Jokohan kevätkeikunta tasaantuisi?

Tulipa Persian Pearl

 

Kevät on keikkunut sinne tänne. Soutanut ja huovannut kyllästymiseen saakka. Puutarhaihmisen mielestä sää voisi jo vihdoin ryhtyä etenemään lämpimämpään suuntaan. Olen aivan vakuuttunut, että kaikki puutarhani kasvit ovat tismalleen samaa mieltä. Talviturkit pois ja varpaat paljaiksi.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sen verran hyvältä ennusteet nyt näyttävät, että toukokuun toisella viikolla pääsee jo normihommiin pihamaan kanssa. Sunnuntaiaamuna tyhjensin terassin ja pergolan. Kovin paljon en ole paikkoja vielä kesäasuun laittanutkaan, kun olen odottanut säiden lämpenemistä. 

Pesin puupinnat ja annoin täydeltä taivaalta paistavan auringon ne kuivattaa. Sen jälkeen öljysin. Iltapäivällä öljytyt pinnat olivat kuivuneet niin hyvin, että saatoin kantaa tavarat paikoilleen. Ehkä kohta voi alkaa kantaa kellarista joitain purkkeja talon seinustalle. Ainakin ruukussa jo viikon verran asuneet lukinliljat voivat hyvin jatkaa elämäänsä ulkosalla.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Puutarhassa en ole kovin paljon ehtinyt mitään tehdä. Yhtenä päivänä aloitin kanttausurien ylläpidon ja samalla kitkin istutusalueilta rikkaruohoja. Niitä ei vielä kovin paljon ollut. Jokunen voikukka oli jo voimissaan. Ja tietenkin nurmikko on innokas valtaamaan uusia alueita. Itse asiassa nurmikkokin alkaa kaivata kevään ensimmäistä leikkauskertaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Moni perenna on jo hereillä ja yhtä moni heräämättä. Viime kesänä siirrettyjen ja istutettujen kasvien tarkat asuinsijat eivät olet vielä iskostuneet takaraivoon, joten istutuskartta pitäisi olla kierroksilla mukana. Välillä tuntuu hölmöltä seisoa kukkapenkin äärellä miettimässä, että "jotain tuonne viime kesänä laitoin, vaan mitä ja mihin?" Tapaan laittaa jonkinlaisen nimikyltin tuoreille istutuksille, mutta viime kesänä olen selvästi ollut siinä asiassa hyvin hyvin hyvin laiska. Nyt se kostautuu. Onneksi listaihminen on kirjannut istutuksensa uskollisesti taulukoihinsa.

Anemone blanda - Balkaninvuokko

Balkaninvuokot ovat muuten varsin taitavia piiloutujia. Pilvisellä säällä ne menevät suppuun ja silloin niiden ohi voi kulkea huomaamatta kukan kukkaa. Vaan odotas, kun aurinko tulee esiin, avautuvat nämä vuokotkin paistattelemaan päivää. Olen istuttanut monen monta mix-pussukallista balkaninvuokkoja. Väreistä valkoista nousee pari-kolme, punaista yksi tai ei sitäkään. Loput ovat sitten sinisiä. Ne ovat myös muita värejä selvästi kestävämpiä.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki on tosi sitkeä kaveri. Viime kesänä se levisi mukavasti. Nyt lumien sulamisen jälkeen kasvusto näytti surullisen ankealta, vaan sieltä ne taas versovat voimalla ja kukkivat suurella innolla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on pirteä poikkeus muuten varsin sinivoittoisessa kevätkukkijoiden kavalkadissa. Hyytävät yöt tai torstain lumikerros ei niiden nuppuja kiusannut. Yksi toisensa jälkeen on alkanut avautua. Olen parina keväänä siirtänyt pieniä mukulaleinikin tuppaita uusiin paikkoihin. 

Hyvin ovat kotiutuneet ja alkaneet jo kukkia. Nettikeskusteluissa mukulaleinikki on monen inhokki. Valtaa kuulemma liikaa alaa, eikä siitä pääse millään eroon. Minulla mukulaleinikki on ollut vuosikausia aika pienellä alalla. Kesäksi se katoaa lähes kokonaan isompiensa alle. En ole kokenut sitä haitalliseksi. Toivottavasti en koe tulevaisuudessakaan.

Gagea - Pikkukäenrieska

Pikkukäenrieska on suloinen pieni kukkakeiju keltaisessa kellohameessaan. Meillä sitä on ollut hyvin vähän ja muutamaan vuoteen en ole huomannut ainuttakaan. Mainitsin asiasta Saaripalstan Sailalle, joka antoi minulle pienen tuppaan. Hän asettui oitis olopihan Syreenipenkkiin asumaan ja kukkimaan. Siis pikkukäenriesta - ei Saila. Yllättäen löysin tänä keväänä pikkukäenrieskaa myös pikkupuutarhasta. Olisiko Sailan antama kutsunut kaverinsakin tänne?

