Oikea kevät taisi vihdoinkin saapua

Kevään kauneimpia näkymiä - scillat ja punaiset pionin varret.

Oikea kevät on vihdoin saapunut. Päivälämpötilat ovat kohonneet mukaviin lukemiin ja öisinkin mittari on jo plussan puolella. Kuluvan viikon lopulle on luvassa mahdollisesti tämän vuoden ensimmäiset helteet.

Jouluruusu - hauskasti samassa pöheikössä tumma ja vaalea.

Kylmyyden väistyminen on tuonut vipinää puutarhahörhöön, sillä moni asia on vain odottanut lämpöä. Äitienpäivä sujui rattoisasti patioita ja pihakalusteiden puuosia öljytessä. Yllättävän monta tuntia sain siihen hommaan menemään, vaikka tällä kertaa keksin teipata pensselin harjanvarteen ja vältin edelliskeväisen polviasennossa sutimisen. Öljy tietenkin loppui kesken ja sitä piti käydä välillä naapurikylän Honkkarista hakemassa.

  
Ostin muutama vuosi sitten kaksi korkeaa ja erittäin painavaa ruukkua puoleen hintaan. Ruukkujen materiaali on ilmeisesti perinteistä ruukkusavea, mutta pinta oli käsitelty harmaalla betonilla. Betonipinta oli lohkeillut rumasti ja siksi ruukut myytiin alennuksella. Yritin rapsuttaa, hioa ja kiskoa ties millaisilla keinoilla betonipinnoitetta pois, mutta tiukassa istuu. Maali ei tietenkään lohkeilevan betonin pinnalla pitkään pysy ja siksi ruukut pitää käsitellä vähintäänkin joka toinen vuosi uudelleen, jotta ne näyttäisivät jotakuinkin siedettäviltä.

Rapsutin, hioin ja maalasin äitienpäivänä porttiruukut uudelleen sokkelimaalilla. Hyvä puoli on se, että kerta kerralta betonipinnoitetta on ruukuissa vähemmän ja tulevaisuudessa siintää aika, jolloin niitä ei kenties jatkuvasti tarvitse uudelleen käsitellä. Betonipinnoitteen alla oleva saviruukun ruskea väri kelpaisi minulle hyvin. 

Porttiruukuiksi näitä kutsutaan siksi, että tähän kevääseen saakka pystit seisoivat meidän portilla, kadun varressa. Koska emme tiedä, milloin alueen tieremppa osuu meidän kohdalle, katsoin parhaaksi siirtää ruukut jo nyt sisäänkäyntiterassin eteen. Ruukut itsessään painavat jo valtavasti, puhumattakaan silloin, kun ne ovat täynnä multaa ja kenties myös istutuksia.

Ylipäätään kunnan tekemät rakennustyöt asuinalueellamme ovat teettäneet melko paljon normaalista keväästä poikkeavia hommia myös omalla tontilla. Alapihan aitaa varten on lehtikompostit siirretty kokonaan toiseen paikkaan ja monenlaista vähän odottamatontakin säätöä pihamaalla on pitänyt tehdä. Aidan rakennus alkanee tällä viikolla, kun elementit vihdoin ovat tulossa. 

Metsänkaadosta syntyneet oksakasat hävisivät viime viikolla, kun iso haketinkone myllytti ne suoraan auton lavalle pois kuskattavaksi. Osa kannoista on myös kuljetettu pois, mutta edelleen valtaisia kantokasoja on siellä täällä. Pallokentän pohjalta on kuorittu maa-aines, levitetty suodatinkankaat ja kipattu kuorma toisensa jälkeen soraa. Pallokenttää käytetään teiden rakentamisen ajan putkien- ym. tarvikkeiden varastointialueena. 

Näkymä alapihan laidalla vapun jälkeisellä viikolla.

