Kunnon myräkkä

 
Viime päivinä on tullut seurattua aktiivisesti sääennusteita. Sekä siksi, että kylmien öiden uhatessa on muistettava illalla käydä peittelemässä kasvarissa tomaatit hellästi harsojen huomaan. Ja siksi, että aurinko on paahtanut tuulen säestyksellä maan koppuraisen kuivaksi.

Koko viikko on ollut täynnä jos jonkinlaista toimintaa. Kasvimaan kastelu jäi väkisinkin perjantaille. Taivas oli tummunut. Muutama pisarakin pilvistä tipahteli. Aamulla katsomani ennusteen mukaan mitään suurempia sateita ei ollut luvassa. Vedin siis letkun alapihalle ja ryhdyin kastelemaan lavakauluksia. Jokainen tippa näytti menneen tarpeeseen. Niin hyötykasvit kuin kesäkukatkin ovat jo lavoissa harsojen alla itäneet ja tarvitsevat jokaisen vesipisaran jaksaakseen kasvaa.

Tarkoitus oli tehdä pihalla muutakin, mutta iltapäiväksi oli sovittu menoa. Kastelusession jälkeen palasin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Istuin tietokoneen ääressä selkä vasten ikkunaa, kun katolta alkoi kuulua melkoinen metakka. Entiseen tiilikattoon verrattuna peltikatto on paljon äänekkäämpi kovalla tuulella ja sateella. Nyt melu oli moninverroin tavallista kovempaa. Käännähdin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Ulkona ukkosti. Ja satoi peukalonpään kokoisia rakeita.

Kiersin talon ikkunasta toiseen ihmettelemässä salamointia ja pihalla pomppivia raepalloja. Maiseman verhosi läpinäkymätön harmaa raekuuro. Ukkonen jyrähteli tasaiseen tahtiin salamoinnin kera.

Pomppimivia rakeita katsellessani toivoin hiljaa mielessäni, etteivät ne hakkaisi kasveja pahasti rikki. Omenapuun kukkien terälehdet ainakin saivat kyytiä. Jos oli käytävät valkoisenaan raepalluroista, oli myös nurmikko valkoisena terälehdistä. Jäi kyllä kuvaamatta, kun en sateessa tohtinut lähteä kameraa ulkoiluttamaan. Enkä sateen päätyttyä ollut kotona.

Kaikki kuvat on otettu ikkunoista. Johan olisin saanut pääni kuhmuille, jos olisin  mennyt pihalle kameran kanssa heilumaan. Ja tietenkin myös kastunut läpimäräksi.

Ukkosmyräkkä ei kauaa kestänyt. 15-20 minuuttia kesti aikamoista meteliä ja salamoiden loistetta. Sitten pilvet alkoivat purjehtia pois meidän kylän päältä. Autossa istuessani kuulin uutisista myräkän siirtyvän vauhdilla ensin Espooseen ja sitten toimittajat jo raportoivatkin ukkostavan Pasilassa.

Nopeasti ajatellen voisi tulla mieleen, että olipa tyhmää kastella kasvimaa juuri ennen kunnon ukkosmyräkkää. Kenties niin. Vaan ukkonen ei millään tavoin näkynyt aamun ennusteissa. Sitäpaitsi valmiiksi märkä maa imi varmasti kuivaa maata paremmin ukkossateen. Olin ihan tyytyväinen, koska minä sain kasvimaan kasteltua ja pilvet hoitivat muun puutarhan. Kiitos vaan kovasti.

Iltapäivällä tapasin pikaisesti Repolainen reissaa ja Räpeltää -blogin Repolaiset-pariskunnan. Jollet vielä tiedä, Repolaiset ovat mukana Kapua-tiimissä (linkistä pääset tutustumaan Kapuan toimintaan laajemminkin) keräämässä varoja Malawin tytöille. 

Pirjo Repo on uskomattoman idearikas ja taitava askartelija. Hän julkaisee välillä esimerkkejä valmiista töistä blogissaan. Tilasin häneltä läheiseni juhlatapahtumaan kortin. Perjantaina Repolaiset olivat matkalla Maailma kylässä -tapahtumaan Helsingin Suvilahteen ja niinpä kortin toimittaminen minulle sopi oivallisesti samalle matkalle. Sain käsiini kortin, joka täytti toiveeni enemmän kuin hyvin. Samalla saatoin osaltani olla mukana tukemassa Malawin tyttöjä. Ehdottomasti mieleenpainuvaa oli tavata ihastuttava Repolaisten pariskunta.

 
Nemo ja Loki ovat laittaneet vipinää ja ääntä meidän huusholliin. Kuvassa veljekset ovat päivätorkulla, mutta voin vakuuttaa tällaisen rauhan tyvenen olevan aika väliaikaista. Pojat lähtevät maanantaina omaan kotiinsa. Voimme jälleen rauhallisin mielin avata ovia ja ikkunoita tarvitsematta pelätä, että hoitokatti ottaa luvattomat hatkat. 

Kuvassa raakuuron käsittelemä syreeni. Illansuussa se oli jo päässyt kylpemään ajoittaisessa auringonpaisteessa näyttäen hyvinvoivalta.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Syksy ja kevät samassa paketissa

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Ihmisten lailla puutarha valmistautuu syksyllä talveen, mutta myös seuraavaan kasvukauteen. Kasveja katsellessa ja hoitaessa ei tule aina ajatelleeksi, että kukatkin saattavat olla jo lähtövalmiina, vaikka niitä ei ihmissilmä havaitsekaan. 

Oman lukunsa kasvimaailmassa teettää sää, joka ei aina täällä etelärannikollakaan välttämättä tarjoa kasvien vaatimia olosuhteita. Ainakaan sitä kasvien toivomaa lumisuojaa. Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n mukaan maapallon keskilämpötila on  noussut 1,07 astetta vuosien 1850-1900 ja 2010-2019 välillä. Nykypäästöillä 1,5 asteen lämpenemiseen kuluu aikaa hiukan päälle 8 vuotta. Pitkään kuvittelin, etten itse tule näkemään ilmastomuutoksen pahimpia katastrofeja. Harhaa, sillä sellaisen keskellähän me jo elämme. Kahdeksan vuotta on lyhyt aika minun ja puutarhani näkökulmasta.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Vaalea jouluruusu avaa nuppujaan, kuin keväällä konsanaan. Loka-marraskuu onkin ollut poikkeuksellisen lämmin - ja sateinen. Tämä jouluruusu asustaa penkissä, joka on hivenen kallellaan, eikä siinä vesi seiso. Jouluruusun ei siis tarvitse nilkkoja myöten mutavedessä kahlata. Kas, joku ötökkäkin on jouluruusuun eksynyt.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Vaaleat jouluruusut olen ostanut minikokoisina halpistaimina 2016. Silloin päätin, että ostan ja istutan jouluruusuja, kunnes löytyy paikka, jossa ne viihtyvät. Sinnikkyys on palkittu. Jouluruusut ovat kotiutuneet, mistä osoituksena rehevä kasvu ja runsas kukinta.

Vaaleiden jouluruusujen kaverina kasvaa kaksi Double Elleniä. Nekin istutin 2016. Olivat ostaessani isokokoisissa ruukuissa, kukkivia ja kaikinpuolin komeita. Annoin niiden olla hetken ruukuissaan, kunnes sitten istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. 

Toinen Double Ellen kukkii parhaillaan usean kukan voimin. Ei edes pyhäinpäiväviikonlopun yöpakkanen nujertanut Ellenin kukintaa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio, kirjavalehtinen

Kesällä 2015 Auring*n ihanat/Inkan piha -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio on pysynyt hyvin hengissä. Illumination ei ole lainkaan niin innokas leviämään, kuin tavallinen pikkutalvio. Inkalta saatu emokasvi on tehnyt jonkinverran uusia lonkeroita, joista yhden pätkän siirsin toiseen penkkiin. Minuun otti yhteyttä Ulla kysyen, olisiko minulla antaa hänen toivomaansa Illuminationia. Hetken mietin, raaskinko ryhtyä vähästä jakamaan toisillekin. Sain kaivettua kivan kokoisen taimen, jonka Ulla sitten minulta nouti. Toivottavasti hän saa sen elämään.

Pyhäinpäivänä puutarhakatselmusta tehdessäni huomasin Illuminationissa nupun, jonka olen ympyröinyt kuvaan punaisella. Tämä on nyt sitten kirjavalehtisen vincani toinen kukka. Ensimmäisen löysin kesällä. Tällaisessa kirjavalehtisessä kasvissa tärkeintä lienee nimenomaan lehtien erilaisuus. En silti pane ollenkaan pahakseni nähdä kasvin kukkivan.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu tuoksuorvokki vähät välittää vuodenajoista. Se kukki keväällä, se kukki kesällä ja se kukkii näköjään syksylläkin. Ehkä minun on kaivettava tuoksuorvokin kasvupaikalla reikä hankeen, jos ja kun lunta tulee. Ihan vain nähdäkseni, kukkiiko tuoksuorvokki kaikessa hulluudessaan myös talvella. Tuskin sentään.

Istutin kaikki Nilan tuomat tuoksuorvokin taimet punakanelin vasemmalle puolelle, joka oli siihen saakka lähinnä mulloksella. Paitsi keväisin, jolloin paikan täyttävät scillat ja helmililjat.  Ensi kesänä olen suunnitellut ottavani tuoksuorvokista jakotaimia istutettavaksi muualle.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Vain vähän aikaa sitten leikkasin kaikki töyhtöangervot matalaksi ja syötin ne hakettimen kitaan. Korkeaksi kasvava töyhtöangervo ei ole mitenkään erityisen kaunis talventörröttäjä, sillä syyskylmien ja -sateiden myötä se menee mustanruskeaksi ja lakoontuu maahan limanuljaskaksi. Se kannattaa hakettaa hetkeä ennen lakoontumista, jolloin kone ahmii varret mukavasti. Sitten vain pienempään tilaan mennyt massa takaisin istutusalueelle maatumaan ja matojen ruoaksi.

