lauantai 5. lokakuuta 2013

Syksyistä eloa


Viikolla käveltiin yhtenä iltapäivänä Ukkokullan kanssa kirjastoon. Reitin varrelle kuuluu kapea tieosuus, jota reunustaa vanhat vaahterapuut. Maahan leijailleita lehtiä katsellessani muistin, kuinka viime vuonna näihin aikoihin kävin juuri tuosta samaisesta paikasta hakemassa korin ja muovikassin kanssa värikkäitä vaahteranlehtiä tehdäkseni niistä ruusuja kimpuiksi ja kransseihin. Samanlaista väriloistoa ei tänä vuonna ole ainakaan meidän nurkilla näkynyt. Etupäässä ruskeaa ja keltaista, mutta sellainen loistava puna, jota viime syksynä oli runsaasti, näyttää puuttuvan kokonaan. Toki vaahterat ova vielä varsin tuuheina lehdistä, joten niitä punaisen sävyjäkin saattaa yhä tulla. Ehkä siis jokunen ruusukin tulee vielä tehdyksi. Tiedä häntä.


Kaikenlaista hässäkkää ja kiirentynkää on ollut sen verran, ettei pahemmin ole pihalle kerennyt, ei kameran kanssa eikä ilman kameraa. Ukkokulta on kyllä alkanut kutsua minua Ahkera-Liisaksi, koska omaishoitotehtävien lisäksi olen ehtinyt saada myös kotona kaikenlaisia rästihommia hoidettua. Olen sitä mieltä, että meikäläinen on tuottavimmillaan silloin, kun kiire painaa päälle. Pienessä paineessa jossain takaraivossa oleva rästilista lyhenee mukavasti. Ja voi sitä tyytyväisyyden tunnetta, kun siitä listasta voi pyyhkiä joitakin pitkään mieltä painaneita ikäviä touhuja taas joksikin aikaa kokonaan pois. Tähän sarjaan kuuluu etenkin keväisin ja syksyisin ikkunoiden pesu. Jotenkin on sellainen muistikuva, että keväällä väli-ikkunat jäivät kokonaan pesemättä. Jos näin on, ei huoli ole kummoinenkaan, sillä eivätpä nuo kovin pölyiset olleetkaan. Jaoin tällä kertaa ison urakan puoliksi ja viime viikolla pesin makkarien ja keittiön ikkunat, tällä viikolla olkkarin, takkahuoneen ja kirjaston ikkunat sekä joitakin pikkuikkunoita. Eilen istuin pelkästään puhtaita ikkunoita ihailemassa sohvannurkassa tovin kovin itseeni tyytyväisenä.


Pitkään olen suunnitellut kellarin siivoamisen lisäksi myös autotallin järjestämistä. Koska olemme hiljaa keskenämme Ukkokullan kanssa sopineet, että nuo alueet ovat hänen valtakuntaansa, olen odottanut sopivaa yhteistä aikaa, jolloin voisimme pureutua esimerkiksi autotalliin. No, eihän sellaista ole löytynyt. Eilen sitten menin varaston kautta autotalliin ja yksinkertaisesti ryhdyin hommiin. Siivosin muutama viikko sitten kellarista yhden osuuden ja silloin totesin, ettei välttämättä paljon tarvitse edes pois heittää. Riittää, kun järjestää tavarat loogisesti ja järkevästi, tilaa syntyy. En laisinkaan väheksy Ukkokullan järjestyksenpitoa, mutta jotenkin on vain vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi strasselipusseja pitää olla kolmella hyllyllä, kun niille riittäisi yksi helposti tavoitettavissa oleva paikka. Muutama tunti tuohon siivousurakkaan meni, mutta tulokseen oli pakko olla tyytyväinen. Kaikenmaailman öljyt, varaosat ja työkalut ovat likimain entisillä paikoillaan, mutta tiivistettyinä, järjestettyinä ja rikkinäisistä hanskoista sekä niistä turhista strasselipussukoista tyhjennettyinä. Isot tavarat asettelin seinien viereen, joten nyt pääsee vaivatta autotallissa liikkumaan.


