Terassiasetelma ja neulekranssi

 

Jouluun kuuluu hyvä mieli ja ilon tuottaminen. Naapurin Marit on todella taitava tekemään pienestäkin asiasta ison ilon. Hän on erityisen taitava poimimaan ihmisten puheista ja tekemisistä yksityiskohtia, joista sitten rakentaa niin nimipäivä- kuin muitakin kivoja muistamisia.

Sammalta hankin ehkä vielä mullan pintaa verhoamaan.

Pari päivää sitten Marit toi meille oman joulupakettinsa ja -kukkansa. Hän oli ostanut minulle jouluruusun ja punaisia tulppaaneja sipuleineen. Olin juuri lukenut Mama's Garden -blogin Minnan postauksen ihastuttavan jouluisista terassi-istutuksista. Ilmeisesti Marit lukee myös ajatuksia, sillä tuomisillaan hän soi minullekin mahdollisuuden luoda mieleinen asetelma.

Istutin jouluruusut ja tulppaanit isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin sisäänkäynnin terassille. Ruukku on metallitelineessä, ei siis aivan lattiatasolla. Talon toisella puolella olisi ehkä ollut enemmän tilaa niin terassilla kuin pergolassakin, mutta emme me siellä tällaiseen pimeään aikaan oleskele tai edes kulje. Sisäänkäynnissä voin ihastella ja hoitaa istutuksia. Siinä ne ovat myös kaikkien kotiimme tulevien nähtävissä.

Viime päivinä lämpötila on ollut yötäpäivää +4-5 asteessa, joten sen enempää jouluruusulla kuin tulppaaneillakaan ei ole hätää. Seuraan lämpötilaa ja jos mennään reilusti pakkasen puolelle, nostan ruukun lämmittämättömään autotalliin. Toivottavasti saan jouluruusun pysymään hengissä kevääseen. Mikäli leuto sää jatkuu reilusti joulun yli, saatan siirtää jouluruusun maahan.

Tarkoitukseni oli kutoa pitkästä aikaa sukat ihan itselle. Vaan kuinkas taas kävikään? Ihastuin Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin hienoihin neulekransseihin. Sattumoisin työhuoneen hyllyssä oli yksi  25-senttinen ja kaksi 20-senttistä styrox-rengasta. Ensin kudoin "villatakin" isolle renkaalle luonnonvalkoisesta Isoveli-langasta. Onnistui täydellisesti, joten siitä vain ohjetta muokkaamaan, jotta sain sopivat "villatakit" myös pienemmille renkaille. Käytin toiseen harmaata Isoveli-lankaa ja toiseen valkoista Hile-lankaa, jossa on hieman kimalletta mukana. Somistin kranssit nauhoilla.

Näiden kranssien tekeminen on mukavaa ja lopputulos kiva. Ruokakaupassa käydessä pitikin sitten poiketa Tokmannille hakemaan lisää styrox-renkaita. Isoja oli vain yksi, joten ilman muuta ostin sen ja kumppaniksi kahden pienemmän renkaan paketin.

 
Ei kahta ilman kolmatta eli kehutaan saman tien vielä Navettapiian Puuhamaa -blogista löytämääni vinkkiä. Navettapiika oli koristellut oman huonekuusensa valosarjalla ja punaisilla palloilla. Postausta lukiessani muistin, että minullakin on tallessa ohut ja kevyt valosarja, josta saisin mainion koristuksen omaan huonekuuseeni. Ehkä ripustan oksille vielä pari pikkuista punaista palloa. Muuta joulukuusta meillä ei tänä vuonna olekaan.

Joulu onkin tässä ja nyt. Joulutoivotukseni olen jo teille lukijoilleni esittänyt, mutta mikä estää toistamisen eli

Hyvää Joulua kaikille!