Ilmeisesti töyhtöangervo ei pitkää lepokautta jaksanut pitää. Ainakin parista paikasta se tunkee jo mullasta keväänpunaisia piippojaan. Niin se on tehnyt joskus aiemminkin. Piippojen kasvu tyrehtyy sään kylmetessä, kunnes taas aktivoituu kevään lämmössä. Töyhtöangervoa ei hevillä hävitetä, eikä kyllä ole tarkoituskaan.

Crocus species Fuscotinctus

Helmililjat kasvattavat vihreitä lehtiä joka syksy. Niiden nuput ovat kuitenkin tallessa mullan sisässä ja kukinnasta pääsee nauttimaan, vaikka jänikset käyvät tasaamassa helmililjavihreyttä useamman kerran talvikauden aikana.

Krookukset olisivat kyllä saaneet pysytellä maan alla kevääseen saakka. Valtaosa niin tekeekin, mutta alapihan kriikunan alla vuodesta 2019 asuneet Fuscotinctukset eivät komentoja kuuntele. Harkitsen, laitanko piippojen päälle matalan verkon, sillä voin hyvin kuvitella pihaan saapuvien jänisten popsivan jokaisen millin tapille. Eli lopetan harkinnan tähän ja heti ehtiessäni käyn taivuttamassa parista virattomaksi jääneestä aitaverkosta kaistaleet krookusten turvaksi.

Colchicum autumnale Waterlily - Syysmyrkkylilja

Tänä syksynä istutin yhden ainokaisen syysmyrkkyliljan. Laitoin sen Syyspenkin etulaitaan, jotta se olisi näytillä ohi kulkiessa. Kas, hänpä on päättänyt herätä runsaan kuukauden kuluttua istutuksesta. 

Mikähän sanoma tällä kuvalla sitten on? No, tietenkin tuo vihreä metallikaari, jonka on tarkoitus kertoa minulle ensi kesänä syysmyrkkyliljojen sijainnin. Haluan nähdä ja seurata, millaisia lehtipehkoja syysmyrkkyliljat alkukesästä kasvattavat. Jotenkin istutuspaikat piti merkata, sillä en minä niitä kaiken muun kasvillisuuden joukosta välttämättä löydä ja tunnista. 

Mietin, miten paikat merkkaisin, että ne löytäisin ja ettei penkistä loistaisi jokin räikeän värinen muovilätkä. Keksin vihdoin napsia kierrätykseen menevästä huonokuntoisesta koristeaverkkoaidasta sopivan pituisia pätkiä, jotka taivutin kaariksi. Vihreinä ne naamioituvat riittävän hyvin ja osoittavat istutuspaikat. Saapa siis nähdä, löydänkö lehtiruusukkeita.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodot tekevät nuput jo syksyllä. Aivan pieninä noista pallukoista ei heti erota, onko kyseessä nuppu vai uusien lehtien rypäs. Pian kuitenkin huomaa nupun olevan kyseessä. Maan ollessa vielä sulaa, laitoin rhodojen ympärille metallisia pensastukia. Niihin on helppo kiinnittää pyykkipojilla harsoja varjostamaan ikivihreitä kevätauringon polttavalta ahavalta. Myös mahoniat saivat tuet ympärilleen. Näin osa pensastuista pääsee töihin talven ajaksi, eikä kaikkia tarvitse rahdata kellariin tai muuhun talvisuojaan.

Tiilikaton aikaan meillä ei sisällä kovin helposti kuullut sateen ääniä. Myrskyisemmällä säällä tuuli heitti pisarat ikkunaan ja ikkunalaudoille, jolloin ropinan kyllä kuuli. Peltikattoon vaihtaessamme joku sanoi, että laitoitte sitten meluisan katon. Ehkä peltikattojen materiaali ja rakenne ovat kehittyneet ja välissä on riittävästi villoja, mutta ei uusi kattomme ole lainkaan meluisa. Rankkasateella on ehkä vähän enemmän kohinaa, mutta ei mitenkään haitaksi asti.

 
Pyhäinpäivänä tein töitä tietokoneella työhuoneessa. Selkä ikkunaan päin en huomannut pilvirintaman saapumista ennen, kuin alkoi hurja rummutus. Miljoonat rakeet pomppivat pihalla ja terassilla. Ikkunalaudatkin kolisivat siihen malliin, että ajattelin niihin tulevan isoja lommoja. Humina, ryminä ja rakeiden rummutus kesti hetken aikaa ja sitten se loppui. Onneksi on marraskuu. Kesäkuussa moinen ilmiö ei olisi tuntunut mukavalta.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Marraskuu on täällä etelärannikolla vähän epämääräinen vuodenaika. Ei ole enää syksy, eikä vielä talvi. Säästä riippuen eletään jossain välissä ja odotellaan, kuka mitäkin.

Joka tapauksessa, mukavaa marraskuun jatkoa!