tiistai 20. kesäkuuta 2017

Sinivaleunikko kera kaverien

Sinivaleunikko - Meconopsis 'Blue Fertile'

Lauantaina hän avautui ja minä olen ihastuksesta polvillani. Kirjaimellisesti, sillä minulle sinivaleunikon kukkiminen omassa pihassa on työvoitto. Olen ostanut taimia ennenkin ja kasvattanut niitä siemenistä, mutta yhden kukan jälkeen ovat kadonneet. Ilmeisesti ainakin istutuspaikka on ollut väärä ja sen vuoksi kokeilupaikkana on nyt alapihan Päivänliljapenkkiä. Siellä ilmeisesti viihtyvät paremmin. Kuvan yksilön ostin viime kesänä Vakka-Taimesta.

Lilakukkainen sinivaleunikko - Meconopsis

Tylsä Mörökölli -blogista sain muutama vuosi sitten valkoisia sinivaleunikon siemeniä. Tai niin pussissa luki, mutta kukkien avauduttua ne ovatkin liloja. Ei haittaa laisinkaan. Kauniita, tosi kauniita. Minulla on vielä muutama siemen pussissa ja tarkoitus olisi laittaa ne jossain vaiheessa multaan. 

Olen todennut, että itse siemenestä kasvatettuja perennoja kannattaa pitää purkissa kesän ajan ja istuttaa ne syksyllä maahan. Silloin ne ovat vahvistuneet riittävästi jaksaakseen juurtua ja pitää puolensa kukkapenkin muiden asukkaiden valtausyrityksiä vastaan.

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Kurjenmiekan väritys ja kuviointi aiheuttaa samanlaista ihmetystä, kuin kirjopikarililjan ruutukuosi. Näyttävyyden perimmäinen tarkoitushan on houkutella pölyttäjiä, mutta kyllä tällainen kauneus laittaa ihmisenkin pörräämään innokkaasti kasvin äärellä.

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Kesä etenee vauhdilla ja viime päivien lämpö on saanut nuput kehittymään ja myös avautumaan. Juhannusviikolle on luvattu sateita ja viileämpää ilmaa. Vaikka mieluummin nauttisin auringonpaisteesta, viileys sentään pidentää kasvien kukintaa. Jotain positiivista on viileydestäkin löydettävä.

Isotähtiputki - Astrantia major

Myös tähtiputkessa on jo nuput. Ostin toissa kesän Kotkan reissulla kaksi tähtiputkea, joissa ei kummassakaan ollut nimilappua. Toisessa on valkoreunaiset lehdet ja luultavasti se on punatähtiputki (Astrantia major 'Sunningdale Variegated').

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Punapäivänkakkara on myös nupulla. Tämä kaveri täytyykin käydä tukemassa, sillä pitkänhuiskeana se on pian kukkien avauduttua pitkin pituuttaan muiden kasvien päällä ja seassa.

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtuse

Myös Kiemurapenkin nuokkuluppiosta löytyi ensimmäinen nuppuvana. Nuokkuluppio on puutarhani viime kesäinen hankinta. Ostin kaksi tainta, joista toisen istutin alapihan Kiemurapenkkiin ja tosien yläpihan Allaspenkkiin. Joskus teen näin nähdäkseni, mikä olisi kasville otollisin paikka olla ja elää. Näyttää siltä, että kumpikin paikka miellyttää nuokkuluppiota. Yläpihan kaverissa ei vielä ole nuppuja, mutta hyvin se heräsi talven jäljiltä ja on mukavassa kasvussa.
 