"Pitää tehdä" - tekemättömien töiden rasittavuus

Clematis Purple Dream eräänä kuurapäivänä

Mitään en inhoa niin paljon, kuin tekemättömiä töitä. Siis sellaisia töitä, jotka roikkuvat iäisyyttäkin pidempään "Pitää tehdä" -listalla. Sellaisten listojen tekemisessä olen mestari. Pyrin tarttumaan tekemättömiin töihin mahdollisimman pian, sillä mikään ei ole niin mukavaa, kuin katsella valmista työtä. Aina ei voi itse päättää, milloin johonkin työhön tarttuu. Ja vaikka voisikin, ei vaan saa itseään liikkeelle.

Osa tauluista on jo ripustettu.

Viimeisen kuukauden aikana olen voinut taputtaa itseäni selkään ja kiittää pitkään mielessä kaihertaneiden "pitää tehdä" -asioiden poistumista listalta. Tuulikaappi, joka meillä toimii vieraseteisenä on odottanut maalisutia yli kymmenen vuotta. Maalipinta on ollut ihan siisti, mutta seinien alaosan vaaleanruskea väri ja rajapintaan laitettu kukkaboordi on häirinnyt silmää. Tila ei ole suuri, mutta mikä lie tökkinyt, etten ole saanut hommaa alulle. 

Muutaman päivän asiaa kypsyteltyäni löysin työvaihteen, jonka ansiosta irrotin naulakot ja taulut, ruuvasin valopainikkeet irti ja teippasin ovenpielet. Sekä tietenkin suojasin lattian. Boordi lähti pois helposti ja pikkuinen huone sai kolme kerrosta uutta maalia. Seuraavana päivänä laitoin tavarat paikoilleen ja ripustin joitakin taulujakin takaisin. Ristipistotyöt ovat minun tekemiäni. Budapestistä aikoinaan ostettu käsintehty pitsiliina on parhaimmillaan kehystettynä.

 
Perheen omana kuraeteisenä toimiva varasto on niinikään suorastaan huutanut uutta maalipintaa. Enemmän, kuin pieni vieraseteinen. Siellä kenkätelineelle potkitut jalkineet olivat kuranneet ja kuluttaneet takana olevaa seinää. Kattokin oli tummunut ja koko huone tuntui ikävän kulahtaneelta. Kaikki irtoava tavara vaan pois ja ulkovaatekaappien päälle muovihuppu. Jälleen runsaasti maalarinteippiä ovi- ja ikkunakarmeihin sekä lattialle suojapaperia. Sitten vain maalitela töihin ja siistiä tuli.

Ystävän tekemä kranssi pääsi oven päälle koristeeksi.

Maalina käytin Remonttiässää, joka kestää pyyhkimistä. Olen joskus käyttänyt seinien maalaamiseen halpismaaleja, enkä toiste niin tee. Huono maali alkaa nopeasti lohkeilemaan ja rapisemaan, eikä se kestä pyyhkimistä. Isojen pintojen ja katon maalaaminen on sen verran työläs homma, että se kannattaa tehdä kerralla kunnolla.

Toisen ystävän vanhasta kirjasta tekemä kranssi on oven sisäpuolella.

Maalin väriksi valitsin sävytetyn valkoisen. Olkoon sitten kuinka tylsä väri tahansa, minulle se kelpaa siksi, että sitä jaksan katsoa kyllästymättä seuraavaan "pitää tehdä" -sessioon saakka. Ehkä en edes kyllästy laisinkaan. Lisäksi valoa rakastavana pidän siitä, kuinka valkoinen väri lisää valoisuuden tuntua. Maalaaminen on tylsää ja kallista touhua, joten kovin usein en pelkästä vaihtelunhalusta halua remppaa tehdä.
 

Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös huonekasveihin uudet mullat. Kovin montaa huonekasvia meillä ei nyt olekaan, sillä olen jakanut niitä molemmille lapsille. 6-vuotias huonekuusi tunki juuriaan ruukun pohjasta ulos, joten se sai hieman suuremman ruukun ja uutta multaa. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Muutaman euron huonekuusesta on muodostunut iso ilo. 

