Tilapäinen viivästys keväässä

Crocus tommasinianus 'Roseus'

 

Viikonloppuna ja tämän viikon parina ensimmäisenä päivänä sää suosi pihatöissä ahertavia. Sadepilvet purjehtivat meidän tontin yli lastiaan laskematta. Aurinkokin näyttäytyi välillä niin, että fleecetakilla tarkeni työskennellä. Kunhan ei alkanut istuskella. Silloin kolea tuuli osui ja laittoi liikettä niveliin.

Maanantaina päivystin pihalla saapuvaksi luvattua multakuormaa. Siinä ohessa innostuin leikkaamaan pensasruusuja, vaikka tarkoitus oli sitä hommaa siirtää vielä viikolla parilla. Meillä on hyvä oksasilppuri, mutta piikikkäiden ruusujen tunkeminen silppurin kitaan on ikävää hommaa. Kunnollisista hanskoista huolimatta piikkejä saa nyppiä sormistaan pitkään työn päätyttyä. Kaatopaikkakäynti häämöttää lähitulevaisuudessa, joten päätimme kuskata ruusurisut samalla keikalla.

Multakuorma saapui sovitusti. Kohta minun on varmaan keitettävä kahvit kuljetusfirman kuskille, kun joka kerran sattuu sama mukava kaveri. Lavallinen Biolanin mustaa multaa eli 65 x 45 litran säkkiä laskeutui varaparkkipaikalle. 

Tällä kertaa sallin kuskin jättää muoviin pakatun säkkitornin keskelle aluetta, koska maa on paikalla pehmeää, eikä mahdollista haarukkatrukin kulkua. Vuosi sitten pino kellahti nurin. Kuskin kanssa keräsimme säkit takaisin pinoon, eikä yhtään säkkiä mennyt rikki. Nyt kärräsimme Ukkokullan kanssa osan säkeistä alapihalle, osan kellariin ja loput pinottiin pressun alle varparkkipaikan sivuun. 

Hankkijalta tilattu kuorma maksoi 299 € sisältäen toimituskulut. Tarjouksesta multasäkkejä saa usein edullisemmin, mutta ei niitä henkilöautoon kovin montaa kerralla mahdu. Emme enää voi tilata kuorma-autolavallista multaa, koska tontilla ei ole kippaus- eikä säilytyspaikkaa.

Kevään edistymisessä on tilapäinen viivästys. Ties kuinka monennen kerran. 10 vuorokauden ennusteessa on muutaman asteen yöpakkasia, eikä lumikaan ole poissuljettua. Ensi viikon lopulla näyttää sentään hiukan toiveikkaammalta. 

Jonkun verran ottaa pattiin tällainen kylmyys, kun olen odottanut kevättä ja elämän siirtymistä pihalle kuin kuuta nousevaksi. En kuitenkaan anna säävastoinkäymisten nujertaa. Lisään vaatetta ja valitsen tehtävistä sellaiset, joissa koleus tai tihkusade ei ole este.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen nuput nostavat päätään, vaikka kukat eivät kiirehdi avautumistaan. Osassa jouluruusuja lehdet ovat talven jäljiltä repaleiset, osin ruskeita. Siistin niitä jossain välissä. Huonokuntoiset lehdet voivat toimia suojana, jos vaikka sitä lunta sataa.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka kiirehtii joka vuosi avaamaan nuppunsa ensimmäisten joukossa. Paras sinerrys on vielä edessäpäin. Suurin osa kevätkaihonkukkien lehdistäkin on vasta rullaamassa kääröjään auki. Ovaalipenkki on suojaisa ja lämmin. Siellä kevätkaihonkukka avautui ensimmäisenä. Yleensä näin käy Vasenrinteessä.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hill - kevätkurjenmiekat ovat nyt kaikki auki. Näin viileässä kukkiminen kestää mukavan pitkään.

Iris reticulata 'Pauline'

Näistä kuvan Paulinena istutetuista kevätkurjenmiekoista olen taas hiukan hämilläni. Terälehden kuviossa ei ole keltaista, eikä pitäisikään. Netissä kuvia selaillessa törmäsin sellaisiinkin Pauline-kuviin, joissa terälehdissä on myös keltaista. Ota näistä nyt selvää. Näyttää kuin osaa nupuista ja lehdistä olisi käyty napostelemassa.

