tiistai 24. heinäkuuta 2018

Pelaguiden kesä

Siemenestä kasvatettu rentokasvuinen tumma pelaguu.

Tämä kesä on ollut pelargonien juhlaa. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt alusta lähtien ja siitähän pelaguut tykkäävät. Hetkittäin mielessä on käynyt katumus, kun en ole panostanut useampien pelaguiden keräilyyn, mutta sitten käytännön minä on palauttanut maan pinnalle. Talvettamisolosuhteet eivät ole pelaguille suotuisat, joten ehkäpä pärjään jatkossakin vastustamalla sinnikkäästi pelaguukeräilyn kuumetta.


Pari kesää sitten Ukkokulta rakensi pelaguilleni ruukkutikkaat. Olen ollut noihin tyytyväinen, vaikka nyt ehkä tekisin muutamia parannuksia. Kaltevuus voisi olla voimakkaampi ja hyllytasot leveämmät. A-mallinen hyllytikas tarjoaisi enemmän tilaa, mutta toisaalta seinustaan nojaava versio sopii terassille paremmin. Talon räystäs on sen verran pitkä, ettei sadevesi pääse uittamaan pelaguita. Tikkaita voisi toki olla useampikin, sillä seinusta tarjoaa kukille lämpimän ja suojaisan paikan ja toisaalta kasvien avulla terassin saa sisustettua kesäiseksi.


Talvetin kahdeksan pelaguuta menneen talven työhuoneen ikkunalla. Aiemmin ne ovat asustaneet kellarissa. Työhuoneessa lämpötila on sama, kuin muissakin asuinhuoneissa, mutta hyvin pelaguut pärjäsivät. Kellariin hankkimani uusi kasvivalaisin innosti kokeilemaan asioita, joita ei ole aiemmin tullut tehtyä. Keväisen pelaguiden leikkauksen aikaan tökkäsin pistokkaita suoraan multaan ja vein ne kellarin kasvilampun hoivattavaksi. Ihan kaikki pistokkaat lähtivät hyvin kasvuun.


Mietin sitten, mihin kummaan sijoitan tällaisen määrän uusia pelaguita. Keksin ostaa kaksi uutta parvekelaatikkoa, jotka sijoitin pergolan kaiteelle. Aiemmin siinä ei ole kukkalaatikoita ollut. Kyllä ovatkin pelaguut paikasta tykänneet. Ja niin olen minäkin heistä ja heidän runsaasta kukinnastaan. Pienistä pistokkaista venyi ennätysajassa kunnon kasveja ja kukinta on ollut taukoamatonta. 

Syksyn tullen onkin taas uutta pohdittavaa eli missä ja miten talvetan laatikoissa asuvat pelaguut. Luultavasti kiikutan laatikot kellariin ja tekohengitän niitä talven ajan siellä.

Inspire Pink

Valtaosa pelaguistani on muutama vuosi sitten siemenestä kasvatettua Inspire Pinkiä. Joukkoon mahtuu myös viime kesänä muutamalla eurolla ostamani räiskyvän pinkki amppelipelaguu, jonka nimeä en sitäkään tiedä. Siirsin pelaguun amppelista ruukkuun ja muiden joukossa se selvisi talven yli aikamoisena rankana. Nyt se jatkaa iloisena elämäänsä pistokkaiden joukossa pergolan kukkalaatikossa.

Tuoksupelargonia
  
Helsingin kevätmessuilta ostin tuoksupelargonian. Lapussa on sitruunan kuva, ei muuta tietoa. MInusta ainakaan lehdet eivät tuoksu yhtään miltään. Netin mukaan tuoksupelaguitakin on erilaisia ja niitä voi kasvattaa huonekasvina. Kukkiakin näihin pitäisi tulla, mutta vielä ei ole näkynyt nuppuakaan. On se hauska viherkasvinakin, joten en aseta hänelle liikoja paineita. Tuoksupelaguu pääsee syksyn tullen sisätiloihin muiden muuttaessa kellariin.

