Säilömistä ja siistimistä

Ei taida olla helosurri

 

Liisa/Liisan kasvit kuvasi puutarhansa kasveille lentäneitä helosurreja. Aurinkoisena päivänä minunkin kukissani pörrää jos jonkinlaisia ötököitä. Useimpien nimiä en tiedä. Intoa kyllä löytyy tehdä tuttavuutta pörräisten kanssa. Ainakin nimitasolla. Selasin Ötökkätieto.fi:tä löytääkseni syysasterin kukkakärpäselle nimen. En saanut nimestä varmuutta. Ei taida olla kuitenkaan helosurri.

Purppurapunalatvassa kaksi amiraalia ja yksi nokkosperhonen

Auringolla ja lämmöllä on kutsuva vaikutus perhosiin. Perjantai-iltapäivällä purppurapunalatvoissa oli suorastaan tungosta. Kimalaisten ja kukkakärpästen lisäksi amiraaleja lepatti samanaikaisesti useita ja aina joukkoon mahtui myös yksi nokkosperhonen. Meinasi iltapäiväkahvi mennä väärään kurkkuun, kun innostuin kurkkimaan ikkunasta perhosten kokoontumista. Viittä vaille, etten - taas - rynnännyt kameran kanssa Bermudan reunalle tähtäilemään. Totesin, että paras suoristaa pää kahvin alasmenon edistämiseksi ja  taltioida näkymiä välillä kameran sijasta aivopoimuihin.

Tällainen siipirikko pysähtyi lumimarjapensaisiin. Ei ole niissä kukkia, joista mettä löytyisi. Ehkä perhonen halusi leputtaa särkyneitä siipiään auringon lämmössä.

Tekemättömiä töitä ei nyt ole kovin paljon jonossa. Toki syksy edistyessään tietää monenlaista siivottavaa ja rapsuteltavaa, mutta kaikki aikanaan. Eletään nyt sovinnolla loppukesää, eikä kiirehditä vielä syksyyn. Varsinkin, kun aurinko saapui kuivattamaan litimärkää puutarhaa.

Yksi homma on odottanut jo jonkin aikaa kohennusta. Kyse on Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeistä. Ne olen rajannut käytävistä turveharkoilla. Osa harkoista on sammaloitunut ja murentunut. Pikkulinnut käyvät niitä nokkimassa. Minulla oli tallessa pussillinen eli neljä turveharkkoa. Halkaisin harkot, jolloin sain kahdeksan sopivan kokoista osaa. Poistin pahimmin kärsineet harkot korvaten ne uusilla. Kivipenkkiin upposi kuusi harkkoa ja Kriikunapenkkiin kaksi. Muutama vanha olisi kaivannut vaihtamista, mutta jääköön vaikka ensi kesään. 

Samalla harasin käytävien kivituhkasta pois rikkoja. Tilalle toin kivituhkaa, jolla tiivistin myös harkot paikoilleen. Uusi kivituhka on sekaväristä, vanha tummanharmaata. Kuvassa värieroa ei huomaa, mutta todellisuudessa kyllä. Kunhan ehdin ja jaksan, kärrään uutta kivituhkaa käytäville lisää.  

Sateet ja tuulet ovat tuoneet yläpihan käytäville ja hiekka-alueille ties minkälaista oksaa ja kuivuneita lehtiä. Syreenit varsinkin ovat varistaneet käppyräisiä lehtiään ahkerasti. Käytin muutaman tunnin siistimällä Olopihan ja talon päätyjen kivituhka-alueet. Hetken on siistin näköistä. Kunnes taas uusi sadekuuro palauttaa epäjärjestyksen. Siitä ei kannata ongelmaa itselleen ottaa. 

Kurkut olin poistanut kasvarista jo aiemmin. Nyt myös paprikat ja tomaatit saivat mennä. Tomaatit kypsyivät kiitettävästi tänä kesänä. Ennen varsien poistamista keräsin kypsät syötäväksi. Montaa raakiletta ei tullut sisälle kypsytettäväksi. Kerrankin näin. Pesen kasvarin jonain lämpimänä päivänä. 

Kasvimaasta sipulit ja valkosipulit on jo nostettu. Ne viettivät aikansa puuvajassa kuivumassa, jonka jälkeen sipulit on viety kellariin.