Muscari

Siniset helmililjat ovat vihdoin ponnistaneet kukkansa ylös lehtiruusukkeen keskeltä. Pitkään ne siellä lymysivätkin odottaen sopivaa nousuhetkeä. Ruukuissa sisälle ostetut ja myöhemmin maahan siirretyt valkoiset 'White Magic' -helmililjat vasta kurkkivat aivan maan tasalla. Jospa lämpenevä sää saa nekin kurkottamaan ylemmäs.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjoillani on taatusti selkäsärkyä jatkuvista jumppatuokioista, joita kylmät yöt ovat niille aiheuttaneet. Joka aamu nämä töyhtötukat - vai mitä lie heavyrockareita - ovat varsi notkolla päät kohti maata. Päivän mittaan suoristuvat ryhdikkäiksi. Sunnuntai-illan säätiedotus lupasi puolen viikon tienoille jopa +19 asteen lämpötiloja, joten nuppujen avautuminen lähestyy.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Koristekirsikan nuput ovat olleet poksahtamaisillaan jo useamman päivän. Onneksi ovat malttaneet pysyä supussa, ettei pakkanen ole niitä liikaa puraissut. Toivottavasti nuput eivät ole vaurioituneet. Myös omenapuiden valmistautuminen kukkimiseen on jo alkanut. Nyt vain kaikki sormet ja varpaat pystyyn toivomaan, että tänä vuonna kukinnan aikaan lämpöä riittäisi pörriäisten liikkeelle saamiseksi.

Kimalainen ahkeroimassa Beth Evansissa 1.5.

Lauantai kului Ukkokullan äidin asunnon tyhjentämisessä. Iloksemme suvun nuorempi polvi tarttui aktiivisesti toimeen ja valmista alkoi tulla. Jälleen kerran kävi selväksi, kuinka ihmisillä on kodeissaan kaikki tarvittava, eikä menneiden sukupolvien esineille ole käyttöä. Jokainen ottaa itselleen vain mieluisan esineen tai pari muistoksi edesmenneestä ihmisestä tai häneen liittyvistä tapahtumista. Kaikelle muulle on keksittävä uusi sijoituspaikka. Suuri osa lähti sentään kierrätykseen, mutta paljon meni myös roskiin. 

Tämä herättää ajatuksia ja ehkä myös vaikuttaa omien tavaroiden säilömiseen. Mikä on itselle tärkeää ja rakasta, on toisille merkityksetöntä. Mitään emme saa mukaamme täältä viimeisen kerran lähtiessämme. Ehkä tavaroiden keräämisen sijasta on parempi panostaa ihmissuhteisiin ja elämästä nauttimiseen.

Aurinkoisia hetkiä viikkoonne!

Sateen jälkeen

Tulipa Carnaval de Nice

 

Kiirettä on pitänyt, kuten varmasti teillä muillakin. Sateet ovat lisänneet oman mausteensa pihatöihin. Meillä päin vettä on tullut kaatamalla ja välillä vaakatasossa. Ei siis mitään asiaa puutarhatöiden pariin, jollei halua kastua litimäräksi. Niinpä ahkerointi on pitänyt lomittaa sateiden väleihin, joita onneksi on ollut. Kodin siivoukset ja monet muut arkihommat olen suosiolla siirtänyt joko sadepäiviin tai peräti vielä myöhemmäksi. Kahden aikuisen taloudessa tällaiset järjestelyt ovat mahdollisia.

Tulipa Darwin Pink Impression

Tulppaanikevät ei ole puutarhassani ollut paras mahdollinen. Tosin en kovin paljon tulppuja syksyllä istuttanutkaan. Lähinnä Darwineita, joiden toivon menestyvän vuosia eteenpäin. Sipuleihin saa uppoamaan euron poikineen. Niin ihania kuin erikoiset tulppaanit ovatkin, harmittaa nähdä niiden hiipuvan. Pink Impressionit nousevat varsin uskollisesti ja kauniitahan nekin ovat.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Moni tulppaani jäi tänä vuonna nousematta kokonaan. Moni kasvatti vain lehdet, ei nuppua. Ja joitakin peura kävi järsimässä siten, että nuppu meni sen siliän tien tai aukesi vammautuneena.

Joitakin tulppaaneja on vielä nupulla. Monista vuosien mittaan istutetuista tulpuista nousi yksi tai kaksi. Ehkä niiden nimet pitäisi laittaa syksyä varten talteen. Ovathan ne sitkeydellään osoittaneet, että niitä kannattaa jatkossakin suosia.

Ihastuttava näkymä tummalehtisiin jaloangervoihin ja punaisena kukkiviin esikoihin.

Viikolla järjestyi pitkään suunnitelmissa leijunut käynti Lappalainen etelässä -blogin Nilan kesämökkitontilla. Hänellä on aivan valtavasti kasveja. Hän oli kaivanut jakotaimia ilmoittaen, että ellei minulle kelpaa menevät kompostiin. Tottahan minulle kelpasi. Sekä talven jäljiltä aukkopaikkoja täyttämään että ylipäätään muutenkin. Auton takapaksi pullisteli taimista suunnatessani kotiin.

Sain Nilalta erilaisia esikoita, valkotäpläimikkää, tarhakylmänkukkaa, valkoista pikkusydäntä, maksaruohoa, karpaattienkelloa, muutaman pionin juurakon, sulkaneilikkaa, patjarikkoa (luultavasti), iristä ja muhkean pehkon ruostekukkaa sekä valkoisen pelaguun. Muistinkohan nyt kaikki?

