Toukokuun kauneutta

Malus purpurea 'Aamurusko'

 

Jos vuodesta pitäisi mieluisin kuukausi valita, ottaisin toukokuun. Ehkä sen ensimmäisenä ja sitten perään kaikki muut kesäkuukaudet. Unohtamatta syys-lokakuun ruska-aikaa. Hyvä, ettei tarvitse tehdä valintaa, vaan voi täysin rinnoin nauttia jokaisesta kuukaudesta ja jokaisen kuukauden jokaisesta päivästä. 

Malus domestica 'Valkeakuulas'

Toukokuun yksi odotetuimpia näkymiä on viime vuosina ollut koristeomenapuut. Niin nytkin, enkä pettynyt. Tosin vanhimmat, pikkupuutarhan Aamurusko ja Royalty kukkivat tavallista vaatimattomammin. Sen sijaan alapihan toissa kesänä istutettu Aamurusko ja naapurin aidan lähellä neljä vuotta kasvanut Makamik laittoivat pienempiin kokoihinsa nähden parastaan.

Omenapuista Huvitus alkoi kukkimaan ensimmäisenä. Se jo pudottelee terälehtiään. Valkeakuulas ja Punakaneli ovat parhaillaan aivan täynnä kukkia. Ellei muutaman tunnin kestänyt rankkasade ole niitäkin tyhjentänyt. Ei ole, huomasin ikkunasta vilkaistessani. Syysomenassa on vain vähän kukkia.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Alapihan Musta Rudolf aloittaa kukinnan hieman muita myöhemmin. Sen nuput ovat jo valmiina avautumaan. 

Magnolia stellata 'Susan'

Magnolian siirsin pikkupuutarhasta kesällä 2023 alapihan Kaivoruusupenkkiin. Ajattelin siellä olevan parempi paikka aralle magnolialle. Keväällä riittää aina jännitystä, kun arvuuttelen magnolian talvesta selviytymistä. Hyvin on taas käynyt. Ensin luulin, ettei Susan tekisi yhtään nuppua. Karvaisista sykeröistä paljastui lehtiä. Mutta kyllä niitä nuppujakin sitten löytyi. Eilen laskin kuusi purppuraista nuppukääröä, joista alin lähes maassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuissakin on jo eloa eli kukkanuppuja. Ensimmäisestä sijasta nupun avauksessa kilpailevat Juhannusruusu ja Suviruusu. Myös Tove Jansson on kolmen kärjessä. Neilikkaruusun, tarhakurtturuusut Sävelen ja Soinnun sekä Ritausman leikkasin matalaksi. Samoin tein Teresanruusulle. Ne versovat jo voimakkaasti ja ehtivät hyvin vielä tänä kesänä kukkimaankin.

Vasen- ja Oikearinteen maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy palelluttivat kaikki oksansa talven aikana. Uutta versoa pukkaa niistäkin kiitettävästi. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Silmäteräkärhöni 'Purple Dream' pukkaa nuppuja. Pian ne avautuvat. En ole leikannut 'Purple Dream'ia kertaakaan, joten se alkaa olla paikoin varsin risuttunut. Nyt leikkaaminen on myöhäistä, sillä toinen toisensa lomassa risteilevistä versoista ei kukaan ota selvää, missä on alku ja missä loppu. Vahinkoja välttääkseni leikkasin vain muutaman selvästi kuivuneen oksankärjen. 

Viinikärhö 'Black Prince' kiipeää joka vuosi Muumi-tuijan laelle.

 

Kärhöt ovat heränneet kiitettävästi. Myös mattimyöhäistä näytellyt viinikärhö 'Black Prince' on herännyt ja aloittanut kasvunsa koti tukeaan. Ja luultavasti se tapansa mukaan kiipeää myös vieressä kasvavan Muumi-tuijan laelle. 

Majalispenkki

Majalispenkki on saanut muhia mielessäni. Viime keväänä siitä kaivettiin pois jättikokoinen ja vuosia paikalla kasvanut metsäruusu. Alkukesän aikana nousi muutama ruusunverso, jotka kaivoin pois. Kylvin penkkiin pioniunikoita ja kehäkukkia, joiden kukintaa riittikin koko kesäksi. 

Monivuotisia en penkkiin mahdollisten ruusunversojen vuoksi ole istuttanut. Vasemmassa laidassa on syksyllä istutettuja tähtilaukkoja. Nyt laitoin maahan joitakin esikasvatettuja komeatörmäkukkia, maariankelloa ja kesäpäivänhattua.

