Välipäivä pihahommissa

Tänään ei ole asiaa pihahommiin, sillä taivaalta vihmoo vuoroin vettä, räntää ja rakeita. Tasapuolisuuden nimessä toisinaan aurinkokin pilkistää pilvien lomasta, mutta ilo siitä ei riitä pitkäksi aikaa, kun tummat pilvijättiläiset jälleen valtaavat taivaan. Leikkimökin mustalla huopakatolla tanssii ajoittain tuhansittain raepalleroita, joten voin rauhallisin mielin kääntää ikkunalle selkäni ja naputtaa tietokoneen näppistä.

Jouluruusu - Helleborus niger

Eilen menin heti aamusta pihamaalle kaivuuhommiin. Ostin edullisesti kaksi uutta lavakaulusta ja tarkoitus on laajentaa laatikkoviljelyä. Uudet kasvimaalaatikot ovat kylläkin vanhoja matalampia, mikä ei ole kovin selkäystävällistä. Laatikoiden sijoituspaikalta piti kaivaa sinne levinnyttä suikeroalpia pois. Kaivuhomma jäi vähän kesken, koska ajattelin estää alpin leviämisen jatkossakin asentamalla laatikoiden sisäreunoille nurmireunusta. Sen hankkiminen jäi tälle päivälle.

Jouluruusu - Helleborus niger

Istutin myös kevätmessuilta ostamani jouluruusut maahan. Harmi, etten löytänyt sellaista upeaa tummalehtistä ja -kukkaista versiota, jollainen oli mm. Cherin Autuas olo -blogissa eilen (käy täällä kurkkaamassa).

Keisarinpikarililja - Fritillaria imperialis

Maasta kurkistaa jos jonkinlaista ja jokakeväiseen tapaan täytyy taas opetella muutamien kasvien nimet, kun ne tuppaavat talven aikana unohtumaan. Puhumattakaan siitä, minne on edellisen kesän aikana uusia kasveja istuttanut tai siirtänyt. Kyllähän ne äkkiä taas palautuvat mieleen, mutta hetken aikaa on pikkaisen uuno olo.

Köynnösruusu Pohjantähti

Eilen tutkiskelin myös ruusupensaideni kuntoa. Leikkelin niistä kuolleita oksanpäitä pois ja muuten vain pyörin puskien ympärillä. Näyttää sitä, että kaikki ruusut ovat selvinneet talvesta ja jokaisessa on jo punertavia silmuja. Talon seinustalla kasvavassa Pohjantähdessä jopa hiirenkorvia.

Tuoksuköynnöskuusama - Lonicera caprifolium

Niinikään lämpöisessä paikassa kasvava Tuoksuköynnöskuusama on ottanut oikein kunnon varaslähdön ja siinä hiirvenkorvat ovat levähtäneet viittä vaille avonaisiksi.

Juuso - ikioma puutarhatiikerini

Ikioma puutarhatiikerikin on saanut vähän keväistä virtaa suoniinsa ja jaksaa olla talvipäiviä aktiivisempi ulkonakin. Eilen seurasin sen touhuja Vuorenkilpien seassa. Mitä lienee sieltä etsinyt, kun sen päiväinen kahina kävi kissan pyöriessä isojen lehtien lomassa.

Juuson kuratassut työpöydälläni

Juuso täyttää vajaan kahden kuukauden kuluttua 14 vuotta ja minusta siihen on tullut tietynlaista hitautta. Se nukkuu enemmän kuin ennen ja leikkii vähemmän. Kyllä se edelleen saattaa saada hurjia spurtteja ja ulkonakin kiivetä puuhun, mutta mielellään se viihtyy lämpimässä loikoillen. 

Sain tänään viestin Juuson lapsuudenkodista, että sen veli oli tullut aamulla sisään, syönyt ja mennyt sängylle itseään pesemään ja nukkumaan. Eikä se siitä sitten enää ollutkaan herännyt. Ilman minkäänlaisia oireita tai ennusmerkkejä Räyhä oli nukahtanut viimeisille päikkäreilleen. Mikä lie vienyt kissan ikiuneen? Onneksi sillä oli hyvä elämä tallikissana.

