Laiskat daaliat kastelukannujen kohteena

Dahlia Park Princess

Esikasvatin daalioitani alkuun kellarissa, josta toukokuun alussa siirsin ne kasvariin. Talon seinustalle ne pääsivät ruukuissaan toukokuun lopulla ja silloin ne olivat jo hyvässä kasvussa. Nuppujen ilmaantuminen sen sijaan on kestänyt todella kauan ja vasta heinäkuun lopulla kukat alkoivat vihdoin avautua.

Dahlia Fascination

Ostin kevätmessuilta matalampia daalioita, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä ilman ylenmääräistä tukemista. Valitsin myös kuvien perusteella daalioita, joiden lehdet olisivat tavallista tummempia tai peräti punertavia. Kuviin ei näköjään ole luottamista, sillä jos tummaa väriä onkin, se on lähinnä normaalia tummanvihreää.

Dahlia Cactus White

  
Talon ulkoseinässä on kahdessakin paikassa liitännät ulkoletkua varten, vaan aika kalliiksi kunnan vesijohtovedellä kasteleminen äkkiä tulee. Kunnallistekniikan myötä saimme jättää porakaivon omaa käyttöä varten. Kaivovesi tulee 64-metrisestä porakaivosta ja on jäätävän kylmää. Kaivovettä saadakseen vesipumppu pitää käydä kellarissa käynnistämässä ja samalla keriä letku ulos. Viime viikkoina alapihalle ulottuva letku on jätetty paikalleen ja kastellessa käydään vain liittämässä siihen kellarista tuleva osuus. Kaivon hyödyntämisen kastelussa voisi tietenkin järjestää järkevämmin ja käytännöllisemmin. Kummasti se on vain vuosien aikana jäänyt ja edestakaiset kipittämiset kellariin ja takaisin letkun kanssa jatkuvat.

Tänä kesänä kastelemisesta on tullut lähes jokailtainen toimenpide. Meillä on alapihalla kasvarin nurkalla ja yläpihalla terassin kulmalla 200-litraiset tynnyrit, jotka täytämme kaivovedellä. Tynnyreiden lisäksi lasken vettä valmiiksi alapihan kolmeen ja yläpihan viiteen kastelukannuun.

Normikesänä tynnyreitä ei ole tarvinnut täyttää edes joka viikko. Nyt ne on täytetty useamman kerran viikossa ja sen lisäksi esimerkiksi kasvimaata on kasteltu suoraan letkusta. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogissa postasi oivallisesti kastelemisesta. Se on tärkeää joka kesä ja tällaisina kuivina hellekesinä merkitys vain korostuu.

Dahlia Lucky Number

Kastelukannuja kerta toisensa jälkeen raahatessani olen vähitellen alkanut miettiä daalioille sopivaa kesäistutuspaikkaa. Kuivinakin kausina niitä olisi helpompi kastella yhdessä paikassa suoraan letkusta. Vain yhden daalian olen istuttanut maahan, koska kunnon paikkaa ei ole ollut. 

Kasvimaan päässä on suorakaiteen muotoinen penkki, jossa nyt kasvaa mirrinminttua ja kultapiiskua. Kultapiiskun kaivamisessa on oma urakkansa, mutta sen siirtämistä olen jo pidempään harkinnut. Kyseiseen penkkiin olen muutenkin luonut arvioivia katseita ja nyt se saattaa löytää vihdoin uuden tarkoituksen. Kunhan säät viilenevät niin, että lapioiminen sujuisi ilman auringonpistosta.

Dahlia

Vaikka helteen uuvuttamassa pihassa ei paljon mitään jaksa tehdä, on lohdullista huomata, etteivät ideat ja puutarhan rakentamiseen liittyvät ajatukset ole mihinkään sammuneet. Mielessäni varaudun koko ajan kuivuuden mukanaan tuomiin tappioihin ja samalla sadetta kovasti odottaessani uskon ja luotan siihen, että iloksi tämä vielä muuttuu.

Lempikukkani -haaste

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Tiiu Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogista antoi minulle Maatiaiskanasen elämää -blogin liikkeelle laittaman haasteen, jossa voi esitellä oman lempikukkansa tai useammankin. Itse kukin tietää, miten vaikeaa on yhtä ainokaista kaunotarta valita. Hetken jopa kuvittelin voivani nimetä ainakin muutaman lempikukan, vaan vaikeaksi kävi.