Metsäruusu rehotti luonnollisesti myös penkin reunojen yli. Kanttausurien ja nurmikon reunasta muodostui turhan jyrkkä. Olen miettinyt kovasti, miten saisin tasoeroa loivennettua ja mullan pysymään penkissä. En halua enkä jaksa nyt nurmikkoa muotoilla. Niinpä ostin puupalikoista muodostuvaa nurminauhaa reunustamaan penkkiä. 

En tietenkään mitannut Majalispenkin ympärystä kauppaan mennessäni. Niinhän siinä sitten kävi, ettei kolme kahden metrin rullaa riittänyt. Käyn viikonvaihteessa hankkimassa pari rullaa lisää, jotta saan urakan valmiiksi. Sitten voinkin kylvää pioniunikoita. Ehkä myös kehäkukka 'Bronzed Beautya'. 

Isossa penkissä ei tee mieli loikkia kasvien päällä. Siksi kivet ja vuosia sitten valamani sementtipyörylät toimivat astinkivinä mennessäni nyppimään ja hoitamaan kasveja. 

Picea glauca 'Conica' - Kartiovalkokuusi

Majallispenkin toisella laidalla kasvavat kartiovalkokuuset ahavoituivat tänä keväänä varjostusverkoista huolimatta. Laitoin huonovointisiin kohtiin havubalsamia. Sen käytöstä ollaan montaa mieltä. Toistaiseksi en ole huomannut hyvää enkä huonoa.

Myös takana näkyvissä (toinen jää kartiovalkokuusen taakse) rungollisissa tuijissa on vaurioita, kuten jonkun verran muissakin tuijissa. 

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Pahimmin kevättalven auringosta kärsi kääpiöhopeakuusi. Toivon sen elpyvän, koska olen saanut sen lahjaksi vanhemmiltani ja isoveljeltäni. Kaikki nyt edesmenneitä. Puu on minulle muistopuu, mutta pidän myös kovasti sen ulkonäöstä. 

Mahonia

Mahoniat ovat yhä kaikkea muuta kuin kaunis näkymä. Vaikka niihin on jo tullut runsaasti uutta kasvua. Taidan sittenkin leikata mahonioita voimakkaammin, jotta saan ne vihertymään kokonaisvaltaisemmin. Nyt niissä on pitkiä lehdettömiä välejä ja paljon ruskeina rapisevia lehtiä. Olisi varmaan pitänyt leikata jo aikaisemmin, mutta kaikkea ei vaan ehdi ja huomaa tehdä juuri silloin kuin pitäisi. 

Runsas kaksi viikkoa sitten Tampereen Hatanpään arboretumissa kävellessäni huomasin siellä kasvavien mahonioiden olevan todella surkeassa kunnossa. Monta niistä oli leikattu likimain maan tasalle. Voin siis olla tyytyväinen, että omani on noinkin vehreitä.

Viime kesänä tilasin Latviasta erinomaisia pensastukia. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin vinkin. Meinasin jo unohtaa tuet kellariin, mutta onneksi huomasin ajoissa. Pionit alkavat olla jo tuen tarpeessa nuppuja pukatessaan. Pioneja ei parane päästää liian korkeiksi, sillä tukia asettaessa saa olla varovainen, ettei katkaise versoja. 

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

 
Nuokkuluppio on ehdoton ykkönen, jolle penastuki on tarpeen. Kuten kuvasta näkyy, puskan sullominen kokonaan tuen sisälle ei ole edes mahdollista. Kunhan versot tuosta kasvavat, saan niitä laitettua nätimmin. Yläpihalla kasvaa toinen nuokkuluppio Allaspenkissä. Nuokkuluppio näyttää paremmalta tuettuna. On myös ympäristön muille kasveille parempi, ettei nuokkuluppio retkota niiden päällä. 

Tilasin 10 pensastukea. Enemmänkin niille olisi ollut tarvetta, mutta ehkä pärjään muiden kanssa vanhoilla virityksillä. Muutama pioni jäi yhä kaipaamaan parempaa tukea. Samoin perhoangervo ja särkynytsydän ansaitsevat kunnon tuen.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Itse asiassa joka puolella puutarhaa kukkii kaikenlaista. Nippanappa pysyn perässä, mitä milloinkin on odotettavissa. Monet kasvit ehtivät yllättämään heräämisillään, kun en ehdi riittävän usein kierroksille.

