Värihaaste: vihreä

Lappalainen etelässä -blogin Nila ja Repolainen reissaa ja räpeltää kutsuivat minut osallistumaan Värihaasteeseen. Teemavärinä on vihreä.

Prunus padus - Tuomi 23.5.2023

Tykkään väreistä. Miten tylsää elämä olisikaan, jos värit puuttuisivat. Näin pitkään kestäneen talven loppusuoralla kaipuu väreihin on suorastaan huutava. Tiedän, että meidät palkitaan pian päivä päivältä lisääntyvällä vihreiden eri sävyillä. Vähitellen mukaan tulevat myös muut värit. Luonnossa vihreä on selkeästi suurin väriryhmä. Ellei sitten asu jonkun vesistön äärellä, jolloin sinistäkin on runsaasti näkyvissä.

Ukkosmyrsky raesateineen 26.5.2023

Nettiä kaivamalla varmaan löytyisi tietoa siitä, miten paljon vihreän eri sävyjä on olemassa. Eipä siihen mitään nettitietoa tarvita. Riittää, että katselee ympärilleen huomatakseen jos jonkinlaista eri vihreää. Luultavasti myös jokainen ihminen näkee vihreän erilaisena. Ihminen, joka ei vihreästä pidä, näkee kenties värin myrkynvihreänä. Mikä ei ainakaan minulle ole mitenkään negatiivinen väritermi.

31.5.2023

Toukokuinen vihreä on minulle ehkä rakkain. Silloin vihreydessä on heleää tuoreutta, valtavasti sävyeroja. Erityisen kaunista on valon siivilöityminen kasvien lehtien läpi ja valon leikittely lehdillä ja oksilla. Kevään vihreään liittyy myös tuoksuja, joita olemme odottaneet koko talven. Mikä sen tunnelmallisempaa kuin koivun hiirenkorvien vieno tuoksu. Aromeissa vertaistaan hakee vastaleikattu nurmikko.

Kosmoskukka 7.7.2023

Luonnossa ja puutarhassa vihreä on erinomainen taustaväri. Ehkä juuri siksi luontoäiti onkin valinnut ison osan kasveista pääväriksi vihreän. Oli kukan väri sitten mikä tahansa, se pääsee loistamaan vihreät lehdet taustanaan.

Ammi majus - Isosudenporkkana nupulla 22.7.2023

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös 30.7.2023

Vihreä on hyvä väri tuomaan esille myös erilaisia muotoja. En ole koskaan nähnyt piippuköynnöksessäni kukintoja. Ne ovat aika huomaamattomia ja piiloutuvat isojen lehtien lomaan. Ehkä niitä siis on meilläkin ollut. En vain ole huomannut. Sen sijaan sydämellisiä lehtiä tällä kasvilla on koko seinällisen verran.

Alapiha 9.9.2023

Vihreä on hieno yksityiskohdissa. Vielä hienompoi se on laajoina näkyminä. Meni ihan tunteisiin katsella tätä viime kesäistä kuvaa osasta alapihaa. Että voikin olla monensorttista vihreää ja paljon.

Vasemmalla: nukkajuoru, yläoikealla: mistelikorallikaktus, alaoikealla: rahapuu

En koe itseäni kovinkaan taitavaksi viherkasvi-ihmiseksi. Ei haittaa ollenkaan. Kodissani on aina ollut erilaisia huonekasveja. Jotkut viihtyvät vuosia, jotkut jättävät hyvästit muutamassa viikossa. Valtaosa viherkasveista kaipaa luonnonvaloa. Sitä meillä on tarjolla lähinnä ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunalautojen alla taasen on sähköpatterit, jotka hohkaavat ikävän kuivaa ja kuumaa suoraan kukkapurkkeihin. Eipä kukkaset siitä tykkää. Niinpä olen sijoittanut viherkasveja amppeleihin, erilaisiin kukkatelineisiin ja ikkunan läheisyydessä oleville hyllyille ja tasoille.

Vuoripalmu

Suurikokoisin viherkasvi kodissamme on tällä hetkellä vuoripalmu. Ostin sen muutama vuosi sitten puutarhamyymälästä jo alkuunkin melko suurena. Kokoa on sille tullut toinen mokoma lisää. Kasvaessaan se on alkanut levittäytyä myös sivusuunnassa, mikä aiheuttaa kasvin sijoittamisen kannalta ongelmia. Ei ole kiva jatkuvasti väistellä sivulle sojottavia lehtiä.

Vuoripalmu on isossa altakasteluruukussa lattialla. Ruukun alle hankin pyörällisen alustan, joka helpottaa kasvin siirtämistä esimerkiksi siivotessa. Laitoin ruukkuun kaksi vihreää kasvitukea, joiden avulla sidoin lehtiä hivenen suppuun. Itse asiassa kasvi on näin jopa paremman näköinen. Isoa kasvia oli pilvisen päivän valonpuutteen vuoksi hankala saada kuvattua kokonaisena. Siksi vuoripalmua edustakoon yksi seinää syleilevä oksa.

Rönsylilja

Jos haluat helpon huonekasvin, hanki rönsylilja. Jos haluat nopeasti useamman huonekasvin, hanki yksi rönsylilja. Kohta sinulla on liuta rönsyliljoja. Rönsylilja tekee nimensä mukaisesti rönsyjä, joista kasvia on helppo lisätä. Rönsyihin tulee pieniä valkoisia kukkia. 

Rönsylilja sopii parhaiten amppeliin tai jonkun pylvään päähän. Se kasvaa nopeasti kookkaaksi. Rönsyliljoja on monenlaisia. Itse pidän tästä tavallisesta, jossa valkoinen reunustaa vihreitä lehtiä. 

