Saiskos olla vähän vettä?

 

Eipä ole tämän elokuun aikana tarvinnut pihamaalla tanssia sateita kutsuakseen. Ihan on ilmankin vettä roiminut taivaalta harva se päivä. Varhain sunnuntaiaamuna pihalla kohisi kuin kiehuvassa perunakattilassa konsanaan. Aurinko nousi, mutta päivä ei suinkaan valjennut. Niin oli pimeää, että aamupala piti syödä lamppujen loisteessa.

Merkitsen puutarhakalenteriini kulloisenkin päivän säästä tärkeimmät pointit. Paistaako aurinko vai sataako vettä, paljonko asteita. Kalenterin mukaan vesisateita on tullut lähes päivittäin. Kun sitten katson Ilmatieteenlaitoksen meitä lähimmän (7.3 km:n päässä asuinpaikastamme) mittausaseman tietoja, ei mukamas meillä niin paljon olekaan satanut. Kertoo siitä, kuinka paikallisia sadekuurot voivat olla. Ukkokulta irroitti sadevesitynnyrit RänniRosvosta, koska piripinnassa ne ovat ilman lisävesiäkin.

Jos on satanut koko elokuun, niin tänä viimeisenä sunnuntaina suorastaan yli äyräiden. Saiskos olla vähän vettä sullekin?

Kolme perättäistä kuivaa kesää on ollut liikaa etupihan Bermudan kasveille. Aluetta reunustavat vanhat kuunliljat ovat yllättäen pärjänneet oikein hyvin. Sen sijaan jaloangervot ovat kitukasvuisia, eivätkä kuki kovinkaan hyvin. Syysleimut piristyivät heinäkuussa alkaneista sateista. Elokuun sateet ovatkin sitten rummuttaneet kukinnot pitkin pituuttaan.

Olen kovasti miettinyt perennojen korvaamista jollain muulla kasviryhmällä. Ongelma on siinä, että juuri tuohon on talvella kolattava lumi sisäänkäynnistä. Ei voi siis ajatella pensaita, eikä havuja.

Sateiden ansiosta sienisadon pitäisi olla oikein hyvä. Meillä ei vaan kasva kantarelleja eikä suppiksia omassa pihassa. Sen sijaan kaikenlaisia muita sieniä putkahtelee kasvuston lomassa. Useimmiten sienet ilmestyvät paikkoihin, joissa lähistöllä on aiemmin kasvaneiden puiden kantoja. Myös kuorikatteeseen sieniä nousee helposti. Riesaa näistä ei ainakaan toistaiseksi ole tullut. Jotkut poistan rikkojen kera, osa mätänee itsestään.

Oman puutarhan satokausi jatkuu edelleen. Nostin viimeisen erän porkkanoita. Valtaosa oli suoria ja kauniita sekä herkullisen makuisia. Muutama halusi olla vähän erilainen porkkana.

Näitä villisti kasvaneita porkkanoita voisi käyttää uudenvuoden tinan tapaan vaikkapa tulevan talven sään ennustamiseen. "Kylmää on tiedossa, kun porkkana seisoo jalat ristissä bussipysäkillä."

Kurpitsoista tulikin sitten luultua parempi sato. Kesäkurpitsoja on syöty ja pari toin lauantaina kasvimaalta keittiöön. Kukkia on edelleen, mutta ehtivätkö vielä kypsyä? Muutama pyöreä kurpitsa jatkaa kasvua ja kypsymistä. Yhdestä ajattelin laittaa ruokaa maanantaina. Löysinpä pari spagettikurpitsaakin, vaikka kuvittelin taimien kuolleen pois. Sieltä ne löytyivät kesäkurpitsojen viereltä.

Ohutkuorinen Huvitus tuotti odotettua paremman sadon. Aika paljon noita omppuja on tullut laitettua kompostoriin, koska niissä on monenlaisia vaurioita ja muumiotautia. Kuvassa taustalla näkyy yksi omppu, joka on pian kompostikunnossa. Reiästä kömpi esiin ampiainen.

Huvitus on hyvänmakuinen, joskaan säilytystä se ei pitkään kestä. Niinpä pilkoin tämänkin korillisen pakkaseen talviseksi materiaaliksi leivontaan tai mitä nyt ompuista keksinkään tehdä.

Aronia

Aronioita on taas paljon. Joinakin vuosina kerään marjat ja yhdistän niitä esimerkiksi muihin puutarhamarjoihin tai omenoihin mehuna ja/tai hillona. Nyt olen kahden vaiheilla, jätänkö  marjat puskiin, kun pakastin alkaa olla jo pullollaan. Rastaat telmivät aroniapuskissa aktiivisesti. Säikäyttävät ohikulkijan sydänjuuria myöten pelmahtaessaan äänekkäästi ilmoille. 