Kaunokuusama - Lonicera x bella 'Zabelii'

Joskus olen siirrellyt kasveja puutarhassani paikasta toiseen niin ahkerasti, että ovat kyllästyneet ja kuolleet. Joskus taas kasvi on siirroista tykännyt ja kiittänyt runsaalla kasvulla ja kukinnalla. Kaunokuusama vietti pari vuotta etupihalla, mutta oli kaiken aikaa sen näköinen, että se oli aikeissa sanoa hyvästit. Viime kesänä siirsin sen alapihan Mustikkapenkin päähän ja nyt siinä on ensimmäiset kukat. Valitettavasti paikka ei nytkään ole lopullinen, sillä laitoin pensasmustikoille lavakauluksen helpottaakseni niiden talvisuojausta. Kaunokuusamalle jäi liian vähän tilaa ja siirto odottaa jälleen. Uusi paikka on jo katsottuna. Yritin kaunokuusamalle kertoa, että nyt se saa vihdoin eläkepaikkansa ja paljon paremman, kuin kumpikaan aiemmista. Toivottavasti ei kovin suutu.

Vuorimänty - Pinus mugo

Perjantaina käytin valtavasti aikaa napsiakseni vuorimännyistä vuosikasvuja lyhyemmiksi. Vieläkin on käsivarret pihkassa. Osa vuorimännyistäni on hirvittäviä känkyröitä ihan vaan sen vuoksi, etten ymmärtänyt niitä alkuvuosina typistää. Rumimmat hujoppirangat olen poistanut kokonaan, mutta siedettävämmät ovat saaneet jäädä. Rinteessä vuorimännyillä on jo kokoa joka suuntaan ja niiden typistämisen osasin aloittaa sen verran ajoissa, että niitä voi kutsua jopa komeiksi. 

Leikkaamistöissä voi toki tehdä paljon vahinkoa, mutta leikkaamattomuuskin kostautuu myöhemmin tavalla tai toisella.


Ensimmäisiä makupaloja kasvimaaltakin on jo voinut noutaa. Ruohosipuli on monivuotista ja sitä kasvaa useassa paikassa. Sehän on nätti ihan jo koristeenakin. Sitä on tullut napsittua salaattiin ja voileivän päälle. Viikonloppuna keräsin hyvän sadon retiisejä, joita täytyykin muistaa kylvää lisää. Tammenlehtisalaattikin on jo poimintakokoista.

Jossakin blogissa tomaatitkin olivat jo kypsiä. Minun tomaattini aloittavat vasta kukintaansa. Enpä olisi uskonut, että tämän kevään pienistä rääpäleistä tulee niin nopeasti komeita kasveja. Kurkkukin kukkii kasvarissa jo runsaasti. Täytyypä muistaa käydä kuvaamassa, että on jotain konkreettista muistin tueksi.

Tulipa Blueberry Ice

Ja vaikka lupasin, että tulppaanipostaukset on tältä kesältä postattu, oli ihan pakko laittaa tämä viime hetken nousija. Ehdin jo murehtia, mikä meni Blueberry Icen kanssa vikaan, kun yhtään ei noussut. No, ainakin kaksi niistä on päässyt nuppuvaiheeseen. Katsotaan, mitä siitä avautuessaan syntyy.
 

44 kommenttia:

  1. Minäkin kokeilen onneani jälleen sinivaleunikon kanssa. Kolmannen kerran. Taas on eri paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan vaan sitkeitä jatkossakin. Kuinkahan monta jouluruusua tapoin, kunnes vihdoin sain ne viihtymään.

      Poista
  2. En lainkaan ihmettele, että lankesit polvillesi tuon sinisen ihanuuden edessä. Minäkin ostin viime vuonna sinivaleunikon taimen, se on hengissä, mutta kukkanuppuja ei näy. Muutkin perennat ovat näköjään myöhemmässä täällä, joten saahan sitä toivoa. Minäkin pidän siemenkasvatukset ruukussa koko kesän, jotta voimistuvat ja pärjäävät isommilleen keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenestä kasvattamani lila versio kukki vasta toisena kesänään, mutta tämä Blue Fertile yllättää ja ihastuttaa heti ensimmäisenä kesänä. No, oikeastaan toisena, sillä kesäkuussa se kukkapenkkiini pääsi.