Rönsylilja viihtyy hajavalossa tai puolivarjossa. Suorasta auringonvalosta kasvi ei pidä. Sen värikin haalistuu. Rönsyliljan sanotaan puhdistavan huoneilmaa. 

Puutarhan ja kasvimaailman lisäksi pidän vihreästä myös sisustuksessa. Astioissa, serveteissä, tableteissa, pyyhkeissä, pöytäliinoissa, tyynynpäällisissä, pussilakanoissa, matoissa. Niissä minulla on ja on ollut vihreää väriä.

Pari vuotta sitten ostin pyöreät, vihreät tabletit keittiön pöydälle. Viime vuotisen UMK-voiton johdosta tutut nimesivät nämä pyörylät Käärijiksi. Sain vuosia sitten tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin Pentikiltä kuvan vihreitä lasilautasia. Harmikseni Pentik lopetti lautasten valmistamisen niin, että ehdin hankkia vain neljä lautasta. Vähemmän noilta neliölautasilta on ruokaa tullut syötyä. Esimerkiksi kahvipöydän tarjoiluastioina ne ovat mainioita.

Pentikillä on tullut ahkerasti käytyä, kuten tämäkin kuva osoittaa. Kuvassa maljakkona toimiva vihreä lasiastia on itse asiassa tuikkukynttiläastia. Sisuksiin kuuluu metallinen teline, johon tuikku asetetaan. Tekopionitkin olen ostanut jokunen vuosi sitten Pentikin poistomyynnistä. Laitoin ne aluksi pimeän pikkuvessan piristykseksi. Lasinen koristemuna oli jokin aika sitten ystävän antamassa nimpparipaketissa.

Olen mieltynyt nätteihin keraamisiin purkkeihin. Oikean laidan purkki on Rörstrandin valmistama. Sain purkin kerran synttärilahjaksi naapurin Maritilta. Pidän siitä kovasti, jonka vuoksi se on yleensä keittiössä esillä. Välillä purkissa on ksylitolipastilleja, välillä manteleita, milloin mitäkin. Rörstrand on 1726 perustettu ruotsalainen astioita valmistanut tehdas. Nykyisin Rörstrand on osa Fiskars Groupia.

Kaksi pienempää purkkia tilasin kolme vuotta sitten Hobby Hallilta. Ne ovat Marimekon tuotantoa. Sittemmin en ole purkkeja missään nähnyt.

Haastan omista vihreistä jutuista kertomaan:

Hiidenkiven puutarhassa Minnan
Oravankesäpesän Katin
Saaripalstan Sailan

 

Ajatuksena on kertoa, millaista vihreää on minun elämässäni. Yksi asia riittää, mutta saa niitä olla paljonkin. Kerro/kuvaa omalla tavallasi.

 

Keittiöremontti valmis

Autotalliseinä pe 28.1.2022

 

Keittiöremontti valmistui ajallaan tai itse asiassa suunniteltua nopeammin. Sopimuksessa remontille varattiin kaksi viikkoa aikaa. Kolmannenkin viikon olimme varmuudeksi varautuneet viettämään leirielämää, mikäli esimerkiksi jokin kodinkone olisi myöhästynyt tai remontissa tullut yllätyksiä. Kaikki kodinkoneet saapuivat kaapistojen mukana ti 18.1. ja jälkitoimitukseen jäänyt hanakin samalla viikolla.

Autotalliseinä pe 28.1.2022

Tiistaina 25.1. remppamies teki joitain viimeistelytöitä, irrotti lattiasuojat ja kantoi roskat ja pahvit sekä työvälineet autoonsa. Imuroi vielä lattian. Kaapit ja laatikotkin hän oli imuroinut harjasuuttimella niin siististi, ettei minulle paljon pyyhittävää jäänyt.

Olen aiemmissa postauksissa kertonut, että liesituulettimen putki ei ollut uutta liesituuletinta ajatellen aivan keskellä. Putken olisi voinut siirtää, mutta se olisi vaatinut kömpimistä välikatolle töihin. Remppamiehen ehdotuksesta liesituulettimen yläosaan tuli kotelointi välitilalevystä, jolloin seinän yhtenäisyys säilyy.

Päädyimme rosteriseen liesituulettimeen. Meillä ei ole koneellista ilmanvaihtoa, joten liesituuletin toimii omalla moottorilla. Se on hyvin hiljainen, vaikuttaa varsin tehokkaalta. Suodattimet voi pestä astianpesukoneessa eli ei tarvitse jatkuvasti olla uusia suodattimia ostamassa. Lisäksi liesituulettimessa on hyvä valaistus, mikä on tärkeää lieden äärellä työskennellessä.

Vanha valurautalevyinen liesi vaihtui induktiotasoon ja kiertoilmauuniin. Induktiotason vuoksi ainoastaan yksi kerroskattila ja yksi paistinpannu lähti kiertoon. Kaikki muut soveltuvat hyvin induktiotasolle. Aamupuuron keittäminen vaatii näköjään vähän opettelua, kun induktiotaso on huomattavasti nopeampi.

Kiertoilmauuniakaan meillä ei aiemmin ollut. Uskon tulevani sen kanssa hyvin juttuun. Iloinen yllätys oli, että uunin mukana tuli kolme peltiä. Ritiläkin uunissa on. Ei siis ensimmäisenä tarvitse lähteä kalliita lisätarvikkeita hankkimaan.

Eteisseinä pe 28.1.2022

Eteisseinällä on toinen yksityiskohta, joka jäi myöhemmin tehtäväksi. Välitilalevy oli alunperin mitattu päättyväksi kaapiston päätyyn. Remppamies huomasi, että tällöin valokatkaisija jäisi puoliksi seinän ja välitilan rajakohtaan. Se taas ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Päädyimme pidempään välitilalevyyn, joka saapui ma 31.1. ja tuli asennetuksi ti 1.2.

