Elämä se on silppua vaan...

Keskellä Kaivoruusupenkki

 

Viikonvaihde sujui raittiissa ilmassa puutarhaa talvilepoon valmistaen. Joinakin syksyinä on tuntunut, ettei mikään aika riitä kaikkien tehtävien valmiiksi saamiseksi. Tänä vuonna hommat etenevät mukavasti hitaaseen tahtiin, eikä kiire vaivaa ollenkaan. Parissa tunnissa saa jo paljon näkyvää aikaan ja se kaikki on pois seuraavien päivien listalta.

Hedelmätarha

Omenapuista lehdet ovat alkaneet pudota vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja punainen Astrakan ovat jo varsin lehdettömiä. Keskellä näkyvä Huvitus sen sijaan pitää tiukasti kiinni jokaisesta lehdentyngästäkin. Taaempana toinen kriikuna on jo lehdetön, toisessa lehtiä on vielä runsaasti. Kumpaankin vaikuttanee puiden kaulaaminen, sillä kriikunat on tarkoitus ensi vuonna kaataa liiallisen juurivesatuotannon vuoksi.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Punaisen Astrakanin tyvelle olen 2019 istuttanut syyssahrameita. Ne käyttäytyvät samalla tavoin kuin syysmyrkkyliljat. Ensin niistä ei näy vilaustakaan ja sitten yhtenä päivänä nousevat joukolla. Lämpimän syksyn johdosta nämä ehtivät jopa avautua. Usein ne pysyvät nuppuisina kaatuen sitten syksyyn kyllästyneinä maahan kuihtumaan.

Etualan Kurgaani jatkuu taustan Hortensiapenkkinä.

Alapihalla haravointia on ollut todella vähän. Kanttausurista vedän haravalla puunlehdet nurmikon puolelle, jossa ajan ne sitten pariin kertaan ruohonleikkurilla silpuksi. Kasvimaan lähellä vaahterasta putosi lehtiä kasapäin syys-lokakuun vaihteessa. Silloin ruohonleikkurilla silputtua massaa oli haravoimalla ohennettava. Muuten nurmikolle olisi talven myötä muodostunut lehtimassasta peltimäinen laatta, jonka alla mikään ei elä. Ei nurmikkokaan. Ruohonleikkurilla silputtu massa on hyvää ainesta puiden ja pensaiden alle sekä kompostiin.

Hortensiapenkki alkaa Kriikunapolusta.

Alapihan syyshortensiat ovat antaneet kaikkensa. Niiden kukinta ja ruska on ollut kaunista katseltavaa. Nyt kukista vaaleanpunainen ja viininpuna ovat muuttuneet ruskeiksi. Lehdetkin varisevat tyvelle kiihtyvällä vauhdilla. 

Keskellä Ovaalipenkki, taustalla Rajamäntypenkki, vasemmalla Naapuriaitakakkonen.

Rajamäntypenkki eli männyn vasen puoli on oivallinen paikka haravoiduille lehdille. Sinne ne maatuvat. Paikkaan, joka ei käytännössä näy minnekään eikä kellekään. Naapurin korallikanukka, meidän puolen kiiltotuhkapensas ja Isabellansyreeni hoitavat lehdistöllään piilottamisen. 

Rajamäntypenkkiä kutsun välillä myös alapihan puskanurkaksi, koska se nyt on vain itsekseen syntynyt paikka sen enempää suunnittelematta. Sinne on hiljaa hiipinyt meidän pihan runsain vuohenputkipöheikkö. Vuosien ajan saatoin elvistellä, että meilläpä ei vuohenputket ole ongelma. Nyt saan olla tarkka, etteivät puskanurkasta levittäydy muualle.

Jokin patjarikko tämäkin?

