tiistai 9. marraskuuta 2021

Syksy ja kevät samassa paketissa

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu


Ihmisten lailla puutarha valmistautuu syksyllä talveen, mutta myös seuraavaan kasvukauteen. Kasveja katsellessa ja hoitaessa ei tule aina ajatelleeksi, että kukatkin saattavat olla jo lähtövalmiina, vaikka niitä ei ihmissilmä havaitsekaan. 

Oman lukunsa kasvimaailmassa teettää sää, joka ei aina täällä etelärannikollakaan välttämättä tarjoa kasvien vaatimia olosuhteita. Ainakaan sitä kasvien toivomaa lumisuojaa. Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n mukaan maapallon keskilämpötila on  noussut 1,07 astetta vuosien 1850-1900 ja 2010-2019 välillä. Nykypäästöillä 1,5 asteen lämpenemiseen kuluu aikaa hiukan päälle 8 vuotta. Pitkään kuvittelin, etten itse tule näkemään ilmastomuutoksen pahimpia katastrofeja. Harhaa, sillä sellaisen keskellähän me jo elämme. Kahdeksan vuotta on lyhyt aika minun ja puutarhani näkökulmasta.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Vaalea jouluruusu avaa nuppujaan, kuin keväällä konsanaan. Loka-marraskuu onkin ollut poikkeuksellisen lämmin - ja sateinen. Tämä jouluruusu asustaa penkissä, joka on hivenen kallellaan, eikä siinä vesi seiso. Jouluruusun ei siis tarvitse nilkkoja myöten mutavedessä kahlata. Kas, joku ötökkäkin on jouluruusuun eksynyt.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu


Vaaleat jouluruusut olen ostanut minikokoisina halpistaimina 2016. Silloin päätin, että ostan ja istutan jouluruusuja, kunnes löytyy paikka, jossa ne viihtyvät. Sinnikkyys on palkittu. Jouluruusut ovat kotiutuneet, mistä osoituksena rehevä kasvu ja runsas kukinta.

Vaaleiden jouluruusujen kaverina kasvaa kaksi Double Elleniä. Nekin istutin 2016. Olivat ostaessani isokokoisissa ruukuissa, kukkivia ja kaikinpuolin komeita. Annoin niiden olla hetken ruukuissaan, kunnes sitten istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. 

Toinen Double Ellen kukkii parhaillaan usean kukan voimin. Ei edes pyhäinpäiväviikonlopun yöpakkanen nujertanut Ellenin kukintaa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio, kirjavalehtinen


Kesällä 2015 Auring*n ihanat/Inkan piha -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio on pysynyt hyvin hengissä. Illumination ei ole lainkaan niin innokas leviämään, kuin tavallinen pikkutalvio. Inkalta saatu emokasvi on tehnyt jonkinverran uusia lonkeroita, joista yhden pätkän siirsin toiseen penkkiin. Minuun otti yhteyttä Ulla kysyen, olisiko minulla antaa hänen toivomaansa Illuminationia. Hetken mietin, raaskinko ryhtyä vähästä jakamaan toisillekin. Sain kaivettua kivan kokoisen taimen, jonka Ulla sitten minulta nouti. Toivottavasti hän saa sen elämään.

Pyhäinpäivänä puutarhakatselmusta tehdessäni huomasin Illuminationissa nupun, jonka olen ympyröinyt kuvaan punaisella. Tämä on nyt sitten kirjavalehtisen vincani toinen kukka. Ensimmäisen löysin kesällä. Tällaisessa kirjavalehtisessä kasvissa tärkeintä lienee nimenomaan lehtien erilaisuus. En silti pane ollenkaan pahakseni nähdä kasvin kukkivan.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu tuoksuorvokki vähät välittää vuodenajoista. Se kukki keväällä, se kukki kesällä ja se kukkii näköjään syksylläkin. Ehkä minun on kaivettava tuoksuorvokin kasvupaikalla reikä hankeen, jos ja kun lunta tulee. Ihan vain nähdäkseni, kukkiiko tuoksuorvokki kaikessa hulluudessaan myös talvella. Tuskin sentään.

Istutin kaikki Nilan tuomat tuoksuorvokin taimet punakanelin vasemmalle puolelle, joka oli siihen saakka lähinnä mulloksella. Paitsi keväisin, jolloin paikan täyttävät scillat ja helmililjat.  Ensi kesänä olen suunnitellut ottavani tuoksuorvokista jakotaimia istutettavaksi muualle.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo


Vain vähän aikaa sitten leikkasin kaikki töyhtöangervot matalaksi ja syötin ne hakettimen kitaan. Korkeaksi kasvava töyhtöangervo ei ole mitenkään erityisen kaunis talventörröttäjä, sillä syyskylmien ja -sateiden myötä se menee mustanruskeaksi ja lakoontuu maahan limanuljaskaksi. Se kannattaa hakettaa hetkeä ennen lakoontumista, jolloin kone ahmii varret mukavasti. Sitten vain pienempään tilaan mennyt massa takaisin istutusalueelle maatumaan ja matojen ruoaksi.

