Kesäkukkia jos jonkinlaisia

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Hoitokissa Roope on edelleen karkuteillä. Yritämme saada sitä kiinni loukulla. Eilen loukusta löytyikin musta kissa, vaan harmiksemme väärä. Pari näköhavaintoa on tullut, mutta pitkät etäisyydet mietityttävät. Kulkisiko hyvin arka, ulkoiluun tottumaton kissa kolmen kilometrin päähän, toiselle puolelle valtatietä? Kaikki vinkit otetaan kuitenkin vakavasti ja tarkastetaan.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Kadonneen etsintä on vienyt sekä aikaa että voimavaroja. Tilanne on hyvin stressaava, minkä vuoksi on vaikea keskittyä mihinkään. Pitääkseni itseni henkisesti koossa, päätin siirtyä hetkeksi kasvien pariin. Olen ennenkin vuodattanut kyyneleitä multaan ja antanut kasvien hoitaa terapiapuolen. Teen niin nytkin.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Kukkarohmu kun olen, en tänäkään kesänä ole kyennyt vastustamaan kesäkukkia. Niitä on ruukuissa, lavakauluksissa ja maassa. Tuoksuherneet kylvin ja esikasvatin keväällä ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaisesti. Myöhemmin siirsin ne kasvihuoneen viereen laittamaani lavakaulukseen, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Lavakaulus pysyy isokokoistakin ruukkua kosteampana ja kukilla on kunnon multatila. Kerrankin minulla on upean runsas tuoksuherneiden kukinta.

Kehäkukka

Kehäkukat kuuluvat mahdollisuuksien mukaan jokakesäiseen valikoimaani. Olisin voinut kylvää niitä enemmänkin, mutta pärjään näilläkin. Bronzed Beautya on vähemmän ja suurin osa niistä näyttää jo kukkineen. Nyt on keltaisten ja oranssien kehäkukkien vuoro. Kylvin myöhemmin lisää kehäkukkia itämättömien talvivalkosipuleiden paikalle. Niiden kukkimiseen menee vielä hetki, mikä on ihan hyvä. Riittääpä kukintaa pidemmälle.

Ruiskaunokki

Kasvimaan aidan kupeen kapeaan multatilaan tyhjensin pari mix-pussillista ruiskaunokkia. Epäilen, että maassa on vielä viime kesäisten ruiskaunokkienkin siemeniä, sillä mielestäni en sentään ihan joka paikkaan siemeniä levittänyt. Muuten kiva kukka, mutta sade on saanut hennot varret kaatumaan käytävälle.

Kosmoskukka

Alapihan aitanurkkaan syksyllä laittamassani lavakauluksessa kosmoskukat alkavat vihdoin availla nuppujaan. Vettä laatikkoon on saanut kantaa ja ruiskuttaa urakalla, sillä paikka on hyvin aurinkoinen. Tuuli vielä lisää mullan kuivumista. Jotain kaunista piti keksiä paikkaan, johon vierellä kasvavan ison vaahteran juurien vuoksi ei voi mitään  kaivaa.

Samettikukka

Samettikukkia pitää myös olla kasvimaalla. Esikasvatin keväällä vanhojen pussien pohjilta löytyneitä siemeniä. Taimet istutin sitten niihin kasvimaan lavakauluksiin, joissa sopivia välejä löytyi. Kuvan samettikukat ovat samassa laatikossa tuoksuherneiden kanssa. Keskellä, tuoksuherneiden edessä ovat daaliat.

Dahlia

Daalioista ensimmäisenä kukkaan ehti Topmix Roze, joka oli pussukkakuvassa huomattavasti tummempi. Ihan nätti, ei siis valittamaista.

Laitoin daalioiden juurakot purkkimultaan keväällä kellarissa. Vaikka ne saivat herätä tehokkaan kasvilampun valossa, tuli niistä vaalean laihoja luiruja. Pelkäsin, etteivät ikinä vahvistu ja vehreydy. Turha pelko. Taitavat daaliani kasvaa jopa liian tiheässä. Lavakaulukseen istuttaessani ne olivat onnettomia anorektikoita. 

Ensi keväänä taidan kokeilla juurakoiden istuttamista suoraan lavakaulukseen ilman esikasvattamista sisällä. Niin kuulin joidenkin onnistuneesti tehneen. Kunhan ei liian kylmään multaan juurakoita tyrkkää.

Dahlia Sneezy

Valkoinen Sneezy on minulle jo muutaman kesän takainen tuttavuus. Hieman matalampi ja runsaasti kukkiva daalia, joka valkoisena tasapainottaa mahdollisia räväkämpiä värejä.

Lisäksi kaksi Cafe au Lait'ia on kohta aloittamassa kukintaansa. Nuppuja on jo useita.

Puna-auringonkukka

Tämä puna-auringonkukka huitelee jo korkealla pääni yläpuolella. Siksi sen kuvaaminen onkin vähän vaikeaa.  Näitä siemeniä olen ostanut vuosia sitten. Ihan kokeeksi kylvin kolme siementä, josko itäisivät. Kaikki itivät. Hauskasti niistä kaksi on punaista, yksi keltainen.

