Nyt näitä ilmestyy!

Jihuu, nyt näitä hartaasti odotettuja piippoja ilmestyy kirjaimellisesti kuin sieniä sateella. Toistuvilla takatalvilla kiusattu puutarhaihminen suorastaan repeää liitoksistaan ahmiessaan kauneutta. Huiman hienot säät herättävät luonnon kasvamaan ja kukkimaan. Joku saattaa nyt sanoa, että "älä nuolaise ennen kuin tipahtaa". Taatusti nielaisen eli riemuitsen täysillä. Tulkoon huomenna taivaalta vaikka ukkoja ja akkoja, otan kaiken ilon irti näistä upeista kevätpäivistä.

Iris reticulata 'Rejoice' tai 'Pauline'

Olen joskus ajatellut, että krookukset edustavat sipulikukkien varhaisimpia herääjiä. Istutuspaikalla on tietenkin iso merkitys, mutta kevätkurjenmiekkoihin tutustuttuani olen todennut niiden heräävät kilpaa krookusten kanssa. Siksi pyrinkin istuttamaan iriksiä syksyisin lisää.

Viime syksynä istutin alapihan Kurgaaniin useampia erilaisia kevätkurjenmiekkoja. Tärkeä älynväläys jäi uupumaan, kun en merkannut, mitä istutin mihinkin. Nyt niitä sitten pulpahtelee pintaan, enkä ole varma, mikä on mikin.

Iris reticulata 'Harmony' tai 'Alida' Clairette

Meidän puutarhabloggareiden ikioma lady Attenborough eli Saaripalstan Saila luultavasti osaa ensivilkaisulla nimetä yläkuvan tumman lilan ja tämän alemman kuvan taivaansinisen. Onneksi istutuskirjanpitoni sentään kertoo vaihtoehdot, ettei ihan aakkosten alusta tarvitse lähteä nimiä miettimään.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Oikearinteen Katharinet ovat kukkineet jo jonkin aikaa. Nyt myös Kurgaanin Katharinet aloittavat. Nämä olen istuttanut 2019, kun taas Oikearinteen Katharinet 2021. En tiedä, miten nopeasti ja tehokkaasti kevätkurjenmiekat lisääntyvät. Kurgaani ei taida olla iriksille mieluisin paikka, koska nämä näyttävät lisääntymisen sijasta taantuvan. Ja nyt menin samaiseen paikkaan jopa istuttamaan iriksiä lisää. Pitääpä syksyllä miettiä asiaa uudemman kerran.

Pörriäinen krookuksessa.

Maanantaina ja tiistaina aurinkoinen ja lämmin sää on hellinyt ihmisiä ja eläimiä. Lämpömittarin lukemat kipusivat +15 asteeseen. Ainakin meidän etelän puolen mittarissa. Ulkona ilma on täynnä lintujen ääriä. Joutsenia ja kurkia kulkee taivaalla kohti mieluisia kesälomapaikkoja. Sepelkyyhkyt huhuilevat kuin viimeistä päivää. Ne tykkäävät myös tallustellal meikäläisen kukkapenkeissä, mikä ei haittaa minua ollenkaan.

Pörriäiset ja perhosetkin ovat heränneet. Puutarhassa leijaili keltaisia perhosia, joista en onnistunut saamaan kuvaa. Ohi lensi myös tummasävyinen perhonen. Se saattoi olla nokkosperhonen, mutta perhosen vikkelyyden vuoksi tunnistus jäi tekemättä.

Poistin viikonloppuna suurimman osan jänisverkoista. Ei ehkä vielä kovin turvallista jänisten vierailujen kannalta, mutta tässä vaiheessa verkkoja poistaessa ei tarvitse kovin paljon varoa maasta nousevien piippojen tallomista ja puiden ja pensaiden silmujen vahingoittamista.

Piippojen päällä on edelleen verkkoja, enkä niitä kaikkia kuvaamisen hetkeksi jaksa aina pois edes ottaa. Jänisten lisäksi kukkivia sipulikasveja on suojattava myös peuroilta. Pari iltaa sitten häädin taas yhden sorkkajalan pois pikkupuutarhasta. Olen suihkuttanut Tricogardenia ympäri puutarhaa. Sateen jälkeen suihkutuskierros on tehtävä uudelleen. Tricogardenin hinta on noussut huomattavan paljon. Viime syksynä purkki maksoi 19,90 €. Nyt 29 €.