Ilmeisesti töyhtöangervo ei pitkää lepokautta jaksanut pitää. Ainakin parista paikasta se tunkee jo mullasta keväänpunaisia piippojaan. Niin se on tehnyt joskus aiemminkin. Piippojen kasvu tyrehtyy sään kylmetessä, kunnes taas aktivoituu kevään lämmössä. Töyhtöangervoa ei hevillä hävitetä, eikä kyllä ole tarkoituskaan.

Crocus species Fuscotinctus


Helmililjat kasvattavat vihreitä lehtiä joka syksy. Niiden nuput ovat kuitenkin tallessa mullan sisässä ja kukinnasta pääsee nauttimaan, vaikka jänikset käyvät tasaamassa helmililjavihreyttä useamman kerran talvikauden aikana.

Krookukset olisivat kyllä saaneet pysytellä maan alla kevääseen saakka. Valtaosa niin tekeekin, mutta alapihan kriikunan alla vuodesta 2019 asuneet Fuscotinctukset eivät komentoja kuuntele. Harkitsen, laitanko piippojen päälle matalan verkon, sillä voin hyvin kuvitella pihaan saapuvien jänisten popsivan jokaisen millin tapille. Eli lopetan harkinnan tähän ja heti ehtiessäni käyn taivuttamassa parista virattomaksi jääneestä aitaverkosta kaistaleet krookusten turvaksi.

Colchicum autumnale Waterlily - Syysmyrkkylilja


Tänä syksynä istutin yhden ainokaisen syysmyrkkyliljan. Laitoin sen Syyspenkin etulaitaan, jotta se olisi näytillä ohi kulkiessa. Kas, hänpä on päättänyt herätä runsaan kuukauden kuluttua istutuksesta. 


Mikähän sanoma tällä kuvalla sitten on? No, tietenkin tuo vihreä metallikaari, jonka on tarkoitus kertoa minulle ensi kesänä syysmyrkkyliljojen sijainnin. Haluan nähdä ja seurata, millaisia lehtipehkoja syysmyrkkyliljat alkukesästä kasvattavat. Jotenkin istutuspaikat piti merkata, sillä en minä niitä kaiken muun kasvillisuuden joukosta välttämättä löydä ja tunnista. 

Mietin, miten paikat merkkaisin, että ne löytäisin ja ettei penkistä loistaisi jokin räikeän värinen muovilätkä. Keksin vihdoin napsia kierrätykseen menevästä huonokuntoisesta koristeaverkkoaidasta sopivan pituisia pätkiä, jotka taivutin kaariksi. Vihreinä ne naamioituvat riittävän hyvin ja osoittavat istutuspaikat. Saapa siis nähdä, löydänkö lehtiruusukkeita.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodot tekevät nuput jo syksyllä. Aivan pieninä noista pallukoista ei heti erota, onko kyseessä nuppu vai uusien lehtien rypäs. Pian kuitenkin huomaa nupun olevan kyseessä. Maan ollessa vielä sulaa, laitoin rhodojen ympärille metallisia pensastukia. Niihin on helppo kiinnittää pyykkipojilla harsoja varjostamaan ikivihreitä kevätauringon polttavalta ahavalta. Myös mahoniat saivat tuet ympärilleen. Näin osa pensastuista pääsee töihin talven ajaksi, eikä kaikkia tarvitse rahdata kellariin tai muuhun talvisuojaan.

Tiilikaton aikaan meillä ei sisällä kovin helposti kuullut sateen ääniä. Myrskyisemmällä säällä tuuli heitti pisarat ikkunaan ja ikkunalaudoille, jolloin ropinan kyllä kuuli. Peltikattoon vaihtaessamme joku sanoi, että laitoitte sitten meluisan katon. Ehkä peltikattojen materiaali ja rakenne ovat kehittyneet ja välissä on riittävästi villoja, mutta ei uusi kattomme ole lainkaan meluisa. Rankkasateella on ehkä vähän enemmän kohinaa, mutta ei mitenkään haitaksi asti.

