Syyslehtien seassa

 
Paljon on lehtiä vielä puissa. Osa vaahteroista on jo ihan tyhjiä, osassa oransseja lehtiä on vielä runsaasti. Yhdessä tonttimme vieressä, puiston puolella kasvavassa vaahterassa, on lehdet vielä vihreinä.

Paljon lehtiä on tullut alas. Haravoin tontin puistopäädystä yhdeksän säkillistä vaahteranlehtiä. ja lisää on vielä tiedossa. Muiden puiden ja pensaiden lehdet haravoin puutarhassa sopiviin paikkoihin maatumaan tai jätän sijoilleen. Tai silppuan ne nurmikolle. Mikäli nurmikolle kertyy paksuja silppukertymiä, haravoin osan pensaiden tyvelle.

Vaahteranlehdet maatuvat tosi hitaasti. Niitä ei voi jättää istutusalueille, vielä vähemmän kulkuväylille. Paksu lehtikerros jäätyy talvella ja sulaa hitaasti keväällä. Se on kuin peltinen laatta kaiken päällä. En myöskään halua katsoa kuukausitolkulla maatumista odottavia vaahteralehtisäkkejä jossain tontin nurkassa. Siksi kuskaamme syksyisin vaahteranlehdet kaatopaikalle, jossa niistä valmistetaan multaa. 

Ruskaväriset lehdet ovat kauniita maassakin. Aroniat hehkuivat punaisina. Pakkasyön jälkeen aronioiden sulka- eikun lehtisato sai vauhtia. Kohta aroniat ovat aivan paljaita.

Hedelmäpuut pudottavat lehtensä eri tahtiin. Punakaneli ja valkeakuulas tyhjensivät oksansa vauhdilla. Huvitus ja syysomena vielä miettivät, liittyisivätkö riisuutujien seuraan.

Syyshortensioillakin näyttää olevan erilaisia tapoja syysasujensa kanssa. Bermudan Grandiflora on enemmän ruskea kuin oranssinkeltainen. Hortensiapenkin Vanille Fraise ja Vim's Red ovat olleet viime viikot kullankeltaisia - tai kullanpunaisia. Kuinka vaan. Ihania pensaita. 

Tuurenpihlaja ei sitten pettänyt tänäkään syksynä. Tykkään tästä pohjolan palmusta erityisen paljon. Koristeomena Musta Rudolf sen oikealla puolella ei kalpene syysruskassaan lainkaan. Kaikki ratkaisut puutarhassani eivät ole niitä fiksuimpia. Tuurenpihlajan ja Musta Rudolfin kaltaiset ilon aiheet saavat hölmöydet unohtumaan.

Syysvuokot ovat olleet tämän kesän primadonnia. Niiden kukinta on kestänyt hyvin pitkään. Kiemurapenkin suureksi kasvanut puska aloitti kukinnan heinä-elokuun vaihteessa. Yhä siinä on muutama kukka. Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudaan ja alapihan Päivänliljapenkkiin istutetut siementaimet ovat kukkineet upeasti nekin. 

Berliinin Kärten der Welt'issä elokuussa 2016 syntynyt unelmani syysvuokkojen runsausta puutarhassani on toteutunut. Siellä näin upean syysvuokkokeskittymän. Näkymä jäi pysyvästi mieleeni. Tänä kesänä olen saanut ihailla sellaista omassa pihassa. 

Sunnuntaina 12.10. blogissaan Ylistyksen kehäkukalle. Anun ylistykseen on helppo yhtyä. Omassakin pihassa suorakylvetyt kehäkukat kukkivat edelleen Majalispenkissä. Tänäänkin, vaikka aamukahdeksalta pakkasta oli yhä -3℃. Kehäkukka 'Bronzed Beauty' on yksi lempikesäkukistani. Etenkin avautumaisillaan olevana sen terälehdet ovat niin hienoja. 

Syysmyrkkyliljat olivat tänään perjantaina pitkin pituuttaan. Ehkä ne halusivat kaivautua muiden kasvien lehtien suojaan lämmittelemään yöpakkasen kylmyydeltä. Auringon voima on ihmeellinen. Niin vain nämä alastomat immet nousivat auringon paisteessa suoriksi. 

Osa syysasteri 'Patricia Ballard'eista ei ehdi avaamaan nuppujaan. Ilahduttavasti osa niin kuitenkin teki. Poimin viluisia nuppuisia syysastereita sisälle maljakkoon. Sepä olikin hyvä toimenpide. Nuput avautuvat vikkelästi huoneenlämmössä.

Tänä syksynä ei ole kovin montaa pelaguuta pelastettavaksi sisälle talvehtimaan. Yksi muutama vuosi sitten Plantagenin pistokkeesta kasvatettu pelaguu kukkii nyt takkahuoneen ikkunalla. Kolme halpakaupan pihamyymälästä alkukesällä ostettua pelaguuta koittaa selviytyä työhuoneen ikkunalla.

Television meteorologi lupaa parhaillaan lauantaiaamuksi pakkasta. Ja liukkautta. Päivällä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin ennustetaan +8℃. Ja pohjoiseen lunta, hui.

Nautitaan viikonlopusta!

Muutanko kallioluodolle vai asfaltoinko puutarhan?

 
En todellakaan aio muuttaa kallioluodolle. Niin kiva kuin olisikin lekotella kesäauringon lämmittämällä kalliolla lokkien ääniä ja aaltojen loisketta kuunnellen, en sitä jaksaisi koko kesää tehdä. Aika pian alkaisin miettimään, täyttäisinkö jonkun kallionkolon mullalla saadakseni siihen jotain kaunista kasvamaan.

Nämä linnut eivät ole lokkeja, eivätkä hanhia. Naakkoja ovat.

 
Ei tule meidän tontille myöskään asfalttia. Sitä on riittävästi kotikadulla ja muilla alueen kaduilla valtateistä  puhumattakaan. 

Mistä sitten tällainen kysymys postauksen otsikkoon nousi? Ihan silkasta väsymyksestä ja koko viikonlopun kestäneestä raatamisesta puutarhan syyskuntoon laittamisessa. Intensiivinen työskentely pihassa tunnista toiseen kumarrellen, kyykistyen, sinne tänne kävellen, kottikärryjä työntäen ja yhtä jos toista kantaen laittaa kropan koville. Käsivarret  ja hartiat eivät ole vieläkään toipuneet tuija-aidan leikkausurakasta. Ruoka- ja kahvitauko ilman muuta pidetään, mutta muuten en vain malta istua. Tekijäihminen kaiketi rauhoittuu vasta illalla sänkyyn reporankana kaatuessaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Kesäkukat ovat lähteneet kompostiin, niiden mullat ripoteltu istutusalueille. Metsäpuutarhasta leikkasin ison joukon töyhtöangervoja. Osa niistä syötettiin hakettimeen. Osa odottaa pressun päällä jatkokäsittelyä. Olen leikannut paljon muitakin perennoja. Eipä tarvitse keväällä talloa nousevia sipulikukkia varoen. Muuten en liiemmin siivoa kukkapenkkejä. Ripottelen sitten keväällä "katemultaa" peittääkseni kuivuneita lehtiä ja muuta sälää.

Leikkasin nurmikon. Samalla tuli silputtua valtaisa määrä vaahteranlehtiä. Silppua tuli niin paksu kerros, että se oli haravoitava pensaiden juurille. Sen jälkeen siistin trimmerillä kanttausurat ja aidan tyvet. Sen jälkeen kävin kanttausurat läpi ja kitkin löytämäni rikkaruohot. Voikukkia lähinnä. Lähtivät hyvin hieman kosteasta mullasta. Pikkuisen kun avitti voikukkaraudalla.

Tontin naapurin puoleisessa päässä ei ollut vielä pahemmin haravoitavaa. Hedelmäpuut ja pensaat pitävät tiukasti kiinni lehdistään. Rajamännystä oli pudonnut suuri määrä neulasia, jotka haravoin kasaan ja vein ne Oikearinteen vuorimäntyjen tyvelle. Haravoimisesta ei muutenkaan ollut hyötyä, kun lauantain navakka tuuli pyöritti juuri haravoidut lehdet takaisin ympäri pihaa.

Oikearinteestä leikkasin pallohortensiat tapille. Ne nousevat taas keväällä uuteen kasvuun. Vuorimäntyjen naapurin puoleisella sivulla maahumala yrittää vallata alaa. Se oli kietoutunut jopa aronioiden varsiin. Sopivasta kohdasta kun kiskaisi, sai käsiinsä metritolkulla maahumalaa. Sen kitkeminen on silmänlumetta. Siellä se taas ensi kesänä kasvaa rehottaa. 

