Jokohan kevätkeikunta tasaantuisi?

Tulipa Persian Pearl

 

Kevät on keikkunut sinne tänne. Soutanut ja huovannut kyllästymiseen saakka. Puutarhaihmisen mielestä sää voisi jo vihdoin ryhtyä etenemään lämpimämpään suuntaan. Olen aivan vakuuttunut, että kaikki puutarhani kasvit ovat tismalleen samaa mieltä. Talviturkit pois ja varpaat paljaiksi.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sen verran hyvältä ennusteet nyt näyttävät, että toukokuun toisella viikolla pääsee jo normihommiin pihamaan kanssa. Sunnuntaiaamuna tyhjensin terassin ja pergolan. Kovin paljon en ole paikkoja vielä kesäasuun laittanutkaan, kun olen odottanut säiden lämpenemistä. 

Pesin puupinnat ja annoin täydeltä taivaalta paistavan auringon ne kuivattaa. Sen jälkeen öljysin. Iltapäivällä öljytyt pinnat olivat kuivuneet niin hyvin, että saatoin kantaa tavarat paikoilleen. Ehkä kohta voi alkaa kantaa kellarista joitain purkkeja talon seinustalle. Ainakin ruukussa jo viikon verran asuneet lukinliljat voivat hyvin jatkaa elämäänsä ulkosalla.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Puutarhassa en ole kovin paljon ehtinyt mitään tehdä. Yhtenä päivänä aloitin kanttausurien ylläpidon ja samalla kitkin istutusalueilta rikkaruohoja. Niitä ei vielä kovin paljon ollut. Jokunen voikukka oli jo voimissaan. Ja tietenkin nurmikko on innokas valtaamaan uusia alueita. Itse asiassa nurmikkokin alkaa kaivata kevään ensimmäistä leikkauskertaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Moni perenna on jo hereillä ja yhtä moni heräämättä. Viime kesänä siirrettyjen ja istutettujen kasvien tarkat asuinsijat eivät olet vielä iskostuneet takaraivoon, joten istutuskartta pitäisi olla kierroksilla mukana. Välillä tuntuu hölmöltä seisoa kukkapenkin äärellä miettimässä, että "jotain tuonne viime kesänä laitoin, vaan mitä ja mihin?" Tapaan laittaa jonkinlaisen nimikyltin tuoreille istutuksille, mutta viime kesänä olen selvästi ollut siinä asiassa hyvin hyvin hyvin laiska. Nyt se kostautuu. Onneksi listaihminen on kirjannut istutuksensa uskollisesti taulukoihinsa.

Anemone blanda - Balkaninvuokko

Balkaninvuokot ovat muuten varsin taitavia piiloutujia. Pilvisellä säällä ne menevät suppuun ja silloin niiden ohi voi kulkea huomaamatta kukan kukkaa. Vaan odotas, kun aurinko tulee esiin, avautuvat nämä vuokotkin paistattelemaan päivää. Olen istuttanut monen monta mix-pussukallista balkaninvuokkoja. Väreistä valkoista nousee pari-kolme, punaista yksi tai ei sitäkään. Loput ovat sitten sinisiä. Ne ovat myös muita värejä selvästi kestävämpiä.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki on tosi sitkeä kaveri. Viime kesänä se levisi mukavasti. Nyt lumien sulamisen jälkeen kasvusto näytti surullisen ankealta, vaan sieltä ne taas versovat voimalla ja kukkivat suurella innolla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on pirteä poikkeus muuten varsin sinivoittoisessa kevätkukkijoiden kavalkadissa. Hyytävät yöt tai torstain lumikerros ei niiden nuppuja kiusannut. Yksi toisensa jälkeen on alkanut avautua. Olen parina keväänä siirtänyt pieniä mukulaleinikin tuppaita uusiin paikkoihin. 

Hyvin ovat kotiutuneet ja alkaneet jo kukkia. Nettikeskusteluissa mukulaleinikki on monen inhokki. Valtaa kuulemma liikaa alaa, eikä siitä pääse millään eroon. Minulla mukulaleinikki on ollut vuosikausia aika pienellä alalla. Kesäksi se katoaa lähes kokonaan isompiensa alle. En ole kokenut sitä haitalliseksi. Toivottavasti en koe tulevaisuudessakaan.

