Taas mennään

Tästä se taas lähtee. Vuosi on vaihtunut ja meidän nurkilla se tapahtui melkoisessa paukkeessa ja ryskeessä. Selvästikään ei oltu köyhiä eikä kipeitä, sillä ilma oli sakeanaan ilotulitteiden hajua ja taivaalta leijuvaa tuhkaa ja kipinöitä. Keppejä, pahvisylintereitä ja paperia pääsee taas ahkerasti puutarhasta siivoamaan. Tosin aamuyöstä satanut lumi peitti hetkeksi ilotulitteista syntyneen sotkun. 

Kylän kujilla ja raiteilla tapahtunut paukuttelu olisi ollut huomattavasti näyttävämpi ja tarjonnut iloa laajemminkin, jos se olisi keskitetty kylän keskustaan. Pienen kylämme keskusta sijaitsee mäen päällä, josta ammuttuna raketit näkyisivät todella kauaksi. Siellä on hyviä tasanteita niin ihmispaljoudelle kuin turvalliselle rakettien ampumisellekin. Vaan minkäs sille mahtaa, että jokainen suomalainen haluaa ampua omat paukkunsa pihatiensä tuntumassa. Muutenhan voisi vaikka joutua tutustumaan etäisempiinkin naapureihin. Eikä pääsisi rehvastelemaan sillä, kuka on eniten raketteihinsa rahaa laittanut.

Juuso värjötteli kuudesta alkaen pitkälle yli puolen yön vierashuoneen sängyn alla. Annoin kissan täristä rauhassa ja lähdin kameran kanssa vähän ennen puolta yötä pihamaalle. Olin illan mittaan tankannut oppia ilotulituksen kuvaamisesta, mutta ei se edelleenkään nappiin mennyt. Silti olen iloinen näistäkin räpsyistä.

Uudenvuoden aattoaamuna pihasta löytyi ikävä yllätys. Rajatuijien kupeessa oli karvainen ja osin vereslihalle kaluttu raato. Luulimme ensin sitä naapurin kissaksi, mutta isokokoinen jänis näytti olevan kyseessä. Otin kuvan raadosta, mutta en halua sellaista kuvaa tänne laittaa. Mietimme, mikä eläin on tappanut jäniksen ja käynyt sitä syömässä. Nostin raadon jätesäkkiin ja roskalaatikkoon. Valkoisenruskeita karvatuppoja on edelleen tuijien alustalla runsaasti.

Ensimmäinen siemenluettelo tipahti postilaatikkoon kera vuoden ensimmäisen puutarhalehden. Kyllä polttelee näppejä näitä selaillessa, mutta silti kannattaa pitää maltti mielessä. 

Luin muutama päivä sitten vertailusta, jossa mm. keijunmekon siemenet oli kylvetty tammikuun lopussa ja seuraavat kuukauden myöhemmin, molemmat siemenet samasta erästä. Maaliskuun puolivälissä taimet olivat samankokoisia. Kokeilu oli tehty ilman keinovaloa. Siemen tarvitsee tietyn määrän valoa itääkseen ja kasvaakseen kunnon taimeksi. Jos valoa ei ole riittävästi, ei aikainen kylvö tilannetta paljon paranna.

Syysmyrkkyliljat

Seuraavaksi on tarkoitus paneutua siemenhankintoihin ja muutenkin tulevan kesän suunnitteluun. Kaivoin jo esille Kivipellon Sailan syksyisen tomaattipostauksen, Versoja Vaahteramäeltä Riinan ihanan First Love -kärhöpostauksen ja Pikkuinen puutarha -blogin Sametti Hortensian muutaman päivän takaisen Kirsikankukkasia -postauksen. Jostakin tämä päässä risteilevän ideakaaoksen purkaminen täytyy aloittaa ja mainittujen blogien kasvivinkit ovat nyt päällimmäisenä mielessä ja ehkä myös toteutusvuorossa.

Positiivinen jouluruusu

Talvi ei ole täällä etelässä kunnolla edes alkanut, mutta tammikuuta kuitenkin jo eletään. Ollaan ikäänkuin vuoristoradan huipulla ja pian juna kiitää kohti kesää. Tämän jyrkän alamäen ennen seuraavaa nousua ja mutkaa voi hyvinkin käyttää kylvöjen suunnitteluun ja mahdollisiin kasvihankintoihin. Eikä mikään estä sitäkään, että viettää vapaa-ajat pötköllään puutarhakirjoja ja -lehtiä lueskellen. Vaan tästä se ihanuus taas alkaa. Tulkaa mukaan!