Kuusi kuvaa kesästä

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma 14.5.2023

 

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo laittoi jälleen liikkeelle Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Tämä on haasteen 11. kerta. Aina yhtä mukava haaste, kiitos Pirjo! Joka kerta on myös yhtä vaikeaa päättää, mitkä kuvat valitsen. Kesäkuvia selatessa tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten valtavasti omassa pihassa kaikkea kaunista on. Nyt päädyin sellaisiin kasveihin, jotka tavalla tai toisella aiheuttivat viime kesänä muita enemmän kiinnostusta.

Pihani ainoa kirsikkapuu, Kevätsuudelma, yllätti runsaalla kukinnalla. Tämän kesällä 2016 istutetun puun ulkonäkö saa joka vuosi miettimään, riittääkö sen voimat sen enempää kasvuun kuin kukkimiseenkaan?  Toukokuun alusta lähtien tutkin herääviä silmuja harva se päivä arvuutellen, tuleeko kukkia, tuleeko lehtiä? Tuli kukkia paljon enemmän, kuin uskalsin odottaa ja toivoa. Tulivathan ne lehdetkin aikanaan. Hamami jäi puun alla viettämättä. Katsotaan, joko tulevana toukokuuna istahdan puun alle vastaanottamaan leijailevia terälehtiä.

Trillium erectum - Punakolmilehti 11.5.2023

Toukokuulle osui myös toinen jännättävä. Nimittäin metsäpuutarhassa kasvavan punakolmilehden nouseminen. Ostin tämän trilliumin kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen rhodopensaan oksien alle siten, että käytävältä olisi helppo kukkimista seurata. Rhodopa on kasvattanut juuri sitä tiettyä oksaa niin voimakkaasti, että punakolmilehti jäi pahasti sen peittämäksi. Niin sitten kesällä 2022 uskaltauduin kaivamaan punakolmilehden kukinnan jälkeen ylös ja siirtämään noin 50 cm oikealle. 

Minua varoitettiin punakolmilehden saattavan kiukustua siirrosta. Kaivoin sen ylös mahdollisimman suurena pakkuuna ja istutin hyvin perustettuun uuteen kuoppaan. Huolehdin säännöllisestä kastelusta. Edelliskesänähän oli pitkiä äärimmäisen kuivia jaksoja. 

Viime huhtikuun lopulla punakolmilehden uudesta asuinpaikan mullasta alkoi tunkeutua esiin lupaavia kääröjä. Jippii, punakolmilehti oli selvinnyt siirrosta. Jopa niin hienosti, että se pukkasi ilmoille useamman kukkavanan. Nyt ei enää tarvitse kontata käytävällä ja pitää toisella kädellä rhodon oksaa ylhäällä punakolmilehteä ihaillakseen. Ihan voi seistä tai kyykistyä. Hyvin näkyy.

Digitalis purpureum - Sormustinkukka 8.7.2023 pensasruusu Ilon uumenissa.

Sormustinkukassa ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Paitsi siinä mielessä, että useampi edellinen vuosi oli niiden kukkimisen suhteen poikkeuksellisen vaisuja. Keväällä runsaina sinne tänne nousevat lehtiruusukkeet antoivat viitteitä kukinnan paljoudesta. Kuten sitten tapahtuikin.

Minulla sormustinkukat eivät kasva nätisti jossain tietyssä kukkapenkissä. Jos kukkapenkissä ollenkaan. Ei, niitä nousi omenapuiden alle, pensasruusujen keskelle, porrasaskelmien väliin, kanttausuriinkin. Mihin nyt olivatkaan keksineet siemeniään lähettää. Vaeltakoot nämä hipit sielunsa kyllyydestä, missä ikinä haluavatkaan. Annoin kukkien kukkia ja kuivua paikoilleen. Kukkavarsia myöhemmin pois leikatessani ravistin siemeniä kasvupaikoille. Keräsin niitä myös talteen ja ripottelin sellaisiin paikkoihin, joissa ei sormustimia ole ollut. Aika näyttää, missä suostuvat jatkossa asumaan.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 10.8.2023

Olemme saaneet ihastella Austin-ruusuja muutamissa blogeissa. Yksi Austin-ruusu minullakin jossain vaiheessa oli, mutta se ei viihtynyt. Pelkään pahoin syyllisen löytyvän peilikuvasta. Ruusukuume on varsin tarttuvaa sorttia, joten minäkin sen sain. Toukokuussa ostin persikkaisen Lady of Shalottin. Löysin sille mielestäni hyvän paikan Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä. Kaivoin kunnon kuopan, johon istutin ruusuni hellyydellä. Sitten vain odottamaan, kotiutuuko se. Ja kukkiiko. Kyllä vain. Kotiutui ja kukki lukuisten ihastuttavien kukkien voimin. Korkeaksi venähtänyt ruusu kukki aivan pakkasiin saakka. Se teki ison määrän nuppuja, joista viimeiset eivät enää ehtineet avautua.