Lauantain tuuli kuljetti taivaalla pilviä kovaa vauhtia. Välillä auringon eteen lipui isompi pilvi. Sateesta ei ollut kuitenkaan tietoakaan. Lämpömittari kipusi +14 asteeseen, eikä työskennellessä todellakaan tarvinnut palella. Sunnuntaina näin ja kuulin useamman ison hanhiparven liitelevän taivaalla kohti etelää. Mustarastaita pihassa pyörii edelleen useita. Tintit ovat alkaneet koputella ikkunaa vihjaillen ilmeisesti kaipaavansa siemeniä. Vielä ei ole sen aika. Punarinta ilahduttaa pomppimalla pihalla ihan vieressä.

Trimmerin akkujen latautumista odotellessa oli sopiva hetki pitää ruokatauko. Ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Tämän kauden trimmeröinnit on todennäköisesti tehty. Nurmikon ehkä leikkaan vielä kerran. Tai ainakin silppuan nurmikolle leijuneet lehdet, kun omenapuut ovat kesäasunsa riisuneet. 

Syyshortensiat näkyvät kirkkaina Kurgaanin kasvien takaa.

Puutarha näyttää hetken siistiltä. Vihreältäkin vielä, kun pakkasöitä ei ole ollut sitä yhtä lukuunottamatta. Alkavalla viikolla sää näyttää vähitellen kylmenevän ja yöpakkasiakin saattaa jo tulla. 

Pikkupuutarhan koristeomenapuihin ripustin lyhtyjä, joihin laitan patteritoimisia led-kynttilöitä. Niissä on ajastimet, joten kynttilöitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä. Alapihalla kynttilä on vain kotikiven päällä lyhdyssä. Sieltä se näkyy puistossa kulkijoille.

Hydrangea 'Vims Red' - Syyshortensia

Syyshortensioiden lehdet ovat muuttuneet keltaisiksi. Auringonpaiste sai pensaat näyttämään kullatuilta. Yläpihan syyshortensiasta leikkasin muutamista alimmista ja hennommista oksista kukinnot pois. Jos ja kun lumi tulee, se painaa koko pensaan maata kohti. Silloin oksat saattavat murtua siten, että runkokin vahingoittuu. Alapihan syyshortensiat saavat pitää kukkansa kevääseen saakka.

Kasvimaalavat ovat olleet osin tyhjinä jo pidemmän aikaa. Laadin viljelysuunnitelman kevääksi, jotta Ukkokulta tietää, mihin istuttaa valkosipulit. Tänä kesänä ne kasvoivat kutoslaatikossa. Uudet laitettakoon ykköseen.

Aidan villiviini punastuu ja pudottaa lehtiään. Tuurenpihlaja on vihdoin punaoranssi. Huoltopihan tuurenpihlaja sen sijaan on pudottanut suurimman osan lehdistään. Vasemmalla koristeomena Musta Rudolf hiukan kurkistaa. Se on läpi kasvukauden upean värinen.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Nyt Musta Rudolf liekehtii punaisena. Sen taustalla näkyy keltavihreänä tulikuusama (Lonicera x brownii ''Dropmore Scarlet'). 

Pikkupuutarhan Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkkiä mylläsin loppukesästä voimallisesti. Sieltä muutti muualle kaikki korkeaksi venyvät kasvit, kuten lehtoängelmät, kultakärsämöt, syysleimut, harmaakäenkukat ja etelänruusuruohot. Jäljelle jäivät mantelityräkki, jouluruusu, keijunkukat, pionit, liljat, kiurunkannukset, esikot ja pikkusipulit. Uusiksi asukeiksi siirsin toistaalta komeamaksaruohoa. 

Korkeat kasvit peittivät kiven niin, että se näkyi lähinnä takapuolelta. Josta sitä harvemmin käyn katselemassa. Keväällä sitten näen, miten muutos onnistui ja millaisia täydennyksiä tai poistoja se kaipaa. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiä minulla oli alapihan Hortensiapenkissä usean vuoden ajan. Kunnes totesin sen tarvitsevan enemmän tilaa. Nostin, jaoin ja istutin mantelityräkin uusiin paikkoihin. Joissa se ei menestynyt. Sepä harmitti. Tilasin Tommolan tilalta kaksi uutta Mantelityräkkiä. Toinen niistä on kuvassa. Toinen elää yhtä tanakkana alapihan Ruusupenkissä. 