Ovaalipenkin puiston puoleisessa päässä kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua patjarikkoa, jonka nimeä en tiedä. Se käytti tämän kesän juurtumiseen ja kasvamiseen, mutta jaksoi myös kukkia toukokuussa runsaana. Istutin tämän patjarikon useina pikkuisina paloina, joista on kasvanut kunnon pehkoja. Tulevaisuudessa on ajatus jakaa isompia pehkoja muuallekin.

Takaoikealla on niinikään Nilalta saatuja soikkoratamoita (Plantago media), joiden lehdet ovat jo alkaneet väsyneinä lerpattaa. Aika hauska kasvi, joka teki kesällä lehtiruusukkeen keskelle pitkän heinämäisen kukinnon. Joukossa näkyy olevan myös itsekseen siementäneitä harmaakäenkukkia. 

Löysin kuin löysinkin kuvan Nilalta saadusta patjarikosta kukkivana. Kivasti se on vanhempaa patjarikkoani vaaleampikukkainen.

Kukkiva patjarikko pääsisi paremmin esille, jos ehtisin ja muistaisin leikata sen ympärillä rehottavia sipulikukkien lehtiä pois.  Ehkä sitten ensi keväänä.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Ovaalipenkin naapurinpuoleisessa päässä taasen kasvaa patjarikko, joka kukkii yleensä toukokuussa valtoimenaan. Tämän kukka on toisen pään patjarikkoon verrattuna voimakkaamman pinkki, kuten alla olevasta kuvasta voi todeta.

Patjarikon voisi jo vaikka jakaa, mutta en raaski rikkoa sen sydämen muotoa. Kuva on otettu pari viikkoa sitten, kun tuuli oli ripotellut neulasia Ovaalipenkkiin oikein urakalla. Välillä putsaan suurimmat neulaskasat pois. Männyn läheisyydessä ruohoa leikatessa paukkuu usein kuin kiviin leikkurilla ajaisi. Kävyt ne siellä ottavat osumaa.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Patjarikon kukat ovat minusta hyvin kauniita. Aina ei kukan tarvitse olla kooltaan valtava. Pienet ovat usein lumoavan kauniita, kunhan malttaa kumartua katselemaan niitä lähempää.

Majalispenkki, taustalla Kriikunapolku haaroineen.

Majalispenkki on hyvä esimerkki siitä, kuinka jostain luopumalla voi saada jotain hienoa tilalle. No, hienoudesta en vielä tässä vaiheessa sano mitään. Metsäruusun pois kaivuu on kuitenkin yksi lähiaikojen parhaita puutarhatekoja. Laitoin verkon atsaleojen ja pensasmustikan ympärille. Atsaleat muuttivat viime syksynä Majalispenkkiin, jossa nille löytyi entistä paremmat asuinsijat. Vasemmanpuoleinen on 'Ruususen uni' ja oikeanpuoleinen (joka on pieni ja vihreä) 'Northern Hi-Lights'. Laitimmaisena oikealla on pari pensasmustikkaa, jotka siirtyivät kesällä tähän lavakauluksesta. 

Majalispenkki oli tarkoitus jättää kesäkukkamaaksi. Näyttää vahvasti siltä, ettei se sellaisena tule pitkään olemaan. Istutin kesällä Nilalta saadut lukuisat esikot penkin reunoille. Oikealla on vielä iso multapläntti ensi vuoden kesäkukkamaaksi. 

Rhododendron x 'Ruususen uni' - Atsalea

Kivipellon Saila kertoi, että hänen atsaleassaan on runsaasti nuppuja. Minun 'Ruususen unessa' ei ole nupun nuppua. Ymmärtäähän sen, että uuteen paikkaan kotiutuminen vie kasvin voimia, eikä se välttämättä jaksa ajatella kukkimista. Jospa sitten joskus myöhemmin.

Viiniportti, jonka oikealla puolella Marjapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Marjapensaat oikealla ovat jo lehtensä pudottaneet. Viiniportin vasemmalla puolella lumikärhö pullistelee edelleen vihreänä. Maahan asti roikkuvia oksia siitä jo leikkasin. Yleensä latvukset kuivuvat ja paleltuvat talvisin, joten niitä leikkaan keväällä pois. 