Jättiverbena

Jättiverbenan siemeniä löytyi niinikään keväällä omasta laatikosta. Olen tainnut jo kertoakin, että osan siemenistä laitoin jääkaappiin kylmäkäsittelyyn ja osan kylvin multaan. Kylmäkäsitellyistä ei itänyt yksikään. Multaan kylvetyistä kolme iti ja lähti hyvin kasvuun. Yhden jättiverbenan istutin kukkapenkkiin, yhden ruukkuun ja kolmannen kasvimaan viereiseen Vapaapenkkiin. Ruukkuun ja Vapaapenkkiin istutetut rehoittavat. Kukkapenkin asukas on kyllä elossa, mutta huomattavasti matalampana ja vähäkukkaisempana.

Korianteri

Yrttejäkin pitää kasvimaalla olla. Esikasvatin mm. korianteria ja basilikaa, jotka kumpikin itivät. Siirsin ne ruukuista kasvimaalle. Korianterissa on kauniit kukat, jotka jo alkavat muuttua pikkuisiksi siemeniksi. Maustan esimerkiksi uunissa paistetut oman maan porkkanat tuoreella korianterilla tai sen siemenillä.

Kurkkuyrtti

Kurkkuyrtti se vasta sinnikäs selviytyjä onkin. Omalle maalle kylvetyistä kurkkuyrteistä on aikaa useampi vuosi. Yhä vaan se ilmestyy, eikä ainoastaan kasvimaalle vaan myös moniin yllättäviin paikkoihin. Tänä kesänä yksi kurkkuyrtti putkahti sipulien joukosta, toinen herukkapensaan viereltä ja kolmas päivänliljojen keskeltä. En kitkenyt pois, sillä pörriäiset tykkäävät kurkkuyrtistä. Ja nättihän sen kukkakin on.

Daucus carota - Villiporkkana

Viime kesänä iloitsin villiporkkanan runsaasta kukinnasta. Ajattelin, että ne siementäisivät alueelle uusia taimia tätä kesää varten. Kylvin kyllä uusiakin siemeniä. Aika vaisua näyttää nyt olevan. Muutama hento varsi nousee. Yksi jopa ihan toisaalta, missä niitä viime kesänä oli ja mihin olen lisää kylvänyt. Ehkä talvi karmeine jääkerroksineen oli liian ankara siemenille? Ehkä ne vain haluavat luurata mullassa noustakseen vuoden päästä esiin.

Keijunmekko

Keijunmekostakin on tullut jonkinlainen "joka kesään kuuluva" -haaste. Aina sitä nyt yhdelle...tai kahdelle...tai kolmelle pienelle taimelle tilaa jossain ikkunalaudan tai kellarinpöydän nurkalla löytyy. Tänä keväänä iti vain yksi ainokainen keijunmekon siemen. Pikkuisesta taimesta on kuitenkin kasvanut mukavan kokoinen köynnös pergolaan roikkumaan. Keijunmekon kukka on minusta hienon värinen, varsinkin auringon osuessa sen terälehtiin. Kukan muotokin on ilahduttavan erilainen, hassu.

Begonia Cascade Sunray

Begonian juurakoihin sorrun niinikään joka vuosi. Niitähän löytyy markettien kevätkukkalaatikoista. Monta begoniaa olen onnistunut talvettamaan. Tänä vuonna viime vuotinen juurakko lähti kasvuun, mutta heitti myöhemmin henkensä ulkosalla. Ehkä se ei halunnut  kilpailla vieressä hurjaan kasvuun lähteneen Cascade Sunrayn kanssa.

Oxalis

Käenkaalit eli oxalikset veivät sydämeni useita vuosia sitten. Niiden pikkuisia mukuloita pitää kesäksi ruukkumultaan piilottaa. Apilamaiset lehdet menevät illalla suppuun avautuakseen kukkien kanssa aamulla taas levälleen. Osa oxaliksen mukuloistani on jo vanhoja, mutta kummasti ne keväällä taas tuoreen mullan ja kastelun myötä virkoavat.

Hymenocallis - Lukinlilja

Ensimmäisen lukinliljan ostin vuosia sitten kevätmessuilta. Se on talvehtinut hyvin kellarissa. Ja kasvattanut kesäisin ruukussa asuessaan sivusipuleita. Maassa lukinlilja ei talvehdi. Siksi istutan sen aina ruukkuun, jossa sen voi talvettaa kellarissa.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi (kuva kesäkuulta)

 
Kokeilen netistä löytämääni vinkkiä kasvattamalla kotkansiipeä kesän ajan parissa isossa ruukussa. Kuvan ruukun vein jo ajat sitten sisäänkäynnin puolelle, koska sinne aurinko paistaa vasta illalla. Ideana on nauttia kotkansiivestä kesäkukkana ja siirtää syksyn tullen kasvi maahan. 