Porkkanoita oli vielä muutama nostamatta, joten ylös vaan. Samoin punajuuret, jotka olivatkin komeita. Jäi hyvistä aikomuksista huolimatta kuvaamatta. Mangoldia on vielä kasvimaalla runsaasti. Olen poiminut sieltä lehtiä, ryöpännyt ne ja laittanut pakastimeen. Käytän niitä myöhemmin pinaatin lailla vaikka suolaisissa piiraissa, sosekeitoissa tai pataruoissa. 

Paprikat säilöin mausteliemeen, jota olen tehnyt parina aiempanakin syksynä. Hyvän makuista lisuketta muun ruoan kaverina. Punajuuret pääsivät lohkoina perinteiseen etikkaliemeen. Muutama lohko jäi yli, kun eivät enää purkkiin mahtuneet. Söin ne illalla kylmänä. Että voikin keitetty punajuuri maistua hyvältä ihan sellaisenaan. Jälleen kerran muistin, miten hyvää ja edullista syötävää tavalliset juureksemme ovat. Viikonloppuna aion tehdä jälleen uunijuureksia, mutta punajuuria ei siihen nyt riitä. Sen sijaan aion korkata ensimmäisen spagettikurpitsan. Kaksi on vielä kasvimaalla.

Zilga-rypäleet ovat alkaneet saada väriä. Ihan vielä ei ole niiden korjuuaika. Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan keitän rypäleet mehuksi, josta osan valmistan hyytelöksi. Se on todella hyvää suolaisten ruokien kyytipoikana ja vaikkapa juustojen kanssa nautiskeltuna. Jotain muutakin voisin rypäleistä tehdä. Onhan tässä vielä aikaa tutkia mahdollisuuksia. Zilga on ihan hyvän makuinenkin, mutta kivi pienen rypäleen sisällä tekee syömisestä vaivalloista. 

Omenasato jää tänä vuonna vaatimattomaksi. Sallin heille lepovuoron viime kesäisen mahtisadon jälkeen. Huvituksessa on joitakin omppuja, samoin punakanelilla. Syysomenassa enemmän ja isoja. Valkeakuulaassa ei ainuttakaan. Omenien laatu ei nyt ole paras mahdollinen. Jonkun verran on muumiotautia ja ötököiden puremia. Maahan pudonneet on paras käydä nopeasti korjaamassa talteen. Muuten muurahaiset ja linnut napostelevat ne rangoiksi. 

Aronian kuva kolmen viikon takaa. Nyt marjat ovat jo kypsiä.

Aronioita olisi paljon, mutta leikkasimme viime syksynä suurimman osan pensaista mataliksi. Ovat kyllä kasvaneet kokoa reippaasti, mutta luonnollisesti eivät anna satoa. Yksi pensaista on aina ollut muita suurempi. Sitä en ole hetkeen leikannut, en nytkään. Siinä on runsaasti marjoja. Aion kerätä tämän pensaan marjat talteen ja tehdä niistä hilloketta, johon lisään omenaa. Jos vain ehdin marjatalkoisiin ennen mustarastaita. 

Mahonia

Mahonioihin tuli tänä kesänä runsaasti marjoja. Vihdoin huomasin selvittää, ovatko mahonian marjat syötäviä. Ovat, tosin kirpeitä ja happamia. Kivet saattavat olla lievästi myrkyllisiä, jonka vuoksi ne suositellaan poistettavan. Parhaimmillaan mahonian marjojen sanotaan olevan muihin marjoihin yhdistettynä. 

Enää minun ei tarvitse pahemmin mahonioiden syömistä mietiskellä. Mustarastaat ovat hoitaneet maistelun ja syömisen puolestani. Mahonioiden lähellä oleva kellarin kaide on kivasti pilkutettu tummanpuhuvalla rastaan kakalla. 

Syyshortensia 'Vanille Fraise', sen takana 'Vim's Red'

Syyshortensiat punastelevat kauniisti. 'Vanille Fraisen' isot kukkatertut pysyvät melko hyvin pystyssä. Pääsen kävelemään pensaan ympäri ja samalla voin ravistella liikoja sadevesiä pois, mikä auttaa oksien nousemiseen pystyyn. Sisäänkäynnin 'Grandiflorasta' on moni hennompi oksa kokonaan katkennut. Vankemmat oksat ovat taipuneet niin pahasti, etteivät taida enää ravistelemalla nousta. Keväällä leikkaan taas 'Grandifloraa', kuten joka vuosi. Ei siis hätää.

