Ehdinpäs

Vaahtera

Aamulla aurinko paistoi niin heleästi, ettei ollut laisinkaan vaikeuksia lähteä toteuttamaan päivän urakkaa eli nurmikonleikkuuta ja yläpihan rikkaruohokatsausta. Lämminkin oli. Kummasti nurmikko viikossa kasvaa leikkuukypsäksi. Tykkään pitää sen matalana ja siistinä, ihan kotiloidenkin vuoksi. Eivät kuulemma niin helposti matele uusille alueille, jos suojapaikat ovat vähän vähemmässä.

 

Keräsin kottikärryihin haravan, rikkaruohovekottimen (mikä sen varrellisen virallinen nimi sitten onkaan), parit oksasakset, pienen purkin kotiloita varten, sopivan purkin taimipistokkaita varten ja ämpärin, johon on hyvä kerätä rikkaruohoja, ettei jokaista tarvitse erikseen kiikuttaa kauemmaksi jääviin kottikärryihin. Yleensä aloitan tuosta talon puistopäädystä ja etenen sitten Pikkupuutarhan kautta talon tien puoleiselle sivulle, sieltä talon toisen päädyn kautta olopihalle ja sitten ympyrä jo sulkeutuukin.

Pikkupuutarhan Norjanangervot

Pidän kovasti vaahteroista, mutta en välttämättä niiden kaikkialle kasvavista pikkutaimista. Kuinkahan monta vaahteravauvaa kitkinkään tänään pois kukkapenkeistä ja pensaiden alustoilta. Niillä on ihmeellinen taito naamioitua muun kasvuston lomaan, kunnes yhtäkkiä ryöpsähtävät kasvuun ja kiinnittyvät niin tiukasti maahan, että oikein saa otsa hiessä pieniäkin taimia irti kiskoa. Olen jo oppinut, ettei pidä kiskoa niistä tuoreen vehreistä lehdistä, vaan pujottaa sormet lähelle multarajaa, jolloin saa hyvän otteen puutumisen aloittaneesta varresta. Muussa tapauksessa irti lähtee vain ne lehdet ja pieni puu on onnellisen valmis jatkamaan kasvuaan.

Rhodo Nova Zembla pullistelee

Pikkupuutarhaan päästessäni taivas oli mennyt pilveen ja välillä niskaan putoili sadepisaroita. Vaikka tänäänkin tuuli navakasti, sää oli kuitenkin aika leppoisan lämmin. Olen kyllä varsin lämminverinen ja aherruksessa tulee yleensä aina hiki. Niinpä tarkenin hyvin ihan t-paitasillani. Koska sade loppui aina hetken pisaroinnin jälkeen, totesin olevan parempi jatkaa hommaa niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Mieluummin talon ympäri ja siten siis aiottu projekti valmiiksi.

Alppikärhökin aloittelee kukintaansa

Autotallin nurkalle päästyäni naapuri tuli juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Siinä olikin sopiva taukopaikka nojata haravaan ja oikoa jäykkää selkää. Jäljellä oli oikeastaan loppusuora, sillä talon toisessa päädyssä on tatarien hävitysprojekti menossa, eikä siihen kannata tavallista rikkaruohohetkeä käyttää. Kaksi isoksi kasvanutta tataria tosin kiukuisssani kiskasin ja laitoin sekajätteen joukkoon. En suurin surminkaan halua sitä lehtikompostiin itämään ja aloittamaan uusia aluevaltauksia.

Lopulta homma oli valmis ja kellokin lähenteli jo iltapäivää. Käsittämätöntä, miten tuolla puutarhassa aika lentää kuin siivillä ja ajantaju katoaa tyystin. Puolenpäivän aikaan kuulin kolmen kilometrin päässä sijaitsevan koulun katolla hälytyssireenin soivan. Sitä koesoitetaan joka kuukauden ensimmäinen päivä tasan kello 12. Hyvällä ilmalla jopa kuulee puheen, jossa ilmoitetaan kyseessä olevan koesoitto. Också samma på svenska. 