Viiniköynnös Zilga

Zilga-viinirypäleitä kypsyy nyt vauhdilla. Veikkaan saavani satoa parin ämpärillisen verran. Zilga on ihan hyvän makuinen, mutta rypäleen sisällä olevan kiven vuoksi niitä ei kovin paljon putkeen tule syötyä. Pitäisi istua pensaiden vieressä tai ämpäri sylissä, jotta voisi sylkeä kiven suoraan suusta pois. 

Keitän rypäleet mehuksi. Osasta mehua teen hyytelöä.

Symphyotrichum novi-belgii - Syysasteri

Lilakukkainen syysasteri on aloittamassa kukintaansa. Tämä ehtii yleensä joka vuosi kukkimaan. Myös lilan vierellä kasvava valkoinen on pian vuorossa. Sen sijaan alapihan vaaleanpunainen Patricia Ballard tuskin tänäkään vuotena ehtii avata nuppujaan. Kun  kaikissa ei vielä edes nuppuja ole.

Törmäsin netissä keskusteluun, jossa ihmeteltiin syysastereiden kukkimattomuutta. Eräs keskustelija totesi, että hyvin suuri osa syksyisiin istutuksiin myytävistä syysastereista on saatu kukkivaksi kasvusääteillä (.Kasvunsääteillä voidaan vaikuttaa kasvuun, kukinnan ajoittumiseen, hedelmän kehitykseen ja kypsymiseen sekä taudinkestävyyteen.) Seuraavana vuonna ne kasvavat alkuperäiseen kokoonsa, mutta eivät ehdi kukkia. Näin puutarhassa on sitten asteri viherkasvina.

Tuo keskustelu vahvisti ajatustani, että poistan vähitellen koko Patrician penkistä. Se on levinnyt turhankin laajalle ja siinä ohessa vienyt tilan ja energian muilta kasveilta. Minua surettaa hävittää kasveja, mutta rajallisen tilan vuoksi on turha vaalia sellaisia, joista ei ole iloa.

Rosa rugosa 'Sävel', takana Clematis Aljonushka

Jokin aika sitten muistin ja ehdin vihdoin leikata pensasruusuista kuihtuneet kukinnot pois. Uusia nuppuja on ilmestynyt kivasti avautumaan. Sävel on ylipäätään ahkera kukkija.

Rosa rugosa 'Sointu'

Sointu koittaa laittaa Säveltä paremmaksi. Neilikkaruusu on kolmas aktiivinen kukkija ja niinikään tehostaa nupputuotantoa kuihtuneiden leikkaamisen jälkeen.

Rosa Therese Bougnet

Minun piti leikata Teresanruusu keväällä kunnolla, mutta aloinkin tehtävässä arkailla. Leikkasin vain muutaman oksan matalaksi. Leikattujen oksien tilalle on kasvanut kauniin vankkoja ja kukkivia uusia oksia. Sen sijaan leikkaamattomat oksat ovat korkeita ja rankkasateissa kaartuvat ja kaatuvat lähes maahan saakka. Jouduin virittämään kunnon tuen teresanruusulle, jotta se pysyisi paremmin pystyssä. 

Ensi keväänä ei siis parane arastella leikkuussa. Useampi korkeaksi kasvanut, vanha oksa on leikattava. Sama pätee myös Säveleen ja Sointuun.

Kosmoskukat

Kasvimaan kosmokset ovat tykänneet sateista. Ne pysyvät hyvin pystyssä ja kukkivat ahkerasti. Nämä ansaitsevat paikkansa puutarhassani ihan joka kesä.

Syklaami

Vielä muutama päivä elokuuta jäljellä ja lämpöäkin näyttää edelleen riittävän. Eiköhän se aurinkokin kohta taas näyttäydy. Iloa päiviinne, sateisiinkin!

 

Loppukesää eletään

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

 

Kukinnan heinäkuussa aloittanut syysvuokko yritti kaiketi vihjailla, että kesä oli sitten tässä. Ei ole, en suostu siihen ajatukseen vielä. Siitäkään huolimatta, että sateita tulee harva se päivä ja sateessa lämpötila jää reilusti alle kahdenkympin. Hiekkarannalla löhöileviä tietenkin harmittaa, mutta voihan kesä olla paljon muutakin kuin bikinielämää.

