Taas mennään - kohti kevättä

Matka uudessa vuodessa on alkanut. Runsaiden pyhäpäivien vuoksi päivät ovat välillä vähän kadoksissa ja aamulla herätessä täytyy hetken miettiä, onko arki vai pyhä, keskiviikko vai ehkä jo lauantai. Uuden vuosiluvun kirjoittaminenkaan ei vielä suju automaattisesti. Varmaan jokunen päivä tai pari viikkoakin saa näppiksellä peruutella ja uusia lukemia kirjoitella oikeaan vuosilukuun osuakseen.

Talvimyräkkä on saanut maan sekaisin liikennettä ja ihmisiä myöden. Kummasti se talvi nykyihmiset ja etenkin autoilijat aina yllättää, vaikka sentään eletään tammikuuta. Onhan nämä talvet ainakin täällä etelärannikolla muuttuneet varsin vetisiksi ja leudoiksi, mutta edelleen kylmyys ja lumi ovat ajankohtaan nähden tavalliset ja asiaankuuluvat elementit. Itse asiassa lenkillä käydessäni totesin lunta sataneen varsin vähän, eikä navakka tuulikaan mitenkään hurjalta tuntunut.

Loppuvuodesta blogi-ideat tuntuivat kadonneen jonnekin kiven koloon ja mieleen hiipi jo pelko, ettei puutarhainnostuskaan kenties enää jaksa herätä. Turhaan etukäteen murehdin, sillä yksi ainut postilaatikkoon tipahtanut siemenluettelo on saanut taas kylvöhormonit päässä - sielläkö ne asustaakin - hyrräämään. Muutama bloggari on jo ehtinyt postata uusista suunnitelmistaan ja onpa Maatiaiskanasen elämää -blogi aloittanut jo kylvötkin.

Tuore siemenluettelo aktivoi minut inventoimaan omat siemenvarastot. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä kylvö- ja istutussuunnitelmia. Laatikkoviljelmissäni harrastan vuoroviljelyä. Hyvin muistan, mitä laatikoissa on edellisinä kesinä kasvatettu, mutta kivahan kaikki suunnitelmat on kirjata paperille.

Viime kesänä tuli istutettua turhan paljon kukkia ruukkuihin. Olihan ne kauniita ja iloitsin kaikista kovasti, mutta selkä vääränä ruukuille sai vettä kantaa. Ehkä tuleva kesä ei ole yhtä hikisen helteinen ja kuiva. Aika näyttää. Toivottavasti lämmin kuitenkin.

Krakovalaisesta kirjakaupasta ostin pari puutarhalehteä. Toinen on paikallinen ja toinen Gardener´s World. Harmi vain, että kumpainenkin puolan kielellä. Aika vaivalloista on nettikääntäjän kanssa sanoja puljata, kun ei oikeanlaista sanakirjaakaan ole käytössä. Enkä ole ajatellut hankkiakaan. Kuvien katselu sentään sujuu ongelmitta kielitaidottomaltakin. Eikä maksaneet lehdet Krakovassa paljon. Eikös moinen ostaminen ole melkeinpä Sulo-Vilenmäistä säästämistä.

Kellarissa talvehtivat pelaguut ovat ihan yhtä raaskun näköisiä, kuin kuusi sisälläkin aikaansa viettävää. Kellarin pelaguilla on virtaa sen verran enemmän, että päivänsä pilkkopimeässä viettäessään pukkaavat kaiken aikaa kukkia. Enää en edes viitsi nuppuja taitella pois. Käyttäköön voimansa kukkimiseen, jos se heidän pimeyttään valaisee.

Mihinkäs sitä kissaihminen tavoistaan pääsisi. Kun ei ole omaa kissaa, täytyy herkutella toisten kissoilla. Tyttären kissapoikia kävin uutena vuotena ruokkimassa ja rapsuttamassa. Pois lähtiessäni Nemo jäi eteisen lipastolle pohtimaan, olisiko akkujen lataaminen tarpeen. Nenän yllä riippuva laturinpiuha ei sentään ollut pistorasiassa kiinni. Ja Nemolla virtaa riittää lataamattakin.