Arovuokko on taitava valtaamaan tilaa. Belliksen tavoin se pyrkii kanttausuriin ja käytäville. Olen kaivanut taimia muualle siirrettäväksi. Kivasti se näyttää kotiutuvan uusiin paikkoihin. Esimerkiksi alapihan toisen kriikunan tyvellä on kasvava joukko arovuokkoja.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Vuokoista puhuessani en tohdi olla mainitsematta syysvuokkoa, jonka heräämistä odottelin tänäkin keväänä sydän syrjälläni. Kiemurapenkissä on suurin esiintymä. Tai kaksikin, kun yksi paikalleen jättämäni siementaimi on muhevoitunut itsekseen. Olen siirtänyt siementaimia onnistuneesti myös muualle. Pikkupuutarhan Muuripenkin yksilö on jo virkeä. Samoin Saapaspolun kaveri. Onpa myös Päivänliljapenkin päädyssä viime kesän siirto herännyt. Aah, mikä loppukesän kukinta onkaan odotettavissa.

Narcissus recurvus

Tulppaaneista minulla ei tänä keväänä ole paljoakaan kerrottavaa. Viime syksyn vähäiset tulppuistutukset ovat kukintansa loppusuoralla. Edellisten vuosien tulpuista nousee yksittäisiä tähdenlentoja siellä täällä. Ilahduttavathan ne, ilman muuta. Etenkin, kun jotkut jaksavat nousta vuodesta toiseen muistuttamaan niistä loiston vuosista, jolloin laitoin pussitolkulla tulppaaneja peurojen syötäviksi.

Tämä hassu näky muutama päivä sitten Pikkupuutarhan Kivipenkissä oli pakko kuvata. Yrittävätkö Recurvus-narsissit syystä tai toisesta piilottaa selkänsä taakse lilaa tulppaania? Kuvitteleeko tulppu, ettei sitä huomattaisi? 
 

Narcissus 'Actaea' ja jouluruusut

Kriikunapenkissä taasen Actaea-narsissit ja vaalea jouluruusu kilpailevat huomiostani. Koitan olla kummallekin tasapuolinen. Jouluruusu on kyllä kukkinut jo viikkotolkulla, joten sillä ei pitäisi olla valittamista. Se onkin alkanut käyttää voimavarojaan uusien lehtien kasvattamiseen.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 
Voi, miten paljon kaikkea kaunista olisikaan esiteltävänä. Ja kertomistakin riittäisi monen postauksen verran. Puutarhaharrastajat tietävät ja ymmärtävät tämän jokakeväisen ilmiön. Aina voi jotain jättää pitkiksi talvipäiviksi kerrottaviksi. Jos vain malttaa. Se taas ei ole kovin helppoa, kun puutarha-asioista on niin mukava raportoida. Ja lukea muiden juttuja.

Aamupäivän olin varannut asioiden hoitamiselle puhelimitse. Sainkin isän uurnanlaskulle ajan varatuksi. Iltapäivällä oli tarkoitus täyttää kasvihuoneen vesitynnyri, jotta voin asentaa Blumatin. Samalla olisin kastellut lavakaulukset. Tällä kertaa luonto hoiti kastelun puolestani. Vettä tuli ajoittain aivan kaatamalla, mikä ilahdutti. 

Aurinkoisia päiviä on riittänyt. Samoin harva se päivä on tuullut navakasti tai jopa myrskyisästi. Yhdessä tuuli ja aurinko kuivattavat maata tehokkaasti. Nyt aurinko taas paistaa, mutta kastelu on hoidettu. Tynnyrin ehdin täyttää vaikka viikonloppuna. 

Myosotis - Lemmikki 

 
Puutarhatyölista on pitkä, mutta kivasti se välillä lyheneekin. Hautajaisjärjestelyt etenevät ja perunkirjoitus on käynnistetty.

Toukokuu lähenee loppuaan. Viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlien aika. Iloisia juhlia ja kivaa loppuviikkoa! 

Nyt meitä hellitään

Puutarhaelämän ja muun elämän yhteensovittaminen näin kevätkiireiden keskellä tuntuu välillä luonnottoman vaikealta. Etenkin tällaisina aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mieli vetää ulos pihahommiin, vaikka välillä pitäisi siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Ikkunoistakin vasta murto-osa on pesty. Raskaampien kaivu- ja kärräysurakoiden väliin on hyvä järjestää taukoja ja lepopäiviä. Muuten saattaa selkä kiukustua pahemman kerran.