Kliivialle en vaihtanut isompaa ruukkua, sillä sen sanotaan viihtyvän ahtaammissa oloissa. Yhden lehtikaktuksen jouduin heittämään pois. Se oli saanut liikaa vettä ja oli käytännössä mädäntynyt. Olipa hyvä muistutus siitä, että liikakastelulla pääsee liian helposti eroon huonekasveista. Jatkossa olen taas tarkempi. Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kellariin viemistä.

Parin kohteen maalaus ei sinänsä ollut iso eikä paljon aikaa vievä homma. Enemmän ne veivät "pitää tehdä" -ajatuksina tilaa mielestäni. Suurin työ taisi olla saada itsensä tarttumaan toimeen sen sijaan, että hyörisi tekemättömän työn äärellä pohtimassa, koska jaksaisi aloittaa. Kumma, ettei ikinä opi, kuinka helpolla pääsisi tarttumalla mahdollisimman pian tekemättömen töiden nurjetamiseen. Nyt on hyvä mieli. Ainakin siihen saakka, kunnes jokin uusi "pitää tehdä" -ajatus pyörähtää päässäni käyntiin. 

Ihan joka vuosi en ole yhtä aktiivinen kodin myllertäjä, kuin nyt olen ollut. Kaapit on käyty läpi ja tavaraa viety SPR:n Konttiin. Uutta kamaa ei ole tilalle hankittu, sillä kellarissa olisi vielä perattavaa liikaakin. Muistoista ja tärkeistä esineistä ei tietenkään tarvitse luopua. Mutta ihminen ei tarvitse ylenmäärin "kaikenvaralta" kamaa, jollaista meidänkin isoon kellariin on vuosien myötä kerääntynyt.

Talvikausi on hyvä ajankohta hoitaa pois kotiin liittyviä rästitehtäviä. Kun taivaalta sataa vettä vaakatasossa ja myrsky ujeltaa hormeissa, rullaa tuoreella maalilla kyllästetty tela iloisesti seinää uuteen kuosiin. Voikin sitten huolettomin mielin siirtyä ulkohommiin, kun on niiden ajankohta.

Huonekasvien vuoro ilahduttaa

Puutarhan kasvit ovat jo valtaosin vaipuneet mullan uumeniin kehittelemään ensi kevään ja kesän kasvua ja kukintaa. Varmaan kasvit ovat keskenään sopien jakaneet kukintavuorot siten, että jokainen saa riittävästi huomiota vuorollaan. Kasvukauden aikana löytyy aina jotain ihasteltavaa ja kun on aika puutarhakasvien levolle, huonekasvit astuvat esiin.

Minulla on viisi lehtikaktusta, joista en tiedä, ovatko marras-, joulu- vaiko kenties pääsiäiskaktuksia. Isoin ja vanhin on vaaleanpunainen ja se on juuri nyt täynnä nuppuja. Sen kahdesta lapsukaisesta yhdessä on pari nuppua. Kolmas pieni kaktus on tummemman punainen ja se kukki viime vuonna vasta joulun jälkeen.

Viime joulun alla ostin marketista valkoisen kaktuksen, jollainen minulla on joskus aiemminkin ollut, mutta olen onnistunut saamaan sen hengiltä. Nyt tuo kohta yksivuotissynttäreitään viettävä valkoinen kaunotar on täynnä nuppuja, joista osa on jo avautunutkin. Aika ihana, sanoisin.

Huonekuusi oli viime keväänä vähän huonokuntoinen. Se pudotti useita oksia ja neulassatokin näytti huolestuttavalta. Ehkä se kuului kasvin tapoihin. Näinhän tekevät havut luonnossakin. Nyt huonekuusi näyttää taas terhakkaalta ja pirteältä. Kuuden euron markettiostos on tanakoitunut ja kasvanut mittaakin mukavasti. 