 
Pyhäinpäivänä tein töitä tietokoneella työhuoneessa. Selkä ikkunaan päin en huomannut pilvirintaman saapumista ennen, kuin alkoi hurja rummutus. Miljoonat rakeet pomppivat pihalla ja terassilla. Ikkunalaudatkin kolisivat siihen malliin, että ajattelin niihin tulevan isoja lommoja. Humina, ryminä ja rakeiden rummutus kesti hetken aikaa ja sitten se loppui. Onneksi on marraskuu. Kesäkuussa moinen ilmiö ei olisi tuntunut mukavalta.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Marraskuu on täällä etelärannikolla vähän epämääräinen vuodenaika. Ei ole enää syksy, eikä vielä talvi. Säästä riippuen eletään jossain välissä ja odotellaan, kuka mitäkin.

Joka tapauksessa, mukavaa marraskuun jatkoa!


19 kommenttia:

  1. Aivan ihania nuo "Double Ellen"it. En ole ikinä nähnyt noita oikeasti, syysmyrkkyliljojakin aika vähän.
    Kyllä sinun krookukset tarvitsisivat jo vähän lunta päälle. Vaikka sataisi, niin kyllähän ne sulavat vielä. Tänne tuli nyt iltapäivällä lunta kadulle ihan nähtäväksi asti, ei tiedä kuinka pitkään se kestää. Voi olla yöllä ja aamulla liukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Double Ellen on oikea kaunotar. Toivottavasti onnistut joskus näkemään niitä myös livenä.
      Ei taida olla lumesta tietoakaan tänne etelään. Eilen oli aamulla pakkasta -8 ja nyt saman verran lämpöä - ja vesisadetta.

      Poista
  2. Nykyisin jo tunnistan syysmyrkkyliljojen lehdet. Tuo merkki auttaa kyllä niiden bongaamisessa.

    Upeasti jouluruusut ovat kukassa. Minulla on pari vaaleajouluruusua nuput valmiina. Ellenissä en ole nuppuja nähnyt, se minun yksilöi kukkii keväälläkin selvästi myöhemmin kuin vaaleat sukulaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta viime kesänä älysin ryhtyä myrkkyliljojen lehtiä etsimään. Ensikertalaiselle se ei ollut niin helppo tehtävä, joten ajattelin helpottaa etsintää noilla merkeillä.
      Double Ellenissä on ilmeisesti eroja, sillä minullakin vain tuo yksi Ellen kukkii näin loppuvuodesta. Muut vasta keväällä ja kesällä.

      Poista
  3. Voi juku sinulla on jouluruusujen kukintaa. Mukavaa kun tuoksuorvokit kukkii, samoin täällä. Mökillä on valkoinen ja se ei kuki. Erikoisen näköinen tämä kirjavalehtinen pikkutalvio, kerrassaan hurmaava. Minäkään en ole vielä leikannut töyhtöargervoa leikkaan sen nyt viikonloppuna ja vielä on nauhuksetkin leikkaamatta . Ja kuule minulla on porkkanat vielä maassa nostan ne myös viikonloppuna. Hyviä ilmoja on luvattu jotta ulkona pitää olla mahdollisimman paljon.
    Hyvää isänpäivä viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipenkin jouluruusut kukkivat täyttää päätä, eivätkä hätkähtäneet alkuviikon pakkasestakaan. Muiden paikkojen jouluruusut taitavat odottaa kevättä. Minullakin valkoinen tuoksuorvokki kukki vain alkukesästä ja silloinkin varsin vaisusti.
      Kirjavalehtinen pikkutalvioni ansaitsee paremman paikan. Jospa se sitten innostuisi kasvamaan enemmän.
      Jostain luin, että porkkanat säilyvät paremmin maassa. Lunta tai kovia pakkasiakaan ei vielä ole luvassa, joten ehdit hyvin nostaa porkkanasi.
      Samoin sinne teille hyvää isänpäivää!

      Poista
  4. Kiitos Suvi, hyvää viikonloppua myös!

    VastaaPoista
  5. Tupla Ellen on hurmaava :)
    Kovin on harmaata ja pimeää täällä V vyöhykkeellä(kin). Välillä maa valkeana, seuraavana päivänä sulana. Joku aamu auton lasit jäässä, seuraavana päivänä ei. Välillä sataa, todella harvoin on paistanut. Tulisi lumikerros, niin kirkastuisi mielikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laidasta laitaan mennään sään kanssa täälläkin. Tosin enimmäkseen reilusti plussalla. Eilen paistoi jopa aurinko upeasti. En vain ehtinyt ulos siitä nauttimaan.
      Onneksi kausivalojen lisäksi voi jo alkaa viritellä jouluvaloja. Ne piristävät lunta odotellessa.

