Perjantain kuntojumpat pihamaalla

Tulipa Late Abigaile

Puutarhassa tapahtuu nyt niin paljon ja nopeasti, ettei perässä kerkiä. Ainakaan kameran kanssa. Viime päivinä aurinko on paistanut enimmän osan aikaa, mutta myös tuullut ihan joka päivä. Miten sitä osaakaan joka kerran siivota hiekkakäytävät juuri ennen kunnon tuulentuiverrusta. Nyt on vaahteranlehtiä ja kaikenlaista sälää taas käytävät täynnä. 

Tulipa Late Abigaile

Sitä lämmintä odotellessa on kyllä saanut ihastella harvinaisen pitkää kevätkukkien kukintaa. Tulpuissa on yhä vielä joitakin nuppuja, joskin valtaosa alkaa olla kukkimisensa kukkinut ja terälehtiä lentelee tuulessa sinne tänne.

Tulipa Pink Impression lopuillaan

Piihalla riittäisi tekemistä ja nyt onkin sellaiset ajat käsillä, että pitää jatkuvasti tehdä valintoja. Raataako hullun lailla vaiko päästää itsensä välillä vähän vähemmällä. Toisaalta puutarhassa raataessaan on yleensä koko ajan ihan hyvä mieli ja eteenpäin pyrkivä olo. Välillä pitää katsahtaa, mitä on saanut aikaan ja tyytyväisenä mittailla mantujaan.

Tulipa Coors - niinikään lopuillaan

Miten minusta tuntuu, että jos jokin tänä keväänä on kukkinut, niin se onkin kukkinut sitten aivan hurjan paljon. Lemmikinsinistä on kukkapenkit valtoimenaan. Samoin pikkutalvio kukkii täyttä päätä ja myös kukkimisensa alussa olevat omenapuut ovat meillä ainakin aivan täynnä nuppuja.

Huvitus

Ensimmäisenä meillä aloittaa aina Huvitus ja sen jälkeen Valkeakuulas ja Punakaneli. Viimeisenä syysomena, jonka nimestä en ole edelleenkään varma. Siinä olisi upeat hedelmät, mutta omenarupi valtaa ne joka ikinen kesä.

Havupuut ovat olleet viime päivinä aivan ihastuttavia. Kuusetkin niin täynnä herkullisen heleän vihreitä kerkkiä. Yhtenä iltana käytiin Ukkokullan kanssa lenkillä ja minun oli pakko pysähtyä vähän väliä taivastelemaan toinen toistaan kauniimpia kuusia.

Oman pihan vuorimännytkin pukkaavat innostuneena uutta kasvua. Kohta alkaa olla ne hetket käsillä, jolloin pitää kiertää napsaisemassa noista puolet pois. Tai joistain ehkä vähän enemmänkin.

Tänään siirsin betonivalokset alapihalle ja siivosin niiden suojina olleet muovit pois. En yleensä öljyä raparperinlehtiä laattoja tehdessäni, vaan harjaan kuivuneet lehdet muutaman päivän kuluttua pois. En kuitenkaan ehtisi niitä heti paikoillaan laittaa, joten saavat ihan rauhassa odotella vähän sivussa.

Laukka pamahtaa kohtapuoliin

Ihan pakko oli myös kaivaa kuukausi sitten istutettu Ruusuorapihlaja yläpihalta ja siirtää se parempaan paikkaan. Keväällä kaikki näyttää niin paljaalta ja tyhjältä ja näkemys jostain istutuspaikasta vääristyy kummasti. Koivuangervot vyöryvät naapurin puolelta niin voimallisesti, ettei minun pikkupuuni näytä vuosikausiin yhtään miltään, vaan hukkuu pensaiden joukkoon. Se sai alapihalta uuden ja huomattavasti paremman paikan Hortensiapenkin ja Kurgaanin välistä. Näin nuo penkit kasvoivat toisiinsa kiinni ja jälleen lähti pieni pala nurmikkoa kompostiin.

