Kanttausurat kuntoon

 
Vapaa-aika on kulunut näppärästi kanttausuria kunnostaessa ja kitkiessä. Pakko todeta, että kanttausurat on yksi parhaita valintojani nurmikon ja istutusalueiden erottamisessa. Pari ensimmäistä vuotta vaati vähän enemmän ja useampia huoltokertoja. Nyt pärjää jo vähemmällä työllä. Olen huomannut, että urien siistimistä helpottaa, jos käy ne läpi myöhään syksyllä, ennen lumien tuloa. Näin ei keväällä ole tulenpalavaa kiirettä. Sateiden ja viileyden vuoksi maa on nyt märkää, mikä tekee kitkemisestä tavallista helpompaa.

Voikukkia meillä on runsaasti. Viereisen puistoalueen nurmikko leikattiin viime vuonnakin ensimmäisen kerran vasta, kun voikukat lennättelivät siemenhahtuviaan ilma sakeana. Nurmikolla voikukat eivät liiemmin häiritse. Sen sijaan istutusalueille en niitä haluaisi. Miksi ihmeessä voikukan pitää aina ryhtyä kasvamaan keskelle jotain mieluista perennaa? Nyhdä siinä sitten voikukkaa pois, kun samalla olet vaarassa kitkeä koko perennan.

Kuvassa voikukka on aloittanut elämäntaipaleensa Pikkupuutarhan ison kiven päällä. Yleensä tuottaa suurta nautintoa saada voikukka ylös kokonaisen juurensa kera. Se on harvinaista herkkua, josta viime päivinä on saanut nauttia usein. Kiven päällä kasvavalla voikukalla oli minimaalinen juuri, joka luonnollisesti irtosi lähes itsestään. Ei ne voikukatkaan omaa voimia, joilla halkaisisi kiviä ja kantoja.

Kanttausurien huollon yhteydessä laitoin puille ja pensaille kanankakka+merilevä -rakeita. Omenapuiden ja marjapensaiden ympärille tein useamman kolon, johon pudotin raesatsin. Muille kasveille sekotin rakeet multaan, jota sitten sirottelin sopiviin paikkoihin.

Rinteiden alaosan kanttausuria en käynyt nyt läpi. Teen sen vasta ensi viikolla. Yläpihalla ei ole kanttausuria, mutta muuten sielläkin on tehtävä kitkemis- ja lannoituskierros. Kertaalleen olen yläpihalta jo voikukkia nyhtänyt pois. Uutta kitkettävää on ilmestynyt. Lisäksi scillojen ja muiden pikkusipulien lehdet ovat lakoontumisen lisäksi alkaneet kuihtumaan. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa, jolloin yleisilme on taas siisti.

Metsäruusun poistoprojekti etenee. Paikallinen yrittäjä tulee kaivamaan juurakot minikaivurillaan. Isolle kaivurille ei ole reittiä alapihallemme. Kaivoin metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat pois. Viimeisenä lähtivät kuvassa vihreänä pehkona näkyvät tulppaanit. 

Tällä hetkellä jokaikinen muovipurkki on täytetty mullalla ja ylöskaivetuilla perennoilla. Ne odottavat uusia sijoituspaikkoja joko omalla tai jonkun toisen pihalla. On kuunliljaa, iristä, arovuokkoa, soihtunauhusta, komeamaksaruohoa, kultapalloa, jaloangervoa. Hyasinttien ja marhanliljojen sipulit istutin jo uusiin paikkoihin. Niiden kukinta jäänee tältä vuodelta väliin.

Rajauksena käyttämäni turveharkot olen nostanut pois. Osa niistä hajosi noston yhteydessä. Tosi hyvin ovat kuitenkin kestäneet neljän vuoden ajan ottaen huomioon, kuinka paljon olen harkkoja häirinnyt kiskomalla metsäruusun juuria pois. 