Rakastuin Ladyyni niin vahvasti, että ostin sille elokuussa kaveriksi Carolyn Knight'in. Kevään edistyessä onkin tuplasti jännättävää: heräävätkö Austin-ruusuni talviuniltaan ja ryhtyvätkö kukkimaan?

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 14.9.2023

Menneen kesän köynnössilmäteräni oli ehdottomasti etupihan Bermudassa asuva koreaköynnöskuusama. Taisi kerätä huomiota jopa enemmän kuin ihana Kate-kärhöni. Alapihalla on jo pidempään kasvanut ruotsinköynnöskuusama, josta siitäkin pidän kovasti. Jostain syystä tämä kesällä 2022 istutettu koreaköynnöskuusama onnistui lumoamaan minut rehevällä kasvullaan ja runsaalla kukinnallaan. Kaveri ei pelästynyt pitkää kuivuutta, eikä se piitannut ensimmäisistä pakkasistakaan. Helppo ja näyttävä köynnös, joka toivon mukaan ilahduttaa minua tulevanakin kesänä. 

Suunnitelmissa on hankkia toinenkin koreaköynnöskuusama eli Serotina. Ei sentään ihan viereen, mutta sopivasti näkösälle kuitenkin.

Vitis 'Zilga' - Viiniköynnös 23.8.2023

Pergolan katossa rönsyilevä viiniköynnös Zilga saa vuosi vuodelta enemmän peukutuksia. Istutin Zilgan 2016 pergolan päätyseinää vasten, josta se on ulottanut lonkeroitaan yhä pidemmälle valokatteen alle. En ole tehnyt viiniköynnökselle asianmukaisia leikkauksia, vaan otan lähinnä huonokuntoisia ja kuivuneita oksia pois. 

Köynnöksen tarkoituksena on ollut tuoda pergolassa istuvien viihdykkeeksi vihreyttä ja välimerellistä tunnelmaa. Siinä se on onnistunut täydellisesti. Toki tiesin köynnöksen tuottavan myös hedelmää. Katossa roikkuvat tertut ovat osoittautuneet odotettua suuremmaksi plussaksi. Viime syksyn sato oli kaksi ämpärillistä rypäleitä. Pienikokoinen rypäle on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi syöminen ei ole mikään nautinto. Keitin rypäleet mehuksi. Osasta mehua tein rypälehyytelöä, joka on herkkua vaikkapa juustojen kanssa.

Haastan seuraavat blogit:

Navettapiian puuhamaa
Saaripalsta
Vaalean vihreää

 Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

 

 

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 13.5.

Tulplasti terapiaa -blogin Pirjo heitti jälleen odotetun Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Jo kymmenes kerta, joten haasteesta on tullut perinne. Aihe on vapaa. Päätin lähestyä haastetta menneen kesän kuumimpina aiheina mieleen jääneillä asioilla.

Talvi oli asuinhistoriamme vaikeimpia, koska vuorottelevat vesi- ja lumisateet kerrostivat pihamaalle ja puutarhaan järkyttävän jääkerroksen. Kevään koleus jatkui pitkälle, eikä jää meinannut millään sulaa. Moni kasvi menehtyi talven kurimukseen. Selviytyjiä riitti jopa yllätyksiin saakka. Joka vuosi kevät ja kesä ovat yhtä odotettuja. Tänä vuonna valo ja lämpö tuntuivat entistä hienommilta.

Malus 'Makamik' - Koristeomena 5.6.

 
Koristeomenapuut eivät pettäneet rankankaan talven jälkeen. Aamuruskon, Royaltyn ja Musta Rudolfin joka keväisestä kukkarunsaudesta lumoutuneena odotin jännityksellä loppukesästä 2020 istutetun Makamikin kukintaa. Se palkitsi odotukseni täydellisesti.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherneet 10.7.

Tuoksuherneitä olen toki kasvattanut lähes joka kesä. Parin viime vuoden ajan ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita noudattaen. Aiemmin olen istuttanut tuoksuherneet isoihin ruukkuihin. Nyt istutin hyvin kasvun alkuun lähteneet taimet kasvihuoneen viereen lavakaulukseen. Sepä olikin onnistunut ratkaisu, sillä isommasta multatilasta innostuneet tuoksuherneet kasvoivat ja kukkivat koko kesän kerrassaan upeasti. Lavakauluksen multakaan ei kuivunut yhtä helposti, kuin yksittäisessä ruukusssa.

Tyttären  kissa Nemo 2.7.

 
Taatusti kesän mieleenpainuvin asia on hoitokissa Roopen pitkäksi venähtänyt karkumatka. Tyttären kissat Loki ja Nemo olivat heinäkuun alussa meillä hoidossa. Niiden kanssa kaikki sujui hyvin, sillä Nemon taidot ovien avaamisessa ovat tullut meille tutuiksi. Sen sijaan veljenvaimon Roopen suhteen minä onneton luotin liiaksi kissan arkuuteen. Roopen onnistui livahtaa keittiön ikkunasta ulos, jolloin karkuretki venyi kuuden viikon pituiseksi.