Sitten kun saa itsensä järjestettyä suunniteltujen pihatöiden pariin, valmista tulee odotettua nopeammin. Miten ne kaikki suunnitellut ja suunnittelemattomat projektit kasvavatkin omassa päässä niin valtaviksi ja aikaavieviksi?

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Meistä kukaan ei taida olla yksinään kiiretuntemustensa kanssa. Yhdessä jos toisessakin blogissa mainitaan, kuinka muu elämä haittaa puutarhaelämää. Olemme odottaneet kevättä hartaasti ja kokeneet monta pettymystä lumen ja kylmyyden muodossa. Nyt meitä vihdoin hellitään kaikella kauneudella. On maltettava pysähtyä nauttimaan kauniista näkymistä. Aika ei pysähdy, me voimme sen tehdä.

Prunus padus - Tuomi

Puut ja pensaat vihertyvät ihan silmissä. Tuomessa on ollut isot silmut jo parin viikon ajan. Vappuna silmuista ryöpsähti hiirenkorvat esille. Pienemmät koivut ja monet muut puut seuraavat perässä. Pari päivää sitten katselin ruusuorapihlajan pikkuruisen palleroisia silmuja. Nyt näen jopa työhuoneen ikkunasta paljain silmin alapihalla kasvavan ruusuorapihlajan samaisten pallerosilmujen kasvaneen.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhöistä Purple Dream avaa pian lehtisilmunsa. Willy seuraa vastapäistä kärhökaveriaan piirun verran perässä.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Päivänpesän elämää -blogin Katja löysi elonmerkkejä omasta Aljonushkastaan jo ennen vappua. Muistin viimein vappupäivänä kumarua omien Aljonushkieni tyveen ja sieltähän nekin ovat puskemassa uutta kasvua.

Pulsatilla vulgaris - Tahrakylmänkukka

Tarhakylmänkukat heräävät nyt sekä Vasenrinteessä että Pikkupuutarhan Harkkokäytävällä. Katsokaa, miten söpöjä karvapienokaisia ne ovat. Nuppukin on jo selvästi näkyvissä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset senkun lisääntyvät ja leviävät. Näitä kannattaa istuttaa lisää vaikka joka vuosi. Joka kaupasta pystykiurunkannuksia ei löydy, mutta verkkokaupoissa etenkin tätä Bettiä on alkanut olla paremmin.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Syksyllä tilasin Eurobulbilta pussillisen kuvan Purple Birdiä. Ilahduttavaa istuttaa sipuleita, jotka osoittautuvat varmoiksi nousijoiksi. Tosin edellisen vuoden hankinta, 'Porcelain Blue' ei kukkinut missään vaiheessa kesää. Tiesin sen olevan muita kiurunkannuksia myöhäisempi kukkija, mutta eipä herännyt. Saattaapa se yllättää ja nousta tulevana kesänä. Aina sopii toivoa. Ja jollei nouse, voin etsiä syksyllä uusia Porcelain Bluen kauppiaita.

Hissukseen vihertyvälle nurmikolle on ilmestynyt sinne tänne pieniä pystykiurunkannuslämpäreitä. Mikäli nurmikko saa lähiaikoina vettä, sen kasvu räjähtää siihen pisteeseen, että pian on ensimmäinen leikkuu edessä. En ole tänä keväänä haravoinut nurmikkoa juuri ollenkaan. Kanttausurista olen ohikulkiessani siepannut kourallisia kuivuneita lehtiä. Lisäksi tuulenpuuskat juoksuttavat lehtiä mm. puistoalueelta meidän puolelle. 

Näkymien siistimiseen ruohonleikkuu on hyvä lääke. Noiden pystykiurunkannusten kannalta en vain nyt halua kiirehtiä toimenpidettä, jotta ehtivät siementää. Kodin lähellä on kaksi taloa, joiden pihanurmet ovat parhaillaan täynnä pystykiurunkannuksia.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Lämpimän aurinkoiset päivät ovat saaneet puutarhaihmisen pään monin tavoin sekaisin. Sipulikukkia ja muita varhain herääviä kasveja tutkiessa ja kuvatessa olen jo monta kertaa erehtynyt sormilla rapsuttamaan perennapaikkoja ihmetellen, missä ne luuraavat. Sitten havahdun totuuteen, ettei kaikkien aika edes vielä ole. Eikä muutenkaan mikään kiire.