Hiukan pelottaa, kuinka käy runkotuijien ja kartiokuusten juurille. Osa juurista vaurioituu väkisinkin, koska ruusunjuuret kiemurtelevat myös havujen juuriston lähellä. Polun kohdalle olen laittanut juuriestekankaan, jonka metsäruusu on paikoin onnistuneesti lävistänyt. Polkukin siis menee uusiksi.

Malus 'Huvitus' - Omenapuu

Huvitus-omena on pian valmiina kukkimaan. Toivotaan siis aurinkoa ja lämpöä, jotta pörriäiset jaksavat kulkea kukasta kukkaan hoitamassa töitään. Tuskin viime vuoden kaltaista omenapaljoutta tänä vuonna saamme. Jos edes muutaman voisi käydä poimimassa loppukesästä.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Myös ruusuorapihlajassa alkaa näkyä nuppuja. Vielä menee hetki, kunnes se kukkii sadoin pikkuisin ruusuin. Jaksan kyllä odottaa.

Malus purpurrea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat selvinneet talvesta. 2015 istutetussa Royaltyssa on jo siinäkin nuppuja. Punasävyiset lehdet loistavat kauniina aamuauringon paistaessa Pikkupuutarhaan. Vieressä kasvava 'Aamurusko' tulee vähän hitaammin Royaltyn perässä. Tuleepa kuitenkin.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

Koristekirsikka 'Kevätsuudelman' runsas kukinta jatkuu edelleen. Jonkun verran terälehtiä on jo pudonnut nurmikolle, mutta valtaosa on edelleen puussa. Viileyden ansiosta kirsikan kukinta on kestänyt kohta kaksi viikkoa. Harvinaisen pitkään. Hanamin juhliminen 'Accoladen' alla on jäänyt, kun lapiohommat ovat vieneet minut muualle.

Oxalis 'Iron Cross' - Onnenkäenkaali

Kellarissa käenkaalit nousevat hissukseen mullasta. Viime vuotisissa on jo purppuraiset lehdet. Tänä keväänä ostamani pussillisen laitoin multaan 25.4. Nyt sen viehättävät karvavartiset koukut kumartavat minulle kohteliaasti kellariin mennessäni.

Helleborus 'Pretty Ellen' - Jouluruusu

Sunnuntaina on äitienpäivä. Oman äidin kuolemasta on neljä vuotta. Anopin runsas kaksi vuotta. En ole vieläkään täysin tottunut, etten tee korttia äideille. Tai osta heille kukkia. Aina voin heitä ajatuksissani muistaa, kuten usein teenkin. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Hyvää viikonloppua ihan kaikille!

Hyvää Äitienpäivää!

 

Äiti saa olla suuri
äiti saa olla pieni
äiti saa tuoksua mullalta
tosin kyllä mielummin pullalta

Äiti saa kyllä kokata
mutt´ saakohan äiti rokata?

Äiti voi olla kenkku
äiti voi olla reilu
äiti voi jaella toruja
tosin kyllä mielummin loruja

Äidin keitto voi kiehua
mutt´ saakohan äiti - riehua?!?

Ei vain äiti vaan myös nainen
ja kaikki olennainen
kuuluu myöskin äidin elämään
Sekä vaippapyykki että rokki
ei kai oo se shokki
jos molemmat mahtuu äidin elämään

Äiti voi tiskiin hukkua
mutt´saaks äiti pitkään nukkua
äiti voi jaella namuja
mutt´ saaks äidill olla omii kamuja

Äidin pitää nousta parkuun
mutt´ saaks äiti juosta karkuun

Äidin pitää näyttää fiiniltä
mutt´ saaks äiti tuoksuu viiniltä
äidillä saa olla permanentti
mutt´ voiks äiti olla presidentti

Äiti saa soutaa ja huovata
mutt´ saaks äiti bändikamoja - roudata?

Ei vain äiti vaan myös nainen
ja kaikki olennainen
kuuluu myöskin äidin elämään
Sekä vaippapyykki että rokki
ei kai oo se shokki
jos molemmat mahtuu äidin elämään.

 

 

Hyvää Äitienpäivää

kaikille ja kaikenlaisille äideille!

 

Nyt mennään pää kolmantena jalkana

Kylän kirsikkapuut torstaina 11.5. Perjantaina kukinta oli jo hiipumassa.

 
Ensin ei tapahdu viikkoihin mitään ja sitten ykskaks puutarhaihminen menee pää kolmantena jalkana. Kesäisten lämpötilojen vuoksi pihalla ja puutarhassa tapahtuu kaikki pikakelauksella. Tyhjiä kesäkukkaruukkuja ja kellarissa yhä pidemmiksi venyviä tomaatteja katsellessa tuntuu kuin töitä olisi toisille jaettavaksi. Joudun toistamaan itselleni, että toukokuu on tänä vuonna tismalleen yhtä lyhyt tai pitkä kuin kaikkina muinakin vuosina. Hyvin ehtisi vähemmälläkin tohinalla - jos vain omalta innostukseltaan malttaisi.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma illansuussa 11.5.

Oma kirsikkapuu kukkii runsaimmin sitten istutusvuotensa 2016. Alkaa vähitellen olla erinomaiset olosuhteet henkilökohtaiselle hanami-juhlalle. Kukkien kuvaaminen vasta onkin hankalaa, kun suurin osa niistä on ylhäällä. Harsohelmaiset kukat heiluvat iltatuulessa, eikä niiden liikettä oikein pääse sormin pysäyttämään.

Hyöriessäni torstai-iltana kirsikkapuuni ympärillä kuulin ensi kerran tänä keväänä käen kukkuvan. 

Narcissus Flower Record

Narsissit availevat nuppujaan. Niitä ei onneksi peura ole tulppaanien tapaan napsinut rujoiksi.

Tulipa Double Blue tai Tulipa Showcase - tai joku ihan muu

Tulppaaneja olen viime vuosina istuttanut vähemmän. Olen koittanut panostaa Darwin-tulppaaneihin, joiden pitäisi olla pitkäikäisempiä. Harmillisesti nekin kelpaavat peuroille, mikä vähentää istutusintoa. Se on melkein kuin tunkisi seteleitä sorkkajalkojen kitaan.

Tänä perjantai-iltana minun pitäisi tietsikan ääressä istumisen sijasta olla kiertämässä kameran kanssa puutarhaa. Päivä on jo pitkä eli ehdin tämänkin jälkeen. 

Tulppaanit avasivat iltapäivän paisteessa terälehtensä ammolleen. Kun kesäisten lämpötilojen on luvattu kestävän ensi viikon puoliväliin saakka, ei tällä menolla ole pian mitään kuvattavaa.

Fritillaria imp. - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat ovat viittä vaille paukahtamassa auki. Varmaan jo lauantaina keltaiset avautuvat. Rubrat ovat samassa tilanteessa.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoilla on tänä keväänä runsas kukinta. Huvituksen alle istuttaman rykelmät näyttävät viihtyvän erinomaisesti. Liljakukot tykkäävät näistä hullunlailla. Joka ikisellä puutarhakierroksella joudun listimään useita liljakukkoja. 

Minulla on jonkinsortin ötökkäkammo, jonka vuoksi en mielelläni ota niitä käteen. Liljakukkojen kohdalla kammo kaikkoaa ja punatakit pääsevät hengestään sormieni välissä. Nyt liljakukoilla on treffikausi meneillään jonka ansiosta on mahdollista poistaa kerralla kaksi kaveria yhdellä litistyksellä.Tarkkaa hommaa, jossa harjoitus tekee mestarin.

Kruunuvuokon vinkistä olen kiertänyt ruiskuttamassa valkosipulivettä liljoille sekoittaakseni liljakukkojen hajusuunnistusta. Valkosipulijauhetta ja vettä ruiskupulloon, ravistus ja kierrokselle.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin vaalean jouluruusun ensimmäinen kukintarypäs on loppusuoralla. Uusia lehtisykeröitä on nousemassa mullasta lukuisia. Tämä jouluruusu on yleensä kukkinut lähes koko kesän.