Saapuessani kottikärryjen kanssa olopihalle, katseli Juuso minua varsin närkästyneenä ja naukuen ilmoitti, että mamman olisi syytä lähteä pikaisesti ruokkimaan nälkään nääntyvää kissaansa. Niin tehtiin heti, kun olin saanut työvälineet omille paikoilleen. Sisälle, kissalle ruokaa, mamma pesulle ja itsellekin oli syytä ryhtyä ruokaa valmistamaan.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia kukkii puistopäädyssä

Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain käytyä läpi yläpihan rikkaruohoja nyhtäen ja hiekkakäytävät haravoiden. Edes hetken aikaa on siistiä. Siinä voikukkia ja vaahteravauvoja nyppiessä tulee samalla käytyä läpi kasvien kuntoa ja mitä mistäkin taas ylös nousee. Ja mikä on kenties talven aikana kadonnut.

Ja sitten hiukan asiaa lämmittimestä, jonka hankin kasvariin...

Maaliskuussa netin kautta tilaamani öljylämmitin on päässyt kasvihuoneessa tositoimiin. Siirsin tomaatit runsas viikko sitten kasvariin jatkamaan elämäänsä. Ensimmäisenä yönä unohdin laittaa lämmityksen ja se näkyy tomaattien lehdissä. Yöt ovat olleet aika viileitä, alimmillaan +2 astetta. Iltaisin käyn sytyttämässä öljypolttimot siinä kymmenen-puoli yhdentoista aikaan ja sammutan aamulla. Yllättävän hyvin tuo vekotin lämmittää. Kasvarissa on kylminäkin öinä ollut +10 astetta, vaikka ulkona lämpötila on laskenut sinne +2:een. Laite käyttää lamppuöljyä ja tuohon säiliöön menee runsas neljä litraa. Viikon aikana lämmitin on ollut päällä jokaisena yönä ja siinä ajassa kului kaksi litraa.

Laite kehoitetaan kiinnittämään mukana tulevilla raudoilla, mutta meillä se seisoo tiililattialla ihan tanakasti. Sen verran katson, ettei harsot tai mitään muutakaan paloarkaa ole ihan vieressä. Nuo "savupiiput" nimittäin tulevat todella kuumiksi. Vehje on helppokäyttöinen ja sopiva meidän sähköttömään kasvariimme. Tietenkin se vaatii sytyttämisen ja sammuttamisen, eikä siinä ole termostaattia. Lamppuöljyä on hyvin saatavilla, joskin seuraavalla kerralla ostan isomman kanisterin ja jätän ne litran pullot kauppaan. 

Viime keväänä metsästin öljylämmittimiä ja jos jostain löysinkin, se oli juuri loppuunmyyty. Nyt olin lämmitinhankinnassa liikkeellä jo maaliskuussa, ja eilen lisäsydämiä tilatessani noita laitteita oli edelleen netissä saatavissa. 

Löysin lämmittimen jonkun mainoksen perusteella ja tilasin sen netin kautta Kivikangas Oy:ltä. Ei se minusta ihan halpa ollut, mutta ainakin toistaiseksi pidän ostosta ihan hyvänä. Jos olette tällaista tilaamassa, kannattaa samaan pakettiin tilata myös varasydämiä. Itse en huomannut ja näin jälkikäteen tilattuna postikulut tuntuvat aika korkeilta. Varasydämet nimittäin maksavat 7,90 € ja postikulut samainen 7,90 € päälle. 

Rhodo Cunninghams White kukki ja lopettikin jo

Seuraavat päivät ovatkin taas täynnä muita kiireitä ja omaishoitohommia. Pihalle ei juurikaan taida keritä, mutta eiköhän nuo puskat muutaman päivän pärjää ilman meikäläisen käden kosketusta. Josko sentään ehtisi jokusen kuvan käydä räpsimässä jossain välissä.

Kesä on alkanut ja ulkona ripsii vaihteeksi vettä. Ei tuolla puutarhassa niin kovin märkää ole, joten ehkä tämäkin sade tulee ihan tarpeeseen.

Nautiskellaan kesästä, ihan jokaisesta päivästä. Sateisistakin!.

PS.
А л е к с а н д г   ja Irene, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin (venäjäksi ei kieli taivu).
 