Unelmatädyke

Koska aurinko paistoi ja olin saanut itseni vauhtiin, nypin rikkaruohot molemmista rinteistä. Jatkoin nyhtämistä siivoamalla Hortensiapenkin, Kurgaanin, Päivänliljapenkin ja Kriikunapolun reunukset ja kanttaukset. Jossain blogissa nimittäin mainittiin, että 5. ja 6. päivä olisivat erinomaisia hetkiä rikkaruohojen nyhtämiseen. Jäipä urakkaa vielä huomisellekin. Ainakin Kiemurapenkki ja aidanvierustan penkit kaipaavat siivoamista.

Kaunokaiset valuvat kaiken aikaa aidanvieruspenkistä kohti nurmikkoa ja aiheuttavat nurmikonleikkuussa melkoisen mutkan. Enhän minä raaski kaunokaisten yli leikkurilla ajaa. Niitä pitää vissiin vähän nostella uusille sijoille.

Nyt alkaa päivä kaartua iltaan ja suihkun jälkeen olo on rento ja vähän jäykkäkin. Tätä naputellessani radiosta tulee Puhelinlangat laulaa, jossa ihmiset aloittelevat parhaillaan mökeillään saunan lämmitystä toivemusiikkia kuunnellen. Tulee ihan kesäinen olo. Ai, mutta kesähän nyt onkin.

Tulipa Little Beauty

Lähdenpä tästä oikomaan jäykkiä koipiani sohvalle. Toivottelen kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja aurinkoa runsain mitoin!
 

Juuso 14 v

 

 

Juuso täyttää tänään 14 v. 

Onnea mamman karvakasalle! 

 

Tavallisia kissoja ei ole olemassa.

  - Colette -

 

Ehdinpäs

Vaahtera

Aamulla aurinko paistoi niin heleästi, ettei ollut laisinkaan vaikeuksia lähteä toteuttamaan päivän urakkaa eli nurmikonleikkuuta ja yläpihan rikkaruohokatsausta. Lämminkin oli. Kummasti nurmikko viikossa kasvaa leikkuukypsäksi. Tykkään pitää sen matalana ja siistinä, ihan kotiloidenkin vuoksi. Eivät kuulemma niin helposti matele uusille alueille, jos suojapaikat ovat vähän vähemmässä.

 

Keräsin kottikärryihin haravan, rikkaruohovekottimen (mikä sen varrellisen virallinen nimi sitten onkaan), parit oksasakset, pienen purkin kotiloita varten, sopivan purkin taimipistokkaita varten ja ämpärin, johon on hyvä kerätä rikkaruohoja, ettei jokaista tarvitse erikseen kiikuttaa kauemmaksi jääviin kottikärryihin. Yleensä aloitan tuosta talon puistopäädystä ja etenen sitten Pikkupuutarhan kautta talon tien puoleiselle sivulle, sieltä talon toisen päädyn kautta olopihalle ja sitten ympyrä jo sulkeutuukin.

Pikkupuutarhan Norjanangervot

Pidän kovasti vaahteroista, mutta en välttämättä niiden kaikkialle kasvavista pikkutaimista. Kuinkahan monta vaahteravauvaa kitkinkään tänään pois kukkapenkeistä ja pensaiden alustoilta. Niillä on ihmeellinen taito naamioitua muun kasvuston lomaan, kunnes yhtäkkiä ryöpsähtävät kasvuun ja kiinnittyvät niin tiukasti maahan, että oikein saa otsa hiessä pieniäkin taimia irti kiskoa. Olen jo oppinut, ettei pidä kiskoa niistä tuoreen vehreistä lehdistä, vaan pujottaa sormet lähelle multarajaa, jolloin saa hyvän otteen puutumisen aloittaneesta varresta. Muussa tapauksessa irti lähtee vain ne lehdet ja pieni puu on onnellisen valmis jatkamaan kasvuaan.

Rhodo Nova Zembla pullistelee

Pikkupuutarhaan päästessäni taivas oli mennyt pilveen ja välillä niskaan putoili sadepisaroita. Vaikka tänäänkin tuuli navakasti, sää oli kuitenkin aika leppoisan lämmin. Olen kyllä varsin lämminverinen ja aherruksessa tulee yleensä aina hiki. Niinpä tarkenin hyvin ihan t-paitasillani. Koska sade loppui aina hetken pisaroinnin jälkeen, totesin olevan parempi jatkaa hommaa niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Mieluummin talon ympäri ja siten siis aiottu projekti valmiiksi.