Anemone hybrida 'Honorine Jobert' - Tarhasyysvuokko

Yllätykseksi ja iloksi löysin nupun myös vuosi sitten Pikkupuutarhan Muuripenkkiin istutetusta syysvuokosta. Koko kasvi on vielä pikkuinen, ei edes eskari-ikäinen. Seuraavaksi onkin huolehdittava tämän syysvuokon elinpiirin raivauksesta, sillä maahumala uhkaa kovasti valloittaa tilaa. Kuten se tekee monessa muussakin paikassa puutarhassani, mutta erityisesti Pikkupuutarhassa. Monen mielestä ihastuttava köynnös vaikka kesäkukkaruukussa. Toki sitäkin, mutta maassa raivostuttavan aktiivinen leviäjä.

Thalictrum delavayi 'Elin' - Jaloängelmä

Muutama vuosi sitten innostuin istuttamaan erilaisia jaloängelmiä. Näihin kaunottariin ihastuin muutamien blogien kuvia katsellessani. Kesällä 2020 hankkimani ängelmät merkitsin mielestäni tarkasti. Sitten ryhdyin tapani mukaan ängelmien asuttamaa penkkiä mylläämään uuteen uskoon ja siinä ohessa nimikyltit menivät iloisesti sekaisin.

Veikkaan kuvan jaloängelmää Eliniksi, mutta saatan olla väärässäkin. Tämän kukintaa jaksan käydä ihastelemassa. Hentona kasvina se saattaisi jäädä muiden jalkoihin, mutta aika korkeaksi kasvavana onnistuu saamaan huomiota osakseen. Kuvaaminen sen sijaan on hankalaa, varsinkin tuulessa.

Hydrangea paniculata Mustila - Mustilanhortensia

Syyshortensiat eivät petä, eivät tänäkään kesänä. Niiden kukinta kuuluu loppukesän kohokohtiin. Mustilanhortensia aloittaa meillä kukinnan yleensä ensimmäisenä.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vanille Fraisessa on runsaasti kukkaterttuja, joskin minusta tavallista pienempiä. Leikkaan joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois. Samalla myös ohuemmat ja heikot oksat ja joitakin korkeaksi kasvaneita oksia myös lyhennän. Näin kukkien pitäisi kasvaa suuriksi. Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla.

Kunhan Vanillen kukat alkavat punastua, pyörin sen ympärillä kameran kanssa taas ahkerasti. Kuten joka vuosi. En kyllästy.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vim's Red kasvaa Vanillen kaverina. Vimsin kukkatertut ovat Vanillen kartiomaisia litteämpiä. Kukkiin on jo tulossa väriä. Myöhemmin syksyllä kukat ovat viininpunaisia.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Grandiflora on jo iso puska. Kaatosade hakkasi sen alimmaisia oksia istutusalueen päälle, mutta sieltä ne nousivat sadepisaroiden kuivuttua. 

Echinacea purpurea - Punahattu

 
Kiemurapenkissä punahatut ovat viihtyneet jo aika monta vuotta. Ensimmäisen ostin taimena, muut olen kasvattanut siemenestä. Luultavasti nämä punaiset ovat Magnusta. Valkoiset White Swania. Hermoilen joka vuosi alkukesästä, ovatko punahatut kadonneet. Sieltä ne nousevat hitaasti mutta varmasti. 

Taustalla pitkävartiseksi kasvanut nuokkuluppio kaatuilee muiden päälle. Siksi olen koittanut sitä tukea niin metallikaarilla kuin muilla tavoin. Nuokkuluppio olisi varmaan parhaimmillaan ihan omana istutuksenaan. Enpä sitä istuttaessani tullut ajatelleeksi, kuinka reheväksi se kasvaa. Laitetaan mietintämyssyyn sen mahdollinen siirto.

Kanttausurakka on edennyt hyvin. Pari pätkää pitäisi vielä huoltaa. Kuvassa näkyvän Kotikiven katsojan puoleiselta tyveltä siirsin varjorikot toisaalle, sillä tuossa ne eivät viihtyneet. Ei siinä tunnu viihtyvän mikään muukaan. Aidan takana kasvava koivu lienee yksi nesteen ja energian muilta ryöväävä kasvi. Varastoin paikalle toistaiseksi irtokiviä. 