Gagea - Pikkukäenrieska

Pikkukäenrieska on suloinen pieni kukkakeiju keltaisessa kellohameessaan. Meillä sitä on ollut hyvin vähän ja muutamaan vuoteen en ole huomannut ainuttakaan. Mainitsin asiasta Saaripalstan Sailalle, joka antoi minulle pienen tuppaan. Hän asettui oitis olopihan Syreenipenkkiin asumaan ja kukkimaan. Siis pikkukäenriesta - ei Saila. Yllättäen löysin tänä keväänä pikkukäenrieskaa myös pikkupuutarhasta. Olisiko Sailan antama kutsunut kaverinsakin tänne?

Muscari

Siniset helmililjat ovat vihdoin ponnistaneet kukkansa ylös lehtiruusukkeen keskeltä. Pitkään ne siellä lymysivätkin odottaen sopivaa nousuhetkeä. Ruukuissa sisälle ostetut ja myöhemmin maahan siirretyt valkoiset 'White Magic' -helmililjat vasta kurkkivat aivan maan tasalla. Jospa lämpenevä sää saa nekin kurkottamaan ylemmäs.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjoillani on taatusti selkäsärkyä jatkuvista jumppatuokioista, joita kylmät yöt ovat niille aiheuttaneet. Joka aamu nämä töyhtötukat - vai mitä lie heavyrockareita - ovat varsi notkolla päät kohti maata. Päivän mittaan suoristuvat ryhdikkäiksi. Sunnuntai-illan säätiedotus lupasi puolen viikon tienoille jopa +19 asteen lämpötiloja, joten nuppujen avautuminen lähestyy.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Koristekirsikan nuput ovat olleet poksahtamaisillaan jo useamman päivän. Onneksi ovat malttaneet pysyä supussa, ettei pakkanen ole niitä liikaa puraissut. Toivottavasti nuput eivät ole vaurioituneet. Myös omenapuiden valmistautuminen kukkimiseen on jo alkanut. Nyt vain kaikki sormet ja varpaat pystyyn toivomaan, että tänä vuonna kukinnan aikaan lämpöä riittäisi pörriäisten liikkeelle saamiseksi.

Kimalainen ahkeroimassa Beth Evansissa 1.5.

Lauantai kului Ukkokullan äidin asunnon tyhjentämisessä. Iloksemme suvun nuorempi polvi tarttui aktiivisesti toimeen ja valmista alkoi tulla. Jälleen kerran kävi selväksi, kuinka ihmisillä on kodeissaan kaikki tarvittava, eikä menneiden sukupolvien esineille ole käyttöä. Jokainen ottaa itselleen vain mieluisan esineen tai pari muistoksi edesmenneestä ihmisestä tai häneen liittyvistä tapahtumista. Kaikelle muulle on keksittävä uusi sijoituspaikka. Suuri osa lähti sentään kierrätykseen, mutta paljon meni myös roskiin. 

Tämä herättää ajatuksia ja ehkä myös vaikuttaa omien tavaroiden säilömiseen. Mikä on itselle tärkeää ja rakasta, on toisille merkityksetöntä. Mitään emme saa mukaamme täältä viimeisen kerran lähtiessämme. Ehkä tavaroiden keräämisen sijasta on parempi panostaa ihmissuhteisiin ja elämästä nauttimiseen.

Aurinkoisia hetkiä viikkoonne!

Syksy ja kevät samassa paketissa

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Ihmisten lailla puutarha valmistautuu syksyllä talveen, mutta myös seuraavaan kasvukauteen. Kasveja katsellessa ja hoitaessa ei tule aina ajatelleeksi, että kukatkin saattavat olla jo lähtövalmiina, vaikka niitä ei ihmissilmä havaitsekaan. 