Alppikärhökin aloittelee kukintaansa

Autotallin nurkalle päästyäni naapuri tuli juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Siinä olikin sopiva taukopaikka nojata haravaan ja oikoa jäykkää selkää. Jäljellä oli oikeastaan loppusuora, sillä talon toisessa päädyssä on tatarien hävitysprojekti menossa, eikä siihen kannata tavallista rikkaruohohetkeä käyttää. Kaksi isoksi kasvanutta tataria tosin kiukuisssani kiskasin ja laitoin sekajätteen joukkoon. En suurin surminkaan halua sitä lehtikompostiin itämään ja aloittamaan uusia aluevaltauksia.

Lopulta homma oli valmis ja kellokin lähenteli jo iltapäivää. Käsittämätöntä, miten tuolla puutarhassa aika lentää kuin siivillä ja ajantaju katoaa tyystin. Puolenpäivän aikaan kuulin kolmen kilometrin päässä sijaitsevan koulun katolla hälytyssireenin soivan. Sitä koesoitetaan joka kuukauden ensimmäinen päivä tasan kello 12. Hyvällä ilmalla jopa kuulee puheen, jossa ilmoitetaan kyseessä olevan koesoitto. Också samma på svenska. 

Saapuessani kottikärryjen kanssa olopihalle, katseli Juuso minua varsin närkästyneenä ja naukuen ilmoitti, että mamman olisi syytä lähteä pikaisesti ruokkimaan nälkään nääntyvää kissaansa. Niin tehtiin heti, kun olin saanut työvälineet omille paikoilleen. Sisälle, kissalle ruokaa, mamma pesulle ja itsellekin oli syytä ryhtyä ruokaa valmistamaan.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia kukkii puistopäädyssä

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain käytyä läpi yläpihan rikkaruohoja nyhtäen ja hiekkakäytävät haravoiden. Edes hetken aikaa on siistiä. Siinä voikukkia ja vaahteravauvoja nyppiessä tulee samalla käytyä läpi kasvien kuntoa ja mitä mistäkin taas ylös nousee. Ja mikä on kenties talven aikana kadonnut.

Ja sitten hiukan asiaa lämmittimestä, jonka hankin kasvariin...

Maaliskuussa netin kautta tilaamani öljylämmitin on päässyt kasvihuoneessa tositoimiin. Siirsin tomaatit runsas viikko sitten kasvariin jatkamaan elämäänsä. Ensimmäisenä yönä unohdin laittaa lämmityksen ja se näkyy tomaattien lehdissä. Yöt ovat olleet aika viileitä, alimmillaan +2 astetta. Iltaisin käyn sytyttämässä öljypolttimot siinä kymmenen-puoli yhdentoista aikaan ja sammutan aamulla. Yllättävän hyvin tuo vekotin lämmittää. Kasvarissa on kylminäkin öinä ollut +10 astetta, vaikka ulkona lämpötila on laskenut sinne +2:een. Laite käyttää lamppuöljyä ja tuohon säiliöön menee runsas neljä litraa. Viikon aikana lämmitin on ollut päällä jokaisena yönä ja siinä ajassa kului kaksi litraa.

Laite kehoitetaan kiinnittämään mukana tulevilla raudoilla, mutta meillä se seisoo tiililattialla ihan tanakasti. Sen verran katson, ettei harsot tai mitään muutakaan paloarkaa ole ihan vieressä. Nuo "savupiiput" nimittäin tulevat todella kuumiksi. Vehje on helppokäyttöinen ja sopiva meidän sähköttömään kasvariimme. Tietenkin se vaatii sytyttämisen ja sammuttamisen, eikä siinä ole termostaattia. Lamppuöljyä on hyvin saatavilla, joskin seuraavalla kerralla ostan isomman kanisterin ja jätän ne litran pullot kauppaan. 

Viime keväänä metsästin öljylämmittimiä ja jos jostain löysinkin, se oli juuri loppuunmyyty. Nyt olin lämmitinhankinnassa liikkeellä jo maaliskuussa, ja eilen lisäsydämiä tilatessani noita laitteita oli edelleen netissä saatavissa. 