Olen myllännyt puutarhassa viime viikkoina niin paljon, että monessa paikassa on hyviä sipuli-istutuspaikkoja. Viikonloppuna voinkin kiertää suunnittelemassa, mitä minnekin laitan. Kovin paljon ei ollut tarkoitus sipuleja istuttaa peurojen napsittavaksi. Niin vain mopo taas kaupoissa karkasi. Niistä sitten toiste lisää.

Viikonlopuksi on luvassa kivaa säätä. Samoin seuraavalle viikolle. 
Hyvää viikonloppua kaikille! 

Terveisiä kanttauksen, kitkennän ja kattilan välistä

Dahlia Cafe au Lait

 

Laatimani työlista on pitänyt meikäläisen kiireisenä. Tuskin vapaa-ajanongelmia ilman listaakaan olisi, mutta onpa kiva ruksata suunniteltuja töitä tehdyiksi. Sateita on tullut sopivasti siinä mielessä, ettei kesäkukkia ja kasvariasukkaita lukuunottamatta muuta ole tarvinnut kastella. Lämpöä on riittänyt ihan shortsikeleiksi saakka. Sen verran yleensäkin olen lämminverinen, että mieluummin liian vähissä vaatteissa työn pariin. Muuten saisi ensimmäisen vartin jälkeen kipaista sisälle vähentämään varustusta.

Muutama vesisade on tullut hurjalla voimalla. Pergolan kaiteen petuniat ovat onneksi osittain sateelta suojassa, mutta kyllä niitä onkin saanut nyppiä jokaisen sateen jälkeen. Toki petuniaa on nypittävä säännöllisesti muutenkin, jotta se jaksaisi kukkia ilman ennenaikaista ränsistymistä.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Kerrottu tiikerililja

Kesällä 2018 istutettu kerrottu tiikerililja Flore Pleno on vihdoin avannut ensimmäiset nuppunsa. Tämä kukkii aina vähän tavallista tiikerililjaa myöhemmin. Ehdin siis tänäkin kesänä jo etukäteen murehtimaan Flore Plenon mahdollista poislähtöä. Sieltä se pari päivää sitten nousi alkuun vähän matalampana. Varret ovat kasvaneet ja kirineet muiden tiikerililjojen korkuisiksi. Useampi Flore Pleno on vielä nupullaan.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Olen istuttanut tiikerililjoja olopihan Allaspenkkiin. Siinä niitä onkin suurin keskittymä. Muualle en ole tietoisesti istuttanut ainuttakaan tiikerililjaa, mutta siitä huolimatta niitä kasvaa myös Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeissä. Myös pari yksilöä on pompannut olopihan käytävän yli terassin kaiteen vieressä kasvavien lumimarjojen joukkoon. 

Allaspenkin reunimmaisista putoaa joka kesä itusilmuja käytävällekin. Siitä niitä poimin ja heitän takaisin penkkiin. Luultavasti itusilmuja on kulkeutunut mullan ja istutusten myötä puutarhan muille alueille. Tykkään tiikerililjoista, joten niiden leviäminen ei haittaa tippaakaan.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Aika pian iristen kukinnan päättymisen jälkeen alkoi päivänliljojen vuoro. Ensimmäisenä kukkii aina keltapäivänälilja (Hemerocallis lilio-asphodelus), joka on jo lopettanutkin, aikaa sitten. Keltapäivänlilja on kestävä ja varma kukkija. Niinpä olen istuttanut jakotaimia myös sisäänkäynnin viereen Bermudaan, joka paikkana kärsii kesä toisensa jälkeen kuivuudesta. Keltapäivänliljat eivät ole sateettomuudesta moksiskaan.

Hemerocallis 'Pink Damask'

Rusopäivänliljat ovat kukkineet alapihan Päivänliljapenkissä jo pitkään. Jostain syystä olen sekoittanut ne aiemmin Pink Damaskiin, jota kasvaa samaisen penkin toisessä päässä. Kuten kuvat osoittavat, väriero rusopäivänliljan ja Pink Damaskin välillä on selvä.