      Poista
  6. Maatuskan kommentti oli kuin olisin itse sen kirjoittanut. Paitsi että pari tuntia sitten alkoi lumisade, jonka seurauksena maa on nyt vaihteeksi valkoinen. Ensi viikolle on kuitenkin taas lämmintä luvassa, joten se siitä valkoisuudesta. Rakeita ei ole kuitenkaan tänne asti eksynyt.
    Jouluruusut ovat hirmuisen suloisia ja 'Double Ellen' varmasti yksi kauneimmista. Tuoksuorvokin kukkimisinto on kyllä kadehdittavan hyvä. Saisi ottaa moni muu kasvi oppia moisesta.
    Minä jätän töyhtöangervotkin talveksi pystyyn. Ne ovat oikeastaan aika hauskan näköisiä silloin kun keräävät paksulti pehmoista pakkaslunta kukkavanoihinsa. Keväällä pystyyn kuivuneet varret menevät melkein itsestään silpuksi. Makunsa kullakin. Pääasia, että kuihtuneet varret päätyvät millä tyylillä hyvänsä matojen ruuaksi.
    Hyvää huomista isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakeita lukuunottamatta täällä ei taivaalta valkoista ole satanut. Yksi tai kaksi pakkasyötä ja taas mennään plussalla. Saapa nähdä, onko koko talvi sellainen.
      Meillä töyhtöangervoista lähes kaikki kasvaa alueilla, joihin on talvella kolattava lumet. Yleensä töyhtisten varret ehtivät laota ennen ensimmäisiäkään pakkasia, joten harvoin niistä on törröttäjiksi. Riippuu varmaan osittain myös istutuspaikasta. Meillä kasvavat puiston reunassa, hyvin avoimessa paikassa, jossa sateet ja tuuli pääsevät vapaasti puhaltamaan. Siellä ne töyhtöangervot päättävät silppuamisen jälkeen matkansa matojen ruokana samassa paikassa, jossa ovat elonsa aloittaneetkin.
      Isänpäivässä jo ollaan. Tulossa on aurinkoinen päivä. Toivotan valoisaa isänpäivää teillekin!

      Poista
  7. Marraskuu on jonkin sortin välitilakuukausi, ei vielä talvi mutta ei enää syksykään. Joulukuussa joulu vie huomion ja pimeys on niin runsasta ettei muuta oikein ehdi huomata. mahtavassa kukassa kaikki jouluruusut. Minulla kukkii vain yksi, muissa hädintuskin edes nuppuja. Mietin pitäisikö niistä leikata vanhat lehdet pois? Keväällä ovat kuitenkin ruskeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu todella välikuukaudelta. Joulukuussa valmistaudutaan selkeästi jouluun ja sen jälkeen voi jo suunnata katseen kohti kevättä. Nyt keikutaan jossain epämääräisyydessä.
      Luin jostain, että jouluruusun ruskeat lehdet kannattaa leikata pois. En vain muista perustetta. Tosin leikkaan vasta keväällä, kun talvi muutenkin saattaa kohdella lehtiä huonosti.

      Poista
  8. Jouluruusut tuovat jo nyt lupauksen keväästä:)

    VastaaPoista
  9. Ihania nuo kukkivat jouluruusut😍 Täälläkin on yhdessä nigerissä nuppuja mutta eivät ole jaksaneet auki asti kasvaa.
    Juuri kirjoitin jonkin blogin kommenttiin ylistyksen marraskuulle. Tämäkin on oukeastaan oikein mukava kuukausi kun vain rauhassa käyskentelee ja katselee luonnon kauneutta ympärillään. Ja valo on nyt niin ihmeellinen, lempeä ja kirkas yhtä aikaa☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihania kukkia näin marraskuisessa maisemassa, nämä jouluruusut!
      Marraskuu ei ehkä kuulu kuukausisuosikkeihini, mutta kauneutta nytkin löytyy ehdottomasti. Siitä huomenna lisää...

      Poista
  10. Kukkivat jouluruusut, ihania ja nimensä mukaisesti olisivat parhaimmillaan joulun aikaan! Mutta harmillisesti tämä kylmä kausi usein alkaa rajoittaa niiden kukkimista. Onneksi eivät hätkähdä, vaan jatkavat siitä, mihin jäivät, kun kevät koittaa! Eikä niitä tuolla pimeässä, kylmässä tulisi niin paljon ihailtuakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluruusut eivät todellakaan pienistä pahastu. Muutaman reilun pakkasyönkin jälkeen vaaleat jatkavat kukintaansa. Ei niitä todellakaan tule pimeässä ihailtua. Hiukan sentään näkyvät keittiön ikkunasta katsellessa, jos vain muistaa valoisaan aikaan kurkata.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!