Vastahan tässä oli uudenvuodenpyhä ja seuraavaksi onkin sitten loppiaispyhä. Sen jälkeen voimmekin palata normaalin päiväjärjestykseen, jolloin aamulla herätessä toivon mukaan on paremmin kartalla siitä, missä kohtaa kalenteria kulloinkin liikutaan.

Päivät pitenevät, valo lisääntyy. Kohti kevättä ollaan menossa ja vauhdilla. Ihanaa!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille niille, joille en sitä vielä ole toivottanut! Ja toistamiseen niille, joille olen jo toivottanut. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

 

Taas mennään

Tästä se taas lähtee. Vuosi on vaihtunut ja meidän nurkilla se tapahtui melkoisessa paukkeessa ja ryskeessä. Selvästikään ei oltu köyhiä eikä kipeitä, sillä ilma oli sakeanaan ilotulitteiden hajua ja taivaalta leijuvaa tuhkaa ja kipinöitä. Keppejä, pahvisylintereitä ja paperia pääsee taas ahkerasti puutarhasta siivoamaan. Tosin aamuyöstä satanut lumi peitti hetkeksi ilotulitteista syntyneen sotkun. 

Kylän kujilla ja raiteilla tapahtunut paukuttelu olisi ollut huomattavasti näyttävämpi ja tarjonnut iloa laajemminkin, jos se olisi keskitetty kylän keskustaan. Pienen kylämme keskusta sijaitsee mäen päällä, josta ammuttuna raketit näkyisivät todella kauaksi. Siellä on hyviä tasanteita niin ihmispaljoudelle kuin turvalliselle rakettien ampumisellekin. Vaan minkäs sille mahtaa, että jokainen suomalainen haluaa ampua omat paukkunsa pihatiensä tuntumassa. Muutenhan voisi vaikka joutua tutustumaan etäisempiinkin naapureihin. Eikä pääsisi rehvastelemaan sillä, kuka on eniten raketteihinsa rahaa laittanut.

Juuso värjötteli kuudesta alkaen pitkälle yli puolen yön vierashuoneen sängyn alla. Annoin kissan täristä rauhassa ja lähdin kameran kanssa vähän ennen puolta yötä pihamaalle. Olin illan mittaan tankannut oppia ilotulituksen kuvaamisesta, mutta ei se edelleenkään nappiin mennyt. Silti olen iloinen näistäkin räpsyistä.

Uudenvuoden aattoaamuna pihasta löytyi ikävä yllätys. Rajatuijien kupeessa oli karvainen ja osin vereslihalle kaluttu raato. Luulimme ensin sitä naapurin kissaksi, mutta isokokoinen jänis näytti olevan kyseessä. Otin kuvan raadosta, mutta en halua sellaista kuvaa tänne laittaa. Mietimme, mikä eläin on tappanut jäniksen ja käynyt sitä syömässä. Nostin raadon jätesäkkiin ja roskalaatikkoon. Valkoisenruskeita karvatuppoja on edelleen tuijien alustalla runsaasti.

Ensimmäinen siemenluettelo tipahti postilaatikkoon kera vuoden ensimmäisen puutarhalehden. Kyllä polttelee näppejä näitä selaillessa, mutta silti kannattaa pitää maltti mielessä. 

Luin muutama päivä sitten vertailusta, jossa mm. keijunmekon siemenet oli kylvetty tammikuun lopussa ja seuraavat kuukauden myöhemmin, molemmat siemenet samasta erästä. Maaliskuun puolivälissä taimet olivat samankokoisia. Kokeilu oli tehty ilman keinovaloa. Siemen tarvitsee tietyn määrän valoa itääkseen ja kasvaakseen kunnon taimeksi. Jos valoa ei ole riittävästi, ei aikainen kylvö tilannetta paljon paranna.