Sen viereen istutin muutama päivä sitten kirjavalehtisen Anna's Redin. Kunpa kotiutuisi ja eritoten kukkisi, jotta näen sen kukan värin.

Helleborus

Vuosi sitten istutin niinikään Pikkupuutarhaan, Muuripenkkiin kolme uutta jouluruusua. Kaksi niistä on kuvan mukaisia tummia, kolmas vaaleampi. Kaikissa on nuppuja, mutta lehtiä ei vielä montaa. Tosin vaaleassa huomasin tänään lukuisia kääröjä nousemassa mullasta esiin, joten hyvin tuntuu olevan hengissä.

Helleborus

Tämä pikkuinen on Kivipenkissä paikalla, jossa aiemmin kasvoi ja kukki kolme hienoa vaaleaa jouluruusua. Ne menehtyivät vuoden takaisen jäätikkökannen alle. Olen tarkoituksella välttänyt menehtyneiden asuinpaikan suurempaa mylläämistä ajatuksella, josko sinne olisi juurentynkää jäänyt. Sepä kannatti. Nyt täytyy vaalia tätä myöhäisherännyttä suurella hellyydellä.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kuvan pystykiurunkannukset ovat sitä tavallista lilakukkaista luonnonkantaa, joka on meillä levinnyt ja lisääntynyt ilahduttavasti. Nämäkin kaverit olivat alkuun liloja, mutta näin kukintansa loppusuoralla ovat haalistuneet sinisiksi.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkokin lähestyy kukintaansa. Tämä on nopeakäänteinen veijari. Ensin siitä ei näy vilaustakaan. Sitten yhtäkkiä punertavia versoja tunkee porukalla mullasta ja pian ne ovat vihreät lehdet levällään kehittämässä nuppujaan. 

Olen jakanut arovuokon taimia useisiin paikkoihin nähdäkseni, missä se viihtyy. Toivon mukaan viihtyy, sillä pidän arovuokon kukinnasta. Minusta se toimii mataluutensa ja runsaskukkaisuutensa vuoksi erinomaisesti maanpeitekasvina.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Tämä kevät on ollut etelänkevätesikkojen juhlaa. Viime aikoina autolla ajaessani olen nähnyt pihoja, joissa levittäytyy hennonkeltainen esikkomeri. Oma esikkoni on kukkinut todella pitkään. Kuvan esikon näen keittiön ikkunasta, missä se illallakin näkyy kauniisti muun kasvuston ollessa vielä kohtuullisen matalaa. Olopihan puolella etelänkevätesikko on alkanut hissukseen levittäytyä laajemmalle, mikä ilahduttaa suuresti.

Pulsatilla vulgaris Rode Klokke - Tarhakylmänkukka

Olen istuttanut varmaan pari kolme punaista tarhakylmänkukkaa, enkä ole niitä enää seuraavana kesänä tavannut. Luultavasti paikka on ollut väärä, tai istutuksen jälkihoito huonoa. Viime kesänä törmäsin jälleen kerran puutarhamyymälässä punaiseen kylmänkukkaan. Pitihän se kantaa kotiin ja koittaa, olisiko tuuri tällä kertaa parempi. No, olihan se. Nyt pikkuinen karvatassu nousi lilakukkaisten kanssa samaan aikaan.

En tiedä, onko näissä punaisissa eri sävyjä? Vai vaikuttaako sävyyn istutuspaikka, mullan koostumus tai jokin muu? Tämän yksilön punaisuus on pinkimpi verrattuna niihin, joita olen aiemmin nähnyt. Käyn häntä katsomassa ja kuvaamassa uudemman kerran. Jos sävy vaikka muuttuu ajan myötä.

Acer - Vaahtera

 
Purkkishow se vain kiihtyy. Purkkeja ja potteja on viime päivinä tullut raahattua kellarista kasvariin, kasvarista ulos ja jälleen takaisin. Joitakin esikasvatettuja on jo ympäri vuorokauden patiolla. Vaikka päivät ovat ylenpalttisen lämpimiä, en oikein vielä luota yölämpötiloihin. Ensi viikolla aion kuitenkin kuskata tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Siellä on jo harsot valmiina. Myös lämmittimen laitan varmuuden vuoksi. Kennokasvari ei lämpöä kovin hyvin pidä ja se viilenee myös nopeasti.