Tulppaanipelargonia Emma

Samaisilta kevätmessuilta ostin myös tulppaanipelargonia Emman. Se näytti pitkään siltä, ettei viihdy kanssani laisinkaan. Lehdet käpertyivät, eikä uutta kasvua tullut laisinkaan. Ei myöskään nuppuja. Tämä pelaguu ei juurikaan levene sivusuunnassa, vaan venyttää ainokaista varttaan hontelona kohti yläilmoja. Joitakin uusia lehtiä se on kasvattanut, eivätkä ne käpristele samalla tavoin, kuin vanhemmat. Viimein se on innostunut myös kukkimaan. Uusia nuppuja ilmestyy tasaista tahtia.

Tumma pelaguu syleilee Pink Inspireä

Nuorena en tykännyt pelaguista. Toisaalta nuorena elämässä moni muukin asia meni kukkien edelle. Äidilläni oli joskus sitä yhdensorttista punaista pelaguuta, joka varmaan yhäkin mielletään mummon pelaguuksi. Äiti ei ylipäätään ole ollut puutarhaihminen, joten ainakaan häneltä en ole päässyt oppeja imemään. En edes kiinnostusta erilaisiin pelaguihin, mutta onneksi maailma on muuttunut ja täällä blogistaniassa tieto karttuu ja sitä myöten myös innostus oppia ja löytää uutta.


Jokaisesta kesästä jää jokin tai jotkin asiat päällimmäiseksi muistiin. Tästä kesästä minun muistiini jää yleisellä tasolla varmaan ylenpalttinen lämpö ja auringonpaiste sekä tietenkin puutarhan kannalta myös kuivuus. Ihan extra-asia, joka on läsnä jokaisena päivänä astuessani pihaovesta terassille ja pergolaan, on pelaguiden upea kukinta. Lukemattomia kertoja olen istunut pihapöydän ääressä ja maiseman sijasta yllättänyt itseni tuijottamassa pelaguita. Ei ehkä maailman kaunein näky, mutta sielunrauhaa olen siitä ammentanut.


34 kommenttia:

  1. Kauniita pelargoneja, varsinkin tuo ensimmäisen kuvan tumma. Tämä vuosi on todellakin ollut pelakuiden mieleen! Minulla on vain kolmea erilaista valkoista :D Vaaleanpunaisista pitäisin paljon, mutta ne tuntuu, etteivät ne oikein käy kirkkaanpunaista talonseinää vasten. Teidän talon väriseen punaruskeaan taas sopivat ihanasti. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tumma pelaguu on minustakin upea. Harmi, ettei sen nimitieto ole säilynyt.
      Valkoisia pelaguita minulla ei ole ollut aikoihin, vaikka kovasti valkoisesti värinä pidänkin. Värit ovat näköjään valikoituneet sen mukaan, mikä on hengissä talvista selviytynyt - tai minkä olen halvalla kaupasta kantanut.
      Lämpöä ja aurinkoa sinunkin viikkoosi!

      Poista
  2. Kauniita ja hyvinvoivia ovat pelargoniasi! Minä myös olen oppinut vasta viime vuosina pitämään pelakuista aivan eri tavalla, ennen ne kuuluivat mummolan verannalle ja olivat kauniita, mutta muut kukkaset saivat minun huomioni. Minulla tuo Emma kasvaa samalla tavalla; kurkottelee kohti taivaita, mutta on nyt myös tehnyt jo kukkia. Tämä vähäsateinen kesä on ollut pelargoneille mannaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että hontelo kasvutapa on Emman tyyli, eikä minun hoitotoimenpiteideni jatkumoa. Emman kukat ovat kauniit, joten varsi olkoon, millainen haluaa.
      Mukavaa, että helle ja kuumuus hyödyttää osaa kukista. Riittää katseltavaa, vaikka joku vähän kärvisteleekin.

      Poista
  3. Voisin ajatella että tänä vuonna sinulla on ollut erityisen suurta iloa terassin pelakuista kun olet joutunut ottamaan rauhallisemmin puutarhatöitä. Isot ja upeat ne onkin, en saa pelakuista koskaan runsaasti kukkia ja kasvuun lähteviä. Nyt sain yhden pelakuun keväällä lahjaksi ja se sinnittelee lasikuistilla, muutaman ostin kesäkukkaistutuksiin mutta yhdenkään talvettamisesta en haaveile. Minulle on haastavaa yhdistää vähäinen kastelu runsaaseen lannoittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksipä pergolassa onkin tullut ylenmäärin istuttua ja puutarhassa käyskenneltyä, kun ei voi pureutua järeämpiin hommiin. Yksi kesä menee näinkin, mutta voinet kuvitella, kuinka sormia syyhyää päästä kaivelemaan.