      Poista
  3. Onnea sinivaleunikosta! Se on kyllä niin kaunis kasvi. Haaveilen nyt eri väreistä näitä, kun olen löytänyt paikan, jossa tämä kasvi viihtyy. Odotan omieni kukintaa, kolme kukkavartta on nupuillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eri väristen sinivaleunikkojen runsas määrä kukkapenkissä olisikin oikea unelmien näky. Siihen kannattaa pyrkiä. Ehtisinkö huomenna kylvää siemenet!

      Poista
  4. Upean sininen sinivaleunikko. Toivotaan että se viihtyy ja runsaistuu puutarhassasi! Minäkin olen ihaillut iiriksiä tosi läheltä, niiden kuviointi on niin upean näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivon minäkin. Ja jos menehtyvät, aion yrittää uudelleen ja uudelleen...

      Poista
  5. Hieno sinivaleunikko ja hienot kuvat, joitakin minulle tuntemattomia. Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Toisten blogeista saa oivallisia kasvivinkkejä. Arvaa vain, kuinka valtavasti uutta olen oppinut blogielämäni myötä.

      Poista
  6. Minä ostin myös viime vuonna sinivaleunikon, mutta en sitä ainakaan vielä ole löytänyt.Taimi oli syksyllä aika hyvässä kuosissa, mutta eipä ilmeisesti jaksanut sitten talvehtia.
    Kauniita nuppuasteita olet tänne laittanut ja tuo ihana Siperiankurjenmiekka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdesti aiemmin olen istuttanut sinivaleunikkoa, vaan eivät ole selvinneet talven yli. Ehkä tämä Päivänliljapenkki on paikkana suosiollisempi. Vaikeiden kasvien kohdalla saatan päättää, että anti olla. Jotkut vaan jäävät ilmoittamaan takaraivoon, kunnes niihin on pakko nostaa uudelleen. Sinivaleunikko on yksi sellainen.

      Poista
  7. Komeat retiisit! Minullakin olivat jo nostokokoisia. Olivat kyllä kitkerämpiä kuin kaupan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesäiset retiisit olivat myös aika kitkeriä. Nämä nyt nostetut ja jo syödyt ovat eri lajiketta. Muistaakseni pussissa luki Saxa.

      Poista
  8. Isotähtiputki on lemppareitani, kukat ovat todella kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kunhan nuo isotähtiputken nuput taas avautuvat, kamera räpsyy kerran jos toisenkin.

      Poista
  9. Valkoinen tähtiputki on täälläkin nupuilla, mutta sinivaleunikko ei vielä. Minun taimeni on siemenestä kasvatettu, joten kukintaa voi joutua odottamaan vielä ensi kesään asti. Ihanaa kukintaa on luvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenestä kasvatettu sinivaleunikkoni kukki oikeastaan vasta kolmantena kesänään. Nyt jännään, tuleeko useampi nuppu. Näkyvissä on ainakin kaksi.

      Poista
  10. Sinivaleunikko on todella huomiotaherättävän kaunis! Minä kuvasin sellaisen ystäväni mökillä.

    Kuusamat ovat kauniita! Meillä avautuvat nyt atsaleat...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon sinisen sinivaleunikon väri on jotenkin niin uskomattoman sininen ja samalla, kuin hienointa silkkipaperia.
      Kuusamissa on jotain herkkää. Niin pensaissa kuin köynnöksissäkin.

      Poista
  11. Kunpa rohkenisi kokeilla tuota sinivaleunikon kasvatusta. Todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkene ihmeessä! Ei siinä häviä kuin siemenpussin on hinnan, mutta voittaa voi monta upeaa kukkaa. Sinulla on mahtava kärhöpeukalo, joten se voi hyvinkin muuttua myös sinivaleunikkopeukaloksi.