Nuo viikot kuluivat enemmän tai vähemmän etsimisen, huolen ja lamaannuksen merkeissä. Puutarhan hoitaminen ja kesästä nauttiminen jäi väkisinkin. Koitettiin vain selviytyä arkisista hommista ja ylenpalttisesta kuivuudesta. Vihdoin Roope löytyi, laihtuneena ja punkkisena, mutta löytyipä kuitenkin. Kivi putosi sydämeltä mahdollistaen loppukesästä nauttimisen.

Helianthus annuus - Auringonkukat 30.8.

Kesää, kuten koko vuotta on leimannut Ukrainan sota. Vakava tilanne on jatkuvasti esillä uutisissa ja on se myös mielessä. Olen joskus ostanut pussillisen puna-auringonkukan siemeniä. Laitoin keväällä muutaman siemenen multaan ja niistä kasvaneet kolme tainta istutin kasvimaan kupeeseen. Kaksi kolmesta oli pussin mukaisia puna-auringonkukkia, mutta kolmas keltainen. Auringonkukat venyivät mittaa 2,5 metriin näkyen siten myös puistossa liikkujoille. Niinpä kasvimaallani seisoi koko kesän kannanotto meitä kaikkia järkyttävään tilanteeseen. Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö 30.8.

Ihmisen silmä ja sielu kaipaavat ja tarvitsevat kauneutta ravinnokseen. Tällainen silmänilo omassa puutarhassani on tänä kesänä ollut tarhalyhtykärhö Princess Kate. Olen istuttanut Katen kolme kertaa, mutta vasta tämä vuosi sitten istuttamani kärhö päätti selvitä talvesta, kasvaa ja kukkia. Kyllä olenkin hänen ympärillään pörrännyt niin kameran kanssa kuin ilmankin. Ihastuneena ja ilahtuneena. Köynnöksen kaunis ja runsas kukinta on jatkunut aina tänne lokakuulle saakka. Kunpa saisin nauttia tämän kärhön kauneudesta seuraavinakin kesinä.

Kiitos jälleen kerran Pirjolle tästä kivasta haasteesta, jota laatiessa saa oivallisen tilaisuuden pureutua menneen kesän valoon ja lämpöön, kukkien kauneuteen ja kasvien vehreyteen. Haastan tapani mukaan seuraavat blogit:

Navettapiian Puuhamaa
Saaripalsta
Vaalean Vihreää

Haasteen säännöt:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

 

Pirjon sanoin: "Haasteen voi napata myös vapaasti 

ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu;)"

 

 

 

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Clematis Ville de Lyon

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo laittoi jo yhdeksännen kerran Kuusi kuvaa kesästä -haasteen, johon on joka kerran yhtä mukava osallistua. Kesäkuvien pariin on aina ilahduttavaa ja innostavaa palata. Eikä vähiten näin loppuvuoden pimeinä pakkasiltoina.

Kuuden kuvan valitseminen sai aikaan melkoista kieltäytymisen harjoittelua. Värien runsauden keskellä seikkaillessa pudotin väliaikaiseen haastekansioon kasapäin kuvaehdokkaita, joista sitten lähinnä silmät kiinni tökkäämällä valikoin postauksen kuvat.

Kotkansiivet talon puistopäädyssä 30.5.2021

Puutarhan kasvukausi alkaa jo maalis-huhtikuussa, jolloin tämä ihminen kulkee katse kohti maata. Ei ollenkaan mieli pahana tai sielu stressaantuneena, vaan havaitakseen jokaisen mullasta ylös pyrkivän piipon. 

Piippovaihe on nopeasti ohitettu ja ihminen jatkaa ojentumistaan konttausasennosta suorille jaloille. Valoa riittää varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, yöhönkin. Vaikka kuinka auringonpaiste häikäisisi, on jokainen nuppu, lehti, puska ja oksa tutkittava paljain silmin. Aivan varmasti jotain uutta ja mielenkiintoista on yön aikana ilmestynyt. 

Syringa vulgaris - Pihasyreeni 30.6.2021

Kesän edistyessä katse kannattaa kohdistaa välillä yläilmoihin. Lintujen, perhosten ja muiden ötököiden tarkkailu kuuluu puutarhaihmisen arkeen. Alkukesästä niin hyöty- kuin koristepuutkin kukkivat, eikä niiden kauneutta sovi ohittaa. Tänä kesänä syreenien oksat notkuivat kukkaterttuja. Tuoksu oli varmasti hurmaava.

Helleborus - Tumma jouluruusu 17.5.2021

Jollet olet jouluihminen, jouluruusuihminen saatat hyvinkin olla. Jouluruusuihmisen aatto kestää päivätolkulla. Ei tule kinkkuähkyä, eikä glögihumalaa. Lahjat avautuvat nupuistaan vaaleina tahi tummina, riippuen istutetusta jouluruususta. 

Mennyt kesä oli jouluruusujeni juhlaa parhaimmillaan. Lähes kaikki kukkivat runsaina ja pitkään. Näin saatoin viettää jouluruusujuhlaa, jota muistelen vielä monta kesää eteenpäin.