Rosa Ritausma

Kukkien ja kasvien äärellä olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Kaikkialla on niin paljon houkuttelevia ihanuuksia, etten tiedä, minkä valitsisin. Joillakin ihmisillä on tietty lempikukka ja jopa värisävy, jonka he pystyvät yhtään miettimättä sanomaan oitis. Minä en, en tiettyä kukkaa, enkä edes väriä. Tuntuu, että jokaisesta kasviryhmästä löytyy kauniit ja vähemmän kauniit ehdokkaansa. Värienkin suhteen huomaan venyväni yhä laajemmalle.

Rosa Therese Bugnet

Ennen tänne puutarhablogien pariin saapumistani tykkäsin ehkä eniten omassa pihassa pioneista. Niitä ainakin kuvasin eniten. Moni kasvi on ollut puutarhassani jo vuosikausia ennen blogielämää, mutta blogin myötä innostus ja tietous kasvoi hurjaa vauhtia. Olen oppinut katsomaan asioita eri tavoin. Kiinnitän enemmän huomiota kasvien yksityiskohtiin, jotka usein näkyvät vasta aivan läheltä katsoessa. Yhä enemmän minua puhuttelee vaikkapa kukinnon nuokkuva asento tai tiikerilinliljan pilkut, erikoinen värisävy tai kasvin sinnikkyys vaikeissa olosuhteissa.

Nykyisin tunnen enemmän erilaisia kasviryhmiä ja löydän kustakin ryhmästä mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kaikissa kasveissa merkityksellisintä ei välttämättä ole enää kukka, vaan monissa lehdistön väri ja muoto tuottavat uudenlaista iloa. Yksittäinen kasvi voi sellaisenaan olla tylsä, mutta sopivaan seuraan istutettuna se pääsee oikeuksiinsa ja kukoistaa näyttävästi.

Clematis Warszawska Nike

Yhä uusiin kasveihin tutustuminen on tarjonnut myös uudenlaista runsautta ja mielenkiintoa omaankin puutarhaan. Miten hienoa onkaan, kun jo maalis-huhtikuussa voi aloittaa innostuneen odotuksen, jota jatkuu aina myöhäiseen syksyyn saakka. Kaiken aikaa puutarhassa on jotain katseltavaa ja kukintaakin parhaassa tapauksessa kasvukauden alusta pakkasille saakka.

Syyshortensia - Hydrangea Vanille Fraise

Tämän kesän kuumuus on saanut kaikki kasvamaan ja kukkimaan pikavauhtia ja aikataulustaan pari viikkoa etuajassa. Se on aiheuttanut selkäpiihin pelon, että kukinta on hetkessä ohi, eikä loppukesälle jää mitään ihailtavaa. Pelko on ollut turhaa, sillä monipuolinen kasvivalikoima tarjoaa kauneutta kaiken aikaa. Kun yksi laji lopettaa, seuraava on jo valmiina aloittamaan. Miten sitä talven aikana unohtaakaan, kuinka paljon kaikenlaista kukkijaa ja kasvajaa omastakin puutarhasta löytyy. Ja miten usein muistan vain suuret ja näyttävät kukkijat, vaikka moni muu on vertaansa vaille ja ehdottomasti esittelyn arvoinen.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

  
Jokaisella kasviryhmällä on oma aikansa, jolloin se ansaitsee rakkauteni ja huomioni. Hienoa, että nämä ajankohdat menevät sen verran limittäin, että hyvin ehdin kaikkia käydä kumartamassa. Ja hienoa, että uusia rakkauden kohteita löytyy kaiken aikaa.  

Yksittäisen ja ehdottoman lempikukan valitseminen ei siis taida onnistua. Sen sijaan nostan tämän kesän kaunottariksi puutarhani kärhöt, jotka ovat kukkineet kauniimmin, kuin kertaakaan aiemmin. Hyvänä kakkosena tulee paljon huomiota jo tähän mennessä saaneet kelloköynnökset, jotka palkitsevat minut kauan odottamillani kukinnoilla.