Tänään oli tarkoitus mennä aamusella pihamaalle, ainakin katsastamaan, mitä siellä voisi tehdä. Niin ja ottamaan muutamia kuvia. Aurinkokin paistoi kauniisti ja lämpöä riitti heti aamusta jo +7 asteen verran. Tuli sitten kuitenkin muita hommia ja vähitellen taivas on vetänyt pilveen. Toki myös lakanapyykki on pyörinyt koneessa ja leivoin pellillisen raparperi-herukkapiirakkaa, joten ei tämä päivä tyhänpanttina ole kulunut. Huomiseksi on luvattu jälleen lämmintä ja aurinkoista, joten vietettäköön raikas sunnuntai pihamaalla - jollei muuta niin mietiskellen ja nurmikolle pudonneita lehtiä potkiskellen.


Tokihan sitä pitää myös kuva rakkaasta karvakasasta laittaa tähänkin postaukseen. Juuso ei selvästikään pidä syksyn saapumisesta. Se käy ulkona lähinnä asioillaan, mutta palaa mielellään takaisin sisälle heti vain, kunhan isäntäväki suostuu sen hakemaan. On se hyvä, että meillä on pitkä ruokapöytä, sillä näin lauantaiaamuna siihen on mahduttava kahden ihmisen aamiaistarpeet, lehti kumpaisellekin luettavaksi jaettuna ja tietenkin kunnon lohko kissan aamutorkuille. Ei puhettakaan, että se menisi vaikkapa tuolille köllimään tai matolle. Eihän sieltä näe tarvittaessa ulos. 

Monet hygieenikot taivastelevat usein kissanomistajien tapaa päästää lemmikkinsä omaan sänkyyn tai jopa pöydille. Kissa on kuitenkin erittäin siisti eläin ja jokainen lemmikkinsä tunteva osaa yleensä punnita kaikenlaiset riskit. Monet asiantuntijat väittävät, että lisääntyneiden allergioiden syynä olisi ihmisen vieraantuminen eläimistä ja luonnosta sekä myös liiallinen tehosiivousaineiden käyttö. Eläinperheessä siivoamista tulee toki enemmän, mutta kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Jaksan imuroida lattioita ja pestä pöytäliinoja sen verran usein, ettei meillä kukaan tukehdu kissankarvoihin. Jos Juuson aamutorkut ruokapöydällä olisivat olleet meille terveydellinen riski, olisimme varmasti jo näiden 12 vuoden aikana sairastuneet. Ja toki katti häädetään lattialle, kun talossa on oman väen lisäksi muitakin tai kun pöydälle katetaan muita aterioita.

Juusosta on ollut meille niin paljon iloa, että vastapainoksi jaksan vähän enemmän kotia puunata. Juusolla on omat oikkunsa ja tapansa ja ihanan persoonallinen luonne, joten se sopii hyvin meidän kahden aikuisen pieneen perheeseen tuomaan hiukan ääntä, eloa ja erityisesti sitä iloa.


16 kommenttia:

  1. Ensimmäinen polkukuva kutsuu ulkoilemaan. Ihania tuollaiset mutkittelevat polut!

    VastaaPoista
  2. Kaunista. tiet ovat horisonttiin katoamisineen aika viehättäviä kuvattavia ;) Ja tuo kissan nassu se vasta viehättävä on, olis ihan pakko työntää naama siihen ja häiritä hänen arvonsa unta :)

    VastaaPoista
  3. Polut ja pikkuruiset tiet ovat kivoja..salaperäisiä!
    Meilläkin kissat nukkuu vuoteessa..ei auta vaikka kuinka kannan pois. Vaihdan sitten lakanoita useammin. Meillä Minttu viihtyy myös aamupala pöydällä..valitettavan usein..

    VastaaPoista
  4. Meilläkin kissat saavat kulkea siellä missä haluavat, kyllähän pöydät sitten pyyhitään kun niiltä on tarkoitus syödä. Keittiössä käytän desinfioivaa puhdistusainetta silloin, kun esim. aion leipoa. Hengissä vieläkin ollaan eikä flunssista eikä allergioista ole ollut tietoakaan.

    VastaaPoista
  5. Eipä näissä edellisissä kommenteissa mitään uutta ole tai sellaista mikä ei meidän kissaperheessä olisi yllättävää tai peräti outoa. Meillä kissat köllöttelee siellä lähistöllä missä me kulloinkin olemme.
    Maija tunkee iltaisin peiton alle viereeni, tuosta korvani juuresta tunkee kissan pää peittoni alle ja siinä kissa saattaa maata ihan koko yön.

