Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on KELTAINEN JA VIHREÄ.
Näin pääsiäisen aikaan haasteeseen on tavallista helpompi osallistua, vaikka esimerkiksi puutarhasta ei montaa keltaista kukkaa vielä löydy. Keltaista ei meidän kodin sisustuksessa pahemmin ole. Harvemmin myöskään vaatetuksessa. Leikkokukissa ja puutarhassa sitä kyllä jossain määrin löytyy.
Puikot eivät ole vielä siirtyneet kesäsäilöön. Kaipasiin harmaisiin pyhäpäiviin piristystä kutomalla keltaiset matalavarsisukat. Kudoinpa samaan syssyyn myös oranssit, mutta ne jäi vielä kuvaamatta.
Sisustuksessa pidän vihreästä väristä. Etenkin keittiössä vihreä on helposti yhdistettävissä valkoisiin astioihin. Kivi-tuikkuja minulla on aika monta. Vihreät olen kaikki löytänyt kirppareilta edullisesti.
Mariskoolejakin on kymmenkunta, joita neljä vihreän eri sävyjä. Muut sinisiä, yksi keltainen ja yksi punainen. Väritön on ajalta, jolloin Mariskooleja ei vielä valmistettu muissa väreissä. Sain sen työkavereilta muistaakseni synttärilahjaksi.
Vihreät lasilautaset muutaman vuoden takaa ovat Pentikin. Sain tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin neljä neliön muotoista ja neljä lehden muotoista lautasta. Tarkoitus oli hankkia kumpaakin kaksi lisää, mutta Pentik ehti lopettaa tuotannon ennen kuin ehdin toteuttaa aikomukseni.
Vihreitä mukeja oli enemmänkin, mutta ensin niistä hajosi korva ja sitten reunoista lohkeili paloja. Mukit eivät ole läpivärjättyjä, eivätkä myöskään ole kestäneet kovin hyvin tiskikonetta. Lumikello-mukin kuvitus on Elsa Beskovin. Se kuuluu Design House Stockholm -kokoelmaan. Sain mukin naapurin Maritilta.
Vihreään kattaukseen sopii nätit servetit. Keittiön kattauksessa tykkään käyttää Marimekon kuvioita. Kesäaikaan pihapöydän ääressä syödessä tai kahvitellessa kukkakuvioiset servetit ovat kivoja.
Pienet Marimekon Siirtolapuutarha-purkit tilasin muutama vuosi sitten Hobby Hallista. Niihin laitan esimerkiksi krutonkeja, pähkinöitä tai manteleita. Milloin mitäkin. Enimmäkseen ne nököttävät sivupöydällä koristeina.
Vasemmalla Muurlan lasin tarjouksesta pari vuotta sitten ostamiani lasipalloja. Olivat niin edullisia, että raaskin ostaa keltaisten ja vihreiden lisäksi ruskeita ja kirkkaita. Muita värejä ei tainnut olla tarjolla. Lasipallojen teline on Søstrene Grenestä. Suihkutin sen spraymaalilla valkoiseksi.
Yläoikean Villeroy Bochin muki on lahja naapurin Maritilta. Samoin alaoikean Röstrandin kasviaiheinen purkki. Sen kannen sisäpuolella lukee yllätyksenä: "den som spar han har".
Kuten huomaatte, naapurin Marit tietää, mistä minä tykkään.
Kodin itseoikeutetut vihreät ovat tietenkin kasvit. Niitä minulla ei ole kovin paljon, koska talon valoisimmat paikat sijaitsevat luonnollisesti ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunoiden alla taasen ovat sähköpatterit, joiden yläpuolelle hohkaavasta lämmöstä kasvit eivät pidä. Hankin välillä uusia kasveja ja yritän sisukkaasti saada niitä pysymään hengissä.
Viime kuussa meille muutti kaupasta uusi oranssikukkainen kliivia ja muhkea korallikaktus. Sen vuoksi olen pelannut viherkasvidominoa löytääkseni kullekin sopivan asuinpaikan. Suuri kentieapalmu viihtyy lattialla, eikä se ikkunalaudalle tai pöydälle mahtuisikaan. Kultaköynnös saattaa muuttaa amppeliin.
Aivan uudenuutukaiset kukkaseni eivät välttämättä valoa kaipaa. Keltakukkaisen tulppaanin ei tarvitse värjötellä koleassa kevätsäässä. Sitä ei myöskään uhmaa peurojen hampaat. Parhaillaan tulppaani on keittiön ikkunalaudalla, jossa sitä tulee ehkä eniten katselleeksi. Helppohoitoisempaa kasvia saa etsiä. Nämä eivät vaadi mullanvaihtoa eikä lannoitetta. Kestävät myös käsinkosketeltavaa hellyyttä. Vaikka ottaisi yöksi sänkyynsä, eivät särkyisi.
Tulppaanin ohella sain pikkuisen kasvin, joka voisi olla kaktus. Kovasti koitin miettiä sille jonkun keväisen sipulikukan roolia, mutta ei se muistuta hyasinttia, ei scillaa, ei kevätkurjenmiekkaa, eikä krookustakaan. Olkoon siis kaktus.
Molemmat pehmokasvit poika toi minulle pääsiäiskukkina. Näitä hän oli nähnyt Prismassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Hollantilaisia pehmokasveja löytyy pocket money -nimellä.
Kiitos pojalle, jolla riittää huumorintajua. Ja joka tietää, mistä äiti tykkää.
Näiden Kristiinan kuukausihaasteiden kanssa on kiva laittaa aivonystyrät liikkeelle ja miettiä kulloinkin sopivaa toteutusta. Iso kiitos Kristiinalle!
