Kotipihaa kauempana

 
Viime päivinä ei ole ollut vapaa-ajanongelmia. Kaikki liikenevä aika ja energia on tullut käytettyä omalla pihalla touhuamiseen. Iltaisin kroppa on jäykkänä tekemisestä ja mieli tyytyväinen aikaansaannoksista.

Lähijärvi vapautui jäistä vappuna.

Kotipihan ulkopuolelle suuntautuvat kävelyreissut ovat jääneet minimiin. Pitkästä aikaa perjantaina löytyi sopiva rako lähteä kyläkauppaan kävellen. Harvoin menen kolmen kilometrin päässä olevaan kauppaan suorinta reittiä. Yleensä suunnittelen matkan siten, että menomatkalla kierrän toisen järven rannan kautta ja paluumatkalla tsekkaan toisen järven. Siinä ohessa tulee sitten ihmeteltyä monenlaisia luontoilmiöitä, ihmisten kevätpuuhia pihoillaan ja monenmoisia kylällä tapahtuvia asioita. Joskus joku tuttukin tulee vastaan.

Kotoa lähtiessäni mittari näytti +10 astetta. Jo takaovea sulkiessani epäilin pukeutuneeni liian lämpimästi ja sehän osoittautui oikeaksi aavistukseksi heti puolimatkassa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, eikä tuulikaan tainnut puhaltaa pohjoisesta. Reippaasti askeltaessa tuli äkkiä kuuma ja takki sujahti reppuun. Lyhythihaisella pärjäsi erinomaisesti.

1933 rakennettu kyläkoulu, nykyisin kirjasto.

Luonnon yleisilme alkaa vähitellen muuttua vihreäksi. Maasto on hyvin kuivaa ja siksi aika ruskeavoittoista. Pari kunnon sadekuuroa räjäyttäisi kasvun villiksi. Puut ovat heränneet ja pukkaavat hiirenkorvaa ja kukkaterttua. Tuomissa on jo isot kukkanuput, vaahterat kirivät perässä. Koivuissa on jo pikkuiset hiirenkorvat. Lehtikuusetkin vihertävät, kun läheltä pääsi katsomaan.

Gagea - Käenrieska

Omassa pihassa ei montaa käenrieskaa kasva. Niitä vähiäkään en ole tänä keväänä vielä onnistunut näkemään. Kyläreitin varrella sen sijaan näin useita keltaisena kukkivia tuppaita.

Lumikelloja vanhan talon pihassa

Kunnioitan ihmisten yksityisyyttä, enkä kovin usein suuntaa kameraa toisten pihoihin. Erään vanhan talon pihapiiri on ollut jo vuosia hoitamaton, talossa kyllä asutaan. Monena keväänä lumikellot kukkivat runsaina ryppäinä juuri tässä puutarhassa. Ehkä olin jo myöhässä, sillä nyt näin vain muutaman lumikelloryhmän.

Muutama talo edellisestä eteenpäin ihastuttivat sinisenään kukkivat idänsinililjat ja kirjokevättähdet.

Perhosia näin useita, mutta kuvaamaan onnistuin vain tämän neitoperhon. Aurinko paistoi niin voimakkaasti, että ilman aurinkolaseja oli kirkkaudessa vaikea erottaa ruskeaa perhosta ruskeasta karikkeesta. Räpsin monta kuvaa lähes mututuntumalla. Kuvia tietokoneelle ladatessani olin iloinen huomatessani, että epäilyksistäni huolimatta kuvat olivat onnistuneet.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Kylän keskustan kaksi suurta rusokirsikkaa ovat pian täydessä kukassa. Mikäli sää pysyy lämpimänä, kukat aukeavat nopeasti ja yhtä nopeasti kukinta on myös ohi. Seuraavat päivät on siis oltava valppaana, ettei kukinta mene sivu suun - tai tässä tapauksessa sivu silmien. Kylällä toimii ilmoitusjärjestelmä mm. revontulten seuraamiseksi. Jospa joku fiksu keräisi samanlaisen systeemin kirsikkapuiden kukinnasta tiedottamiseksi.

Moni tyhjä tontti täyttyy taas uusilla taloilla. Tämän keskeisellä paikalla sijaitsevan ladon tilannetta olen seurannut pitkään jännityksellä. Ehtiikö se romahtaa ennen purkamista? Vai ryhtyykö joku rakentamaan tontille ja purkaa ladon ennen romahtamista? 

Ladon ohitse kulkeva katualue kunnostettiin pari vuotta sitten. Kunnallistekniikka uusittiin, piuhat kaivettiin maahan. Sorapintainen tie päällystettiin ja osin sen reunalle rakennettiin jalkakäytävä. Alue on myös kaavoitettu uudelleen, jonka seurauksena myynnissä on useita pieniä tontteja. 

Ladon vasemmalla puolella pilkottaa uudehko punainen hirsitalo. Sen viereen rakentuu parhaillaan neljä kaksikerroksista hirsitaloa. Myös lähellä olevat museoviraston suojelukohteet, Veikkolan parantolana 1995 saakka toimineet kartanorakennukset on myyty. Toisessa näkyi olevan remontti meneillään. Parantolarakennuksista postasin aiemmin täällä.

Kauppareissulta palatessani huomasin katujen hiekoitushiekan puhdistuksen jatkuvan. Oranssi harja-auto pörrää tuntitolkulla katuja edestakaisin. Hyvä niin, jotta pölyn määrä saadaan vähenemään. Kylläpä sitä hiekoitushiekkaa talven aikana kertyikin.