Kasvimaakylvötkin ovat aluillaan. Sipulit sain jo lavakaulukseen. Siemenpussit ovat valmiina, kunhan vain tulee muilta hommilta sopiva väli. Kaiken tekemisen ohessa vaahteravauvojen kitkeminen jatkuu. Että niitä voikin olla paljon.

Sunnuntaina vietän ensimmäisen kerran äitienpäivää, jolloin ei ole enää edellisen sukupolven äitejä vastaanottamassa korttia, kukkia tai muita äitienpäivälahjoja. Ei ole äitiä, jonka kanssa kahvitella kakun kera tai jonka voi viedä porukalla syömään. Tämä uusi tilanne voi toimia myös mahdollisuutena muuttaa oman perheen traditioita. Nyt mennään vanhan kaavan mukaan, mutta ehkä vuoden päästä keksitään jotain muuta.

Aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

Kotipihaa kauempana

 
Viime päivinä ei ole ollut vapaa-ajanongelmia. Kaikki liikenevä aika ja energia on tullut käytettyä omalla pihalla touhuamiseen. Iltaisin kroppa on jäykkänä tekemisestä ja mieli tyytyväinen aikaansaannoksista.

Lähijärvi vapautui jäistä vappuna.

Kotipihan ulkopuolelle suuntautuvat kävelyreissut ovat jääneet minimiin. Pitkästä aikaa perjantaina löytyi sopiva rako lähteä kyläkauppaan kävellen. Harvoin menen kolmen kilometrin päässä olevaan kauppaan suorinta reittiä. Yleensä suunnittelen matkan siten, että menomatkalla kierrän toisen järven rannan kautta ja paluumatkalla tsekkaan toisen järven. Siinä ohessa tulee sitten ihmeteltyä monenlaisia luontoilmiöitä, ihmisten kevätpuuhia pihoillaan ja monenmoisia kylällä tapahtuvia asioita. Joskus joku tuttukin tulee vastaan.

Kotoa lähtiessäni mittari näytti +10 astetta. Jo takaovea sulkiessani epäilin pukeutuneeni liian lämpimästi ja sehän osoittautui oikeaksi aavistukseksi heti puolimatkassa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, eikä tuulikaan tainnut puhaltaa pohjoisesta. Reippaasti askeltaessa tuli äkkiä kuuma ja takki sujahti reppuun. Lyhythihaisella pärjäsi erinomaisesti.

1933 rakennettu kyläkoulu, nykyisin kirjasto.

Luonnon yleisilme alkaa vähitellen muuttua vihreäksi. Maasto on hyvin kuivaa ja siksi aika ruskeavoittoista. Pari kunnon sadekuuroa räjäyttäisi kasvun villiksi. Puut ovat heränneet ja pukkaavat hiirenkorvaa ja kukkaterttua. Tuomissa on jo isot kukkanuput, vaahterat kirivät perässä. Koivuissa on jo pikkuiset hiirenkorvat. Lehtikuusetkin vihertävät, kun läheltä pääsi katsomaan.

Gagea - Käenrieska

Omassa pihassa ei montaa käenrieskaa kasva. Niitä vähiäkään en ole tänä keväänä vielä onnistunut näkemään. Kyläreitin varrella sen sijaan näin useita keltaisena kukkivia tuppaita.

Lumikelloja vanhan talon pihassa

Kunnioitan ihmisten yksityisyyttä, enkä kovin usein suuntaa kameraa toisten pihoihin. Erään vanhan talon pihapiiri on ollut jo vuosia hoitamaton, talossa kyllä asutaan. Monena keväänä lumikellot kukkivat runsaina ryppäinä juuri tässä puutarhassa. Ehkä olin jo myöhässä, sillä nyt näin vain muutaman lumikelloryhmän.

