Kevät meni, kesä tuli!

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

 

Toukokuu tuli tänä vuonna huomaamatta. Huomaamatta se näyttää loppuvankin. Sinne tänne keikkuvien säiden vuoksi tuli kiinnitettyä enemmän huomiota lämpömittariin kuin päivien kulkuun. Jatkuva koleus aiheutti epäuskoa, edistyykö kevät ollenkaan. Kyllä se on edistynyt. Oikeastaan aika hyvälläkin tavalla, sillä monien kasvien kukinta on venynyt mukavan pitkäksi. Etenkin sipulikasvit ovat jaksaneet seisoa pystypäin terälehdistään kiinni pitäen jopa viikkoja.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Muutama kirjopikarililjakin kukkii vielä varjoisemmissa paikoissa. Aurinkoisten paikkojen kasveja huomaan seuraavani muita enemmän. Onhan toki aurinkoisemmassa paikassa ihmisenkin mukavampi tutkia istutuksiaan. Kasvirunsauden kannalta on hyvä, että tontilta löytyy myös varjoisempia paikkoja. Niissä viihtyvät erilaiset kasvit ja moni vähemmän varjoa kaipaavakin kukkii pidempään. Puutarhurille tarjoutuu mahdollisuus seurata samojen kasvien kukintaa, kun ne asuvat erilaisissa olosuhteissa.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

 

Meillä varjopaikkoja on niukasti. Makkaripenkki on niitä harvoja vähemmän aurinkoisia paikkoja, jonne tosin ilta-aurinko paistaa aika hyvin ja alkukesästä pitkään. Olen tehnyt Makkaripenkistä varjokasvien kokeilupaikan. Valkotäpläimikkä viihtyy siellä oikein hyvin. Muutama varjoyrttikin on kotiutunut ja rönsytiarella on aina loppukesästä valloittanut lisää tilaa. Keväällä se on vähintäänkin kärsineen oloinen, mutta virkistyy nopeasti.

Yksi tuoreimpia ihastuksiani on varjohiipat. Niitä en aiemmin edes vilkaissut, kun mielestäni hyvää paikkaa ei niille ole. Kunnes pari vuotta sitten päätin antaa varjohiipoille mahdollisuuden. Istutin valkovarjohiippaa Makkaripenkkiin, jonka jälkeen olenkin ihan myyty tälle sirolle kasville. Se on runsastunut paljon. Ovat jopa kukkineet.

Kivipellon Sailan blogissa ihailin runsaana kukkivaa tarhavarjohiippaa. Voinette arvata, kuka nyt himoitsee sellaista omaan puutarhaansa?

Siirsin Makkaripenkistä muutaman yksilön viime kesänä alapihan Kurgaaniin. Talon puoleiselle sivulle, johon aurinko ei pääse porottamaan. Olin kovasti iloinen, kun huomasin tänä keväänä varjohiippojen heränneen myös Kurgaanissa. 

Niinikään siirsin Makkaripenkistä kääpiöjaloangervoja talon toiselle puolelle rakentuneeseen Köynnösnurkkaukseen. Joka siis tuli puretun leikkimökin tilalle ja jonne istutin villiviiniä ja ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Jaloangervot ovat nostaneet päätään eli ovat kotiutuneet uuteen asuinpaikkaansa. Kas kummaa, jaloangervojen ohessa myös valkovarjohiipan juuria on eksynyt mukaan, koska pikkuisia alkuja nousee angervojen vierellä.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Olisi meillä kunnolla varjoisa paikka talon autotallipäädyssä. Se on monella tavoin hankala, erityisesti istutusten kannalta. Rajanaapurin piha on tuolla kohtaa toista metriä meidän tonttia ylempänä. Edellinen asukas istutti raja-alueelle idänvirpiangervoa, joka on vähitellen ulottanut juuriaan meidänkin puolelle. Jossain vaiheessa en oikein tykännyt idänvirpiangervon tavasta vallata kysymättä tilaa. Sittemmin tajusin sen sitovan hyvin pientä rinnettä, josta muuten sateet vyöryttäisivät maa-ainekset meidän tontille. 

Alue on myös tärkeä paikka talvisten lumien kolaus- ja säilytyspaikkana. Johonkin nekin on saatava työnnettyä kulkuväyliltä ja autopaikalta. Idänvirpiangervo ei loukkaannu yhtään päälleen kertyvästä lumikuormasta. Sieltä se kevään tullen nostaa oksansa ja kukkii parhaillaan kauniisti. Loppukesän puskat tekevät alueesta mukavan vehreän. Muutaman vuoden välein idänvirpiangervo on hyvä leikata matalaksi. Muuten se risuuntuu rumaksi.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Perinteistä särkynyttäsydäntä meillä kasvaa kolmessa paikassa. Ei vaan neljässä. Olopihan Syreenipenkistä kaivoin särkyneensydämen ja siirsin sen alapihan Kiemurapenkkiin. Enpä sitten tehnyt kaivutyötä huolella, koska vielä samana  kesänä vanhassa paikassa kasvi versoi itsensä ylös. Pikkupuutarhaan istutukselle en muista syytä, mutta hyvin se sielläkin pärjää. Makkaripenkkiin taasen laitoin särkyneensydämen kokeillakseni sen varjokestävyyttä. Puolivarjon kasviksi sitä sanotaan.