Löysin lämmittimen jonkun mainoksen perusteella ja tilasin sen netin kautta Kivikangas Oy:ltä. Ei se minusta ihan halpa ollut, mutta ainakin toistaiseksi pidän ostosta ihan hyvänä. Jos olette tällaista tilaamassa, kannattaa samaan pakettiin tilata myös varasydämiä. Itse en huomannut ja näin jälkikäteen tilattuna postikulut tuntuvat aika korkeilta. Varasydämet nimittäin maksavat 7,90 € ja postikulut samainen 7,90 € päälle. 

Rhodo Cunninghams White kukki ja lopettikin jo

Seuraavat päivät ovatkin taas täynnä muita kiireitä ja omaishoitohommia. Pihalle ei juurikaan taida keritä, mutta eiköhän nuo puskat muutaman päivän pärjää ilman meikäläisen käden kosketusta. Josko sentään ehtisi jokusen kuvan käydä räpsimässä jossain välissä.

Kesä on alkanut ja ulkona ripsii vaihteeksi vettä. Ei tuolla puutarhassa niin kovin märkää ole, joten ehkä tämäkin sade tulee ihan tarpeeseen.

Nautiskellaan kesästä, ihan jokaisesta päivästä. Sateisistakin!.

PS.
А л е к с а н д г   ja Irene, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin (venäjäksi ei kieli taivu).
 

Pyhäpäivän nuppuja

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Kevään viimeistä päivää vietetään. Aurinko on paistanut vaihdellen, mutta tuuli on viilentänyt sen verran, että nipin napin on päästy +14 asteeseen. Juuri äsken huomasin taivaalle levittäytyneiden pilvien roiskasseen ihan kunnon sadekuuron. Sääli narulle kiikuttamiani pyykkejä.

Kevätkukkijoita on vielä runsaasti värittämässä puutarhaa. Tulppaaneistakin osa ihan nupulla. Pitäisiköhän syksyn tullen panostaa hiukan enemmän istutettavien sipuleiden merkitsemiseen. Eli siis tökkäisi kunkin istutetun sipulilajikkeen viereen nimikyltin, ettei näin keväällä tarvitsisi pohtia, kuka kukin on. Onhan minulla toki lista istuttamistani sipuleista ja niiden paikoista, mutta näköjään sekään ei täysin riitä. Jos on laikkuköynnöksen viereen istuttanut kahdenlaista tulppaania ja kumpikin on nupullaan liki samanlainen. Silloin ehkä siitä nimilapusta olisi hyötyä. Joskaan ei tämä nyt niin järin vakava asia ole.

Unikotkin ovat jo saaneet kasvatettua karvaiset palleronuppunsa. Siinä on taas niitä kasveja, jotka kasvavat tismalleen siellä, missä itse tykkäävät. Joitakin vuosia sitten siirsin unikoita omaksi ryppääkseen, mutta kas, parhaiten ne kasvavat edelleen pionien ja aroniapuskien välissä. Ihan hyvä paikka unikoille, mutta kuvaaminen ilman muiden kasvien tallomista ei oikein onnistu.

Kevätkaihonkukka on taasen kerran riistäytynyt pikkupuutarhan poluille. Osa versoista ilmeisesti vain haluaa pitää kiinni polun toisella puolella kasvavaa kaimaa kädestä, mutta osa on jo ulottanut lonkeronsa polun hiekkaan ja ryhtynyt siinä kasvamaan. Ihan lähipäivinä alkaa olla aika kitkeä polut puhtaaksi kevätkaihonkukista ja siinä ohessa purkitan joitakin muualle istutettaviksi.