Sokerina pohjalla olkoon syyshortensiat, joista tykkään todella paljon. Joka vuosi hyörin niiden ympärillä innokkaana kukkia ihaillen. Tuo hyörinä on tältä kesältä jo meneillään, sillä Mustilanhortensia aloitti kukinnan pari viikkoa sitten ja nyt siihen ovat yhtyneet sekä Vanille Fraise että Vim's Red. Myös tavallinen syyshortensia aloittelee kukintaa, joka näyttää olevan edellisvuosia vaisumpaa.

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Haastan seuraavat blogit ja toki haasteen saa lisäksi napata, ken sen tehtoo.
Haasteen voi vaikka tallettaa käsiteltäväksi syksyn sateissa, jolloin omia kukkakuvia selaamalla voi palata takaisin kesän aurinkoisiin päiviin.

Kukkia ja koukeroita
Nettimartan pihapiiri
Pihapiian tontilla

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Hilu/Maatiaiskanasen Elämää-blogista)

- tee postaus lempparikukastasi

- haasta kolme (toki halutessasi voit kutsua useammankin) blogiystävääsi mukaan

Nyt niitä avautuu!

Kelloköynnös - Cobaea scandens

  
Pergolaa pidemmälle ei nyt tarvitse onnenhetkiä lähteä etsimään, sillä kelloköynnöksen lukuisat nuput ovat alkaneet avautumaan. Vikkelä näillä helteillä pitää olla, jos meinaa kukan aukinaisena ehtiä nähdä ja vielä kuvatakin. Niinpä pyörin köynnöksieni vierellä useita kertoja päivässä tarkkailemassa nuppujen pullistumista ja ennustamassa, mikä niistä kenties seuraavaksi olisi avautumisvuorossa.

Usein aamulla avautunut kukka on viimeistään seuraavana aamuna pudonnut maahan. Nuppuja on edelleen paljon ja osa niistä vielä pikkuruisia. Yllättävän nopeasti nuput kuitenkin kasvavat. Ajattelin ensimmäisten, lehtihangoissa sijainneiden nuppujen olevan harjoitelmia ja kenties voimattomia kasvamaan avautumiskykyisiksi nupuiksi. Väärin ajateltu. Hyvin kasvavat. 

En tiedä, onko kelloköynnös normaalistikin näin janoinen. Luultavasti, sillä onhan sillä mittaa ja leveyttä. Vaan toki jatkuvat +30 asteen paisteet saavat kenet tahansa  janoisiksi. Ihan joka ilta en isoja ruukkuja kastele, mutta melkein. Tunnustelen mullan kosteutta ja päätän kastelutarpeen vasta sitten. Pari kertaa viikossa annan vaaleanpunaista lannoitetta kastelun yhteydessä. 

Nuput ovat pullisteluvaiheessa vaaleita, eikä sinisestä väristä ole vilaustakaan. Ennen ensimmäisen kukan avautumista tuumasin, että taitaa olla kelloköynnöspussissani väärän värisiä siemeniä. Valkoinenkin kukka sopisi minulle hyvin, mutta kun nyt sinikukkaisen siemenpussukan olin ostanut, niin olin asennoitunut myös sinisiä näkemään. Nuppuvaihe on kyllä hieno ja seuraamisen arvoinen.

Avautuessaan kukka on edelleen melko vaalea, mutta sinistä sävyä on jo selvästi havaittavissa. Väri voimistuu ja tummuu kukan iän myötä. Yhtään pilvistä ja viileää päivää ei kelloköynnöksen kukinnalle ole osunut, joten en tiedä, onko jatkuvalla paisteella ja korkealla lämmöllä vaikutusta kukan värisävyyn. 

Aika ihania minusta. Tällaiset onnistumiset tuottavat iloa ja uskoa omiin taitoihin. Nämä kannattaa tallentaa muistiin ja ammentaa niistä niinä hetkinä, kun tuntuu, ettei mikään kasva ja kukoista.

Huomenna siirrymme elokuuhun. Lämpimältä näyttävät ennusteet elokuun alullekin, mutta vähän sentään taitaa viiletä. On tämä ollut melkoinen kesä. Koittakaahan pärjätä!

