vaan ympärivuotinen kissa, jolle kalkkuna on maistunut enemmän kuin hyvin. Ruokailun jälkeen on hyvä köllöttää takkahuoneen sohvalla odottamassa, että mamma lopettaisi harjaussessionsa ja veisi joulurekvisiittansa ainakin vähän kauemmas, mutta mieluummin kokonaan pois.

Tähän loppukoon joulujorinat. Seuraavaksi voikin ilolla ja innolla siirtyä puutarhakauden aloitukseen.

Hyvää Joulua Ystävät!

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin: viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,

iloa riemua kukkurapäin.

Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.