      Minä olen huono kukkien hoitamisessa, mutta tämän kesän aurinko ja lämpö ovat saaneet pelaguut kukoistamaan. Annan pelaguille vähemmän vettä, kuin monille muille kesäkukille ja sitä vaaleanpunaista lannoitetta kastelun mukana.

      Poista
  4. Nyt on tosiaan ollut pelakuiden kesä! Sulla on upeaa pelargonien loistoa! Mahtavia värejä ja väriyhdistelmiä.
    Viime kesänä harmittelin, että en tajunnut laitta pelakuita kasvariin heti keväällä. Siellä ne olisivat olleet sateen pieksännältä suojassa. Tänä keväänä sitten laitoin melkein kaikki pelakuut kasvariin. No, kasvarin kuumuus on ollut melkein liikaa paahteessa viihtyville pelakuille. Olen siirrellyt niitä pikkuhiljaa ulos. Virittelin viime viikolla puulaatikoista hyllyjä takaterassille, johon sain aseteltua monta aarrettani. Mutta tuollaisista tikkaista olen alkanut haaveilemaan, niihin saisi pelakuut niin kauniisti aseteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä kasvarin kuumuus on koetellut jo tomaattejakin. Viikonloppuna viritin harson kasvarin oviaukkoon, jotta aurinko ei paahda suoraan sisään oven ollessa avoinna. Pelaguut tykkäävät lämmöstä ja auringosta, mutta kasvari saattaisi nyt olla niillekin liikaa.
      Piirsin tikkaista luonnoksen paperille ja Ukkokulta sitten naputteli sen kokoon. Sinun miehesi on taitava ja varmasti osaa tehdä hienommankin. Suurin ongelma näissä miesten tekemisissä lienee kovin pitkä toimitusaika - ainakin meillä.

      Poista
  5. Tälle kesälle en hankkinut yhtään pelargoniaa, en muistanut! Pelakuu-ihmiset ovat oma lajinsa, heillä niiden kasvatus onnistuu ihan tuosta vain. Sinä, Between, taidat olla eräs heistä. Kauniita ovat, kasvattisi, en ihmettele, että viihdyt niiden parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi AnneliPunneli! En kyllä koe olevani mikään erityisen taitava pelaguuihminen, mutta ehkä sinnikkyys ja kokeilunhalu palkitaan tässäkin asiassa. Lisäksi täältä puutarhablogien ihmisiltä saa hyviä vinkkejä, jotka auttavat pitkälle.

      Poista
  6. Oi miten upeita pelakuita sinulla onkaan ja herkulliset väriyhdistelmät! Varmasti lämpö on hellinyt pelakuita niin, että kukintaa on riittänyt. Helpolla vaipuu ajatuksiin noita upeita kukkia katsellessa. Tuollaisia tikkaita minäkin olen isännältä tilaillut, toimitusaika vain on aika pitkä :D.

    Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Kun aurinko ja lämpö pehmittää pään ja turruttaa ajatukset, riittää sentään iloa ja tarmoa ihailla kukkivia pelaguita.
      Arvaa vaan, kuinka pitkään omia tikkaitani odotin. Piirsin luonnoksen paperille ja esitin nöyrän toiveen. Kun Ukkokulta vihdoin ryhtyi tikkaita rakentamaan, ne valmistuivat hujauksessa. Ehkä miehet tarvitsevat pitkääkin pidemmän ajan käynnistyäkseen.

      Ystäväni, samoin sinulle lämpöisiä ajatuksia ja kesäpäiviä!

      Poista
  7. Oi miten komeat pelakuut.
    Ensimmäinen on huippu kauniin värinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Eikö olekin tuo tumma pelaguu hieno. Sen sävy on syvempi ja tummempi, mitä kuva edes kertoo.