Torstai-iltana olin pitkästä aikaa nauttimassa Helsingin musiikkitalossa kulttuuria. Radion sinfoniaorkesterin torstaisarjan kuuleminen meni tältä kaudelta käytännössä totaalisesti penkin alle. Monta konserttia peruuntui koronan vuoksi. Kun niihin oli mahdollista mennä, tuli henkilökohtaisia esteitä. Niinpä tämän kevätkauden saldoksi tulee jäämään eilinen konsertti ja sitten konsertti kahden viikon kuluttua, joka onkin tämän kauden viimeinen.

Torstai-illan antia oli kuulla loistavaa gruusialaista viulisti Lisa Batiašviliä. Vielä enemmän tykkäsin väliajan jälkeen Sakari Oramon johtamasta Robert Schumann'in Sinfonia nro 1 B-duuri "Kevät" op. 38. 

Sanottakoon, etten koe kovin paljon ymmärtäväni klassisen musiikin hienouksista. Keskityn nauttimaan kauniista musiikista. Joskus esitykset menevät ns. yli hilseen. Varsinkin nykyajan klassinen musiikki, josta minun on usein vaikea löytää melodista kauneutta. Musiikin suhteen olen melko kaikkiruokainen. Mieluisinta on 60-70 -lukujen rock ja blues. RSO:n konsertit ovat olleet askel tuntemattomammalle alueelle ja sellaisena hyvin positiivinen kokemus.

Kävelyreissulta tarttui mukaan isosta lehtikuusesta talven aikana pudonneita oksia, joissa kävyt ovat edelleen kiinni. Laitoin oksat vuosia sitten joulumarkkinoilta ostamaani maljakkoon.

Sunnuntaina keitetään kahvit kaikille äideille. Minun äitini sai kukkasen haudalleen.
Lämmintä viikonloppua ja aurinkoista äitienpäivää niin äideille kuin äidittömillekin!

Laiskanpulskeaa isänpäiväviikonloppua

Olen onnistuneesti saanut pääni entistäkin tyhjemmäksi. Vapaa-aika kuluu kutimien ja kirjojen parissa, eikä blogiin synny mitään järkevää. Kerran viikossa sentään syvennyn kurssilla mindfulness'n saloihin, jonka ideana on oppia myös pitämään tyhjennetty pää tyhjänä. Näin leikkisästi sanoen.

Olen sentään harrastanut kulttuuria käymällä mm. Helsingin museonystävät ry:n 30-vuotisjuhlassa. Samalla kiersimme vasta avatun näyttelyn "Mieliala - Helsinki 1939-1945", joka esittelee kuvataiteen ja valokuvien heijastelemaa pessimismiä ja optimismia, ja laajemmin sitä visuaalista maailmaa, johon sodan oloissa oli totuttava. 

Juhlassa puhuivat yhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Kuisma, museonjohtaja Tiina Merisalo, apulaispormestari Anni Sinnemäki ja näyttelyn kurattori FT, kirjailija Anna Kortelainen. Mielenkiintoista tietoa tuli valtavasti ja aika kului kuin siivillä. Näyttely on avoinna 30.8.2020 saakka.

Ensi viikolla on jälleen vuorossa RSOn torstaikonsertti. Toki olen aina pitänyt myös klassisesta musiikista, vaikka koen enemmän olevani rokki-ihminen. Olen kovasti iloinen, että lähdin avoimin mielin RSOn konsertteja kuuntelemaan. Valtaosa niistä on tähän mennessä ollut hienoja kokemuksia. Musiikin kuuntelun lisäksi seuraan mielenkiinnolla muusikkojen touhuja soitintensa kanssa ja eri kapellimestarien omintakeisia tyylejä johtaa orkesteria. Syyskuussa Joseph Haydnin ja Johannes Brahmsin sinfonioita johti 92-vuotias kapellimestari Herbert Blomstedt. Se oli huikean hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Blomstedt osoitti, että ikä on vain numero, kunhan asenne on oikea.

Torstaiaamuna maa oli jälleen valkea ja taivaalta hipsui hiljalleen lisää lunta. Jääkö maahan vai ei, sen näemme jatkossa. Koko viikko on kulunut pikkupakkasessa, joten puutarhalle suonkin lunta peitteeksi ja suojaksi. Kaikenlaiset linnut ovat käyneet täyttämässä kupuaan ruokinta-automaateilla niin tiheään, että pian täytyy käydä ostamassa lisää siemeniä. Muutama punatulkku on ilmestynyt pihaan ja viherpeippojakin on taas käynyt vierailulla.

Lehtikaktukset innostuivat kaikki kukkimaan samanaikaisesti. Kolme vaaleanpunaista, yksi valkoinen ja yksi kirkkaanpunainen ovat pukeutuneet kukkamekkoihinsa pimeitä marraskuun päiviä piristämään.

Nouseva kuu 3.11.

Ensi viikolla on jälleen täyskuun aika. Sitä ennen vietämme sunnuntaina isänpäivää. Ajattelin laittaa jotain hyvää ruokaa ja siksi kokeilin jo ennakkoon netistä löytämiäni Cafe Engelin punajuuripihvejä. Olivat niin hyviä, että unohtui kuvaaminen.

Toivotan mukavaa viikonloppua ja kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta laiskanpulskeaa isänpäivää!