Saiskos olla vähän vettä?

 

Eipä ole tämän elokuun aikana tarvinnut pihamaalla tanssia sateita kutsuakseen. Ihan on ilmankin vettä roiminut taivaalta harva se päivä. Varhain sunnuntaiaamuna pihalla kohisi kuin kiehuvassa perunakattilassa konsanaan. Aurinko nousi, mutta päivä ei suinkaan valjennut. Niin oli pimeää, että aamupala piti syödä lamppujen loisteessa.

Merkitsen puutarhakalenteriini kulloisenkin päivän säästä tärkeimmät pointit. Paistaako aurinko vai sataako vettä, paljonko asteita. Kalenterin mukaan vesisateita on tullut lähes päivittäin. Kun sitten katson Ilmatieteenlaitoksen meitä lähimmän (7.3 km:n päässä asuinpaikastamme) mittausaseman tietoja, ei mukamas meillä niin paljon olekaan satanut. Kertoo siitä, kuinka paikallisia sadekuurot voivat olla. Ukkokulta irroitti sadevesitynnyrit RänniRosvosta, koska piripinnassa ne ovat ilman lisävesiäkin.

Jos on satanut koko elokuun, niin tänä viimeisenä sunnuntaina suorastaan yli äyräiden. Saiskos olla vähän vettä sullekin?

Kolme perättäistä kuivaa kesää on ollut liikaa etupihan Bermudan kasveille. Aluetta reunustavat vanhat kuunliljat ovat yllättäen pärjänneet oikein hyvin. Sen sijaan jaloangervot ovat kitukasvuisia, eivätkä kuki kovinkaan hyvin. Syysleimut piristyivät heinäkuussa alkaneista sateista. Elokuun sateet ovatkin sitten rummuttaneet kukinnot pitkin pituuttaan.

Olen kovasti miettinyt perennojen korvaamista jollain muulla kasviryhmällä. Ongelma on siinä, että juuri tuohon on talvella kolattava lumi sisäänkäynnistä. Ei voi siis ajatella pensaita, eikä havuja.

Sateiden ansiosta sienisadon pitäisi olla oikein hyvä. Meillä ei vaan kasva kantarelleja eikä suppiksia omassa pihassa. Sen sijaan kaikenlaisia muita sieniä putkahtelee kasvuston lomassa. Useimmiten sienet ilmestyvät paikkoihin, joissa lähistöllä on aiemmin kasvaneiden puiden kantoja. Myös kuorikatteeseen sieniä nousee helposti. Riesaa näistä ei ainakaan toistaiseksi ole tullut. Jotkut poistan rikkojen kera, osa mätänee itsestään.

Oman puutarhan satokausi jatkuu edelleen. Nostin viimeisen erän porkkanoita. Valtaosa oli suoria ja kauniita sekä herkullisen makuisia. Muutama halusi olla vähän erilainen porkkana.

Näitä villisti kasvaneita porkkanoita voisi käyttää uudenvuoden tinan tapaan vaikkapa tulevan talven sään ennustamiseen. "Kylmää on tiedossa, kun porkkana seisoo jalat ristissä bussipysäkillä."

Kurpitsoista tulikin sitten luultua parempi sato. Kesäkurpitsoja on syöty ja pari toin lauantaina kasvimaalta keittiöön. Kukkia on edelleen, mutta ehtivätkö vielä kypsyä? Muutama pyöreä kurpitsa jatkaa kasvua ja kypsymistä. Yhdestä ajattelin laittaa ruokaa maanantaina. Löysinpä pari spagettikurpitsaakin, vaikka kuvittelin taimien kuolleen pois. Sieltä ne löytyivät kesäkurpitsojen viereltä.

Ohutkuorinen Huvitus tuotti odotettua paremman sadon. Aika paljon noita omppuja on tullut laitettua kompostoriin, koska niissä on monenlaisia vaurioita ja muumiotautia. Kuvassa taustalla näkyy yksi omppu, joka on pian kompostikunnossa. Reiästä kömpi esiin ampiainen.