Kuvassa remppamiehen väliaikaisesti laittama lyhyempi levy, jotta keittiö näyttäisi odotusajan viihtyisämmältä.

Eteisseinä pe 28.1.2022

Yksi onnistuneimpia valintoja on mielestäni valaistu lasiovellinen kaappi. Keittiösuunnitelmassa yksi kaappiovipari oli laitettu lasiovelliseksi. Vanhassa keittiössä oli useampi lasiovellinen kaappi, joihin oli kiva laittaa parempia laseja. Valaistusta vanhoissa kaapeissa ei ollut. Selasin keittiöfirman kuvastoa ja sieltä bongasin yläkaappeja korkeamman version, joka ulottuu pöytätasoon. Otin sen puheeksi keittiösuunnittelijan kanssa, joka muutti suunnitelmaa tältä osin. 

Työpöytään ulottuva lasiovellinen ja valaistu kaappi keventää eteisseinän kokonaisuutta. Saan fiinimmät lasit nätisti esille.

Paraatilasikaapin alaosassa on vetolaatikko, johon voi laittaa vaikka pöytähopeat tai mitä nyt keksiikään. Meillä laatikko on toistaiseksi varattu serveteille.

Ikkunaseinä pe 28.1.2022 - pahoittelut pimeästä kuvasta

Torstaina 27.1. laitoimme Ukkokullan kanssa uuden verhotangon. Siinäpä olikin hetken pähkäilemistä, mikä olisi sopiva korkeus tangolle. Seikkailin netissä, jossa oli lukuisia vinkkejä. Parhaimmaksi koin sen, että tanko laitetaan 5-10 sentin päähän katosta, jolloin syntyy vaikutelma korkeammasta huoneesta, kuin se onkaan. Melkein sydämestä otti, kun Ukkokulta joutui poraamaan vastamaalattuun seinään uusia reikiä.

Vanhat verhot saavat tässä vaiheessa kelvata. Isossa ikkunassa on sälekaihdin, jonka suljen oikeastaan vain joskus pimeän aikaan, koska tieltä näkee suoraan valaistuun keittiöömme. Ison ikkunan kummankin puolen on kapeat tuuletusikkunat, joihin emme ole saaneet hankittua sälekaihtimia. Nyt sellaiset odottavat, kunhan Ukkokulta ehtii ne asentaa.

Voisin olla verhoittakin, mutta kangas pehmentää tunnelmaa ja tarvittaessa niillä saa väriä ja vaihtelua valko-harmaaseen keittiöön.

Uusien keittiökalusteiden myötä pois lähtivät vanhat lattialistat. Vanhan keittiön aikaan listat laitettiin myös kalustesokkeleiden eteen. Enää niin ei tehdä. Ikkunaseinällä lattialista on edelleen paikallaan peittämään parketin ja seinän välistä rajaa. Olimme varautuneet hankkimaan listat itse rempan valmistumisen jälkeen. Olikin yllätys, kun remppamies kysyi, millaiset listan haluaisimme. Olen asiaa joskus pohtinut, sillä koko kodin listojen uusiminen on sekin lähitulevaisuudessa edessä. Remppamies ehdotti valkoista listaa, jonka hyväksyin. Enkä kadu. Hyvältä näyttää.

Olohuoneseinä pe 28.1.2022

Uudet kylmäkalusteet seisovat olohuoneseinällä. Vanhat odottivat autotallissa, kunnes remppamies otti ne kierrätykseen vietäväksi käydessään tiistaina tekemässä sovitut lopputyöt. Jääkaappi varsinkin alkoi olla jo tiensä päässä. Se paukkui välillä omituisesti ja pelkäsimme leirielämän ajan, että se sanoisi sopimuksensa irti ennen uuden keittiön valmistumista. Ei onneksi niin tehnyt.

Uusien kylmäkalusteiden mitat ovat muuttuneet sitten edellisten. Ne ovat hieman matalammat. Myös energiatehokkuus näkyy paksumpina seininä ja pulleampina ovina. Kovin ovat hiljaisia, mikä on tietenkin hyvä asia. Ihminen on kummasti tapojensa orja. Vanha jääkaappi aukesi helposti alareunassa olevalla jalkapolkimella. Aika monta kertaa olen uuden jääkaapin edessä etsinyt poljinta jalallani oven aukaistakseni.

Kylmäkalusteiden viereinen taso, yläpuolella mm. mikrouuni.

Tästä kuvasta näkyy ehkä parhaiten valitsemamme työtason ja välitilalevyn väri. Kummassakin sama harmaa sävy, joka on hieman läiskikäs. Pinta on kuitenkin sileä ja helposti puhtaana pidettävä. 

Pöytä- ja välitilalevyn rajakohta on saumattu niinikään harmaalla, joka tekee minusta onnistuneen kokonaisuuden. Remppamies veti kokeeksi kahta muuta väriä, kunnes tämä kolmas valikoitui käytettäväksi. Saumausaineiden värien demonstraatio oli eräs hyvä esimerkki remppamiehemme ammattitaidosta ja palveluasenteesta. Hänelle oli tärkeää, että lopputulos on meille mieluisaa.

Näitä vetolaatikoita on ihan pakko esitellä ja kehua. Niistä olen erityisen iloinen. Enää ei tarvitse kykkiä polvillaan etsimässä kattilakaapin perukoilta sitä vähemmän käytettyä pataa tai pannua. Iso ja syvä laatikko avautuu herkästi ja siinä kaikki on esillä ja selkä suorana valittavissa. Yhtä helposti laatikko vetää itsensä kiinni.