Syysmyrkkyliljat

Seuraavaksi on tarkoitus paneutua siemenhankintoihin ja muutenkin tulevan kesän suunnitteluun. Kaivoin jo esille Kivipellon Sailan syksyisen tomaattipostauksen, Versoja Vaahteramäeltä Riinan ihanan First Love -kärhöpostauksen ja Pikkuinen puutarha -blogin Sametti Hortensian muutaman päivän takaisen Kirsikankukkasia -postauksen. Jostakin tämä päässä risteilevän ideakaaoksen purkaminen täytyy aloittaa ja mainittujen blogien kasvivinkit ovat nyt päällimmäisenä mielessä ja ehkä myös toteutusvuorossa.

Positiivinen jouluruusu

Talvi ei ole täällä etelässä kunnolla edes alkanut, mutta tammikuuta kuitenkin jo eletään. Ollaan ikäänkuin vuoristoradan huipulla ja pian juna kiitää kohti kesää. Tämän jyrkän alamäen ennen seuraavaa nousua ja mutkaa voi hyvinkin käyttää kylvöjen suunnitteluun ja mahdollisiin kasvihankintoihin. Eikä mikään estä sitäkään, että viettää vapaa-ajat pötköllään puutarhakirjoja ja -lehtiä lueskellen. Vaan tästä se ihanuus taas alkaa. Tulkaa mukaan!
 

Lajitteletko latinaksi, suomeksi vai peräti savoksi?

Piakkoin on taas käsillä hetket, jolloin käsissä pyöritellään siemenpusseja ja päässä kasvien nimiä. Itse asiassa olen jo aloittanut pussien rapistelun, kuten aika moni muukin. Lähdin hommaan vähän takaperin seikkailemalla ensin monissa netin siemenkaupoissa ja vasta ensimmäisen tilauksen tehtyäni ryhdyin katsomaan, mitä omista varastoistani löytyy.

Nakkasin aikamoisen pinon tyhjiä siemenpusseja roskiin kummastellen samalla, minkä vuoksi niitä talletan. Onhan minulla kuitenkin tiedossa, mitä ja milloin olen kylvänyt. Muutenkin siivosin pussukkalaatikoita. Onnekseni hyllystä löytyi yksi ylimääräinen tyhjä laatikko, johon siirsin omasta puutarhasta kerättyjen siementen pussit. Tein vielä uudet välilehdet jokaiseen laatikkoon. Vihanneksille lajeittain ja kukkien siemenille aakkosittain. Koska itse kerättyjä siemeniä on sen verran rajallinen määrä, niille laitoin nimillä varustetut välilehdet. 

Olisin hommannut lisää siementen varastoimiseen soveltuvia laatikoita, mutta harmikseni noita käteviä laatikoita ei enää viimeksi Ikeassa käydessäni ollut. Olivat muuttaneet mallin toisenlaiseksi ja laatikoiden koko- ja värivalikoimakin oli taas aivan erilainen. Musta väri sopisi käyttööni, sillä kesän mittaan noihin laatikoihin tuppaa tulemaan multaisia sormenjälkiä, jotka etenkin valkoisissa laatikoissa näkyvät liiankin hyvin. Kansia harvemmin laitan kiinni, joten hiukan liian korkeat välilehdet jäi typistämättä.

Kaikki siemeniä myyvät yritykset eivät enää postita luetteloita kotiin, vaan niitä voi selata joko verkkokaupassa tai lataamalla tiedoston omalle koneelle. Jälleen kerran manasin verkkokauppaohjelmistojen kirjavuutta. Joidenkin kauppojen sivuilla on helppo liikkua ja tieto löytyy näppärästi. Jotkut taasen ovat osanneet piilottaa jopa olennaiset asiat niin tehokkaasti, että päätään raapien aikaa saa mahdollisten ostosten parissa kulumaan melkoisesti. Osa toimittaa kattavan tilausvahvistuksen sähköpostiin ja siitä näkee, mitä ja miten paljon on tilannut. Joiltakin tulee vahvistuksena vain, että tilaus on otettu vastaan ja siinä sitten mietit seuraavalla viikolla, että mitä tulikaan tilattua. Ellei ole muistanut jokaista ostosta heti muistiin kirjata.