Hemerocallis 'Stella d'Oro

Suurikukkaisen päivänlilja Stella d'Oron nupuista minulle tulee aina mieleen banaani. Stella d'Oro on nimensä mukaisesti täydellinen yhden päivän lilja. Yksittäinen kukka ei kahta päivää kestä, mutta onneksi yhdessä varressa on useampi nuppu ja varsiakin monta. Kukintaa riittää pitkäksi aikaa.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Keväällä ostin Liiteristä kolme päivänliljan juurakkoa. Yhden piti olla Crimson Pirate ja kaksi Frans Halsia. Juurakot olivat ensin ruukuissa juurtumassa, kunnes ensimmäisten lehtien kasvettua istutin ne kesäkuun alussa Ovaalipenkkiin. Kaikki kolme näyttää olevan Frans Halseja.

Hemerocallis 'Agnes Elpers'

Heinäkuussa 2016 sain mahdollisuuden vierailla Päivölän ruusujen koetilalla. Sieltä meille kotiutui mm. kuvan päivänlilja, jonka nimestä en ole aivan varma. Kutsun sitä nimellä Agnes Elpers, mutta se voi olla myös Klaus Hadaschik. Tai sitten joku muu.

Sen asuinpaikka on Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Lähellä asuvat ruusupensaat ovat kasvaneet korkeiksi tuoden nykyisin jo enemmän varjoa myös Päivänliljapenkkiin. Siksi ehkä Agnes aloittaa kukinnan muita päivänliljoja myöhemmin. Olen kahden vaiheilla, siirtäisinkö Agneksen lähemmäs muita päivänliljoja. Odottakoon ainakin siihen, kunnes kukinta on ohi.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En ole vielä tointunut ensimmäisen Austin-ruusuni, Lady of Shalottin, kukkien lumouksesta. Niinhän siinä huumassani sitten kävi, että poikkesin sunnuntaina Lommilan Puutarhanikkareille. Ostin Lady of Shalottin sieltä toukokuussa ja uskoin heiltä yhä löytyvän muitakin Austin-ruusuja. Ja olihan siellä niin monta erilaista, että maahan syntyi polku ruusujen ympärillä pyöriessäni.

Punasävyisiä Austin-ruusuja oli lukuisia. Ja yksi kerman värinen. Keltainen Pilgrim oli jo hyppysissäni, kunnes huomasin aprikoosinvärisen Carolyn Knightin. Sen valitsin ja jo istutinkin Lady of Shalottin lähelle. Täytyyhän ruusuillakin olla lajikumppaninsa.

Carolyn Knightistä sanotaan seuraavaa:  "Carolyn Knight on ylpeä ja upea floribundaruusu, jonka herkät silmut aprikoosioranssin ja vaaleanpunaisen sävyissä avautuvat lempeiksi vaaleankeltaisiksi kukiksi. Sen kukilla on hunajamakea monimutkainen tuoksu ja ne kukkivat toistuvasti läpi kauden. Se voi kasvaa 110-120 cm korkeaksi."

Hedelmätarha alkaa olla kuosissaan.

Puutarha on tänä kesänä suorastaan huutanut ihmiskäsien kosketusta ja kohennusta olemukseensa. Vihdoin olen löytänyt sopivasti aikaa ja itsestäni virtaa tarttua rikkaruohohommiin ja kanttausurien huoltoon. Ymmärsin sentään, ettei joka nurkkaa tarvitse yhden päivän puitteissa saada kuntoon. Pala palalta olen ottanut puutarhan jälleen haltuun. Viime sunnuntaina meni useampi tunti hedelmätarhassa. Nyt se alkaa olla kuosissaan.

Kriikunapolkukin on siistitty.

Kitkemisen ohessa olen jakanut kasveja ja istuttanut kesän aikana ruukuissa asustaneita uusille paikoilleen. Siirtojakin on tullut tehtyä ehkä tavallista enemmän. Kasveilla on tapana levitä vähän joka suuntaan. Joitakin on jo heti alkuun tullut istutettua liian lähekkäin tai muuten ahtaisiin paikkoihin. Lisää muuttoja on vielä suunnitelmissa. Valmiissa puutarhassa yksittäisen kasvin muutto merkitsee siirtoja myös muille. Tai jonkun kasvin lähtöä kokonaan pois; joko jonkun toisen puutarhaan tai kompostiin.