Silppuamishommiin lähtiessä laitoin hiukset nutturalle. Omenapuut ja lumikärhö eivät kampauksesta tykänneet, vaan tarttuivat läheltä ja alta kulkiessani hiuksiini. Sisälle palatessani olin kuin mikäkin tarhapöllö hiukset sinne tänne sojottaen. 

Alapihaa ylhäältä käsin. Koristekirsikka 'Accolade' hohtaa keltaisena.

Koristekirsikka 'Accolade' on kesän aikana rehevöitynyt ja kasvanut mukavasti. Nyt se loistaa kullankeltaisena. Sen oikealla puolella näkyy myös Kiemurapenkin syysvuokko, jonka lopulta leikkasin kuvaamisen jälkeen matalaksi. Yhtään kukkaa tai nuppua siinä ei enää ollut. Varsia leikatessa saatoin huomata, kuinka laajalle se on penkissä jo levinnyt. Ajattelin siementaimia nousevan lähinnä kanttausurasta, mutta onpa niitä tullut itse penkkiinkin. 

Perjantai-illan tunteja jatkunut sade oli rummuttanut puutarhaan omanlaistaan syystunnelmaa. Märkää ja kuraista.

Puuvajarinteen maa näyttää oranssiselta siksi, että siinä oli sopivan tasainen paikka silputa kasapäin vaahteranlehtiä. Haravoin silputut lehdet puiden tyvelle. Siellä niistä tulee hyvää multaa, eivätkä kulkeudu jalkineiden pohjissa sisälle.

Samaa vaahteranlehtisilppua syntyi taas varaparkkipaikan viereiselle töyhtöangervoalueelle. Aivan vielä silppuamistyömaan loppu ei häämötä. Ainakin yhdessä puistoreunan vaahteroisa lehtiä on yhä kiinni oksissa runsaasti. Kun yhden satsin on saanut silputtua, seuraava onkin pian odottamassa. 

Jos kaikki silppuamani vaahteranlehdet olisi säkitetty ja kuskattu kaatopaikan puutarhajätepisteeseen, ei yksi peräkärryllinen riittäisi. Ruohonleikkurin kanssa massa supistuu melkoisesti ja kaikelle löytyy paikka omalla tontilla.

 
Puiston puolella vaahteranlehtiä riittää sielläkin. Harmi kyllä, tuuli kuskaa niitä meidän tontille riesaksi asti. Saattaa olla, että hurautan ruohonleikkurilla osan noistakin vielä silpuksi. Pysyvät paremmin pakoillaan.

Colchicum Giant - Syysmyrkkylilja

 

Lokakuun viimeisiä päiviä viedään. Kuljemme kohti pimeämpää ja kylmempää aikaa. Sytyttäkäämme kynttilöitä valaisemaan kulkuamme.

Tämän kauden puutarhatyöt pulkassa

 
Pyhäinpäivänä oli sopiva sää viedä loppuun tämän kauden puutarhatyöt. Taivas oli pilvessä. Kaakkoistuuli sai ilman tuntumaan hyiseltä. Mittari näytti päivällä +2℃. Auringon laskiessa asteet putosivat vauhdilla, vaikka ei sentään pakkasen puolelle ole mennyt.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla pilkahtaa Hortensiapenkki.

Osan kanttauksista olen siivonnut jo aiemmin. Nyt kävin läpi Ruusupenkin, Hortensiapenkin, Kaivoruusupenkin, Syyspenkin ja rinteen alareunan. Samalla kitkin rikkaruohoja istutusalueilta. Niitä ei tosin kovin paljon ollut. Jokunen voikukka yritti voimistaa ruusukkeitaan ja tietenkin apila ja ruoho koittavat lähettää nurmikolta sateliittejaan.