Osan laitoin potteihin odottamaan sijoituspaikkoja. Suurimman osan istutin penkkeihin. Illalla koko kroppa oli jäykkänä ja sänkyyn mennessä selkä vihoitteli. Aamulla oli taas notkeampi olo.

Kukkasista ei vanhan tavan mukaan saa kiittää. Sen sijaan lämpimät kiitokset Nilalle anteliaisuudesta, kierroksesta runsautta uhkuvassa puutarhassa ja kaikkinensa kivasta vierailusta. Tarkoitus oli vain piipahtaa, mutta niin vain kellon viisarit vierähtivät eteenpäin.

Magnolia Susan

Tiiviin taimipäivän päätteeksi kävin suihkussa ja lähdin kiertämään kameran kanssa puutarhaa. Eksyinpä myös naapurin magnoliaa ihailemaan. Pieni puska on kukkinut jo pidempään, mutta ehdinpä vielä. Tämä magnolia kukki viime vuonnakin, mutta nyt usean kauniin kukan voimin. Kenties magnolian takana kasvava koreanpihta antaa sopivasti suojaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalviot kukkivat tänä vuonna tavallista runsaammin. Siinä mielessä ihme, sillä talvi on kohdellut kasvia kovakätisesti. Joka kevät osa pikkutalvioista on siipeensä ottaneen näköisiä. Vaan ei koskaan näin pahasti, kuin nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Paikoitellen kasvustossa on enemmän ruskeaa kuin vihreää. Sateiden myötä uutta versoa työntyy ruskeiden laikkujen seasta. Tarkoitukseni on ollut käydä leikkaamassa pahimmat alueet systemaattisesti "tapille". En vain ole ehtinyt. Harmilliseti rumimmat alueet sijoittuvat sisäänkäynnin lähelle ja ovat siis melkeinpä näyteikkunassa. 

Sadepilvet keskiviikkoiltana 1.6.

 
Vettä meidän nurkilla on satanut usein ja paljon. Ilmatieteenlaitoksen 5 vrk:n sadesumma on 40-60 mm. Torstaina 2.6. satoi koko päivän. Olimme Hietaniemen kappelissa ystävän veljen hautajaisissa. Vaati aikamoista taiteilua saada surukimppu autosta kappeliin kastumatta litimäräksi. Posket olivat sadepisaroista märät jo valmiiksi ennen kyyneleitä.

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltapäivällä 3.6. Vein aamulla pyykit narulle kuivumaan. Hetki sitten pilvet avasivat sateisen varastonsa, joten ryntäsin suoraan ruokapöydästä hakemaan viittä vaille kuivia pyykkejä sisälle. Ukkonenkin jyrisee. Eipä tarvitse kiertää kastelukannun kanssa istutettujen kasvien alkuelämää turvaamassa. Luonto hoitaa sen puolestani.

Phlox subulata 'Candy Stripes' - Sammalleimu

Honkkarista toissakeväänä halvalla hankittu sammalleimu Candy Stripes suorastaan kukoistaa. Näitä on kaksikin keskittymää Oikearinteessä. Ilahduttavaa.

Moni kasvi on talven aikana jättänyt jäähyväisensä. Piti oikein listata menetykset:

• arovuokko harventunut
• Balkaninvuokot
• bellikset
• jouluruusuja
• harjaneilikka
• harmaakäenkukka
• kurjenpolvia 
• mantelityräkki
• myskimalva
• pioni Coral Charm, toinen niistä
• rosa Sommerwind 
• rotkolemmikki 
• ruusuherukoista toinen
• salkoruusut 
• syysvuokot - todennäköisesti 
• tarhakylmänkukka punainen 
• tuoksumatara
• varjohiippa
  

Liljoista, iriksistä, punahatuista, syysleimuista tai syysastereista ei voi vielä sanoa mitään varmaa. Osa on noussut. Tilanne tarkentuu ajan kanssa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Niitä onkin nyt tarkkailtava ahkerasti, sillä nuppujen kehitystä on hauska seurata. Punaisten terälehtien pilkottaessa vihreänkarvaisten pallukoiden uumenista alkaa poksahdukset olla käsillä.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit kukkivat tänäkin  keväänä runsaana ja kauniina. Kuvaaminen ei ole kovin hyvin onnistunut, kun aina tuulee navakasti. Torstain rankkasateessa osa nuppurykelmistä oli paiskautunut pihalle.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Ruusuihin en ole ehtinyt kiinnittää isompaa huomiota. Ritausman leikkasin alas, koska sen pitkät varret sojottivat ja oksat haarautuivat vasta varsin ylhäällä. Tarhakurtturuusuna Ritausma kestää alasleikkauksenkin. Aiemmin en ole tätä ruusua näin radikaalisti leikannut.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia-silmäteräni on selvinnyt talvesta. Tosin kaikki sen vanhat oksat ovat rutikuivia ja kaipaavat leikkaamista. En ole pitänyt kiirettä, koska viime keväänä lehtiä tuli myös joihinkin kuivilta näyttäviin oksiin. Vanhat oksat tekevät parhaiten kukintoja eli näyttää siltä, etten taida tänä vuonna kukkivaa safiirihortensiaa nähdä. Kunhan on hengissä, riittää minulle. Silloin puska voi kukkia joskus tulevina vuosina. Jos olisi heittänyt henkensä, ei olisi toivoakaan kukinnasta.