Alunperin ajattelin istuttaa kotkansiivet sekä keittiön että makkarin ikkunan edustan penkkeihin, joista kummastakin viime syksyisen kattorempan telineiden vuoksi kaivettiin kasveja pois. Ja koska muutenkin on ollut tarkoitus muuttaa ko. paikkojen kasvivalikoimaa. Makkaripenkkiin jäi ennestään siellä kasvaneita kotkansiipiä. Kesän myötä ne ovat alkaneet rehottamaan entistä enemmän, joten taidan luopua uusien kotkansiipien istuttamisesta. Saatan jopa kaivaa osan vanhoista pois. 

Amaranthus cruentus ’Velvet Curtains’ - Purppurarevonhäntä

Kuvan kasvin olen esikasvattanut Velvet Curtains -purppurarevonhäntänä. Se tämä kasvi tuskin on, mutta ei haittaa. Yksi ainoa taimi lähti kasvuun. Tyrkkäsin sen jättiverbenan kanssa samaan isoon ruukkuun. Kun oli niin onnettoman pieni. Ajattelin, että tuokoon siinä vähän vehreyttä hujopiksi kasvavan jättiverbenan kaverina. Kääpiöstä kasvoikin tuhti kasvi, joka on kukkinut kiitettävän ahkerasti.

Esikasvatin myös kahta erilaista värinokkosta. Niitä en ole muistanut edes kuvata, kun kiikutin paahteessa kituneet kasvin sisääntulon puolelle. Siellä kumpikin on pörhistynyt niin paljon, että saatanpa kasvattaa värinokkosia tulevinakin vuosina.

Pelargonium x hortonium Divas Rasberry Ripple

Itse kasvatetuista pelaguista talven yli selvisi Inspire Pinkit ja kuvan Rasberry Ripplet. Latvomalla monistin kumpiakin, joten ruukkuja on useampi. Varsinkin Rasberry Ripple on ahkera kukkija.

Lisäksi terassilla on valkoinen pelargonia, jonka olen saanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Muistaakseni se on Kronprinsesse Mary. Virpi-ystävältä sain komean inkalilja-juurakon, jonka istutin ruukkuun. Se lähti hyvin vihertymään, mutta kasvu on ollut hidasta. Nyt inkaliljassa on muutama nuppu. Toivottavasti saan juurakon talvetettua.

Krassi

Ei kesää ilman krasseja. Näitä kasvaa yhdessä isossa ruukussa pation toisessa päässä ja kahdessa laatikossa terassin kaiteella. Vyöryvät mukavasti maata kohti peittäen kohta koko seinämän. Huomasin ohi kulkiessani, että siemeniäkin alkaa olla jo runsaasti. Pitää muistaa kerätä niitä talteen. Niistä riittää kylvettävää ensi vuonna.

Parina edellisenä kesänä krasseihin on tullut mustia ötököitä, joista ei sinänsä ole ollut haittaa. Myös lehtiä syöviä toukkia oli viime kesänä. Nyt ei vielä ole näkynyt. Toivottavasti ei tulekaan.

Pelaguut ja lumihiutale 10.7.

Terassin kahdessa kukkalaatikossa ja työhuoneen ikkunan alla olevassa laatikossa on valkoista lumihiutaletta ja Rustan tarjouspelaguita. Arastelin istuttaa pelaguita näihin paikkoihin, koska kova sade osuu kumpaankin. Pelaguu tykkää paahteesta, mutta ei sateesta. Aika hyvin ovat pärjänneet ja kukkineet runsaasti. 

Terassilaatikoiden kukkia pääsee helposti hoitamaan ja nyppimään. Sen sijaan työhuoneen ikkunalaatikko on vaikeassa paikassa hoidon kannalta. Sinne onkin hankala keksiä kesäkukkia, jotka selviäisivät vähemmällä hoidolla.

Kerrottu petunia

Pergolan laatikoihin istutin tänäkin kesänä petunioita. Tällä kertaa kerrottua vaaleanpunaista kumpaankin laatikkoon. Ja laatikoiden päätyihin vähän erikoisemmat kaksiväriset petuniat. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, mutta myöhäistä se tässä vaiheessa on. Kerrottu petunia on selvästi yksinkertaista hidaskasvuisempi. Se näyttää olevan myös arempi sateelle. Onneksi tuohon osuu vain tuulen tuomat rankkasateet, joita ei sentään jokainen sade ole.

Jokakesäisenä villityksenä pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa myös kelloköynnöstä. Kolmas kelloköynnös on talon seinustalla. Kasvatin keväällä edellisvuosia vähemmän kelloköynnöksen taimia, mutta hyvin riittivät nämäkin. Kellarista ulos päästyään lehdet eivät tykänneet tuulesta ja auringosta, vaikka koitin parhaani mukaan suojata kasveja harsolla. Pian köynnökset tottuivat ulkoilmaan ja aloittivat kiipeämisen kohti korkeuksia. Yhtään nuppua en ole vielä löytänyt.

Pelar. Kronprinsesse Mary

Kello lähenee seitsemää tiistai-iltana. Ulkona on kunnon kesämyrsky tuulen viskoessa sadetta ikkunoihin. Parin tunnin päästä laitan uuden ruokasyötin loukkuun ja tonnikalan hajuisia jälkiä eri suuntiin. Jospa sade saisi Roopen hämärän tullen ulos piilostaan ja palaamaan takaisin. Sitä odotan ja toivon.

Apua, kissa karkuteillä!

 
14-vuotias Roope tuli meille hoitoon oman kotinsa muuton ajaksi. Roope on täysin sisäkissa, eikä se meilläkään ole aiemmillakaan hoitojaksoilla ollut lainkaan ulkona. Roope on myös varsin arka. Yleensä se on visusti piilossa pari-kolme ensimmäistä päivää. Suosituimpia paikkoja ovat kirjahyllyssä kirjojen takana, vierashuoneen päiväpeiton uumenissa tai makkarin lipaston nurkassa. Se käy hiekkalaatikolla ja syömässä yöllä. Jos se tulee esille talonväen hereilläoloaikaan, se hiipii matalana vatsa maata viistäen seinien vierustoilla. 

Emme luottaneet Roopen arkuuteen, vaan pidimme ovet ja ikkunat kiinni. Kunnes varhain torstaiaamuna avasin keittiön ikkunan päästääkseni lasissa pörräävän pimpparin ulos. Lähdin hakemaan takkahuoneesta tulitikkurasiaa pimpparin kiinni ottamista varten. Ikkuna jäi sentin pari raolleen. Palattuani takaisin ikkuna olikin avoinna maksiminsa eli noin 10 cm. Ihan heti en tajunnut Roopen hyödyntäneen tilaisuuden ja luikahtaneen ikkunasta ulos. Se ei ole meillä koskaan hyppinyt pöydille tai ikkunalaudoille. Kun se ylipäätään ei ole ollut näkyvissä. Huono puolustus, sillä kissan kanssa on aina varauduttava kaikkeen. Koska en heti tajunnut asiaa, en myöskään tiedä, mihin suuntaan kissa pihalla lähti.

Epäuskoisina käänsimme talon joka kolkan nurin ajatuksella, että Roope sittenkin olisi luikahtanut jonnekin piiloon. Aika pian tajusimme, ettei Roopea sisältä löydy. Siitä huolimatta olen tutkinut säännöllisin välein kirjahyllyn taustan, nurkat, mahdolliset ja mahdottomat kaapit ja laatikot. Josko ihme olisi sittenkin tapahtunut. Ei ole.

Olemme kiertäneet kerta toisensa jälkeen pihan puskat, aitojen aluset, puuvajan, ojat ja naapurustot. Ei kissaa. Ei jälkeäkään. Hain netistä tietoa ja neuvoa, jota löysinkin paljon. Karkurit.fi -sivustolla on kootusti runsaasti hyödyllisiä vinkkejä. Laitoin ilmoitukset netin sivustoille. Soitin Viikin löytöeläintaloon, jonne alueemme karkulaiset viedään. Soitin lähialueen kissahotelleihin kysyäkseni, onko sinne kenties tullut löytökissoja ja tiedottaakseni katoamisesta. Jaoin lähes 100 postilaatikkoon kuvallisen katoamisilmoituksen, joita kiinnitin myös sähkökaappeihin ja pylväisiin. 

 
Naapureita ja ohikulkijoita on informoitu, lähimetsiä ja tienoita koluttu. Naapurit ovat tutkineet omien pihojensa puskia, piharakennusten ja terassien alustoja. Vastapäinen naapuri jopa kiinnitti pihalleen riistakameran. Illan hämärryttyä ja öisin olemme kiertäneet taskulampun kanssa, koska kissan silmät näkyvät hyvin taskulampun valossa.

Etsimistä hankaloittaa se, ettei tämän kissan käyttäytymisestä ulkona ole kokemusta. Kun se ei sisälläkään tule kutsusta luo, tulisiko se pelottavan oudossa ulkotilassa?

Roopen kantokoppa on sisäänkäynnin terassilla, jotta kissa pihaan tultuaan löytäisi tutun hajun. Sille on tarjolla vettä ja raksuja. Olen laittanut moneen erilaiseen paikkaan hajumerkkejä houkuttelemaan kissaa. Ikkuna on auki yötä päivää, jos kissa keksii palata samaa reittiä takaisin. Olemme nukkuneet Ukkokullan kanssa vuorotellen toisen päivystäessä avoimen ulko-oven tai autotallin oven tienoilla. 

Otin myös yhteyttä Vainu Eläinetsijäkoirat ry:een. Sieltä olemme saaneet paljon asiantuntevia neuvoja ja apua. Saimme yhteyshenkilöksi kissakoordinaattorin, joka on todella aidosti ratkomassa huoltamme. 

Lauantai-iltana päädyimme kokeilemaan kissan loukutusta. Aluksi loukku on omalla pihalla. Myöhemmin harkitsemme loukun siirtämistä esimerkiksi lähellä olevan kissatalouden pihaan.

Asiantuntijan mukaan ulkona liikkumiseen tottumattomat sisäkissat eivät kauas mene. Ne piiloutuvat lähistölle johonkin turvalliseksi katsomaansa koloon jopa useiksi päiviksi. Jossain vaiheessa jano, nälkä ja ehkä myös uteliaisuus laittavat ne liikkeelle. Usein lähtö ajoittuu iltaan, yöhön tai varhaiseen aamuaikaan. 