Oman lukunsa kasvimaailmassa teettää sää, joka ei aina täällä etelärannikollakaan välttämättä tarjoa kasvien vaatimia olosuhteita. Ainakaan sitä kasvien toivomaa lumisuojaa. Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n mukaan maapallon keskilämpötila on  noussut 1,07 astetta vuosien 1850-1900 ja 2010-2019 välillä. Nykypäästöillä 1,5 asteen lämpenemiseen kuluu aikaa hiukan päälle 8 vuotta. Pitkään kuvittelin, etten itse tule näkemään ilmastomuutoksen pahimpia katastrofeja. Harhaa, sillä sellaisen keskellähän me jo elämme. Kahdeksan vuotta on lyhyt aika minun ja puutarhani näkökulmasta.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Vaalea jouluruusu avaa nuppujaan, kuin keväällä konsanaan. Loka-marraskuu onkin ollut poikkeuksellisen lämmin - ja sateinen. Tämä jouluruusu asustaa penkissä, joka on hivenen kallellaan, eikä siinä vesi seiso. Jouluruusun ei siis tarvitse nilkkoja myöten mutavedessä kahlata. Kas, joku ötökkäkin on jouluruusuun eksynyt.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Vaaleat jouluruusut olen ostanut minikokoisina halpistaimina 2016. Silloin päätin, että ostan ja istutan jouluruusuja, kunnes löytyy paikka, jossa ne viihtyvät. Sinnikkyys on palkittu. Jouluruusut ovat kotiutuneet, mistä osoituksena rehevä kasvu ja runsas kukinta.

Vaaleiden jouluruusujen kaverina kasvaa kaksi Double Elleniä. Nekin istutin 2016. Olivat ostaessani isokokoisissa ruukuissa, kukkivia ja kaikinpuolin komeita. Annoin niiden olla hetken ruukuissaan, kunnes sitten istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. 

Toinen Double Ellen kukkii parhaillaan usean kukan voimin. Ei edes pyhäinpäiväviikonlopun yöpakkanen nujertanut Ellenin kukintaa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio, kirjavalehtinen

Kesällä 2015 Auring*n ihanat/Inkan piha -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio on pysynyt hyvin hengissä. Illumination ei ole lainkaan niin innokas leviämään, kuin tavallinen pikkutalvio. Inkalta saatu emokasvi on tehnyt jonkinverran uusia lonkeroita, joista yhden pätkän siirsin toiseen penkkiin. Minuun otti yhteyttä Ulla kysyen, olisiko minulla antaa hänen toivomaansa Illuminationia. Hetken mietin, raaskinko ryhtyä vähästä jakamaan toisillekin. Sain kaivettua kivan kokoisen taimen, jonka Ulla sitten minulta nouti. Toivottavasti hän saa sen elämään.

Pyhäinpäivänä puutarhakatselmusta tehdessäni huomasin Illuminationissa nupun, jonka olen ympyröinyt kuvaan punaisella. Tämä on nyt sitten kirjavalehtisen vincani toinen kukka. Ensimmäisen löysin kesällä. Tällaisessa kirjavalehtisessä kasvissa tärkeintä lienee nimenomaan lehtien erilaisuus. En silti pane ollenkaan pahakseni nähdä kasvin kukkivan.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu tuoksuorvokki vähät välittää vuodenajoista. Se kukki keväällä, se kukki kesällä ja se kukkii näköjään syksylläkin. Ehkä minun on kaivettava tuoksuorvokin kasvupaikalla reikä hankeen, jos ja kun lunta tulee. Ihan vain nähdäkseni, kukkiiko tuoksuorvokki kaikessa hulluudessaan myös talvella. Tuskin sentään.

Istutin kaikki Nilan tuomat tuoksuorvokin taimet punakanelin vasemmalle puolelle, joka oli siihen saakka lähinnä mulloksella. Paitsi keväisin, jolloin paikan täyttävät scillat ja helmililjat.  Ensi kesänä olen suunnitellut ottavani tuoksuorvokista jakotaimia istutettavaksi muualle.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Vain vähän aikaa sitten leikkasin kaikki töyhtöangervot matalaksi ja syötin ne hakettimen kitaan. Korkeaksi kasvava töyhtöangervo ei ole mitenkään erityisen kaunis talventörröttäjä, sillä syyskylmien ja -sateiden myötä se menee mustanruskeaksi ja lakoontuu maahan limanuljaskaksi. Se kannattaa hakettaa hetkeä ennen lakoontumista, jolloin kone ahmii varret mukavasti. Sitten vain pienempään tilaan mennyt massa takaisin istutusalueelle maatumaan ja matojen ruoaksi.

Ilmeisesti töyhtöangervo ei pitkää lepokautta jaksanut pitää. Ainakin parista paikasta se tunkee jo mullasta keväänpunaisia piippojaan. Niin se on tehnyt joskus aiemminkin. Piippojen kasvu tyrehtyy sään kylmetessä, kunnes taas aktivoituu kevään lämmössä. Töyhtöangervoa ei hevillä hävitetä, eikä kyllä ole tarkoituskaan.

Crocus species Fuscotinctus

Helmililjat kasvattavat vihreitä lehtiä joka syksy. Niiden nuput ovat kuitenkin tallessa mullan sisässä ja kukinnasta pääsee nauttimaan, vaikka jänikset käyvät tasaamassa helmililjavihreyttä useamman kerran talvikauden aikana.

Krookukset olisivat kyllä saaneet pysytellä maan alla kevääseen saakka. Valtaosa niin tekeekin, mutta alapihan kriikunan alla vuodesta 2019 asuneet Fuscotinctukset eivät komentoja kuuntele. Harkitsen, laitanko piippojen päälle matalan verkon, sillä voin hyvin kuvitella pihaan saapuvien jänisten popsivan jokaisen millin tapille. Eli lopetan harkinnan tähän ja heti ehtiessäni käyn taivuttamassa parista virattomaksi jääneestä aitaverkosta kaistaleet krookusten turvaksi.

Colchicum autumnale Waterlily - Syysmyrkkylilja

Tänä syksynä istutin yhden ainokaisen syysmyrkkyliljan. Laitoin sen Syyspenkin etulaitaan, jotta se olisi näytillä ohi kulkiessa. Kas, hänpä on päättänyt herätä runsaan kuukauden kuluttua istutuksesta. 

Mikähän sanoma tällä kuvalla sitten on? No, tietenkin tuo vihreä metallikaari, jonka on tarkoitus kertoa minulle ensi kesänä syysmyrkkyliljojen sijainnin. Haluan nähdä ja seurata, millaisia lehtipehkoja syysmyrkkyliljat alkukesästä kasvattavat. Jotenkin istutuspaikat piti merkata, sillä en minä niitä kaiken muun kasvillisuuden joukosta välttämättä löydä ja tunnista. 

Mietin, miten paikat merkkaisin, että ne löytäisin ja ettei penkistä loistaisi jokin räikeän värinen muovilätkä. Keksin vihdoin napsia kierrätykseen menevästä huonokuntoisesta koristeaverkkoaidasta sopivan pituisia pätkiä, jotka taivutin kaariksi. Vihreinä ne naamioituvat riittävän hyvin ja osoittavat istutuspaikat. Saapa siis nähdä, löydänkö lehtiruusukkeita.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodot tekevät nuput jo syksyllä. Aivan pieninä noista pallukoista ei heti erota, onko kyseessä nuppu vai uusien lehtien rypäs. Pian kuitenkin huomaa nupun olevan kyseessä. Maan ollessa vielä sulaa, laitoin rhodojen ympärille metallisia pensastukia. Niihin on helppo kiinnittää pyykkipojilla harsoja varjostamaan ikivihreitä kevätauringon polttavalta ahavalta. Myös mahoniat saivat tuet ympärilleen. Näin osa pensastuista pääsee töihin talven ajaksi, eikä kaikkia tarvitse rahdata kellariin tai muuhun talvisuojaan.

Tiilikaton aikaan meillä ei sisällä kovin helposti kuullut sateen ääniä. Myrskyisemmällä säällä tuuli heitti pisarat ikkunaan ja ikkunalaudoille, jolloin ropinan kyllä kuuli. Peltikattoon vaihtaessamme joku sanoi, että laitoitte sitten meluisan katon. Ehkä peltikattojen materiaali ja rakenne ovat kehittyneet ja välissä on riittävästi villoja, mutta ei uusi kattomme ole lainkaan meluisa. Rankkasateella on ehkä vähän enemmän kohinaa, mutta ei mitenkään haitaksi asti.

 
Pyhäinpäivänä tein töitä tietokoneella työhuoneessa. Selkä ikkunaan päin en huomannut pilvirintaman saapumista ennen, kuin alkoi hurja rummutus. Miljoonat rakeet pomppivat pihalla ja terassilla. Ikkunalaudatkin kolisivat siihen malliin, että ajattelin niihin tulevan isoja lommoja. Humina, ryminä ja rakeiden rummutus kesti hetken aikaa ja sitten se loppui. Onneksi on marraskuu. Kesäkuussa moinen ilmiö ei olisi tuntunut mukavalta.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Marraskuu on täällä etelärannikolla vähän epämääräinen vuodenaika. Ei ole enää syksy, eikä vielä talvi. Säästä riippuen eletään jossain välissä ja odotellaan, kuka mitäkin.

Joka tapauksessa, mukavaa marraskuun jatkoa!

Pysykää poissa - peurat!

Syyssahramien hyvästit

Alkukevään sipulikukkatuhojen jälkeen peuroista ei ole ollut ongelmaa. Ehkä metsissä riitti syötävää. Ehkä pitkien valoisien päivien pihoille houkuttelemien ihmisten mellastus sai peurat pysymään kauempana. Parina myöhäisiltana olopihan liiketunnistinvalo on taas syttynyt. Siinä vaiheessa, kun valon huomaa ja ehtii ikkunaan, ei yleensä enää mitään liikettä missään näe. Varsinkaan pilkkopimeässä ja varjoisten paikkojen kattamassa pihassa.

Peuranjälkiä omenapuun alla

Parina päivänä ehdin kiertää tontin päivänvalossa. Silloin oli helppo nähdä märkään multaan painuneet sorkanjäljet. Peura tai peurat ovat tulleet tien yli vastapäisestä metsästä, kulkeneet talon päädyn kautta olopihalle ja sieltä rinteeseen. Ilmeisesti eläin on yrittänyt jatkaa matkaansa alapihalta puistoalueelle ja sieltä jonnekin etäämmäs. Se on systemaattisesti kiertänyt aidan viertä, jolloin jäljet ovat painuneet syvälle multaan niin Syyspenkissä kuin hedelmäpuiden allakin. Jälkiä seuraten tulkitsin peuran nousseen Vasenrinteen kautta talon toiseen päätyyn ja sieltä takaisin tielle.

Aitaesteitä peurojen reitillä

Olen verkottanut kaikki tärkeimmät puut ja pensaat niin jänisten kuin peurojenkin varalta. Joillakin pensailla verkot voisivat olla korkeampia, mutta silmämääräisesti katsoen en löytänyt tuhoja. Monet ikivihreät perennatkin näyttivät koskemattomilta. Eikä niiden pintaosuuden peuran suihin katoaminen pitkään harmittaisi, kunhan kasvien juuret on tallessa.

En halua peurojen mellastavan pihassani sen enempää syksyllä kuin keväälläkään. Pysykööt poissa ihan ympäri vuoden. Tontin alapuoli on aidattu, mutta yläosa ei. Jos aitaisimmekin, pitäisi hommata myös kaksi porttia, koska meillä on kaksi tonttiliittymää. Varsinainen sisäänkäynti kahdella autopaikalla ja varaparkkipaikka vieraille. Tein nyt, kuten keväällä. Viritin talon kumpaankin päätyyn tilapäiset verkkoaidat siten, että peurat eivät pääse olopihan kautta rinteeseen ja alapihalle. Sisäänkäynnin puolella sijaitsevan Pikkupuutarhan olen myös verkottanut. Sisäänkäynnin puolen käytäviä reunustavia tai talon päätyjen istutuksia ei voi aidata.

 
Verkkoviritelmät ovat rumia ja hankaloittavat jonkin verran kulkua pihamaalla. Kellariin kulku käy pihan kautta, mutta sinnekin voi kiertää talon toiselta puolelta. Onneksi näin talviaikaan emme kovin paljon olopihan puolella tai pihalla ylipäätään kuljeksi. Eikä talven pimeydessä verkkoja muutenkaan pahemmin näe, joten saavat nyt torjua mahdollisuuksien mukaan sorkkaeläinten vierailuja. 

Keväällä ostin Trico Garden -peurakarkotetta, jonka käyttö jäi aika vähäiseksi. Siitä olen kuullut rohkaisevia kommentteja. Trico Gardenin käyttöön en nyt näe riittävästi tarvetta, vaan säästän sen kevääksi sipuli- ja muiden kasvien suojelemiseen.

Prunus Accolade - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Epämieluisten sorkkasankareiden jäljestyksen päätteeksi kiersin muuten vain katselemassa puutarhan marraskuista tilaa. Poikkeuksellisen lämmintä säätä on riittänyt ja aika runsaasti vettäkin olemme saaneet. Viime päivinä mittari on yöaikaan painunut miinuksen puolelle, josta huolimatta puutarhassa on mukavan vihreää. Kaipa sitä on totuttava näihin ilmastollisesti pohjoissaksalaisiin talviin.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Suurin osa kasveista on siirtynyt kunnon talviunille. Jotkut kasvit taasen valmistautuvat selvästi jo näin loppuvuodesta tulevaan kevääseen. Koristekirsikka Kevätsuudelma on täynnä pullukoita silmuja ja tuurenpihlajatkin tarvitsevat vain runsaasti valoa ja lämpöä startatakseen uuteen kasvukauteen. Niitä katsellessani ajattelin, että suotta tässä ihmiset marmattavat pimeyttä. Otetaan vain mallia kasveista ja pullistetaan objektiivisesti mielemme täyteen kevään odotusta. Sieltä se vääjäämättä taas saapuu, aikanaan.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkkiä olen ennenkin kehunut. Pienestä taimesta on kasvanut melkoinen pehko, joka ei ole moksiskaan loppuvuoden säävaihteluista. Kasvi alkaa olla liian ahtaassa paikassa, joten keväällä se pitää ainakin jakaa. Tuskin koko kasvia muualle siirrän, koska se on viihtynyt hyvin syyshortensioiden edustalla. Ehkä annan mantelityräkin kuitenkin ennen jakamista kukkia tapansa mukaan limenvihreänä.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikkakin uhmaa talven saapumista. Tätä kuvaa katsellessa keksin, että voisin istuttaa muutaman Pink Pandan verson kuivaan ja aurinkoiseen rinteeseen. Siellähän ahomansikkakin viihtyy erinomaisesti. Nykyisin koristemansikka luikertelee päivänliljojen seassa pääsemättä täysin oikeuksiinsa. Näen jo silmissäni, miten somilta pinkit mansikankukat näyttävät maanpeiteruusu Fairyn kupeessa.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadut tuoksuorvokit ovat kotiutuneet täydellisesti. Ne ovat alkaneet levittäytyä istutusalueelleen ja ensi kesänä taitavat peittää loputkin multavälit. Ennen näiden sinisten tuoksuorvokkien saamista, ostin kaksi valkokukkaista tuoksuorvokkia puutarhamyymälästä. Niiden lehdet ovat kellastuneet ja kuihtuneet kokonaan, kun nämä siniset porskuttavat vihreinä ja kukkivatkin loppusyksyn koleudessa.

Sciurus vulgaris - Orava

Pikkujoulun kunniaksi viritin ikkunoille kynttelikköjä. Keittiön ikkunalaudalle kynttelikköä asettaessani huomasin oravan napostelevan siemeniä mökin katolla. Alhaalla olevien sälekaihdinten välistä oli hankala saada kunnon kuvaa, joten uskaltauduin hyvin hitaasti nostamaan kaihtimia. Orava havaitsi liikkeen ja jähmettyi paikalleen selkä minuun päin. Seisoin pitkän tovin sivuverhon takana odottamassa sen kääntyvän. Oravan koko turkki tärisi jännityksestä ja varmaan myös pelosta. Lopulta nappasin tämän kuvan ja laskin säleverhon alas. Turha kiusata luontokappaletta.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Puutarha-aiheet ovat näin loppvuoden päivinä vähissä. Luontoa tulee tarkkailtua ahkerasti, mutta värikästä ja mielenkiintoista kirjoitettavaa siitä ei tahdo syntyä. Nyt on hyvää aikaa leipoa ja kokata. Perinteinen herkkusinappi on jo valmistettu. Piparitaikinakin odottaa leipomista.

Käsillä on marraskuun viimeinen päivä. Huomenna siirrymme joulukuuhun. Hups vain, miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet vaihtuvat.

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Yllytyshullulta ei hommat lopu

Paeonia obovata - Amurinpioni

Puutarhaystävät, tiedätte, mihin johtaa toisten juttupostaukset uusista kasvituttavuuksista. Aika pian sormet hakeutuvat näppikselle googlettamaan kotia lähellä sijaitsevien puutarhamyymälöiden tuoteluetteloita. Josko ahaa-elämyksen tuottaneita taimia löytyisi omaan puutarhaan istutettavaksi. En ole enää aikoihin pysynyt laskuissa, kuinka monta ihanuutta meille on muuttanut pelkästään jonkun blogikirjoituksen seurauksena. 

Viimeisin tällainen on Amurinpioni, josta luin Mama's Garden -blogin Minnan luonnonlajipioneja käsittelevästä postauksesta. Luin Minnan jutun lauantaina 16.5. ja maanantai-iltana 18.5. jo istutin Amurinpionia omaan puutarhaan. Ilokseni löysin haluamani pionin helposti naapurikaupungin Muhevaiselta, josta on näköjään tullut vakiokohteeni taimihankinnoissa.

 

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhpensasangervo

  
Muutamassa blogissa olen ihastellut tarhapensasangervo 'Double Play Big Bangia'. Mikä värien ilotulitus pikkuisessa pensaassa onkaan. Tarkoitus oli istuttaa se timanttituijien eteen, jotta kirkkaat värit näkyisivät hienosti havunvihreää taustaa vasten. Valitettavasti tuhti omenapuunjuuri oli juuri aikomallani paikalla ja niinpä uusi pensas pääsi/joutui havujen viereen. Paikka näyttää avoimelta, mutta todellisuudessa se on suojaisa. Aidan toisella puolella kasvaa rusopajuangervoaidanne, jonka leikkasin varhain keväällä maan tasalle. Pian se jo huitelee korkeuksissa ja tarjoaa suojaa aidan toisellekin puolelle.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

  
 Lappalainen etelässä -blogin Nilan huhtikuisessa postauksessa oli upeat tuoksuorvokkimatot pensaiden juurella. Heti heräsi kiinnostus, jopa innostus. Minulla ei ole yhtäkään tuoksuorvokkia, mutta sopiva paikka kylläkin. Ihan siltä istumalta en lähtenyt taimimyymälään. Kirjasin kasvin vinkkivihkoon ja seuraavalla puutarhamyymälän suuntaan osuneella kauppareissulla muistin vilkaista perennapuolta. Enpä tajunnut ostosta tehdessä katsoa, minkä värisiä tuoksuorvokkeja kotiin lähti. Kumpikin on nyt tehnyt ensimmäiset kukkansa valkoisina. Ei haittaa. Hyvin kelpaa.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Vuorijumaltenkukka minulla on ollut aiemminkin. Se meinasi jäädä kiivaasti leviävien arovuokkojen tukehduttamaksi ja niinpä päätin siirtää pienen kasvin ilmavampaan paikkaan. Huonosti kävi, hävisi sen siliän tien. Tiedän jumaltenkukan katoavan kukinnan päätyttyä ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä uudelleen. Minun kukkani muutti jonkun muun vuorijumalan huomaan. Tuoksuorvokkiostoksilla törmäsin tietenkin myös vuorijumaltenkukkaan. Ei sen ohi voinut kulkea, vaan sinne nousi orvokkien viereen ja nyt on jo puutarhamultaan istutettu.