Herätyskelloa ei aamuisin tarvita, sillä kaivinkone ja rekkaralli aloittavat arkiaamuisin puoli seitsemältä ja jatkavat päivästä riippuen kolmeen, puoli neljään. Aikamoisen metelin ja pölyn isot koneet saavat aikaan. Viikonloppuna oli kerrassaan ihanaa, kun saattoi kuulla lintujen laulavan.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Ilmeisesti mennyt talvi on kasvien kannalta ollut huomattavasti edellistä suosiollisempi. Ruusupensaissa ihan jokaisessa on jo eloa. Toisin oli viime keväänä, jolloin ruusupensaiden silmut tulivat todella myöhään ja pari pensasta sitten heitti henkensä kokonaan.

Tarha-alppikärhö - Clematis Atragene-Ryhmä 'Columella'

Myös kärhöjen osalta näyttää aika lupaavalta. Alppikärhöt ovat yleensäkin aikaisia, mutta näyttäisi, että nyt on eloa jo muutamassa muussakin. Ei siis tarvitse yhtä huolestuneena rapsutella kärhöjen asuinpaikkojen multaa ja ihmetellä, tuleeko vai eikö tule.

Koristeomenapuu Royalty - Malus purpurea

Koristeomenapuuni ovat vielä nuoria, eivätkä ne kovin kummoisesti viime keväänä kukkineet. Royaltyssa taisi olla pari kukkaa ja Aamuruskossa ei yhtään. Toivon, että jonain keväänä näen kumpaisenkin täydessä kukassa, mutta nyt olen iloinen jo siitä, että ovat hengissä ja pukkaavat lehtiä.

Koristeomenapuu - Malus 'Aamurusko'

Aika lailla eri tahtiin nämä koristeomput tulevat lehteen. Royaltyssa on jo lehdet melkein avoinna, kun taas Aamurusko vasta kehittelee silmujaan.

Ruusuorapihlaja – Crataegus x media 'Paul's Scarlet'

Ruusuorapihlajassa on  silmut jo avautumassa. Saapa nähdä, kohtaako tämä pikkupuu taas samanlaisen kirvainvaasion, kuin viime keväänä. Kukinnasta ei juurikaan päässyt iloitsemaan, kun kirvat loikoilivat niiden päällä mustanaan.

Koristekirsikka kevätsuudelma - Prunus ´Accolade

Viime vuonna istutettu koristekirsikkakin on elossa, mistä siitäkin iloitsen kovasti. 

Kotkansiipisaniainen - Matteuccia struthiopteris

Vuoden parhaat ajat ovat käsillä ja elämä siirtyy enenevässä määrin pihamaalle. Mielenkiinnolla seuraan, miten meidän puutarha reagoi valo-olosuhteiden ja mikroilmaston merkittävään muutokseen. Tuulisuuden lisääntyminen tuntuu monella tavalla. Parhaillaankin terassin tuulikello kilkattaa voimakkaasti, vaikka ei mitenkään erityisen tuulista olekaan. 

Etelänkevätesikko - Primula elatior

Itse nautin aivan valtavasti valosta ja auringosta. Olemme ikäänkuin palanneet niihin aikoihin, jolloin taloa rakennettiin. Silloin saattoi kello viiden iltapäiväkahvit nauttia pihamaalla auringossa. Sittemmin metsikön puut kasvoivat, eikä aurinko ole enää vuosiin paistanut yläpihalle edes alkuiltapäivästä. Metsänkaadon myötä maisema muuttui ja edelleen se tuntuu oudolta. Kaikessa on kuitenkin hyvät ja huonot puolensa ja tässä uudistuksessa tällainen valoa rakastava ihminen näyttäisi saavan enemmän hyvää.

Kylläpä maisema muuttui!

Merkittyjä puita

Viikko sitten talomme toisella puolella oli vielä tämän näköistä. Ei niin suuri, mutta sitäkin tiheämmin kasvava kunnan puistometsikkö on vuosikausien ajan toiminut asukkaiden läpikulkupaikkana, lasten retkikohteena ja myös meidän Juuson ulkoiluttamisalueena.