      Poista
  8. Pelakuukesä, en uskoisi ellen näkisi tätä loistoa.
    Uskoin joskus olevani jonkinlainen pelakuun kasvattaja.....Tänä kesänä täällä minulla on pari pelakuuta aloittelemassa kukintaa ja kuulema kesäkodissa kukkii myös pari sinne keväällä istuttamaani.
    Vuosia kesäkodissa kukki loistavasti kaksi ihan tavallista punaista pelakuuta ja ne talvetin kellarissa. Juuret olivat tosi vanhat ja nyt keväällä ne näyttivät tulleensa elinkaarensa päähän ja ne saivat kompostikomennuksen.
    Menikö siinä myös minun taitoni maan mullaksi!
    Sinulla on todella upeita pelakuita ja väriskaalaa myös. 😊 Tuollainen tuoksupelakuu minulla täällä kasvaa ja varsin hyvin, se on parin vuoden takaa pistokas Suvikummun Marjalta. Blogitapaamisessa me melko tarkkaan Marja tuoksupelakuu otettiin pistokkaiksi ( luvalla ) Tämä minun nyt kasvava on jo toisessa polvessa. 👍 Peukutus kaikille ihanille pelakuille ja blogitapaamiseen parin vuoden taakse, tapasimme ja kävit myös täällä meillä.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Molley, en alkuunkaan usko taitojesi mihinkään hävinneen. Ihmisellä, myös puutarhaihmisellä on aikoja, jolloin ei tarmo riitä syventymiseen ja jonkun kukan kanssa puljaamiseen. Tulee taas hetki, jolloin pelaguusi saavat sinulta hoivaa. Ja jollei tule, on aika jollekin muulle.

      Aiempien kesien blogitapaamiset ovat olleet mieleen- tai enemmänkin sydämeen jääviä. Edelleen harmittaa, etten tänä kesänä päässyt mukaan, mutta elämä on tällaista. Se vie, minne vie. Mennään eteenpäin ja eletään toivossa ja odotuksessa, että tapaamisia on tulevaisuudessakin.

      Poista
  9. Upeita pelargonioita! Tänä kesänä tuoksupelargoniani yllättivät minut iloisesti. Ne eivät kukkineet kunnolla viime kesänä minullakaan, mutta nyt on kukinta kohdallaan. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, täytyypä jatkaa kesäkukkalannoitteen antamista, josko saisin oman tuoksupelaguuni näyttämään kukkansa. Hieno se on vihreänäkin, mutta toki se kukkakin ilahduttaisi.
      Mukavaan viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  10. Kauniita ovat. Mahtavat tikkaat miehesi teki. Siinä ovat pelargoniat hyvin esillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Tikkaat ovat olleet oiva paikka juuri pelaguille. Saavat lämmitellä talon seinustalla auringon paisteessa.

      Poista
  11. Hienot pelaguut ja siinä se itsellenikin tulee aina eteen syksyllä että mihin nämä laitat talvehtimaan. Kiva idea kesäksi tuo tikas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä keväällä ja alkukesästä jaksa syksyyn saakka asioita pohtia. Aina niille pelaguillekin jokin ratkaisu lopulta löytyy. Onneksi.

      Poista
  12. Upea tumma pelargonia, harvemmin tulee sellaisia sävyjä eteen. Tikkaat ovat hyvännäköiset ja toimivat. Täälläkin on ollut hieno pelakuukesä, kukintaa riittää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin upea tumma värisävy. Se ei edes kuvassa tule oikeuksiinsa. Harmillista, että olen kadottanut siemenpussin/nimen, mutta ehkä tuo jossain vaiheessa taas eteen tulee.

      Poista
  13. onpa ne hyvinvoivan näköisiä ja ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguut nautiskelevat auringosta ja lämmöstä ja kiittävät hienolla kukinnalla.

      Poista
  14. Todella hienot pelargoniat. niin kauniissa runsaassa kukassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Harvinaisen runsaasti pelaguut nyt kukkivat.

      Poista
  15. Kauniisti kukkivat pelakuut. Tykkeväät lämpimästä. On noita lajikkeita runsaasti ja tuo Emma on söpö, miullakin on se. Talavetuksessa on aina vähän pulumoo, missä kaikki suap pyöriteltyy!

    VastaaPoista
  16. Sinun pelargonisi ovat upeita toisin kuin minun pikku rassukat. :) Tuo tumma on varsinkin on tosi herkku! Kasvatan muutava vuosi sittensiemenstä myös Inspire Pinkiä ja viime talvi taisi viedä viimeisetkin niistä kuten varmaan arviolta 70 % pelakuistani.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!