Tänä keväänä särkynytsydän kärsi jonkin verran myöhäisistä pakkasista. Osa nupuista paleltui kokonaan, osa on pienikokoisia rusinoita. Pikkupuutarhan yksilö on pärjännyt parhaiten ja kukkiikin nyt eheimmillä kukilla. 

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikoista ensimmäiset raottavat verholehtiään. Sieltä se ihana, kirkkaanpunainen, rutistunut silkkipaperi jo pilkottaa. Eikä tuota paperia tarvitse käydä silitysraudalla oikomassa. Ihan itse se pullahtaa esiin suoristaen samalla suuret terälehdet levälleen. Yksi keväisistä spektaakkeleista, joka ansaitsisi viedokuvauksen hetki hetkeltä. 

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Tummalehtisiin kasveihin kohdistunut ihastukseni on johtanut moniin hankintoihin. Kesällä 2020 päätin hankkia purppurahappomarjan. Nimenomaan sen hienon värin vuoksi. Bonuksena pääsin nauttimaan noista pikkuisista kukista, jotka ovat sievääkin sievemmät. Niitä on kumarruttava katsomaan läheltä, sillä kaukaa katsottuna niiden yksityiskohdat eivät näy.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Kuten tämä kuva osoittaa, kovin suureksi ei purppurahappomarja ole viidessä vuodessa kasvanut. Siksi olenkin tyytyväinen, että istutin sen Kurgaanin rinteelle. Näin se on hieman muita kasveja ylempänä ja tulee helpommin huomatuksi. 

Arovuokot ja metsätyräkki valtaavat Viiniportin tyven

Toukokuu siis vetelee viimeisiään. Koulut päättyvät, moni valmistuu ylioppilaaksi, moni johonkin ammattiin. Meillä ei ole tänä vuonna lähipiirissä lakkiaisia, eikä muitakaan suurempia juhlia. Kesän saapuminen on juhla jo sinänsä. Siksi leivoinkin raparperipiirakan ohjeella omenapiirakan. Pakasteeseen säilötyistä viime vuoden omenoista.

Toivotan kaikille valmistuneille onnea, nuoremmille ja pienemmille koululaisille kivaa kesälomaa.

Kukkaisaa viikonloppua ja ihanaa alkavaa kesäkuuta myös ihan kaikille! 

Ette varmaan pahastu, jos laitan loppuun muutaman kuvan koristeompuistani. Ne vaan ovat niin kauniita.

Etualalla koristeomena 'Royalty' ja takana 'Aamurusko'

Tässä päinvastoin eli edessä 'Aamurusko', takana 'Royalty'

Tässä kuva ikkunasta illansuussa.

Joka päivä palkitaan

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevään koleus alkaa vähitellen muuttua lämmöksi. Edelleen moni kasvi on huomattavasti edelliskeväisiin verrattuna hitaammassa tahdissa, jos on herännyt vielä ollenkaan. Puutarhaa kiertäessäni huomaan lukuisia aukkopaikkoja, joiden toivon täyttyvän. Tässä vaiheessa ei voi vielä tehdä paikkaussuunnitelmia. On annettava hitaammille mahdollisuus herätä. Joidenkin kasvien osalta odotus näyttää jo palkittavan.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 
Eräässä puutarharyhmässä esiteltiin kukkivia koiranhampaita. Tekstistä ei käynyt ilmi kasvupaikkaa. Onhan silläkin merkitystä, millaisissa olosuhteissa kukin kasvaa. Ehdin jo säikähtää, ovatko oman puutarhan koiranhampaat jääneet puhkeamatta. Eivät ole. Kaikki vanhat ovat hereillä. Yksi jo pukkaa nuppujakin. Löysinpä yhden sellaisenkin, jota en muista viime keväänä nähneeni. Jonka olen istutustietojen mukaan laittanut multaan syksyllä 2020.

Koiranhampaiden metsästyksestä juontui mieleeni tehdä sipulilista lajeittain. Tähän saakka olen listannut istuttamani syyssipulit paikoittain. Jotain yksittäistä lajia etsiessäni joudun käymään koko listan läpi, jollen etsi sitä tietystä istutuspaikasta. Syyssipulit penkeittäin -listassani on 9 sivua. Ei sen selaaminen tuntitolkulla kestä, mutta miksi en tekisi asiaa helpommaksi.