Muutama talo edellisestä eteenpäin ihastuttivat sinisenään kukkivat idänsinililjat ja kirjokevättähdet.

Perhosia näin useita, mutta kuvaamaan onnistuin vain tämän neitoperhon. Aurinko paistoi niin voimakkaasti, että ilman aurinkolaseja oli kirkkaudessa vaikea erottaa ruskeaa perhosta ruskeasta karikkeesta. Räpsin monta kuvaa lähes mututuntumalla. Kuvia tietokoneelle ladatessani olin iloinen huomatessani, että epäilyksistäni huolimatta kuvat olivat onnistuneet.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Kylän keskustan kaksi suurta rusokirsikkaa ovat pian täydessä kukassa. Mikäli sää pysyy lämpimänä, kukat aukeavat nopeasti ja yhtä nopeasti kukinta on myös ohi. Seuraavat päivät on siis oltava valppaana, ettei kukinta mene sivu suun - tai tässä tapauksessa sivu silmien. Kylällä toimii ilmoitusjärjestelmä mm. revontulten seuraamiseksi. Jospa joku fiksu keräisi samanlaisen systeemin kirsikkapuiden kukinnasta tiedottamiseksi.

Moni tyhjä tontti täyttyy taas uusilla taloilla. Tämän keskeisellä paikalla sijaitsevan ladon tilannetta olen seurannut pitkään jännityksellä. Ehtiikö se romahtaa ennen purkamista? Vai ryhtyykö joku rakentamaan tontille ja purkaa ladon ennen romahtamista? 

Ladon ohitse kulkeva katualue kunnostettiin pari vuotta sitten. Kunnallistekniikka uusittiin, piuhat kaivettiin maahan. Sorapintainen tie päällystettiin ja osin sen reunalle rakennettiin jalkakäytävä. Alue on myös kaavoitettu uudelleen, jonka seurauksena myynnissä on useita pieniä tontteja. 

Ladon vasemmalla puolella pilkottaa uudehko punainen hirsitalo. Sen viereen rakentuu parhaillaan neljä kaksikerroksista hirsitaloa. Myös lähellä olevat museoviraston suojelukohteet, Veikkolan parantolana 1995 saakka toimineet kartanorakennukset on myyty. Toisessa näkyi olevan remontti meneillään. Parantolarakennuksista postasin aiemmin täällä.

Kauppareissulta palatessani huomasin katujen hiekoitushiekan puhdistuksen jatkuvan. Oranssi harja-auto pörrää tuntitolkulla katuja edestakaisin. Hyvä niin, jotta pölyn määrä saadaan vähenemään. Kylläpä sitä hiekoitushiekkaa talven aikana kertyikin.

Torstai-iltana olin pitkästä aikaa nauttimassa Helsingin musiikkitalossa kulttuuria. Radion sinfoniaorkesterin torstaisarjan kuuleminen meni tältä kaudelta käytännössä totaalisesti penkin alle. Monta konserttia peruuntui koronan vuoksi. Kun niihin oli mahdollista mennä, tuli henkilökohtaisia esteitä. Niinpä tämän kevätkauden saldoksi tulee jäämään eilinen konsertti ja sitten konsertti kahden viikon kuluttua, joka onkin tämän kauden viimeinen.

Torstai-illan antia oli kuulla loistavaa gruusialaista viulisti Lisa Batiašviliä. Vielä enemmän tykkäsin väliajan jälkeen Sakari Oramon johtamasta Robert Schumann'in Sinfonia nro 1 B-duuri "Kevät" op. 38. 

Sanottakoon, etten koe kovin paljon ymmärtäväni klassisen musiikin hienouksista. Keskityn nauttimaan kauniista musiikista. Joskus esitykset menevät ns. yli hilseen. Varsinkin nykyajan klassinen musiikki, josta minun on usein vaikea löytää melodista kauneutta. Musiikin suhteen olen melko kaikkiruokainen. Mieluisinta on 60-70 -lukujen rock ja blues. RSO:n konsertit ovat olleet askel tuntemattomammalle alueelle ja sellaisena hyvin positiivinen kokemus.