Kiven "kärjen" kohdalla näkyy hivenen vihreää. Sinne laitoin Kiemurapenkin mylläyksessä yli jäänyttä reunuspäivänkakkaraa. Tästä kuvasta on jo viikko. Nyt reunuspäivänkakkarat ovat juurtuneet ja pukkaavat jo nuppujakin. Siinä vasta sisukas kasvi.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiakin muutti uuteen paikkaan. Aiemmin se kasvoi syysomenan lähellä. Paikka oli minusta huono monestakin syystä. Omenapuiden alle ja läheisyyteen ei parane istuttaa kasveja, joiden päälle ei soisi vahingossakaan astuvansa. Omppupuita on päästävä hoitamaan ja omppuja keräämään. 

Safiirihortensia on kesän aikana kasvanut muhkeaksi puskaksi. Kukkia siihen tuskin nytkään tulee, sillä kaikki sen versot ovat tämän vuoden kasvustoa. Toivon uuden paikan olevan suojaisampi, jolloin vanhat oksat saattavat talvehtia paremmin. Näin kukillekin on paremmat mahdollisuudet. Uudessa paikassa safiirihortensian suojaaminen jäniksiltä on myös helpompaa.

Mentha x rotundifolia - Omenaminttu

Siihen nähden, etten ole tällä kasvukaudella kovin montaa kertaa puutarhamyymälöissä käynyt, on istutettavaa riittänyt. Luetteloni mukaan olen istuttanut 33 uutta kasvia, osaa useampi samanlainen. Kahdeksan istutetuista on ollut itse siemenestä kasvattamiani.

Siirrettyjä luettelossani on 31 kappaletta. Osa näistä on jakotaimia eli koko kasvi ei välttämättä ole uuteen paikkaan siirtynyt.

Kottikärryt ovat pihalla kovassa käytössä. Meillä on kahdet kottikärryt, joista toiset mielestäni liian pienet ja heppoiset. Isompiin mahtuu enemmän tavaraa ja ne ovat vakaat lykittävät. Yhtenä päivänä Ukkokulta huomasi renkaan hajonneen. Taisi kivituhkaurakka olla liian rankka muutenkin kovia kokeneille kottareille. Kaupasta löytyi kärryihin uusi rengas. Kirkkaanpunainen keskusta antaa kivan säväyksen vanhoille kottareille.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho

Kuvan valkoista isomaksaruohoa kasvaa puutarhassani siellä täällä. En ole sitä itse istuttanut, vaan jostain se on tullut omin avuin. Muuten kiva kasvi, mutta sillä on tapana rötköttää pitkin pituuttaan. Jostain syystä se hakeutuu istutusten reuna-alueille ja kaatuilee käytäville.

LuontoPortti.fi:n mukaan isomaksaruoho kasvaa alkuperäisena luonnonkasvina Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla Merenkurkun korkeudelle.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho

Näin loppukesästä tuon isomaksaruohon valkoiset kukat ovat monenlaisten pörriäisten suuri suosikki. Parhaimmillaan kukinnot ovat tupaten täynnä kiinnostuneita lentäjiä. Kukat ovat valkeita aika vähän aikaa. Ehkä sateillakin on osuutensa, mutta viime päivinä lähes kaikki kukinnot ovat muuttuneet ruskeiksi. Yhä ne sellaisinakin kiinnostavat pörriäisiä.

Mahonia

Mahonioissa on nyt runsaasti marjoja. En ole aiemmin niihin huomiotani kiinnittänyt, mutta nyt selvitin marjojen olevan syötäviä. Siemenet ovat mahdollisesti lievästi myrkyllisiä eli ne pitäisi poistaa, jos marjoista aikoo tehdä esimerkiksi marmeladia. Voisin kokeilla, mutta siementen poistaminen pienistä marjoista saattaa muodostua turhan työlääksi hommaksi.

Minulla mahoniat kasvavat talon puistopäädyssä, tuijarivistön edessä. Mahonioiden seurana on rhodoja. Paikka on valikoitunut mahonioille siksi, että se on kautta aikain ollut yksi harvoista vähemmän aurinkoisista paikoista tontillamme. Luin Mustilan puutarhan sivuilta, että mahoniat sopivat hyvin havujen ja rhodojen kumppaniksi. Kerrankin olen osannut toimia kaukoviisaasti.

Tuijien leikkaus on ollut koko kesän työlistalla. En vain ole ehtinyt saksiin tarttua. Ehkä esteenä on jossain takaraivossa ollut myös tieto tehtävän rankkuudesta. Joka kerran ikkunasta katsoessa ja ohi kulkiessa olen ajatellut, että kohta ryhdyn työhön. Tällä viikolla se vihdoin tapahtui. Ukkokulta tuli avuksi, sillä pensasleikkurin kanssa joutuu väistämättä pitämään käsiä ylhäällä. Taukoja on pakko pitää, etteivät kädet puudu aivan totaalisesti.