Yllättäen mantelityräkki on herännyt eloon vanhassa asuinpaikassa, Hortensiapenkissä. Olen siis alkuperäistä mantelityräkkiä ylös kaivaessani ollut huolimaton. Juuria on jäänyt paikalle ja nyt ne ovat aloittaneet uuden elämän vanhassa paikassa. Joskus huolimattomuus voi siis kääntyä positiiviseksi.

Keväällä 2024 istuttamani kirjavalehtiset tyräkit 'Ascot Rainbow't eivät selvinneet viime talvesta. Niiden asuinpaikkaa varoin kaivamasta. Jospa ne siellä mullassa yhä lymyilisivät uutta nousua suunnitellen.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Muuripenkin tummakukkainen jouluruusu on pukannut ilmoille kolme nuppua. Toistaiseksi niistä yksikään ei ole auennut. 

Colchicum 'Waterlily'

Syreenipenkistä on noussut nyt kaksi syysmyrkkyliljaa. Giant on jo lähes kokonaan kellahtanut makuuasentoon. Alapihan Kiemurapenkin 'Waterlily' on edelleen upeana. Hivenen siinä on jo nähtävissä väsähtämisen merkkejä.

Syystyöt eivät suinkaan ole tältä vuodelta paketissa. Puiston vaahteroissa on niin paljon lehtiä, että vielä saamme kahlata puistopäädyn käytävällä nilkkoja myöten alas pudonneissa lehdissä. Lavakaulusten väliset käytävät on siivoamatta. Jänis-/peuraverkot on kokonaan laittamatta. Ukkokullalla on työn alla vielä kaksi peuraporttia käytäville. Pihalla kun kulkee muiden töiden ohessa, huomaa aina jotain tekemätöntä.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

 

Pesin talon tien puolen ikkunat. Jokaisesta kaikki kuusi pintaa. Sen sijaan pihapuolen ikkunoista pesin vain ulko- ja sisäpinnat. Auringon paistaessa totesin, että kyllä ne välitkin on pestävä. Sen verran harmailta näyttää. Varmaan myös ulkopinnat on pestävä uudelleen, koska viimeisin sade tuli taas vaakasuorassa.

Lilakukkainen syysasteri

 
Illalla kutimet etsiytyvät hyppysiin. Lahjasukkia on tarkoitus saada valmiiksi. Kutomistahti on nyt vähän hidas, kun nivelet ovat jäykistyneet liiallisen puutarhasaksien heiluttelun vuoksi. Ja käsivarsien lihaksetkin tekevät tenkkapoota. Eiköhän ne tässä hissukseen taas vetristy.

Aronia

Mukavaa alkuviikkoa ja kivaa syyslomaa lomaililjoille! 

Syksy ja kevät samassa paketissa

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Ihmisten lailla puutarha valmistautuu syksyllä talveen, mutta myös seuraavaan kasvukauteen. Kasveja katsellessa ja hoitaessa ei tule aina ajatelleeksi, että kukatkin saattavat olla jo lähtövalmiina, vaikka niitä ei ihmissilmä havaitsekaan. 

Oman lukunsa kasvimaailmassa teettää sää, joka ei aina täällä etelärannikollakaan välttämättä tarjoa kasvien vaatimia olosuhteita. Ainakaan sitä kasvien toivomaa lumisuojaa. Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n mukaan maapallon keskilämpötila on  noussut 1,07 astetta vuosien 1850-1900 ja 2010-2019 välillä. Nykypäästöillä 1,5 asteen lämpenemiseen kuluu aikaa hiukan päälle 8 vuotta. Pitkään kuvittelin, etten itse tule näkemään ilmastomuutoksen pahimpia katastrofeja. Harhaa, sillä sellaisen keskellähän me jo elämme. Kahdeksan vuotta on lyhyt aika minun ja puutarhani näkökulmasta.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Vaalea jouluruusu avaa nuppujaan, kuin keväällä konsanaan. Loka-marraskuu onkin ollut poikkeuksellisen lämmin - ja sateinen. Tämä jouluruusu asustaa penkissä, joka on hivenen kallellaan, eikä siinä vesi seiso. Jouluruusun ei siis tarvitse nilkkoja myöten mutavedessä kahlata. Kas, joku ötökkäkin on jouluruusuun eksynyt.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Vaaleat jouluruusut olen ostanut minikokoisina halpistaimina 2016. Silloin päätin, että ostan ja istutan jouluruusuja, kunnes löytyy paikka, jossa ne viihtyvät. Sinnikkyys on palkittu. Jouluruusut ovat kotiutuneet, mistä osoituksena rehevä kasvu ja runsas kukinta.