Pelargonia Inspire Pink - siemenestä itse kasvatettu ja kahden talven yli hengissä säilynyt

Ikävien uutisten vyöry sen kun jatkuu. Tänään sain puhelinsoiton ystävältäni. Hän kertoi sairastuneensa rintasyöpään. Tämä alkaa olla jo käsittämätöntä. Kahden vuoden sisällä ihan liian monta syöpätapausta aivan lähipiirissä: äidiltä leikattiin kohtusyöpä edelliskesänä, anopilta rintasyöpä viime kesänä ja paksusuolisyöpä kolme viikkoa sitten, ystävältä rintasyöpä viime kesänä, omalta pojalta kivessyöpä kuukausi sitten ja nyt lähimmän ystävän diagnoosi. Onneksi tähän saakka kaikkien kohdalla leikkaukset ovat menneet hyvin ja toipuminen sujunut ongelmitta. Toivon sydämestäni, että niin kävisi myös ystävälleni.
 

Kevättä on - totisesti

Kevätkirjotähdet

Maanantaina oli vielä lämmin ja aurinkoinen päivä. Piti mennä vain hetkeksi pihalle tiirailemaan, mutta aivan huomaamatta se hetki venyi muutamaksi tunniksi. Haravoin alapihaa ja siistin kukkapenkkejä.

Krookukset

Välillä oli aivan pakko nojata haravan varteen ja tiirailla taivaalle ja puihin ja ympärille. Linnut sirkuttavat nyt niin mahtavaa konserttoa, ettei sitä voi olla kuulematta ja kuuntelematta. Peipposen laulua olen kuullut jo viime viikon lopulta, mutta tänä aamuna näin keittiön ikkunasta peipon ihka elävänä aamupalaa mutustaessani.

Krookus kurkistaa Taponlehtien lomasta

Vaikka eilen ja tänään on melkoisen hyinen sää, ei se liiemmin näytä maasta ponnistavia piippoja haittaavan. Tosin enimmäkseen kaikki viikonvaihteessa avoinna olleet kukat ovat menneet takaisin nupulleen.

Sinivuokko

Muut elämän reaaliteetit haittaavat nyt sen verran pihalla puuhaamista, että täytyy tyytyä vain ohimennen puskia tiirailemaan. Nytkin kello rientää sitä vauhtia, että tämä postauskin jääköön lyhykäiseksi.

Puutarhatiikeri

Lähden noutamaan puutarhatiikeriä vuorimännyn alta ja sitten menoksi. Nautiskelkaa keväästä. Niin minäkin aion tehdä heti, kun kerkiän - ja vähän siinä kiireen lomassakin.

 

Välillä sataa ja villasukatkin päivitetty

Eilinen päivä meni pihalla rapsutellessa ja kalusteita ulos kantaessa. Kuvaaminen jäi tälle päivälle, mutta nyt sataa. Luonto onkin näköjään päättänyt annostella kevätpäivien ihanuutta hetki kerrallansa. Onhan siitä se hyöty, että välillä saa tehtyä sisällä rästihommia. Muutenhan sitä viettäisi kaiken liikenevän ajan pihalla.

Esikko on nupullaan.

Ensimmäiset krookukset ovat avautuneet.

Kevätkaihonkukissa on kukkatertut valmiina avautumaan.

Ja Rentoakankaalikin on kummasti piristynyt.

Jouluruusu

Katja, Tuula S, Navettapiika ja Bikke

olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!

Kevätpäivä pihamaalla

Ulkona on ollut niin upeat kevätsäät, ettei tänne koneelle ole juurikaan ehtinyt postauksia laittamaan. Tuuli, lämpö ja aurinko ovat vihdoin antaneet meidänkin pihan lumille kyytiä. Kasat sulavat hurjaa kyytiä.