Lilium Sweet Surrender

Valkoinen tiikerililja Sweet Surrender on erityinen mielitiettyni. Niidenkin kasvupaikkaa kävin jo monena päivänä tuijottamassa intensiivisesti. Ehkä kyllästyivät asuinmultansa kuumottavaan pällistelyyn ja huolestuneeseen mutinaan ja päättivät lähteä nousuun. Nämä yksilöt kuuluvat kyseisen penkin vanhimpiin asukkaisiin. Samaista lajia pitäisi nousta muualtakin, mutta tämä paikka on niitä ensimmäisiä lumesta sulaneita. Liljojen välissä näkyvän pikkusipulin tungin takaisin multaan. Saattaa olla lintujen tai roudan nostama, tai peuran huulilta pudonnut. Sitäkin on tapahtunut.

Liljakukkojen keväthuumaa - jonka lopetin väkivaltaisesti.

 
Liljakukot ovat jo heränneet lemmiskelemään lehdillä ja varsilla. Liljakukkoja nähdessäni näen punaista niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Nämä otukset listin kylmäverisesti paljaiden sormieni välissä. Jos liljakukkoja nähdessäni ryhtyisin puutarhahanskoja etsimään, ne ehtisivät pudottautua multaan. Sieltä niitä on vaikea löytää, kun kellahtava musta vatsa ylöspäin.

Kruunuvuokko antoi eräässä blogikommentissaan vinkin liuottaa valkosipulia veteen ja ruiskuttaa sillä liljoja. Liljakukkojen suunnitusmeganismi menee valkosipulista sekaisin. On meillä kokonaisiakin valkosipuleja, mutta ostin kokeeksi jauhetta. Kun nyt ehtisin tekemään liuoksen ja suihkuttamaan sitä liljoille. Varjoliljat, keisarinpikarililjat ja kirjopikarililjat ovat jo sopivan isokokoisia liljakukkojen kohteiksi.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin äärellä olen kykkinyt uteliaana kerta toisensa jälkeen, koska siellä on muutama kaivattu kasvi. Eniten odotan syysvuokon ensiesiintymistä, jota ei vielä ole näkyvissä. Nuokkuluppio on selättänyt talven. Yläpihan Allaspenkissä lumi ja jää viipyy vuosittain paljon pidempään, joten siellä asuvaa nuokkuluppiota odotan herääväksi myöhemmin.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kuuluu kevään varhaisiin herääjiin. Tänä vuonna se käytti enemmän aikaa miettimiseen "jaksanko nousta ja milloin?" Jaksoihan se. Myös yläpihan kahdessa muussa paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Valkotäpläimikästä olen höpöttänyt jo aiemminkin tänä keväänä. Niitä minulla kasvaa toistaiseksi vain kaksi ja sen toisen epäilin kadonneen. Ilahduin huomatessani Syreenipenkissä joukon täplikkäitä lehtiä. Sieltä se nousee. Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä teki jo aikaisin nuppuja, joista osan peura kävi napsimassa. Tämän kakkosen kanssa pääsen toivon mukaan seuraamaan nuppujen kehitystä ja kukkimista alusta lähtien. 

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Pikkupuutarhan valkotäpläimikkään jäi peuran jäljiltä sentään osa nupuista, jotka nyt avautuvat. Jos vain osaa valita katsomissuunnan niin, ettei näe pelkästään tulppaanien lehtiä. Tulppaanien, joista peura vei nuput.

Rosa Polyantha-ryhmä "The Fairy'

Talvi oli ankara ruusuillekin. Pensasruusuistani kaikki ovat jotakuinkin hengissä ja kohtalaisen hyväkuntoisiakin. Sen sijaan rinteessä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwindit ja Fairyt ovat huolestuttavan surkeita. Useimmat leikkasin lähes tapille, sillä mustuneissa varsissa ei ollut minkäänlaista eloa. Ihan olivat kuivan kuolleita ydintä myöten. Ainakin kahteen on viikonlopun aikana tullut silmuja tyveen. Seuraan tilannetta. Hyvä jos, elpyvät. Elleivät elvy, keksin jotain muuta tilalle. Tällaistahan tämä puutarhaihmisen elämä on. Menetyksiä tulee, eikä niille aina ole edes selkeää syytä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Nämä kuvassa näkyvät ryppyiset mykeröt saivat minut henkäisemään syvään kerran jos toisenkin. Onnellinen jälleennäkeminen, ei muuta voi sanoa. Siirsin sinikämmenet vuosi sitten rhodojen kupeesta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varteen. Ostin sinikämmenen kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja tapani mukaan tyrkkäsin sen silloin mielestäni hyvään paikkaan. Joka aika pian osoittautui ihan tyhmäksi, sillä rhodot levittäytyivät sinikämmenten ylle peittäen kukinnan tehokkaasti. 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 21.5.2021

 

Vuosi toisensa perään päätin, että kukinnan jälkeen siirrän kasvit parempaan paikkaan. Vuosi toisensa perään unohdin päätökseni. Viime keväänä vihdoin olin siinä asiassa ajan hermoilla ja lapioin sinikämmenen sen vielä kukkiessa Pikkupuutarhan puolelle. Reunustaessani Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla, sinne syntyi uusia istutuspaikkoja. Sinne siis sinikämmen muutti. Ja sitten tuli puutarhaelämäni kuivin ja kuumin kesä. Kastelin sinikämmentä ahkerasti, mutta varauduin sen menettämiseen. En menettänyt. Hurraa, hän elää!!!