Keväällä 2021 ammattipuutarhuri kävi leikkaamassa tien reunan aitatuijat. Samalla hän madalsi niitä reippaasti, jotta jatkossa voisin hoitaa leikkauksen ilman tikkaita. Aiemmin olen leikannut tuijia sähkökäyttöisillä pensasleikkureilla, mikä vasta työlästä onkin. Johdon siirtäminen, kiskominen ja asettaminen milloin mihinkin sopivaan asentoon vie oman aikansa. Nyt hankin akkukäyttöisen pensasleikkurin, jossa on teleskooppivarsi ja kääntyvä terä. Helpotti kummasti tehtävää.

Keskellä timanttituija-ohukainen, muut kartiotuijia.

Pelkästään tien reunan aitatuijissa meni pitkä tovi. Sitten oli hoidettava puistopäädyn tuijarivi, olopihan kolme yksilöä ja alapihalla vielä neljä tuijaa. Timanttituijat kasvavat luonnostaan tasaisiksi, eivätkä kaipaa kovin paljon leikkaamista. Sen sijaan kartiotuijat ovat huomattavasti paremman näköisiä leikattuina. 

Harmittelin, että olen antanut tuijien kasvaa liian korkeiksi. Niiden leikkaaminen on paljon helpompaa, kun korkeutta ei ole liikaa. Muutenkin leikkaaminen vaatii jonkin verran harjoittelua, jotta oikea ote ja tyyli löytyy. Rankin työ on nyt tehty. Vielä täytyy käydä hienosäätämässä eli siistimässä yksittäisiä kohtia. 

Seuraavalla kerralla levitän pressun leikkausalueelle, sillä leikkausjätteen siivoaminen on oma ohjelmanumeronsa sekin. Muistelen Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon menetelleen niin. Hänhän on tunnetusti havupuiden mestarileikkaaja. 

Kesä on erinomaista aikaa kuskata tarpeettomia tavaroita kiertoon ja kaatopaikalle. Pari viikkoa sitten vuokrasimme omakotiyhdistyksen ison peräkärryn, jonka lastasimme täyteen tavaraa. Päällimmäiseksi kannoimme hyvin palvelleen sohvan. Olen verhoiluttanut sen  kahdesti, mutta nyt sille ei löytynyt enää meille käyttöä. Kierrätykseen se ei kelvannut, sillä heillä on sohvia muutenkin ruuhkaksi asti.

Yksi kaivonrengas on odottanut pihan nurkassa kiertoon lähtöä. Olen kerännyt siihen oksia odottamaan kulloistakin haketusta, mutta nyt päätimme tämänkin tarun olevan tiensä päässä. Rengas painaa aivan tuhottomasti,  joten omin voimin sitä ei millään peräkärryyn kiskota eikä nosteta. Niinpä Ukkokulta aloitti renkaan pilkkomisurakan. Tavoite on saada rengas neljään osaan, jolloin saamme sen kuskattua kaatopaikan kiviaineskeräykseen. Kolmen tunnin poravasaroinnilla on kohta ensimmäinen pilkkomisura saatu aikaan. Vielä kolme muuta uraa, mutta sade keskeytti työn.

Valoilmiö iltataivaalla pe 18.8.23

Taivaalle tuijottaja näkee harva se ilta hienoja ilmiöitä. Viime perjantaina taivaalla oli sateenkaarta muistuttava muodostelma. Aurinko ei paistanut, eikä vettäkään satanut. Joku meteorologi varmaan osaisi selittää ilmiön syntymekanismin.

Käsityökori on ollut koko kesän kaapissa. Yhtenä iltana innostuin nostamaan sen esille. Lankaa ja puikotkin löytyivät. Uuden sukan varsi eteni kantalappuun, mutta siihen se on taas tyssännyt. Tekee mieli kutoa, mutta pää kumisee tyhjyyttään. Joku isompi neule voisi olla kiva. Toisaalta isän hoivakotiin on taas kiva viedä sukkia viimeistään jouluksi niin vanhuksille kuin hoitajillekin. Eli taidan kutoa sukkia, kunnes idealamppu päässäni syttyy ja keksin jotain muuta kudottavaa. Tai löydän hyvän mallin.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Vielä on viikko jäljellä elokuuta. Lämmintäkin on riittänyt niin, että lyhythihaisella ja sukitta pärjää. Nautitaan ja iloitaan kesästä, kun sitä vielä riittää.