Tiistaina raparperinalut kurkistivat jääkannen läpi ja tänään koko paikka oli täysin sulana sekä aika hyvin myös kuivunut.

Kaikki piipot ovat tosi ihania ja niitä nousee mullasta sellaista vauhtia, että miltei voi kuhinan ja rapinan ihmiskorvallakin kuulla. Katsokaa tuotakin punaista suloisuutta. Sehän on kuin pieni pullonokkadelfiini.

Noudatin jälleen hyväksi osoittautunutta vinkkiä, eli ripottelin tuoretta multaa kukkapenkkeihin. En siis ole haravoinut enkä muutenkaan kukkapenkkejä enää rapsutellut, vaan uutta multaa päälle. Sinne maatuvat kaikki edellisen vuoden lehdet ja karikkeet. Ihan pikkuiset piipot jäävät näin hetkeksi mullan alle, mutta sieltä ne pompahtavat päivän parin jälkeen ilmoille ilman ongelmia.

Ukkokulta haketti aikamoisen kasan oksia ja vähän jäi vielä seuraavillekin päiville, kun alimmaiset oksat olivat hieman jäisiä ja märkiä. Tukkivat tuon vempaimen ja hidastavat haketusta.

Minä kaivoin kasvihuoneen ja Kiemurapenkin välistä nurmikon pois, sillä se ei vaan siinä jaksa kasvaa. Liian varjoisa paikka ja varsinainen moottoritietasoinen kulkuväylä, joten se tulee saamaan kesällä rapskulaattoja pinnakseen. Nyt kaivoin siitä viisi kärryllistä maa-ainesta pois ja toin tilalle neljä kärryllistä kivituhkaa ja kaksi kärryllistä kiviä. Kivet tulevat myöhemmin reunustamaan ja rajaamaan polkua. Laitoin tuohon kokeeksi kaksi viime kesänä valmistettua rapskulaattaa. Halkesivat valmistusvaiheessa ja jäivät ilman sijoituspaikkaa. 

En ollut muistanut hankkia minkäänsortin maanrakennuskangasta polun pohjalle, joten laitoin sinne eristeeksi sanomalehtiä ja pari käytöstä poistettua isokokoista kylpypyyhettä. Eräs tuttavani kertoi kerran upottavansa pihamaalle kaikki huonokuntoiset matot ja muita kodintekstiilejä. Yhden vanhan maton minäkin olen puutarhaani kätkenyt ja hyvin se on toiminut tehtävässään. 

Tämä on nyt vielä tyystin keskeneräinen polkuviritelmä, joten huomioikaa se kuvaa katsellessanne. Nyt on vielä sen verran viileää, että on hyvä tehdä hikisiä hommia pois listalta ja jättää kevyemmät puuhat niihin kesäisen helteisiin päiviin.

Juuso yritti kovasti toimia työmaapäällikkönä, mutta flexi rajoitti kulkua ja niinpä päällikön täytyi asettua lehtikompostin eteen vartioimaan alaisiaan.

Päällikkö vaihtoi paikkaa sen mukaan, mistä saattoi naispuolista alaistaan paremmin komennella. Taisi kissa olla vähän kärttyinen eilisen rääkkäyksen jälkeen. Mamma kun raahasi kissan autolla eläinlääkäriin rokotettavaksi. Siellä ei ollut yhtään kivaa, vaikka eläinlääkäri kovasti terveeksi ja hyväkuntoiseksi Juusoa kehuikin. Automatka sujui mennen tullen täydessä hiljaisuudessa, mutta kopan oven avauduttua kotona, Juuso mourusi äänekkäämmin, kuin aikoihin. 