      Poista
  12. Oih, mä en ymmärrä.. olen satoja unikon siemeniä ripotellut maahan, mutta ei niistä ikinä kasva mitään. Mitä teen väärin? Ruukussa olen saanut muutaman kerran onnistumaan, mutta olisi ihana saada jokavuotinen unikkoperenna.. vinkkejä tai onko sulla olemassa postausta aiheesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni- ja muita unikoita olen saanut kasvamaan kylvämällä siemenet suoraan penkkiin. Sinivaleunikko taitaa olla vaativampi. Sen kylvin pottiin kesällä ja jätin potit talveksi kasvariin. Keväällä siemenet itivät (kokonaista yksi siemen lopulta lähtien kasvuun) ja pidin taimen kesän ruukussa vahvistumassa. Elokuun lopulla istutin sen penkkiin ja siellä se nyt kasvaa ja kukkii. Kukkapenkkini on kohopenkki, josta kukat selvästi tykkäävät enemmän.

      Poista
  13. Sama havainto että sinivaleunikot haluavat vähän valita missä kasvavat kunnolla. Minulla on niitä kahdessa penkissä. Kosteammassa kasvavat hyvin ja kuivemmassa kituuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tannille tuossa kerroinkin, että kohopenkki näyttää olevan suositumpi paikka monellekin kasville. Aiemmat sinivaleunikkoni olen istuttanut yläpihan penkkiin, joka on enemmän tasapenkki.

      Poista
  14. On se ihana tuo unikko! Minä ostin taimen puutarhamesuilta, mutta se pieni menehtyi ennen kuin pääsi ulos. Mutta Hankkijan taimistolle oli tullut kuukausi sitten melkoinen lähetys, olivat vaan tosi surkean näköisiä, nuput kuivuneita.. Ostin parhaan ja se avasi monta ihanaa kukkaa. Viime viikolla muilla ostoksilla huomasin, että edelleen samat taimet ovat hengissä ja myivät niitä 2e kappale, oli pakko ostaa muutama ja istuttelin eri paikkoihin. Saas nähdä, tuleeko enää ensi keväänä mitään..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, 2 euroa! Olipa mahtava tarjous. Sillä hinnalla niitä raaskiikin ostaa useampia ja kokeilla, missä viihtyvät parhaiten. Toivotan onnea, kasvua ja kukintaa sinivaleunikoillesi. On ne niin kauniita.

      Poista
  15. Sinivaleunikko on tosi kaunis!
    Minulla ei ole sitä koskaan ollut, täytyisi kokeilla. Pitää sitten katsella niille vähän eri paikat;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikosta tuppasi tulemaan päähänpinttymä. Jos nuo häipyvät, aion ehdottomasti yrittää uudelleen. Samaan tapaan, kuin olen tehnyt jouluruusun kanssa. Yritysten ja erehdysten kautta vihdoin alkoi onnistua.

      Poista
  16. Kyllä tuon kaunottaren edessä polvistuu kuka tahansa!
    Sinivaleunikko on jotain aivan uskomattoman kaunista, varsinkin kun se on niin vaikea tapaus.
    Olen joskus yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä ja tehnyt kaikki käsittelyt sääntöjen mukaan. Mitään ei ole kuitenkaan koskaan noussut maan pinnalle.
    Kerran tapasin vanhemman rouvan, joka oli vain viskannut siemenet maahan. Monia vuosia myöhemmin hänellä oli valtavan kaunis sinivaleunikkokasvusto. Luonto oli tehnyt kaikki kylmäkäsittelyt ihan luonnostaan vuosien aikana.
    Sitä on kyllä ehkä kokeiltava uudelleen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa sen kauneudesta taitaakin piillä juuri tuossa vaikeudessa saada se menestymään. Mutta kyllä sen sinisyys on jotenkin maagista. Se näkyy kauas ja erottuu heti muista kukista. Varsinainen katseenvangitsija. Uskon, että sinäkin saat sinivaleunikon kasvamaan. Ehkä se vaatii useamman harjoittelukierroksen, kuten minulle kävi. Minä en saa mitään kasvamaan siten, kuin tuo kertomasi rouva. Joillain sellainen kyky taitaa tulla jo syntymässä. Meikäläinen joutuu tekemään kaikki pidemmän kaavan mukaan.