Tomaatti Bumble Bee 17.7.2021

 
Heti joulun jälkeen mielessä pyörii siemenkylvöt ja taimikasvatus. Pakko jopa hiukan itseään toppuutella, ettei heti uudenvuodenpäivänä ryhdy siemenpusseja avaamaan. Siirrettyäni taimikasvatuksen kasvivalojen alle kellariin, on varsinkin tomaattien ja kurkkujen esikasvatus muuttunut rennomaksi. Kodin ikkunalaudat voi säästää huonekasveille. Tai voisi. Kummasti nekin täyttyvät purkeista ja poteista.

Kesä 2021 oli kasvihuonekurkkujen suhteen ylenpalttisen runsas. Eikä kyllä voi tomaattikesääkään huonoksi moittia. Bumble Bee -kirsikkatomaatteja katsellessa nousee vesi kielelle ja maku mieleen. Kesän parhaita hetkiä on istua kasvihuoneessa nyppimässä varkaita ja tukemassa kypsyvien tomaattien terttuja. Keijukaiset varmaan ripottelevat jotain taikapölyä kasvihuoneessa, sillä itsekasvatetut tomaatit maistuvat maailman parhailta.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 20.8.2021

Vuosien mittaan olen istuttanut puutarhaan melkoisen määrän kasveja. Vähemmän harvinaisuuksia tai erikoisuuksia. Enemmän niitä tuttuja, joita löytyy useimpien puutarhoista. Ruusut, kärhöt, pionit, liljat, irikset, kurjenpolvet, akileijat... Joka vuosi yksi tai useampi laji nousee muita enemmän esille. Syysvuokko kuuluu loppukesän suosikkeihini. Tänä vuonna se aloitti kukinnan melko aikaisin ja sitä kestikin sitten ensimmäisiin kuurakeleihin saakka.

Kesäni on joka vuosi täynnä puutarhaa ja puutarhaa ja puutarhaa. Asiaan vihkiytymättömiä tämä saattaa kummastuttaa tai naurattaa. Jokaisella meistä on jokin intohimon kohde, jota toisten voi olla vaikea sisäistää. Eipä tarvitsekaan. Nautitaan siitä, mikä meitä ilahduttaa.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä
- aihe on täysin vapaa
- haasta muita vastaamaan

Haastan viime vuotiseen tapaan seuraavat blogit:

Kottikärryn kääntöpiiri
Navettapiian puuhamaa
Saaripalsta

Haasteen voi ja saa ottaa haastamattakin. Olkaapa hyvä!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Sain jo perinteeksi muodostuneen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta. Tämä on kiva haaste, jonka parissa joutuu tekemään aikamoista valintaa. Haasteen teemana on tällä kertaa paras. Toteutin tehtävän niin, että kukin kuva nostaa kesästä sen parhaita ja mieleenpainuvimpia asioita.

Yksi päällimmäisistä asioista, joka menneestä kesästä tuli mieleen, oli runsas leppäkerttujen määrä. Niitä mönki kohmeisina mullan pinnalla ja piippojen varsilla heti kevään ensi hetkillä. Kesän mittaan leppäkerttuja oli ihan kaikkialla puutarhassa ja vielä viimeiset näin jälleen kohmeisina lokakuun lopussa pihaa syyskuntoon laittaessani. 

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Koristeomenapuut kukkivat valtoimenaan. Niin Aamurusko, Royalty kuin Musta Rudolfkin olivat täynnä kukkia, joiden ympärillä hyörin kerta toisensa jälkeen niitä kuvaamassa ja ihastelemassa. Aamurusko ja Royalty näkyvät myös tien puolen ikkunoista. Toukokuisen illan valoisuudessa saatoin vielä nukkumaan mennessä jäädä ihastelemaan ikkunasta käsin koristeomenapuiden kukkapaljoutta.

Lilium martagon 'Russian Red' - Marhanlilja

Rusakot kävivät napostelemassa alapihan liljoista ja muutamista muistakin kukista nuput. Sekös minua suretti ja kiukutti. Menetin monen liljan kukinnan tältä vuodelta kokonaan. Erityisesti olin odottanut marhanliljojeni kukintaa. Yksi marhanliljan nuppuvana oli säilynyt talttahampaiden iskuilta muiden kasvien keskellä. Pettymykseni haaleni melkoisesti päästessäni ihailemaan kaunista Russian Rediä.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Edellisenä syksynä mylläsin kasvimaan kupeessa oikein urakalla. Tein uuden istutusalueen, joka sai nimekseen Syyspenkki. Keväällä uusien istutusten välissä alkoi itää pieniä taimia, jotka osoittautuivat lilaksi pioniunikoksi. Tätä pioniunikkoa minulla on kasvanut lähinnä puutarhan toisessa päässä. Siemeniä on kulkeutunut sinne tänne pitkin puutarhaa, mutta kasvu ja kukinta on monena kesänä jäänyt aika vaisuksi. En kitkenyt pikkuisia taimia pois, vaan annoin niiden kasvaa täysikasvuisiksi. Ilmeisesti uudessa penkissä multa oli hyvää ja valoa riitti. Niinpä sain nauttia upeiden pioniunikoiden kukinnasta ihan loppukesään saakka.