Sipulikasvien lisäksi moni muukin kasvi heräilee. Yllätyin löytäessäni Kiemurapenkin pionien punaiset piipot. Tämän pionin nimittäin siirsin loppukesästä, joten arvelin sen miettivän heräämistään muita pioneja kauemmin. 

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Ihanat Bethit eivät turhia kursaile. Lehtiryppäiden ohella nuputkin avautuvat. Eikä vain nämä olopihan Allaspenkin lämpimässä paikassa asuvat, vaan monessa muussakin paikassa. Sitä lilakukkaista luonnonkantaa puutarhassani on kasvanut vuosia. Ihan uuden pystykiurunkannuskuumeen sain OmaPiha-lehden tilaajalahjan, pinkin Beth Evansin myötä muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen ostanut uusia pystykiurunkannuksia, jos vain olen niitä jossain nähnyt. Olen myös jakanut olemassa olevia kasvustoja onnistuneesti.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjatkin ovat hyvässä kasvussa. Tosin tätä kuvaa katsoessani täytyy todeta, että unohdin tsekata yläpihan Syreenipenkin keltaiset keisarit. Olen istuttanut ne ikuisuuksia sitten. Joka kevät ne ovat uskollisesti nousseet. Viimeistään voimakas haju paljastaa niiden heränneen. No, nykyisin en mitään haista, joten keisarien löytämiseen on käytettävä muita aisteja. Toivon siis keltaistenkin vielä nousevan. Ne kun ovat kukkineet kahtena keväänä. Saivat varmaan tarpeeseen kukattomista ruususenunistaan.

Maksaruohojen pikkuiset ruususuut punertavat innokkaasti niin Hortensiapenkissä kuin kummassakin rinteessä. Myös isomaksaruohojen ruusukkeet tunkevat itseään mullasta.

Euphorbia dulcis 'Chameleon'  - Metsätyräkki

Metsätyräkin punaisia versoja ei voi olla huomaamatta. Nämä ovat vuosien myötä lisääntyneet paljon, mutta ei laisinkaan liikaa. Olen jo jonkun verran metsätyräkkejä jakanut uusiin paikkoihin ja projekti jatkuu.

Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti

Posliinihyasintista olen aina tykännyt. Olen toivonut omalle pihalle samanlaista näkymää, johon törmään keväisin naapurikunnan keskustassa. Siellä posliinihyasintteja kasvaa yhdessä paikassa tiheänä mattona. Vastaavan pehkon saaminen omaan pihaan ei ole edistynyt kovinkaan hyvin. Keväällä on helppo tehdä päätöksiä, jotka tuppaavat syksyyn mennessä unohtumaan.

Eniten posliinihyasintteja kasvaa alapihan ruusukolmiossa. Mitään hyasinttimattoa ne eivät ole muodostaneet. Viime syksynä muistin posliinihyasintit ja istutin niitä etupihan Bermudaan. Siellä penkki on vasta vapautunut lumesta ja jäästä, joten piippojen nousu tapahtuu siellä jälkijunassa. Aika näyttää, kuinka käy.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Alapihan portaiden vierellä kasvava tarhakylmänkukka se vasta yllätyksen järjestikin. Maanantaina se oli vielä täysin lumen alla. Levitin portaille kolattua lunta viime päivinä aktiivisesti ja sainkin portaat kulkukuntoon. Sivuilla lumi piti pintansa, vaikka paikka on hyvin aurinkoinen. Tiistaina nostin tarhakylmänkukan päältä ison lumipaakun. Ja kas, siellä ne versot ovat valmiina ponnistamaan ylös. Nyt vain päivittäin katsomaan, miten tarhakylmänkukan taival kehittyy.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

Kevätkirjotähtiä ja idänsinililjoja meillä on joka paikassa. Niitä nousee istutusalueiden lisäksi poluilta ja kivilaattojen välistä. Nurmikosta puhumattakaan. Ensimmäiset kevätkirjotähdet avautuivat Vasenrinteen lämmössä ja valossa. Sinistä väriä näkyy jo runsaasti monissa paikoissa, joten kukkameri on pian läsnä.

Prunus padus - Tuomi

Tonttimme rajalla, kunnan puolella kasvaa isokokoinen tuomi. Siinä on jo isot silmut.