      Poista
  17. Komeat retiisit. Minulla on puutarhassa kuusamien vajaus, ei kasva vielä yhtään. Sinivaleunikkoa en uskalla vielä kokeilla vaikka on se vaan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamavajauksen saa helposti korjattua. Eilen metsästän keltakotakuusamaa, kun sellaisen näin kukkivana jossain blogissa. Parissa kaupassa kävin kotimatkan varrella, eikä kummassakaan ollut, joten jääköön muhimaan.

      Poista
  18. Voi hitsinpimpula (jos sallinet ilmaisun?) kun minun sinivaleunikkoni menivät pieleen väärien siemenien takia. Ja reklamaatiokin on vielä tekemättä :o/ On se kyllä niin erikoisen värinen sininen kukka, että se pitää vielä hankkia, jotenkin ja jostakin.
    Ensimmäistä vuotta kasvatan punapäivänkakkaraa, varmaan tukikeppejä täytyy minunkin pian lähteä hakemaan, jo tuon jatkuvan sateenkin takia.
    Oijoi ja nams, missähän ajassa olet jo syömäkuntoisia retiisejäkin ehtinyt kasvattaa kasvattaa? On se vaan ihanaa kun saa näin aikaisin puutarhasta jo maistiaisia :)
    Nyt onkin ollut pitkä kukintakausi tulppaaneilla, mikäs sen ihanampaa!
    Kaunis tuo alakuvan Blueberry Ice.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retiisit valmistuivat tosi nopeasti. Ovat kasvaneet viljelylaatikossa harson alla, jossa varmaan on ollut mukavan lämmin.
      Jospa vielä jostain saisit sinivaleunikon siemeniä, niin ainakin pääsisit kasvatuksen alkuun. Katsotaan, miten tuo Vakka-Taimesta ostettu Blue Fertile viihtyy. Josko vaikka joskus saisi omia siemeniä.
      Punapäivänkakkaran kukka on kaunis, mutta varret vaativat tuentaa ilman sateitakin. Aikamoinen rötköttäjä hujoppivarsineen.

      Poista
  19. Minullakin oli sinivaleunikko siirtolapuutarhalla, mutta se kukki vain yhtenä kesänä ja sitten kuoli. Kaunis se oli, en ole sen jälkeen kokeillut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikko taitaa olla aika hankala kasvatettava. Minulla on nyt kolmas kesä tuon liian ja toinen kesä sinisen kanssa. Toivottavasti viihtyvät jatkossakin.

      Poista
  20. Upea sinivaleunikko.
    Itse tykkään siperiankurjenmiekasta ja tähtiputkesta, monen muun lisäksi. ;)
    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvien suhteen taitaa olla helpompi luetella ne, joista ei tykkää. Kauniita ja mieluisia kasveja on niin paljon. Tähtiputket ovat ihania ja pian niiden kukinta taas on ajankohtaista.

      Poista
  21. Mulla on myös niitä Mörököllin valkoisia sinivaleunikoita kasvamassa, mitään ei tosin vielä näy. Lilakin sopisi mainiosti, että tervetuloa vaan. Mulla ei tosin mitkään unikot viihdy, ihan muutamia olen saanut kukalle asti. Tuo mäntykuva on huikean hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytpä sinulla onkin sitten jännät paikat, tuleeko valkoinen vai lila vai kenties ihan joku muu väri. Kyllä se valkoinenkin olisi kaunis. Saapa nähdä, kuinka pitkään sinivaleunikot meillä viihtyy. Toivottavasti tosi pitkään.
      Vuorimännyn verson päässä oli tuollainen hieno "kukka". Vain tuossa yhdessä, joten se oli pakko ikuistaa.

      Poista
  22. Vautsi. Upeita kuvia. erityisesti tuo sinivaleunikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikon sininen väri on jotenkin niin poikkeuksellisen hieno, että sitä vaan jaksaa ihastella.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!