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Kesällä 2019 Syyspenkkiin istuttamani Ludwig Späth aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Kenties se olisi kukkinut viime vuonnakin, mutta peura söi pienen puun latvat. Ei siis kukkia, mutta puu jatkoi uhmakkaasti kasvuaan. Tänä talvena suojasin rungon lisäksi tämän jalosyreenin latvat, joihin on nyt kehittynyt nuput. Lilakukkaisia pihasyreeneitä minulla on lukuisia ja nekin näyttävät kukkivan runsaana tänä keväänä. Ludwig Späthin lila on syvempää ja tummempaa. Hauskaa nähdä pienen puun kukkivan ensimmäistä kertaa omassa pihassa.

Magnolia stellata 'Susan'

Vuosi sitten istuttamani magnolia Susan ei taida vielä kukkia. Se teki yhden nupun pian istuttamisen jälkeen, mutta myöhästyin sen kuvaamisessa. En aio olla magnolian suhteen liian vaativainen. Toki toivon sen joskus kukkivan, mutta tässä vaiheessa olen todella tyytyväinen, että se on ylipäätään elossa. Magnolian kaltaisia herkkiä kasveja, jotka tuntuvat äkkiä myös kukkarossa, ei joka vuosi hankita.

Tete-narsissit

Puutarharyhmissä on ihmetelty narsissien hidasta nousua tai katoamista. Yhdyn ihmettelyyn, sillä kovin vähän omia narskuja on noussut. Ehkä osalle niistä talvi oli liian ankara. Ehkä jokunen nousee myöhemmin. Pääsiäiskaunistukseksi hankkimiani tetejä olen kaivanut sinne tänne puutarhaan. Parissa paikassa niistä ei toistaiseksi näy versoakaan. Sen sijaan alapihan Ruusupenkissä huomasin tetejä jo kukkimassa. Kärjistä päätellen lisää on tulossa. Hyvä niin, sillä tämänvuotiset etsivät vielä paikkaa. Tiedänpä, etten ainakaan entisten päälle niitä yritä istuttaa.

Hyasinthus Delf Blue

Viime syksynä istutin vain muutaman hyasintin. Taisin ajatella, että onhan noita jo ennestään. No, ne entiset ovat tainneet ottaa hatkat. Vatukkalaatikon ainokainen on surullistakin surullisempi näky. Peura naukkaisi hyasinttia niin pahasti, että mielessäni sanoin sille jo hyvästit. Tämän hyasintin sitkeydelle ja selviytymiselle on annettava aplodit. Syksyllä istutan sen seuraksi joukon uusia hyasintteja.

Tulipa Persian Pearl

Joka päivä mullasta nousee vanhoja ja joitakin uusia tuttavuuksia. Niiden kasvua ja kehitystä ei jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta. Arkistot pullistelevat kuvia, jotka asiaan vihkiytymättömän mielestä olisivat samoja vuodesta toiseen. Eivät ole. Sama kasvi on joka kevät aivan uudesti syntynyt ja ainutlaatuisen lumoava. Puutarhaharrastukseen käytetty aika ja työ palkitaan näillä näkymillä joka päivä.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 Palkitsevia puutarhapäiviä teille kaikille!

 

Nuppuja, kukkia ja kauneutta yllin kyllin

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul´s Secret'

Kyllä voikin luonto olla nyt kaunis. Lämmön vuoksi kaikki kasvaa ja kukkii suorastaan pikakelauksella, joten päivässä pitää tehdä monta kierrosta ehtiäkseen nuuhkia ja nauttia kyllikseen ennen kukkien kuihtumista. Varmasti moni kasvi ja koko puutarha hivenen kärsii sateettomuudesta, mutta toisaalta varsin moni tuntuu laittavan parastaan.

Sen sijaan, että murehtisin hidasta kasvua ja kenties puuttuvia kasvejakin, keskityn iloitsemaan monista ihanuuksista. Ruusuorapihlajan istutin 2015, eikä se ole kertaakaan kukkinut kunnolla. Kerran siinä oli runsaasti nuppuja ja kirvat pistelivät ne sujuvasti poskeensa. Viime marraskuinen märkä lumitaakka katkaisi ruusuorapihlajastani ison ja merkittävän oksan repäisten runkoon pahan haavan. Hoitotoimenpiteistä huolimatta ajattelin, että taisin menettää puuni. Ainakaan niin ei vielä ole käynyt, sillä nyt puu kukkii kauneimmillaan. Lukuisia nuppurykelmiä on jo auennut ja lisää aukeaa tulevinakin päivinä. Ihana pieni puu, aivan ihana.