Saanen myös esitellä ihan ensimmäisen oman pihan lumikellon. Istutin niitä syksyllä tähän paikkaan 10 kappaletta, mutta toistaiseksi vain tämä yksi on noussut. Toisesta on aavistus, mutta ei vielä täyttä varmuutta. Kuva ei ole yhtä raflaava, kuin monilla muilla. Aiheutti kuitenkin yhden tämän kevään ilonhuudahduksista. Ukkokulta katsoi minua hiukan oudosti, kun laskeuduin mahalleni maahan tätä ihanuutta taivastelemaan. Pakkohan sitä oli läheltä katsoa, sillä koolla tuo kukka ei tosiaan ole pilattu. Koko kasvin korkeus lienee siinä viiden sentin tienoilla. En ole kovin pitkä minäkään, mutta viisisenttisen lumikellon edessä on sentään tehtävä kunnolla kunniaa eli taivuttava maata myöten.

Kevätvuohenjuuren lehti

Lumikellon kumartamisesta sekä lapio- ja kärräyshommista johtuen nyt onkin hivenen jäykkä olo, mutta eipä haittaa. Viikonloppu on käsillä ja luvassa lisää ihania kevätilmoja. 

Nautiskelkaa tekin!

PS. Kurkilaumalla oli taivaalla tänään kokoontumisajot. Aikansa ne pyörivät ja pyörivät ja kohosivat yhä ylemmäksi, kunnes lähtivät lentämään aurassa kohti kesälaitumia.
 

Mörököllin arvontapaketti löysi perille

Iso kiitos Tylsä Mörökölli! 

Ihana arvontavoittopakettini löytyi hetki sitten postilaatikosta. 

Pikkaisen ehdin jo kirjaa selailla ja sen kuvilla nautiskella. 

Tuosta ruusuisesta metallilaatasta pidän todella paljon,

samoin kuin herttaisesta keramiikkasydämestä. 

Toivon mukaan voin jonain päivänä myös esitellä kasveja, 

jotka ovat saaneet alkunsa lähettämistäsi siemenistä.

Ystävät hyvät, rakkauden jyvät,
lämpöiset kiitokset, kultaiset ajatukset,
teille annan nämä, keväiset toivotukset,
aurikoiset halaukset. 

PS.

Eilen ja tänään peipponen lauloi pihapuussa.

 

Pelaguussani on nuppu

Yhdessä pelargoniassani on nuppu. Ei vaan kaksi nuppua. Vielä en tiedä, mikä pelaguu on kyseessä, sillä kukkia syksyllä kellariin siirtäessäni unohdin niistä tyystin nimikyltit. Tai kuvittelin kevään tullen muistavani, mikä laji missäkin ruukussa kasvaa. Ei pitäisi kuvitella kaikenlaista.

Kellaritalvetuksesta selvisi lopulta viisi pelaguuta, joista yksi on vähän sen näköinen, että hän saattaa heittää vielä henkensä ennen ulos siirtämistä. Kukkiin on vaihdettu mullat ja vähitellen ne ovat alkaneet saada myös lannoitetta. Yleensä annan sisällä oleville kasveille nestemäistä lannoitetta, mutta nyt tökkäsin pelaguupurkkeihin lannoitetikut. Niidenkö ansiota tuoreet nuput ovatkin?

Miten te hoidatte pikkuisia taimianne? Lannoitatteko niitä ja miten? Olen aloittanut lannoittamisen taimille jonkin aikaa koulimisen jälkeen. Ajattelen, että saavat ensin juurtua rauhassa. Ymmärtääkseni ainakin tomaatti kaipaa voimaa, joten ehkä laitan niillekin lannoitetikut multaan. 

Kevätmessuilta ostamani keltaiset hyasintit ovat avanneet kukkansa. Yllättävän pitkään ne jaksavat kukkia. Tuoksu on kyllä niin voimakas, että vähitellen kukat ovat siirtyneet kauemmas ja kauemmas olohuoneen pöydästä. Pidän kovasti hyasintin tuoksusta, mutta nämä yksilöt saavat aikaan orastavan päänsäryn ja muutenkin pöhelön olon.