Vaaleiden jouluruusujen kaverina kasvaa kaksi Double Elleniä. Nekin istutin 2016. Olivat ostaessani isokokoisissa ruukuissa, kukkivia ja kaikinpuolin komeita. Annoin niiden olla hetken ruukuissaan, kunnes sitten istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. 

Toinen Double Ellen kukkii parhaillaan usean kukan voimin. Ei edes pyhäinpäiväviikonlopun yöpakkanen nujertanut Ellenin kukintaa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio, kirjavalehtinen

Kesällä 2015 Auring*n ihanat/Inkan piha -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio on pysynyt hyvin hengissä. Illumination ei ole lainkaan niin innokas leviämään, kuin tavallinen pikkutalvio. Inkalta saatu emokasvi on tehnyt jonkinverran uusia lonkeroita, joista yhden pätkän siirsin toiseen penkkiin. Minuun otti yhteyttä Ulla kysyen, olisiko minulla antaa hänen toivomaansa Illuminationia. Hetken mietin, raaskinko ryhtyä vähästä jakamaan toisillekin. Sain kaivettua kivan kokoisen taimen, jonka Ulla sitten minulta nouti. Toivottavasti hän saa sen elämään.

Pyhäinpäivänä puutarhakatselmusta tehdessäni huomasin Illuminationissa nupun, jonka olen ympyröinyt kuvaan punaisella. Tämä on nyt sitten kirjavalehtisen vincani toinen kukka. Ensimmäisen löysin kesällä. Tällaisessa kirjavalehtisessä kasvissa tärkeintä lienee nimenomaan lehtien erilaisuus. En silti pane ollenkaan pahakseni nähdä kasvin kukkivan.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu tuoksuorvokki vähät välittää vuodenajoista. Se kukki keväällä, se kukki kesällä ja se kukkii näköjään syksylläkin. Ehkä minun on kaivettava tuoksuorvokin kasvupaikalla reikä hankeen, jos ja kun lunta tulee. Ihan vain nähdäkseni, kukkiiko tuoksuorvokki kaikessa hulluudessaan myös talvella. Tuskin sentään.

Istutin kaikki Nilan tuomat tuoksuorvokin taimet punakanelin vasemmalle puolelle, joka oli siihen saakka lähinnä mulloksella. Paitsi keväisin, jolloin paikan täyttävät scillat ja helmililjat.  Ensi kesänä olen suunnitellut ottavani tuoksuorvokista jakotaimia istutettavaksi muualle.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Vain vähän aikaa sitten leikkasin kaikki töyhtöangervot matalaksi ja syötin ne hakettimen kitaan. Korkeaksi kasvava töyhtöangervo ei ole mitenkään erityisen kaunis talventörröttäjä, sillä syyskylmien ja -sateiden myötä se menee mustanruskeaksi ja lakoontuu maahan limanuljaskaksi. Se kannattaa hakettaa hetkeä ennen lakoontumista, jolloin kone ahmii varret mukavasti. Sitten vain pienempään tilaan mennyt massa takaisin istutusalueelle maatumaan ja matojen ruoaksi.

Ilmeisesti töyhtöangervo ei pitkää lepokautta jaksanut pitää. Ainakin parista paikasta se tunkee jo mullasta keväänpunaisia piippojaan. Niin se on tehnyt joskus aiemminkin. Piippojen kasvu tyrehtyy sään kylmetessä, kunnes taas aktivoituu kevään lämmössä. Töyhtöangervoa ei hevillä hävitetä, eikä kyllä ole tarkoituskaan.