Kosmoskukat iltavalossa

Kesäkukkarintamalla kuulumiset ovat vähän sitä sun tätä. Kaipaavat selvästi aurinkoa ja lämpöä. Kosmokset ovat itäneet hyvin, samoin malvikki. Tuntuu, että olen elänyt kevättä jo kuukausikaupalla ja itsellekin maistuisi vaihteeksi kesä. Alussa ollaan kesän suhteen eli ei mitään kiirettä kesäkukillakaan.

Krassit

Krassia kylvin pariin "parvekelaatikkoon". Ajatus on, että krassit vyöryisivät terassin kaidetta peittämään kesän tullen. Kauan niiltä kesti itää, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Loput siemenet laitoin isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin Ukkokullan viime kesänä tekemään yrttilaatikkoon. Toivon näiden krassien viherryttävän oman asuinalueensa.

Lukinliljan olen yleensä istuttanut kellarissa jo huomattavasti tätä vuotta aiemmin. Tänä vuonna laitoin sen esikasvattamatta ulos isoon ruukkuun. Pitkän odotuksen jälkeen mullasta pilkottaa kärkiä. Hyvä niin. Lukinliljan kukinta sijoittuu toivon mukaan tavallista myöhempään.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Talven koitoksiin menehtyneet kasvit harmittavat aikansa, mutta siihen murheeseen on turha jäädä kierimään. Aukkopaikat on nähtävä uusina mahdollisuuksina. Iloisia yllätyksiäkin tulee eteen ihan odottamatta. Vasenrinteen jumaltenkukan huomasin kiertäessäni ystävän kanssa puutarhaa. Löysin myös kärhöraporttini jälkeen eloa viime kesänä istutetusta Ville de Lyonista ja kirjaamatta jääneestä Ruusupenkin Princess Dianasta.

Kirjopikarililjojen kukintaa on riittänyt pitkään.

 
Rikkaruohokierros on edelleen tekemättä. Kasveja kuvatessa eksyn kyllä nyppimään voikukkia ja varsinkin vaahteravauvoja. Jälkimmäisiä on tolkuttoman paljon. Nousevat esiin mullasta heti, kun käännän selkäni. 

Toivoin ankaran talven tekevän selvää kotiloista, mutta turhaksi osoittautui tämä toive. Muhkeita yksilöitä on tullut kerättyä pilvin pimein. Etikkapurkkeja onkin ympäri tonttia, jotta ei tulisi kiusausta nakata kotiloita puiston puolelle. Sieltähän ne vyöryy takaisin. Hyvässä lykyssä ottavat vielä kaverinsakin mukaan. Ferramolia vaan arimpien kasvien ympärille. Ja keräystä, keräystä, keräystä... En kyllä ikinä tykästy kotiloihin, mutta oppii niitä näköjään jollain tasolla sietämään. Kun vaihtoehtoja ei ole.

Tulipa Apricot Parrot

Tänä viikonloppuna juhlitaan koulunsa päättäneitä ja eri tahoilta valmistuneita. Onnea heille kaikille!

Onnea myös omalle Lapselle, tyttärelle, joka viettää tänään syntymäpäiväänsä!

Väriä harmauteen ja valoa pimeyteen

Lehtikuusi - Larix

Säätila poukkoilee laidasta laitaan. Kevyestä lumipeitteestä ja pikkupakkasista on siirrytty kaatosateisiin ja jopa +9 asteen lämpötiloihin. Perjantaina oli tauko sateessa ja aurinko helli ihmisiä ja luontoa täydeltä taivaalta. Aurinko nousi aamulla 8.21 ja laski iltapäivällä 15.52, joten päivällä ei paljon pituutta ole. Harmaana päivänä sisälläkin on sytytettävä lamput paremmin nähdäkseen ja virkistystä saadakseen.

Lenkkireitilleni osuu muutama vanha lehtikuusi, joista neulaset ovat jo alkaneet varista. Lehtikuuset sijaitsevat paikalla, jossa vuosikymmeniä sitten on ollut kasvihuoneita. Puutarhuri on puut istuttanut, mutta aikojen myötä tiet ja rakennukset ovat nakertaneet entistä kasvihuonetonttia joka kulmalta. Komeat lehtikuuset ovat joutuneet muiden puiden ja kasvillisuuden ahdistamiksi. Pahoin pelkään, että pian ne todetaan huonokuntoisiksi ja vaarallisiksi ja kaadetaan. Sääli, sillä pidän noista lehtikuusista. Omalle pihalle ei noin suurikokoiseksi kasvavaa puuta voi oikein istuttaa. Siksi on ollut kiva seurata noita lähellä kasvavia komeita puita.