Oikearinteen vuorimäntyjen alueella on menossa muutosprosessi. Pari korkeimmaksi kasvanutta vuorimäntyä sahattiin jo kokonaan pois. Juhannusviikon vuosiversojen typistys ei enää onnistunut ilman korkeita tikkaita. Täältä vinkkelistä vuorimännyt näyttävät hauskoilta palluroilta, mutta läheltä katsottuna ne ovat erinomainen esimerkki siitä, millaisiksi risukasoiksi vuorimännyt alkuvuosien typistämättömyydessä kasvavat.

Kokonaan vuorimäntykasvustoa ei poisteta. Korkeimmat jo lähtivät ja muutama muu seuraa perässä, kunhan keritään. Koska olemassa olevat vuorimännyt tulevat varjostamaan jatkossakin osaa alueesta ja koska vuosikausien neulaskertymän vuoksi maa lienee varsin hapanta, istutan todennäköisesti tilalle uusia havukasveja. Suunnitelma elää edelleen.

Heinäkuun puolivälissä alkaneet sateet ovat virkistäneet kiitettävästi alkukesän kuivuudesta kärsinyttä puutarhaa. Aukkopaikkoja on edelleen, mutta moni elokuun kukkija on täyttänyt ja viherryttänyt penkkejä mukavasti.

Keskiviikkona heräsin aamuvarhaisella kaatosateeseen. Tyytyväisenä käänsin kylkeäni, sillä tuntuu hyvältä tietää viime päivinä siirrettyjen kasvien saavan tarpeellista kastelua.

Uusi kivituhkapinta pihan kulkuväylillä on tiivistynyt erinomaisesti, eikä se pölyä ollenkaan. Tuuliset säät ovat tuoneet käytäville jos jonkinlaista lehteä ja roskaa. Niiden haravoiminen sujuu hyvin ilman, että kivituhkaa merkittävästi irtoaisi samalla. On se vaan suuri ilo katsella, kun pitkään suunnitelmissa olleet projektit ovat edistyneet.

Sipulit ja valkosipulit on nostettu ja laitettu puuvajaan kuivumaan. Kummastakin tuli oikein hyvä sato. Pienen istutusalueen vuoksi sipulit eivät kevääseen saakka riitä. Sen sijaan valkosipulien suhteen olemme omavaraisia. 

Raidallinen Barbietola ja punainen Moulin Rouge

 
Hyötyviljely lavakauluksissa sujuu hyvin. Meillä lavakaulukset tai tutummin kutsuttuna kasvimaa sijaitsee varsin aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa. Parin viime vuoden kokemus osoittaa, että parhaiten onnistuvat erilaiset juurekset ja sipulit. Eli mullan sisään "hedelmänsä" kasvattavat syötävät. Niinpä jo syksyllä päätin jatkossa lehtivihannesten sijaan panostaa enemmän esimerkiksi porkkanoihin, punajuuriin ja sipuleihin. Se oli oikea päätös, jota on ensi vuonna jalostettava entisestään.

Kylvin keväällä porkkanoiden lisäksi kahta erilaista punajuurta: punaista Moulin Rougea ja raidallista Barbietolaa.

Maanantaina nostin punajuuret, joista olikin kasvanut melkoisia mollukoita. Suurin painoi 469 g. Muut olivat maltillisemman kokoisia. Säilöin suurimman osan etikkapunajuuriksi. Muutaman jätin säilömättä ja tein niistä sosekeittoa, johon lisäsin oman maan porkkanoita, kesäkurpitsaa ja sipulia. Hyvää tuli.

Omena valkeakuulas

Omenasato on tänä vuonna meillä varsin vaisu. Kukinnan aikaan oli kylmää, eikä pölyttäjiä näkynyt. Lisäksi hedelmäpuissa on ollut monenmoista ötökkää. Omenankehrääjäkoi ilmestyi nyt toista kertaa ja aika isona määränä. Ehkä omenapuut pitävät välillä myös lepovuoden. Monta hyvää hedelmävuotta onkin ollut peräkkäin. 