Crocus species Fuscotinctus

Helmililjat kasvattavat vihreitä lehtiä joka syksy. Niiden nuput ovat kuitenkin tallessa mullan sisässä ja kukinnasta pääsee nauttimaan, vaikka jänikset käyvät tasaamassa helmililjavihreyttä useamman kerran talvikauden aikana.

Krookukset olisivat kyllä saaneet pysytellä maan alla kevääseen saakka. Valtaosa niin tekeekin, mutta alapihan kriikunan alla vuodesta 2019 asuneet Fuscotinctukset eivät komentoja kuuntele. Harkitsen, laitanko piippojen päälle matalan verkon, sillä voin hyvin kuvitella pihaan saapuvien jänisten popsivan jokaisen millin tapille. Eli lopetan harkinnan tähän ja heti ehtiessäni käyn taivuttamassa parista virattomaksi jääneestä aitaverkosta kaistaleet krookusten turvaksi.

Colchicum autumnale Waterlily - Syysmyrkkylilja

Tänä syksynä istutin yhden ainokaisen syysmyrkkyliljan. Laitoin sen Syyspenkin etulaitaan, jotta se olisi näytillä ohi kulkiessa. Kas, hänpä on päättänyt herätä runsaan kuukauden kuluttua istutuksesta. 

Mikähän sanoma tällä kuvalla sitten on? No, tietenkin tuo vihreä metallikaari, jonka on tarkoitus kertoa minulle ensi kesänä syysmyrkkyliljojen sijainnin. Haluan nähdä ja seurata, millaisia lehtipehkoja syysmyrkkyliljat alkukesästä kasvattavat. Jotenkin istutuspaikat piti merkata, sillä en minä niitä kaiken muun kasvillisuuden joukosta välttämättä löydä ja tunnista. 

Mietin, miten paikat merkkaisin, että ne löytäisin ja ettei penkistä loistaisi jokin räikeän värinen muovilätkä. Keksin vihdoin napsia kierrätykseen menevästä huonokuntoisesta koristeaverkkoaidasta sopivan pituisia pätkiä, jotka taivutin kaariksi. Vihreinä ne naamioituvat riittävän hyvin ja osoittavat istutuspaikat. Saapa siis nähdä, löydänkö lehtiruusukkeita.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodot tekevät nuput jo syksyllä. Aivan pieninä noista pallukoista ei heti erota, onko kyseessä nuppu vai uusien lehtien rypäs. Pian kuitenkin huomaa nupun olevan kyseessä. Maan ollessa vielä sulaa, laitoin rhodojen ympärille metallisia pensastukia. Niihin on helppo kiinnittää pyykkipojilla harsoja varjostamaan ikivihreitä kevätauringon polttavalta ahavalta. Myös mahoniat saivat tuet ympärilleen. Näin osa pensastuista pääsee töihin talven ajaksi, eikä kaikkia tarvitse rahdata kellariin tai muuhun talvisuojaan.

Tiilikaton aikaan meillä ei sisällä kovin helposti kuullut sateen ääniä. Myrskyisemmällä säällä tuuli heitti pisarat ikkunaan ja ikkunalaudoille, jolloin ropinan kyllä kuuli. Peltikattoon vaihtaessamme joku sanoi, että laitoitte sitten meluisan katon. Ehkä peltikattojen materiaali ja rakenne ovat kehittyneet ja välissä on riittävästi villoja, mutta ei uusi kattomme ole lainkaan meluisa. Rankkasateella on ehkä vähän enemmän kohinaa, mutta ei mitenkään haitaksi asti.

 
Pyhäinpäivänä tein töitä tietokoneella työhuoneessa. Selkä ikkunaan päin en huomannut pilvirintaman saapumista ennen, kuin alkoi hurja rummutus. Miljoonat rakeet pomppivat pihalla ja terassilla. Ikkunalaudatkin kolisivat siihen malliin, että ajattelin niihin tulevan isoja lommoja. Humina, ryminä ja rakeiden rummutus kesti hetken aikaa ja sitten se loppui. Onneksi on marraskuu. Kesäkuussa moinen ilmiö ei olisi tuntunut mukavalta.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Marraskuu on täällä etelärannikolla vähän epämääräinen vuodenaika. Ei ole enää syksy, eikä vielä talvi. Säästä riippuen eletään jossain välissä ja odotellaan, kuka mitäkin.

Joka tapauksessa, mukavaa marraskuun jatkoa!