 

Suloisesti sekaisin

Tarhaviinikärhö - Clematis vit. Madame Julia Correvon

Alppikärhöt ovat kukkineet ja lopettaneet aikaa sitten. Muut kärhöt aloittivat jokin aika sitten ja kukinta senkun paranee. Vähitellen mukaan tulevat myös keväällä ostetut, kesän ruukuissa viettävät kärhöt. Sisäänkäynnin isoissa ruukuissa vasemman puoleisessa asuva hennon vaaleanpunainen Hagley Hybrid on tuottanut nuppua ja kukkaa kesäkuusta lähtien. Nyt mukaan yhtyi oikean puoleisen ruukun Julia Correvon. Sen punaisesta kukasta pidän kovasti ja toivon saavani tämän kärhön jatkamaan elämäänsä puutarhan mullassa tulevinakin vuosina.

Loistokärhö - Clematis Warszawska Nike

Olopihalla, pergolan kulmalle sijoittamassani ruukussa kasvaa Warszawska Nike, jonka kukan väri on loistavan samettisen lila. Kukkia on paljon ja niin on vielä avautumattomia nuppujakin. Toinen olopihan ruukussa asuvista kärhöistä on Purpurea plena Elegans, jossa on nuppuja siinäkin odottamassa avautumisen hetkeä. Samanlainen P.p.Elegans on jo entuudestaan Pionipolun päässä. Sen ostin jonain muuna vuosi sitten ja siirsin syksyllä ruukusta maahan. Hyvin voi samassa pihassa olla kaksikin P.p. Elegansia. Ei haittaa yhtään.
 

Saattaa olla loistokärhö - Clematis Dr. Ruppel

  
Niinikään syksyllä ruukusta Syreenipenkkiin siirretyistä kahdesta kärhöstä toinen on avautumassa. Lehtien perusteella veikkaisin Dr. Ruppelia, sillä toinen on tarha-alppikärhö Willy. Se ei ehkä ehdi kukkiakaan, sillä nuppuja ei ole näkyvissä ja muutenkin kärhö on vielä puolta pienempi, kuin kaverinsa.

Viinikärhö - Clematis vit. Purpurea plena Elegans

  
Pionipolun päähän siirsin syksyllä ruukusta kaksi kärhöä, jotka olin ostanut Presidenttinä ja Jackmannina. Toinen ei kukkinut viime kesänä ruukussa ollessaan laisinkaan, joten arvoitus on säilynyt tähän saakka. Toinen kukki vuosi sitten ja kukkii nytkin. Se on osoittautunut viinikärhö Purpurea plena Elegansiksi. 

Viinikärhö - Clematis vit. Purpurea plena Elegans

Sinänsä tietysti olisi mukava saada kaupasta sitä, mitä sieltä kuvittelee ostavansa. Nämä viime ja tämän kesän kärhöostokseni ovat olleet hyvin edullisia, enkä ole laisinkaan pahoillani siitä, että nimet eivät ole pitäneet paikkansa. Tietysti lähekkäin istutetut kärhöt voisivat värisävyiltään sopia paremmin toinen toistensa kanssa, mutta luonto sekoittaa muutenkin värejä oman tahtonsa mukaan, joten tuskin minun silmäni näistä sävysotkuista sumenee.

Joko Clematis Jackmanii tai The President

Pionipolun päässä Purpurea plena Elegansin kanssa asustaakin nyt sitten sininen loistokärhö, joka on joko Jackmanii tai The President. Asiantuntijat varmasti osaavat sanoa, kumpi on kyseessä. Tämän kesän saavat sininen ja punainen mennä suloisesti sekaisin. Ensi kesänä yritän ohjata kumpaisenkin omaan tukeensa.

Loistokärhö - Clematis Ville de Lyon

Vanhoista kärhöistä Pikkupuutarhan köynnöskaaressa asustava Ville de Lyon ei viime kesänä kukkinut laisinkaan. Pelkäsin sen pahoittaneen mielensä, mutta sieltä se taas tänä kesänä on noussut. Kovin pitkiä vesoja tämä kärhö ei ole kasvattanut. Viime kesää lukuunottamatta se on usein kiemurrellut viereisten pensaiden latvuksissa. Pienestä koostaan huolimatta Ville de Lyon on kehittänyt muutamia nuppuja. Kukat ovat tavallista pienempiä ja näköjään joku ötökkä on napostellut nekin reiällisiksi. Kotilot voivat hyvinkin olla syyllisiä, sillä kyllä ne kiipeävät kärhöihinkin.

