Värihaaste: vihreä

Lappalainen etelässä -blogin Nila ja Repolainen reissaa ja räpeltää kutsuivat minut osallistumaan Värihaasteeseen. Teemavärinä on vihreä.

Prunus padus - Tuomi 23.5.2023

Tykkään väreistä. Miten tylsää elämä olisikaan, jos värit puuttuisivat. Näin pitkään kestäneen talven loppusuoralla kaipuu väreihin on suorastaan huutava. Tiedän, että meidät palkitaan pian päivä päivältä lisääntyvällä vihreiden eri sävyillä. Vähitellen mukaan tulevat myös muut värit. Luonnossa vihreä on selkeästi suurin väriryhmä. Ellei sitten asu jonkun vesistön äärellä, jolloin sinistäkin on runsaasti näkyvissä.

Ukkosmyrsky raesateineen 26.5.2023

Nettiä kaivamalla varmaan löytyisi tietoa siitä, miten paljon vihreän eri sävyjä on olemassa. Eipä siihen mitään nettitietoa tarvita. Riittää, että katselee ympärilleen huomatakseen jos jonkinlaista eri vihreää. Luultavasti myös jokainen ihminen näkee vihreän erilaisena. Ihminen, joka ei vihreästä pidä, näkee kenties värin myrkynvihreänä. Mikä ei ainakaan minulle ole mitenkään negatiivinen väritermi.

31.5.2023

Toukokuinen vihreä on minulle ehkä rakkain. Silloin vihreydessä on heleää tuoreutta, valtavasti sävyeroja. Erityisen kaunista on valon siivilöityminen kasvien lehtien läpi ja valon leikittely lehdillä ja oksilla. Kevään vihreään liittyy myös tuoksuja, joita olemme odottaneet koko talven. Mikä sen tunnelmallisempaa kuin koivun hiirenkorvien vieno tuoksu. Aromeissa vertaistaan hakee vastaleikattu nurmikko.

Kosmoskukka 7.7.2023

Luonnossa ja puutarhassa vihreä on erinomainen taustaväri. Ehkä juuri siksi luontoäiti onkin valinnut ison osan kasveista pääväriksi vihreän. Oli kukan väri sitten mikä tahansa, se pääsee loistamaan vihreät lehdet taustanaan.

Ammi majus - Isosudenporkkana nupulla 22.7.2023

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös 30.7.2023

Vihreä on hyvä väri tuomaan esille myös erilaisia muotoja. En ole koskaan nähnyt piippuköynnöksessäni kukintoja. Ne ovat aika huomaamattomia ja piiloutuvat isojen lehtien lomaan. Ehkä niitä siis on meilläkin ollut. En vain ole huomannut. Sen sijaan sydämellisiä lehtiä tällä kasvilla on koko seinällisen verran.

Alapiha 9.9.2023

Vihreä on hieno yksityiskohdissa. Vielä hienompoi se on laajoina näkyminä. Meni ihan tunteisiin katsella tätä viime kesäistä kuvaa osasta alapihaa. Että voikin olla monensorttista vihreää ja paljon.

Vasemmalla: nukkajuoru, yläoikealla: mistelikorallikaktus, alaoikealla: rahapuu

En koe itseäni kovinkaan taitavaksi viherkasvi-ihmiseksi. Ei haittaa ollenkaan. Kodissani on aina ollut erilaisia huonekasveja. Jotkut viihtyvät vuosia, jotkut jättävät hyvästit muutamassa viikossa. Valtaosa viherkasveista kaipaa luonnonvaloa. Sitä meillä on tarjolla lähinnä ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunalautojen alla taasen on sähköpatterit, jotka hohkaavat ikävän kuivaa ja kuumaa suoraan kukkapurkkeihin. Eipä kukkaset siitä tykkää. Niinpä olen sijoittanut viherkasveja amppeleihin, erilaisiin kukkatelineisiin ja ikkunan läheisyydessä oleville hyllyille ja tasoille.

Vuoripalmu

Suurikokoisin viherkasvi kodissamme on tällä hetkellä vuoripalmu. Ostin sen muutama vuosi sitten puutarhamyymälästä jo alkuunkin melko suurena. Kokoa on sille tullut toinen mokoma lisää. Kasvaessaan se on alkanut levittäytyä myös sivusuunnassa, mikä aiheuttaa kasvin sijoittamisen kannalta ongelmia. Ei ole kiva jatkuvasti väistellä sivulle sojottavia lehtiä.