Impectan postituslistalta olen jossain vaiheessa pudonnut pois, joten tilasin heiltä uuden siemenluettelon. Se tuli todella nopeasti ja pääsin ihastelemaan paksun kirjasen melkoista antia. Luettelon ohessa tuli myös 40 kruunun lasku, mitä hieman ihmettelin, mutta päätin kuitenkin sen maksaa. Eihän se ole kuin nelisen euroa. 

Vaan maksaminen osoittautuikin odotettua vaikeammaksi. Verkkopankki ei hyväksynyt maksua, koska tilinumero ei ollut IBAN-muodossa. Tilinumeroa ei voinut muuttaa IBAN-muotoon, koska Ruotsin kruunu ei ole EU-valuutta. Pankista apua kysyessäni, sain kuulla, että kruunuissa olevan laskun voi maksaa vain valuuttamaksuna. Se taasen olisi kaikkine kuluineen tullut kustantamaan minulle yli 30 euroa. 

Laitoin Impectalle sähköpostilla kysymyksen, voisiko laskun hoitaa jollain helpommalla keinolla tai löytyisikö heiltä eurotili. Jo samana päivänä sieltä tuli vastaus ja anteeksipyyntö. Heiltä oli vahingossa lähtenyt luettelon mukana lasku, jonka siis saatoin hävittää.

Päädyin tekemään tilauksen kotimaisesta firmasta, vaikka erittäin kilpailukykyisiä ulkomaisia vaihtoehtoja löysin Hernepensaselämää -blogin Jorin postauksesta. Ihan kaikkia haluamani siemeniä en saanut yhdestä paikasta. Jokavuotisen kesäkukkasuosikkini maurinmalvan siemenet on edelleen löytämättä. Harmi, etten ottanut viime kesänä siemeniä omastani. Nyt jäi sitten mietittäväksi, kyttäänkö puuttuvia kauppojen siemenhyllyistä vai tilaanko jostain toisesta verkkokaupasta. Usein vain yhden tai muutaman pussin tilaaminen tulee suhteessa kalliiksi, sillä postimaksut nostavat pussukan hintaa.

Tilattujen siementen saavuttua laitoin ne laatikoihinsa odottamaan kylvöjä. Joku bloggari kertoi laittaneensa siemenpussit järjestykseen kylvöajan mukaan. Hetken mietin, mikä olisi minulle sopiva lajitteluperuste; latinankielinen, suomenkielinen tai kenties joku muu. Löydänkö kesämalvikit helpommin K:sta, vai onko latinan Lavatera sittenkin parempi? Päädyin latinankieliseen lajitteluun, sillä vaikka monen kasvin kohdalla en nimiä latinaksi osaakaan, on se yleismaailmallinen ja monella tapaa pätevä systeemi. Varsinkin netistä jotain hakiessa saa enemmän ja parempaa tietoa kasvien latinankielisillä nimillä.

Viime aikoina olen tuhrannut aikaa enemmän kaikenlaiseen saamattomaan haahuiluun, kuin että olisin tehnyt jotain konkreettista ja asioita eteenpäin vievää. Tarkoitus on laatia kylvösuunnitelma niin esikasvatettaville kuin suoraan ulos kylvettävillekin. Päätän myös joka kevät tehdä jonkinlaisen suunnitelman kesäkukkaistutuksista ja -hankinnoista. Viime keväänä olin jo hyvällä alulla, mutta en vienyt suunnitelmaa maaliin saakka. Impulssiostokset ovat toki mukavia, mutta ei ne kesäkukatkaan ostettuina niin halpoja ole, etteikö mietitty ennakkosuunnitelma olisi vähintäänkin taloudellisesti hyödyllinen. Suvikummun Marja oli tehnyt kesäkukkapostauksen, jollaisesta voisi olla itsellenikin apua.