Viinikärhö - Clematis vit. Polish Spirit

Innokkain kukkija kärhöistä on nyt Polish Spirit. Se asuu Syreenipenkissä, jossa sillä on iltapäivisin enemmän varjoa, kuin muilla. Polish Spiritin nuput ovat hentoisia ja luovat kuvitelman, että kukistakin tulee pieniä ja sieviä. Ihan kunnon kokoisia kukat avautuessaan ovat ja niitä on paljon. Ilta-auringossa, valon siivilöiytyessä syreenien lomitse, Polish Spiritin väri on kuin hurmaavasti läikehtivää sintsiä.

Loistokärhö - Clematis Rouge Cardinal

Alapihan Päivänliljapenkissä asuva Rouge Cardinal kuuluu pihani lempikärhöihin. Jos nyt niitä voi johonkin järjestykseen ylipäätään laittaa. Sen upean punainen väri on niin kaunis ja juuri illansuussa sävy on upeimmillaan. Rouge Cardinalin olen istuttanut 2013 ja parin viime vuoden aikana se on alkanut näyttää parhaimmat puolensa.

Loistokärhö - Clematis Rouge Cardinal

Kokemukseni mukaan kärhöiltä menee vuosi pari kotiutumiseen. Ei siis kannata pettyä, jos omaan puutarhaan istutettu kärhö ei heti kasvata rehevää olemusta ja kuki runsaana. Omat kärhöni on kaikki istutettu siten, että niiden tyvellä kasvaa matalia tai keskikorkeita perennoja. Ne suojaavat kärhöä, joka toisaalta pääsee oikeuksiinsa kasvaessaan ja kukkiessaan penkissä muita paljon korkeammalla.

Ostettu Princess Dianana vaan eipä taida olla

Kiemurapenkin päässä kasvavan tuijan viereen istutin 2015 Princess Dianan. Tai kuvittelin istuttaneeni. Aloittaessaan ensimmäisen kukintansa aloin epäillä kyseessä olevan jonkun muun kärhön, sillä tarhalyhtykärhö Princess Dianan pitäisi olla aivan eri värinen. Kirkkaan pinkki ja sitähän minun kärhöni ei ole. Ihan sinililalta tuo näyttää. Toki kirkas pinkki tulisi paremmin esille tuijan havunvihreitä oksia vasten, mutta enpä ala omaani poiskaan kaivamaan. Reippaana tämä kärhö keväällä nousee ja kukkii ahkerasti pitkälle syksyyn. Eipä ole tuijakaan pahastunut, vaikka kärhön versot kiemurtelevat kohti tuijan latvuksia.

Jos tunnistat tämän kärhön, olisin iloinen saadessani sille nimen. Ei se ole murjottamaan ryhtynyt, vaikka sitä Princess Dianaksi kutsun, mutta jonain päivänä se ehkä kuitenkin loukkaantuu ja lakkaa kasvamasta.

Lumikärhö - Clematis Paul Farges (Summersnow)

Ihanaisen Aljonushkan - josta tässä postauksessa ei ole kuvia - lisäksi olen tosi iloinen 2016 hankkimastani lumikärhöstä. Se oli totaalinen extempore-ostos, jota en kadu hetkeäkään. Tässä kärhössä on uskomatonta voimaa, suorastaan häpeämätöntä rehvakkuutta. Se kuroo innolla kohti taivaita ja kukkii lukemattomin tähtimäisin kukin aina pakkasiin saakka. Ehkä minussa on jokin omituisuus, sillä rakastan monien kasvien nuppuja ja lumikärhössä on aivan erityisen ihanat palleromaiset nuput.

Lumikärhö - Clematis Paul Farges (Summersnow)

Moni vierastaa niin kärhöjä, pioneja kuin muitakin kasveja peläten niiden olevan herkkiä ja liian vaikeasti hoidettavia. Kieltämättä itsellänikin oli pitkään korkea kynnys hankkia kärhöjä, sillä ensimmäiset sain helposti ja nopeasti hengiltä. Sittemmin olen kärhöjä (kuten muitakin kasveja) hankkiessani syventynyt paremmin niiden vaatimiin olosuhteisiin ja hoitoon. Tappioita tulee varmasti jatkossakin, mutta nykyisin ei sentään tarvitse koko syytä aina ottaa omalle kontolle. 

