 |
| Sammal värjötteli pohjoistuulessa. |
Puikkojen kilkuttaminen on vähentynyt merkittävästi. Pidemmiksi venyvät valoisat kevätillat houkuttelevat ulos ihmettelemään herääviä kasveja. Näin käy joka vuosi, joten siinä ei ole mitään kummasteltavaa. Siis siinä, että moni muu asia vetää nyt enemmän puoleensa.
Aivan tyhjin käsin en osaa olla. Illan suussa olemme katsoneet lähinnä Yle Areenasta joitakin sarjoja. Silloin puikot ja lanka ovat etsiytyneet hyppysiin. Kaupoissa käydessäni olen tarkoituksella ohittanut lankahyllyt ja -tarjoukset. Niiden aika olkoon taas syksyllä. Lankalaatikossani on yhä aloittamattomia lankakeriä ja lukuisia jämälankakeriä. Niitä olen pyrkinyt käyttämään nyt pois.
Huhtikuun alussa kudoin kahdet matalavarsisukat vajaista keltaisen ja oranssin langan keristä. Näistä olen kuvan jo aiemmin julkaissutkin. Ehkä pääsiäinen houkutteli noiden värien pariin.
Jossain aikakauslehdessä näin kivat kirjoneulesukat, joihin ajattelin voivani käyttää pieniä nöttösiä. Vaikka suunnitelmissa on tänä vuonna opetella kirjoneuleita, on päällimmäinen innostus siihen ollut kadoksissa. Toteutin lehden sukat ohjetta oikaisemalla. Ihan hyvät niistä silti tuli. Kivan keväiset.
Neljät seuraavat nilkkasukat on kaikki ns. jämälankasukkia. Kun käytän varteen pienempiä lankanöttösiä, saan yksivärisestä vajaasta kerästä sukkaparin. Isompaan sukkakokoon ei yksi kerä välttämättä riitä, mutta talven töistä on jäänyt kaksikin saman värin vajaata kerää. Parempi käyttää ne nyt kuin jättää odottamaan tulevia ideoita. Novitalla kun on tapana uusia lankakarttojaan siten, ettei samaa sävyä myöhemmin ole enää saatavissa.
Itse asiassa kaikki tämän jutun sukkien yskiväriset langat eivät ole Novitan lankaa. Käytän jonkun verran myös Kaupunkilangan Kivijalkaa ja Lankavan Lystiä. Kummatkin ovat hyviä lankoja ja vastaavat vahvuudeltaan 7veikkaa.
Sormien nivelrikko on tänä talvena vaivannut aiempaa enemmän. Etenkin silmukoiden luominen on toisinaan varsinaista akrobatiaa. Puikot lentelevät sohvatyynyjen väliin ja kilahtavat lattialle. Ukkokultaa naurattaa, kun pyllistelen ja konttaan puikkoja etsien.
Aluksi kutominen on hidasta ja kivuliasta, kun turvonneet ja jäykät nivelet haraavat vastaan. Vähitellen kutominen alkaa sujumaan ja työ edistyy. Jonkin verran nivelongelma näkyy käsialassa. Resoriosuuksien nurin-oikein tuppaa olemaan välillä hankalaa.
Niinkauan kuin suinkin mahdollista, aion kutoa. Nivelten liikuttaminen ylläpitää toimintakykyä ja vähentää kipua. Liikkeen sanotaan voitelevan niveliä ja vahvistavan ympäröiviä lihaksia sekä parantavan nivelruston aineenvaihduntaa. Pitkäaikainen liikkumattomuus jäykistää niveliä. Sen huomaa jo niinkin pian, kun ei hetkeen ota puikkoja käsiinsä. Aloitus on silloin entistä vaikeampaa.
Katsotaan, päättääkö nämä viimeisen kuvan nilkkasukat kevään puikkojen kilkuttamisen. Ehkä ei. Riippuu kevään etenemisestä ja sään lämpenemisestä. Mitä paremmat säät, sen innokkaammin minä touhuan puutarhassa. Syksyllä viimeistään langat alkavat taas houkutella.