Terveisiä kanttauksen, kitkennän ja kattilan välistä

Dahlia Cafe au Lait

 

Laatimani työlista on pitänyt meikäläisen kiireisenä. Tuskin vapaa-ajanongelmia ilman listaakaan olisi, mutta onpa kiva ruksata suunniteltuja töitä tehdyiksi. Sateita on tullut sopivasti siinä mielessä, ettei kesäkukkia ja kasvariasukkaita lukuunottamatta muuta ole tarvinnut kastella. Lämpöä on riittänyt ihan shortsikeleiksi saakka. Sen verran yleensäkin olen lämminverinen, että mieluummin liian vähissä vaatteissa työn pariin. Muuten saisi ensimmäisen vartin jälkeen kipaista sisälle vähentämään varustusta.

Muutama vesisade on tullut hurjalla voimalla. Pergolan kaiteen petuniat ovat onneksi osittain sateelta suojassa, mutta kyllä niitä onkin saanut nyppiä jokaisen sateen jälkeen. Toki petuniaa on nypittävä säännöllisesti muutenkin, jotta se jaksaisi kukkia ilman ennenaikaista ränsistymistä.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Kerrottu tiikerililja

Kesällä 2018 istutettu kerrottu tiikerililja Flore Pleno on vihdoin avannut ensimmäiset nuppunsa. Tämä kukkii aina vähän tavallista tiikerililjaa myöhemmin. Ehdin siis tänäkin kesänä jo etukäteen murehtimaan Flore Plenon mahdollista poislähtöä. Sieltä se pari päivää sitten nousi alkuun vähän matalampana. Varret ovat kasvaneet ja kirineet muiden tiikerililjojen korkuisiksi. Useampi Flore Pleno on vielä nupullaan.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Olen istuttanut tiikerililjoja olopihan Allaspenkkiin. Siinä niitä onkin suurin keskittymä. Muualle en ole tietoisesti istuttanut ainuttakaan tiikerililjaa, mutta siitä huolimatta niitä kasvaa myös Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeissä. Myös pari yksilöä on pompannut olopihan käytävän yli terassin kaiteen vieressä kasvavien lumimarjojen joukkoon. 

Allaspenkin reunimmaisista putoaa joka kesä itusilmuja käytävällekin. Siitä niitä poimin ja heitän takaisin penkkiin. Luultavasti itusilmuja on kulkeutunut mullan ja istutusten myötä puutarhan muille alueille. Tykkään tiikerililjoista, joten niiden leviäminen ei haittaa tippaakaan.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Aika pian iristen kukinnan päättymisen jälkeen alkoi päivänliljojen vuoro. Ensimmäisenä kukkii aina keltapäivänälilja (Hemerocallis lilio-asphodelus), joka on jo lopettanutkin, aikaa sitten. Keltapäivänlilja on kestävä ja varma kukkija. Niinpä olen istuttanut jakotaimia myös sisäänkäynnin viereen Bermudaan, joka paikkana kärsii kesä toisensa jälkeen kuivuudesta. Keltapäivänliljat eivät ole sateettomuudesta moksiskaan.

Hemerocallis 'Pink Damask'

Rusopäivänliljat ovat kukkineet alapihan Päivänliljapenkissä jo pitkään. Jostain syystä olen sekoittanut ne aiemmin Pink Damaskiin, jota kasvaa samaisen penkin toisessä päässä. Kuten kuvat osoittavat, väriero rusopäivänliljan ja Pink Damaskin välillä on selvä.

Hemerocallis 'Stella d'Oro

Suurikukkaisen päivänlilja Stella d'Oron nupuista minulle tulee aina mieleen banaani. Stella d'Oro on nimensä mukaisesti täydellinen yhden päivän lilja. Yksittäinen kukka ei kahta päivää kestä, mutta onneksi yhdessä varressa on useampi nuppu ja varsiakin monta. Kukintaa riittää pitkäksi aikaa.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Keväällä ostin Liiteristä kolme päivänliljan juurakkoa. Yhden piti olla Crimson Pirate ja kaksi Frans Halsia. Juurakot olivat ensin ruukuissa juurtumassa, kunnes ensimmäisten lehtien kasvettua istutin ne kesäkuun alussa Ovaalipenkkiin. Kaikki kolme näyttää olevan Frans Halseja.

Hemerocallis 'Agnes Elpers'

Heinäkuussa 2016 sain mahdollisuuden vierailla Päivölän ruusujen koetilalla. Sieltä meille kotiutui mm. kuvan päivänlilja, jonka nimestä en ole aivan varma. Kutsun sitä nimellä Agnes Elpers, mutta se voi olla myös Klaus Hadaschik. Tai sitten joku muu.

Sen asuinpaikka on Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Lähellä asuvat ruusupensaat ovat kasvaneet korkeiksi tuoden nykyisin jo enemmän varjoa myös Päivänliljapenkkiin. Siksi ehkä Agnes aloittaa kukinnan muita päivänliljoja myöhemmin. Olen kahden vaiheilla, siirtäisinkö Agneksen lähemmäs muita päivänliljoja. Odottakoon ainakin siihen, kunnes kukinta on ohi.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En ole vielä tointunut ensimmäisen Austin-ruusuni, Lady of Shalottin, kukkien lumouksesta. Niinhän siinä huumassani sitten kävi, että poikkesin sunnuntaina Lommilan Puutarhanikkareille. Ostin Lady of Shalottin sieltä toukokuussa ja uskoin heiltä yhä löytyvän muitakin Austin-ruusuja. Ja olihan siellä niin monta erilaista, että maahan syntyi polku ruusujen ympärillä pyöriessäni.

Punasävyisiä Austin-ruusuja oli lukuisia. Ja yksi kerman värinen. Keltainen Pilgrim oli jo hyppysissäni, kunnes huomasin aprikoosinvärisen Carolyn Knightin. Sen valitsin ja jo istutinkin Lady of Shalottin lähelle. Täytyyhän ruusuillakin olla lajikumppaninsa.

Carolyn Knightistä sanotaan seuraavaa:  "Carolyn Knight on ylpeä ja upea floribundaruusu, jonka herkät silmut aprikoosioranssin ja vaaleanpunaisen sävyissä avautuvat lempeiksi vaaleankeltaisiksi kukiksi. Sen kukilla on hunajamakea monimutkainen tuoksu ja ne kukkivat toistuvasti läpi kauden. Se voi kasvaa 110-120 cm korkeaksi."

Hedelmätarha alkaa olla kuosissaan.

Puutarha on tänä kesänä suorastaan huutanut ihmiskäsien kosketusta ja kohennusta olemukseensa. Vihdoin olen löytänyt sopivasti aikaa ja itsestäni virtaa tarttua rikkaruohohommiin ja kanttausurien huoltoon. Ymmärsin sentään, ettei joka nurkkaa tarvitse yhden päivän puitteissa saada kuntoon. Pala palalta olen ottanut puutarhan jälleen haltuun. Viime sunnuntaina meni useampi tunti hedelmätarhassa. Nyt se alkaa olla kuosissaan.

Kriikunapolkukin on siistitty.

Kitkemisen ohessa olen jakanut kasveja ja istuttanut kesän aikana ruukuissa asustaneita uusille paikoilleen. Siirtojakin on tullut tehtyä ehkä tavallista enemmän. Kasveilla on tapana levitä vähän joka suuntaan. Joitakin on jo heti alkuun tullut istutettua liian lähekkäin tai muuten ahtaisiin paikkoihin. Lisää muuttoja on vielä suunnitelmissa. Valmiissa puutarhassa yksittäisen kasvin muutto merkitsee siirtoja myös muille. Tai jonkun kasvin lähtöä kokonaan pois; joko jonkun toisen puutarhaan tai kompostiin.

Oikearinteen vuorimäntyjen alueella on menossa muutosprosessi. Pari korkeimmaksi kasvanutta vuorimäntyä sahattiin jo kokonaan pois. Juhannusviikon vuosiversojen typistys ei enää onnistunut ilman korkeita tikkaita. Täältä vinkkelistä vuorimännyt näyttävät hauskoilta palluroilta, mutta läheltä katsottuna ne ovat erinomainen esimerkki siitä, millaisiksi risukasoiksi vuorimännyt alkuvuosien typistämättömyydessä kasvavat.

Kokonaan vuorimäntykasvustoa ei poisteta. Korkeimmat jo lähtivät ja muutama muu seuraa perässä, kunhan keritään. Koska olemassa olevat vuorimännyt tulevat varjostamaan jatkossakin osaa alueesta ja koska vuosikausien neulaskertymän vuoksi maa lienee varsin hapanta, istutan todennäköisesti tilalle uusia havukasveja. Suunnitelma elää edelleen.

Heinäkuun puolivälissä alkaneet sateet ovat virkistäneet kiitettävästi alkukesän kuivuudesta kärsinyttä puutarhaa. Aukkopaikkoja on edelleen, mutta moni elokuun kukkija on täyttänyt ja viherryttänyt penkkejä mukavasti.