Vinca minor - Pikkutalvio

Omassa puutarhassa värit alkavat olla lähinnä ruskeaa ja harmaata. Siellä täällä toki pilkistää vähän vihreääkin. Havujen, rhodojen ja mahonioiden lisäksi mm. pikkutalviot, sormustinkukkien ruusukkeet ja taponlehdet sekä osittain myös vuorenkilvet ovat vihreitä näin alkutalvellakin. Itse asiassa vihreät kasvit korostuvat märkyydestä kiiltävien puunlehtien ruskeata vasten.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Kasvatin kesän aikana harmaakäenkukkaa siemenestä. Kaksivuotisena se ehti kasvattaa vasta lehdet, mutta ei vielä kukkinut. Siemenkasvatus onnistui niin hyvin, että taimia riitti kahteen paikkaan. Kylvin vielä loppukesästä uudemman satsin, jotka itivät ja odottavat kasvilavassa keväistä istutusta. Jos siis heräävät keväällä. Harmaakäenkukassa on kauniin harmaat, karvaiset lehdet. Toivottavasti muhkeiksi kasvaneet taimet kukkivat ensi kesänä. Harmaakäenkukan pitäisi olla myös hyvä perhoskasvi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Komeasti kukkinut kelloköynnökseni teki kaksi siemenkotaa. Ennen kelloköynnöksen kärräystä kompostiin leikkasin siemenkodat ja toin ne sisälle kuivumaan. Ajattelin siemenkodan kovettuvan ja muuttuvan ruskeaksi monen muun kasvin siemenkodan tapaan. Kovaksi ne eivät muuttuneet ja värikin oli enemmän harmaanruskea. Muutama päivä sitten huomasin kumpaankin kotaan tulleen pienen raon ja päätin tutustua niiden sisuksiin. Suurin osa isokokoisista siemenistä rapisi itsestään pöydälle ja loputkin kevyesti auttaen. Yhteensä sain 55 siementä, joiden annan vielä kuivua hajallaan ennen pussittamista. Aika kiva saalis. Keväällä kokeilen, itävätkö nämä omat siemenet.

Pyrrhula pyrrhula - Punatulkku

Runsaan viikon takaisena lumipäivänä sain kuvattua punatulkun, joita on muutama pyörinyt leikkimökin päädyssä olevan siemenautomaatin luona. Tämä punatulkkuherra tuli tutustumaan etupihan ruokatarjontaan ja sain keittiön ikkunasta napattua kauniin linnun valkoisella lumella. Myös viherpeipot ovat saapuneet usean yksilön voimalla napostelemaan pähkinöitä. Mietin, kannattaisiko vaihtaa auringonkukan siemenet kuorittuihin versioihin? Syntyykö niistä vähemmän sotkua, kuin kuorimattomista? Onko teillä kokemuksia?

Taas ollaan viikonlopussa. Ajattelin viritellä jouluvaloja niin ulos kuin sisällekin. Jouluun on vielä matkaa, vaikka kaupoissa onkin jo täysi hulina päällä. Illat ovat pimeitä ja pitkiä. Nyt on juuri sopiva aika ryhtyä nauttimaan valoista, kutsutaan niitä sitten joulu-, kausi-, tunnelma- tai mitä ikinä kukin keksiikään -valoiksi.

Hyvää ja valoisaa viikonloppua kaikille!

Innokkaita leviäjiä

Tähtisilmä

Aikoinaan alkaessani puutarhaa rakentamaan, en ollut kovinkaan hyvin perillä puutarhakasveista. Mistäpä sitä kerrostalonuori olisi multakärpäsen puremaa saanut, kun juuret maahan olivat jo edellisessä sukupolvessa kadonneet. Ensimmäiset oman kasvivalinnat noudattivat pitkälti ammattilaisen tekemää istutussuunnitelmaa. Osa niistä on tyypillisiä valintoja 80-luvun lopun omakotitalopihoissa. 

Vuosien mittaan piha ja puutarha on muuttunut melkoisesti alkuvuosien nurmipainotteisesta pikkulapsiperheen pihasta. Kuutisen vuotta sitten iskenyt totaalinen puutarhahulluus on innostanut tutustumaan kasveihin uudella tavalla, mutta moni vanha kasvi istuu ja asuu edelleen tiukasti puutarhassamme. Siihen on useimmiten syynä mieltymys tiettyihin kasveihin, mutta vaikutusta on myös sillä, että joistakin kasveista on likimain mahdotonta päästä eroon.

Pelargonia Pink Inspire

Useimmat innokkaat leviäjät ovat monille vähänkin enemmän puutarhassaan touhunneille tuttuja. Siitä huolimatta ajattelin tehdä koosteen niistä kasveista, jotka omassa pihassani ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän hankaliksi rajattaviksi. Kasvit ovat latinankielisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervo kuuluu niihin kasveihin, joita näin pientalojen pihassa jo lapsena. En muista, esitinkö sitä toivekasvina pihasuunnitelmaamme, vai onko se suunnittelijan idea, mutta niin se vain pihaamme tuli. Töyhtöangervo on ehkä parhaimmillaan puolivarjossa ja ilman muuta se vaatii tilaa ympärilleen. Tyttö- ja poikakasvit ovat erilaisia, mutta minulle ei ole selvinnyt, kumpi on kumpi. Toisessa on komeampi ja tuuheampi kukinto. Töyhtöangervo on kukkiessaan täynnä kimalaisia ja muita pörrääjiä. 