Olemme tienneet, että jonain päivänä metsään tulee hiekkapintaiset ja valaistut reitit tonttimme toiselle laidalle rakennettavalle korttelikentälle. Suunnitelmat niin kentän, kuin koko alueen tiestönkin rakentamiselle esiteltiin asukkaille jo 2012, mutta sen jälkeen kunta on siirtänyt projektille budjetoidun summan kerta toisensa jälkeen kunnan eteläosien kohteisiin. Olemme jo niin tottuneet siihen, että kunta unohtaa ja sivuuttaa pohjoisosansa kehittämisen. Kylällämme toimii erittäin aktiivinen kyläyhdistys ja viime vuosina myös valtuutetut yli puoluerajojen ovat alkaneet yhdessä ajaa kylän etuja.

Viime vuoden lopulla kunta vihdoin hyväksyi budjettiin rahat alueemme kunnostukseen ja sen jälkeen tapahtumat ovatkin lähteneet luistamaan. Kiirastorstaiaamuna kaksi metsuria sahoineen ilmestyi alapihamme tuntumaan karsimaan pienempiä puita pois tehden näin tilaa isoille metsätyökoneille. 

Tiistaiaamuna heräsin siihen, että jokin jymähti oikein kunnolla ja astiat helisivät kaapeissa. Vilkaisin ikkunasta ja siellä puuta meni nurin nopeammin, kuin ehdin vaatteita ylleni pukea. Illansuussa kotiin palattuani tonttimme toisen sivun metsikkö oli jo putsattu ja osa toisestakin sivusta. Keskiviikkona toinen kone kaatoi loppuja puita ja toinen keräsi tukkeja ja oksia hakkuualueen laitaan pois kuljetettavaksi.

Torstaina hävisi naapurimetsiköstä loputkin puut. Alkuperäinen suunnitelma oli kuulemma harventaa puita sen verran, että kulkuväylät kentälle saataisiin rakennettua. Kunnan edustaja antoi torstaiaamuna metsureille ohjeet, että kaikki puut pois. Varmasti hänen päätökseensä vaikutti se, että tiheässä metsässä puut olivat kasvaneet toispuoleisiksi ja metsän harventuessa jäljelle jääneet puut olisivat jääneet liian altiiksi myrskytuulille.

Työkoneen oikealla puolella oleva puu kuuluu säilytettäviin.

Puutarhurin mukaan kaatoalueelle tuli jättää muutamia puita. Ihmetyttää, että ne muutamat jäljelle jätetyt ovat sitten metsän surkeimpia. Sellaisia, joita metsäkoneet ehtivät jo kaatohommissa osittain vahingoittaa. Metsikössä olisi ollut myös muutamia nuoria mäntyjä, jotka olisivat ansainneet tulla säästetyiksi. 

Tässä näkymä tieltä entiseen metsikköön, jonka läpi pari polkua kulki kohti toisella laidalla olevia taloja ja tietä. Vasemmalla pilkottaa meidän talomme. Torstaiaamuna tästä kaadettiin vielä tuo keskellä näkyvä iso koivu ja oikean laidan kuuset. Sen jälkeen työ jatkui kaukana näkyvien talojen kohdalla olevien puiden kaatamisella.

Meidän alapihan iso mänty ja vaahtera ovat kohta näkymän ainoat isot puut.

Meidän pihaamme tulee nyt kauan kaivattua valoa. Keskiviikkoiltana keittiöömme paistoi ilta-aurinko ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Metsän katoamisella on myös kielteiset puolensa. Sen olen huomannut tänään kovan tuulen puhaltaessa koko päivän. Terassilla kolisee ja rämisee ja tuulikello kilkattaa niin voimallisesti, että kohta siitä on naru poikki. Milloinkaan mikään tuuli ei ole näin kovasti ja meluisasti meidän pihaamme osunut. Pääsen pihakäytävätkin haravoimaan uudelleen, sillä tuuli on lennättänyt kaikki kuivat lehdet ympäristöstä pitkin pihaa.