Sinivaleunikko - Meconopsis

Siemenestä kasvatettu sinivaleunikko pukkaa tuhtia nuppua lehtiensä keskeltä. En ole varma, onko tämä tavallinen taivaansininen sinivaleunikko, vaiko kerran aiemmin kukkinut lilasävyinen. Ympärillä on muitakin sinivaleunikon lehtirykelmiä, mutta niissä ei tostaiseksi ole nuppuja näkyvillä. Onpa jännittävää nähdä, minkä värinen kukka tästä avautuu. Ja onpa palkitsevaa ihailla itse siemenestä kasvatettua kukkaa.

Idänunikko - Papaver orientale

Idänunikot ovat ryhdistäytyneet vauhdilla ja niiden nuppuja pullistelee siellä täällä. Tavallisesti idänunikko kukkii ennen monia muita, mutta nyt se taitaa jäädä kakkoseksi, kenties kolmoseksikin monen muun kasvin suhteen. Ei haittaa. Pääasia, että kukkii.

Minun idänunikkoni käyttäytyvät täysin villisti. Kuinkahan monta kertaa olen niitä istuttanut ja siirtänyt keskemmälle olopihan kukkapenkkiä. Edelleen vain muutama suostuu siinä kasvamaan ja kukkimaan. Kummallisesti ne askeltavat pionien ja aroniapensaiden väliin. Sinänsä saavat siellä kasvaa ja kukkia. Niitä olisi vain helpompi ihailla, kun olisivat etualalla. Ehkä ne ovat ujoja.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Särkynytsydän kukkii joka vuosi komeasti, mutta tänä vuonna aivan erityisen runsaana. Pensas on kasvanut kokoa ja päättänyt pukata näkyville kukkavanan toisensa perään, yhtäaikaisesti ja upeasti. Olen kuullut monien inhoavan särkynyttäsydäntä. Aivan rauhassa saavat sitä inhota. Minusta se on jännittävä kasvi. Miten luonto voikaan muotoilla rivin särkyneitä sydämiä ihmisten ihasteltavaksi.

Edelleenkään en ole saanut säädeltyä kasvarin kastelujärjestelmää sopivaan tahtiin, joten päivittäin tulee istuttua askartelemassa sen parissa. Samalla hivelen tomaatin lehtiä ja varsia ja tiirailen niiden tanakkuutta ja kukkia. Yllättäen löysin jo ensimmäiset raakileetkin. Kypsyvät tai eivät. Tässä vaiheessa minulle riittää sen ihmetteleminen, että ennen toukokuun päättymistä kennokasvarissani on ensimmäinen raakiletomaatti. Siinä on taivastelemista kerrakseen.

Varjolilja - Lilium martagon

Myös varjoliljat ovat lähellä kukkimista. Karvaisia nupputuppaita on runsaasti. Viime kesänä istutin valkoisia varjoliljoja, jotka jostain syystä olivat kadonneet puutarhastani. Jännityksellä odotan, onko yksikään niistä selvinnyt talvesta. Vai ovatko kaikki jälleen tummanpunaisia. Ei haittaa sekään, mutta toki olisi kiva nähdä niitä valkoisiakin vaihteeksi.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Tämä postaus on nyt silkkaa ihanuutta toinen toisensa jälkeen. Viime kesänä sain päähäni yhdistää eri kohteisiin istutetut pionit Olopihalle, jossa niitä on kätevin ihailla. Kaivoin siis Allaspenkkiin uuden ja ihan oman osion siirrettäville pioneille. Siirsin Kiemurapenkistä Ruusupionin, Pikkupuutarhan Kivipenkistä Kuolanpionin ja Coral Charmin. Lisäksi istutin kesän ruukussa viettäneen Turun messuilta ostetun Alexander Flemingin samaan ryhmään.

Sielu sykkyrällä pelkäsin talven vievän yhden tai useamman pionin. Nyt näyttää, että kaikki ovat selvinneet enemmän kuin hyvin. Parasta, että kukkiakin on jo tullut ja tulee lisää. Iloisin ja onnellisin taidan olla Kivipellon Sailalta saadun Kuolanpionin selviytymisestä. Se toki nousi Kivipenkissäkin tomerana ylös, mutta ei kukkinut. Nyt se asustaa uudessa paikassaan ensimmäistä kesää ja pukkaa kaunista kukkaa. 

Monta unohtumatonta puutarhaystävää on löytänyt kasvin muodossa paikkansa kukkapenkeistäni. Sailaa en toki unohda muutenkaan, mutta nyt hän on konkreettisesti seuranani istuessani pergolan reunalla pionia ihailemassa. Kiitos Saila-ystäväni!