Puutarhaelämä on sitten mukavaa

Pikkupuutarhassa kukkivat kevätkaihonkukat ja scillat

Aika mainioita pihapuuhailuilmoja on viime aikoina ollut. Eilen varsinkin saimme maistiaisia oikeasta kesästä, sillä auringossa työskennellessä oli pakko heivata pitkähihainen pois ja siirtyä kesäisesti pelkkään T-paitalookiin. Onpa kyllä välillä vettäkin satanut ja aivan tajuttomia määriä. Siitäkös kotilot ovat innostuneet ja aamuisin Juusoa ulos viedessä on samalla tullut noukittua useamman kotilon kerrallaan etikkaliemeen.

Paikoin vastaan on tullut oikein lihavia ja kookkaita kotiloita sarvet tanassa. Törmäsin facebookin puutarharyhmässä keskusteluketjuun, jonka aloitti kotiloiden onnetonta kohtaloa surkutteleva ihminen. Hänestä kotiloiden tappaminen etikkaliemessä sihauttelemalla on julmaa ja tarpeetonta. Hänen puutarhassaan ei tosin ollut kotilo-ongelmaa, joten ehkä mieli muuttuu, kun aamusella nurmikolla tepastellessa jalkojen alla raksuu mukavasti. No, ihan niin paljon meilläkään ei vielä kotiloita ole, mutta selvästi joka kesä edellistä enemmän. Kaikista keruu-urakoista huolimatta. En ole erityisen kärkäs tappamaan yhtä ainutta elukkaa, mutta kotiloiden suhteen alan olla aika tunteeton.

Vihdoin hyasinttinikin alkavat avautua. Viidesstä istutetusta sipulista yksi näyttää olevan pinkki, muut valkoisia. Olen aina pitänyt hyasinteista ja minusta niiden tuoksu kuuluu jouluun. Pääsiäisenä minulla oli messuilta ostettuja keltaisia hyasintteja, jotka tuoksuivat niin voimakkaasti, että päänsärkyä välttääkseni ne oli pakko siirtää etäämmälle. Ulos tuoksuja mahtuu ja iloiten toivotan nämäkin yksilöt tervetulleiksi puutarhaani.

Keltamo

Eilen tein ensimmäisen ISON rikkaruohokierroksen eli kuljin pitkin pihaa pitkävartinen rikkaruohovempain ja ämpäri käsissäni. Joitakin voikukkia, sitäkin useampia rönsyleinikkejä ja muutamia keltamoja lähti kukkapenkeistä kohti kompostia. Keltamo ilmestyi pihaamme muutama kesä sitten ja nyt se näyttää lähteneen leviämään, vaikka en anna sen kukkia - sen ensimmäisen kesän jälkeen. Silloin en nimittäin tuntenut kasvia ja ihastelin sen kauniinkeltaista kukintoa ja rehevänvihreitä lehtiä. Kun se sitten yltyi leviämään, kuin Elanto ennenvanhaan, annoin sille lähtöpassit. 

Lemmikki - Myosotis sylvatica - ilta-auringossa

Lemmikki on niinikään ilmestynyt pihaamme omia aikojaan. Näin alkukeväästä sen kasvusto on runsasta, mutta koska pidän kovasti lemmikin sinisistä kukista, annan sen rehottaa. Kukkimisvaiheen jälkeen lemmikki alkaa näyttää resuiselta ja silloin se lähtee helposti nyppäämällä - tullakseen jälleen seuraavana kesänä ilokseni.

Joskus sinne tänne leviävät kukat saattavat harmittaa ja niitä tulee kitkettyä pois. Kevätkaihonkukka kuuluu niihin kasveihin, joista tykkään vaikka väärässäkin paikassa. Tässä se on valloittanut pikkupuutarhan käytävän reunaa ja siinä saa kasvaakin, kunhan pysyy kuosissaan. Näin keväällä ja vielä alkukesästäkin sen kasvu on ihan maltillista, mutta loppukesästä voin jo tuostakin paikasta kiskaista kokonaisen kourallisen ja siirtää vaikka muualla kasvamaan. Kevätkaihonkukka on kyllä aivan erinomainen maanpeiteperenna, kaunis ja kestävä.