Vasemmalla Oikearinne, oikealla Kurgaaniin päättyvä Hortensiapenkki.

Kitkeminen ja kanttausurien siistiminen kävi kuin leikki. Rikat nousevat kosteasta mullasta helposti. Sateet ovat myös tehneet mullan kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Vielä on tuoreessa muistissa heinäkuinen kitkemisyritys, kun rutikuivasta maasta yritin saada ratamoita ylös. Ei onnistunut. Ainakaan helposti.

Sormustinkukkien ruusukkeet Huvitus-omenan alla.

Sormustinkukkien lehtiruusukkeet ovat kasvaneet kokoa ja näköä. Jokunen muscarikin on kasvattanut lehtiään, joita jänikset yleensä käyvät lyhentämässä. Onneksi helmililjat eivät ole moisesta tasapäistämisestä moksiskaan, vaan kukkivat keväällä kauniisti.

Värien käydessä vähiin näyttävät sormustinkukkien vihreät lehdet hienoilta. Myös lemmikki nostaa syksyisin paljon lehtiä pintaan, mutta niiden ulkonäkö ei vedä vertoja digitaliksille. Toivotaan kaikki kimpassa, ettei talvi kohtele sormustinkukkia kovin ankarasti. Olisi kiva nähdä niiden kukkivan. Netin puutarharyhmässä keskusteltiin mm. digitaliksen siementen säilyvyydestä. Vaikka menettäisimme lehtiruusukkeet, säilyvät siemenet maassa vuosia. Eli kukkia tulee sitten joskus myöhemmin, jos niiden käy nyt köpelösti.

Olen kiikuttanut kitkentäjätettä ja puunlehtiä harmaaseen kompostoriin. Jotta se kypsyttäisi massaa helpommin ja nopeammin, sirottelin kompostoriin herätettä. Jätin myös kannen auki hyödyntääkseni sateen tuoman kosteuden. Muuten massa on liian kuivaa, eikä muutu mullaksi. Kompostorin paikka on tietenkin liian valoisa, lämmin ja avara. Ei mahda mitään, kun tontilta ei parempaakaan paikkaa löydy.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viikko sitten ripottelin katemultaa istutusalueille. Samalla huomasin olopihan Allaspenkissä pikkuisen salkoruudun taimen. Elän toivossa, että se olisi vuosia kukkinutta pinkinpunaista salkoruusua, joka ei keväällä noussut. Kasvatin siemenistä muitakin salkoruusuja, joita olen istuttanut kesän aikana eri paikkoihin. Juuri tähän paikkaan en ole uusia salkoruusuja laittanut.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuren vuodenajat ovat menneet sekaisin, kun se on kasvattanut lehtiryppään marraskuussa. Keväällähän se on aikaisten herääjien joukossa. Katsotaan, miten kaveri käyttäytyy ensi keväänä.

Kotikivi alapihan aidan vieressä.

Linnut ovat nyppineet ahkerasti Kotikiven päällä kasvavaa sammalta. Yllättävän hyvin sammal korjaa itsensä ja paikkaa nopeasti aukkopaikat. Kiven tyvellä kasvaa hiukan posliinirikkoa ja rönsytiarellaa. Ne olisi järkevää siirtää parempaan paikkaan, sillä kiven tyvi kuivuu kesällä aivan korpuksi. Kiven toiselle puolelle olenkin jo laittanut vähän mehitähteä, joka pärjää huomattavasti paremmin.

Linnut tepastelevat ahkerasti keittiön ikkunalaudalla. Selvästi ne komentavat aloittamaan ruokinnan. Annoin sen verran periksi, että laitoin yhden talipötkön marjakuuseen roikkumaan. Viesti buffetin avaamisesta kiiri heti kauaksi ja sen seurauksena mm. käpytikka, pikkutikka ja närhi ovat vierailleet pötköä maistelemassa. Samoin pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset ovat jokapäiviäisiä kyläilijöitä. 