Korttelikentän ja meidän tonttimme väliin kunnan on tarkoitus istuttaa isotuomipihlajaa ja pihasyreeniä sekä muutaman mongolianvaahteran. Tonttimme kasvimaan puoleisen nurkan läheisyyteen rakennetaan pieni leikkipaikka keinuineen, hiekkalaatikoineen ja penkkeineen. Sinne on suunnitelmassa merkitty koivuangervoa ja purppuraheisiangervoa. Vaan mitäpä tapahtuu talomme päädyn puoleiselle raivatulle alueelle? Hiekkapintaiset kulkureitit eivät koko aluetta täytä ja sinne oli tarkoitus jättää olemassa olevia puita. Jääkö rikottu metsäpohja kasvamaan vattua ja vesakkoa, kun alueelta lähtikin kaikki puut?

Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka kauan puunrungot ja risukasat paikoillaan pysyvät. Koko projektin on tarkoitus valmistua ensi vuoden lokakuun loppuun mennessä. Sen verran monta vuotta olen kunnan touhuja katsellut ja todennut, että varsin usein hommat tuppaavat jäämään puolitiehen.Tehdään se, mikä on pakko ja mihin rahat riittävät. Loppua kohden säästetään ja oikaistaan.

Nämäkin kuvan kuuset ovat jo kaadettuja.

Aiemmin emme ole kokeneet tontin aitaamista kovin tärkeäksi. Metsän kaaduttua paljaus on konkreettista ja arveluttaa myös se, kuinka hyvin pihamme yksityisyyttä kunnioitetaan. Pyöriikö leikkipaikan lapset meidän kasvimaalla, mietityttää. Alueellamme ei ole juurikaan esiintynyt ilkivaltaa. Ainut kerta taisi tapahtua muutama vuosi sitten, kun pari naapuriston alakouluikäistä tyttöä kävi kahtena päivänä riipimässä rinteestä sammalleimut ja terassin kukkaruukusta orvokit. Tyttöjen kourat eivät tahtoneet riittää riivityille kukille ja pudonneita seuraamalla löysin syylliset. Vanhemmat kielsivät ensin omien lastensa osallisuuden, mutta tosiasioiden edessä tytöt olivat tunnustaneet ja tulivat seuraavana iltana vanhempiensa kanssa pyytämään anteeksi. 

Puutarhan mikroilmasto on nyt totaalisesti muuttunut. Miten se vaikuttaa kasveihin, aika näyttää. Talon puistopäätyyn rakentunut metsäpuutarha muuttui kertaheitolla joksikin muuksi. Samoin etupihan Pikkupuutarha tulee jatkossa saamaan merkittävästi suuremman valopanostuksen, kuin koskaan sen oloaikana aiemmin. Häviääkö sammal nurmikoilta ja loppukesän iänikuinen kosteus omenapuiden lomasta? Kasvihuonekin saa aurinkoa koko päivän.

Nämä viime päivät ovat menneet uuteen maisemaan totutellessa. Iltaisin ennen pimeyden laskeutumista olemme kiertäneet ikkunasta toiseen tuijottamassa toisenlaista tosi-tv:tä. Kun työkoneet ovat seisahtuneet, ihmettelemme ikkunoista näkyviä taloja, joiden olemassaolon olemme tienneet, mutta jotka eivät ole koskaan meille näkyneet.Tuntuu ihan oudolta. Kuvittelin hyppiväni riemusta, kun varjostavat puut kaadetaan. Enemmän olen hämilläni, sillä en osannut varautua tällaiseen avaruuteen ja muutoksen mittakaavan suuruuteen. Vähän olen eksyksissä, kuten metsän linnut. Tiistai-iltana kyyhkyspariskunta lenteli sinne tänne aivan paniikissa. Taisi niiden pesäkuusi kaatua päivällä. Samoin pikkulinnut käyttäytyivät aivan oudosti ja lentelivät ja pomppivat pitkin pihamaata.

Kurkiaura korkeuksissa 5.4.

Seuraavat puolitoista vuotta elämme työmaan keskellä, kun tiet rakentuvat uuteen muotoon ja hieman villistä asuinympäristöstä muokkautuu säntillisesti piirustusten mukaan toteutettu taajamamiljöö. Ilmassa on haikeutta, mutta myös annos uuteen virittäytymistä.