Soihtuköynnös - Aeschynanthus

Anopilta vuosia sitten saatu soihtuköynnös on myös yksi lempikasveistani. Itse asiassa emokasvi kuoli, mutta onneksi olin ottanut siitä muutaman pistokkaan. Yksi pistokas on viihtynyt ja kukkinutkin viime keväästä saakka taukoamatta. Luin netistä, että soihtuköynnökset tykkäävät lämpimästä. Ehkä siinä syy, miksi tämä on  niitä harvoja huonekasveja, jotka viihtyvät alta hohkaavan sähköpatterin läheisyydessä. Talvella sille tosin pitäisi tarjota viileämpi lepokausipaikka. Valoisaa ja viileää paikkaa en voi soihtuköynnökselle järjestää, mutta kastelua vähennän.

Soilikki - Streptocarpus

Myös runsas vuosi sitten ostamani soilikki jaksaa kukkia. Valosta sekin tykkää, mutta mieluummin hajavalosta, kuin suorasta paisteesta. Soilikkini onkin vähän kauempana ikkunasta. 

Soihtuköynnöksen vauvanuput

Useimmat huonekasvini viettivät kesän terassilla tai pergolassa. Syyskuussa putsasin niiden lehdet ja mullan pinnan vaahterannenistä ja koivunsiemenistä, pesin ruukkujen pinnat ja kannoin kasvit sisälle. Kesällä ne saivat ulkona samaa kesäkukkalannoitetta, jota annoin muillekin ruukuissa ja purkeissa asuneille. Sisällä olen lannoittanut huonekasveja merileväuutteella, jota voi antaa myös marras-tammikuun lepokauden aikana. Merileväuutteen sanotaan parantavan kasvien stressinsietokykyä, jonka pimeys ja kuivuus niille aiheuttaa.

Aloe

Tykkään kovasti viherkasveista. Kuten niin moni muukin on todennut, ne tuovat kotiin viihtyisyyttä. Huonekasvin kasvun ja menestymisen seuraaminen tuottaa samanlaista mielihyvää, kuin puutarhasvienkin kanssa tapahtuu. 

Huonekasveissa on omat trendinsä ja helposti niihin tulee hurahdettua. Yritän kuitenkin olla maltillinen huonekasvien hankinnassa, sillä kotimme valoisimmat sijoituspaikat ovat lähinnä ikkunalaudoilla. Niiden alla taasen hohkaa sähköpatterit, joiden kuivasta kuumuudesta harva kasvi tykkää. Keväällä sähköpatterit voi sammuttaa, mutta silloin taasen kaikki liikenevä tila tarvitaan taimikasvatukseen. 

Jokunen huonekasvi on ikkunoiden läheisyyteen, kattoon kiinnitetyissä amppeleissa. Amppelit ovatkin erinomainen tilansäästöratkaisu. Kaunis amppelikasvi voi jopa korvata verhot. Toisaalta taas en halua muurata ikkunanäkymää ja sieltä huoneisiin tulvivaa valoa kokonaan kasveilla. Siksi amppeleitakin on maltillinen määrä. 

Tänä talvena kokeilen pelaguiden talvettamista kellarin sijaan sisätiloissa. Pelaguita on nyt tavallista vähemmän, sillä pääasiassa pyrin pitämään hengissä ne, jotka olen itse siemenestä kasvattanut. Sen verran lipsuin päätöksestäni, että pari kaupasta toissa keväänä ostettua kannoin kuitenkin kellariin. Työhuoneen ikkunalauta on nyt sitten laidasta laitaan valloitettu pelaguuruukuilla. Sain ohjeen karsia pelaguista nuput pois sisälle tuotaessa. Kummasti nuo ovat kehittäneet tilalle uusia nuppuja. Kukkikoot minun puolestani.

 Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!