Ehdinpäs

Vaahtera

Aamulla aurinko paistoi niin heleästi, ettei ollut laisinkaan vaikeuksia lähteä toteuttamaan päivän urakkaa eli nurmikonleikkuuta ja yläpihan rikkaruohokatsausta. Lämminkin oli. Kummasti nurmikko viikossa kasvaa leikkuukypsäksi. Tykkään pitää sen matalana ja siistinä, ihan kotiloidenkin vuoksi. Eivät kuulemma niin helposti matele uusille alueille, jos suojapaikat ovat vähän vähemmässä.

 

Keräsin kottikärryihin haravan, rikkaruohovekottimen (mikä sen varrellisen virallinen nimi sitten onkaan), parit oksasakset, pienen purkin kotiloita varten, sopivan purkin taimipistokkaita varten ja ämpärin, johon on hyvä kerätä rikkaruohoja, ettei jokaista tarvitse erikseen kiikuttaa kauemmaksi jääviin kottikärryihin. Yleensä aloitan tuosta talon puistopäädystä ja etenen sitten Pikkupuutarhan kautta talon tien puoleiselle sivulle, sieltä talon toisen päädyn kautta olopihalle ja sitten ympyrä jo sulkeutuukin.

Pikkupuutarhan Norjanangervot

Pidän kovasti vaahteroista, mutta en välttämättä niiden kaikkialle kasvavista pikkutaimista. Kuinkahan monta vaahteravauvaa kitkinkään tänään pois kukkapenkeistä ja pensaiden alustoilta. Niillä on ihmeellinen taito naamioitua muun kasvuston lomaan, kunnes yhtäkkiä ryöpsähtävät kasvuun ja kiinnittyvät niin tiukasti maahan, että oikein saa otsa hiessä pieniäkin taimia irti kiskoa. Olen jo oppinut, ettei pidä kiskoa niistä tuoreen vehreistä lehdistä, vaan pujottaa sormet lähelle multarajaa, jolloin saa hyvän otteen puutumisen aloittaneesta varresta. Muussa tapauksessa irti lähtee vain ne lehdet ja pieni puu on onnellisen valmis jatkamaan kasvuaan.

Rhodo Nova Zembla pullistelee

Pikkupuutarhaan päästessäni taivas oli mennyt pilveen ja välillä niskaan putoili sadepisaroita. Vaikka tänäänkin tuuli navakasti, sää oli kuitenkin aika leppoisan lämmin. Olen kyllä varsin lämminverinen ja aherruksessa tulee yleensä aina hiki. Niinpä tarkenin hyvin ihan t-paitasillani. Koska sade loppui aina hetken pisaroinnin jälkeen, totesin olevan parempi jatkaa hommaa niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Mieluummin talon ympäri ja siten siis aiottu projekti valmiiksi.

Alppikärhökin aloittelee kukintaansa

Autotallin nurkalle päästyäni naapuri tuli juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Siinä olikin sopiva taukopaikka nojata haravaan ja oikoa jäykkää selkää. Jäljellä oli oikeastaan loppusuora, sillä talon toisessa päädyssä on tatarien hävitysprojekti menossa, eikä siihen kannata tavallista rikkaruohohetkeä käyttää. Kaksi isoksi kasvanutta tataria tosin kiukuisssani kiskasin ja laitoin sekajätteen joukkoon. En suurin surminkaan halua sitä lehtikompostiin itämään ja aloittamaan uusia aluevaltauksia.

Lopulta homma oli valmis ja kellokin lähenteli jo iltapäivää. Käsittämätöntä, miten tuolla puutarhassa aika lentää kuin siivillä ja ajantaju katoaa tyystin. Puolenpäivän aikaan kuulin kolmen kilometrin päässä sijaitsevan koulun katolla hälytyssireenin soivan. Sitä koesoitetaan joka kuukauden ensimmäinen päivä tasan kello 12. Hyvällä ilmalla jopa kuulee puheen, jossa ilmoitetaan kyseessä olevan koesoitto. Också samma på svenska. 