Pörriäinen Iris Katharines Goldissa

Maanantaina oli kohtalaisen lämmintä. Pörriäisetkin jaksoivat olla liikkeellä. Katharines Goldit houkuttelivat kimalaisia puoleensa.

Ensimmäiset kirjopkarililjat nousussa.

 
Vasenrinteessä näin ensimmäisen liljakukon. En vaan ehtinyt saada sitä hyppysiini, kun se jo kellahti karikkeen sekaan selälleen. Vasenrinteessä ei kasva ainuttakaan liljaa, eikä oikeastaan ihan lähelläkään. Keisarinpikarililjat ovat jo saaneet mittaa ja muutama kirjopikarililjakin on alapihalla nousussa. On siis tehostettava liljakierroksia, jotta ehdin puuttua kukkoesiintymiin. 

Innokkaimmat punatakit litistän sormilla, jos vain ehdin saada ne kiinni. Kaikki liljat kierrän suihkuttamassa valkosipuliuutteella. Puutarhan parhaaksi -ryhmässä kerrottiin, että liljakukot suunnistavat isäntäkasveihin hajun perusteella. Valkosipuliuute sekoittaa niiden hajuaistin. En tiedä, kuinka tutkittua tietoa tuo on, mutta kaikkia keinoja kannattaa kokeilla. Jos niistä ei ole muille mitään haittaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaissa on jo nuppuja näkyvissä. Näitä olen muutaman vuoden ajan istuttanut alapihalle Kiemurapenkkiin ja Päivänliljapenkkiin. Kummassakin paikassa ollaan hereillä. Saattaa olla, että ovat aiempinakin keväinä olleet varhaisia, mutta en vain ole kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. Nyt kasvusto on monin paikoin vielä varsin matalaa, joten näkymät eri kasveihin on hyvät.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydänkin tunkee punertavia versojaan maan pinnalle. Noista sentin kokoisista kärjistä on vielä matkaa kookkaisiin puskiin. Kiva kuitenkin nähdä, että elossa ovat. Talven jäljiltä sama huoli kunkin selviytymisestä valtaa puutarhurin vuosi toisensa perään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehtikin on aloittamassa tämän kesän kasvuaan. Viikko sitten tällä samalla paikalla oli vielä jämäkkä kerros jäistä lunta. Kukapa sitä viitsisi päätään jäähän hakata. Parempi odottaa sulamista ja nousta sitten kevein mielin ja vähäisemmin ponnistuksin ylös mullasta.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Pikkusinililjoista pidän eniten tällaisina nuppuina. Eikö olekin söpö! Tykkään minä niistä kukkivinakin, mutta joidenkin kasvien nuppuvaihe vetoaa minuun erityisen paljon. Pikkusinililja kuuluu näihin.

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Yllättävän paljon pieniä ötököitä lentää ja mönkii, vaikka maakin on varmasti vielä aika kylmää. Näin on hyvä ainakin muuttolintujen kannalta, jotta löytävät luonnosta syötävää. Poistin ruokinta-automaatit yhtä lukuunottamatta. Annan tinttien syödä sen viimeisenkin tyhjäksi. 

Aikamoinen lintujen vilske käy pihassa. Eniten on punarintoja, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ja peipposia sekä tali- ja sinitiaisia. Muutama mustarastaskin tepastelee marjakuusen alla siemeniä etsien. Muut lajitoverit lurittelevat puiden latvuksissa. Kaksi pyrstötiaista on vieraillut säännöllisesti marjakuusen talipötkössä. Tiistaina viimeksi. Nyt talipötkö on pois nokittu, joten pyrstötiaiset taitavat muuttaa muualle.

Tavanomaisten kevättöiden ohessa pihassa on muutama isompi urakka. Ukkokulta on purkanut huonokuntoisesta leikkimökistä lähes kaiken irrallisen. Seuraavaksi on vuorossa itse rakennuksen purkaminen ja pois kuskaaminen. Vapautuvalle paikalle on hapuilevia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lukkoon lyöty. 

Leikkimökissä ei enää vuosiin kukaan ole käynyt leikkimässä. Rakennus on toiminut hyvin näkösuojana rajanaapuriin päin ja samalla myös kotoisana pihaelementtinä. Varsinaista näkösuojatarvetta ei ole, koska niin meidän kuin naapurinkin oleskelualueet ovat muualla.

Pajuangervoaidanne leikattu

 
Oikearinteeseen on tulossa joitakin uusia kasveja. Kunhan osaan päättää, mitä hankin. Puutarhamyymälät avaavat vasta oviaan eli kiirettä ei toistaiseksi ole. Myös kasvimaan päädyn vattupenkki on saanut lähtökäskyn. Se vaatii ankaraa lapiointia, johon kerään voimia. Tiistaina käytin muutaman ylimääräisen voimalatauksen leikkaamalla matalaksi noin 20 metrin pajuangervoaidanteen. Risut piti vielä kuskata poiskin odottamaan hakettamista. Ja alue siivottava urakan jäljiltä. Tiesinpä taas töitä tehneeni. 

Marketin pionikimppu on kestänyt viikon. Pionit uuvahtavat ennen neilikoita, jotka jaksavat kukkia maljakossa pitkään. Tällä kertaa valitsin valkoisia neilikoita, jotka eivät näköjään avaudu yhtä tehokkaasti, kuin edelliset keltaoranssit. 

Pari scillaa tulossa Huvituksen alle.

 
Vielä menee heti siihen, että pääsee omasta pihasta pioneja maljakkoon poimimaan. Sitä odotellessa nautitaan pihan piippoesiintymistä.

Piippo siellä toinen täällä

Lauantaina oli kiva kiertää pihaa, sillä lumi on parin päivän aikana sulanut hyvin. Yleisilme on yhä varsin valkoinen, mutta ilahduttavasti kevät etenee.

Niin keväällä kuin syksylläkin on aina yhtä sykähdyttävää nähdä muuttolintujen auroja taivaalla. Äänestä päätellen nämä linnut olivat hanhia. Tiiran mukaan ainakin metsähanhia on tullut runsaasti.

Marjapensaiden alueelta löysin krookuksia. Muutama tulppukin siellä jo kurkistelee mullasta. Kaikki verkot on nyt käytössä, joten laitoin vaahteran ja männyn oksia ristiin rastiin, jotta jänikset eivät pääsisi piippoja napostelemaan.

Myös vasenrinteessä ensimmäiset piipot ovat nousussa. Ajattelin ensin kyseessä olevan krookukset, joita tuossa kasvaa. Vaan olisko siinä myös kevätkurjenmiekkoja? Muutama Harmony nousee Vasenrinteessä krookusten keskeltä.

Terassin kupeessa kasvaa nykyisin lumimarjapensasta. Leikkaan pensaita säännöllisesti muutaman kerran kesässä, jotta puskat eivät valtaa käytävältä kulkutilaa. Kauan sitten olen istuttanut muutamia krookuksia pensaiden tyveen. Silloin, kun pensaat olivat vielä pikkuisia vauvoja. Sinnikkäästi muutama krookus nousee paikalla vuosittain. Sieltä ne heräävät nytkin. 

Aika lähellä näitä krookuspiippoja huomasin myös nokkosen olevan virkeässä kasvussa. Olen koittanut kiskoa nokkosta pois, sillä en soisi sen juuri tuossa kasvavan. Lapiolla nokkosen juuria on vaikea kaivaa pois, kun ympärillä on tiivisti lumimarjoja.

Syreenipenkissä, aronioiden lähellä huomasin tulppujen olevan nousussa. En päässyt kovin lähelle niitä kuvaamaan, kun piti varoa tallomasta mahdollisia muita mullasta nousevia.

Syreenipenkki on jänisten suosima mellastus- ja ohikulkupaikka. Niinpä viimeinen vapaa verkko pääsi suojaamaan piippoja. Seuraavalla kauppareissulla on käytävä myös rautakaupassa katsomassa, josko löytäisi 50-60 sentin levyistä verkkorullaa, josta voisi leikata sopivia pätkiä pienempien piippoesiintymien suojaksi.

Kriikunan alla Fuscotinctus-krookukset ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa. Viikon takainen lumisade peitti kasvuston hetkeksi hankeen. Vesisade vei lumet. Verkkojen puutteessa laitoin krookusten päälle muovikorin hätäsuojaksi. Muovikori on sen verran kevyt, että tuuli saattaa pyyhkäistä sen pois piippojen päältä. Niinpä laitoin vielä männynoksan tueksi.

Keltapäivänliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus) ovat joka vuosi varhaisia herääjiä. Tunkevat vihreää versoa lumen keskeltä. Näitä jänikset eivät jostain syystä syö. Joukossa näkyy myös koristemansikan (Comagaria/Fragaria 'Pink Panda') lehtiä. Koristemansikkaa kiemurtelee Päivänliljapenkissä siellä täällä.

Vasenrinteessä kevätkaihonkukat kurkkivat maahan pudonneiden syyslehtien lomasta. Tässä vaiheessa vielä aika harvakseltaan, mutta maan lämmitessä ja auringon paistaessa päivä päivältä runsaammin vihertyen.

Kasvimaan päädyn vattualueella maahumala ja näköjään myös lemmikin lehdeet vihertävät, kuin talvea ei välissä olisi ollutkaan. Johan tässä sormet syyhyää päästä kaivamaan penkistä huonosti tuottavat vatut pois. Samalla myös maahumalat, joista tosin on hyvin vaikea päästä eroon.

Kotitiellä rikkoontui torstaina vesiputki. Vian löydettyään miehet ahkeroivat useamman tunnin putkea korjaamassa. Kunta järjesti asukkaille vedenjakelupisteen, josta haimme kanisterilla juomavettä. Torstai-iltana jakelupistettä ei vielä ollut. Minulla on jääkaapissa pullollinen hanavettä, koska tykkään juoda esimerkiksi aamupuuron kanssa kylmää vettä. Nyt sitten pestiin hampaat jääkaappikylmällä vedellä. 

Eipä sitä tule arjessa arvostaneeksi hanasta tulevaa puhdasta vettä. Vasta sen puute herättää huomaamaan, miten onnettomia olemme ilman helposti kodeissamme saatavilla olevaa vettä. Perjantaiaamun suihkun jäädessä väliin mietin, millaista esimerkiksi Ukrainan sodan keskellä elävillä ihmisillä on ilman vettä ja lämpöä. Turvasta puhumattakaan. Ehkä vähennän kevään hitaudesta valittamista ja iloitsen mahdollisuudesta nauttia hanaa vääntämällä pulppuavasta puhtaasta vedestä.

 

Katariina katosi hankeen

 

Lauantai-iltana alkoi lumisade, joka vain sakeni sakenemistaan. Lämpötilakin painui pakkasen puolelle. Tätähän meille on ennustettu ja luvattu, joten mikään yllätys talviseksi muuttunut sää ei ole.

Aloituskuva on ylä- ja alapihan erottavasta rinteestä. Portaiden kahtia jakamasta oikeasta puolesta eli Oikearinteestä. Maanpeiteruusu Fairy siinä nukkuu vielä talviuntaan. Ruusun oksien kärjen kohdalla on myös kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin melko pitkiksi kasvaneita piippoja. Valitettavasti niitä ei nyt näy, koska ne katosivat lumisateen myötä hankeen.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Tässä Katariinat lauantaipäivällä kuvattuina. Paikka on ollut lumettomana jo muutaman päivän. En vain ollut aiemmin katsonut riittävän tarkasti huomatakseni piippoja. Olin aikeissa sunnuntaina kehittää jotkut suojat piipoille, jotta jänikset tai peurat eivät niitä popsisi. Nyt tuli hiukan lisäaikaa verkkojen löytämiselle, kun piipot uinuvat lumessa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Lähellä alapihan takalaidan aitaa kasvavan Mustilanhortensian kupeeseen olen istuttanut metsätulppaaneita. Yllätys, yllätys. Ovat jo heränneet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka on kunnon kevätvirkku. Sen vihreät versot nostavat päätään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden myötä. Kuvan Vasenrinteen yläosa on pihan ensimmäisiä sulapaikkoja, jossa kevätkaihonkukka on taas aloittamassa kesäistä matkaansa.

Huvituksen alle loppukesästä istutettuja esikoita on alkanut putkahdella mullasta enemmänkin. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta monen monta eri väristä esikkoa. Ne viettivät aikansa ruukuissa, kun etsin niille sopivaa paikkaa. Istutuskarttani mukaan näiden pitäisi olla etelänkevätesikkoja. Osa esikoista oli jo kukkimisensa kukkinut, enkä voinut ainakaan kukan värin perusteella istutuspaikkoja kirjata. Tunnen huonosti eri esikoita, joten olkoon nämä tässä vaiheessa vain esikoita.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen punaisia naamoja on jo kurkkaamassa mullasta Kurgaanissa. Nämä ilmestyvät ilmoille varsin nopeasti lumen sulattua. Eipä ehdi edes selkäänsä kääntää, kun pikkusydänten tillimäisiä lehtiä puskee sieltä täältä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Vapaapenkiksi nimettyyn paikkaan istutin syksyllä kultasahrami Romancea. Samaan paikkaan olin istuttanut ennen sipuliaikaa pari uutta syyshortensiaa, joille laitoin jänisten varalta verkon. Krookusten perhe on tullut aivan  huomaamtta eristetyksi toinen toisistaan verkolla. Maa on vielä sen verran kohmeessa, etten uskalla verkkoa nostaa. Saattavat krookukset häiriintyä.

Raparperihan se siellä punastelee. Se on tunnetusti aina yhtä kevätvirkku. Vielä menee hetki ensimmäiseen rapskupiirakkaan.

Näin vihreää alapihallamme oli lauantaina. Myös yläpihalla lumi oli sulanut hyvin tehokkaasti. Käytävät oli paljaina. Istutusalueilla ja muuallakin lunta oli lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on kolattu. Märkää oli joka paikassa, enkä kovin paljon viitsinyt alapihallakaan tallustella.

Koivunoksia ja muuta puista lentänyttä sälää on joka paikassa. Isoimpia poimin kulkiessani pois, mutta mihinkään haravointi- tai muihin siivoustalkoisiin en aio vielä ryhtyä. Sulakoon ja kuivukoon paikat ensin kunnolla.

Sunnuntaina maisema näyttikin vähemmän keväiseltä. Lunta oli illan ja yön aikana satanut sen verran runsaasti, että lumityöt oli tehtävä. Aurakin kävi lykkäämässä sisäänkäynnin umpeen. 10 päivän sääennusteen mukaan sama meno jatkuu useita päiviä eteenpäin. Lunta ja pikkupakkasta on luvassa harva se päivä. Ehdin jo innostua paljaista nurmikoista ja esiin työntyvistä piipoista. Nyt vähän harmittaa, mutta tällaistahan tämä meidän kevätsäämme tuppaa olemaan. Jos kerran lunta pitää sataa, satakoon sitten mieluummin maaliskuun lopussa, eikä vaikkapa vappuna.

Mustarastaitakin taitaa uusi lumikerros harmittaa ja haitata. Ne syövät maasta käsin, joten ruoan löytyminen on nyt vaikeaa. Kuvassa ei näy syreenistä roikkuva siemenautomaatti, josta muut pikkulinnut pudottavat ruokaillessaan joitakin siemeniä myös maassa syöville. Ehdin jo päättää, etten enää tänä keväänä täytä siemenautomaatteja, vaan niissä vielä olevat siemenet saavat riittää. Talviolosuhteiden jatkuessa pyörsin päätökseni ja kävin lisäämässä automaatteihin hiukan uusia siemeniä.

Noita mustarastaita ikkunasta tiiraillessani oli hieraistava silmiä kerran jos toisenkin. Joukkoon nimittäin liittyi peipposia (joista en ehtinyt saada kuvaa). Huusin Ukkokullankin katsomaan ja tunnistamaan. Kyllä, peippoja ne olivat. Myöhemmin sunnuntaina näin yhden peipon myös pihan toisella ruokintapaikalla. 

Luontoportin mukaan peippojen kevätmuutto ajoittuu huhtikuuhun, mutta saattaa niitä tulla jo maaliskuussakin. Joitakin yksilöitä talvehtii harvalukuisena Etelä-Suomessa. Tiirasta en löytänyt yhtään peippohavaintoa. Västäräkkejä on nähty saapuvan ti 21.3.