Pääsiäinen on nyt sitten juhlittu ja vähäksi aikaa siirrymme tavalliseen arkeen. Eilen ulkona oli lupaus kevään edistymisestä. Mittari kipusi +9 lämpöasteeseen, ei tuullut eikä satanut. Oli aivan pakko mennä pihamaalle rapsuttelemaan ja puuhaamaan. Yläpiha alkaa olla puunattu, eikä alapihalle vielä pääse tekemään mitään. Siellä on sen verran runsaasti lunta ja sen sulamisen jälkeenkin pitää hetken odottaa maan kuivumista.

Kuvaamiset jäivät eilen vähiin, mutta paria päivää aiemmin huomasin maksaruohonkin jo heräilevän. Tälle päivälle on luvattu jälleen räntää ja vettä. Vieköön sateet loputkin lumet mennessään.

Mukavia arkipäiviä itse kullekin!
 

Liebster award -haaste vastaanotettu ja kukistettu

Katja Kotipuutarhuri -blogista heitti minulle seuraavan haasteen:

Tällä kertaa haasteella tehdään tunnetuksi blogeja, joilla on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen, sitten keksitään 11 uutta kysymystä ja haastetaan (5-) 11 uutta bloggaajaa mukaan.

Aloitanpa sitten vastaamalla Katjan esittämiin kysymyksiin:

1.Oletko kirjoittanut kauan? 

Aloitin oman blogin 10.6.2011 eli kohta tulee neljä vuotta täyteen. Olen aina kirjoittanut paljon ja kun kummityttöni heitti minulle idean oman blogin aloittamisesta, innostuin. Puutarha aiheena oli ehdoton ykkösvalinta, enkä edes mitään muuta tullut ajatelleeksi. Minusta on aina ollut kiva kuvata kukkia ja kasveja. Puutarhapäiväkirjaa olen pitänyt jo monta vuotta ja samanaikaisesti etsinyt mahdollisuutta yhdistää kuvat ja päiväkirja. Blogin kirjoittaminen tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden. Enpä vain tänne blogimaailmaan eksyessäni alkuun edes ymmärtänyt, miten mielenkiintoista ja antoisaa tämä on. Paljon enemmän kuin pelkkää päiväkirjatietojen ylläpitämistä.

2. Omistatko kasvihuoneen?

 Kyllä! Olen 1-vuotiaann pikkuisen muovihuoneen onnellinen omistaja. Mielelläni olisin ottanut sellaisen vihreänurkkaisen, parikymmenneliöisen lasihuoneen, mutta kun tuo budjetti ei millään sellaiseen olisi venynyt. Tyytyminen on 5.4 neliön kennolevyversioon, vaan siitä olen tosi iloinen. Eihän sitä tiedä, jos lottovoitto osuu kohdalle ja joskus istun englantilaistyyppisessä lasihuoneessa ryystämässä kahvia keskellä pelargonioiden kukkatulvaa.

Kasvari rakennusvaiheessa syksyllä 2013

 

3. Harrastatko puutarhamatkailua?

En harrasta. Enkä tällä hetkellä juuri mitään muutakaan matkailua. Jälleen kerran yhtenä suurimmista esteistä on budjetin keveys. Toisena, eikä suinkaan yhtään pienempänä on vanhempieni omaishoitajuus. Vaikea on löytää sellaista rakoa, jolloin heidät olisi mahdollisuus jättää pidemmäksi aikaa jonkun toisen hoteisiin. Ja löytyypä vielä kolmaskin este. Nimittäin Juuso-kissa, jolle pitäisi löytää hoitaja kotiin, sillä kattia ei ole koskaan rahdattu tämän kodin ulkopuolelle. Hoitajan pitää tuntea Juuson tavat ja sitoutua kuljettamaan kissaa ulos, kuin koiraa konsanaan. Tarjokkaita ei ole ollut jonoksi asti.