Huvitus on hyvänmakuinen, joskaan säilytystä se ei pitkään kestä. Niinpä pilkoin tämänkin korillisen pakkaseen talviseksi materiaaliksi leivontaan tai mitä nyt ompuista keksinkään tehdä.

Aronia

Aronioita on taas paljon. Joinakin vuosina kerään marjat ja yhdistän niitä esimerkiksi muihin puutarhamarjoihin tai omenoihin mehuna ja/tai hillona. Nyt olen kahden vaiheilla, jätänkö  marjat puskiin, kun pakastin alkaa olla jo pullollaan. Rastaat telmivät aroniapuskissa aktiivisesti. Säikäyttävät ohikulkijan sydänjuuria myöten pelmahtaessaan äänekkäästi ilmoille. 

Viiniköynnös Zilga

Zilga-viinirypäleitä kypsyy nyt vauhdilla. Veikkaan saavani satoa parin ämpärillisen verran. Zilga on ihan hyvän makuinen, mutta rypäleen sisällä olevan kiven vuoksi niitä ei kovin paljon putkeen tule syötyä. Pitäisi istua pensaiden vieressä tai ämpäri sylissä, jotta voisi sylkeä kiven suoraan suusta pois. 

Keitän rypäleet mehuksi. Osasta mehua teen hyytelöä.

Symphyotrichum novi-belgii - Syysasteri

Lilakukkainen syysasteri on aloittamassa kukintaansa. Tämä ehtii yleensä joka vuosi kukkimaan. Myös lilan vierellä kasvava valkoinen on pian vuorossa. Sen sijaan alapihan vaaleanpunainen Patricia Ballard tuskin tänäkään vuotena ehtii avata nuppujaan. Kun  kaikissa ei vielä edes nuppuja ole.

Törmäsin netissä keskusteluun, jossa ihmeteltiin syysastereiden kukkimattomuutta. Eräs keskustelija totesi, että hyvin suuri osa syksyisiin istutuksiin myytävistä syysastereista on saatu kukkivaksi kasvusääteillä (.Kasvunsääteillä voidaan vaikuttaa kasvuun, kukinnan ajoittumiseen, hedelmän kehitykseen ja kypsymiseen sekä taudinkestävyyteen.) Seuraavana vuonna ne kasvavat alkuperäiseen kokoonsa, mutta eivät ehdi kukkia. Näin puutarhassa on sitten asteri viherkasvina.

Tuo keskustelu vahvisti ajatustani, että poistan vähitellen koko Patrician penkistä. Se on levinnyt turhankin laajalle ja siinä ohessa vienyt tilan ja energian muilta kasveilta. Minua surettaa hävittää kasveja, mutta rajallisen tilan vuoksi on turha vaalia sellaisia, joista ei ole iloa.

Rosa rugosa 'Sävel', takana Clematis Aljonushka

Jokin aika sitten muistin ja ehdin vihdoin leikata pensasruusuista kuihtuneet kukinnot pois. Uusia nuppuja on ilmestynyt kivasti avautumaan. Sävel on ylipäätään ahkera kukkija.

Rosa rugosa 'Sointu'

Sointu koittaa laittaa Säveltä paremmaksi. Neilikkaruusu on kolmas aktiivinen kukkija ja niinikään tehostaa nupputuotantoa kuihtuneiden leikkaamisen jälkeen.

Rosa Therese Bougnet

Minun piti leikata Teresanruusu keväällä kunnolla, mutta aloinkin tehtävässä arkailla. Leikkasin vain muutaman oksan matalaksi. Leikattujen oksien tilalle on kasvanut kauniin vankkoja ja kukkivia uusia oksia. Sen sijaan leikkaamattomat oksat ovat korkeita ja rankkasateissa kaartuvat ja kaatuvat lähes maahan saakka. Jouduin virittämään kunnon tuen teresanruusulle, jotta se pysyisi paremmin pystyssä. 

Ensi keväänä ei siis parane arastella leikkuussa. Useampi korkeaksi kasvanut, vanha oksa on leikattava. Sama pätee myös Säveleen ja Sointuun.

Kosmoskukat

Kasvimaan kosmokset ovat tykänneet sateista. Ne pysyvät hyvin pystyssä ja kukkivat ahkerasti. Nämä ansaitsevat paikkansa puutarhassani ihan joka kesä.

Syklaami

Vielä muutama päivä elokuuta jäljellä ja lämpöäkin näyttää edelleen riittävän. Eiköhän se aurinkokin kohta taas näyttäydy. Iloa päiviinne, sateisiinkin!

 

Johonkin se kaikki aika katoaa

Elokuuta eletään ja kesä jatkuu. Sää on ollut vaihteleva. Vettä sataa harva se päivä, mutta myös lämpöä riittää. Vihdoin multa on kostunut syvemmältä, josta kasvit kiittävät. Hellekesän kuivuuden ruskettamia näkymiä nämäkään sateet eivät enää poista tai kohenna. Uskon ja toivon sateiden kuitenkin tuovan virkistystä sinnitteleville kasveille. Kenties jopa elvyttävän jonkun jo mullan syvyyksiin vaipuneen siinä määrin, että se jaksaa taas ensi keväänä nousta ilahduttamaan.

Osa sadekuuroista on saapunut ennusteiden mukaan. Osa taasen yllättänyt likimain kirkkaalta taivaalta. Kertaakaan en ole läpimäräksi kastunut. Sadekuurot ovat enimmäkseen olleet nopeasti ohi meneviä. Hetken seisominen puuvajassa tai pergolassa sadepilvien taivaalla purjehtimista katsellen on riittänyt. Tahi tomaateille ja kurkuille seuraa kasvihuoneessa pitäen.

Amiraali

Sain tsempattua itseni kitkentähommiin. Kovin paljon ei puutarhassa ole rikkaruohoja. Ilmeisesti nekin ovat vetkutelleet maan sisässä kosteutta odottelemassa. Miten hienosti rikat irtoavatkaan märästä maasta. Kun joku vielä kehittäisi oikeakätiselle kestävämpiä hanskoja. Oli vaikea löytää omista varastoista hanskoja, joissa oikea etusormi ja peukalo olisivat ehjiä. Yritin kiskoa vasemman käden hanskaa oikeaan käteen, sillä niitä löytyy ehjinä liikaakin.Valitettavasti se ei oikein toiminut.

"Ilmastoidut työhanskat"

Tänä kesänä ratamo suorastaan juhlii ympäri puutarhaani. Sen sanotaan olevan merkki tiivistyneestä maasta. Se viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei halua kilpailla paikasta muiden kasvien kanssa. Ratamoa on ilmestynyt runsaasti kanttausuriin, joissa säännöllisen huollon vuoksi maa ei ole kovin tiivistä. Toisaalta kun yksi piharatamo saattaa tuottaa jopa 10 000 siementä, ei ratamoiden paljous ihmetytä.

Amiraali ja kultakuoriainen Vim's Redillä

Kitkemisen ohessa on ollut ilo seurata perhosten runsauden jatkumista. Eniten nyt taitaa lennellä amiraaleja, neitoperhosia ja nokkosperhosia. Myös kultakuoriaiset ovat ilmaantuneet kukkiin. Usein ne ovat suosineet pioni Jan van Leeuweniä. Nyt syyshortensiat tuntuvat kutsuvan niitä luokseen.

Neitoperhonen ja nokkosperhonen

Ilmeisesti jonkun kasvin istutuspaikalla on merkitystä perhosten houkuttelevuuteen. Kiemurapenkin punahatut ovat aika varma paikka tavata perhosia. Sen sijaan Syyspenkin punahatut eivät niitä tunnu houkuttelevan. Kummassakin paikassa punahatut ovat auringossa. Ehkä paikan muilla kasveilla on merkitystä.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Alkukesästä ostin kaksi muutaman eruon kärhöä. Istutin ne ruukkuihin kasvattamaan juuriaan. Samalla sain aikaa miettiä kärhöille sopivia istutuspaikkoja. Pikkupuutarhan oikopolkuja tehdessäni katse etsi mahdollisia aukkoja ja uusille istutuksille sopivia paikkoja. Princess Katelle paikka löytyikin helposti. Edellinen, elokuussa 2019 hankittu Kate oli jo ostohetkellä kovin huonovointinen, eikä se lähtenyt kasvuun ollenkaan. Hetken mietin, olisiko istutuspaikassa jokin kasvuun lähtöä haittaava tekijä. Sellaista en keksinyt, joten siihen istutin uuden Katen. Hän oli jo ehtinyt kehittää muutaman nupun ruukussa asuessaan. Ne avautuivat pian maahan pääsyn jälkeen. Princess Kate on mielestäni niin suloinen. Sen menestymistä toivon kovasti.

Sain istutettua myös toisen alkukesän edullisista kärhöistä eli punakukkaisen tarhalyhtykärhö Princess Dianan. Sen sanotaan olevan helppohoitoinen kärhö ja siksi soveltuvan hyvin myös vasta-alkajille. Katsotaan nyt, miten sen kanssa pärjään.

Hemerocallis Agnes Elpers

Vihdoin myös päivänlilja Agnes Elpers avasi nuppunsa. Tämä on totisesti päivänlilja-nimensä veroinen, sillä kukka ei kahta päivää hyväkuntoisena kestä. Kameran kanssa on oltava vikkelästi paikalla nupun avautuessa, jos haluaa sen parhaimmillaan kuvata.

Keltapäivänlilja ja Pink Damask ovat kukkineet jo pidemmän aikaa. Tämän kesän viimeiset kukat alkavat olla nyt näytillä.

Clematis Aljonushka Sävel-ruusun sylissä

Kuluneen kesän ylenmääräisestä laiskottelustako johtuu, mutta yhä on vaikea motivoida itsensä puutarhahommiin. Tekemisestä ei ole puutetta. Nyt ei sentään tarvitse selkä vääränä puutarhaa kastella, eikä nurmikkokaan hurjaa vauhtia kasva. Kitkemisen sentään sain jo alulle, kun päätin urakoida alueen kerrallaan. Ei siis kaikkien istutusalueiden kanttausurien kunnostusta yhden päivän aikana.

Eräs syyskesälle suunniteltu isompi urakka on kärhö Aljonushkan siirto pois Sävel-ruusun takaa.Se on istutettu aikana, jolloin ruuspensaat olivat pieniä. Nyt sekä kärhö että ruusupuska ovat komistuneet ja kumpikin vaatii enemmän tilaa. Osa Aljonushkan versoista on kasvanut Sävelen syliin, jolloin kukintaa on mahdollista katsella myös omasta pihasta. Valtaosa Aljonushkasta tarjoaa kauneuttaan tällä hetkellä naapureille. Aion kyllä ruusupensastakin ensi keväänä leikata, mutta se ei yksinään ratkaise kärhön näkyvyyttä. Siis lapiohommia edessä.

Viiniköynnös Zilga

Viinirypäleitä on kypsymässä runsaasti. Jonkin verran linnut ovat niitä käyneet napsimassa. Viime vuonna sato oli vaatimaton. Tein muutamista kypsyneistä rypäleistä hillokkeen joulupöytään laitettavaksi. Josko tänä kesänä pesisi varpaat kunnolla ja ryhtyisi polkemaan satoa sammiossa. 

Kosmoskukat

Tässäpä nämä laiskanpulskeat jorinat tältä erää.
Mukavaa viikonloppua kaikille!