Echinacea purpurea - Punahattu

Punahattuja olen sekä ostanut taimina että kasvattanut siemenestä. Jostain syystä ne eivät ole oikein viihtyneet puutarhassani, mikä on vähän surettanut. Unelmissani on näkymä loppukesän punahattukasvustosta, joka houkuttelee lukemattomien perhosten joukon puoleensa. Näköjään jotkut unelmat alkavat toteutua. Silmänkantamattomasta punahattukasvustosta en päässyt nauttimaan, mutta monen monta kaunotarta kukki pitkään ja hartaasti. Löysivätpä perhosetkin niihin lopulta tiensä. Kuvassa tosin jokin hämähäkki.

Aronia

Mieleenpainuvaa menneeltä kesältä on myös muhkea aroniasato. Marjoja kypsyi niin paljon, että osa oli tilanpuutteen vuoksi jätettävä linnuille syötäväksi. Osan aronioista tein soseeksi niinikään runsaan sadon tuottaneen kriikunan kanssa. Keitin myös aronia-kriikuna -hyytelöä ja paljon aronioita pääsi pakastimeen ihan sellaisenaan. Kyllä maistuvatkin herkullisilta jäisinä aamupuuron päälle ripoteltuina.

Kesästä olisi riittänyt kivoja kuvia ja mukavia muistoja. Jääköön ne johonkin toiseen postaukseen. 

Kutsun Kuusi kuvaa kesästä -haastetta toteuttamaan:

Pihakuiskaajan matkassa

Saaripalstan

Valkoista salviaa

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Tämän vuoden teema on paras.

• Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.

• Haasta yksi tai useampi blogi
  

• Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa. Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Sain Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta perinteisen "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen. Tällä kertaa Pirjo on yhdistänyt haasteeseen valokuvausteeman, jossa tarkoitus on kertoa, miksi juuri nämä kuvat on haasteeseen valittu. 

Pirjon haaste ei tänä vuonna ole helpoimmasta päästä. Kamera on nuoruudesta lähtien kulkenut matkassani. Tavoite on ehkä ollut dokumentoida tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä. Vasta puutarhainnostuksen myötä syntyi tarve kuvata kasveja ja ikuistaa puutarhaa. Kiinnostusta ja innostusta kuvaamiseen on aina ollut enemmän, kuin taitoa ja osaamista. Muutamia valokuvauskurssejakin olen käynyt, mutta ehkä tarvitsisin jonkun, joka vieressä kulkien opastaisi tekniikan saloihin.

Arvostan kovasti esteettistä silmää ja kykyä sommitella valokuvaan taiteellisia näkymiä. Itselläni ei sellaisia kykyjä olen, mitä sitä en murehdi. Meillä jokaisella on omat taitomme ja kykymme. Kukaan ei osaa kaikkea ja jokainen osaa jotain.

Digikuvaus on tuonut valtavia mahdollisuuksia kuvaamiseen. Nyt voi helposti harjoitella loputtomiin ilman, että filmi loppuu ja rahat sen myötä. Niinpä minäkin räpsin samasta kohteesta useita otoksia, jotta saisin edes yhden hyväksyttävän. Käsittelen blogikuviani useimmiten ainoastaan rajaamalla.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Tässä sinivuokkokuvassa toteutuu pitkän talven kestäneen kevään odotuksen palkinto. Kuivuneiden lehtien ja korsien lomasta nousee ensimmäiset raikkaat värit. Niin hentoina ja pieninä, että ne nähdäkseen on kumarruttava lähelle maata ja toisinaan jopa vähän rapsutettava multaa vapauttaakseen nuput nousemaan ilmoille. Voi sitä nautinnollista kihelmöintiä, jota tällaiset löydöt aiheuttavat. Kaikki on edessä ja sydän pakahtuu innosta ja onnesta.

Juhannusruusu - Rosa spinosissima 'Plena', synonyymi Rosa pimpinellifolia 'Plena'

Juhannusruusun terälehtien lävitse siivilöityvä valo korostaa kukan herkkää kauneutta. Juhannusruusu on täynnä suomalaisen alkukesän symbolismia. Sen kukintaa odotetaan joka vuosi hartaasti ja kukinnan ajankohtaa vertaillaan menneisiin ja tuleviin kesiin. 

Lukinlilja - Hymenocallis

Tämä kuva valikoitui lukinliljan kukan erikoisen muodon vuoksi. Kauneutta on monenlaista ja toisenlaisen kauneuden ymmärtämistä täytyy joskus harjoitella. Lukinlilja kantaa persoonallisen kauneutensa rohkeasti ja ylpeästi. Tämä "erilainen nuori" on lunastanut paikkansa jokakesäisenä kasvina patioruukussani.

Dahlia

Kukkien kuvaaminen on opettanut minut löytämään kauneutta katsomalla kuvattavaa hyvin läheltä ja myös kasvin eri vaiheissa. Kenties minulla on jokin nuppusyndrooma, sillä erityisen paljon pidän monien kasvien nupuista. Ruusuissa, liljoissa ja kärhöissä unikkoja unohtamatta on hurmaavia nuppuja. Katsokaa ensi kesänä, miten upeasti nuppu muuttuu kasvaessaan ja miten sen sisältä vähitellen alkaa näkyä väriä. Kurpitsan nuppuja voi syödä. Maistuisiko daalian nuppu?