Mahonia

Mahoniat ovat saaneet tänä talvena siipeensä, vähän enemmänkin. Suojasin ne kevätauringolta jokavuotiseen tapaan. Ahavoitumista on runsaasti. Kokemuksesta tiedän, ettei ole aihetta suureen murheeseen. Näin on käynyt ainakin kerran aiemminkin. Kunhan ehdin, leikkaan kokonaan kuivuneita osia pois. Mahonia toipuu yleensä hyvin.

Vapaa-aika on kulunut pihamaalla. Siivoamista riittää, kun koivun- ja männynoksia ja kaikenlaista sälää on talven aikana tullut puutarhaan paljon. Istutusalueita ei haravoi, mutta napsin isompia roskia, kuivuneita korsia ja meillä joka paikassa lenteleviä vaahteranlehtiä pois. Muutamaan penkkiin olen ripotellut multaa naamioimaan maatuvia lehtiä. 

Enemmän aikaa on mennyt käytävien siivoamiseen, talvitavaroiden kellariin kantamiseen ja vastaavasti kesäkamppeiden esille tuomiseen. Kropasta löytyy taas uusia lihaksia. Illalla uni tulee kutsumatta. 

Tekemistä on vaikka kuinka paljon. Tiedän asioiden etenevän, vaikka kaikkea ei yhtenä päivänä valmiiksi saisikaan. On vain niin kiva touhuta puutarhassa ja pihalla, aistia kevään ääniä ja pysähtyä nauttimaan.

Eranthis cicilica - Talventähti

 Nautinnollisia kevätpäiviä ihan kaikille!

 

Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä?

Dahlia Sneezy

 

Jos on ihmisen vaikea taipua syksyn saapumiseen, niin näyttää se olevan vaikeaa puutarhallekin. Lämpimät yöt ja lähes kesäiset mittarilukemat päivisinkin houkuttelevat kasveja unohtamaan talviunille taipumisen. Pihakierroksilla herää kysymys: "Ovatko nämä kukkiaan avaavat kasvit Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä? Eli pinnistävätkö loputkin voimansa esiintyäkseen parhaimmillaan? Vai kisailevatko ensi kesän kukinnan ykkössijasta jo näin syksyllä?

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Unelmatädyke kukkii alkukesästä. Tänä vuonna aika vaisusti. Ehkä juuri siksi se päätti ottaa kukinnan uusiksi. Ihmettelin jo pari viikkoa sitten, miten runsas ja vehreä lehtiruusuke sille oli ilmestynyt. Nyt myös kukkavana, jonka alimmaiset nuput ovat avautuneet.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Ranskantulikukka kukki elokuussa. Koska sen siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne, leikkasin kukkavanan pian kukinnan päätyttyä estääkseni siementen leviämisen. Maanantaisella kierroksella huomasin ranskantulikukan kasvattaneen yhden uuden kukkavanan. Selvästi elokuisia matalampi, muuten tismalleen samanlainen.

Samalla kierroksella löysin uusia siementaimia. Valtaosa paikoissa, joissa eivät taatusti saa jatkaa elämäänsä. Kukkapenkissä taimet voisivat ehkä saada jatkoluvan, mutta keskellä käytävää niiden taival tulee päättymään.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) vai valkoinen puna-ailakki?

Syyskuun alussa sisäänkäynnin kukkapenkistä löytämäni mysteerikasvi jatkaa kukkimistaan. Kasvi on tullut omia aikojaan ihan sopivaan paikkaan. Kuunliljojen ja syysleimujen väliin. Saa puolestani kasvaa ja viihtyä jatkossakin.

Netissä seikkailtuani päättelin kasvin nimeksi valkoailakki. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pohti 2.9. julkaisemani postauksen kommentissa seuraavasti:

"Ihan vain pikainen kommentti, kun tuli mieleen tuosta ailakin kuvasta. Joskus selvittelin, mitä eroa puna-ailakin valkokukkaisella muodolla ja valkoailakilla on. Muistaakseni niillä oli jotain ulkonäöllisiäkin eroja, mutta helpoiten ne erotti siitä, että puna-ailakki kukkii päivällä ja valkoailakki öisin. Siinä paljastui, että lapsuudenkotini pihapiirissä ja lähimetsässä olevat valkoiset ailakit ovat puna-ailakkia. Siirsin muutaman valkokukkaisen ailakin tännekin tuomaan vaihtelua tontin laitamille ja tuolla ne taas tänä kesänä kukkivat nätisti."

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Toisille ihmisille kesäkukkien kasvattaminen siemenestä sujuu ongelmitta vuodesta toiseen. Minä en taida kuulua siihen ihmislajiin. Tai sitten teen kaiken tavalla tai toisella väärin. Monena vuotena kylvin harjaneilikoita ja sain ehkä yhden tai kaksi kukkimaan sen kesän, eikä niitä sen jälkeen sitten näkynytkään. Muutama vuosi sitten kokeilin harjaneilikan esikasvatusta. Istutin taimet penkkiin huolehtien ahkerasti niiden kastelusta. Nepä kasvoivat ja kukkivat. Ja mitä tärkeintä, siemensivät harjaneilikoita tuleviksikin kesiksi.

Alkukesästä harjaneilikoita alkoi ilmestyä myös kasvarin viereen. Luultavasti Kiemurapenkin yksilöt olivat levittäneet siemeniään suurella kädellä. Keskeisimmät siirsin parempiin paikkoihin, joissa ne ovat kukkineet kivasti. Suurin osa harjaneilikoista on lopettanut kukintansa aikaa sitten. Muutama valkoinen sisäänkäynnin lähellä on käytännössä vasta aloittanut kukintansa. Harjaneilikka on minusta kaunis kukka. Yllättävän pitkään kukkiva myös.

Scabiosa - Tärmökukka?

Törmäkukkia olen ostanut sekä taimena että kasvattanut siemenestä. Valkoista en mielestäni ole sen enempää istuttanut kuin siemenestäkään kasvattanut. Sellaisia kuitenkin kasvaa ja kukkii parhaillaan Syyspenkissä. Kirjanpitoni ei muutenkaan ole lainkaan ajan tasalla näiden törmäkukkien suhteen. En tiedä enkä erota, onko kyseessä kaukasiantörmäkukka vaiko joku muu. Muuten kiva, mutta hänen pitkä vartensa ei millään suostu pysymään pystyssä. Aina pitää rötköttää jonkun toisen päälle. Sikin sokin.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu

Punahattujen menestymisen kanssa olen taistellut samaan tapaan kuin jouluruusujenkin. Kuinkahan monta punahattua olenkaan istuttanut ostotaimena ja kasvattanut siemenestä? Lukuisia. Tämän valkoisen punahatun olen kasvattanut siemenestä. Se on ollut Kiemurapenkissä jo useamman vuoden ja kukkii joka vuosi kahden verson verran. White Swanin ulkomuoto alkaa olla jo varsin rupsahtanut. Vaan onpa se jaksanut kukkia viikkotolkulla.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Kuvan Kiemurapenkin punahatut ovat niinikään itse siemenestä kasvatettuja. Ovat olleet tässä vuodesta 2016, runsastuneetkin hienosti. Joka kevät pelkään punahattujen menehtyneen, sillä niiden lehdet nousevat paljon muita penkin kasveja myöhemmin. Pitää olla tarkkana, ettei vahingossakaan kitke ainuttakaan punahattua rikkaruohona pois. 

Punahatut ovat pihallani perhosmagneetteja. Paitsi tänä vuonna ei perhosia ole näkynyt. Ihmeen kauan nämäkin jaksavat kukkia, mutta lämmintähän nyt on riittänyt harvinaisen pitkään ja myöhään.

Echinacea purpurea - Punahattu

Syyspenkin punahatut olen istuttanut ostotaimina. Näistä en tiedä tarkempaa nimeä. Ovat vähän matalampia kuin Kiemurapenkin Magnukset. Siihen saattaa olla syynä myös paikka, joka on paahteisempi ja tuulisempi. Punahattujen aloittaessa kukintaa, niiden takana keijunkukka Hansit toistivat samoja sävyjä. Hansit ovat lopettaneet ajat sitten, mutta punahatut senkun kukkivat.

Comagaria/Fragaria 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda ei luovuta. Ei todellakaan, vaan se kasvattaa rönsyjään pitkin kukkapenkkiä ja pukkaa kukkia samaa tahtia. Pink Pandaa on helppo lisätä napsimalla kevyesti juurtuneita rönsyjä uusiin paikkoihin. Suunnitelmissani on ollut kerätä useampi rönsy istuttaakseni ne tiiviisti lähekkäin. Tavoitteena on saada runsaamman näköinen ja toivon mukaan myös enemmän kukkia pienemmälle alueelle. Tuskin enää tänä syksynä toteutuu. Josko sitten ensi kesänä.