Loistokärhö - Clematis Multi Blue

Pian pitää alkaa syvemmin pohtia, mihin istutan kesän ruukuissa asustavat kärhöt. Kyllä niille paikka löytyy, siitä ei ole epäilystäkään. Olkoon nimet vähän sekaisin ja värit toisiinsa soveltumattomia, olen niistä jo koko rahan edestä ehtinyt iloita edullisina kesäkukkina. Jos maahan päästyään juurtuvat hyvin ja jatkavat elämäänsä tulevina vuosina, olen monin tavoin voiton puolella.
 

Outo kesä täynnä haikeutta ja surua

Pallerolaukka - Allium sphaerocephalon

Tiistaiaamuna luin kaurapuuroa lusikoidessani lehtien lisäksi blogipostauksia. Ihan ensimmäisenä avasin yhden suosikkiblogini, jonka otsikko "Viimeinen postaus" laittoi sydämen rinnassa muljahtelemaan. En tiedä, miten vaikeita asioita blogin kirjoittajan elämään on tullut, eikä se toki minulle kuulukaan. Yllättävät hyvästit kuitenkin herättivät valtaisan tunnemyllerryksen ja surun aallot jäivät koko päivän päällimmäisiksi ajatuksiksi. Kyseistä blogia minun lisäkseni tulee varmasti moni kaipaamaan ja ikävöimään.

Pioniunikko - Papaveri sominferum

Tuskin kenenkään elämä on silkkaa onnea ja auvoa tai tasaista kulkua onnistumisten kukkuloiden väleissä. Ihmisen elämään kuuluu arki ja vastoinkäymiset. Joskus vain niitä vastoinkäymisiä tulee kerralla liikaa ja silloin muiden tukeva olkapää on tarpeen, jotta ongelmat saa selätettyä ilman mielen murtumista. 

Apua ja tukea on välillä vaikea pyytää. Useimmat meistä haluavat ensisijaisesti selvitä omin avuin. Jakoi sitten ongelmansa ystäviensä kanssa tahi ei, toisten kanssa jutteleminen avartaa näkökulmia ja laittaa asioiden mittasuhteet paikoilleen. Jos nyt tuntuukin ylitsepääsemättömältä, tilanne harvoin pitkään sellaisena pysyy.

Töyhtövana - Eucomis bicolour

Varmasti reagoin blogiystävän hyvästeihin siksikin niin suurella surulla ja lohduttomuuden tunteilla, että oma kesäni on ollut oudon täynnä vaikeita ja syvälle sydämeen sattuvia tapahtumia. Toukokuun alun vakava tapaturma aiheutti runsaasti seuraamuksia, joista kaikki eivät ole vielä edes selvillä ja joista osan kanssa painitaan kuukausia ellei vuosia eteenpäin. 

Juuso-kissan sairaus ja ikiuneen nukkuminen oli ja on edelleen surua tuottava asia. Pelkästään moni 17 vuoden arkinen rutiini ovat Juuson poismenon vuoksi joutunut uuteen opetteluun.

Kun vielä vanha rasitusvammani oikeassa kädessä on aktivoitunut, eikä kahdesta kortisonipiikistä huolimatta tahdo millään asettua, tunnen olevani totaalisesti hukassa. Miten oikeakätisenä selviytyä ihan yksinkertaisista arkiaskareista ilman oikeaa kättä? Ei edes käsitöitä iltaisin.

Aurinkoinen, helteisen kuuma ja kuiva kesä on tuonut omat mausteensa tähän outouden soppaan. Puutarhassa monet kasvit ovat kärsineet ja monet kuolleetkin. Muistissa ei ole kesää, jolloin olisin näin ahkerasti ja usein kulkenut iltaisin kastelukannun ja vesiletkun kanssa jakamassa virvoitusta kasveille. 

Kuumuuden ja toipumisen vuoksi puutarhassa ei ole paljon mitään tullut tehtyä. Sinänsä kuivuudessa on myös positiivinen puolensa, sillä kun tämä kesä menee nyt pakostikin levon merkeissä, eipä ole paljon rikkaruohoja kitkettävänä eikä myöskään kasvien istutukset kannata. Kerrankin on ollut aikaa pelkkään kiertelyyn ja kauneuden katselemiseen.

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Pyrin välillä tekemään pieniä kunnostusprojekteja, jotta puutarha ei ihan villiinny. Ohi kulkiessani nypin sieltä täältä ja tietenkin päässä raksuttaa kaiken aikaa erilaisia suunnitelmia ja ideanpoikasia tulevaisuudessa toteutettaviksi. Osa ideoista poksahtaa pois sulaa mahdottomuuttaan, mutta osa jää selvästi elämään ja siirtyy paperillekin. 

Voimavarojen tämänhetkinen rajallisuus on myös osoittanut sen, etten pystyisi puutarhan keskellä elämään, jos tietäisin olevani pysyvästi kyvytön sitä hoitamaan. Olisi liian surullista katsella rapistuvaa ympäristöä ja kokea jatkuvaa voimattomuutta.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis

Olen aktiivinen, toiminnasta ja tekemisestä tykkäävä ihminen. En osaa toimia pomona, enkä katsella vierestä, vaan haluan olla mukana saamassa jotain aikaan. Olen siis tällä hetkellä täysin ulkona mukavuusalueiltani niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tapaturman liikkeelle sysäämä ketju on repinyt auki koko tulevaisuuden. Terveys, asuminen, liikkuminen, ihmissuhteet, harrastukset, puutarha. Katson mihin suuntaan tahansa, näen kaikkialla pelkkiä kysymysmerkkejä. Kerrassaan outoa, haikeaa ja surullistakin.

Ruusupapu tekee tuttavuutta aidan kanssa

Älkää ottako tätä postausta valituksena, sillä sellaiseksi se ei ole tarkoitettu. Tämä on ikäänkuin asioiden pohtimista ääneen ja paperille jäsentämistä. Uskon ja luotan vahvasti selviämiseen ja tulevaisuuteen. Siihen, että ongelmat ratkeavat ja elämä asettuu uomiinsa. Teen eteenpäin menemiseksi sen, minkä voin. Lopun ajan olla möllötän, istun pergolassa, kiertelen puutarhassa, nypin kuivuneita kukkia ja kuvaan vähemmän kuivuneita, hoidan arkiaskareita ja luen kirjan toisensa jälkeen. Mitäpä sitä aikaa kiirehtimään, kuluu se kiirehtimättäkin. 

Pelaguiden kesä

Siemenestä kasvatettu rentokasvuinen tumma pelaguu.

Tämä kesä on ollut pelargonien juhlaa. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt alusta lähtien ja siitähän pelaguut tykkäävät. Hetkittäin mielessä on käynyt katumus, kun en ole panostanut useampien pelaguiden keräilyyn, mutta sitten käytännön minä on palauttanut maan pinnalle. Talvettamisolosuhteet eivät ole pelaguille suotuisat, joten ehkäpä pärjään jatkossakin vastustamalla sinnikkäästi pelaguukeräilyn kuumetta.

Pari kesää sitten Ukkokulta rakensi pelaguilleni ruukkutikkaat. Olen ollut noihin tyytyväinen, vaikka nyt ehkä tekisin muutamia parannuksia. Kaltevuus voisi olla voimakkaampi ja hyllytasot leveämmät. A-mallinen hyllytikas tarjoaisi enemmän tilaa, mutta toisaalta seinustaan nojaava versio sopii terassille paremmin. Talon räystäs on sen verran pitkä, ettei sadevesi pääse uittamaan pelaguita. Tikkaita voisi toki olla useampikin, sillä seinusta tarjoaa kukille lämpimän ja suojaisan paikan ja toisaalta kasvien avulla terassin saa sisustettua kesäiseksi.

Talvetin kahdeksan pelaguuta menneen talven työhuoneen ikkunalla. Aiemmin ne ovat asustaneet kellarissa. Työhuoneessa lämpötila on sama, kuin muissakin asuinhuoneissa, mutta hyvin pelaguut pärjäsivät. Kellariin hankkimani uusi kasvivalaisin innosti kokeilemaan asioita, joita ei ole aiemmin tullut tehtyä. Keväisen pelaguiden leikkauksen aikaan tökkäsin pistokkaita suoraan multaan ja vein ne kellarin kasvilampun hoivattavaksi. Ihan kaikki pistokkaat lähtivät hyvin kasvuun.