Valkeakuulaasta löysin peräti kaksi omppua, jotka syötiin iltauutisten aikaan. Huvituksessa on hedelmiä enemmän, joskin iso osa niistä on ötököiden runtelemia. Pilkon käyttökelpoiset osat pakastimeen vaikkapa talven piirakkaa varten.

Clematis Princess Diana (Clematis Texensis-ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Keväällä 2021 istutettu tarhalyhtykärhö Princess Diana on avannut yhden nuppunsa. Näyttää siltä, että useampia nuppuja olisi tulossa, mutta aika näyttää, kuivuvatko viime kesäiseen tapaan avautumatta? Netistä luin Princess Dianan olevan niin helppohoitoinen, että sitä suositellaan vasta-alkajille. Se heräsi tosi myöhään, jonka vuoksi epäilin koko köynnöksen olevan vainaa. Kukkimisajaksi on mainittu elo-syyskuu eli ihan on aikataulussa.

Koko kärhö on vasta hyvin hoikka ja hentoinen. Yksi ainoa varsi, josta on hissukseen eroamassa muutamia yhtä hentoisia sivuversoja. Tuskin olisin ensimmäistäkään kukkaa huomannut, ellen olisi ryhtynyt siivoamaan edestä kuihtuneita sormustinkukkia pois. Saattaa olla, että tämä prinsessa muuttaa johonkin edullisempaan paikkaan. Kunhan nyt kukkii kukkimisensa ja kunhan keksin sen uuden paikan.

Clematis alpina - Alppikärhö avaa muutamia loppukesän kukkia.

Hento haikeus on jo valtaamassa mieltä elokuun kääntyessä loppupuolelle. Ei anneta lähestyvän syksyn meitä masentaa, vaan nautitaan näistä upeista loppukesän päivistä. Ja toivotaan sen jälkeen saapuvaksi lämmin ja värikäs syksy.

Kasvimaalla kaikki hyvin

Tomaatti Sungold

Tomaatit alkavat vihdoin saada väriä. Vielä ei ole yhtään päästy maistamaan, mutta ensimmäisen poimimiseen ei mene enää pitkään. Viime vuotiseen tomaattimäärään tuskin nyt päästään, vaikka lämmintä on riittänyt tänäkin kesänä. Laiskuuttani en virittänyt kastelusysteemiä. Olisi pitänyt hankkia pari keraamista puikulaa ja letkua lisää, kun nyt on useampi istutusallas. En saanut hankituksi. Ehkä ensi kesänä sitten.

Tomaatti Supersweet

  
Kastelemista on riittänyt, mutta se ei ole mikään vaiva. Joka tapauksessa kasvarin ovi käydään lähes joka aamu avaamassa. Samalla vilkaisen maximi-minimi -mittarista niin yön kuin vallitsevan lämpötilan. Illansuussa taas tulee muuten vain tutkittua kasvarin asukkaita ja nypittyä mahdollisia varkaita.

Kurkku Sherba

  
Kurkkuja on kerätty jo pidempään. Ensimmäisenä poimin pitkulaisen Cordoban. Se olisi kasvanut vielä pituutta, mutta useamman valmistumassa olevan kurkun painoa kertyy aika paljon yhden rungon kannattelemaksi, joten en odota kurkkujen kasvavan suurimpaan mittaansa. Sherbaa ja Beth Alphaa tulee niinikään tasaiseen tahtiin. Ei tarvitse kesän aikana kurkkuja kaupasta ostaa.
 

Kurkku Cordoba

  
Puolueellista tai ei, mutta itse kasvatettu kurkku maistuu paljon paremmalta, kuin kaupasta ostettu. Maku ja tuoksu on paikallaan. Eivät ole vetisiä vaan täyttä tavaraa - tai siis kurkkua.

Chilipaprika Hungarian Black

  
Tavallisten paprikoiden idättäminen epäonnistui. Sen sijaan chilipaprika Hungarian Black onnistui hyvin ja nyt kasvarissa on kasvamassa neljä yksilöä. Kukkia on runsaasti ja munakoison värisiä chilipaprikoitakin jo löysin. Kuvan niistä sen sijaan olen kadottanut, enkä viitsinyt koneen äärestä lähteä kasvariin niitä filmaamaan. Hungarian Blackin ei pitäisi olla kovin voimakas, joten kelpaa sitten minullekin. Ukkokulta tykkää maustaa vähän kaikkea chilillä, joten parempi välillä kasvattaa miedompia lajeja.