Viikonloppuna ryhdistäydyin sen verran, että sain päivitettyä luettelon siemenistäni. Samaa listaa käytän myöhemmin kylvöjen merkitsemiseen. Keväällä ja syksyllä olen yleensä tehnyt myös työlistan, johon kirjaan isommat ja pienemmät tehtävät sitä mukaa, kun niitä päähän ilmaantuu. Kaikki eivät luonnollisestikaan toteudu. Osa siirtyy keväästä syksyyn ja sieltä seuraavalle keväälle. Osa sulaa kokonaan pois. Minulla tällainen listaaminen sopii. Kun asiat on kirjattu ylös, niille on helpompi järjestää aikaa ja ne tulevat helpommin tehdyiksi. Enemmän minua häiritsee päässä vellova kaaos ja alituinen pohtiminen "mitä minun pitikään tehdä?". Kun asiat on mustana valkoisella, ne on ikäänkuin jo puoliksi tehtyjä.

Posti toi ilahduttavan viestin Rivaripihan Sannalta, joka oli tehnyt uudenvuodenlupauksen laittaa hyvä kiertämään. Sen lupauksen tuloksena sain raikkaan kortin kera pussukan kesäkukkien siemeniä eli ruiskaunokkia, valkoista kesämalvikkia, kosmosta, unikkoa ja aurankukkaa. Lämmin kiitos Sanna siemenistä. Pienet teot ilahduttavat enemmän, kuin osaamme kuvitellakaan.
 

Keväisiä unia ja muuta hölmöilyä

Hammaskolosärky alkaa vähitellen laantua. Sen sijaan poski on edelleen turvoksissa ja vedetyn hampaan kohdalle poskeen on hiljakseen muodostunut mojova mustelma. Tässähän voisi vitsailla, että uudenvuoden elo meni nujakoinnin puolelle. Tänään jo naurattaa edellispäiväiset ja eiliset hölmöilyt ja rohkenen niistä muillekin kertoa. Kun keskiviikkona vihdoin pääsin hammaslääkärireissulta kotiin, nappasin heti buranan helpottaakseni tykyttävää kipua ja särkyä. Siinä hötäkässä tulin niellyksi myös hampaankoloon työnnetyn verisen tupon. Tuppo ei ihan pieni ollut, jonka vuoksi ihmettelin, miksi särkylääkkeen nieleminen oli niin työlästä. No, selvisihän se, kun totesin hammaskolon tyhjäksi. Yökkäilkää vaan, ei se minustakaan kivalta tuntunut, mutta minkäs omalle hosumiselleen mahtaa.

Kun tässä tunnustusten linjalle lähdettiin, niin kerron myös syyn siihen, miksi edellinen yö meni hammaskolosärystä kärsiessä. Kävinhän sentään kahdesti hakemassa särkylääkettä, joka ei sitten tehonnut millään. No, aamun tullen sekin ongelma selvisi. Olin nimittäin yön pimeydessä ottanut pillerin väärästä rasiasta eli antibioottinappulan. Ja vielä kahdesti. Kyllä tunsin itseni hölmöksi ja vielä erityisen emähölmöksi, kun olin ehtinyt muille marmattaa särkylääkkeiden tehottomuutta.

Viime yönä näin sitten unta siemenluetteloista. Yritin soittaa ja laittaa sähköpostia Korpikangas-Siemenelle ja Exotic Gardeniin ym. paikkoihin saadakseni tuoreet siemenluettelot, mutta kukaan ei vastannut ja aloin jo huolestua jääväni kokonaan ilman noita elintärkeitä luetteloita. Kovin unessa ihmettelin, mihin puutarhayritykset ovat osoitetietoni hukanneet, kun joudun joka vuosi erikseen uudet luettelot tilaamaan. Olisiko tässä jonkinlainen siemenstressi kehitteillä? Tammikuun alussa.