Töyhtöangervon siementaimia alkaa vähitellen ilmestyä puutarhaan sinne tänne. Pienen siementaimen kitkeminen hoituu helposti, eikä töyhtöangervosta siinä mielessä ole ainakaan meidän pihalla muodostunut suuren suurta ongelmaa. Asia on kuitenkin hyvä olla tiedossa, mikäli haluaa välttää vähänkin leviäviä kasveja.

Convallaria majalis - Kielo

Kielo - Convallaria majalis

Kielo on kaunis ja arvostettu etenkin metsäpuutarhaan sopiva kasvi. Kielo julistettiin vuonna 1982 Suomen kansalliskukaksi.  Yhtenäiset kielokasvustot ovat tavallisesti yhtä ja samaa kasvullisesti lisääntynyttä yksilöä. Juurakon haaroessa ja kasvaessa pituutta kielolaikku laajenee noin 15 senttiä vuodessa, joten sen koon avulla voi likimääräisesti arvioida kasvuston ja samalla koko metsän iän. Suurimmilla kasvustoilla on laskettu olevan ikää 200–300 vuotta.

Meidän puutarhaamme kielo on levinnyt viereisestä metsiköstä. Ja pikkuisen sen leviämistä autoin siirtämällä joitakin yksilöitä myös muutamiin kukkapenkkeihin. Olisi saanut jäädä siirtämättä. Viihtyessään kielo totisesti leviää ja siitä on vaikea päästä eroon. Keväällä ja kesällä sen vehreä lehdistö on kaunis, mutta loppukesää myöten lehdet alkavat ruskistumaan, jolloin näkymä ei ole niinkään viehättävä. Kielo sopii vaikkapa isompien kasvien tyvelle. Hennot ja pienet kasvit se kyllä peittää ja nujertaa hengiltä.

 Glechoma hederacea - Maahumala

Maahumala - Glechoma hederacea

Maahumalan suomalainen nimi viittaa paitsi kantajansa rentoon kasvutapaan, myös sen käyttöön oluen ja viinin mausteena. Oikea humala (Humulus lupulus) kuitenkin korvasi maahumalan tässä tehtävässä vähitellen jo vuosisatoja sitten. Maahumala on sitkeä kasvi, joka talvehtii lumen alla ja tulee kukkaan jo aika aikaisin. Maahumala leviää tehokkaasti rönsyjensä avulla ja se valloittaa nopeasti isojakin aloja.

Vuosia sitten luin jostain, että maahumala olisi paras maanpeitekasvi. Lukemastani innostuneena menin puutarhakauppaan ostoksille ajatuksella istuttaa molemmat rinteet täyteen maahumalaa. Myyjä naurahti kysymykselleni ja totesi, että maahumalaa löytyy Suomessa likimain jokaisesta pihasta. Ei sitä tarvitse kaupassa myydä. Löytyihän sitä sitten omastakin pihasta ja nyttemmin olen törmännyt myös kaupoissa myytäviin maahumalataimiin. En sitten onnekseni ryhtynyt rinteitä maahumalalla peittämään, sillä kasvia saa kiskoa kaksin käsin muutenkin kukkapenkeistä pitkin kesää.

Maahumala on kuitenkin ihan kaunis ja monella tavoin käyttökelpoinenkin kasvi. Usein alkukesästä laitan sitä kesäkukkaistutuksiin, joissa se toimii erinomaisesti vehreyttämässä asetelmia. Korkeissa ruukuissa tai amppeleissa maahumala vyöryy loppukesästä jo runsaana putouksena ruukun reunojen yli maata kohti. 

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi on hyvä maanpeitekasvi. Se näyttää viihtyvän monenlaisissa paikoissa, mutta paremmin hieman varjossa. Mitä enemmän lehdessä on vaaleaa, sen enemmän valoa kasvi tarvitsee. Hopeatäpläpeippi on kaunis ja kestäväkin. Tosin talvimärkyyttä se ei tahdo sietää. Meillä hopeatäpläpeippi on päättänyt viihtyä, sillä niin Päivänliljapenkissä kuin Vasenrinteessäkin se on ottanut vankan jalansijan. Kriikunakäytäville on ilmestynyt hopeatäpläpeipin siementaimia, vaikka pääkasvi ei ihan vieressä olekaan.

Riesaksi asti hopeatäpläpeippi ei leviä ja sitä on suhteellisen helppo kitkeä pois. Kannattaa kuitenkin hopeatäpläpeippiä hankkiessa ja istuttaessa muistaa, ettei sitä pidä tunkea ihan pieneen paikkaan, eikä myöskään siten, että se pääsee valloittamaan tilaa hennoilta ja herkiltä kasveilta.

Lysimachia nummularia - Suikeroalpi

Suikeroalpi - Lysimachia nummularia

Suikeroalpi on erinomainen maanpeitekasvi. Kestää jopa jonkin verran päälle astumista. Suikeroalpi on havaittu kiitolliseksi, helppohoitoiseksi puutarhakasviksi, joka menestyy parhaiten riittävän kosteassa, puolivarjoisissa tai jopa varjoisissa paikoissa. Laji viihtyy meillä niin hyvin, että on villiytynyt monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa istutuksista nurmikoille, puistoihin, pihoille ja joutomaille.