Myös eniten käytössä olevat lautaset ja mukit saivat paikan isoissa laatikoissa. Kaikilla keittiöfirmalla on runsaasti sisustusratkaisuja laatikoihin ja kaappeihin. Tilasin kaapistojen mukana vain kolme aterinlokerikkoa, sillä etukäteen oli vaikea tietää, mitä mihinkin tarvitsee. Kaappien sisusteita saa halutessaan lisää helposti vaikkapa keittiöfirman nettisivujan kautta tilaamalla. 

Laitoin vetolaatikoiden pohjalle ruotsalaisen huonekalujätin keittiöosastolta ostettua muovimattoa, jota olen käyttänyt ennenkin. Se estää astioiden liikkumisen ja on lisäksi helposti pyyhittävissä.

Valtaosa käyttöastioista sijoittui laatikoihin. Vähemmän käytössä olevat laitoin kaappeihin. Monen kaapin ylin hylly on typötyhjä. Tavaraa ei niihin riittänyt. Enkä ilman keittiötikkaita edes yltäisi ylähyllyltä mitään ottamaan. Parempi kuitenkin, että tilaa on yli tarpeen, eikä liian vähän. Ja parempi, että tyhjä tila on ovien takana. En halunnut keittiööni enää avohyllyjä pölyä keräämään.

Näissä aterinlokerikoissa tilaa riittää niissäkin. Paikoin kauhat ja kapustat ovat turhankin väljästi ripoteltu, mutta eiköhän nekin todelliset paikkansa aikaa myöten löydä. Lokerikot ovat harmaata muovia. Niitä on myös puisina ja taisi olla huopaisinakin. Puu olisi kaunista, mutta varsin kallista. Kaikki keittiörempan läpikäyneet tietävät, kuinka kaappien ja laatikoiden sisusteilla saa tehokkaasti hinattua kokonaisuuden hintaa ylöspäin. Huopaisia aterinlokerikkoja en oikein ymmärtänyt. Mitenkähän ne kestävät käyttöä ja miten niitä pitäisi puhtaana? 

Tiskialtaiden alle sijoittuu roskayksikkö. Astioiden määrässä ja sijoittelussa oli erilaisia vaihtoehtoja. Kuvan systeemi sopii meille.

Keittiössämme on tarvetta lähinnä bioroska-astialle ja astialle pienempiä sekajätteitä varten. Nämä on helppo tyhjentää ulkona olevaan sekajäteastiaan ja biokompostoriin. Autotallissa meillä on varsinainen lajittelupiste, jossa on omat laatikot muoville, kartongille, lasille, metallille ja kierrätyspaperille sekä tietenkin tyhjille pulloille. Ne viedään kerran viikossa tai kahdessa viikossa kauppareissun yhteydessä kierrätyspisteeseen. Autotalliin pääsee lämpimän varaston kautta, jolloin lajittelu sujuu helposti, eikä keittiöön kerry isoja määriä roskaa.

Isokokoinen yleiskone on aiemmin ollut alakaapissa, josta koneen mahtumisen vuoksi muut hyllyt on poistettu. Vierelle mahtuivat isokokoiset tarjottimet, mutta muuten kaapin käyttöaste jäi vähäiseksi. Lisäksi yleiskone piti sitä tarvitessa kantaa keittiön toiselle puolelle. Nyt se on omassa laatikossaan työtason lähellä olevassa kaapissa. Sai kaverikseen vedenkeittimen ja tehosekoittimen.

Hanan valitsemisen luulisi olevan yksinkertaista. Kyllä se olikin sitten, kun teki itselleen selväksi, mitä ominaisuuksia hanalta haluaa ja miten paljon on valmis hanasta maksamaan. Valmistajia ja mallivaihtoehtoja riittää. On rosterista, mustaa, kuparin ja kullankin värisiä. On yksiotehanoja ja vanhantyylisiä kahdella ottimella varustettuja. Minulle uutta on se, että perinteisen manuaalisesti käännettävän astianpesukoneliitännän voi korvata pienellä patteritoimisella napilla. Nappia painamalla astianpesukoneen hana aukeaa tietyksi ajaksi ja sulkeutuu itsestään.

Hanan korkealla kaartuva muoto ja yksiotemalli oli lähtökohta. Aluksi harkitsin hanaa, jossa olisi ulosvedettävä juoksutusputki. Kotimaisen hanavalmistajan juoksutusputkella varustetut hanat eivät miellyttäneet silmää. Hyvännäköisissä taasen pohditutti, onko niiden tarjoama hyöty hintaeron veroinen. Patteria vaativat astianpesukoneliitännät hylkäsin saman tien. Yksi vahdittava lisää sekä turhaa ongelmajätettä.

Aika pian päätös oli tehty. Oraksen Safira on sopivan eleetön ja täyttää meidän tarpeemme.

Yläkaapeissa on vielä runsaasti tyhjää tilaa. Osin siksi, että varsinkin jauhot ja muut kuivatarvikkeet etsivät niille sopivaa sijaintia. Laatikot ja hyllyt olin pyyhkinyt jo tiistai-iltana. Putkimiehen lähdettyä keskiviikkona suojasin laatikot muovimatolla ja kaappeihin laitoin hyllypaperia. Pysyvätpä ainakin hetken aika uudenuutukaisina ilman naarmuja ja öljypullonpohjaläiskiä. Seuraavaksi siirsin huonekalut paikoilleen. Se sujui ujuttamalla räsymatto painavampien huonekalujen jalkojen alle. Maton avulla pöydät ja lipastot liikkuvat näppärästi parkettia pitkin paikalleen. Ukkokulta oli mukana isompien ja painavampien huonekalujen siirrossa.