Tomaatti - Solanum lycopersicum

Erilaisia kuvakulmia voisi harrastaa enemmänkin. Minulle tämä kuva kertoo menneen kesän tomaattien kasvuvoimasta ja ehkä tuo avoin kasvarin ikkuna myös läkähdyttävästä helteestä. Tomaatti tavoittelee taivasta ja pitää käsivarrellaan kiinni ikkunanpuitteesta saadakseen lisää raitista ilmaa. Saattaa olla, että tomaatti onkin juuri ponnistamassa itsensä pois kasvarista lähteäkseen seikkailulle.

Ruusupapu - Phaseolus coccineus

Vähemmän on enemmän. Ehkä juuri siksi kuvaan etupäässä kasveja ja niiden yksityiskohtia. Maisemakuvauksessa minua häiritsee liikennemerkit ja valaisinpylväät, eikä kotipihallakaan aina tahdo löytyä kuvakulmaa, jossa ylimääräinen olisi helppo rajata pois. Riippuu tietenkin, mitä kuvalla haluaa tavoitella ja kertoa. 

Viime kesäinen idea kasvattaa vaahteranjuurien täyttämässä, paahteisessa aitanurkkauksessa isoon astiaan kylvettyjä ruusupapuja ei ollut paras mahdollinen. Vettä sai ruusupavuille kantaa selkä vääränä. Pavut kukkivat huonosti, mutta kasvun voimaa niistä löytyi. Pavunvarret kiermutelivat aitaa pitkin metritolkulla. Näköesteenä ne eivät toimineet, mutta hauskaa papujen aidanvalloituksen seuraaminen oli.

Onnenkäenkaali - Oxalis tetraphylla

Haastan seuraavat blogit:

Rosanpunaista kultaa
Saran mökissä ja puutarhassa
Terrafiore

Haasteen säännöt:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista (Kuvien määrä ei ole tärkeää, saa olla enemmän tai vähemmän). Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.

Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!

Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:

Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin (https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2018/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-valokuvaus.html) saako kuvasi julkaista postauksessa, (ilmoitetaan kenen kuva, tietysti) johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.

Pihasyreeni - Syringa vulgaris

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Kultakuoriainen ja jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Pirjo Tuplasti terapiaa -blogista antoi minulle perinteisen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos kovasti Pirjo! Monet perinteet luovat elämään mukavan tukirungon ja tästä haasteesta on hyvää vauhtia muodostumassa tärkeä palikka puutarhablogien vuodenkiertoon. Haaste tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden palata kesäisiin kuviin ja menneen kasvukauden tunnelmiin. Sinne nyt sukellan näiden kuvien myötä. Tulkaapa mukaan!

Tarhakylmänkukka 28.4.2017

Kesä 2017 tulee jäämään meidän pihan historiaan kahdelta suunnalta tonttia rajanneen kunnan metsikön kaatumisena alueen tierempan vuoksi. Suunnattoman suurelta tuntuva avaruus ja valtaisa valon määrä ihastutti. Toisaalta myös pelotti koko asumisen ajan vallinneen oman rauhan mahdollinen menettäminen. Metsä kaadettiin huhtikuussa, jolloin ympäristö näytti entistä paljaammalta. 

Pihalla kulkiessa tunsimme olevamme näyttämöllä tai näyteikkunassa. Alueen asukkaat pysähtyivät katselemaan muuttunutta ympäristöä ja juttuseuraa riitti koko kesän enemmän, kuin moniin vuosiin yhteensä. Harvemmin alueella kulkevat autot pysähtyivät useiksi minuuteiksi taivastelemaan kadonnutta metsää. Välillä tuntui, että uutinen muutoksista oli kiirinyt koko kylän läpi ja monet tekivät kävelyretkiä tutustumaan outoon maisemaan. Muutoksen vieressä tai melkeinpä keskellä asuessamme tunsimme olevamme osa ihmettelyn kohdetta. Ennen niin rauhallisen alueen täytti jatkuva työkoneiden hurina ja pölyä nostattava rekkojen ralli.

Kuusama uudessa aidassa 29.6.2017

Luonnon vihertyessä alastomuuden tunne väheni. Asukkaiden suurin ihmetys ja uteliaisuus tyydyttyi ja elämä palasi vähitellen normaaleihin uomiinsa siinä määrin, mitä työmaan keskellä asuminen salli. Metsä oli aiemmin rajannut hyvin meidän tonttimme kunnan alueesta. Nyt kaikki oli yhtäkkiä yhtä ja samaa ja kaipasimme kovasti selkeää rajausta omalle tontille. Kun lisäksi seuraavana kesänä tonttimme rajalle nousee korttelipallokenttä ja pieni leikkipaikka, päätimme rakentaa aidan. 

Aita ei toimi näköesteenä, mutta sen sijaan se antaa puutarhalle mukavasti seinät ja samalla ehkä myös siirtää peurojen kulkureitin pois alapihan puutarhasta. Kunnan suunnitelmissa rajalle on merkitty istutettavaksi pihasyreeniä, mongolianvaahteraa ja norjanangervoa. Lisäksi rajalle jäi koivu, vaahteroita ja tuomia.

Tulppaani 9.6.2017

Valon määrän lisääntymisen huomasi oitis. Kasvihuoneessa ei ole koskaan aiemmin ollut niin lämmintä. Ovi oli kiirehdittävä avaamaan heti aamusta, ettei tomaattien ja kurkkujen tarvinnut ryhtyä löylyä lyömään. Myös kasvimaa kukoisti hienommin, kuin kertaakaan aiemmin. Toisaalta tuuli tuivertaa pihassamme useammin ja navakammin. Ei ole metsän puita tarjoamassa suojaa. 

Kesä ei ollut erityisen lämmin, hellepäiviä ei tainnut kovin montaa olla. Ei myöskään niitä ihania elokuun lämpimiä iltoja, jolloin on kiva päiväpuhteiden päätteeksi istua pergolaan nauttimaan lasillinen viiniä kynttilöiden valossa. Edelliskesänä tapasimme syödä aamupalatkin pergolassa. Nyt jos aurinko paistoikin, oli niin viileää ja tuulista, että mieluummin kumosi aamukahvinsa keittiössä. 
 

Ukkosmyrskyssä Kopparnäsin lossisatamassa 12.8.2017

Menneenä kesänä ei meidän nurkilla pahemmin ukkostanut. Yksi oikein kunnon ukkosmyrsky sentään saatiin Etelä-Suomeen elokuun 12. päivä. Myrskyn saapumisesta varoiteltiin jo useita päiviä ennakkoon mediassa. Olihan se aikamoinen myräkkä, joka tosin kulki nopeasti eteenpäin. Paikoin oli puita kaatunut ja kattopeltejä irronnut, mutta pahimmilta vahingoilta säilyttiin. 

Myrsky sattui lauantaille ja olin silloin Tammisaaressa, Kopparnäsissä. Ajoin autolla kotia kohti hivenen myrskyn edellä. Ajomatkalla ajattelin useasti pysähtyä kuvaamaan salamointia, mutta sade oli niin voimakasta, että päätin jättää kuvaamisen kotipihaan. Niin vain sitten kävi, että pahin myrsky ohitti meidän kylän ja kotiin päästyäni jäljellä oli myrskyn häntä eli tavanomainen kesäsade.

Pionit 2.7.2017

Kesän ja oikeastaan koko kasvukauden aikana marmatin usein rankkasateista ja koleudesta. Jälkikäteen muistellen kesä oli kuitenkin ihan mukava ja ulkona tuli touhuttua ahkerasti. Kesä on kesä, vaikka sateisenakin. Kesää ikävöi viimeistään näin marraskuun lopulla, kun valoisa aika on niukkaakin niukempaa, eikä ulkona muutenkaan ole juuri mitään tekemistä. Kesässä on sellainen upea ominaisuus, että se saapuu aina uudelleen. Jokaisen syksyn ja talven jälkeen on edessä uusi kesä. On se vaan mukava ajatus.

Seuraava kesä tai vuosi kaikkinensa tulee olemaan aiempia jännittävämpi, sillä on mielenkiintoista nähdä ja verrata metsän kaatumisen aiheuttamien olosuhdemuutosten vaikutuksia. Yksi kesä ei vielä mitään kerro. Tarvitaan varmasti pidempi aika.

Kurpitsankukka 25.8.2017

Päätin omalta osaltani pysyttäytyä perinteessä eli haaste lähtee viime vuoden tapaan seuraaville blogeille. Olkaapa hyvä!

Autuas olo

Kivipellon Saila

Navettapiian puuhamaa

PS. Postauksessa on sääntöjen vastaisesti seitsemän kuvaa. Ehkä minua ei sentään tämän omavaltaisen sääntörikkomuksen vuoksi diskata haasteesta. Pitihän sitä otsikkokuva postaukseen laittaa.

  

Kuusi kuvaa kesästä

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sain muutama päivä sitten Mökkipuutarhassa -blogin Pirjolta jo perinteeksi muodostuneen  "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen, johon ehdin nyt vastata. Juuri nyt tällaiset haasteet ovat oivallisia, sillä ainakin minulla on parhaillaan pää ihan tyhjänä kaikista ideoista. Ehkä siihen vaikuttaa osaltaan meneillään oleva vuodenaika. Luminen maisema on muuttunut harmaaksi vesisateeksi ja valon määrä on todella vähäinen.

Omenapuun kukintaa

Kevättä ja kesää odotan joka vuosi yhtä innokkaasti. Kun lumen alta alkaa paljastua yhä enemmän paljasta maata, se onkin sitten yhtä menoa aivan seuraaville talvilumille saakka. Itse asiassa puutarhurin kevät alkaa jo paljon ennen ainuttakaan kevään merkkiä ulkona. Siemenluettelot ilmestyvät pöydännurkalle ja rahisevat siemenpussit vilisevät yöunissakin nostaen mieleen toinen toistaan ihanampia kesäsuunnitelmia. Ikkunalaudat ja kaikki mahdolliset valoisat paikat sisällä alkavat vähitellen täyttyä taimipurkeista ja kellarista valoon kannetuista kesäkukista.