Isola Bella Italian Maggiore-järvellä

Olen kyllä saanut tilaisuuden reissata maailmalla ihan mukavasti, joten en koe tämän hetkistä matkustamattomuutta suurena ongelmana. Tämän kevään Helsingin kevätmessureissun jälkeen mieli on alkanut halajamaan Tukholman puutarhamessuille ja miksei myös joskus olisi kiva käväistä katsomassa Keukenhoffin tulppaaniloistoa. Ehkä mieluiten lähtisin Italiaan, Maggiore-järvellä sijaitsevaan Isola Bellan upeaan saareen, jossa sijaitsee Borromeo-suvun rakennuttaman palatsin yhteydessä oleva hurmaava puutarha.

4. Mikä on puutarhasi helmi?

Pioni, punahattu, sinivaleunikko, ruusupensaat, Kriikunapolku.... Eipä tällaiseen kysymykseen osaa vastata. Vähän kuin kysyisi 11-lapsisen perheen äidiltä, kuka lapsista on rakkain. Minulla on tosin vain kaksi lasta ja kumpikin on yhtä rakas. Puutarhassani kasvaa vähän enemmän kasvilapsia, enkä niistä rakkainta pysty nimeämään. Olkoon siis puutarhamme helmi piakkoin 14 vuotta täyttävä Juuso-kissa, joka on kyllä kyllä varsinainen helmi myös täällä kodin sisällä.

 

5. Kasvatatko itse vai ostatko valmiit taimet?

 Aiemmin ostin kesäkukkia myöten lähes kaiken kaupasta. Tillit, persiljat, salaatit ja muutamia muita hyötykasveja olen aina kylvänyt suoraan maahan. Samoin kehäkukkia, krassia ja tuoksuherneitä. Blogin aloittaminen muutti puutarhakäyttäytymistäni monella tavoin ja uskaltauduin kokeilemaan siemenestä kasvattamista. Rohkeus ja taito kasvaa kaiken aikaa, vaikka epäilen suuresti, että minusta koskaan mestaria sillä saralla kehkeytyy. Kasvihuoneen hankkimisen myötä esikasvatettaviksi ovat tulleet tomaatit, kurkut, chilit ja mitä nyt kulloinkin keksin. Tänä keväänä kylvin kolmannen kerran pelargoniaa siemenestä, koska olen kahtena kesänä saanut omakasvatetut taimet kasvamaan ja kukkimaankin. Perennojakin on tullut testattua, niistä iloisin olen viime kesänä ensi kertaa kukkineesta punahatusta.

Ihan itse siemenestä kasvatettu pelargonia "Inspire pink"

 

6. Oletko käyttänyt ammattilaista puutarhan suunnittelussa?

 Taloa rakentaessamme, 28 vuotta sitten pyysin työkaveriani tekemään meille pihasuunnitelman. Hän oli ammatiltaan maisemasuunnittelija. Joskin erikoistunut julkisiin ja varsin suurimittaisiin ympäristöihin. Hänen suunnitelmansa ei toteutunut sellaisenaan. 80-luvulla piharakentaminen ei ollut vielä nykyisissä mittakaavoissa, eikä meidän suunnitelmassamme otettu esimerkiksi pihavalaistusta mitenkään huomioon ja kulkuväylätkin olivat aika ylimalkaisia. Sain kuitenkin ihan hyviä kasvi-ideoita ja joitakin mainioita vinkkejä, joista on ollut iloa ja hyötyä.

Yläpiha eli olopiha pitkäperjantain aamulla.

 

7. Puutarhasi ikä?

 Vuosissa ikä lähentelee 30 vuotta, mutta todellinen ikä on huomattavasti vähemmän. Taloon muuttaessamme minulla ei ollut juuri minkäänlaista kokemusta puutarhasta. Rivitalossa olin toki päässyt innostuksen alkuun, mutta sen jalostaminen käyttöön vei lukuisia vuosia. Pihaan laitettiin nurmikkoa, omenapuita ja marjapensaita. Pionit tulivat aika alkuvaiheessa, samoin aroniapensaat, syreenit, juhannusruusu, marjakuusi. Lapset olivat pieniä ja työelämä vei mennessään. Koulujen kesäloma-aikoina reissattiin ulkomailla. Sitten sairastuin vakavasti ja siitä toipuminen vaati osansa. Oli tekemistä, että jaksoi huolehtia arjen pyörittämisestä. Omenapuut jäivät leikkaamatta ja puutarha muutenkin pitkälti oman onnensa nojaan. Jotain jaksoin pihamaalla sairastamisen aikanakin puuhailla, sillä sieltä saattoi ammentaa mielenrauhaa ja voimaa. Iloa ja onnistumisen tunteita. 