Hölmöyksissäni päästin suikeroalpin kasvamaan vapaasti kasvimaan reunoilla, jolloin se ryöstäytyi myös kasvimaan käytäville. Tein lujasti töitä sen pois kaivamiseksi. Lopuksi peitin alueet katekankaalla ja kärräsin päälle vielä kivituhkaa. Pahaa pelkään, että jostain reunalta suikeroalpi tulee vielä ilmaantumaan, mutta en anna sen enää päästä niskan päälle. Suikeroalpilla on toki paikkansa ja kyllä sitä edelleen löytyy minunkin pihastani. Suikeroalpi on nätti myös kesäkukkaistutuksissa. Se vihertyy ja alkaa kukkimaan varsin nopeasti.

 Lysimachia punctata - Tarha-alpi

Tarha-alpi - Lysimachia punctata

Tarha-alpia voisi luonnehtia aidoksi vanhan ajan perinneperennaksi, vaikka nähtävästi nousi suomalaispuutarhureiden tietoisuuteen vasta 1920–1930-luvun jälkeen. Se on talvenkestävä, vaatimaton ja näyttäväkin kasvi. Olen nähnyt sitä istutettavan yksittäisperennana, jolloin se etenkin kukkiessaan muodostaa ihan näyttävän puskan.

 
Omassa pihassani tarha-alpi on saanut liian suuren jalansijan. Sitä istuttaessani en tiennyt sen tehokkaasta leviävyydestä, eikä sitä ole ihan helppo saada kuriin jälkikäteen. Enää en istuttaisi sitä muiden kukkien kanssa samaan penkkiin, vaan tavalla tai toisella joko rajaisin sen juurakot ja estäisin leviämisen. Tai sitten antaisin sille ihan oman paikan, jossa sitä voisi pitää kurissa vaikka ruohonleikkurilla. Keltaisen värinsä vuoksi se myös kuuluu monen inhokkikasveihin, mutta minä olen oppinut tarha-alpista kaikesta huolimatta pitämään.
 

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Kevätkaihonkukka on ihana maanpeiteperenna, joka keväällä ilmestyy milteipä ensimmäisten vihertyjien joukossa. Sen lemmikkiä muistuttava sininen kukka värittää keväällä kauniisti muuten vielä lehdettömiä pensaiden alustoja. Kesän helteisinä jaksoina vihreät lehdet ja kasvien varret saattavat kuivua, mutta pian vettä ja kosteutta saatuaan kevätkaihonkukka palaa vihreään loistoonsa.

  
Kevätkaihonkukka leviää rönsyillä ja niistä sitä onkin helppo jakaa ja monistaa. Kevätkaihonkukka kasvaa ja leviää nopeasti, joten kukkapenkissä se kyllä valtaa alaa muiltakin kasveilta nopeasti. Siksi en sitä kukkapenkkiin välttämättä istuttaisikaan. Sen sijaan juuri pensaiden alustoilla se on erinomainen maanpeitekasvi.

Rosa majalis - Metsäruusu

Metsäruusu - Rosa majalis

Metsäruusu on isoksi pensaaksi kasvava piikikäs ruusu. Se kasvaa vaatimattomassakin maassa ja karussakin paikassa kukkii runsaasti  Metsäruusu kukkii yksinkertaisin kukin kesäkuussa ja se kerää runsaasti kimalaisia seuraansa. Tuoksu metsäruusun kukkiessa on kevyen hurmaava.

Pelastin metsäruusun meille läheiseltä autiotontilta, talo- ja tierakennustyömaan alta. Länttäsin sen nurmikolta löytyneen kiven tyveen, kun en jaksanut kiveä ylöskään kaivaa. Jotain oli keksittävä, etten aina ruohonleikkurilla kiveen ajaisi. Ruusupa tykkäsi uudesta asuinpaikastaan ja ryhtyi kasvamaan ja rehottamaan. Tein sen virheen, etten vuosien mittaan leikannut ja lyhentänyt säännöllisesti vanhempia runkoja ja niinpä jouduin tekemään varsin rankan leikkauksen viikko sitten. Mikään tukeminen ei oikein enää toiminut, kun pensaan raskaat latvustot kaatuivit pitkin nurmikkoa. 

Metsäruusu on helppo ja kaunis pensas, enkä siitä eroon halua. Pitää kuitenkin muistaa, että se tekee runsaasti juurivesoja. Siksi esimerkiksi metsäruusu kannattaa istuttaa joko tontin laitamille, jossa sillä on tilaa kasvaa. Tai sitten keskelle nurmikkoa, jolloin juurivesat voi ajaa leikkurilla nurin. Niin minä olen tehnyt, eikä siitä suurta vaivaa ole ollut.

Rubus odoratus - Tuoksuvatukka

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukka kuuluu minusta 80-luvun muotikasveihin. Se on nopeakasvuinen, vadelman sukuinen kasvi, joka toimii hyvin esimerkiksi näköesteenä. Tuoksuvatukka kasvaa helposti parimetriseksi ja kukkii toisen vuoden versoilla. Tuoksuvatukka kestää hyvin vuosittaisenkin alasleikkauksen. Itse asiassa se risuuntuu helposti, ellei sitä säännöllisesti alasleikata.