Mietin sitten, mihin kummaan sijoitan tällaisen määrän uusia pelaguita. Keksin ostaa kaksi uutta parvekelaatikkoa, jotka sijoitin pergolan kaiteelle. Aiemmin siinä ei ole kukkalaatikoita ollut. Kyllä ovatkin pelaguut paikasta tykänneet. Ja niin olen minäkin heistä ja heidän runsaasta kukinnastaan. Pienistä pistokkaista venyi ennätysajassa kunnon kasveja ja kukinta on ollut taukoamatonta. 

Syksyn tullen onkin taas uutta pohdittavaa eli missä ja miten talvetan laatikoissa asuvat pelaguut. Luultavasti kiikutan laatikot kellariin ja tekohengitän niitä talven ajan siellä.

Inspire Pink

Valtaosa pelaguistani on muutama vuosi sitten siemenestä kasvatettua Inspire Pinkiä. Joukkoon mahtuu myös viime kesänä muutamalla eurolla ostamani räiskyvän pinkki amppelipelaguu, jonka nimeä en sitäkään tiedä. Siirsin pelaguun amppelista ruukkuun ja muiden joukossa se selvisi talven yli aikamoisena rankana. Nyt se jatkaa iloisena elämäänsä pistokkaiden joukossa pergolan kukkalaatikossa.

Tuoksupelargonia

  
Helsingin kevätmessuilta ostin tuoksupelargonian. Lapussa on sitruunan kuva, ei muuta tietoa. MInusta ainakaan lehdet eivät tuoksu yhtään miltään. Netin mukaan tuoksupelaguitakin on erilaisia ja niitä voi kasvattaa huonekasvina. Kukkiakin näihin pitäisi tulla, mutta vielä ei ole näkynyt nuppuakaan. On se hauska viherkasvinakin, joten en aseta hänelle liikoja paineita. Tuoksupelaguu pääsee syksyn tullen sisätiloihin muiden muuttaessa kellariin.

Tulppaanipelargonia Emma

Samaisilta kevätmessuilta ostin myös tulppaanipelargonia Emman. Se näytti pitkään siltä, ettei viihdy kanssani laisinkaan. Lehdet käpertyivät, eikä uutta kasvua tullut laisinkaan. Ei myöskään nuppuja. Tämä pelaguu ei juurikaan levene sivusuunnassa, vaan venyttää ainokaista varttaan hontelona kohti yläilmoja. Joitakin uusia lehtiä se on kasvattanut, eivätkä ne käpristele samalla tavoin, kuin vanhemmat. Viimein se on innostunut myös kukkimaan. Uusia nuppuja ilmestyy tasaista tahtia.

Tumma pelaguu syleilee Pink Inspireä

Nuorena en tykännyt pelaguista. Toisaalta nuorena elämässä moni muukin asia meni kukkien edelle. Äidilläni oli joskus sitä yhdensorttista punaista pelaguuta, joka varmaan yhäkin mielletään mummon pelaguuksi. Äiti ei ylipäätään ole ollut puutarhaihminen, joten ainakaan häneltä en ole päässyt oppeja imemään. En edes kiinnostusta erilaisiin pelaguihin, mutta onneksi maailma on muuttunut ja täällä blogistaniassa tieto karttuu ja sitä myöten myös innostus oppia ja löytää uutta.

Jokaisesta kesästä jää jokin tai jotkin asiat päällimmäiseksi muistiin. Tästä kesästä minun muistiini jää yleisellä tasolla varmaan ylenpalttinen lämpö ja auringonpaiste sekä tietenkin puutarhan kannalta myös kuivuus. Ihan extra-asia, joka on läsnä jokaisena päivänä astuessani pihaovesta terassille ja pergolaan, on pelaguiden upea kukinta. Lukemattomia kertoja olen istunut pihapöydän ääressä ja maiseman sijasta yllättänyt itseni tuijottamassa pelaguita. Ei ehkä maailman kaunein näky, mutta sielunrauhaa olen siitä ammentanut.