 
Voitte uskoa, että olen huolesta sekaisin. Tilannetta pahentaa, että olemme kadottaneet toisen ihmisen lemmikin. Tapaus on jo tehnyt railon ihmissuhteisiin, eikä se tule umpeutumaan. Olen todella kiukkuinen itselleni, etten pikkutarkkana ihmisenä toiminut tapojeni mukaisesti viimeiseen pilkkuun saakka eli toheloin keittiön ikkunan kanssa.

Energiani menee nyt kissan etsimiseen ja kaikkien mahdollisten toimenpiteiden tekemiseen sen eteen, että kissa löytyy. Muu elämä on pakostikin tauolla. Pelottaa, että tästä syntyy ratkeamaton mysteeri. Ettei kissa palaa eikä sitä löydy. Kissakoordinaattorin mukaan nyt auttaa parhaiten kärsivällisyys. On vain jaksettava odottaa ja luottaa kissan paluuseen.

Olen äärimmäisen pahoillani tapahtuneesta.

 

Ihme ja kumma

Papaver somniferum - Pioniunikko

 

Suhtaudun kaksijakoisesti pioniunikoihin. Tykkään niistä ilman muuta, ja haluaisin runsaan kasvuston, mielellään vielä erilaisia täydentämään toinen toisiaan. Jostain syystä meille ei pioniunikoiden kanssa ole syntynyt luotettavaa suhdetta. Kylvän sitten suoraan, esikasvatan tai mitä tahansa, eivät tunnu itävän. Tai jos itävätkin, vain muutaman yksilön voimin.

Papaver - Unikko

 
Aloituskuvan tummahipiäinen rimssuhelma ja tämä räjähtänyt punainen ovat luultavasti viime vuonna tai keväällä penkkiin tyhjentämieni siemenpussien aikaansaannoksia. Sen verran luupäinen ihminen olen, että takuuvarmasti sorrun kaupassa hienojen siemenpussukoiden äärellä kantamaan kotiin myös pioniunikoita. Eihän sitä tiedä, josko jonain kesänä ne yllättävät minut ryhtyen kasvamaan ja kukoistamaan ennennäkemättömällä voimalla.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Tämä lilakukkainen pioniunikko on poikkeus muiden joukossa. En enää muista, keneltä siemenet sain. Blogiarvontaan siemenet liittyvät, mutta oliko pussukan lähettäjä Mielen lumoa -blogin Intianminttu, Saran mökissä ja puutarhassa vaiko joku muu? Tieto löytyy jostain arkistojeni uumenista, jos vain ehtisin ja viitsisin sen sieltä kaivaa.

Tästä pioniunikosta esikasvatin joitakin siemeniä ikkunalaudalla ja istutin myöhemmin puutarhaan. Pam, siitäkös se innostui ja nyt nuppupalluroita ilmestyy mitä kummallisimmista paikoista. Osan annan kasvaa, kukoistaa ja siementää. Osan kitken pikkuisina taimina pois.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä

Siemenkirjeitä on bloggarien kesken kiertänyt parikin kertaa. Yhdellä kierroksella sain ruusunätkelmän siemeniä. Muistaakseni Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta. Voin olla väärässäkin. Sain siemenet itämään kelvollisiksi taimiksi, jotka pääsivät Syyspenkkiin lähelle koristeomena Musta Rudolfia. Seuraavana keväänä ei ruusunätkelmää enää näkynytkään ja unohdin sen. Kunnes tänä kesänä huomasin hempeän vaaleanpunaisen ruusunätkelmän halailevan Musta Rudolfia. Söpö pariskunta, jolle toivotan sopuisia yhteiselon päiviä jatkossakin.

Parthenocissus - Villiviini

Pari vuotta sitten kaivoin talon autotallipäädyn seinustalta istutusalueen kokonaan pois ja yhdistin sen kivituhkakäytävään. Kapea alue nappasi osan kulkuväylästä, eikä muutenkaan ollut istutuksineen mikään kaunistus. Villiviini kasvoi seinustalla, mutta jostain syystä ei koskaan jaksanut nousta kovin korkealle. Olla möllötti, mutta ei kuollut poiskaan. Sain sen ylös hyvin juurineen ja istutin terassinkulmalle. Uudessa paikassa villiviini osoitti heti viihtymisen merkkejä. Se on kasvanut kivasti. Tänä kesänä se myös kukkii ensimmäisen kerran.

En oikein tiedä, mikä villiviini tämä on? Minusta se ei ole säleikkövilliviini, mutta ei myöskään imukärhivilliviini. Siinä on joitakin tarttuvia kärhiä, mutta ei lainkaan siten, kuin esimerkiksi alapihan aidassa kasvavissa imukärhivilliviineissä. Lukijoiden joukosta löytyy varmasti viisaita tietäjiä. Ehkä ikioma Lady Attenboroughimme eli Saaripalstan Saila osaa lausua painavia mielipiteitä aiheesta?