Pink Pandan rönsyilemisestä huolimatta siitä ei ole tullut tilanvaltaaja. Rönsyt on helppo napsaista halutessaan pois. Sinnikäskin tämä kasvi on, sillä toisinaan se kasvattaa rönsyvarsia kanttausuran yli nurmikon puolelle. Jonkun kerran olen kiireissäni ajanut huoletta rönsyjen yli leikkurilla, mutta hetken olkiaan ravisteltuaan Pink Panda jatkaa eloaan reippaana. Kunnes käyn rajoittamassa hänen reviiriään.

Potentilla nepalensis 'Miss Wilmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki Miss Wilmott on kukkinut iät ja ajat. Nyt sen voimat näyttävät vihdoin ehtyvän. Laitoin sille elokuun loipussa tuen (vihreä naru on osa tukea), jotta kasvin pitkät varret pysyisvät jotakuinkin pystyssä tai ainakin poissa ruohonleikkurin tieltä. 

Minulla on Miss Wilmotille hakusessa parempi paikka. Sellainen, jossa sen kukat pääsisivät oikeuksiinsa rentoilusta huolimatta. Hyvät ideat ovat edelleen hakusessa. Kasvakoon Valkeakuulan vierellä, kunnes paikka löytyy.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltano on uskollinen loppukesän kukkija. Kukkii se jo aiemminkin, mutta pitää sitten pienen lepotauon. Sain kasvin vuosia sitten vihreänä pehkona tutulta, joka sanoi sitä lapinvuokoksi. Aika pian totesin, ettei saamani kasvi mikään lapinvuokko ole. 

Alkuun en edes oikein tykännyt oranssikeltanosta. Se kasvattaa tiiviin lehtiruusukkeen maan tasalle. Ruusukkeesta nousee varsi, jonka päähän kukat aukeavat. Nykyisin pidän oranssikeltanosta, enkä lainkaan suunnittele sen hävittämistä. Sen sijaan olen miettinyt, että se sopisi hyvin maanpeitekasviksi viihtyessään niukkaravinteisessa ja kuivassa paikassa.

Oranssikeltano tekee ahkerasti siementaimia. Se leviää myös rönsyillä. Sen sanotaan houkuttelevan päiväperhosia ja mesipistiäisiä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kuvauskierroksellani löysin kasvimaalta kukkivan ruohosipulin. Olen kylvänyt moneen paikkaan ruohosipulia, koska pidän sen alkukesän kukinnasta ja maustekasvina sitä pitää myös olla. Silppusin ruohosipulia pakastusrasiaan runsas kuukausi sitten. Nyt pehkoihin on kasvanut paljon uutta ja tuoretta ruohosipulia, joten voin jatkaa sen keräämistä.

Persiljaakin kasvaa ruohosipulin naapurissa. Sitä keräsin niinikään talveksi pakastimeen. Ja sille oli käynyt kuten ruohosipulille. Leikatut persiljat ovat yltyneet uuteen kasvuun.

Papaver - Pioniunikko

Ostan uskollisesti joka vuosi uusia pioniunikon siemenpusseja. Kylvän niitä yhtä uskollisesti vuodesta toiseen, mutta nepä ovat minulle uskottomia, eivätkä jaksa itää eikä kasvaa. Ehkä niiden helppous on samanlaisen perehtymisen takana kuin harjaneilikoiden. Pitää syventyä todenteolla niiden sielunelämään, jos onni vaikka kääntyisi.

Sen sijaan kuvan lila pioniunikko nousee vuodesta toiseen. Tänä kesänä tosin vasta näin syyskuussa siihen ilmestyi ensimmäiset nuput ja kukat avautuivat. Olen saanut tämän pioniunikon siemenet toiselta bloggarilta, mutta en kuolemaksenikaan muista, keneltä. Jossain arkistojen uumenissa tieto varmasti on.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio asustaa kahdessa paikassa; alapihan Kiemurapenkissä ja Olopihan Allaspenkissä. Alapihalla kukat ovat jo menneet ruskeiksi. Olopihallakin osittain, mutta paikoin on vielä avautumattomia nuppuja.

Tässä kasvi, joka tarvitsisi ihan oman paikkansa. Muiden kanssa asuessa sen pitkiksi venyvät lehdet ja vielä pidemmät kukkavanat kaatuilevat sinne tänne. Kiemurapenkin nuokkuluppion ymmärsin kerätä tämän kesän alkumetreillä sopivaksi nipuksi ja laittaa sille tuen.

Nyt olisi tällaisille siirtourakoille erinomainen ajankohta. Kaikenlaisia syystöitä on vain niin paljon, että siirrän ja siirrän nuokkuluppion asiaan perehtymistä jonnekin myöhempään ajankohtaan. Näin on tapahtunut parina aiempana vuotena ja näyttää tapahtuvan nytkin.

Tuntematon maksaruoho

Sisäänkäynnin Bermudassa kasvaa kuvan maksaruoho. Minulla ei ole hajuakaan, mistä ja milloin se on siihen ilmestynyt. Kauan se on tuossa ollut, mutta kukkii nyt ensimmäisen kerran. Lehtien harmaus on jonkinlaista härmää. Tanakoista varsista huolimatta tämä enimmäkseen makailee, ei siis pysy pystyssä.

Phlox paniculata - Syysleimu

Syysleimujen kukinta alkaa sekin olla loppusuoralla. Etupihan Bermudan erivärisissä syysleimuissa on vielä vähän väriä siellä täällä. Olopihan nimetön syysleimu on kukkinut tosi pitkään. Korkeutensa ja rankkasateiden vuoksi sekin tuppaa kallistumaan, mutta toimii kivana väripilkkuna muuten harventuvassa ja ruskettuvassa maisemassa.

Tietokoneelle kukkakuvia ladatessa niistä löytyy usein kaikenlaisia ötököitä. Nytkin joku siipiveikko on pysähtynyt syysleimun terälehdelle.

Phlox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes aloitti monien muiden syysleimujen jo lopetellessa. Tämä kasvi näkyy keittiön ikkunasta kurkistaessa, kunhan osaa suunnata katseensa oikeaan paikkaan. Hämärässäkin Bright Eyesin vaaleat kukat tuovat valoa pimenevään iltaan.

Syysasteri

Tänä vuonna syysasterit ovat loistossaan. Pikkupuutarhan lilakukkainen kukkii sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Se on kova leviämään. Olen nyhtänyt joitakin taimia polulta ja Kivipenkkiä reunustavista turveharkoista. Muutaman taimen vein viime syksynä alapihan puskanurkkaan.kun en raaskinut kompostiinkin laittaa. Puskanurkkaan, paikkaan, joka on vähän kuin "poissa-silmistä-kasvien-hautausmaa". Yllättäen se kukkii siellä parhaillaan, ainokaisen pensashanhikin takana.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

 

Joku aika sitten manasin, ettei Patricia Ballard suostu kukkimaan. Ehkä se kuuli uhkaukseni kitkeä koko kasvi pois. Luultavimmin Patricia tykkää lilakukkaisen tavoin tämän kesän olosuhteista ja näyttää parastaan. Vielä on nuppuja avautumatta, mutta vielä on aikaakin. Ainakin vähän. Tämä asteri myös avautuu maljakossa. Olenkin käynyt poimimassa sitä sisälle, kun sitä kerran riittää.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syyskuun viimeiset päivät ovat käsillä. Viikonloppuna siirrymme lokakuuhun. Sääkin näyttää muuttuvan syksyisemmäksi, sillä tämän kuun ylettömän lämpimät päivät vaihtuvat enemmän normilämpötiloiksi. Ja yöt kylmenevät. Jatkakaamme puutarhan syystöitä. Ja nauttikaamme syksystä.

Mukavia syyskuun loppupäiviä ja alkavaa lokakuuta kaikille!

Pelaguussani on nuppu

Yhdessä pelargoniassani on nuppu. Ei vaan kaksi nuppua. Vielä en tiedä, mikä pelaguu on kyseessä, sillä kukkia syksyllä kellariin siirtäessäni unohdin niistä tyystin nimikyltit. Tai kuvittelin kevään tullen muistavani, mikä laji missäkin ruukussa kasvaa. Ei pitäisi kuvitella kaikenlaista.

Kellaritalvetuksesta selvisi lopulta viisi pelaguuta, joista yksi on vähän sen näköinen, että hän saattaa heittää vielä henkensä ennen ulos siirtämistä. Kukkiin on vaihdettu mullat ja vähitellen ne ovat alkaneet saada myös lannoitetta. Yleensä annan sisällä oleville kasveille nestemäistä lannoitetta, mutta nyt tökkäsin pelaguupurkkeihin lannoitetikut. Niidenkö ansiota tuoreet nuput ovatkin?

Miten te hoidatte pikkuisia taimianne? Lannoitatteko niitä ja miten? Olen aloittanut lannoittamisen taimille jonkin aikaa koulimisen jälkeen. Ajattelen, että saavat ensin juurtua rauhassa. Ymmärtääkseni ainakin tomaatti kaipaa voimaa, joten ehkä laitan niillekin lannoitetikut multaan. 

Kevätmessuilta ostamani keltaiset hyasintit ovat avanneet kukkansa. Yllättävän pitkään ne jaksavat kukkia. Tuoksu on kyllä niin voimakas, että vähitellen kukat ovat siirtyneet kauemmas ja kauemmas olohuoneen pöydästä. Pidän kovasti hyasintin tuoksusta, mutta nämä yksilöt saavat aikaan orastavan päänsäryn ja muutenkin pöhelön olon.

Pääsiäinen on nyt sitten juhlittu ja vähäksi aikaa siirrymme tavalliseen arkeen. Eilen ulkona oli lupaus kevään edistymisestä. Mittari kipusi +9 lämpöasteeseen, ei tuullut eikä satanut. Oli aivan pakko mennä pihamaalle rapsuttelemaan ja puuhaamaan. Yläpiha alkaa olla puunattu, eikä alapihalle vielä pääse tekemään mitään. Siellä on sen verran runsaasti lunta ja sen sulamisen jälkeenkin pitää hetken odottaa maan kuivumista.

Kuvaamiset jäivät eilen vähiin, mutta paria päivää aiemmin huomasin maksaruohonkin jo heräilevän. Tälle päivälle on luvattu jälleen räntää ja vettä. Vieköön sateet loputkin lumet mennessään.

Mukavia arkipäiviä itse kullekin!
 

Laiskotellessa ainakin ajatus kulkee

Voi mahdottomuus, millaiseksi lötköilyksi tämä päivä näyttää menneen. Eikä vain näytä, vaan menee ja meni. Aamulla satoi ja niin on satanut pitkin päivää. Välillä aurinko pilkistää pilvien takaa, mutta märkyys ja toistuvat sadekuurot eivät houkuttele pihalle mitään tekemään. Eilen oli vieraita - tai ei niinkään vieraita vaan ihan tuttuja ihmisiä eli vanhempani, pikkuveljeni ja hänen tyttärensä, ihana 11-vuotias Siiri. Kahvia tuli kitattua yli normaaliannostuksen, eikä sitten iltasella uni tullut. Syvennyin lukemaan Katja Kallion "Säkenöivät hetket" -kirjaa, joka kertoo kolmesta naisesta, kolmesta sukupolvesta, hyvästeistä ja anteeksiannosta. Tuo kirja on niin kauniisti kirjoitettu, sen tunnelma vie mennessään ja tempaa hankolaisiin maisemiin. Kirjan kannet suljettuani ja valot sammutettuani oli jo pitkälle yli puolen yön. Niinpä sitten nukuin aamulla pitkään ja päivästä oli ikäänkuin osa jo käytetty, kun vihdoin olin valmis ryhtymään johonkin. Ja niin siinä sitten kävi, etten ryhtynyt mihinkään. Olen roikkunut tietokoneella ja välillä kääntynyt katsomaan tuolilla nukkuvaa Juusoa, sen pehmoista olemusta ja välillä vilkkaasti väpättäviä viiksiä. Uniako näkee - kenties.

Syyskuun ensimmäinen päivä. Syksyn ensimmäinen päivä. Ei tunnu kovin innoittavalta ja sitä samaa sanovat monet omissa puutarhablogeissaan. Syksyn saapumiselle ei voi mitään, joten nyt on vain käännettävä ajatukset johonkin mukavampaan ja toisaalta on pyrittävä hyödyntämään kaikki positiiviset puolet syksystä. Ainakaan ei ole niin hikistä ja kaikki raskaammat hommat on miellyttävämpää tehdä, kun ei koko ajan tarvitse pyyhkiä tahraisia silmälaseja ja kuivata otsaansa t-paidan helmoihin. Maa ei ole edelleenkään jäässä, eikä taivaalta vielä tule lunta. Edelleen voi siis tunkea lapionsa maahan ja sen perässä tuikata syntyneeseen kuoppaan vaikka taimen tai pari. 