    VastaaPoista
  6. Kyllä kissani lämmittävät minua öisin, en ole ajanut heitä pois. Nukkuvat tosin peiton päällä, toinen joskus pääni ympärillä tyynyllä. Ja olen siihen tottunutkin. Tosin keittiön pöydälle he eivät saa tulla, mutta työpöydälläni he makaavat ja olen ikkunan eteen laittanut niille oikein tyynytkin.

    Tuttua minullekin tuo paine takaraivossa ja tuokin työraivarit ja listan lyheneminen. Joskus taas ei maita mikkään tekeminen.

    VastaaPoista
  7. Meilläkin Marja Matikainen nukkuu sängyssä, takan päällä, lipaston päällä ja sohvalla. Imurilla ja harjalla lähtee karvat. Olen sitä mieltä, että jos eläimen ottaa niin täytyy ymmärtää pientä sotkuakin. Joskus Marja hyppelee pöydällä, mutta kun pitää omat syomisensä lautasella, niin ei sekään haittaa:)

    VastaaPoista
  8. Oletpa saanut paljon tehtyä! Saisipa itsekin tehopuuskan, minulla on edelleen syyshommat kesken puutarhassa.

    VastaaPoista
  9. Joskus kun otettiin eka kissa niin yritettiin sitä opettaa ettei tulis ruokapöydälle. Joku antoi neuvon että aina vaan "heittää" sen pois. Noooh...varmaan sata kertaa kissa "lensi" lattialle. Mut kissa voitti, aina se vaan uudelleen tuli ja siinä se sit sai ollakkin.
    Koira meillä saa nukkua sohvalla ja sängyssä. Lakanoita sit vaan vaihdetaan useammin.

    VastaaPoista
  10. Kaunis kirjastotie. Ikkunanpesu on aina iso urakka, mutta tyytyväisyys ja ilo kirkkaina hohtavista ikkunoista on aina vaivan väärti. Vaikka koti kuinka hohtaisi puhtauttaan, mutta ikkunat ovat likaiset, niin se osuu auttamatta ainakin minun silmiini. Minäkin jaoin tänä syksynä ikkunanpesun kolmelle eri päivälle. Mainio kuva kissastasi.

    VastaaPoista
  11. Tuosta järjestelystä sen verran, että jos miehen tavaroita siirtää vähänkin, eli vaikka 10 cm toiseen paikkaan, niin eipä löydä niitä enää ja kukas se huudetaan etsimään :D. Niinpä parempi kun ei liikuta mitään.

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia. Ja oletpa ollut ahkera- olen tänään ollut itsestäni tosi ylpeä, kun sain viimein kasvihuoneen laitettua syyskuntoon, suunnittelu vei pari viikkoa...
    Juuso se on aina yhtä suloinen. Allekirjoitan kaiken, mitä kirjoitit kissaosioon, vaikka meillä kissat eivät saa olla pöydällä.(no mistäs muualta ne ulos yhtä hyvin näkevät, joten ovat kyllä kun silmä välttää) -virallisesti.

    VastaaPoista
  13. Hauskasti Juusolla kieli pilkistää...jos vain voisin, kyllä itsekin ottaisin tuollaisen ihanaisen, eläväisen ystävän silitettäväksi ja hellittäväksi. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  14. Voihan tuota ensimmäistä kuvaa, se on tosi koukuttava! Ja niin on sitten viimeinenkin, Juuso itse <3

    VastaaPoista
  15. Kissan kuuluu olla just siinä keskellä ruokapöytää ja mielellään vähän lehden päällä :D
    Meillä kissat on siellä missä mammansa ja pappansakin..ovat perheenjäseniä.
    Ihana kuva Juusosta ja tuen vieruksista.
    Kun paikat on järjestyksessä.. sielu ja mielikin lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kissa on meilläkin perheenjäsen. Ei pidä ottaa kissaa sen enempää kuin mitään muutakaan lemmikkiä, ellei ole valmis sietämään sen persoonallisia tapoja ja käyttäytymistä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!