Pioni ja ketoneilikka

Kurgaanin laidalle vuosi sitten istutetut pionit eivät tänä vuonna kuki. Omin kukin. Sen sijaan pionit päättivät tehdä yhteistyötä  ketoneilikan kanssa siten, että pioni hoitaa lehdet ja ketoneilikka kukkaosuuden. Ketoneilikkaa kasvaa enemmän pionista oikealla. Millähän ilveellä pioni on saanut houkuteltua muutaman ketoneilikan luokseen?

Allium Hair

Puutarhani laukat kukkivat tänä kesänä aika vaatimattomasti. Tosin en ole pariin vuoteen uusia suuressa määrin edes istuttanut. Muutama Purple Sensation on noussut uskollisesti ja parissa paikassa pallolaukat. Hairia istutin 10 kappaletta monta vuotta sitten. Alkujaankaan niistä ei moni noussut. Yksi ainokainen tahtoo tulla esiin joka vuosi.

Knautia arvensis - Ruusuruoho

Etelänruusuruohoa kasvatin muutama vuosi sitten siemenestä ja istutin taimet Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siirsin ruusuruohot alapihalle pari vuotta sitten. Siellä niitä ei näy ei kuulu. Sen sijaan Kivipenkistä nousee tänä kesänä useampi ruusuruoho. Ilmeisesti multaan jäi sittenkin juurenpaloja tai siemeniä. Kasvakoon Kivipenkissä, kun se näyttää miellyttävän enemmän.

Joku lilja, vaan mikä?

Tällainen kasvi nousi Kiemurapenkin päähän, Accolade-kirsikan viereen. Joku lilja tämä taitaa olla, mutta istutustiedoissani on tämän suhteen iso aukko. Kukka muistuttaa nuokkutähdikkiä ja isotähtihyasinttia. Kumpaakin pihallani on ja ne ovat kukkineet ajat sitten.

Maissi

Popcorn-pussista ruukkumultaan sirotellut maissit rehottavat valtoimenaan. Kivan näköinen ja vehreä kesäkukka vaivattomasti. Muutaman sentin kokoisina itäneet taimet kiinnostivat lintuja, jotka kävivät nyppimässä kasvustoa levittäen niitä sitten pitkin patiota. Laitoin ruukun päälle verkon siksi aikaa, kunnes taimet kasvoivat vähän isommiksi. Silloin linnut jättivät ne rauhaan.

Ensi kesänä laitan pienemmän eron poppareita pienempiin ruukkuihin, koska niiden sijoittaminen on helpompaa. Nettikeskustelujen mukaan popparit ehtivät itää vieläkin, jos haluaa loppukesäksi vihreyttä kesäkukka-asetelmiin.

Maljaköynnös

Ostin toukokuun lopussa Rustan puutarhapuolelta edullisesti puolikuolleen maljaköynnöksen. Kokeilin, josko saisin kasvin virkistymään ja mikä parasta, myös kukkimaan. Istutin köynnöksen isoon rautapataan ja sen juurelle valkoista miljoonakelloa. Padan sijoitin sateelta suojaan, sillä padan pohjassa ei ole reikiä. Parina kesänä samaisessa padassa on kasvanut mm. krassia, jotka sitten sateiden osuessa ovat "purjehtineet" krassimanalan maille.

Maljaköynnös virkistyi. Se on kasvattanut versojaan ja alkanut myös kukkimaan. Koitan talvettaa köynnöksen sisällä, jotta siitä olisi iloa myös ensi kesänä.

Malva alcea - Ruusumalva

Monen muun kasvin lailla malva kärsi viime talvesta. Parissa paikassa se kuitenkin heräsi kasvuun ja kukintaan. Kummassakin heräämispaikassa malva kasvaa penkin laidassa, jonka johdosta kasvi tuppaa kaatumaan ja röhnöttämään käytävällä. Taidan ainakin toisen siirtää  paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja paremmat olosuhteet.

Punaherukka

Herukat on kerätty, keitetty mehuksi ja pakastettu. Marjojen poimiminen on hikistä hommaa, vaikka emme kaikkein paahteisimpaan aikaan puskissa olleetkaan. Kolme isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka saatiin tyhjennettyä kahden päivän aikana.

Mehutalkoisiin tuli pakollinen tauko, kun vanha Hackmannin mehumaija ei käynytkään induktioliedelle. Naapurikylän marketista löytyi 8-litrainen teräsmehustin, joka on itse asiassa hieman pienemmästä koostaan johtuen paljon näppärämpi käsitellä. Täytynee kiikuttaa vanha, mutta edelleen hyväkuntoinen mehumaija SPR:n Konttiin. Tuttavapiiristä sille ei löydy ottajaa, mutta kaipa joku muukin edelleen marjojaan mehuksi keittää? 

Nyt on sadevesitynnyri toisellakin nurkalla.