Torstai ja perjantai menivätkin sitten kokonaisuudessaan tavaroiden rahtaamisessa ja sijoittamisessa laatikoihin ja kaappeihin. Joidenkin paikkoja olen jo kertaalleen vaihtanut. Luultavasti muutoksia on odotettavissa jatkossakin. Muutama tavara on ollut hetken aikaa hukassa. Minulle tavaroiden paikat painuivat mieleen niitä kaappeihin laittaessa. Ukkokulta joutuu varmasti etsimään yhtä jos toistakin astiaa. Saapa nähdä, joudunko vielä tekemään hänelle tavarakartan.

 
Paljonko meni remonttiin aikaa?

Remontti alkoi ma 17.1. ja putkimiestä vaille valmista oli ti 25.1. Putkimiehen osuus ke 26.1. kesti ehkä tunnin. Myöhemmäksi jääneet eli uudelleen mitoitetun välitilalevyn vaihto ja liesituulettimen koteloinnin remppamies kävi tekemässä tiistaina 1.2. Työ oli valmis tunnissa.

Varsinainen keittiön purku, pintojen remontointi ja kalusteiden asennus viimeistelytöineen ja loppusiivouksineen kesti 8 päivää, joista yksi oli poikkeuksellisesti lauantai. Aikataulu siis alittui sopimukseen merkitystä ja siitä, mihin olimme ennakolta varautuneet.

Remontin valmisteluun eli huonekalujen siirtämiseen ja keittiön tyhjentämiseen sekä lattioiden suojaamiseen meni ehkä kaksi kokonaista päivää. Niihin käytettyä aikaa on vaikea arvioida, koska aloitin keittiön tyhjentämisen hissukseen heti joulun jälkeen. Remontin jälkeiseen huonekalujen takaisin siirtoon ja keittiön tavaroiden järjestelyyn meni noin kolme päivää. Nopeamminkin olisi selvinnyt, mutta halusin järjestää tavarat ajatuksella. 

Projektin sujuvuus?

Avaimet käteen -malli toteutui kohdallamme kiitettävästi. Remonttimies tiesi tarkalleen, mitä hänen tulee tehdä. Hyvin pian saatoimme todeta saaneemme kunnon ammattimiehen keittiötämme uudistamaan. Työ eteni systemaattisesti ja rivakasti. Remppamies tuli aamulla likimain kellon tarkasti ryhtyen heti hommiin. Päivällä hän kävi syömässä ja palasi pian jatkamaan työtä. Tarjosin kaverille iltapäiväkahvit, jonka puitteissa juttelimme mukavia. Kaverilla ei tainnut kelloa ollakaan, ainakaan en nähnyt hänen aikaa missään vaiheessa vilkuilevan. Kahvit juotuaan hän nousi kiittäen ja lähti takaisin työmaalle. Päivän päätteeksi hän taas huikkasi vievänsä tavaraa kaatopaikalle ja palaavansa jälleen aamulla.

Olohuoneeseen ja eteiseen varastoidut uudet kaapistot oli merkitty ja sijoitettu siten, että remppamies löysi tarvitsemansa kaivamatta ja siirtelemättä. Meidän kulkureittejämme ei missään vaiheessa tukittu, vaan elämän sujuminen rempan keskellä huomioitiin.

Vanhaa keittiötä uudistaessa tulee aina eteen tilanteita, joihin ei ole valmiita ratkaisuja. Näissä kohdissa remonttimies kertoi meille toteutusvaihtoehdot selkeästi. Pidimme lyhyen neuvonpidon. Remppamies kertoi, mikä hänen mielestään olisi toteutuksen kannalta fiksuinta ja miten se vaikuttaa ko. kohdan ulkonäköön/kokonaisuuteen. Kertaakaan ei tullut sellaista tunnetta, että remonttimies tyrkyttäisi omia mielipiteitään. Aina hän kuunteli meitä ja kunnioitti päätöstämme. Joka kerran suorastaan hätkähdin, miten hyviä ja meitä miellyttäviä hänen ratkaisuehdotuksensa olivat.

 
Miten maksaa?

Kenellekään ei liene epäselvää, että keittiöremontti on yksi kodin kalleimpia investointeja. Hintaan voi vaikuttaa tekemällä itse niin paljon, kuin osaa ja jaksaa. Me päädyimme avaimet käteen -vaihtoehtoon, jolloin ammattilaiset tekevät kaiken. Tämä vaikutti myös keittiöfirman valintaan, sillä kaikilla kalustemyyjillä ei ole tarjolla avaimet käteen -palvelua. 

Harkitsimme mahdollisuutta, että teettäisimme purku- ja pohjustustyöt jollain yrityksellä ja itse kaapistojen asennuksen tekisi sitten varsinainen kalustetoimittaja. Pyysin muutamia urakkatarjouksia, joiden hintahaitari oli melkoinen. Erään firman tarjous oli ensin 7000 €,  seuraavana päivänä se nousi 10.000 euroon. Tarjoavien yritysten taustoja oli vaikea selvittää ja tarjouksia vielä vaikeampi verrata, vaikka kaikki saivat samansisältöisen tarjouspyynnön. Joku firma oli toiminut vuosia, toinen taas vasta kuukauden.  

Avaimet käteen -sopimukseemme kuului:

- kalusteiden ja kodinkoneiden purku
- välitilalaatan purku
- verholaudan purku
- purkujätteen toimitus kaatopaikalle (sis. kaatopaikkamaksut)
- seinien paikkatasoitus ja maalaus
- katon paikkatasoitus ja maalaus
- vesieritys allaskaapin ja astianpesukoneen alle
- uusien kalusteiden ja kodinkoneiden asennus (sis. led-valaistus)
- asbestianalyysi
- maalit ym. tarvikkeet

LVIS-työt laskutetaan erikseen. Niistä ei isoa summaa pitäisi tulla.

Kuten syksyisessä kattoremontissa, halusimme maksaa vasta työn valmistuttua ja molempien osapuolten sen hyväksyttyä. Ilman muuta myös myyjäpuoli haluaa varmistaa saavansa maksun tekemästään työstä. Kalustetoimittajalla oli tarjota rahoitussopimus, tässä tapauksessa OP Yrityspankin kanssa. Teimme netissä OP:lle rahoitushakemuksen, jonka puitteissa voimme joko maksaa koko summan korottomana ja kuluttomana tai sopia maksuaika.

 
Lopuksi

Iso ja kallis remontti jännitti ja pelotti. Media on täynnä kauhukertomuksia pieleen menneistä remonteista. Varsinkin vanhaa korjatessa riski on aina olemassa. Meidän kohdalla kaikki on mennyt hyvin. Ongelmia ei ole tullut.

Olemme saaneet kaiken tarvitsemamme informaation ja esittämiimme kysymyksiin asialliset vastaukset viipymättä. Asuminen remontin keskellä tuottaa aina hankaluuksia arkeen, mutta mitään ylivoimaista emme siinäkään asiassa kokeneet.  

Postauksissani on jo useampaan kertaan tullut mainituksi tyytyväisyys rempan suorittaneeseen kaveriin, Jasseen. Hän on ammattimies parhaasta päästä, täsmällinen, nopea, luotettava. Palveluasenne hänellä on kohdallaan. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että hän osoittautui todella mukavaksi mieheksi. Hän saa toki maksun työstään, mutta kehut ja kiitoksetkin lämmittävät mieltä. Annoimme hänelle pienen paketin, jonne sujautin myös kutomani villasukat.

Työn jälki on siistiä ja viimeisteltyä. Kaapistojen laatuun olemme niin ikään todella tyytyväisiä. Toistaiseksi ei ole löytynyt mitään huomautettavaa. Jos jotain löytyy, keittiöyritys on luvannut puutteet korjata. Takuukin niillä on. 

Keittiöremontissa toistui sama malli, kuin syksyisessä kattoremontissa. Tämänkin firman konsepti on mietitty alusta loppuun toimivaksi ja kaikkia osapuolia hyödyttäväksi. Kokemuksemme perusteella voin suositella Puustellia (ihan omasta aloitteestani kehun eli ei tule alennusta). Hyvää on helppo kehua ja kiittää.

Nyt sitten ollaan ja eletään uuden keittiön onnellisina omistajina. Yksi pitkäaikaisista haaveistani on vihdoin toteutunut. Hyvältä tuntuu!

Remontin aihemmat vaiheet löytyvät:

Keittiöremontti alkaa (23.1.2022)

Keittiöremontti jatkuu (27.1.2022)

"Pitää tehdä" - tekemättömien töiden rasittavuus

Clematis Purple Dream eräänä kuurapäivänä

Mitään en inhoa niin paljon, kuin tekemättömiä töitä. Siis sellaisia töitä, jotka roikkuvat iäisyyttäkin pidempään "Pitää tehdä" -listalla. Sellaisten listojen tekemisessä olen mestari. Pyrin tarttumaan tekemättömiin töihin mahdollisimman pian, sillä mikään ei ole niin mukavaa, kuin katsella valmista työtä. Aina ei voi itse päättää, milloin johonkin työhön tarttuu. Ja vaikka voisikin, ei vaan saa itseään liikkeelle.

Osa tauluista on jo ripustettu.

Viimeisen kuukauden aikana olen voinut taputtaa itseäni selkään ja kiittää pitkään mielessä kaihertaneiden "pitää tehdä" -asioiden poistumista listalta. Tuulikaappi, joka meillä toimii vieraseteisenä on odottanut maalisutia yli kymmenen vuotta. Maalipinta on ollut ihan siisti, mutta seinien alaosan vaaleanruskea väri ja rajapintaan laitettu kukkaboordi on häirinnyt silmää. Tila ei ole suuri, mutta mikä lie tökkinyt, etten ole saanut hommaa alulle. 

Muutaman päivän asiaa kypsyteltyäni löysin työvaihteen, jonka ansiosta irrotin naulakot ja taulut, ruuvasin valopainikkeet irti ja teippasin ovenpielet. Sekä tietenkin suojasin lattian. Boordi lähti pois helposti ja pikkuinen huone sai kolme kerrosta uutta maalia. Seuraavana päivänä laitoin tavarat paikoilleen ja ripustin joitakin taulujakin takaisin. Ristipistotyöt ovat minun tekemiäni. Budapestistä aikoinaan ostettu käsintehty pitsiliina on parhaimmillaan kehystettynä.

 
Perheen omana kuraeteisenä toimiva varasto on niinikään suorastaan huutanut uutta maalipintaa. Enemmän, kuin pieni vieraseteinen. Siellä kenkätelineelle potkitut jalkineet olivat kuranneet ja kuluttaneet takana olevaa seinää. Kattokin oli tummunut ja koko huone tuntui ikävän kulahtaneelta. Kaikki irtoava tavara vaan pois ja ulkovaatekaappien päälle muovihuppu. Jälleen runsaasti maalarinteippiä ovi- ja ikkunakarmeihin sekä lattialle suojapaperia. Sitten vain maalitela töihin ja siistiä tuli.

Ystävän tekemä kranssi pääsi oven päälle koristeeksi.

Maalina käytin Remonttiässää, joka kestää pyyhkimistä. Olen joskus käyttänyt seinien maalaamiseen halpismaaleja, enkä toiste niin tee. Huono maali alkaa nopeasti lohkeilemaan ja rapisemaan, eikä se kestä pyyhkimistä. Isojen pintojen ja katon maalaaminen on sen verran työläs homma, että se kannattaa tehdä kerralla kunnolla.

Toisen ystävän vanhasta kirjasta tekemä kranssi on oven sisäpuolella.

Maalin väriksi valitsin sävytetyn valkoisen. Olkoon sitten kuinka tylsä väri tahansa, minulle se kelpaa siksi, että sitä jaksan katsoa kyllästymättä seuraavaan "pitää tehdä" -sessioon saakka. Ehkä en edes kyllästy laisinkaan. Lisäksi valoa rakastavana pidän siitä, kuinka valkoinen väri lisää valoisuuden tuntua. Maalaaminen on tylsää ja kallista touhua, joten kovin usein en pelkästä vaihtelunhalusta halua remppaa tehdä.
 

Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös huonekasveihin uudet mullat. Kovin montaa huonekasvia meillä ei nyt olekaan, sillä olen jakanut niitä molemmille lapsille. 6-vuotias huonekuusi tunki juuriaan ruukun pohjasta ulos, joten se sai hieman suuremman ruukun ja uutta multaa. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Muutaman euron huonekuusesta on muodostunut iso ilo. 

Kliivialle en vaihtanut isompaa ruukkua, sillä sen sanotaan viihtyvän ahtaammissa oloissa. Yhden lehtikaktuksen jouduin heittämään pois. Se oli saanut liikaa vettä ja oli käytännössä mädäntynyt. Olipa hyvä muistutus siitä, että liikakastelulla pääsee liian helposti eroon huonekasveista. Jatkossa olen taas tarkempi. Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kellariin viemistä.

Parin kohteen maalaus ei sinänsä ollut iso eikä paljon aikaa vievä homma. Enemmän ne veivät "pitää tehdä" -ajatuksina tilaa mielestäni. Suurin työ taisi olla saada itsensä tarttumaan toimeen sen sijaan, että hyörisi tekemättömän työn äärellä pohtimassa, koska jaksaisi aloittaa. Kumma, ettei ikinä opi, kuinka helpolla pääsisi tarttumalla mahdollisimman pian tekemättömen töiden nurjetamiseen. Nyt on hyvä mieli. Ainakin siihen saakka, kunnes jokin uusi "pitää tehdä" -ajatus pyörähtää päässäni käyntiin. 

Ihan joka vuosi en ole yhtä aktiivinen kodin myllertäjä, kuin nyt olen ollut. Kaapit on käyty läpi ja tavaraa viety SPR:n Konttiin. Uutta kamaa ei ole tilalle hankittu, sillä kellarissa olisi vielä perattavaa liikaakin. Muistoista ja tärkeistä esineistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ihminen ei tarvitse ylenmäärin "kaikenvaralta" kamaa, jollaista meidänkin isoon kellariin on vuosien myötä kerääntynyt.

Talvikausi on hyvä ajankohta hoitaa pois kotiin liittyviä rästitehtäviä. Kun taivaalta sataa vettä vaakatasossa ja myrsky ujeltaa hormeissa, rullaa tuoreella maalilla kyllästetty tela iloisesti seinää uuteen kuosiin. Voikin sitten huolettomin mielin siirtyä ulkohommiin, kun on niiden ajankohta.

Kylläpä maisema muuttui!

Merkittyjä puita

Viikko sitten talomme toisella puolella oli vielä tämän näköistä. Ei niin suuri, mutta sitäkin tiheämmin kasvava kunnan puistometsikkö on vuosikausien ajan toiminut asukkaiden läpikulkupaikkana, lasten retkikohteena ja myös meidän Juuson ulkoiluttamisalueena.

Olemme tienneet, että jonain päivänä metsään tulee hiekkapintaiset ja valaistut reitit tonttimme toiselle laidalle rakennettavalle korttelikentälle. Suunnitelmat niin kentän, kuin koko alueen tiestönkin rakentamiselle esiteltiin asukkaille jo 2012, mutta sen jälkeen kunta on siirtänyt projektille budjetoidun summan kerta toisensa jälkeen kunnan eteläosien kohteisiin. Olemme jo niin tottuneet siihen, että kunta unohtaa ja sivuuttaa pohjoisosansa kehittämisen. Kylällämme toimii erittäin aktiivinen kyläyhdistys ja viime vuosina myös valtuutetut yli puoluerajojen ovat alkaneet yhdessä ajaa kylän etuja.

Viime vuoden lopulla kunta vihdoin hyväksyi budjettiin rahat alueemme kunnostukseen ja sen jälkeen tapahtumat ovatkin lähteneet luistamaan. Kiirastorstaiaamuna kaksi metsuria sahoineen ilmestyi alapihamme tuntumaan karsimaan pienempiä puita pois tehden näin tilaa isoille metsätyökoneille. 

Tiistaiaamuna heräsin siihen, että jokin jymähti oikein kunnolla ja astiat helisivät kaapeissa. Vilkaisin ikkunasta ja siellä puuta meni nurin nopeammin, kuin ehdin vaatteita ylleni pukea. Illansuussa kotiin palattuani tonttimme toisen sivun metsikkö oli jo putsattu ja osa toisestakin sivusta. Keskiviikkona toinen kone kaatoi loppuja puita ja toinen keräsi tukkeja ja oksia hakkuualueen laitaan pois kuljetettavaksi.

Torstaina hävisi naapurimetsiköstä loputkin puut. Alkuperäinen suunnitelma oli kuulemma harventaa puita sen verran, että kulkuväylät kentälle saataisiin rakennettua. Kunnan edustaja antoi torstaiaamuna metsureille ohjeet, että kaikki puut pois. Varmasti hänen päätökseensä vaikutti se, että tiheässä metsässä puut olivat kasvaneet toispuoleisiksi ja metsän harventuessa jäljelle jääneet puut olisivat jääneet liian altiiksi myrskytuulille.

Työkoneen oikealla puolella oleva puu kuuluu säilytettäviin.

