perjantai 25. toukokuuta 2012

Kesäisen lämmin toukokuun päivä

Tänään on ollut niin helteistä, että päivä on mennyt lähinnä lorvailun merkeissä. Pesin kyllä kaksi koneellista pyykkiä, mutta konehan ne hoiti ja minä vain ripustin narulle tuulessa liehumaan. Ja hetkessähän nuo kuivuivat. Istuin pihapöydän ääressä askartelemassa onnittelukortteja ja välillä vain siirtelin Juuso-kissaa varjoisampaan paikkaan. Aikansa se jaksoi viihtyä omenapuun alla, mutta auringon siirtyessä sen makuupaikalle, se hermostui ja halusi sieltä pois. Ymmärrän hyvin, sillä varjossa meidän mittari näytti 22 astetta, auringossa lienee siis ollut huomattavasti enemmän.

Juuso varjoa etsimässä tuijan alla - ja alareunsasssa selvästi vuohenputki.
Juuso on vaihteeksi keksinyt ihan kelvollisen varjopaikan täältä yläpihalta. Viime kesänä sillä oli tapana maata "kielometsässäni", jolloin kielot ruttaantuivat parhaassa kukintavaiheessa. Ja kyllä kissa tykkäsi myös sammalleimu-maksaruoho -matosta ja jokunen liljakin joutui patjamateriaaliksi. Mitä silmäni tässä kuvassa näkevätkään! Alareunassa on aivan selvästi vuohenputki. Niitä on jostain ilmaantunut pihallemme ja viime vuonna löysin ensimmäiset myös tästä penkistä. Kohta lähden pihalle nyhtämään kuvan yksilön pois niin tehokkaasti kuin se vain on mahdollista. Todennäköisesti sillä on kavereita, joten niille myös kyytiä.

Kielon nuput - ja siitepölyä täälläkin

Tässä on taas hyvä esimerkki kasvimaailman naamioitumiskyvystä. Voikukka on lyöttäytynyt Kevätvuohenjuuren joukkoon ja ilmeisesti kuvittelee, ettei tulisi löydetyksi. Kuinkas ollakaan, kuljin parhaillaan tästä ohi voikukkaraudan ja ämpärin kanssa ihan tietyissä aikomuksissa. Viime kesänä ryhdyin poistamaan voikukkia nurmikolta ja missä niitä nyt sattui kasvamaankaan. Niillä kun on ollut ikävä tapa siirtyä myös kukkapenkkeihin. Kovin montaa voikukkaa ei ainakaan toistaiseksi ole nurmikolle noussut kukkimaan. Varmasti vielä nousee, mutta huomattavasti pienemmällä työllä nyt pääsen. Tietenkin naapureilla kasvaa edelleen voikukkia ja sieltä niitä siemeniä lentää meillekin. Voikukka on ihan kaunis kukkiessaan, ei siinä mitään. Liikaa ja vääriin paikkoihin levitessään se on kuitenkin rikkakasvi, joka kasvattaa juurensa Kiinaan saakka. Siis kukkikoon, kunhan ei kuki minun pihallani.

Helena Laurikainen: Tanssin loppu
Ystävälläni oli huhti-toukokuun ajan taidenäyttely Espoossa, Jorvin sairaalan ala-aulassa. Kävin näyttelyn avajaisissa ja äitiäni sairaalassa käyttäessäni kuljin joka kerran esille ripustettujen taulujen ohi. Minua miellyttäviä tauluja oli useita, mutta taidemesenaatin ura vaatisi vähän enemmän kahisevaa, mitä minun kukkarostani yleensä löytyy. Varasin itselleni näyttelyn pienimmän akryylityön, nimeltään "Kissa puussa". Se kissahan siinä viehätti - kissaihminen kun olen. Helenan purkiessa näyttelyään viikko sitten, lähdin noutamaan kissatauluani. Monta maalausta hän oli näyttelystään myynyt. Juuri niitä, jotka minuakin ihastuttivat. Jäljellä oli kuitenkin tämä Tanssin loppu, joka puhutteli minua heti sen nähdessäni. Ja sille sattui olemaan kodissamme sopiva paikka sinisine värisävyineen. 

Aikoinaan monet ranskalaiset taiteilijat hankkivat itselleen viiniä ja leipää antamalla maksuksi maalauksiaan. Ei esimerkiksi Vincent Van Gogh tiennyt, miten arvokkaiksi hänen taulunsa myöhemmin tulisivat. Helena ei nyt ollut aivan viinin ja patongin tarpeessa, mutta varsin edulliseen maksusopimukseen hänen kanssaan pääsimme ja niin tuo taulu matkasi tänne kotiini. Ja kenties hänenkin työnsä ovat joskus myös rahassa mitattuna arvokkaita.

Helena Laurikainen: Kissa puussa
Radiosta tulee parhaillaan perjantai-illan tapaan Puhelinlangat laulaa. Mummomusiikkia kenties, mutta siitä tulee aina kesäviikonlopun tunnelma. Ikään kuin olisin valmistelemassa mökille lähtöä saunanlämmitys ja vedenliplatus laiturin alla mielessäni. Ei ole minulla mökkiä eikä laituria, jonka alla laine liplattelisi. Sellainen tunnelma kuitenkin valtaa minut kuunnellessani Puhelinlankojen laulua ja tulen hyvälle mielelle. Tulee sieltä muutakin kuin tangoja, nykyisin varsin monipuolista musiikkia. Vanhoja rockin klassikoita, tämän päivän kotimaisia naislaulajia (Suvi Teräsniska, Chisu, Annan Puu ym.) ja paljon muuta. .

4 kommenttia:

  1. Onpas ovela voikukka sulla, melkein menee täydestä kukkien keskellä mutta sinä olit valppaana. Meillä on tänään koko maailma keltaisena, luulin että se jo olisi loppunut mutta tänään maailma on ihan kamala likainen. Nurmikon leikkasin ja kiittelin itseäni, kun en laiskana vielä ole kasvaria ulkopuolelta pessyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskuudesta on toisinaan etua!
      Heräsin yöllä kovaan sateeseen ja nyt toivon sen huuhtoneen viime päivien siitepölyt muille maille. On tosiaan ollut hyvin pölyistä.

      Poista
  2. Onkohan nyt joku vuohenputki-vuosi, kun itsekin huomasin sitä ensimmäistä kertaa etupihan kukkapenkissä.

    Ihana kissataulu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta näyttää, että olisi sekä hyttys- että voikukkavuosi, mutta luultavasti myös vuohenputkivuosi, koska meillekin niitä on ilmestynyt ihan uusiin paikkoihin. Hyttyset hyökkäävät heti kimppuun, kun auringosta siirtyy varjoisampaan paikkaan. Sinänsä harmillista, kun nämä ilkiöt haittaavat puuhastelua pihalla.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!