Kävelyreissulta tarttui mukaan isosta lehtikuusesta talven aikana pudonneita oksia, joissa kävyt ovat edelleen kiinni. Laitoin oksat vuosia sitten joulumarkkinoilta ostamaani maljakkoon.

Sunnuntaina keitetään kahvit kaikille äideille. Minun äitini sai kukkasen haudalleen.
Lämmintä viikonloppua ja aurinkoista äitienpäivää niin äideille kuin äidittömillekin!

Eteenpäin elävän mieli

Tulipa pulchella Persian Pearl

Kuuntelin keskiviikkona radiosta Luontoiltaa, jonka teemana oli lintujen kevätmuutto. Paljon mielenkiintoista asiaa sekä toimittajilta että ohjelmaan soittaneilta kuuntelijoilta. Lintujen kevätmuutossa ei ole ollut vuosien mittaan kovin suuria heittoja. Kirjosieppoja ja leppälintuja ei ole vielä saapunut. Bongarit arvioivat kevään olevan noin viikon myöhässä.

Parin päivän sade on kastellut mukavasti puutarhaa ja ravistellut hereille sekä sipulikukkia että muita puutarhan asukkaita. Ilahtuneena huomasin Vasenrinteessä Persian Pearlit nupulla. Pidän niistä kovasti ja nyt vielä enemmän, kun ovat välttyneet peurojen ahnailta hampailta.

Paeonia tenuifolia - Tillipioni

Viime kesänä siirsin pikkuisen tillipionin Kiemurapenkista Kurgaaniin. Edellisessä paikassa se hukkui nopeasti isompien perennojen joukkoon, jolloin myös sen kukinta jäi huomaamatta. Jossain nettijutussa tillipionin sanottiin kasvavan noin 40-senttiseksi. Sen kun näkisi. Omani on aina jäänyt maksimissaan 20-senttiseksi. Luulin jo talven vieneen tillipionini, mutta onneksi älysin tutkia Kurgaania tarkemmin. Siellä rehottaa myös pikkusydän, jonka äkkiä vilkaisten voi sekoittaa tillipioniin. Nyt on huolehdittava, etteivät pikkusydämet ja sammalleimu valtaa tillipionilta liiaksi alaa. Ja tietenkin on oltava valppaana, jos tillipionini kukkii.

Clematis Rouge Cardinal

Kärhöjen kanssa kevät on joka vuosi yhtä jännittämistä. Mikä niistä nousee ja milloin. Alppikärhöt työntävät jo versoja vähän joka oksantyvestä. Niillä on kiire, sillä nehän ovat alkukesän kukkijoita. Viime kesänä jouduin kohtelemaan muutamia kärhöjäni kovakouraisesti, kun laitoimme niille uudet köynnöstuet. Kaikista kärhöistä en ole eloa löytänyt, ainakaan vielä. Yläpihan Syreenipenkin Polish Spiritin mahtavaksi kasvaneen pehkon leikkasin aivan lyhyeksi tukea asentaessani. Elossa on.

Clematis Multi Blue

Päivänliljapenkin päässä kasvavat Multi Blue ja Rouge Cardinal tunkevat tuoreita versoja tyvestä. Kumpikin kukki viime kesänä kerrassaan loistavasti. Kastelin kärhöjäni kesän mittaan ahkerasti ja lannoitin heti alkukesästä. Nyt onkin muistettava kiertää antamassa köynnöksille voimaa.

Clematis integrifolia - Kellokärhö

Nummelan ruusutilaretkeltä ostin pikkuruisen kellokärhön taimen. Istutin sen Kotikiven viereen, lähelle paikkaa, jossa puutarhatiikerimme Juuso nukkuu ikiuntaan. Tuntui kivalta huomata taimen selvinneen talvesta. Jospa näkisin sen tänä kesänä kukkivan.