Puutarhurin mukaan kaatoalueelle tuli jättää muutamia puita. Ihmetyttää, että ne muutamat jäljelle jätetyt ovat sitten metsän surkeimpia. Sellaisia, joita metsäkoneet ehtivät jo kaatohommissa osittain vahingoittaa. Metsikössä olisi ollut myös muutamia nuoria mäntyjä, jotka olisivat ansainneet tulla säästetyiksi. 

Tässä näkymä tieltä entiseen metsikköön, jonka läpi pari polkua kulki kohti toisella laidalla olevia taloja ja tietä. Vasemmalla pilkottaa meidän talomme. Torstaiaamuna tästä kaadettiin vielä tuo keskellä näkyvä iso koivu ja oikean laidan kuuset. Sen jälkeen työ jatkui kaukana näkyvien talojen kohdalla olevien puiden kaatamisella.

Meidän alapihan iso mänty ja vaahtera ovat kohta näkymän ainoat isot puut.

Meidän pihaamme tulee nyt kauan kaivattua valoa. Keskiviikkoiltana keittiöömme paistoi ilta-aurinko ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Metsän katoamisella on myös kielteiset puolensa. Sen olen huomannut tänään kovan tuulen puhaltaessa koko päivän. Terassilla kolisee ja rämisee ja tuulikello kilkattaa niin voimallisesti, että kohta siitä on naru poikki. Milloinkaan mikään tuuli ei ole näin kovasti ja meluisasti meidän pihaamme osunut. Pääsen pihakäytävätkin haravoimaan uudelleen, sillä tuuli on lennättänyt kaikki kuivat lehdet ympäristöstä pitkin pihaa.

Korttelikentän ja meidän tonttimme väliin kunnan on tarkoitus istuttaa isotuomipihlajaa ja pihasyreeniä sekä muutaman mongolianvaahteran. Tonttimme kasvimaan puoleisen nurkan läheisyyteen rakennetaan pieni leikkipaikka keinuineen, hiekkalaatikoineen ja penkkeineen. Sinne on suunnitelmassa merkitty koivuangervoa ja purppuraheisiangervoa. Vaan mitäpä tapahtuu talomme päädyn puoleiselle raivatulle alueelle? Hiekkapintaiset kulkureitit eivät koko aluetta täytä ja sinne oli tarkoitus jättää olemassa olevia puita. Jääkö rikottu metsäpohja kasvamaan vattua ja vesakkoa, kun alueelta lähtikin kaikki puut?

Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka kauan puunrungot ja risukasat paikoillaan pysyvät. Koko projektin on tarkoitus valmistua ensi vuoden lokakuun loppuun mennessä. Sen verran monta vuotta olen kunnan touhuja katsellut ja todennut, että varsin usein hommat tuppaavat jäämään puolitiehen.Tehdään se, mikä on pakko ja mihin rahat riittävät. Loppua kohden säästetään ja oikaistaan.

Nämäkin kuvan kuuset ovat jo kaadettuja.

Aiemmin emme ole kokeneet tontin aitaamista kovin tärkeäksi. Metsän kaaduttua paljaus on konkreettista ja arveluttaa myös se, kuinka hyvin pihamme yksityisyyttä kunnioitetaan. Pyöriikö leikkipaikan lapset meidän kasvimaalla, mietityttää. Alueellamme ei ole juurikaan esiintynyt ilkivaltaa. Ainut kerta taisi tapahtua muutama vuosi sitten, kun pari naapuriston alakouluikäistä tyttöä kävi kahtena päivänä riipimässä rinteestä sammalleimut ja terassin kukkaruukusta orvokit. Tyttöjen kourat eivät tahtoneet riittää riivityille kukille ja pudonneita seuraamalla löysin syylliset. Vanhemmat kielsivät ensin omien lastensa osallisuuden, mutta tosiasioiden edessä tytöt olivat tunnustaneet ja tulivat seuraavana iltana vanhempiensa kanssa pyytämään anteeksi. 

Puutarhan mikroilmasto on nyt totaalisesti muuttunut. Miten se vaikuttaa kasveihin, aika näyttää. Talon puistopäätyyn rakentunut metsäpuutarha muuttui kertaheitolla joksikin muuksi. Samoin etupihan Pikkupuutarha tulee jatkossa saamaan merkittävästi suuremman valopanostuksen, kuin koskaan sen oloaikana aiemmin. Häviääkö sammal nurmikoilta ja loppukesän iänikuinen kosteus omenapuiden lomasta? Kasvihuonekin saa aurinkoa koko päivän.

Nämä viime päivät ovat menneet uuteen maisemaan totutellessa. Iltaisin ennen pimeyden laskeutumista olemme kiertäneet ikkunasta toiseen tuijottamassa toisenlaista tosi-tv:tä. Kun työkoneet ovat seisahtuneet, ihmettelemme ikkunoista näkyviä taloja, joiden olemassaolon olemme tienneet, mutta jotka eivät ole koskaan meille näkyneet.Tuntuu ihan oudolta. Kuvittelin hyppiväni riemusta, kun varjostavat puut kaadetaan. Enemmän olen hämilläni, sillä en osannut varautua tällaiseen avaruuteen ja muutoksen mittakaavan suuruuteen. Vähän olen eksyksissä, kuten metsän linnut. Tiistai-iltana kyyhkyspariskunta lenteli sinne tänne aivan paniikissa. Taisi niiden pesäkuusi kaatua päivällä. Samoin pikkulinnut käyttäytyivät aivan oudosti ja lentelivät ja pomppivat pitkin pihamaata.

Kurkiaura korkeuksissa 5.4.

Seuraavat puolitoista vuotta elämme työmaan keskellä, kun tiet rakentuvat uuteen muotoon ja hieman villistä asuinympäristöstä muokkautuu säntillisesti piirustusten mukaan toteutettu taajamamiljöö. Ilmassa on haikeutta, mutta myös annos uuteen virittäytymistä.