Vuoripalmu on isossa altakasteluruukussa lattialla. Ruukun alle hankin pyörällisen alustan, joka helpottaa kasvin siirtämistä esimerkiksi siivotessa. Laitoin ruukkuun kaksi vihreää kasvitukea, joiden avulla sidoin lehtiä hivenen suppuun. Itse asiassa kasvi on näin jopa paremman näköinen. Isoa kasvia oli pilvisen päivän valonpuutteen vuoksi hankala saada kuvattua kokonaisena. Siksi vuoripalmua edustakoon yksi seinää syleilevä oksa.

Rönsylilja

Jos haluat helpon huonekasvin, hanki rönsylilja. Jos haluat nopeasti useamman huonekasvin, hanki yksi rönsylilja. Kohta sinulla on liuta rönsyliljoja. Rönsylilja tekee nimensä mukaisesti rönsyjä, joista kasvia on helppo lisätä. Rönsyihin tulee pieniä valkoisia kukkia. 

Rönsylilja sopii parhaiten amppeliin tai jonkun pylvään päähän. Se kasvaa nopeasti kookkaaksi. Rönsyliljoja on monenlaisia. Itse pidän tästä tavallisesta, jossa valkoinen reunustaa vihreitä lehtiä. 

Rönsylilja viihtyy hajavalossa tai puolivarjossa. Suorasta auringonvalosta kasvi ei pidä. Sen värikin haalistuu. Rönsyliljan sanotaan puhdistavan huoneilmaa. 

Puutarhan ja kasvimaailman lisäksi pidän vihreästä myös sisustuksessa. Astioissa, serveteissä, tableteissa, pyyhkeissä, pöytäliinoissa, tyynynpäällisissä, pussilakanoissa, matoissa. Niissä minulla on ja on ollut vihreää väriä.

Pari vuotta sitten ostin pyöreät, vihreät tabletit keittiön pöydälle. Viime vuotisen UMK-voiton johdosta tutut nimesivät nämä pyörylät Käärijiksi. Sain vuosia sitten tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin Pentikiltä kuvan vihreitä lasilautasia. Harmikseni Pentik lopetti lautasten valmistamisen niin, että ehdin hankkia vain neljä lautasta. Vähemmän noilta neliölautasilta on ruokaa tullut syötyä. Esimerkiksi kahvipöydän tarjoiluastioina ne ovat mainioita.

Pentikillä on tullut ahkerasti käytyä, kuten tämäkin kuva osoittaa. Kuvassa maljakkona toimiva vihreä lasiastia on itse asiassa tuikkukynttiläastia. Sisuksiin kuuluu metallinen teline, johon tuikku asetetaan. Tekopionitkin olen ostanut jokunen vuosi sitten Pentikin poistomyynnistä. Laitoin ne aluksi pimeän pikkuvessan piristykseksi. Lasinen koristemuna oli jokin aika sitten ystävän antamassa nimpparipaketissa.

Olen mieltynyt nätteihin keraamisiin purkkeihin. Oikean laidan purkki on Rörstrandin valmistama. Sain purkin kerran synttärilahjaksi naapurin Maritilta. Pidän siitä kovasti, jonka vuoksi se on yleensä keittiössä esillä. Välillä purkissa on ksylitolipastilleja, välillä manteleita, milloin mitäkin. Rörstrand on 1726 perustettu ruotsalainen astioita valmistanut tehdas. Nykyisin Rörstrand on osa Fiskars Groupia.

Kaksi pienempää purkkia tilasin kolme vuotta sitten Hobby Hallilta. Ne ovat Marimekon tuotantoa. Sittemmin en ole purkkeja missään nähnyt.

Haastan omista vihreistä jutuista kertomaan:

Hiidenkiven puutarhassa Minnan
Oravankesäpesän Katin
Saaripalstan Sailan

 

Ajatuksena on kertoa, millaista vihreää on minun elämässäni. Yksi asia riittää, mutta saa niitä olla paljonkin. Kerro/kuvaa omalla tavallasi.

 

Pimeän päivän puuhat

Räntä ja lumi on muuttunut vesisateeksi. Jos siis haluat siirtää talven alkamista, kiirehdi vaihtamaan talvirenkaat ja nosta lumikola talon seinustalle. Leikki leikkinä, talvirenkaat on syytäkin vaihtaa, sillä muutamia liukkaita aamuja on jo ollut ja takuuvarmasti niitä on pitkä rivi myös edessä. Lumikola sen sijaan saattaa joutua vielä pitkäänkin talon seinustalla nököttämään. Vaikka mistä sen tietää. Jonkun lehden lööpissä ennustettiin aikaista, kylmää ja runsaslumista talvea.