Muutama päivä on taas mennyt varsin paahteisissa merkeissä. Yöksi on luvassa ukkoskuuroja, joten kasvien ei tarvinne pitkään kuivuudesta kärsiä. Kasvimaalle ja kesäkukille on riittänyt edellisten sateiden vettä. Nyt toinen sadevesitynnyri on tyhjä ja liitetty rännirosvoon vastaanottamaan lisää taivaallista kasteluvettä.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

 

Tälle kesälle on kertynyt monenlaista hässäkkää, joka vie aikaa puutarhommilta. Jospa sitten taas talvella vedetään lonkkaa ja kerätään energiaa. Nyt mennään tukka putkella milloin mihinkin suuntaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kärhöjä, kissoja ja sadekuuroja

Clematis Rouge Cardinal

 
Pionien lopettaessa kukintaansa vuoroon astuvat kärhöt. Toistuvat rankkasateet ovat hakanneet kukintoja, mutta ihmeen hyvin nämä kestävät jatkuvan terälehtiinsä ja nuppuihinsa kohdistuvan rummutuksen. 

Clematis Multi Blue

Sekä ylemmän kuvan Rouge Cardinalin että tämän Multi Bluen olen istuttanut 2013. Ilmeisesti ne ovat asuinpaikkaansa tyytyväisiä, sillä kukinta on runsasta ja kasvu rehevää. 

Minun pihassani yksikään loistokärhö ei ole ollut parhaimmillaan ensimmäisinä vuosinaan. Olen onnesta soikeana, että ylipäätään heräävät keväällä ja tekevät kukan tai kaksi. Siksipä pyörin ahkerasti Rouge Cardinalin ja Multi Bluen ympärillä taivastelemassa niiden lautasen kokoisia kukkia.

Clematis Hagley Hybrid

Toinen Hagley Hybrid heitti henkensä viime talvena. Sen sijaan tämä vuotta vanhempi, 2018 istutettu on virkeä ja kukkii kivasti.

Monet kärhöni ovat entisen Honkkarin tarjousköynnöksiä. Olen istuttanut ne kesäksi ruukkuun juuria kasvattamaan ja siirtänyt loppukesästä tai syksyllä maahan. Tarjouskärhöissä valikoima on usein rajallinen, eikä nimilappu välttämättä takaa kasvin oikeaa nimeä. Tästä syystä joitakin kärhöjä on tullut puutarhaani kaksin kappalein.

Clematis Pink Fantasy

Pikkupuutarhan Pink Fantasyn olen istuttanut 2016. Tänä kesänä se kasvaa ja kukkii innokkaasti. Sen kaikki nuput aukeavat korkeuksiin, joten kuvaaminen on vähän vaikeaa. Pitäisi raahata tikkaat Kärhöpolulle, jotta pääsisi tiirailemaan kukkia ilman zoomaamista.

Edelleen harmittelen, etten leikannut keväällä samaisen tuen molemmin puolin kasvavien alppikärhöjen versoja kokonaan pois. Jänis napsi talvella köynnökset tyvestä poikki. Pari elävää versoa jäi, mutta ylempänä olevasta ruskeasta oksasotkusta ei ottanut selvää, mikä elää, mikä ei. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi laittaa kaikki matalaksi ja antaa köynnösten kasvaa uudenuutukaisina. Kevään kukinta oli joka tapauksessa lähes kokonaan menetetty.

Clematis Aljonushka

Vuosi sitten ylös kaivettu ja uuteen paikkaan siirretty Aljonushka kukkii sekin. Myös vanhaan paikkaan vahingossa jääneestä osuudesta noussut verso on päättänyt kukkia. Aljonushka on siis varsin sitkeä kärhö, joka ei pienestä hätkähdä. Istutin Aljonushkan 2015, joten sillä on ollut aikaa kasvaa melkoiseksi pöheiköksi. Nyt se minun mielenmuutokseni vuoksi joutuu aloittamaan kasvumatkansa uudelleen.

Nimetön kärhö

Kasvihuoneen vieressä kasvavan tuijan edessä nousee vuosi toisensa jälkeen lilakukkainen kärhö, jolle minulla ei ole nimeä. Olen ostanut tämän keväällä 2015 Princess Dianana tai Katena, mikä se ei ole. Kuten kaikki huomaavat. Kuvassa on kärhön tämän kesän ensimmäinen kukka. Nyt jo kuihtumassa. Kukka ei todellakaan ole kovin suuri, vaikka kuvasta sellaisen vaikutelman saakin. Näitä pikkuisia "jalkarättejä" on kukinnan päästyä vauhtiin runsaasti. Tällä kärhöllä riittää kasvussa vauhtia ja korkeutta. Tuen korkeus on runsas kaksi metriä, mikä ei kärhölle riitä. Siellä se köynnös huitelee taas tuijan latvuksissa.

Clematis Mme Julia Correvon

Luulin Syreenipenkin Julia Correvonin menehtyneen talven aikana, mutta niin vain se nousi ja nyt jo pukkaa ensimmäisiä nuppujaan. Samoin tekevät Pikkupuutarhan Kärhöpolun Princess Kate ja Ville de Lyon. Myös alapihan Ruusupenkin Princess Diana on virkeä, mutta toistaiseksi siinä ei näy nuppuja. Dianan istutin vuosi sitten, joten ehkäpä hän keskittyy juurien vahvistamiseen.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Keväällä 2016 istuttamani lumikärhö on myös aloittanut kukintansa. Vuosi sitten pähkäilin, voisinko leikata tämän kärhön matalaksi. Se nimittäin on kasvanut melkoiseksi risukasaksi, josta osa tietenkin kesän lähestyessä vihertyy. Yläosiin jää kuitenkin vuosi vuodelta enemmän kuivia versoja, joista muodostuu ajan mittaan kasvia rumentava pöheikkö. 