Punaherukkapensaat ovat jo nupullaan. Ilmeisesti ne eivät ole kovin hallanarkoja, sillä viime keväänä ajoitus oli samanlainen ja yöt aika kylmiä vielä ennen juhannustakin. Silti sato oli melkonen. Kaipa se riippuu tuon kukinnan vaiheesta, miten halla niihin puree?

Useamman vuoden ahkera kanttaaminen on tehnyt tehtävänsä. Enää nurmikko ei kykene saamaan yliotetta, vaikka puutarhuri välillä heittäytyisi laiskaksikin. Pari kertaa kesässä käyn hedelmäpuut ja kukkapenkit läpi. Hedelmäpuille ja marjapensaille olen säännöllisesti laittanut kasteltua sanomalehteä ja oksahaketta, joten rikkaruohoista ei enää vuosiin ole ollut juurikaan ongelmaa. Ja kuten huomaatte, myös pienet sipulikasvit löytävät paikkansa omenapuiden alustoilta. Yhden omenapuun alla kasvaa sipulikukkien lisäksi pikkutalviota. Istutin sitä kerran kokeeksi, mutta ehkä puiden alustat saavat mieluummin olla paljaita, koska haluan löytää pudonneet omenat helposti. Mitä syvemmälle kasvien joukkoon omenat putoavat, sen isompi kisa hedelmän syömisestä käydään matojen ja muiden ötököiden kanssa.

Enää ei mene montaa päivää siihen, kun tämä täti käynnistää nurmikonleikkurin kevään ensimmäisen kerran. Sammalen ja nurmikolle levinneiden sipulikukkien välistä alkaa jo nousta nurmikin. Paikoin ihan tanakasti. 

Kotkansiipiä täytyy käydä katsomassa ihan joka päivä, sillä niiden ulkomuoto muuttuu nopeasti. Pienestä ruskeasta kerästä on sukeutunut norjia vihreitä varsia, jotka kerivät itseään auki ilta-auringossa.

Taimia on ulkoilutettu muutamina päivinä ja pian lähestyy niiden siirto kasvariin. Viime vuonna vein tomaatit kasvariin toukokuun puolivälin tienoilla, vaikka yöt olivatkin useaan otteeseen melko kylmiä. Alkuun poltin kasvarissa lämpökynttilöitä ja sitten rahtasimme sinne auton sisätilalämmittimen. Tänä vuonna tilasin netistä lamppuöljyllä toimivan kasvihuonelämmittimen. Enpä tiedä sen tehokkuudesta, mutta ainakaan ei tarvitse viritellä sähköjohtoja jatkopiuhoineen läpi pihan.

Puutarha näyttää olevan kasvien lisäksi erinomainen kohde kaikenlaisille härpättimille. Kerrankin on etua siitä, että talossa on iso kellari. Mihinkä muualle moisten vempainten kanssa talvella joutuisi. Yritän kyllä olla hyvin maltillinen hankintojen suhteen. Paljon mainostetaan, mutta ihan kaikkea ei ole syytä mennä ostamaan. Puutarhan ja pihan sisustaminen on jo muutaman vuoden ajan suorastaan vyörynyt mediasta koteihimme. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, onko kaikelle tilaa pihassamme ja löytyyko niille säilytystilaa talveksi? Onko ehkä etupäässä lämpimiin ja aurinkoisiin olosuhteisiin tarkoitetut tuotteet kertakäyttöisiä meidän vaihtelevissa säissämme? 

Pikkutalvio -Vinca minor

Siitä olen iloinen, että puutarhan laittaminen on lisääntynyt ja suosio näyttää vain kasvavan. Mikä sen mukavampaa, kuin touhuta kasvien kanssa ja nähdä monenlaiset ihmeet uudelleen ja uudelleen. Kun tietää, miten puutarhassa silmä ja sielu lepäävät, voi vain toivoa, että mahdollisimman moni saisi saman kokea.

Mukavaa keväistä viikonloppua kaikille ja oikein hyvää Äitienpäivää!

Samalla toivotan Intopiin, TaRan, Villa Verandan, Vaahteran lehden Leenan ja Johannan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin.