Syksy ja kevät samassa paketissa

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Ihmisten lailla puutarha valmistautuu syksyllä talveen, mutta myös seuraavaan kasvukauteen. Kasveja katsellessa ja hoitaessa ei tule aina ajatelleeksi, että kukatkin saattavat olla jo lähtövalmiina, vaikka niitä ei ihmissilmä havaitsekaan. 

Oman lukunsa kasvimaailmassa teettää sää, joka ei aina täällä etelärannikollakaan välttämättä tarjoa kasvien vaatimia olosuhteita. Ainakaan sitä kasvien toivomaa lumisuojaa. Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n mukaan maapallon keskilämpötila on  noussut 1,07 astetta vuosien 1850-1900 ja 2010-2019 välillä. Nykypäästöillä 1,5 asteen lämpenemiseen kuluu aikaa hiukan päälle 8 vuotta. Pitkään kuvittelin, etten itse tule näkemään ilmastomuutoksen pahimpia katastrofeja. Harhaa, sillä sellaisen keskellähän me jo elämme. Kahdeksan vuotta on lyhyt aika minun ja puutarhani näkökulmasta.

Helleborus niger - Vaalea jouluruusu

Vaalea jouluruusu avaa nuppujaan, kuin keväällä konsanaan. Loka-marraskuu onkin ollut poikkeuksellisen lämmin - ja sateinen. Tämä jouluruusu asustaa penkissä, joka on hivenen kallellaan, eikä siinä vesi seiso. Jouluruusun ei siis tarvitse nilkkoja myöten mutavedessä kahlata. Kas, joku ötökkäkin on jouluruusuun eksynyt.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Vaaleat jouluruusut olen ostanut minikokoisina halpistaimina 2016. Silloin päätin, että ostan ja istutan jouluruusuja, kunnes löytyy paikka, jossa ne viihtyvät. Sinnikkyys on palkittu. Jouluruusut ovat kotiutuneet, mistä osoituksena rehevä kasvu ja runsas kukinta.

Vaaleiden jouluruusujen kaverina kasvaa kaksi Double Elleniä. Nekin istutin 2016. Olivat ostaessani isokokoisissa ruukuissa, kukkivia ja kaikinpuolin komeita. Annoin niiden olla hetken ruukuissaan, kunnes sitten istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. 

Toinen Double Ellen kukkii parhaillaan usean kukan voimin. Ei edes pyhäinpäiväviikonlopun yöpakkanen nujertanut Ellenin kukintaa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio, kirjavalehtinen

Kesällä 2015 Auring*n ihanat/Inkan piha -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio on pysynyt hyvin hengissä. Illumination ei ole lainkaan niin innokas leviämään, kuin tavallinen pikkutalvio. Inkalta saatu emokasvi on tehnyt jonkinverran uusia lonkeroita, joista yhden pätkän siirsin toiseen penkkiin. Minuun otti yhteyttä Ulla kysyen, olisiko minulla antaa hänen toivomaansa Illuminationia. Hetken mietin, raaskinko ryhtyä vähästä jakamaan toisillekin. Sain kaivettua kivan kokoisen taimen, jonka Ulla sitten minulta nouti. Toivottavasti hän saa sen elämään.

Pyhäinpäivänä puutarhakatselmusta tehdessäni huomasin Illuminationissa nupun, jonka olen ympyröinyt kuvaan punaisella. Tämä on nyt sitten kirjavalehtisen vincani toinen kukka. Ensimmäisen löysin kesällä. Tällaisessa kirjavalehtisessä kasvissa tärkeintä lienee nimenomaan lehtien erilaisuus. En silti pane ollenkaan pahakseni nähdä kasvin kukkivan.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu tuoksuorvokki vähät välittää vuodenajoista. Se kukki keväällä, se kukki kesällä ja se kukkii näköjään syksylläkin. Ehkä minun on kaivettava tuoksuorvokin kasvupaikalla reikä hankeen, jos ja kun lunta tulee. Ihan vain nähdäkseni, kukkiiko tuoksuorvokki kaikessa hulluudessaan myös talvella. Tuskin sentään.

Istutin kaikki Nilan tuomat tuoksuorvokin taimet punakanelin vasemmalle puolelle, joka oli siihen saakka lähinnä mulloksella. Paitsi keväisin, jolloin paikan täyttävät scillat ja helmililjat.  Ensi kesänä olen suunnitellut ottavani tuoksuorvokista jakotaimia istutettavaksi muualle.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Vain vähän aikaa sitten leikkasin kaikki töyhtöangervot matalaksi ja syötin ne hakettimen kitaan. Korkeaksi kasvava töyhtöangervo ei ole mitenkään erityisen kaunis talventörröttäjä, sillä syyskylmien ja -sateiden myötä se menee mustanruskeaksi ja lakoontuu maahan limanuljaskaksi. Se kannattaa hakettaa hetkeä ennen lakoontumista, jolloin kone ahmii varret mukavasti. Sitten vain pienempään tilaan mennyt massa takaisin istutusalueelle maatumaan ja matojen ruoaksi.

Ilmeisesti töyhtöangervo ei pitkää lepokautta jaksanut pitää. Ainakin parista paikasta se tunkee jo mullasta keväänpunaisia piippojaan. Niin se on tehnyt joskus aiemminkin. Piippojen kasvu tyrehtyy sään kylmetessä, kunnes taas aktivoituu kevään lämmössä. Töyhtöangervoa ei hevillä hävitetä, eikä kyllä ole tarkoituskaan.

Crocus species Fuscotinctus

Helmililjat kasvattavat vihreitä lehtiä joka syksy. Niiden nuput ovat kuitenkin tallessa mullan sisässä ja kukinnasta pääsee nauttimaan, vaikka jänikset käyvät tasaamassa helmililjavihreyttä useamman kerran talvikauden aikana.

Krookukset olisivat kyllä saaneet pysytellä maan alla kevääseen saakka. Valtaosa niin tekeekin, mutta alapihan kriikunan alla vuodesta 2019 asuneet Fuscotinctukset eivät komentoja kuuntele. Harkitsen, laitanko piippojen päälle matalan verkon, sillä voin hyvin kuvitella pihaan saapuvien jänisten popsivan jokaisen millin tapille. Eli lopetan harkinnan tähän ja heti ehtiessäni käyn taivuttamassa parista virattomaksi jääneestä aitaverkosta kaistaleet krookusten turvaksi.

Colchicum autumnale Waterlily - Syysmyrkkylilja

Tänä syksynä istutin yhden ainokaisen syysmyrkkyliljan. Laitoin sen Syyspenkin etulaitaan, jotta se olisi näytillä ohi kulkiessa. Kas, hänpä on päättänyt herätä runsaan kuukauden kuluttua istutuksesta. 

Mikähän sanoma tällä kuvalla sitten on? No, tietenkin tuo vihreä metallikaari, jonka on tarkoitus kertoa minulle ensi kesänä syysmyrkkyliljojen sijainnin. Haluan nähdä ja seurata, millaisia lehtipehkoja syysmyrkkyliljat alkukesästä kasvattavat. Jotenkin istutuspaikat piti merkata, sillä en minä niitä kaiken muun kasvillisuuden joukosta välttämättä löydä ja tunnista. 

Mietin, miten paikat merkkaisin, että ne löytäisin ja ettei penkistä loistaisi jokin räikeän värinen muovilätkä. Keksin vihdoin napsia kierrätykseen menevästä huonokuntoisesta koristeaverkkoaidasta sopivan pituisia pätkiä, jotka taivutin kaariksi. Vihreinä ne naamioituvat riittävän hyvin ja osoittavat istutuspaikat. Saapa siis nähdä, löydänkö lehtiruusukkeita.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodot tekevät nuput jo syksyllä. Aivan pieninä noista pallukoista ei heti erota, onko kyseessä nuppu vai uusien lehtien rypäs. Pian kuitenkin huomaa nupun olevan kyseessä. Maan ollessa vielä sulaa, laitoin rhodojen ympärille metallisia pensastukia. Niihin on helppo kiinnittää pyykkipojilla harsoja varjostamaan ikivihreitä kevätauringon polttavalta ahavalta. Myös mahoniat saivat tuet ympärilleen. Näin osa pensastuista pääsee töihin talven ajaksi, eikä kaikkia tarvitse rahdata kellariin tai muuhun talvisuojaan.

Tiilikaton aikaan meillä ei sisällä kovin helposti kuullut sateen ääniä. Myrskyisemmällä säällä tuuli heitti pisarat ikkunaan ja ikkunalaudoille, jolloin ropinan kyllä kuuli. Peltikattoon vaihtaessamme joku sanoi, että laitoitte sitten meluisan katon. Ehkä peltikattojen materiaali ja rakenne ovat kehittyneet ja välissä on riittävästi villoja, mutta ei uusi kattomme ole lainkaan meluisa. Rankkasateella on ehkä vähän enemmän kohinaa, mutta ei mitenkään haitaksi asti.

 
Pyhäinpäivänä tein töitä tietokoneella työhuoneessa. Selkä ikkunaan päin en huomannut pilvirintaman saapumista ennen, kuin alkoi hurja rummutus. Miljoonat rakeet pomppivat pihalla ja terassilla. Ikkunalaudatkin kolisivat siihen malliin, että ajattelin niihin tulevan isoja lommoja. Humina, ryminä ja rakeiden rummutus kesti hetken aikaa ja sitten se loppui. Onneksi on marraskuu. Kesäkuussa moinen ilmiö ei olisi tuntunut mukavalta.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Marraskuu on täällä etelärannikolla vähän epämääräinen vuodenaika. Ei ole enää syksy, eikä vielä talvi. Säästä riippuen eletään jossain välissä ja odotellaan, kuka mitäkin.

Joka tapauksessa, mukavaa marraskuun jatkoa!

Teija Alanko: Torniossa pionit vielä kukkivat

Sain Aurinko Kustannus Oy:lta luettavakseni Teija Alangon kirjoittaman kirjan "Torniossa pionit vielä kukkivat". FT Teija Alanko on kasviarkeologi, biologi, tietokirjailija ja puutarhaharrastaja. Hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2019 teoksesta "Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista" (SKS 2018). 

"Torniossa pionit vielä kukkivat" esittelee kiinnostavia puutarhoja ympäri maata. Useimmat esitellyistä puutarhoista ovat minulle ja monille muillekin puutarhaihmisille tuttuja paikkoja. Niistä oli mukava saada lisää tietoa ja historiallisia yksityiskohtia. Moni kirjan puutarhoista herätti kiinnostuksen käydä tutustumassa niihin tarkemmin. Puutarhakohteiden eräs mainio ominaisuushan on, että niiden ilme muuttuu kasvukauden eri vaiheissa. Samassa kohteessa voi vierailla vaikka useamman kerran kesässä. Aina löytyy katseltavaa ja ihasteltavaa.

Oman mausteensa ja näkökulmansa kirjaan tuo tekijän tavoite vierailla esittelemissään ja tulevaisuudessa myös muissa puutarhoissa julkisilla liikennevälineillä, mieluummin junalla tai bussilla, mutta ei lainkaan lentäen. Teija Alanko pohtii matkustamisen ympäristövaikutuksia ja nauttii siinä ohessa kupillisen jos toisenkin teetä. 

Lukiessa Alangon mietteitä, huomaa selvästi, miten paljon enemmän valmisteluja ja selvittämistä esimerkiksi junalla matkustaminen tänä päivänä vaatii. Ratoja Suomessa löytyy, mutta niillä ei välttämättä liikennöidä lainkaan. Busseja kulkee kaupungista toiseen, mutta ei tunnin tai kahden välein, vaan ehkä vain kerran päivässä. Julkisilla liikennevälineillä matkaaminen vie henkilöautoon verrattuna enemmän aikaa, eikä välttämättä ole yhtä helppoa. Toisaalta matkalla oleminenkin on oma elämyksensä ja ympäristön tarkkailemisen mahdollisuus.

Kirja ei kuitenkaan ole kärkevä ilmastokriittinen julkaisu, vaan kauniiden puutarhojen esittelyn lisäksi lempeää pohdintaa, miten puutarhoista kiinnostunut voisi tavoittaa harrastuksensa kohteet ympäristöä tarpeettomasti rasittamatta. Mieleen jäi Teija Alangon toteamus: "Junalla voi kulkea. Turhan lentämisen voi jättää ja turhan autoilun. Ei absoluuttisesti, ei asioiden täydy olla ehdottomia, mutta turhuus pois ja kohtuus mukaan."

Paeonia Coral Charm

Kirjaesittelyn puitteissa on erinomainen hetki tehdä katsaus omien pionien kohta jo ohi menneeseen kukintaan. Ensimmäisenä aloitti kuolanpioni, jonka kukinta oli helteiden vuoksi hetkessä ohi. Ehdin tuskin kameran sitä kohti suunnata, kun terälehdet jo rapisivat maahan.

Hyväksi kakkoseksi ehti Red Charm ja kolmostilan sai Coral Charm, josta pidän valtavasti vuosi toisensa jälkeen. Se on ihana nuppuisena, se on ihana avautuessaan ja tykkään jopa kukinnan jälkeisistä "narrinhatuista".

Paeonia Festiva Maxima

Valkoinen Festiva Maxima on yhtä kaunis joka kesä. Tänä vuonna pionien varret venähtivät ennätyskorkeiksi. Ehdin niitä tukea, mutta tuet jäivät auttamattoman mataliksi. Onneksi pionien kukinta-ajalle tyypillinen rankkasade ei piiskannut ainuttakaan pionia poikki.

Paeonia Immaculee

Helteiden vuoksi pionien kukinta meni ohi pikakelauksella. Immaculeet eivät kauaa ehtineet Kurgaanissa katsojaa ihastuttaa, kun ne jo olivat terälehtensä menettäneet. Taitaa tässä kuvassa kameran asetukset olla väärin keltaisuudesta päätellen. Immaculeen terälehdet ovat valkoiset ja kukan sisuksessa sitten annos keltaista.

Paeonia Jan van Leeuwen

Sama säätö on edellisen kuvan lailla pielessä tässäkin kuvassa. Jan van Leeuweneistä minulle tulee aina mieleen paistettu muna. Siinä se keltuainen pönöttää ympärilleen levittäytyvän valkuaisen keskellä. Hyvin ovat paistuneet.

Sekä Immaculeet että Janit asustavat riippahernepuun kupeessa. Koskaan aiemmin pionit eivät ole kasvaneet niin korkeiksi, että olisivat jääneet hernepuun oksien alle. Näin tapahtui tänä vuonna. Leikkasin jopa osan hernepuun tuoreista versoista pois, jotta pionit saivat enemmän valoa ja ilmaa ympärilleen.

Paeonia Bowl of Beauty

Bowl of Beauty asui aikaisemmin yläpihan Pionipolun varrella. Vuosi sitten siirsin sen naapurin aidan vieressä sijaitsevaan Ruusupenkkiin, josta olin kaivanut valamonruusun pois. Entisessä paikassa tämä pioni ei ollut kukkinut vielä kertaakaan. Nyt se avasi peräti  kolme nuppua. Hölmöyksissäni en muistanut Bowl of Beautya tukea ollenkaan. Onneksi se ei ollut kasvanut muiden tavoin hujopiksi ja jaksoi kantaa kukkansa pystyssä.

Paeonia Bartzella

Toinen pioniyllättäjä tänä kesänä on Bartzella, joka ei sekään ole kukkinut aiemmin. Tämän olen istuttanut keväällä 2017, joten ihmetys oli suuri huomatessani vaalesta nupusta pilkistävän keltaisen värin. Eipä tullut minkäänlaista värishokkiakaan, kun punasävyiset pionit olivat jo oman kukintansa lopettaneet. Bartzella sai ihan kaiken huomion itselleen.

Paeonia Sarah Bernhardt

Muista pioneista Karl Rosenfeld kukki tavanomaista vähemmän muutaman kukan voimin. Duchesse de Nemours jäi kuvaamatta kokonaan, Louis van Houtte onnistui kukkimaan yhdellä kukalla toivon mukaan naapureiden iloksi, sillä löysin sen terälehdet jo pudonneina. Ruusupioni ja tillipioni jättivät kukinnan kokonaan väliin, mikä ehkä johtui kumpaisenkin vuoden takaisesta siirrosta. 

Sarah Bernhardt kukkikin sitten kaikkien muiden edestä.

Paeonia Coral Charm

Ruusujen kukinta jatkuu edelleen, joten niistäkin voisi jossain välissä raportoida. Myös kärhöt ovat aloittamassa kukintaansa eli jännitystä riittää kesäpäiville.

Mukavaa viikonloppua kaikille!