Liebster award -haaste vastaanotettu ja kukistettu

Katja Kotipuutarhuri -blogista heitti minulle seuraavan haasteen:

Tällä kertaa haasteella tehdään tunnetuksi blogeja, joilla on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen, sitten keksitään 11 uutta kysymystä ja haastetaan (5-) 11 uutta bloggaajaa mukaan.

Aloitanpa sitten vastaamalla Katjan esittämiin kysymyksiin:

1.Oletko kirjoittanut kauan? 

Aloitin oman blogin 10.6.2011 eli kohta tulee neljä vuotta täyteen. Olen aina kirjoittanut paljon ja kun kummityttöni heitti minulle idean oman blogin aloittamisesta, innostuin. Puutarha aiheena oli ehdoton ykkösvalinta, enkä edes mitään muuta tullut ajatelleeksi. Minusta on aina ollut kiva kuvata kukkia ja kasveja. Puutarhapäiväkirjaa olen pitänyt jo monta vuotta ja samanaikaisesti etsinyt mahdollisuutta yhdistää kuvat ja päiväkirja. Blogin kirjoittaminen tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden. Enpä vain tänne blogimaailmaan eksyessäni alkuun edes ymmärtänyt, miten mielenkiintoista ja antoisaa tämä on. Paljon enemmän kuin pelkkää päiväkirjatietojen ylläpitämistä.

2. Omistatko kasvihuoneen?

 Kyllä! Olen 1-vuotiaann pikkuisen muovihuoneen onnellinen omistaja. Mielelläni olisin ottanut sellaisen vihreänurkkaisen, parikymmenneliöisen lasihuoneen, mutta kun tuo budjetti ei millään sellaiseen olisi venynyt. Tyytyminen on 5.4 neliön kennolevyversioon, vaan siitä olen tosi iloinen. Eihän sitä tiedä, jos lottovoitto osuu kohdalle ja joskus istun englantilaistyyppisessä lasihuoneessa ryystämässä kahvia keskellä pelargonioiden kukkatulvaa.

Kasvari rakennusvaiheessa syksyllä 2013

 

3. Harrastatko puutarhamatkailua?

En harrasta. Enkä tällä hetkellä juuri mitään muutakaan matkailua. Jälleen kerran yhtenä suurimmista esteistä on budjetin keveys. Toisena, eikä suinkaan yhtään pienempänä on vanhempieni omaishoitajuus. Vaikea on löytää sellaista rakoa, jolloin heidät olisi mahdollisuus jättää pidemmäksi aikaa jonkun toisen hoteisiin. Ja löytyypä vielä kolmaskin este. Nimittäin Juuso-kissa, jolle pitäisi löytää hoitaja kotiin, sillä kattia ei ole koskaan rahdattu tämän kodin ulkopuolelle. Hoitajan pitää tuntea Juuson tavat ja sitoutua kuljettamaan kissaa ulos, kuin koiraa konsanaan. Tarjokkaita ei ole ollut jonoksi asti.

Isola Bella Italian Maggiore-järvellä

Olen kyllä saanut tilaisuuden reissata maailmalla ihan mukavasti, joten en koe tämän hetkistä matkustamattomuutta suurena ongelmana. Tämän kevään Helsingin kevätmessureissun jälkeen mieli on alkanut halajamaan Tukholman puutarhamessuille ja miksei myös joskus olisi kiva käväistä katsomassa Keukenhoffin tulppaaniloistoa. Ehkä mieluiten lähtisin Italiaan, Maggiore-järvellä sijaitsevaan Isola Bellan upeaan saareen, jossa sijaitsee Borromeo-suvun rakennuttaman palatsin yhteydessä oleva hurmaava puutarha.

4. Mikä on puutarhasi helmi?

Pioni, punahattu, sinivaleunikko, ruusupensaat, Kriikunapolku.... Eipä tällaiseen kysymykseen osaa vastata. Vähän kuin kysyisi 11-lapsisen perheen äidiltä, kuka lapsista on rakkain. Minulla on tosin vain kaksi lasta ja kumpikin on yhtä rakas. Puutarhassani kasvaa vähän enemmän kasvilapsia, enkä niistä rakkainta pysty nimeämään. Olkoon siis puutarhamme helmi piakkoin 14 vuotta täyttävä Juuso-kissa, joka on kyllä kyllä varsinainen helmi myös täällä kodin sisällä.

 

5. Kasvatatko itse vai ostatko valmiit taimet?

 Aiemmin ostin kesäkukkia myöten lähes kaiken kaupasta. Tillit, persiljat, salaatit ja muutamia muita hyötykasveja olen aina kylvänyt suoraan maahan. Samoin kehäkukkia, krassia ja tuoksuherneitä. Blogin aloittaminen muutti puutarhakäyttäytymistäni monella tavoin ja uskaltauduin kokeilemaan siemenestä kasvattamista. Rohkeus ja taito kasvaa kaiken aikaa, vaikka epäilen suuresti, että minusta koskaan mestaria sillä saralla kehkeytyy. Kasvihuoneen hankkimisen myötä esikasvatettaviksi ovat tulleet tomaatit, kurkut, chilit ja mitä nyt kulloinkin keksin. Tänä keväänä kylvin kolmannen kerran pelargoniaa siemenestä, koska olen kahtena kesänä saanut omakasvatetut taimet kasvamaan ja kukkimaankin. Perennojakin on tullut testattua, niistä iloisin olen viime kesänä ensi kertaa kukkineesta punahatusta.

Ihan itse siemenestä kasvatettu pelargonia "Inspire pink"

 

6. Oletko käyttänyt ammattilaista puutarhan suunnittelussa?

 Taloa rakentaessamme, 28 vuotta sitten pyysin työkaveriani tekemään meille pihasuunnitelman. Hän oli ammatiltaan maisemasuunnittelija. Joskin erikoistunut julkisiin ja varsin suurimittaisiin ympäristöihin. Hänen suunnitelmansa ei toteutunut sellaisenaan. 80-luvulla piharakentaminen ei ollut vielä nykyisissä mittakaavoissa, eikä meidän suunnitelmassamme otettu esimerkiksi pihavalaistusta mitenkään huomioon ja kulkuväylätkin olivat aika ylimalkaisia. Sain kuitenkin ihan hyviä kasvi-ideoita ja joitakin mainioita vinkkejä, joista on ollut iloa ja hyötyä.

Yläpiha eli olopiha pitkäperjantain aamulla.

 

7. Puutarhasi ikä?

 Vuosissa ikä lähentelee 30 vuotta, mutta todellinen ikä on huomattavasti vähemmän. Taloon muuttaessamme minulla ei ollut juuri minkäänlaista kokemusta puutarhasta. Rivitalossa olin toki päässyt innostuksen alkuun, mutta sen jalostaminen käyttöön vei lukuisia vuosia. Pihaan laitettiin nurmikkoa, omenapuita ja marjapensaita. Pionit tulivat aika alkuvaiheessa, samoin aroniapensaat, syreenit, juhannusruusu, marjakuusi. Lapset olivat pieniä ja työelämä vei mennessään. Koulujen kesäloma-aikoina reissattiin ulkomailla. Sitten sairastuin vakavasti ja siitä toipuminen vaati osansa. Oli tekemistä, että jaksoi huolehtia arjen pyörittämisestä. Omenapuut jäivät leikkaamatta ja puutarha muutenkin pitkälti oman onnensa nojaan. Jotain jaksoin pihamaalla sairastamisen aikanakin puuhailla, sillä sieltä saattoi ammentaa mielenrauhaa ja voimaa. Iloa ja onnistumisen tunteita. 

Toipumisen myötä aloin katsella puutarhaa uusin silmin ja hyväksyin myös sen, että tehdä voi juuri niin vähän, kuin kulloinkin jaksaa. Ei tarvitse olla täydellinen voidakseen olla onnellinen ja tasapainoinen. Vajavaisuus ja puutteet tuovat omaleimaisuutta ja persoonallisuutta. 

Oman blogin myötä innostus puutarhaan laittoi ihan uuden vaihteen päälle. Jatkuvasti löydän uusia kasveja, joita haluan kokeilla. Uusia taitoja, tietoa, ratkaisumahdollisuuksia, ihania kuvia, upeita ihmisiä ja heidän puutarhojaan. Kuin kokonaan uusi elämä on auennut. 

Kysymys taisi kuulua, mikä on puutarhani ikä? Ei sillä ole ikää laisinkaan Se elää, kasvaa, muuttuu kaiken aikaa. Ihan niin kuin minäkin.

8. Puutarhoja, joita ihailet?

 Reheviä, vihreitä, vehreitä, monilajisia ja -kerroksisia puutarhoja nimeämättä sen kummemmin mitään erityistä kohdetta. Niinkuin kodeissakin, myös puutarhassa saa näkyä omistajan persoonallisuus. Viime kesäinen käynti Paula Ritanen-Närhen puutarhassa oli oiva kokemus siitä, miten puutarha voikaan olla rakentajansa näköinen ja sellaisena aivan hurmaava. Minun puutarhani ei koskaan tule Paulan eikä kenenkään muunkaan puutarhan kaltaiseksi, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Puutarhani on ja tulee olemaan minun näköiseni. 

 

Paula Ritanen-Närhen puutarhasta

Ehkä vähiten itselleni haluaisin näitä uusien designkivitalojen 300 neliön puutarhoja, joissa etupihan asfaltin lisäksi kasvaa millimetrin tarkkuudella leikattu nurmikkopläntti ja sitä reunustaa muutama havu somistettuna karkealla katteella ja mukulakivillä. Sellainen lienee tämän päivän käsitys helposta puutarhasta, josta tietenkin voidaan olla montaa mieltä. Helppous saattaa olla kadoksissa muutaman vuoden päästä, jolloin siinä katteessa kasvaa kokoelma monenlaisia rikkaruohoja ja niiden mukulakivienkin välissä on jo enemmän multaa kuin siinä millimetrinurmikolla.

9. Onko puutarha harrastuksesi vai työsi?

Puutarha on silkkaa harrastusta ja mieluista sellaista. Tai ehkä enemmänkin osa jokapäiväistä elämää niinä aikoina ja hetkinä, jolloin vuodenajat ja sää sallivat pihassa jotain tehtävän. Toki kovasti suunnittelen ja ideoin kaikenlaisia juttuja pihalle ja puutarhaan. Yleensä kuitenkin menen pihalle katselemaan ja tutkimaan, kenties vain käyskentelemään aikani kuluksi. Yhtäkkiä huomaan tunnin vierähtäneen ja multaisissa käsissäni on lapiota ja haraa ja ämpäriä sekä ympärilläni multakasaa ja kenties myös kitkettyjä rikkaruohoja. Sellaista se on minun puutarhaelämäni. Vaikka päättäisin mennä patiolle lehden kanssa nautiskelemaan lämpimästä auringonpaisteesta, lopulta löydän itseni jonkun puskan juurelta tönkimästä.

10. Mitä muuta harrastat?

 Tällä hetkellä lukemista ja kutomista.

Kirjat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Aloitin kirjojen ahmimisen heti, kun opin lukemaan. Onneksi opettajaksi sattui ihminen, joka ohjasi minut kirjastoon ja sieltä sitä luettavaa tulee etupäässä tänäkin päivänä hankittua. Toki runsaasti kirjoja ostan myös kaupoista ja divareistakin. Päivisin en juurikaan ehdi lukea, mutta illalla ennen nukahtamista täytyy lukuannos saada. Enimmäkseen luen kotimaista proosaa ja kaikenlaisia dekkareita. Maailmankirjallisuuden klassikot olen lukenut, jotkut useampaankin kertaan. Runokausiakin aina välillä suosin ja tietokirjoista tällä hetkellä puutarhakirjat kuuluvat repertuaariin. Appiukko toimi nuorena kirjallisuuskriitikkona ja niinpä meillä on runsaasti 40-50 -lukujen ensipainoksia ja ne ovat varsinaisia kirjahyllymme aarteita.

 

Korttiaskarteluja omista ristipistotöistä

Välillä askartelen onnittelukortteja ja saatan myös ommella uudet verhot tai tyynynpäälliset, vaihtaa keittiön tuoleihin uudet istuinpäälliset tai maalata jonkin vanhan huonekalun toisen väriseksi. 

Kymmenen vuotta tein valtavalla innolla ristipistoja, kunnes runsas vuosi sitten innostuin jälleen kutomisesta. Nyt sitten syntyy sukkapari poikineen telkkua katsellessa.

11. Jakaako puolisosi puutarhaharrastuksesi?

Ukkokulta ei ole kovin innostunut puutarhasta. Viime keväänä hän kylvi chilejä kasvihuonetta varten. Kasvimaalle hän laittaa valkosipulia ja punajuuria. Hän ei kuitenkaan jaksa kovin paljon perehtyä niiden kasvattamiseen ja välillä tuppaa ne unohtamaan. Ehkä hän luottaa siihen, että minä hoidan hänenkin osuutensa. Hän sanoo kaikkia kukkiani kirjovehkoiksi. Ankaran ruikutuksen ja jonkinlaisen painostuksen jälkeen hän saattaa tehdä minulle pieniä puurakennelmia ja korjata hajoavia puutarharakenteita. Toimitusajat ovat kuitenkin pitkääkin pidempiä ja ilman muistutuksia unohtuvat kokonaan. Pation lasikate ja monet muut unelmani taitavat pysyäkin unelmina niin pitkään, kunnes saan sen lottovoitan ja pystyn palkkaamaan ulkopuolisia työntekijöitä. Onneksi Ukkokulta on muuten mukava mies, joten en juurikaan itseäni stressaa itseäni hänen innostuksen puutteellaan.  

Tästä tuli nyt ihan mahdottoman pitkä postaus. Onnea vain teille, jotka jaksoitte tänne loppuun saakka. Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:

Auringon ihanat -blogin Inkalle

Kaaos kukkaruukussa -blogin Pelaguulle

Kivipellon Sailalle

Puutarhaeloa -blogin Riitta Jylhälle

ja

Rosanpunaista kultaa -blogin Marliskalle

Kysymyksinä olkoon samat, jotka sain Katjalta eli:

1.Oletko kirjoittanut kauan? 

2. Omistatko kasvihuoneen?

3. Harrastatko puutarhamatkailua?

4. Mikä on puutarhasi helmi?

5. Kasvatatko itse vai ostatko valmiit taimet?

6. Oletko käyttänyt ammattilaista puutarhan suunnittelussa?

7. Puutarhasi ikä?

8. Puutarhoja, joita ihailet?

9. Onko puutarha harrastuksesi vai työsi?

10. Mitä muuta harrastat? 

11. Jakaako puolisosi puutarhaharrastuksesi?