Tämä päivä on ollut pimeääkin pimeämpi. Ollaan jo pitkällä iltapäivässä, eikä mistään ole huomannut päivän olleen tässä välissä. Ukkokulta totesi vähemmän rohkaisevasti, että vielä tämä tästä pimenee. Mahdollinen lumi toki muuttaa maiseman valoisammaksi, mutta täällä etelärannikolla marras-joulukuu ovat perinteisesti usein ne vuoden harmaimmat kuukaudet. 

Sadepäivä on oivallista aikaa siivota kotia ja hoitaa monenlaisia rästihommia pois. Vihdoin sain ommeltua keittiöön uudet verhot. Meillä ei ole joka huoneessa verhoja laisinkaan. Keittiössä sen sijaan tykkään vaihdella verhoja ja tuoda niillä väriä ja pehmeyttä muuten valkoiseen keittiöön. 

Tuttavani oli ostanut ihanaa punatulkkukuvioista verhokangasta ja ne jäivät jonnekin takaraivoon muhimaan. Samanlaista verhokangasta en löytänyt, enkä oikein olisi kehdannut ostaakaan. Joillain ihmisillä on taipumus loukkaantua, jos he kokevat tulleensa matkituksi. Samantyyppistä kuitenkin osui eräässä nettikaupassa silmiini ja sitä tilasin ja nyt uudet verhot roikkuvat ommeltuina ja silitettyinä keittiössä. Kankaan pohja on harmaata, mutta valaistus muuttaa kuvassa värin näköjään vihertäväksi.

Samantien laitoin olohuoneen sohvatyynyjen päälliset pesuun ja vaihdoin tilalle viinipunaiset. Kyllä, viininpunaiset, eikä oranssinpunaiset, kuten kuva jälleen virheellisesti näyttää. Luultavasti nämä saavat olla jouluun, sillä mitään erityisiä joulukuvioituja tyynynpäällisiä en enää edes omista. Ja tiedän, että nämäkin vaihtuvat keväisemmiksi pian joulun jälkeen. Jaksan innostua joulusta sitä odotellessa, mutta pyhien mentyä ohi katseeni suuntautuu kevääseen ja tulevaan kesään ja sen pitää näkyä myös sisällä.

Ensimmäinen joululehti putosi postilaatikkoon ja toisen osti eilen itse kaupassa käydessäni. Ison marketin metrien pituisia pakastinaltaita täytettiin parhaillaan kinkuilla ja kassojen läheisyyteen oli rakennettu mittava suklaarasioiden muuri. Myös leluosasto oli paisunut kolminkertaiseksi. Myyjä totesi lakonisesti, ettei parin kuukauden joulumyynnin ja taustalla soivien joululaulujen kuuntelemisen jälkeen paljon enää jaksa oman kodin joulusta innostua. Pikemminkin tulee itku, jos joku perheenjäsen avaa radion joululauluja kuunnellakseen. Joulunalusviikot tai nykyisellään joulunaluskuukaudet voivat pahimmillaan viedä ilon joulun odotuksesta ja viettämisestä kokonaan. 

Sorruin siis kuitenkin itsekin varhaiseen joululätinään, vaikka se ei ollut laisinkaan tarkoitukseni. Ehkä siirryn selaamaan olohuoneen pöydällä lojuvia joululehtiä. Viikonlopuksi luvattiin 7-9 lämpöastetta, eikä ihan näin sateista, kuin tänään. Voin siis silloin käydä kuopimassa multaan ne tulppupussit, joita ilman en ulos kaupasta päässyt. Eivät olleet edes alennuksessa. Selitin sipulisortumiseni itselleni siten, että eipä tullut ostettua suklaata. Tosin suklaa ei käynyt edes mielessä. 

Huomenna kirjamessuille. Mahdanko siitä postata, sitä en tiedä. Varmasti jotain mielenkiintoista luettavaa taas kotiin sieltä lähtee.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat blogini uudet seuraajat:

Jannibele/Energagen, Velkommen Jannibele

Aikku Mäkinen

Pauliina Isopahkala/Kukka & Kaali

Valitettavasti bloggerin uudistuksen jälkeen ei lukijaksi liittyneen kuvakkeesta enää näe, onko liittyneellä oma blogi. Harmillista, sillä siten olen löytänyt lukuisan joukon kivoja blogeja, joiden vakituiseksi seuraajaksi olen päätynyt. Niinpä uuden blogin tunnetuksi tuominen vaatiikiin enemmän ponnisteluja ja hyvä keino siihen on käydä kommentoimassa muiden blogeja ja jättää samalla linkki omaan blogiin. Näin löysin myös Kukka & Kaali -blogin, jossa Pauliina kirjoittaa elämänmakuisia postauksia aivan ihastuttavalla tavalla. Käykääpä tekin kurkkaamassa, jotka ette vielä ole Kukkaan & Kaaliin tutustuneet.