Siemenruokinnan aloitan vasta, kun tulee pakkasia ja maa jäätyy. Lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla. Rikkaruohoja kitkiessäni näin yllättävän monta kastematoa ja leppäkerttuja. Hyönteiset eivät siis kaikki ole vielä talviunilla, vaikka varmasti lintujen luontainen ruoka alkaa olla jo vähissä.

Kaupassa myytiin loppuja kransseja viidellä eurolla. Hiukan ne olivat jo rupsahtaneita ja tästäkin varisi turhan paljon lehtiä. Suihkutin kranssin hiuslakalla, koska sen sanotaan pidentävän kranssin kestoa. Ainakaan toistaiseksi tintit eivät ole nokkineet värikkäitä marjoja kranssista, kuten ovat joskus aiemmille kransseille tehneet.

Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat.

Kokeilin iltapäivälehdessä näkemääni piirakkaohjetta, josta tuli odotettua parempaa. Ulkonäkö ei näissä minun tekeleissäni ole koskaan parasta A-luokkaa, mutta hällä väliä. Maku on tärkeintä. Tässä ohje Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat. Kuvassa mustaherukat eivät näytä mustaherukoilta, vaan kyllä ne niitä ovat. Pohjanjätti -mustaherukat ovat kooltaan suuria ja väriltään punaisempia. Ihan mustaherukalta ne maistuvat. Paitsi tässä ohjeessa punaviini tietenkin toi oman arominsa.

Ystävät toivat meillä käydessään minulle kauniin atsalean, jossa on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Valkoiset eivät muutu avautuessaan vaaleanpunaisiksi. Olisiko samaan purkkiin ympätty kahden eri värisen atsalean taimet? Nyt kasvi on keittiön ikkunalaudalla, mutta alla olevan patterin vuoksi parempi paikka lienee keksittävä. Olen nykyisin mestari tekemään ruukkukukista ja viherkasveista entisiä. Toivottavasti tämän kanssa sujuu paremmin ja saan ihailla sitä edes jokusen viikon.

Colhicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Pyhäinpäivä oli eilen. Sytytin illalla ulkolyhtyihin kynttilöitä. 

Vilkaisin kalenteria ja huomasin 6.11.nimipäiviään viettävän Mimosa, Örkki ja Örtti. Vanhan sananlaskun mukaan nimi ei miestä pahenna, mutta mahtaako lapsi kiittää vanhempiaan saatuaan nimekseen Örkki?

Tänään on myös Ruotsalaisuuden päivä eli Grattis på svenska dagen!

Nyt näitä riittää

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Puutarhassa on parhaillaan pakahduttavan kaunista. Kuvat ja tarinat kulkevat kaiken aikaa jälkijunassa, kun ei vaan ehdi jokaisen nupun kehityksestä raportoimaan. Hyvä, jos ehtii käydä kuvat napsimassa. Eipä tietenkään olisi tarviskaan kaikesta höpöttää, mutta kun kauneutta on niin kiva jakaa ja samalla päästä katselemaan teidän toisten ihanuuksia. 

Monet puutarhan kasvit ovat parhaimmillaan vain hetken. Saatamme siis jälleen kerran todeta, että kauneus on tässä ja nyt. Ei ehkä huomenna, eikä ensi viikolla. On maltettava pysähtyä nuuhkimaan ja nauttimaan. Kaikin aistein, täysillä.

Crataegus 'Paul´s Secret' - Ruusuorapihlaja

Tuurenpihlajat jatkavat loistoaan jättikokoisilla pitsirykelmillään. Ruusuorapihlajan oksat ovat täynnä ruusumaisia kukkia. Kukkivaa puuta katsellessa ymmärtää hyvin, mistä se on saanut nimensä. En löytänyt nimen alkuperää. Kuka lie se Paul, jonka salaisuus tämä ruusunnuppupuu on?

Rhododendron 'Nova Zembla'

Alppiruusuni kukkivat runsaina. Valkoinen Cunningham's White on jo ajat sitten lopettanut. Punainen Nova Zembla ja lilakukkaiset Catawbiense Grandiflorumit ovat uhkeimmillaan.

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

Rhodoni näyttävät viihtyvän entisessä metsäpuutarhassa entistä paremmin puiston puolelta siivilöityvässä runsaassa valossa. Takana kasvava tuijarivi ja isokokoinen tuomi varjostavat juuri sopivasti.

Rhododendron x Rustica Mixture - Atsalea 'Ruususen Uni'

Keväällä 2020 istuttamani atsalea Ruususen Uni aikoo nyt kukkia ensimmäisen kerran. Viime keväänä se jätti kukinnan väliin. Ruususen Unen vieressä kasvava Northern Hi-Lights -revontuliatsalea ei kuki. Sen istutin viime keväänä, joten ehkä se kasvattaa juuriaan. Pääasia, että on elossa.

Lonicera x bella 'Zabelii' - Kaunokuusama

Kaunokuusamakin on tällä kertaa täynnä kukkia. Taitaa olla sen viisivuotisen olemassa olon ennätys. Naapurin pihassa kukkii oksat notkuen kuusama, joka saattaa olla tarhakotakuusama Korea - tai sitten joku muu. Sitä katsellessa päässä alkoi heti surrata ajatukset, mihin sellaisen laittaisin omalla pihalla. Hyvä, ettei kaikkia päähän putkahtavia ideoita ehdi samantien toteuttamaan. Muuta ei ehtisi tehdäkään.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Angervojen kukinta ei lähes helteisillä säillä kauaa kestänyt. Norjanangervon kukinta meni niin nopeasti, että tuskin ehdin henkäistä, kun se oli jo ohi. Koivuangervoja on vain kaksi puskaa norjanangervorivin jatkeena. Olivat erehdyksessä eksyneet piiskataimien joukkoon, mutta tulivat aikoinaan mukavasti istutetuiksi jonon päätyyn. Koivuangervo kukkii myöhemmin kuin norjanangervo ja sen kukinta kestää hieman pidempään.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervon kukat ovat kuin valkoisin kukin ja helmin koristeltu morsiushuntu.  

Tätä pensasta en ole pihallemme istuttanut ainuttakaan. Se on levinnyt meille rajanaapurin puolelta. Jossain vaiheessa tehokkaasti leviävä kasvi ärsytti minua. Ei ärsytä enää. Päinvastoin, se peittää hyvin meidän ja naapurin välisen rinteen, jossa voi olla vaikea saada jotain muuta menestymään. Kukkiessaan koko rinne on valkea pörriäisten puffetti. Ja syksyllä idänvirpiangervo loistaa ruskavärissään.

Pensas on myös ratkaissut ongelmaksi kokemani alueen talon autotallin puoleisessa päädyssä. Talvella siihen on kolattava lunta autopaikoilta ja käytäviltä. Idänvirpiangervo ei ole moksiskaan talvisista lumimassoista. Kesällä paikka on varjoinen. Muutenkin nurkkaus kuuluu ns. huoltopihaan, jollainen jokaisessa pihassa on oltava, mutta jonka ei tarvitse olla viimeisen päälle laitettu. Riittää, että se on siisti. Annan itselleni mahdollisuuden muuttaa mieltä. Siihen saakka nykyinen olotila riittää.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Angervojen suku on laaja ja monipuolinen. Joka pihaan löytyy sopiva. Helppojakin useimmat angervot ovat. Aina helppous ei suinkaan riitä hankintakriteeriksi. Toisinaan on kutkuttavaa haastaa itsensä, vaikka moisten haasteiden seurauksena tuleekin välillä manattua hölmöiksi osoittautuneet ratkaisut.

Aronia

Aroniakin on ollut aivan valkoisenaan kukista. Nämä leikkimökkirinteen puskat ovat vuosi toisensa jälkeen jääneet leikkaamatta. Rinteen muussa osassa kasvavia aronioita olen leikannut säännöllisesti, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Enpä taida näitä päätyaronioita leikata vieläkään. Ainoastaan lyhennän paria oksaa, jotka syksyn tullen roikkuvat marjojen painosta muiden kasvien päällä.

Kultakuoriainen aroniassa

Ehdin jo miettiä, missä tapaan tämän kesän ensimmäisen kultakuoriaisen. Usein niitä on pioninkukissa ja loppukesästä syyshortensioissa. Nyt tämä kaveri nautiskeli aroniankukassa tyytyväisen oloisena.

Cornus alba Sibirica - Korallikanukka

Meillä ei enää ole korallikanukkaa. Aikanaan istutin niitä erottamaan tontin tiestä. Kanukka ei minusta ole paras mahdollinen aitakasvi, koska se tuppasi retkottamaan sinne tänne, myös kadulle. Kaivoimme kanukat pois tuija-aidan tieltä. Alapihan kauimmaisessa nurkassa, naapurin puolella kasvaa jättikokoinen korallikanukka. Se ei ole enää mikään pensas, vaan kunnioitettavan kokoinen, monta metriä korkea puu. Se on kaunis kukkiessaan ja upea syysvärissään.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlete' - Tulikuusama

Puistoaitaa koristamaan istutin 2017 henrynkuusamaa ja tulikuusamaa. Henrynkuusama kuukahti menneen talven kurimuksiin, mikä hiukan harmittaa. En nähnyt sen koskaan kukkivan, mutta tummanvihreät  ja hivenen kiiltävät lehdet olivat kaunista katseltavaa.

Sen sijaan tulikuusama on elinvoimainen ja avaa jo ensimmäisiä kukkiaan. Ehkä hankin tulikuusaman kaveriksi uuden kuusaman. Pidän köynnöskuusamista. Minusta ne ovat kauniita ja kestäviä. Toisaalla, aidan kentänpuoleisella sivulla kasvaakin jo ruotsinköynnöskuusama ja Pikkupuutarhaan istutin toukokuussa koreanköynnöskuusaman.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

Varjohiipan luulin kuolleen. Istutin niitä kaksi kappaletta toissa vuonna Makkaripenkkiin, jossa on varjoa edes osan päivästä. Kattorempan telineiden vuoksi leikkasin tästä penkistä syyskuun alussa kaikki matalaksi. Nekin, jotka jäivät, tulivat ankarasti tallotuiksi. Ihmeekseni ja ilokseni varjohiipat nousivat ja toinen kukkikin.

Paeonia veitchii - Ruusupioni

Ruusupioni kukkii tai oikeastaan jo lopettelee kukintaansa Ruusupenkissä. Hyvä, että siirsin tämän toissakesänä yläpihalta nykyiseen paikkaansa. Näyttää viihtyvän huomattavasti paremmin ja tilaakin hänellä on entistä enemmän.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Kuolanpioni ehti kukkaan ensimmäisenä. Pudotti terälehtensäkin jo aikaa sitten. Välähtipä justiinsa mieleeni, että piti tuoda alapihalta metallitukia pioneja varten. Osan olen jo tukenutkin, mutta sillä kertaa tuet loppuivat kesken. Pionit ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Ne onkin tuettava tavallista paremmin, jotta painavat kukinnot eivät katkaise vartta.

Iris 'Eleonor Roosewelt'

Juhannuksen vasta lähestyessä sitä kuvittelee, että kesä on aivan aluillaan. Onhan se, mutta puutarhan kukkaset elävät kuin viimeistä päivää. Kukkia putkahtelee nopeammin kuin katsomaan ehtii. Tämän tummanpuhuvan iriksen pitäisi olla Eleonor Roosewelt. Teki tänä vuonna vain yhden kukkavarren.