Loistavia väreja ja vieraileva puutarhatiikeri

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpimämmin, kuin monesti kesällä konsanaan. Meidän mittari näytti +23 astetta, eikä siinä ole pisaraakaan liioittelua. Oikeastaan pihalla oli jopa omituinen tunnelma ruskaväreihin sonnustautuneen vaahteran pudotellessa lehtiään samalla, kun puutarhuri kuori ylimääräisiä vaatteita sen kupeessa. Riisuttiin siis kumpikin, muttei sentään alastomaksi.

Puistoaitaan istutin pari kesää sitten kiipeilemään halvalla hankittuja villiviinejä. Yksi näyttäisi olevan säleikkövilliviini, muut kolme imukärhivilliviinejä. Näkösuojaa ne eivät koskaan tarjoa, koska itse aitakaan ei 150 senttisenä mitään piilota. Eipä ole tarkoituskaan sen enempää aidan kuin villiviinienkään taakse piiloutua. Aita rajaa tonttimme kunnan puistosta ja muodostaa puutarhalle seinän. Tykkään villiviinien syysväristä. Nyt niistä pääsevät nauttimaan puistossa kulkijatkin.

Villiviini on jo jonkin aikaa punastellut koko vartalonsa voimalla. Eniten terassin kupeessa, johon siirsin vuosi sitten autotallipäädystä onnettoman rääpäleen varautuneena siihen, ettei se jaksaisi juurtua. Eikä mitä, sehän tykkäsi uudesta paikasta ja lähti ripeään kasvuun tavoittelemaan korkeuksia.

Pistokkaasta kasvuun lähtenyt säleikkövilliviini tukimuurilla

 

Talon L-kulmauksessa kasvava säleikkövilliviini on sen sijaan edelleen täysin vihreä. Harvoin se ehtii edes väriä saada ennen lehtien varisemista. Tyhmään paikkaan istutettuna leikkaan sen syksyisin matalaksi. Jos antaisin sen kasvaa oman tahtonsa mukaan, emme pian näkisi olohuoneen ikkunasta ulos laisinkaan. Kunhan terassin puutasot joskus uusitaan, kaivan villiviinin kokonaan pois.

Kolme vuotta sitten laitoin osan leikkaamistani säleikkövilliviinin oksista maljakkoon. Niihin kasvoi juuret. Lykkäsin hädissäni syksyn viime metreillä pistokkaat puuvajarinnettä tukevan muurin reunalle, syreenien joukkoon. Siellä se nyt kasvaa innokkaasti syksyn väreissä loistaen.

Kummassakaan tuurenpihlajassani ei ole vilaustakaan mistään ruskaväristä. Ihan vihreinä ovat. Luotan siihen, että vielä jonain syksynä pääsen häikäistymään oman tuureni loisteessa. Toisessa oli kaksi isoa marjarypästä, joista ei tämän kuvan jälkeen enää ole vilaustakaan. Mustarastaita on hyppinyt pihassa ahkerasti, ehkä ne ovat popsineet pihlajamarjat omiin suihinsa.

Kotkansiipisaniaiset muuttuivat melkein yhdessä yössä kellertäviksi. Niitä katsellessa mielen valtasi haikeus, sillä kotkansiivet ovat minulle kevään airueita. Niiden hitaasti auki kiertyviä kärkiä jaksan päivä toisensa jälkeen joka kevät seurata. 

Kaksi kunnan istuttamista mongolianvaahteroista, takana meidän aita.

Kunta istutti tie- ja kunnallistekniikkarempan päätteeksi kolme mongolianvaahteraa aitamme lähelle. Yksi niistä on varsin huonossa hapessa. Ei se kuollut ole, mutta eipä paljon puutukaan. Sen sijaan kaksi muuta ovat virkistyneet ja vähän kasvaneetkin. Istutuksen yhteydessä mongolianvaahteroiden tyvelle laitettiin kuoriketta, jonka läpi rikkaruohot pyrkivät voimallisesti kasvamaan. Isompia rikkoja olen käynyt kiskomassa pois, jotta ne eivät turhaan tukahduttaisi pienikokoisia puita.