Kypsyminen puutarhassa taitaa olla parhaimmillaan ja sadonkorjuu meneillään. Tomaateissani on edelleen runsaasti vihreitä, mutta punastumista tapahtuu kaiken aikaa ja päivittäin voi käydä poimimassa tomaatin tai pari. Kylläpä ne maistuvat herkullisilta, kuori on ohut ja sisältö täyteläistä. Tomaatin makua korostaa poimimisen yhteydessä tomaatin kannasta nouseva voimakas tuoksu. Iltaisin olen laittanut tomaattien päälle harson mahdollisen kylmän yön varalta. Viime yöt ovat olleet melko lämpimiä, eikä tuohon meidän patiolle ihan ensimmäisenä halla iske. 

Nurmikko on viime aikoina edelleen pitänyt leikata kerran viikossa ja samalla tulee silputtua läheisen koivun tiputtamia keltaisia lehtiä. Kesällä ehdin jo innostua, että olen saanut valkoapilaa kylvämällä nujerrettua sammaleen kasvun nurmikolla, mutta taisi olla liian aikaista hihkumista. Aina loppukesästä sammal jotenkin reipastuu rehottamaan ja mm. nurmikonleikkuusta sammaloituneilla alueilla tulee huomattavasti raskaampaa. Eihän sitä sammalta tarvitsisi leikata laisinkaan, tasaisena se pysyy. Mutta siihen sammaleen joukkoon nousee kuitenkin kaikenlaisia korsia ja sitten vasta nuo alueet ovat hoitamattoman näköisiä. Vaikka kyllä omenapuiden alla on nyt vihreämpää ja se on apilan ansiota. Sieltä lähti syysharavoinnin yhteydessä sammal melkein kokonaan pois, joten apila sai mahdollisuuden vallata alaa ja sen se myös on tehnyt.

Kasvihuone on niinsanotusti vaiheessa, mutta kyllä se hissukseen valmistuu. Oikeastaan on kerrankin kiva tehdä jotain todella hitaasti ja harkiten. Ilman minkäänlaisia paineita tai hätäilyä. Ainoana päämääränä kasvihuoneen valmistuminen ennen talvea ja senhän se tekee, takuuvarmasti. Mahdatteko nähdä minut vielä seisomassa päälläni? Nimittäin, jos kasvari ei syystä tai toisesta valmistukaan. Ei eipätoivoa, ei minkäänlaista. Kyllä se valmistuu. Huominen on tarkoitus käyttää projektin jatkamiseen. Juusokin pääsee mukaan urakoimaan, jos vain tyytyy tuohon rakennusvalvojan rooliinsa.

Aika hyvin olen onnistunut kaikenlaisia kasveja ja ötököitä tunnistamaan netin ja kirjojen avulla, mutta tälle aika tavallisellekin maksaruoholle en nyt onnistu löytämään nimeä. Se on noin 20-30 cm:n korkuinen ja vihreistä nupuista aukeaa vaaleanpunaisia kukintoja. Pidän siitä kovasti ja olen ajatellut lisätä sen määrää. Nyt sitä kasvaa puutarhassani ainakin kolmessa paikassa, mutta kovin nopea se ei näytä olevan leviämään. Suunnitelmissa on keskittää tämä maksaruoho omalle paikalleen, jotta se pääsee paremmin edukseen. Jokin isomaksaruoho se ilmeisesti on, mutta löytyykö sille tarkempaa nimeä?

Nappasin facebookista tällaisen pienen jutun, jossa on mukavan positiivinen ajatus. Mennään sen avulla yli näistä syyskuun 1. päivän aiheuttamista tummista ajatuksista ja pidetään yhä se kesälämpöinen aurinkomme ohjenuoranamme.

Isäni oli eksyksissä Helsingissä ja pysähtyi kysymään neuvoa 

lastentarhanopettajalta käyttäen vanhaa sanontaa 

”minulla on nyt pallo hukassa”. 

Aidalla keikkui myös kurahousuinen pikkutyttö, 

joka ehti ennen opettajan vastausta esittää isälleni 

vilpittömän vastakysymyksen: 

”Minkä värinen sedän pallo oli?” 

Aurinkoisia työ- ja puutarhapäiviä teille kaikille!