Tulipa Sweet Desiree

  
Sanonnan mukaan Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Puutarhaharrastuksen myötä kesä venyy melkoisesti pidemmäksi, kuin jos vain tyytyisi nautiskelemaan niistä muutamista hellepäivistä. 

Tätä haastetta varten selasin niin viime kuin edellisenkin vuoden kuvia. Oli sitten kesän määritelmä mikä tahansa, minulla se alkaa käytännössä huhtikuussa, jolloin on jo mahdollisuus puuhata ulkona monenlaista. Ja tänä vuonna kesä päättyi lokakuun loppuun, sillä lumi satoi marraskuun alkupäivinä. Minun kesälläni oli siis tänä vuonna mittaa peräti seitsemän kuukautta. Ajanjakso marraskuusta maaliskuun loppuun meikäläisen kalenterissa käsittää siis kaikkinensa syksyn, talven ja kevään. Kaikki muu on kesää. Aika ihanaa, vai mitä!

Poimulehti - Alchemilla

Lumien sulattua sitä alkaa odottaa lämpimiä kelejä. Puutarhakierrokset tihentyvät ja sormet ovat alituiseen mullasta mustina, kun ihan vain ohimennen jokaista vähänkin kohoumalta näyttävää kohtaa maassa täytyy pikkaisen rapsuttaa. Josko sieltä jo vihreitä versoja pilkistäisi.

Vaikka iltapäivälehdet ennustaisivat kylmintä kesää ikipäivinä, sitä toivoo ja uskoo, että lämpöä riittää vähintäänkin heinäkuuksi. Mieluummin koko kesäksi. Ja vaikka kesä olisi millainen tahansa, pian sen mentyä muisti alkaa valikoida päällimmäiseksi ne mukavimmat asiat. Onneksi näin. Mitä sitä ikävyyksillä päätään täyttäisi.

Clematis Nelly Moser

Viime kesänä satoi usein ja kerrallansa aivan valtavasti. Täällä meidän nurkilla siis. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa taasen taisi olla kuivaakin kuivempaa. Kovin paljon niitä hellepäiviäkään ei ollut. Silti juuri nyt tuntuu, että kesä oli ihanan lämmin, eivätkä ne sateet elämää kovin paljon häirinneet.  

Yritän opetella suhtautumaan elämään siten, että se, mille ei mitään voi, sitä on turha jälkikäteen murehtimalla murehtia. Menee vain hukkaan se murehtimisenkin aika, jonka voisi käyttää eteenpäin menemiseen ja elämiseen.   

Kesämalvikki - Lavatera trimestris

Kun valtaosan vapaa-ajastaan viettää omassa pihassa ja omissa nurkissa, saattaa päällimmäisenä ajatuksena olla, ettei mitään ole tehnyt eikä missään käynyt. Listasin kaikki isoimmat kesämenot ja exstraa on minun kesässäni ollut ihan riittävästi. 

Huhtikuussa kävin Helsingin Kevätmessuilla, toukokuussa Türin kukkamarkkinoilla ja Marketanpuiston bloggaajatapaamisessa. Kesäkuussa oli ihana ja hartaasti odotettu puutarhabloggaajien tapaaminen Raumalla. Kesäkuussa kävin myös katsomassa alppiruusujen kukintaa Haagan rhodopuistossa ja teimme veljentytön kanssa perinteisen kesäteatteriretken Suomenlinnaan.

Heinäkuussa olin naapurin Maritin kanssa kiertämässä Loviisan avoimia puutarhoja ja elokuussa taasen valtakunnallisen Avoimien puutarhojen päivänä kierrettiin niinikään Maritin kanssa lohjalaisia puutarhoja. Pojan kanssa teimme kesäretken Turkuun heinäkuussa.

Elokuussa tein sadepäiväretken Helsingin Kansallismuseoon katsomaan Vedenalaiset huoneet -näyttelyä. Huippuna kesässäni oli elokuun lopun viiden päivän matka Berliiniin, jossa kiersin monen monta puutarhaa yli +30 asteen helteessä.   

Eiköhän moisella kesäretkimäärällä elä taas seuraavaan kesään! 

Riippuva begonia

Haasteita liikkuu parhaillaan muitakin, mutta haluan Mökkipuutarhassa Pirjon lailla noudattaa tämän haasteen kohdalla perinteitä ja laitan edellisen vuoden tapaan sen samalle porukalle, kuin viime vuonna

Autuas olo

Kivipellon Saila

Kosmosta ja leijonankitaa

Navettapiian puuhamaa

sekä ylimääräisenä blogille, jossa usein käyn herkuttelemassa ihanilla luonto- ja lintukuvilla

Vikki kuvailee

  
eli tässä teille "Kuusi kuvaa kesäästä" -haaste. Olkaa hyvä.