Saapuessani kottikärryjen kanssa olopihalle, katseli Juuso minua varsin närkästyneenä ja naukuen ilmoitti, että mamman olisi syytä lähteä pikaisesti ruokkimaan nälkään nääntyvää kissaansa. Niin tehtiin heti, kun olin saanut työvälineet omille paikoilleen. Sisälle, kissalle ruokaa, mamma pesulle ja itsellekin oli syytä ryhtyä ruokaa valmistamaan.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia kukkii puistopäädyssä

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain käytyä läpi yläpihan rikkaruohoja nyhtäen ja hiekkakäytävät haravoiden. Edes hetken aikaa on siistiä. Siinä voikukkia ja vaahteravauvoja nyppiessä tulee samalla käytyä läpi kasvien kuntoa ja mitä mistäkin taas ylös nousee. Ja mikä on kenties talven aikana kadonnut.

Ja sitten hiukan asiaa lämmittimestä, jonka hankin kasvariin...

Maaliskuussa netin kautta tilaamani öljylämmitin on päässyt kasvihuoneessa tositoimiin. Siirsin tomaatit runsas viikko sitten kasvariin jatkamaan elämäänsä. Ensimmäisenä yönä unohdin laittaa lämmityksen ja se näkyy tomaattien lehdissä. Yöt ovat olleet aika viileitä, alimmillaan +2 astetta. Iltaisin käyn sytyttämässä öljypolttimot siinä kymmenen-puoli yhdentoista aikaan ja sammutan aamulla. Yllättävän hyvin tuo vekotin lämmittää. Kasvarissa on kylminäkin öinä ollut +10 astetta, vaikka ulkona lämpötila on laskenut sinne +2:een. Laite käyttää lamppuöljyä ja tuohon säiliöön menee runsas neljä litraa. Viikon aikana lämmitin on ollut päällä jokaisena yönä ja siinä ajassa kului kaksi litraa.

Laite kehoitetaan kiinnittämään mukana tulevilla raudoilla, mutta meillä se seisoo tiililattialla ihan tanakasti. Sen verran katson, ettei harsot tai mitään muutakaan paloarkaa ole ihan vieressä. Nuo "savupiiput" nimittäin tulevat todella kuumiksi. Vehje on helppokäyttöinen ja sopiva meidän sähköttömään kasvariimme. Tietenkin se vaatii sytyttämisen ja sammuttamisen, eikä siinä ole termostaattia. Lamppuöljyä on hyvin saatavilla, joskin seuraavalla kerralla ostan isomman kanisterin ja jätän ne litran pullot kauppaan. 

Viime keväänä metsästin öljylämmittimiä ja jos jostain löysinkin, se oli juuri loppuunmyyty. Nyt olin lämmitinhankinnassa liikkeellä jo maaliskuussa, ja eilen lisäsydämiä tilatessani noita laitteita oli edelleen netissä saatavissa. 

Löysin lämmittimen jonkun mainoksen perusteella ja tilasin sen netin kautta Kivikangas Oy:ltä. Ei se minusta ihan halpa ollut, mutta ainakin toistaiseksi pidän ostosta ihan hyvänä. Jos olette tällaista tilaamassa, kannattaa samaan pakettiin tilata myös varasydämiä. Itse en huomannut ja näin jälkikäteen tilattuna postikulut tuntuvat aika korkeilta. Varasydämet nimittäin maksavat 7,90 € ja postikulut samainen 7,90 € päälle. 

Rhodo Cunninghams White kukki ja lopettikin jo

Seuraavat päivät ovatkin taas täynnä muita kiireitä ja omaishoitohommia. Pihalle ei juurikaan taida keritä, mutta eiköhän nuo puskat muutaman päivän pärjää ilman meikäläisen käden kosketusta. Josko sentään ehtisi jokusen kuvan käydä räpsimässä jossain välissä.

Kesä on alkanut ja ulkona ripsii vaihteeksi vettä. Ei tuolla puutarhassa niin kovin märkää ole, joten ehkä tämäkin sade tulee ihan tarpeeseen.

Nautiskellaan kesästä, ihan jokaisesta päivästä. Sateisistakin!.

PS.
А л е к с а н д г   ja Irene, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin (venäjäksi ei kieli taivu).