Pionien kasvuvauhti on nyt hurjaa. Alkuviikosta laitoin niille tuet ja silloin kärjet hädin tuskin koskettivat tukiritilää. Tänään sitten huidellaan ja kirkkaasti kohti taivaita. Laitan yleensä nuo tuet asennusvaiheessa aika syvälle ja siten niitä voi käydä pionien kasvaessa kiskomassa ylemmäs. Tukevat aika hyvin kukkia sitten, kun ne vihdoin avautuvat täyteen loistoonsa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Rikkaruohohommaa alkaisi olla vähintäänkin yhden koko päivän puhteeksi, mutta muu elämä on nyt haitannut todella pahasti pihalle pääsyä. Tänään oli ihan pakko sulattaa kaappi- ja arkkupakastimet, jotta saisin inventoitua niiden sisällöin ennen uuden sadon valmistumista. Eilen nimittäin korjasin jo aikamoisen keon raparperia ja lisää valmistuu kaiken aikaa.

Eilen sekoitin 100 kg betonia ja laitoin muutamia raparperilaatteja tekeytymään. Löysin kellarista muovisia jäätelörasioita, jotka sopivat erinomaisesti reunakivien muoteiksi. Nyt on sitten kasvihuoneen vierustan laatta-ainekset valmistumassa. 

Kaikenlaista kannattaa näköjään säästää, jos vain on tilaa kaman varastoimiseen. Multasäkeistäkin laitan osan talteen, jotta voin käydä niihin hakemassa tutun tallilta hevonkakkaa. Nyt leikkasin osan säästetyistä säkeistä avoimiksi, jotta sain betonivalut suojattua niin auringolta kuin sateeltakin.

Kuusikin on muuten aika söpön näköinen pukatessaan uutta versoa oksien päihin. Kyllä maailmaan vaan mahtuu monenlaista vihreää. Sen huomaa, kun pysähtyy katselemaan ympärilleen tuolla pihamaalla.

Huomenna alkaa sitten virallisesti kesä ja monella jo kesälomakin. Niin etelässä kuin idässäkin on säätiedotusten mukaan aikamoisia helteitä, vaan ei täällä meillä. Helteistä en niin tiedä, mutta kyllä kesällä lämmintä saa olla. Sitä päin siis!

....juuri nyt ulkona sataa - vaihteeksi.

 

Tulpun metsästystä

Yritin etsiä eilen postaamani tulppaanin nimeä. Näitä tulppuja minulla kasvaa ainoastaan kaksi kappaletta alapihan Kiemurapenkissä. Viime syksynä en tuohon paikkaan ole istuttanut tulpun tulppua ja edellisistäkään mikään nimi ei osu kohdalleen. Viime kesänä olen samassa paikassa kuvannut tulppaania, jolle silloinkaan en ole löytänyt nimeä. Se on kuitenkin enemmän lilasävyinen. No, kertokoon ken tietää.

Pikkutalvio - Vinca minor

Tänään sataa vettä, joten on ollut sopiva päivä siivota sisällä. Kädet ovat täynnä ruusunpiikkejä, sillä eilen innostuin vielä illalla leikkaamaan kuolleita ruusupensaan oksia. Juhannusruusuni on aika huonossa hapessa. Siitä on talven aikana kuollut lukuisia oksia, eikä niissä ollut eloa laisinkaan. Olen huomannut, että jos juhannusruusun leikkaa tapille, se siirtyy versomaan toiseen paikkaan. Kovin montaa oksaa ei vanhaan paikkaan jäänyt, joten mitä mahtaa tapahtua perinneruusulleni? 

Ruusupensaideni alusta on täynnä pikkutalviota. Kysymys kuuluukin, viekö talvio levitessään elinvoiman ruusupensailta? Viekö se ylipäätään elinvoiman kaikilta muilta kasveilta kukkapenkeissä ja mihin sitä nyt onkaan istutettu? Tykkään kovasti pikkutalviosta ja etenkin tänä keväänä se on kukkinut erittäin runsaasti. Onko minun kuitenkin ryhdyttävä kiskomaan sitä pois penkeistä ja pensaiden juurilta? Mitä sanotte te viisaat?

Iloisena saatoin todeta, että Alppikärhö on ryhtynyt valloittamaan Pikkupuutarhaa vuorimännyn oksilla. Siitä ei olekaan enää pitkä matka angervopensaisiin ja pianhan kärhö sitten jo soitteleekin ovikelloa. Alppikärhön tutkimusretki innoitti minut suunnittelemaan uusien kärhöjen ja köynnösten hankkimista. Niinhän ne vaeltelevat alkuperäisillä synnyinsijoillaankin muiden kasvien lomassa. Ei siis ole mitään syytä rajoittaa upeaa köynnöstä vaikkapa tiettyyn köynnöskaareen vaan olkoon osaltaan luomassa puutarhaani vehreyttä ja runsautta.