Kannoin jo paksuimmat talvitakit vaatehuoneeseen. En ole lainkaan vilukissa, päinvastoin. Tuumasin pärjääväni pikkupakkasillakin kevyemmillä tamineilla. Niin vain vanhan kansan taikausko iski tajuntaan. Tuliko talvi takaisin, kun liian aikaisin laitoin talvivaatteet kesäsäilöön? Ei, en suostu talvihynttyitä takaisinkaan siirtämään. Lumi sulaa, lämpö lisääntyy ja kevät saapuu. Riippumatta siitä, missä talvitakkini kulloinkin ovat.

Kellot kohti kesää

 
Jälleen on käsillä se hetki, kun kelloajat siirretään tunnilla kohti kesää. Käytännössä viisareiden rukkaaminen tuskin kevättä edistää, mutta mielikuvaa kesän lähestymisestä se vahvistaa. Sunnuntaiaamuna herätään virallisessa kesäajassa. Piristävää, vaikka ihan vielä ei shortseihin voikaan pukeutua.

Lumikellot Huvituksen alla

Lumi ja jää pakenevat vihdoin omenapuun alta. Lumikellot nousevat märästä mullasta. Suojasin lumikellot verkolla ja männystä pudonneilla oksilla, jotta jänikset eivät käy aarteitani napostelemassa. Papanoita ovat käyneet jo jättämässä.

Olen istuttanut Huvituksen alle puistolumikelloa (Galanthus nivalis), turkinlumikelloa (Galanthus single woronowii), tähtilumikelloa (Galanthus elwesii) ja  kerrottua lumikelloa (Galanthus Flore Pleno). Lumikelloja on muuallakin puutarhassani, mutta jostain syystä tässä ne ovat alkaneet viihtyä parhaiten.

Crocus species Fuscotinctus

Keltaiset Fuscotinctucset nousivat kriikunan alla mullasta jo ennen lumien tuloa. Suojasin ne verkolla heti ja siksi ovat säilyneet jäniksiltä.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Ovaalipenkin jouluruusu on ankaran talven jäljiltä ruhjoutuneen näköinen. Kaikki lehdet ovat mustanruskeita. Leikkaankin ne pois heti, kun alapihalle pääsee kunnolla työskentelemään. Ilokseni jouluruusu on elossa ja työntää esille ensimmäistä nuppuaan. Vasenrinteen jouluruusu on myös jo herännyt. Kaikki muut jouluruusut ovat täysin uppeluksissa lumen sisällä.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukalla on käsittämätön voima ja sinnikkyys nousta keväällä ensimmäisten joukossa. Tuossa kuvan paikassa oli vielä muutama päivä sitten lunta ja jäätä paksu kerros. Toki näistä pikkuisista vihreistä versoista on vielä matkaa lemmikinsiniseen kukintaan, mutta kummasti kasvien usko kevään edistymiseen tarttuu puutarhuriinkin.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Puutarhassa on paikoin vaikea edes hahmottaa istutusalueiden rajoja. Tähän saakka alapihalla on voinut harppoa hangessa pelkäämättä kasvien vahingoittamista. Nyt on enenevässä määrin harkittava askelia, sillä sieltä täältä alkaa vihreää pilkistää. Kasvaripolun vierellä sulkaneilikka puskee itseään esille. Itse kasvaripolku on vielä jossain lumen alla.

Hedelmäpuiden alue pe 25.3.2022

Pikkuisista piipoista ja lisääntyvistä pälvipaikoista huolimatta yleisilme koko tontilla on edelleen luminen ja jäinen. Kohopenkkini ovat kaikkea muuta kuin koholla paksun lumi- ja jääkerroksen vuoksi. Sääennusteiden mukaan elämme seuraavat päivät takatalvessa. On luvattu kovia tuulia, pakkasta päivälläkin, jopa lisää lunta. Olkoon kaikki edelliset vain tilapäinen este matkallamme kohti kesää. Piippojen lailla, suunta kohti valoa ja lämpöä!

Muscari White Magic

Puutarhaystävä kävi kiertämässä kanssani lumisen tonttimme. Tuliaisiksi hän toi White Magic -helmililjan. Katsokaa, miten ihastuttavia avautuneet kukat ovat. Nostan ruukun yöksi autotallin viileyteen voidakseni nauttia kukinnasta mahdollisimman pitkään. Pikkuiset sipulit pääsevät pihamultaan jatkamaan elämäänsä ja toivon mukaan kukkimaan tulevina vuosina puutarhassani.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa, maaliskuun viimeistä viikkoa!