Tuoksuvatukka tekee paljon juurivesoja, joten sille paikkaa valittaessa kannattaa miettiä, onko sen helposta leviämisestä haittaa. Alkuvuosina levittelin tuoksuvatukkaa vähän liikaakin ja nyt on ollut hommaa kaivaa sitä pois, koska isoksi kasvaessaan ja laajalle levittäytyessään se kyllä vie tilan kaikelta muulta. Edellinen naapuri istutti tuoksuvatukkaa oman raja-aitansa tuntumaan ja sieltä pensas on alkanut vyöryä myös meidän puolelle. Pienet taimet voin toki ajaa nurmikonleikkurilla nurin, mutta isompia on tylsä joka syksy leikellä ja hakettaa. Muutenkin haketettavaa riittää yllin kyllin.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalvio - Vinca minor

Pikkutalvio on ainavihanta maanpeitekasvi, joka viihtyy erityisen hyvin varjoisemmilla paikoilla. Se myös kukkii kauniisti keväällä ensimmäisten joukossa sinisin kukin. Ankarina talvina pikkutalvio saattaa kärsiä, jolloin sen kasvustot muuttuvat ruskeiksi ja maanpäällinen osa saattaa kuivua kokonaan. Näin kävi monin paikoin viime talvena, mutta meidän pihalla kuolleetkin paikat ovat versoneet kesän edistyessä uudelleen vihreiksi.

Pikkutalvio kuuluu niihin maanpeitekasveihin, joiden istutuspaikkoja harkitsisin tällä tietämyksellä huomattavasti tarkemmin. Sain sitä vuosia sitten naapurilta ja innoissani istutin vähän sinne sun tänne. Piti kokeilla, missä se parhaiten viihtyisi ja sepä alkoi viihtyä ihan joka paikassa. Se juurtuu syvään ja tiukasti, joten jos sen antaa rauhassa levittäytyä, sen pois kaivamisessa saakin tehdä työtä. En siis istuttaisi tätä laisinkaan kukkapenkkiin, jossa en halua sen leviävän. Pikkutalviolle riittää, että se saa versonsa työntymään johonkin. Siihen se alkaa juurtumaan ja se on sitten menoa.

Fallopia sachalilnensis - Tatar, Fallopia japonica - Japanintatar

Viimeiseksi säästin jättitatarin, sillä sitä en istuttaisi enää ikinä enkä yhtään minnekään.
Jättitatarin sukulainen on hieman pienempikasvuinen japanintatar. Kumpikin kasvaa kookkaaksi ja reheväksi. Runko on ontto ja bambumainen ulkonäöltään. Maanpäällinen osa kuolee talveksi ja juuresta kasvaa keväällä uudet rungot. Tatarit ovat toki näyttäviä ja toimivat hyvin esimerkiksi peittävinä aitakasveina. Ne luokitellaan kuitenkin haitallisiksi vieraslajeiksi juuri helpon leviävyytensä ja vaikean torjuttavuutensa vuoksi.

Sain aikanaan jättitataria naapurilta ja istutin sitä heidän aitansa kupeeseen. Naapurin tontti on hieman ylempänä meidän tonttia ja sepelirinne kaipasi jotain viherrystä. Tatar pysyi aikansa kohtalaisen hyvin paikallaan, mutta vähitellen se alkoi tunkea versoja yhä laajemmalle. Lopulta ryhdyin rajoittamaan sen kasvua ja lopulta kaivoin juuria kokonaan pois. Jättitatarin juurakko on todellakin valtava ja puumainen jötikkä. Sen pilkkomiseen tarvittiin kirvestä ja sahaa. Juurten pois kaivamiseen olisi tarvittu kaivinkone ja silti maahan jää helposti osia, joista kasvaa jälleen uusia versoja. Vuosi toisensa jälkeen. Mahtaako edes asfaltti jättitataria estää.

Punertava verso keskellä on jättitataria

Jättitatarin hävitysprojektin aloituksesta on nyt neljä vuotta. Pari vuotta sitten peitin pahimman alueen eli naapurin aidan vierustan mustalla muovilla ja kärräsin vielä päälle haketta naamioidakseni muovin. Koko autotallin päätyä en mitenkään voinut peittää, sillä silloin olisi pitänyt kaivaa kaikki puut ja pensaatkin pois. Jättitatar tunkee versojaan metrienkin päästä. Käyn säännöllisesti kitkemässä maasta tunkevat versot pois ja laitan ne kompostin sijasta sekajätteeseen. Koska aluetta ei voi kaivaa kaivinkoneella täysin auki metrien syvyyteen, on vain tyydyttävä hiljaiseen taisteluun. Uskon, että jonain päivänä tatarilta loppuu voima, kun se ei pääse valoon hankkimaan energiaa juuristoonsa.

Jos siis jostakin kasvista sanotaan, että se leviää helposti, ota lause vakavasti. Joskus helposta leviävyydestä on toki etua ja iloa, mutta pahimmillaan siitä voi tulla vuosien työmaa tai jopa painajainen. Kuten tuosta jättitatarista minulle.