Keskiviikkona heräsin aamuvarhaisella kaatosateeseen. Tyytyväisenä käänsin kylkeäni, sillä tuntuu hyvältä tietää viime päivinä siirrettyjen kasvien saavan tarpeellista kastelua.

Uusi kivituhkapinta pihan kulkuväylillä on tiivistynyt erinomaisesti, eikä se pölyä ollenkaan. Tuuliset säät ovat tuoneet käytäville jos jonkinlaista lehteä ja roskaa. Niiden haravoiminen sujuu hyvin ilman, että kivituhkaa merkittävästi irtoaisi samalla. On se vaan suuri ilo katsella, kun pitkään suunnitelmissa olleet projektit ovat edistyneet.

Sipulit ja valkosipulit on nostettu ja laitettu puuvajaan kuivumaan. Kummastakin tuli oikein hyvä sato. Pienen istutusalueen vuoksi sipulit eivät kevääseen saakka riitä. Sen sijaan valkosipulien suhteen olemme omavaraisia. 

Raidallinen Barbietola ja punainen Moulin Rouge

 
Hyötyviljely lavakauluksissa sujuu hyvin. Meillä lavakaulukset tai tutummin kutsuttuna kasvimaa sijaitsee varsin aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa. Parin viime vuoden kokemus osoittaa, että parhaiten onnistuvat erilaiset juurekset ja sipulit. Eli mullan sisään "hedelmänsä" kasvattavat syötävät. Niinpä jo syksyllä päätin jatkossa lehtivihannesten sijaan panostaa enemmän esimerkiksi porkkanoihin, punajuuriin ja sipuleihin. Se oli oikea päätös, jota on ensi vuonna jalostettava entisestään.

Kylvin keväällä porkkanoiden lisäksi kahta erilaista punajuurta: punaista Moulin Rougea ja raidallista Barbietolaa.

Maanantaina nostin punajuuret, joista olikin kasvanut melkoisia mollukoita. Suurin painoi 469 g. Muut olivat maltillisemman kokoisia. Säilöin suurimman osan etikkapunajuuriksi. Muutaman jätin säilömättä ja tein niistä sosekeittoa, johon lisäsin oman maan porkkanoita, kesäkurpitsaa ja sipulia. Hyvää tuli.

Omena valkeakuulas

Omenasato on tänä vuonna meillä varsin vaisu. Kukinnan aikaan oli kylmää, eikä pölyttäjiä näkynyt. Lisäksi hedelmäpuissa on ollut monenmoista ötökkää. Omenankehrääjäkoi ilmestyi nyt toista kertaa ja aika isona määränä. Ehkä omenapuut pitävät välillä myös lepovuoden. Monta hyvää hedelmävuotta onkin ollut peräkkäin. 

Valkeakuulaasta löysin peräti kaksi omppua, jotka syötiin iltauutisten aikaan. Huvituksessa on hedelmiä enemmän, joskin iso osa niistä on ötököiden runtelemia. Pilkon käyttökelpoiset osat pakastimeen vaikkapa talven piirakkaa varten.

Clematis Princess Diana (Clematis Texensis-ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Keväällä 2021 istutettu tarhalyhtykärhö Princess Diana on avannut yhden nuppunsa. Näyttää siltä, että useampia nuppuja olisi tulossa, mutta aika näyttää, kuivuvatko viime kesäiseen tapaan avautumatta? Netistä luin Princess Dianan olevan niin helppohoitoinen, että sitä suositellaan vasta-alkajille. Se heräsi tosi myöhään, jonka vuoksi epäilin koko köynnöksen olevan vainaa. Kukkimisajaksi on mainittu elo-syyskuu eli ihan on aikataulussa.

Koko kärhö on vasta hyvin hoikka ja hentoinen. Yksi ainoa varsi, josta on hissukseen eroamassa muutamia yhtä hentoisia sivuversoja. Tuskin olisin ensimmäistäkään kukkaa huomannut, ellen olisi ryhtynyt siivoamaan edestä kuihtuneita sormustinkukkia pois. Saattaa olla, että tämä prinsessa muuttaa johonkin edullisempaan paikkaan. Kunhan nyt kukkii kukkimisensa ja kunhan keksin sen uuden paikan.

Clematis alpina - Alppikärhö avaa muutamia loppukesän kukkia.

Hento haikeus on jo valtaamassa mieltä elokuun kääntyessä loppupuolelle. Ei anneta lähestyvän syksyn meitä masentaa, vaan nautitaan näistä upeista loppukesän päivistä. Ja toivotaan sen jälkeen saapuvaksi lämmin ja värikäs syksy.