Ruusupioni - Paeonia veitchii

Myös ruusupioni näyttää viihtyvän uudessa paikassaan paremmin, kuin aiemmin Kiemurapenkissä. Sekin kukkii nyt kahden kukan voimin. Kukinto on aika lailla saman näköinen kuin Kuolanpionissakin, mutta kasvu on matalampaa ja lehtikin vähemmän liuskoittunut.

Paeonia Sarah Bernhard

Vuosikausia puutarhassani asustavissa muissakin pioneissa on jo tuhdit nuput. Sarah näyttää siltä, että kohta se poksauttaa kukkansa auki. Yleensä olen laittanut tuet pioneille jo siinä vaiheessa, kun ne vasta kasvattavat varttaan. Nyt en ole ehtinyt. Tänään hain pionituet terassinkulmalle, jotta asia ei unohdu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kukat aukeavat, tulee yleensä kunnon rankkasade ja se jos mikä katkoo painavat kukkavarret. On siis oltava ajoissa valmiina.

Arovuokko - Anemone sylvestris

Kukkien ihanuudesta voisi puhua loputtomiin. Taidan kuitenkin tältä erää lopettaa tähän, jotta ette ihan kyllästy tähän ihanuus-sanalla kyllästettyyn vuodatukseen. Tapaturmat eivät todellakaan ole mitään suositeltavia elämänkouluja, mutta pakollisen pysähtymisen voi ottaa myös positiivisesti. Ainakin saan nyt ihan luvan kanssa keskittyä kauneuden ahmimiseen. Se on ehdottomasti hurmaavaa ja terapeuttista. Suosittelen ilman pään kolautamista ihan kaikille.
 

Pyhäpäivän nuppuja

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Kevään viimeistä päivää vietetään. Aurinko on paistanut vaihdellen, mutta tuuli on viilentänyt sen verran, että nipin napin on päästy +14 asteeseen. Juuri äsken huomasin taivaalle levittäytyneiden pilvien roiskasseen ihan kunnon sadekuuron. Sääli narulle kiikuttamiani pyykkejä.

Kevätkukkijoita on vielä runsaasti värittämässä puutarhaa. Tulppaaneistakin osa ihan nupulla. Pitäisiköhän syksyn tullen panostaa hiukan enemmän istutettavien sipuleiden merkitsemiseen. Eli siis tökkäisi kunkin istutetun sipulilajikkeen viereen nimikyltin, ettei näin keväällä tarvitsisi pohtia, kuka kukin on. Onhan minulla toki lista istuttamistani sipuleista ja niiden paikoista, mutta näköjään sekään ei täysin riitä. Jos on laikkuköynnöksen viereen istuttanut kahdenlaista tulppaania ja kumpikin on nupullaan liki samanlainen. Silloin ehkä siitä nimilapusta olisi hyötyä. Joskaan ei tämä nyt niin järin vakava asia ole.

Unikotkin ovat jo saaneet kasvatettua karvaiset palleronuppunsa. Siinä on taas niitä kasveja, jotka kasvavat tismalleen siellä, missä itse tykkäävät. Joitakin vuosia sitten siirsin unikoita omaksi ryppääkseen, mutta kas, parhaiten ne kasvavat edelleen pionien ja aroniapuskien välissä. Ihan hyvä paikka unikoille, mutta kuvaaminen ilman muiden kasvien tallomista ei oikein onnistu.

Kevätkaihonkukka on taasen kerran riistäytynyt pikkupuutarhan poluille. Osa versoista ilmeisesti vain haluaa pitää kiinni polun toisella puolella kasvavaa kaimaa kädestä, mutta osa on jo ulottanut lonkeronsa polun hiekkaan ja ryhtynyt siinä kasvamaan. Ihan lähipäivinä alkaa olla aika kitkeä polut puhtaaksi kevätkaihonkukista ja siinä ohessa purkitan joitakin muualle istutettaviksi.

Pionien kasvuvauhti on nyt hurjaa. Alkuviikosta laitoin niille tuet ja silloin kärjet hädin tuskin koskettivat tukiritilää. Tänään sitten huidellaan ja kirkkaasti kohti taivaita. Laitan yleensä nuo tuet asennusvaiheessa aika syvälle ja siten niitä voi käydä pionien kasvaessa kiskomassa ylemmäs. Tukevat aika hyvin kukkia sitten, kun ne vihdoin avautuvat täyteen loistoonsa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Rikkaruohohommaa alkaisi olla vähintäänkin yhden koko päivän puhteeksi, mutta muu elämä on nyt haitannut todella pahasti pihalle pääsyä. Tänään oli ihan pakko sulattaa kaappi- ja arkkupakastimet, jotta saisin inventoitua niiden sisällöin ennen uuden sadon valmistumista. Eilen nimittäin korjasin jo aikamoisen keon raparperia ja lisää valmistuu kaiken aikaa.