Muutama päivä sitten tällainen ihmettely kohdistui Päivänliljapenkin arovuokkoihin. Missä ne oikein ovat? Onko talvi vienyt jokaisen? Ihan turhaan moista tuskailin. Siellä ne odottivat mullassa sopivaa hetkeä ja vappupäivänä niitä sitten nousikin melkoisella vauhdilla päivänpaisteesta nauttimaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani ovat pian valmiita avaamaan lehtikäärönsä. Ladatessani tätä kuvaa tietokoneelle, huomasin lehtikäärön sisällä aivan selvästi nupun. Katsokaa, eikö olekin? Kohta kipitän alapihalle tutkimaan asiaa tarkemmin. Kuvaushetkestä on kaksi päivää. Tänään, lauantaina saattaa näkyä jo enemmän.

Kivipellon Saila puhui postauksessaan kukinnan yltäkylläisyyden tuomasta onnellisuudesta. Minun on helppo yhtyä hänen kertomaansa ja tunnelmaansa. Myös siihen, miten ihmeellisiä scillat ovat. Nuorena tyttönä katselin vanhojen omakotitalojen puutarhoissa lainehtivaa sinistä kukkamerta. Enpä silloin tiennyt, että joskus minulla on samanlaisia kukkameriä kotipihassani.

En ole vuosiin istuttanut yhtään uutta kevätkirjotähteä tai idänsinililjaa. Paitsi valkoisia scilloja ja pikkusinililjaa. Silti meillä kasvaa scilloja likimain joka paikassa. Muurahaiset kuljettavat scillan siemeniä uusille alueille. Samoin teen sitä itse kasveja jakaessani ja siirtäessäni. Myös puutarhakompostin mukana scillat löytävät uusia asuinalueita.

En vedä hernettä nenään edes siitä, että scilloja nousee kivituhkapintaisilla kulkuväylillä.Onneksi ei sentään laajoina mattoina, vaan lähinnä yksilöinä siellä täällä. En ryhdy niitä kaivelemaan pois, koska kesän aikana ne katoavat ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä kukkimaan. Tänä keväänä käytävät eivät kuki juuri ollenkaan. Viime kesänä levitetty uusi muhkea kivituhkapinta on hetkeksi tukehduttanut mahdolliset scillojen pikkusipulit. Sieltä ne luultavasti ajan kanssa bongaavat itsensä esiin.

Esikko

Olen istuttanut hedelmäpuiden alle joitakin matalampia kevätsipuleita. Kirjopikarililjaa, lumikelloja, helmililjoja. Kesän edistyessä samaisiin paikkoihin ilmestyy itse itsensä siementäneinä myös akileijoja, sormustinkukkia ja pioniunikoita.

Pari vuotta sitten laitoin Huvituksen alle muutaman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun esikon. Hölmö juttu siinä mielessä, että esikot joutuvat ponnistamaan itsensä näkyville valtavan scillajoukkion keskeltä. Olen käynyt hivenen siirtämässä sivuun sipulikukkien lehtiä, jotta esikot saisivat tarpeeksi valoa ja pääsisivät paremmin näyttäytymään. Enpä tullut esikoita istuttaessa miettineeksi, että samainen paikka on keväisin sipulikasvien temmellyskenttä.

Ornithogalum oligophyllum (ent. balansae) - Turkintähdikki

Kirjoitan tätä juttua lauantai-iltapäivällä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja mittari näyttää +20℃. Ulkona olisi siis mitä mainioin tilaisuus erilaisiin puutarhatöihin. Aamupäivä meni kuitenkin rautakaupassa ja puutarhamyymälässä käyntiin. Haimme rautakaupasta pari raudoitusverkkoa. Toisen niistä tarvitsen tueksi tuoksuherneille, jotka istutan viime kesäiseen tapaan lavakaulukseen. Puutarhamyymälässä taasen tein muutamia uusia hankintoja. Niistä tarkemmin myöhemmin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Sunnuntaina aion jatkaa aloitettua puutarhaprojektia. Joitakin kylvöjäkin on tarkoitus tehdä. En ole pitänyt kiirettä kurpitsojen kylvöllä. Ne itävät yleensä nopeasti, mutta maahan niitä ei voi laittaa vielä vähään aikaan. Luvassa on taas kylmempää, jopa yöpakkasia ja räntää. Nämä tämänhetkiset lämpimät kesäsäät ovat ajankohtaan nähden epätavallista herkkua. Hiukan viileämpi sää ei kovin paljon harmittaisi, kunhan sääherra pysyy kohtuudessa. En yhtään kaipaa minkäänlaista liioittelua.

Hyasintit 'Pink Surprise' ja 'Woodstock'

 Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!

Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.