Kylvin vanhoista pusseista retiisejä, jotka kasvoivat hyvin ja olivat maukkaita. Poimin loput sadosta juhannuspöytään ja kylvin samantien uutta. Pyöreiden retiisien joukossa oli kaksi pitkulaista, joista toisella oli hurjan pitkä juuri. Nämä pitkulaiset maistuivat hyviltä. Ei yhtään puisevilta, kuten olisi voinut kuvitella.

Punajuuri - Beta vulgaris var. conditiva

 
Kasvatan mangoldia jo senkin vuoksi, että sen punainen lehtiruoti on upean punainen ilta-auringon paisteessa. Niin loistaa näköjään punajuurenkin lehtiruoti. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä, sillä sukulaisiahan punajuuri ja lehtimangoldi (Beta vulgaris var. cicla) ovat. Toki myös syömme mangoldia käyttämällä sitä esimerkiksi pinaatin tapaan.

Herneet ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja nyt ne ovat alkaneet myös kukkia. Herneitä kasvatan lähinnä suoraan kasvimaalta naposteltavaksi. Kasvimaani on sen verran pieni, ettei mitään voi isoa määrää kasvattaa. Eikä ole tarviskaan. Herne on myös hyvä maanparannuskasvi.

Kurpitsa 'Tom Fox'

Kurpitsaa kylvin jälleen kerran yli oman tarpeen. Ylimääräisille taimille löytyi ottaja ja kurpitsaa jäi omallekin kasvimaalle ihan riittävästi. Ehkä liikaakin tilaan nähden. Jättikurpitsan ja Tom Foxin lisäksi kaksi vihreää ja kaksi keltaista kesäkurpitsaa.

Juhannukseksi ostin vielä kaupasta kesäkurpitsaa, mutta seuraavat voin jo poimia omasta maasta. Sekä vihreä että keltainen ovat kuvien jälkeen kasvattaneet kokoa. Käytän kesäkurpitsaa tuoreena ja ylimääräiset pilkon paloiksi pakasteeseen. Talvella on kiva laittaa kesäkurpitsat porisemaan ja tehdä niistä sosekeittoa. Tulee nopeasti valmista ja hyvää.

Yhdellä vihreällä kesäkurpitsalla taisi olla liian nopea alkuspurtti, joka sitten päätyi väsähdykseen. Vai mitä muuta voi päätellä pullean olomuodon latistumisesta kapeampaan olomuotoon.

Viime keväänä en ostanut ajoissa istukassipuleita ja myöhemmin niitä ei enää mistään saanut. Nyt olin kaukoviisas ja ostin ensimmäisen kaupassa näkemäni pussin. Vähän liikaa siinä oli meidän kasvimaahamme suhteutettuna sipuleita, mutta hyvin sain jokaisen tungettua multaan. Osa meni suunniteltuun paikkaan, osan laitoin sinne tänne muiden kylvösten oheen. Meillä tykätään sipulista ja sitä käytetään paljon.

Tilliäkin kylvin, mutta kuvan kukat ovat kaupasta ostetusta ruukkutillistä. Kokeilin, lähteekö kaupan tilli kasvimaan mullassa kasvuun ja lähtihän se. Hiukan on matalampi, kuin itse kylvetyistä yleensä tulee, mutta ehtiihän tuo vielä kasvaa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Mansikkaa ei meillä kasva. Joskus vuosia sitten kasvimaalla oli jokunen taimi. Kyllästyin siihen, että linnut napsivat marjat, eikä yhtään jäänyt edes lapsille maisteltavaksi. Kun sitten kasvimaakin pieneni ja muuttui lavakauluskasvimaaksi, en ole mansikkaa kasvattanut. Sen sijaan ahomansikoita kasvaa pitkin tonttia ja toisissa paikoissa ne ovat aika isojakin.