Eilen sekoitin 100 kg betonia ja laitoin muutamia raparperilaatteja tekeytymään. Löysin kellarista muovisia jäätelörasioita, jotka sopivat erinomaisesti reunakivien muoteiksi. Nyt on sitten kasvihuoneen vierustan laatta-ainekset valmistumassa. 

Kaikenlaista kannattaa näköjään säästää, jos vain on tilaa kaman varastoimiseen. Multasäkeistäkin laitan osan talteen, jotta voin käydä niihin hakemassa tutun tallilta hevonkakkaa. Nyt leikkasin osan säästetyistä säkeistä avoimiksi, jotta sain betonivalut suojattua niin auringolta kuin sateeltakin.

Kuusikin on muuten aika söpön näköinen pukatessaan uutta versoa oksien päihin. Kyllä maailmaan vaan mahtuu monenlaista vihreää. Sen huomaa, kun pysähtyy katselemaan ympärilleen tuolla pihamaalla.

Huomenna alkaa sitten virallisesti kesä ja monella jo kesälomakin. Niin etelässä kuin idässäkin on säätiedotusten mukaan aikamoisia helteitä, vaan ei täällä meillä. Helteistä en niin tiedä, mutta kyllä kesällä lämmintä saa olla. Sitä päin siis!

....juuri nyt ulkona sataa - vaihteeksi.

 

Sadepäivän puutarhalöpinöitä

Tänään vietetään lepopäivää, sillä ulkona sataa vettä ihan kunnolla. Luonnolle sade tekee hyvää ja miksei meille ihmisillekin. Ainakin sillä tavoin, että nyt voi pysyä sisällä hyvillä mielin. Jollei sataisi, löytäisin itseni takuuvarmasti taas jostain pihapuuhasta.

Mahoniassa on jo pienet nupunalut

Kulunut viikko on puutarhatöiden kannalta ollut antoisa. Olen saanut paljon aikaan ja olenpa vihdoin saanut ratkaistua pari sellaistakin hommaa, joiden kanssa olen pähkäillyt pidempään. Niistä myöhemmin enemmän, sillä nyt ei ole kuvan kuvaa yhdestäkään viikon työmaasta. Piti nimittäin tänään käydä kuvaamassa, vaan kukapa tuonne sateeseen viitsii mennä. 

Särkynytsydän punastelee pikkutalvion lomassa

Torstaina menin naapurikunnan Lidliin, ihan tarkoituksella. Siellä oli nimittäin kaikenlaista mukavaa tarjolla meille puutarhureille. Kyllä nauratti könytä lattian rajassa yhdessä muiden innokkaiden kanssa kukkapaketteja kahmimassa. Eräskin rouva sanoi tulleensa ostamaan laastaria, mutta täällä hän vaan pähkäilee, ostaako vielä tuon ja tuon. Itsellä oli pikkuisen kiire, joten tein nopeita päätöksiä. Kävellessäni ulos näin laastarirouvan edelleen lastaavan koriinsa kukkapaketteja ja sipulipusseja.

Minä ostin kuvassa näkyvät paketit ja vielä pari muuta tuliaiseksi ystävälleni, jonka luo olin menossa. Eilen noita alkuja purkittaessani harmittelin, että olisi sittenkin pitänyt ottaa vielä monia muitakin tarjolla olleita lajeja. Nyt niitä tuskin enää Lidlissä on, sillä esimerkiksi facebookin puutarharyhmässä yksi ja toinen kertoi varta vasten lähteneensä samaisia ostoksia tekemään

Olin varautunut siihen, ettei kaikissa paketeissa välttämättä ole kovin hyväkuntoisia juurakoita, mutta se oli väärin arveltu. Purkitin kaikki kukat eilen ja laitoin purkit kasvihuoneeseen taimettumaan. Jokaisessa oli jo pientä verson alkua ja melko vahvat juuret. Seuraavaksi täytyykin pohtia, mihin nuokin istutan.

Keisarinpikarililja

Eilen oli aivan hurmaava kevätpäivä. Avasimme vihdoin grillikauden ja söimme myös ulkona. Hyvin tarkeni istua patiolla niin kauan, kun aurinko paistoi. Pilvien myötä oli pakko vetää pitkähihaista päälle. Illalla taivas vetäytyikin sitten kokonaan pilveen.

Poimulehti ponnistaa kohti kesää

Ulkona olemisesta nauttii nyt aivan valtavasti. Eilen kukkia purkittaessani ajattelin, että ihan tässä on kuin jossain trooppisessa metsässä. En tarkoita säätä, vaan sitä mahtavaa lintujen laulua, joka minua ympäröi. Ääniä oli niin paljon erilaisia, enkä niistä puoliakaan edes tunnistanut. Aamuisin sirkutus on todella mahtavaa, eikä sitä kannata jättää kokematta. 