Tänään piti kiertää pihaa rikkaruohoja kitkemässä. Onneksi meillä ei sentään ihan noin paljon ole voikukkia, kuin kuvassa. Jokunen on kuitenkin luimistelemassa kukkapenkissä ja aroniapensaiden joukossa. Niille tulkoon lähtö, mutta ei sitten tänään. Paljon muutakin piti tänään tehdä. Käydä läheisellä kesäkukkataimistolla ja osa ikkunoistakin on vielä pesemättä. Jos sade loppuu, saatan lähteä pihamaalle. Ikkunoita voi pestä muulloinkin.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum oriental

Ja kas, juuri näitä sanoja kirjoittaessani aurinko pilkistää pilvien takaa. Ei muuta, kuin menoksi.

Mukavaa viikonloppua (taisin toivottaa samoin jo eilen, mutta haitanneeko tuo mitään).
 

Puutarhahörhöilyä tulppaanien lomassa

Tulipa Silver Parrot

Vihdoin aurinkoista, lämmintä, kesäistä. Aamukahvitkin on voinut juoda pihalla ilman villasukkia ja pitkähihaista vaatetta. Tämä on niin ihanaa, ettei paremmasta ole väliä.

Lämpö on saanut tulppaanit avautumaan. Näköjään syksyllä laitoin vähemmän tulppaaninsipuleita ja aiemmin istutetuista sipuleista on noussut yksilö sieltä täältä. Auringon lämmössä kukat avautuvat aivan levälleen, mutta viileiden öiden ansiosta niiden kukinta pitenee.

Vanhemmista tulpuista en ensihätään löytänyt nimilistoja. Niinpä tämäkin kaunotar saa toistaiseksi patsastella täällä nimettömänä. Varmasti joku teistä lukijoista aika pian löytää hänelle nimen.

Tulipa China Town ja Tulipa Florosa

Joko minulla on mennyt sipulipussit sekaisin ja mitä kummaa lienee istuttaessa tapahtunut, mutta vaaleanpunaisten vihreäraitaisten Florosa tulppujen joukosta nousee ainoastaan yksi oranssikukkainen vihreäraitainen China Town. Kumpaakin piti olla 10 kpl. Täytyy käydä laskemassa ylös nousseet ja ihmetellä asiaa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Kuten huomaatte, olen ihastunut näihin vihreäraitaisiin tulppuhin. Vaikka tuossa yhtenä päivänä jo ilmoitin, että taidan jättää tulppaanien istuttamisen tulevina syksyinä vähemmälle, niin luultavasti sipuliluetteloiden ilmestyessä olen taas tyystin unohtanut nämä keväiset höpötykseni. Toisaalta keksin hyvän paikan tulppaaneille. Meillä on rajattu paikka, jossa kasvaa tuoksuvatukkaa. Jonkun kerran olen yrittänyt sitä kaivaa pois, koska haluaisin tilalle jotain muuta, mutta varmaan pitäisi olla ikioma kaivuri. Leikkaan vatukat siitä paikasta joka syksy ihan alas, sillä sieltähän ne takuuvarmasti aina uudelleen kasvavat. Kasvu on kuitenkin sen verran hidasta, että ehtisin hyvin nauttia tulppaanien kukinnasta, kunnes vatukat vihdoin peittävät väsähtäneet tulpunlehdet alleen. Siinäpä oiva paikka tulpuille.

Tulipa Lilac Perfection

Tulipa Cummins

Parin vuoden takaisista ripsureunatulppaaneista nyt nousi mullasta yksi ainokainen. Samalla paikalla kasvoi myös Blue Heronia, mutta minusta tämä on Cummins.