Päivä on ollut harmaatakin harmaampi. Aamulla keittiön mittarissa oli vajaa yksi pakkasaste (siis ikkunan ulkopuolella luonnollisesti), mutta vähitellen lämpöasteet ovat nousseet plussan puolelle. Käydessäni kävellen kylillä, satoi harmaus hienoina pisaroina kasvoille ja vaatteille. Mutta liukasta ei ollut, mikä myönteisenä asiana mainittakoon. Ei tarvinnut pelätä liukastumista ja pahin loskakin on jo ehtinyt teiltä sulaa ja valua sivummalle. Mihinkään ei tämä märkyys enää imeydy, koska vettä tuntuu olevan ja entuudestaan kaikki paikat täynnä. Saapa nähdä, miten kaikki kasvit selviytyvät tästä ylenmääräisestä kosteudesta.

Tänään lähti sitten joulukuusi kellariin. Ja kaikki joululiinat ja jouluverhotkin vaihdoin vähemmän punaisiin. Nyt joulusta muistuttaa täällä sisällä ainoastaan joulukukat, mutta ulkona on sentään vielä jouluvalot ja saavat vähän aikaa ollakin. Ellen nyt sitten saa tämänpäiväisen kaltaista siivousspurttia. Lupaan olla saamatta, koska ulkona valot piristävät ja tuovat eloa muuten niin harmaaseen maisemaan. Kävin jopa auringon laskeutumisen jälkeen sytyttämässä taas kynttilöitä ulkolyhtyihin. 

Torstaina kävin siivoamassa vanhempieni luona ja kipaisin heidän kanssaan myös kaupassa. Roolini kauppamuulina on alkanut kovasti kaivata sellaista perässä vedettävää kauppakassia. Vaikka kaksi vanhaa ihmistä ei kovin suuria määriä ruokatarpeita kaupasta tapaa ostaakaan, painaa se kauppakassi meikäläisen kipeissä käsissä ihan tarpeeksi. Joillekin perässä vedettävä kauppakassi merkitsee selkeää siirtymistä vanhuuden porteille, mutta minulle siitä on tullut pelkästään käytännöllisyyskysymys. Jos joku asia helpottaa elämää, niin miksi siitä tehdä identiteettiongelma itselleen. Tiedän kyllä, mistä sellaisen kauppakassin kätevästi voisi ostaa, mutta olen päättänyt pysyä mahdollisimman kaukana kaikista aletavaraa myyvistä kaupoista, jotta en sortuisi monenlaisiin turhuuksiin. Vaatekaapissa on aivan riittävästi vaatteita. Juuri nyt en aivan varmasti ole mitään erityistä vailla, mutta auta armias, jos menen johonkin kauppaan, niitä tarpeita alkaa työntyä vaaterekkien väleistä ja hyllyjen hämystä. Jos ihminen - tässä tapauksessa minä - ei pysty vastustamaan kiusauksia, on paras pysyä poissa kiusausten ääreltä.

Kuten kuvista saattaa havaita, värisävyt ulkosalla ovat kortilla. Vaikka meneillään on ihan sydäntalvi, on ulkona kuitenkin aavistus keväästä. Toissapäivänä aurinko hetken pilkahti ja eikös jossain talitintti virittänyt titityynsä. Viereisen talon räystäältä tipahteli vettä ja hiekka kenkieni alla ratisi asfaltilla, joten kyllä tuli keväinen tunnelma. 

Vaikka kevättä kovasti odotan ja kaipaan, toivoisin silti tähän väliin hiukan lisää valkeaa lunta ja pieniä pakkasia. Vielä ei ole kevään aika ja suomalainen luonto tarvitsee talvensa. Kyllä kunnon talven jälkeen keväästä nauttii kaksin verroin enemmän.