Malus purpurea 'Aamurusko' ja Malus purpurea 'Royalty'

Kaikki neljä koristeomenapuutani ovat selvinneet niin talvesta kuin rusakoiden hampailtakin. Toki suojasin ne loppusyksystä verkoilla. Aamurusko ja Royalty kasvavat Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Toivottavasti kukkivat runsaana edelliskevään tapaan tarjoten kauneutta myös ohikulkijoille. Alapihan Musta Rudolf on puistoa reunustavan aidan vierssä ja siitäkin on kukkiessa iloa myös puistossa kävelijöille.

Viime kesänä ostin Makamikin, jonka istutin lähelle naapurin rajaa. Jotta sillä olisi riittävästi tilaa sekä kasvaa että näkyä, kaivoin pari isoa norjanangervoa pois. Toivottavasti tekee edes jokusen kukan, jotta näen, mitä tulevina vuosina odottaa.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Oma hanami eli kirsikankukkajuhla olisi toiveissa, mutta sitä saan varmasti odottaa vielä jokusen vuoden. Tai kuka sen määrittelee, kuinka monta kukkaa kirsikkapuussa pitää olla voidakseen hanamia viettää? Riittääkö viisi kukkaa vai onko puun notkuttava vaaleanpunaisena pilvenä. Viime keväänä kevätsuudelmassa oli jo ihan mukavasti vaaleanpunaisia kukkia. Enpä osaa puun silmuista sanoa, ovatko kukkanuppuja vai lehtiä.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja kukki viime kesänä runsaana. Koko pieni puu oli täynnä pikkuruisia ruusuja. Niitä katsellessa ei epäilystäkään, mistä ruusuorapihlaja-nimi on peräisin. Meidän tontilla ei montaa isoa puuta enää ole. Ne ovat saaneet väistyä talon ja myöhemmin puutarhan tieltä, mikä mistäkin syystä. Hedelmäpuut istutettiin alkuvuosina. Erilaisia havuja myöhemmin. Viime vuosina olen hankkinut useamman pikkupuun. Niitä voi istuttaa pienemmällekin tontille ilman, että kaikki verhoutuu varjoon.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Eipä ole pitkää aikaa, kun huomasin punakolmilehden heränneen. Edellisistä vuosista olen jo oppinut, että myös nuput ilmestyvät vikkelästi ja kukinnan nähdäkseen on oltava valppaana. Siellä ne nuput taas nököttävät valmiina avautumaan. Näin varmasti tapahtuu jo ensi viikolla, mikäli ennusteet kesäisistä mittarilukemista toteutuvat. Uskon näin tapahtuvan.

Naapurin Mamis eli adoptiokissa

Veljenvaimon Roope oli meillä vuorokauden hoidossa. Se on täydellinen sisäkissa, joten ei puhettakaan myyrä- tai hiirijahdista. Naapurin Mamis, jota kutsumme adoptiokissaksi, kiertää monta kertaa päivässä puutarhassamme. Hyvä niin, kun enää ei ole omaa kissaa huolehtimassa hiirikannan tasapainosta. Kuukauden aikana olen nähnyt pari metsähiirtä luikkimassa sipulikukkieni välissä. Samoja paikkoja Mamis koluaa. Metsästysonnea hänelle!

En ole aikoihin tehnyt tavallista täytekakkua. Suosin enemmän juustokakkuja, joihin voi upottaa oman puutarhan pakastemarjoja. Nyt tein vaihteeksi vadelmaisen täytekakun, johon käytin vadelmia tyhjentääkseni hissukseen pakastinta. Mehuja meillä juodaan aika vähän, marjoja sen sijaan sentään ahkerasti monella tavoin.

Äitienpäivää emme tänäkään vuotena sen kummemmin vietä, sillä kumpikaan lapsista ei ole vielä saanut rokotusta. Anopille viedään todennäköisesti kukka. Oma äitini vaati lapsiaan luokseen aina äitienpäivänä. Nyt, kun äitiä ei enää ole, voin ehkä aloittaa ihan omat äitienpäiväperinteet.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

 Mukavaa sunnuntaita ja lämminhenkistä äitienpäivää kaikille äideille!