Petunia

Meteorologien luvatessa lämpimiä ilmoja, voimistui hinku saada perinteiset kesäkukat laatikoihin. Kylällä on kaksikin hyvää kesäkukkakasvattajaa. Vähän kauempana kotoa sijaitseva Pirkon puutarha on ystäväni isosiskon ylläpitämä. Kaikkihan sen tietää, miten innostavaa on pyöriä kauniiden kukkien lomassa. Tarkat paperille kirjatut suunnitelmat sumenevat oitis silmissä, kun syntyy "tahtoo tuon ja tahtoo tuon" -ilmiö. 

Ahkeraliisa, joka näyttää enemmän guineanliisalta

Pirkon puutarhan kasvit ovat todella hyvälaatuisia, tanakoita taimia. Valikoima on monipuolinen, joten teki nytkin vaikeuksia pysytellä edes jotakuinkin ostoslistassa. Minuun iski romanttisuus ja niinpä ostin pergolan laatikoihin valkoisia ja vaaleanpunaisia petunioita. Useamman kesän miljoonakellojen sijasta. Keittiön ikkunan alla oleviin laatikoihin on laitettava varjoisemmassa paikassa viihtyvää eli jälleen kerran ahkeraliisaa. Vaikka enemmän nuo taimet näyttävät guineanliisalta. 

Korkeisiin ruukkuihin sisääntulon molemmin puolin istutin hämähäkkikukkia ja harsotyräkkiä. Niiden seurassa on hyvin talvehtineet viime kesäiset muratit. 

Oxalis 'Iron Cross'

Joka kesä pitää laittaa ruukkuun tai kahteen käenkaalia. Pidän siitä todella paljon. Minulla oli tallessa runsaasti viime kesän mukuloita, jotka laitoin multaan muutama viikkon sitten. Kellarin kasvilampun lähelle. Kuvasta näette, millaisia suikerokäenkaaleja niistä kasvoi ilmeisesti siksi, että olivat liian kaukana kasvivalosta. Siirrettyäni ruukut ulos, varret ovat saaneet väriä ja varsien päässä olevat lehdet ovat alkaneet avautua. Mahtaako näistä enää normaalisti "käyttäytyviä" käenkaaleja saadakaan? Onneksi oli vielä yksi tuore pussukka samaisen kasvin mukuloita. Ne on nyt mullassa kunnon valossa. Toivottavasti niistä kasvaa mieluisa kesäkukkaryhmä.

Malva sylvestris 'Purple Satin' - Maurinmalva

Ruukuissa on ihan riittävästi kesäkukkia, ellei liikaakin - taas. Daaliat ovat hyvässä kasvussa, siemenestä kasvatetut jättiverbenat samoin. Maurinmalva on jo täynnä kukkia. Siirsin ne terassille. Suojaan kasvit yöksi toistaiseksi harsoilla.

Amppeleissa kasvaa kaksi hyvin talvehtinutta verenpisaraa. Myös kaksi begoniaa ryhtyi kasvuun päästyään uuteen multaan. Väristä en ole varma, sillä istuttaessa mukulat menivät sekaisin. Toivottavasti toinen on se keltainen, jota olen ihaillut pari edellistä kesää. Myös keijunmekon taimia istutin omaan amppeliinsa. Samoin Navettapiian arpajaisissa voitetusta valkoisen mustasilmäsusannan siemenistä iti useampi ja nekin ovat päässeet omaan amppeliinsa. 

Kuten huomaatte, yllytyshullulta ei hommat lopu. Ruukuissa riittää taas koko kesäksi kasteltavaa ja teidän blogejanne lukiessa lapioiminen on jatkossakin taattua. Laittakaa vaan ahkerasti kaikkien ihanuuksien kuvia ja tarinoita kivoista kasveista. Jos joku ei voi niitä vastustaa vaan saman tien lähtee taimimyymälään, ei siitä voi teitä moittia. Hyvää ja kaunista on kiva jakaa. Ja ottaa vastaan.