Keväällä rohkenin saksia lumikärhöä, mutta edelleenkin sieltä täältä rääppien. Leikatessa nousee aina pelko, että vahingoitan kasvia peruuttamattomasti. Lumikärhö kukkii saman vuoden versoilla. Kokemus on osoittanut, että versoja kasvaa vauhdilla takaamaan loistavan kukinnan. Pentti Alangon mukaan lumikärhön voi leikata metrin korkeudelta. Jospa ensi vuonna rohkeutta riittäisi enemmän.

Ukkonen lähestyy 14.7...

Kuten totesin, olemme saaneet vettä usein ja paljon. Käytännössä edellisen puolentoista viikon aikana lähes jokaisena päivänä on satanut, parhaimmillaan kuuro toisensa jälkeen. Eipä ole tarvinnut kastelukannuja kantaa. Vettä on tarvinnut antaa lähinnä kasvihuoneessa parille kastelujärjestelmän ulkopuolella olevalle ruukulle ja sateelta suojassa oleville kesäkukille. Kuvassa näkyy alapihan nurmikolla kiemurteleva letku, jonka voisi aivan hyvin kerätä sivuun.

...ukkosen myötä saapuu myös rankkasade.

Torstai 14.7. taitaa olla tähän saakka sateisin vuorokausi. Heräsin torstaivastaisena yönä pariinkin otteeseen melkoiseen kohinaan. Helteen jälkeen on ollut mukava nukkua ikkuna auki. Rankkasateeseen herätessä nousee mieleen, millaisia tuhoja mahdollisesti aamulla pihalla kohtaan. Mitään ihmeellisiä vahinkoja ei ole kuitenkaan tapahtunut. Maata kohti kumartuneet kasvitkin nousevat, kunhan niistä ravistaa suurimmat pisarat pois.

Sademäärät 13.-14.7.

Nappasin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta kuvan keskiviikko-torstain sademääristä. Rännirosvot täyttivät sadevesitynnyrit hetkessä ja nyt sadevedet on pitänyt juoksuttaa salaojakaivoihin. Harmillista, ettei sadevettä voi säilöä kovin paljoa mahdollisia kuivia jaksoja varten. Kun vettä tulee taivaalta yllin kyllin, ei ilmaista kasteluvettä tarvitse sammioista kasveille kantaa.

Loki ja Nemo päivätorkuilla

Tähän saakka kesä on ollut täynnä jos jonkinlaista hässäkkää. Ikkunaremontti on hyvällä mallilla, mutta tekemistä sillä saralla edelleen riittää. Ikkunapellit odottavat vuoroaan seuraavina kohteina.Työhuoneen vanha rullaverho vaihtuu sälekaihtimeen.

Nemo ja Loki olivat hoidossa vajaan kaksi viikkoa. Suojasin sohvat lakanoilla, sillä kahden  kissan loikoiluista jää karvamuistot joka paikkaan. Veljenvaimo muuttaa uuteen kotiin, joten hänen Roopensa tulee muuttoruljanssin alta meille hoitoon. Roope on arka kissa eli todennäköisesti saamme nukkua yömme kohtalaisen hyvin. Nemo halusi hellyyttä ja rapsutuksia myös yöaikaan, mikä aiheutti meille tilapäisen univajeen. Nemo ei myöskään siedä suljettuja ovia ja ikkunoita. Edes yöllä, josta syystä se kävi moneen kertaan tassuttamassa ikkunankahvaa - äänekkäästi.

Kesämalvikki

Sadekuurojen, kunnostusprojektien ja kissanhoidon lomassa puutarha on jäänyt liiaksikin oman onnensa nojaan. Muutaman pätkän olen saanut kitkettyä, mikä onkin hoitunut ilahduttavan näppärästi mullan ollessa litimärkää. Aina ohi kulkiessa tulee laitettua tuki jollekin ja nipsaistua kesäkukista kuihtuneita pois. 

Pian pitäisi ehtiä leikata omenapuiden vesiversoja. Herukoidenkin poiminta ja mehunkeitto alkaa olla käsillä. Hyvin ehtii ja valmista tulee, kunhan malttaisin lopettaa tekemättömistä töistä stressaamisen.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Tekstin muotoilu täällä bloggerissa kiukuttelee taas kunnolla. En saa mieleistäni fontin kokoa tasaisesti joka paikkaan, vaikka kuinka tyhjennän muotoilun ja teen sen uudelleen. Myös kommenttien julkaisussa on ollut häikkää niin omassa kuin muidenkin blogiin kommentoidessa. Ehkä blogger on lomatunnelmissa. Onneksi homma pääosin toimii.

Krassi

 
Nauttikaamme näistä heinäkuun päivistä.