Toipumisen myötä aloin katsella puutarhaa uusin silmin ja hyväksyin myös sen, että tehdä voi juuri niin vähän, kuin kulloinkin jaksaa. Ei tarvitse olla täydellinen voidakseen olla onnellinen ja tasapainoinen. Vajavaisuus ja puutteet tuovat omaleimaisuutta ja persoonallisuutta. 

Oman blogin myötä innostus puutarhaan laittoi ihan uuden vaihteen päälle. Jatkuvasti löydän uusia kasveja, joita haluan kokeilla. Uusia taitoja, tietoa, ratkaisumahdollisuuksia, ihania kuvia, upeita ihmisiä ja heidän puutarhojaan. Kuin kokonaan uusi elämä on auennut. 

Kysymys taisi kuulua, mikä on puutarhani ikä? Ei sillä ole ikää laisinkaan Se elää, kasvaa, muuttuu kaiken aikaa. Ihan niin kuin minäkin.

8. Puutarhoja, joita ihailet?

 Reheviä, vihreitä, vehreitä, monilajisia ja -kerroksisia puutarhoja nimeämättä sen kummemmin mitään erityistä kohdetta. Niinkuin kodeissakin, myös puutarhassa saa näkyä omistajan persoonallisuus. Viime kesäinen käynti Paula Ritanen-Närhen puutarhassa oli oiva kokemus siitä, miten puutarha voikaan olla rakentajansa näköinen ja sellaisena aivan hurmaava. Minun puutarhani ei koskaan tule Paulan eikä kenenkään muunkaan puutarhan kaltaiseksi, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Puutarhani on ja tulee olemaan minun näköiseni. 

 

Paula Ritanen-Närhen puutarhasta

Ehkä vähiten itselleni haluaisin näitä uusien designkivitalojen 300 neliön puutarhoja, joissa etupihan asfaltin lisäksi kasvaa millimetrin tarkkuudella leikattu nurmikkopläntti ja sitä reunustaa muutama havu somistettuna karkealla katteella ja mukulakivillä. Sellainen lienee tämän päivän käsitys helposta puutarhasta, josta tietenkin voidaan olla montaa mieltä. Helppous saattaa olla kadoksissa muutaman vuoden päästä, jolloin siinä katteessa kasvaa kokoelma monenlaisia rikkaruohoja ja niiden mukulakivienkin välissä on jo enemmän multaa kuin siinä millimetrinurmikolla.

9. Onko puutarha harrastuksesi vai työsi?

Puutarha on silkkaa harrastusta ja mieluista sellaista. Tai ehkä enemmänkin osa jokapäiväistä elämää niinä aikoina ja hetkinä, jolloin vuodenajat ja sää sallivat pihassa jotain tehtävän. Toki kovasti suunnittelen ja ideoin kaikenlaisia juttuja pihalle ja puutarhaan. Yleensä kuitenkin menen pihalle katselemaan ja tutkimaan, kenties vain käyskentelemään aikani kuluksi. Yhtäkkiä huomaan tunnin vierähtäneen ja multaisissa käsissäni on lapiota ja haraa ja ämpäriä sekä ympärilläni multakasaa ja kenties myös kitkettyjä rikkaruohoja. Sellaista se on minun puutarhaelämäni. Vaikka päättäisin mennä patiolle lehden kanssa nautiskelemaan lämpimästä auringonpaisteesta, lopulta löydän itseni jonkun puskan juurelta tönkimästä.