Joskus ammoisina aikoina olen istuttanut myös ihan yksinkertaisia keltaisia tulppaaneja. Niistä nousee uskollisesti joka vuosi yksi tai kaksi yksilöä. Tänä vuonna kaksi. Itse asiassa ei yhtään hullumpi tämäkään. Voisinpa ajatella istuttavani tällaisia konstailemattomia tulppuja enemmänkin, jos ne ovat kestävämpiä, kuin nuo erikoiset sukulaisensa.

Tämä taasen ei ole tulppaani, vaan mamman puutarhakaveri, joka on ilmeisesti saanut vainun jostain ötökästä ja tarkkailee sitä lumimarjapensaassa. Ehkä siili, ehkä sammakko vai lintuko sinne pusikkoon on lentänyt? 

Tarkkailu taisi alkaa väsyttää ja Juuso palasi vartiointipaikalleen. Tästä ken sisälle kulkee, kompastuu ensin kissaan. Tällä kertaa Juuso oli hyvin hövelillä tuulella ja antoi mammankin loikkia ylitseen ilman kommentteja. Toisinaan se innostuu tarttumaan housunlahkeeseen tai sukkaan kiinni tullakseen varmasti huomatuksi. No, tänään mammalla ei ollut sen enempää sukkia kuin housunlahjettakaan. Shortsinpunttiin oli vähän pidempi matka.

Norjanangervot kukkivat nyt upeasti ja niiden tuoksu on aivan ihana. Ei laisinkaan liian massiivinen aiheuttaakseen päänsärkyä tai ellottavaa oloa. Ulkoilmaan tuoksuja mahtuu heikompipäisenkin haisteltavaksi.

Muutenkin puutarhassa kaikki kasvaa ja kukoistaa sellaista vauhtia, ettei millään tahdo perässä pysyä. Jossain vaiheessa kevättä ajattelin, että nyt tuleekin lokoisa kesä, kun ei ole kovin suuria projekteja suunnitteilla. Turha luulo. Ei tarvitse kuin hetkeksi istahtaa pihapöydän ääreen, niin päässä alkaa vipeltämään ideoita ja suunnitelmia sellaista vauhtia, ettei niitä edes paperille ehdi laittaa. Tai vähintäänkin siinä istuksiessa näkee jotain nypittävää, leikattavaa, korjattavaa ja kohta jo pitää lähteä kellariin hakemaan työkaluja.

Tänään oli tarkoitus pitää lepopäivä ja juoda kahvit ystävän kanssa ulkosalla. Sitä ystävää odotellessa ehdin kuitenkin leikkaamaan juhannusruusun kuolleita oksia ja nyppiä yhden jos toisenkin rikkaruohon sieltä täältä. Onneksi ystävä tuli ja oli pakko rauhoittua kahvikupin ääreen. Kunhan ensin oli kierretty puutarha ympäri ja syynätty puskat ja perennat. Ja siinä ohessa nypitty katsetta häiritseviä rikkoja sieltä täältä. Sellaista tämä puutarhahörhön elämä on. Minkäs mahdat.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille muille puutarhahörhöille!

Pihalle palaa eukkosen mieli...

Kotkansiipi päältä

Kesä on selvästi tullut. Tänään juotiin aamukahvit pihalla - ei kylläkään ihan paitahihasilla. Käki on kukkunut monena iltana ja pääskysetkin lentelevät korkeuksissa. Räkättirastailla taitaa jo olla ensimmäiset poikaset opastettavina, kun Juuson kanssa ei enää metsikössä ihan joka paikkaan ilman räkättien pontevaa vastustusta voi mennä.

Kotkansiipi sivusta

Nyt on pari päivää vapaata omaishoidosta ja muistakin menoista, joten pihamaalle on taas kiire. Tai kiire ja kiire. Siellä on yksinkertaisesti niin huikean kiva puuhata, ettei millään tahtoisi sisällä aikaa viettää. Kotihommat tulee tehtyä vähän sinne päin, mutta ehtiihän sitä taas paikkoja puunailla talvellakin.

Kotkansiipilapsonen nojaa kompostiin

Nautiskelkaa tästä kevään viimeisestä viikosta. Maanantaina siirrymme sitten virallisesti kesään, ainakin allakan mukaan. Kaikki kiva odottaa pihalla, joten heippa taas vähäksi aikaa.