Villiviini laittaa parastaan, takavasemmalla koristeomena Musta Rudolf

 

Kunta käy kesäkuusta alkaen kerran kuussa leikkaamassa puiston nurmikon. Syyskuussa ei näköjään enää leikattu. Minä leikkaan aitamme puiston puolelta muutaman metrin verran nurmikkoa aina mongolianvaahteroille saakka. Joku saattaa ajatella, että omin kunnan maata. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Kunta ei tule leikkureineen siistimään aitamme vierustaa. Minä haluan pitää senkin alueen siistinä ja se sujuu samalla, kun leikkaan omankin nurmikon. Samalla estän monenkirjavien rikkaruohojen etsiytymisen meidän puolelle, kuin myös kotiloiden pesiytymisen leikkaamattomaan heinikkoon. 

Cotoneaster - Tuhkapensas

Tuhkapensaassa on yleensä hienot syysvärit. Iäisyys sitten meillä oli muutama tuhkapensas reunustamassa tonttia tien varressa. Tuija-aidan istuttamisen myötä tuhkapensaat lähtivät. Pari niistä siirsin tonttimme alapihan taaimmaiseen kulmaukseen. Kunnan metsikkö vei kaiken valon kyseisestä paikasta, mutta metsikön kaaduttua tuhkapensaskin on löytänyt uuden alun elämälleen. Se on rehevöitynyt ja nauttii silmin nähden syysauringosta. 

Lauantaina puutarhassamme vieraili Mamis-kissa. Elokuussa se oli muutaman päivän kadoksissa pelästyttyään tappelua mustan kollin kanssa. Mamiksen emäntä kierteli naapurustossa kyselemässä kissansa perään ja huuteli sitä pitkin metsiä. Lopulta Mamis oli palannut kotiin hiukan tappelusta haavoittuneena. 

Mamis on kovin arka, eikä anna ollenkaan koskettaa itseään. Pari kertaa se on tullut avoimesta ovesta sisällekin, mutta spurttaa vauhdilla ulos ihmisiä nähdessään. Minun puolestani Mamis saa hoitaa hiiri- ja myyrähommat pihassamme. Niin se todistetusti tekeekin. Maanantaiaamuna näin sen loikkaavan Pikkupuutarhasta käytävälle hiiri suussaan.

Tiedän Mamiksen liikkuvan pihapiirissämme säännöllisesti. Ihailen sen notkeutta, kun se limboaa aidan ali meidän pihalta puiston puolelle. Nytkin se kulki haistelemassa ja tutkimassa kasveja ja pysähtyi Syreenipolulle tuijottamaan hetkeksi kohti kameraani. Sitten se käänsi selkänsä ja tassutteli ilmeisesti kohti kotia.

Aronia

 
Tätä postausta kirjoittaessani kiukkutasoni on kellonviisarien vilkasta etenemistä katsellessa noussut nollasta sataan. Sovin viime viikolla erään talonmiespalvelun kanssa, että he tulevat leikkaamaan tuija-aitamme maanantaina ennen puolta päivää. Korkeaa tuija-aitaa on 17 metriä. Aidan toisella puolella olevan ojan vuoksi leikkaamista varten ei voi virittää tikkaita. Eikä oma pituus ja voimat riitä heiluttamaan oksasahaa korkeuksissa.

Ei ole näkynyt miestä, ei ole tullut puhelinsoittoa peruuntumisesta. Soitin ensimmäisen kerran puoli kolmelta, toisen  kerran neljältä. Kysyäkseni, mikä mättää. Puhelu menee vastaajaan, jonne jätin viestin. Mielenkiinnolla odotan selitystä. 

Järjestin päivän vartavasten vapaaksi, jotta olen kotona vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin ja kuittaamassa tehdyn työn. Yleensä meidän talossa ja pihassa tehdään kaikki itse. Kun kerrankin ajattelin maksaa ammattilaiselle, ei vaivauduta edes paikalle. Murrr...

Ajatukset ovat sielun kasvimaa.
Jos tahdot tietää,
kuinka ajatusmaailma itää,
niin kysy sitä keväältä.
Kuinka kuihtuu,
kysy syksyltä.
Kevät katsoo aina eteenpäin,
syksy aina taaksepäin,
mutta syksyllä on se etu,
että se voi katsoa eteenpäin
uusiin keväisiin.

- Zacharias Topelius -

 

Tänään alkaa syksyn toinen kuukausi, lokakuu.
Olisikohan sopiva aika ryhtyä haravoimaan!