10. Mitä muuta harrastat?

 Tällä hetkellä lukemista ja kutomista.

Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Aloitin kirjojen ahmimisen heti, kun opin lukemaan. Onneksi opettajaksi sattui ihminen, joka ohjasi minut kirjastoon ja sieltä sitä luettavaa tulee etupäässä tänäkin päivänä hankittua. Toki runsaasti kirjoja ostan myös kaupoista ja divareistakin. Päivisin en juurikaan ehdi lukea, mutta illalla ennen nukahtamista täytyy lukuannos saada. Enimmäkseen luen kotimaista proosaa ja kaikenlaisia dekkareita. Maailmankirjallisuuden klassikot olen lukenut, jotkut useampaankin kertaan. Runokausiakin aina välillä suosin ja tietokirjoista tällä hetkellä puutarhakirjat kuuluvat repertuaariin. Appiukko toimi nuorena kirjallisuuskriitikkona ja niinpä meillä on runsaasti 40-50 -lukujen ensipainoksia ja ne ovat varsinaisia kirjahyllymme aarteita.

 

Korttiaskarteluja omista ristipistotöistä

Välillä askartelen onnittelukortteja ja saatan myös ommella uudet verhot tai tyynynpäälliset, vaihtaa keittiön tuoleihin uudet istuinpäälliset tai maalata jonkin vanhan huonekalun toisen väriseksi. 

Kymmenen vuotta tein valtavalla innolla ristipistoja, kunnes runsas vuosi sitten innostuin jälleen kutomisesta. Nyt sitten syntyy sukkapari poikineen telkkua katsellessa.

11. Jakaako puolisosi puutarhaharrastuksesi?

Ukkokulta ei ole kovin innostunut puutarhasta. Viime keväänä hän kylvi chilejä kasvihuonetta varten. Kasvimaalle hän laittaa valkosipulia ja punajuuria. Hän ei kuitenkaan jaksa kovin paljon perehtyä niiden kasvattamiseen ja välillä tuppaa ne unohtamaan. Ehkä hän luottaa siihen, että minä hoidan hänenkin osuutensa. Hän sanoo kaikkia kukkiani kirjovehkoiksi. Ankaran ruikutuksen ja jonkinlaisen painostuksen jälkeen hän saattaa tehdä minulle pieniä puurakennelmia ja korjata hajoavia puutarharakenteita. Toimitusajat ovat kuitenkin pitkääkin pidempiä ja ilman muistutuksia unohtuvat kokonaan. Pation lasikate ja monet muut unelmani taitavat pysyäkin unelmina niin pitkään, kunnes saan sen lottovoitan ja pystyn palkkaamaan ulkopuolisia työntekijöitä. Onneksi Ukkokulta on muuten mukava mies, joten en juurikaan itseäni stressaa itseäni hänen innostuksen puutteellaan.  

Tästä tuli nyt ihan mahdottoman pitkä postaus. Onnea vain teille, jotka jaksoitte tänne loppuun saakka. Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:

Auringon ihanat -blogin Inkalle

Kaaos kukkaruukussa -blogin Pelaguulle

Kivipellon Sailalle

Puutarhaeloa -blogin Riitta Jylhälle

ja

Rosanpunaista kultaa -blogin Marliskalle

Kysymyksinä olkoon samat, jotka sain Katjalta eli:

1.Oletko kirjoittanut kauan? 

2. Omistatko kasvihuoneen?

3. Harrastatko puutarhamatkailua?

4. Mikä on puutarhasi helmi?

5. Kasvatatko itse vai ostatko valmiit taimet?

6. Oletko käyttänyt ammattilaista puutarhan suunnittelussa?

7. Puutarhasi ikä?

8. Puutarhoja, joita ihailet?

9. Onko puutarha harrastuksesi vai työsi?

10. Mitä muuta harrastat? 

11. Jakaako puolisosi puutarhaharrastuksesi?