Toissapäivänä näin, kuinka punarintapariskunta paritteli naapurin aidalla. Keittiön ruokapöydän ääressä istuessa katse kääntyy väkisinkin marjakuusen alle, jossa mustarastaat, peipposet ja monet muut linnut käyvät ruokailemassa. Eilen siinä oli myös vihertävä lintu, joka saattaisi olla viherpeippo. Ja oravatkin siinä välillä vipeltävät. Eräskin, jolla oli talviväriä ikäänkuin se olisi pukenut harmaat housut ylleen.

Vaaleanpunainen kevätkirjotähti

Tulevalla viikolla taidan lähteä vihdoin taimiostoksille. Kaikkeen suunniteltuun ei taida yhdellä kertaa olla varaa, mutta nyt on niin hirveä palo ryhtyä suunnitelmista tekoihin. Purppuraomenapuu, koristekirsikka, ruusuorapihlaja, pari ruusupensasta. Paikatkin on jo katsottuna ja osin perustettuinakin. Mielessä kävi jopa listata nuo kasvit ja siitä sitten Ukkokulta saa ruksata sen, jonka lupaa hankkia äitienpäivälahjaksi. Hänen ei tarvitse edes lähteä sitä taimikaupasta hakemaan, vaan ihan mielelläni menen itse.

Raparperit oikovat ryppyjään

Voisikohan joulunkin siirtää huhti-toukokuulle? Tai mitäpä, jos ensi jouluna toivoisi lahjakortteja taimikauppoihin? (Meillä tosin on jo pitkään puhuttu joululahjoista luopumisesta, kun se aikuisten ihmisten kesken tuntuu hiukan turhalta.) Synttäri sentään osuu kesälle, joten silloin on lupa toivoa kasveja puutarhaan.

Sormustinkukka kilpailee lemmikin kanssa

Kevätbudjettia sotkee melkoisesti autosta hajonnut pakoputki. Tosin onni onnettomuudessa ovat ihanat naapurit, sillä maksoin vain varaosat. Naapurin Pena hoiti työn ja sanoi kulujen menevän naapuriavun piikkiin. Vaimonsa heitti ihan vitsinä, että "voithan sinä leipoa Penalle vaikka kakun!" Ja minähän leivoin kiitollisena siitä, että naapurissa on niin ihania ihmisiä. Leivoin hänelle piimäkakun lisäksi myös raparperipiirakan ja vein ne eilen uunilämpiminä iltapäiväkahvin kanssa nautittavaksi. 

Kissaihmiset varmasti tietävät ja tuntevat kissojen kummallisen tavan vaihdella nukkumapaikkojaan. Juusolla talvi meni rattoisasti joko takkahuoneen nojatuolissa tai olohuoneen pöydän alla olevassa korissa. Koriin se ilmestyi aina iltaisin, kun katselimme telkkua. Nyt ei nojatuoli kelpaa laisinkaan, eikä korikaan. Jos vain minä ilmestyn olohuoneeseen, kissa tulee oitis sohvalle kylkeen kyhnyttämään. Sopii minulle, kunhan muistan suojata sohvan fleecepeitolla. Inhoan nimittäin niiden kissankarvojen imuroimista sohvasta.

Nyt on meneillään "yöt mamman vieressä" -kausi. Juuso tietää, minne suunnistaa, kun mamma on illalla hammaspesulla. Siellä se odottaa makkarin ovella ja loikkaa oitis viereeni. Joinain öinä Juuso käy omilla retkillään, kenties ruokakupilla ja katselemassa ikkunasta ulos (päätellen nenätäplistä ikkunalasissa). Mutta aamulla ollaan taas mamman viekussa. Tänään se tajusi ulkona satavan ja nukkuu yhäkin sängylläni. Ei siis pedata sänkyä tänään. Kukas sitä nyt kissansa pois yhden sängynpetauksen vuoksi ajaisi.

Esikko aluillaan

Säätutkan mukaan sateen pitäisi loppua iltaan mennessä. Tosin koko viikko näyttää varsin epävakaiselta, mutta lämpimämpään ollaan selvästi menossa. Pensaissa ja puissa on selvää viherrystä, joissain jo hiirenkorvat. Ja eilisen jälkeen kukkapenkeissä on enemmän vihreää, kuin näissä minun kuvissani, jotka on otettu keskiviikkona. Lämpö ja vesisade saa ihmeitä aikaan.

Viettäkäähän kaikki leppoisa sunnuntaipäivä!
 
PS. 
Pähkäillessäni Ukkokullalle yhtenä päivänä sitä, etten ole ehtinyt ja jaksanut ryhtyä ikkunoita pesemään, hän kertoi kuulleensa radiosta, ettei siihen hommaan kannata vielä ryhtyäkään. Puiden ollessa lehdettömiä, linnut lentävät helposti päin kirkkaita ikkunoita. Jos ne ovat vähän harmaat ja pölyiset, vaara on pienempi.