Pakastemansikat ostin lauantaina oman kylän kauppiaalta. Lähituotantoa parhaimmillaan. Aamulla poimittu ja iltapäivällä jo pakastimessa. Aika usein tulee haettua kiinteää ja makeaa Sonataa syötäväksi. Litrahinta on ollut 5 euroa ja 5 kg:n laatikko 30 euroa. Nyt niitä kannattaa syödä. Kesäistä herkkua.

Ribes rubrum - Punaherukka

Herukkasato jää tänä vuonna pieneksi. Punaherukka kuivatti viime kesänä marjaisia oksiaan pystyyn. Sain täältä blogimaailmasta vinkin, että herukassa saattaisi olla herukkalasisiipi. En löytänyt tuholaista, mutta jouduin leikkaamaan useita vanhoja oksia  kokonaan pois niiden kuoltua. Pensaissa on runsaasti uusia oksia, jotka eivät satoa tänä kesänä tuota. Toivottavasti taas tulevina kesinä.

Mustaherukkaa on kaksi Pohjanjättiä. Niissä on runsaasti marjoja, vaikka itse pensaat ovat vielä pieniä. Vanhat mustaherukat hävitin äkämäpunkin vuoksi. Pohjanjätin sanotaan olevan vähemmän altis äkämälle. Valkoherukassa on melko paljon marjoja. Viherherukassa jonkin verran, mutta sekin on vielä nuori pensas.

Ribes uva-crispa - Karivianen

Karviaisia tulee kahteen pensaaseen kiitettävästi. Niistä harvemmin teen mitään, sillä karviaiset ovat jääkaappikylminä ihanaa naposteltavaa.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kolme kriikunapuutamme kukki tänä vuonna valtoimenaan. Pölytyskin on onnistunut, sillä kriikunoita on puissa paljon. Kriikunat tulee syötyä sellaisinaan, sillä kivien poistaminen pienestä kriikunasta on varsin työläs homma. Kriikunapuissani on jonkin verran äkämäpunkkia, joka näkyy nyppyläisinä lehtinä. Hedelmiin sillä ei näytä olevan vaikutusta.

Omenapuut kukkivat tänä keväänä aika vaisusti. Huvituksessa oli paljon kukkia, mutta parhaan kukinnan aikaan voimakas tuuli sateella maustettuna riipi kukat pitkin nurmikkoa. Siinä ei pölyttäjillä ollut mitään mahdollisuutta hoitaa tehtäviään. Kahtena edellisenä kesänä omenasato on ollut melkoinen, joten suon hedelmäpuille lepovuoron. Muutama maistiainen jokaisessa puussa näyttää olevan.

Tomaatit ovat kasvaneet korkeiksi ja pari niistä kurkkii jo kattoikkunasta. Tomaateista kehotetaan katkaisemaan latvat kypsymisen edistämiseksi elokuun alkupuolella. Neljän viikon kuluttua tomaattini taitavat vyöryä jo ulos ovesta kohti naapurin pihaa. Niinpä taidan latvoa kattoon kurkottelevat rungot jo aikaisemmin. Ehkä ne sen jälkeen käyttävät energiansa raakileiden kehittämiseen ja kypsyttämiseen kasvun sijaan.

Lavatera trimestris - Kesämalvikki

Tapani mukaan kasvimaalla täytyy hyötykasvien lisäksi olla myös silmänravintoa. Siksi kylvän vähintään yhteen laatikkoon kesäkukkia. Kosmoskukka on tänä(kin) vuonna itänyt huonosti. Muutama taimi on vankistumassa, mutta nuppuja ei vielä ole. Kesämalvikki on itänyt huomattavasti paremmin ja matalasta koosta huolimatta ensimmäiset nuput ovat ilmestyneet.

Kehäkukan yhdistän jo lapsuuden muistikuvissa kasvimaahan. Niinpä sitäkin on kylvettävä edes yksi rivi johonkin väliin. Nyt on kasvamassa kaksi riviä ja nuppujakin ne jo tekevät. Ostin siemenet kauppareissulla marketista. Oranssinkeltainen väri sopii hyvin itse kavattamiini samettikukkiin, joita olen istuttanut hyötykasvien oheen kasvimaalle. 

Calendula officinalis - Kehäkukka

 

Kasvimaalla siis kaikki hyvin. Kukkaisia kesäpäiviä kaikille!