Tämän valkoisen iriksen nimestä sen sijaan minulla ei ole mitään käsitystä. Ei ollut viime vuonnakaan. Nyt siinä on monta kukkavanaa, kaksi nuppua jo täysin avoinna. 

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Siperiankurjenmiekatkin yltyivät kukkimaan jo ennen lauantain sadetta. Yhden siperiankurjenmiekkakeskittymän kaivoin ylös saadakseni tilaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja matalakasvuisia iriksiä varten. 

Joka on tätä iristä joskus maasta kaivanut, tietää urakassa vaadittavan punnerruksen määrän. Ähisemällä ja puhisemalla sain järkyttävät juurakot nousemaan maasta. Lapio ja talikko olivat ilman muuta merkittävässä roolissa. Koska olen monistanut tätä kasvia puutarhaani jo moneen paikkaan, annan ylös kaivetut pois.

Geum 'Mai Tai' - Kellukka

Mai Tai -kellukka on kukkinut pitkään ja runsaana. Näiden kaveriksi istutin kesällä 2020 Nonnaa ja Totally Tangerinea. Minusta kaikki näyttävät samanlaisilta. Totally Tangerinea ei ainakaan näy. Sen sijaan Nonna ja Mai Tai muistuttavat toisiaan. En ole asiantuntija, joten enemmät pohdinnat näiden osalta jääköön tähän. Tykkään kuitenkin, että menestyvät kiitettävästi.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukat ovat niinikään villiintyneet kasvamaan ja kukkimaan sen jälkeen, kun siirsin ne Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Vanhassa paikassa joutuivat ehkä liikaa kilpailemaan valosta ja tilasta korkeampien kasvien kanssa, vaikka reunalla kasvoivatkin.

Taitaa olla tellima

Tämän pikkuisen ostin Marketanpuiston kevättapahtumasta rusohaltiankukkana. Taitaa olla kuitenkin tellima. Mielelläni olisin ottanut rusohaltiankukan, mutta tellimakin käy, kun sellaista ei ollut aiemmin. Aika metkan näköinen kukka.

Popcornia "pannulle" eli jyvät multaan 10.6.

 Mitä muut edellä, sitä minä perässä. Somessa moni on kehunut, kuinka hienon kesäkukan saa kylvämällä popcornia multaan. On jäänyt kokeilematta, kunnes kylässä käydessäni näin hienon vihreän pehkon emännän kukkapurkissa. Kotona ei ollut ainuttakaan maissinjyvää, mutta ruokakaupasta niitä saa. Kylvin kourallisen popcorneja isoon ruukkuun. Itävät hyvin, koska viikossa tulee kuvan näkymä. Tähkiä maissi ei tällä tavoin ehdi tuottaa, mutta kivan viherkasvin siitä saa kesää piristämään.

Pinus mugo - Vuorimänty

Yksi työmaa näkyy kuvassa. Vuorimännyn vuosikasvut typistetään vuosittain. Sopiva ajankohta on juhannuksen lähestyessä. Vuosikasvua typistämällä saa sen pysymään vehreänä. 

Leikkaamattomana vuorimänty kasvaa jopa kolmimetriseksi ja kaljuuntuu tyvestä. Sen jälkeen sitä ei enää saa leikkaamalla tuuheutumaan ja kasvattamaan uusia neulasia. Omia vuorimäntyjäni en älynnyt alkuvuosina leikata. Siksi osa niistä ehti kasvaa honteloiksi rumiluksiksi. Pari surkeinta olen leikannut kokonaan pois. Muiden kanssa paransin tapani ryhtyen leikkaamaan niitä säännöllisesti.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Osa pensasruusuista on jo aloittanut kukintansa. Samoin mm. tarha-alppikärhöt Willy ja Purple Dream. Kaikkia ei edes muista mainita ja jotain on jätettävä seuraaviin kertoihin. Nyt niitä pionitukia hakemaan, kun vielä ne muistan...

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!