Joulukuun alun jorinoita

Auringonnousu 2.12.2025

 

Aurinko ei ole meidän nurkilla pahemmin näyttäytynyt. Tiistaiaamuna se teki parhaansa värjäämällä pilvet oranssinpalaviksi. Sitten jostain purjehti valtaisa rykelmä harmaita sadepilviä peittämään koko taivaan. Päivästä tulikin samanlainen tihkusateen ryydittämä ankeus, kuten likimain kaikkina muinakin päivinä.

Muutamana päivänä on tuullut sen verran kunnolla, että talon katolla seisova antenni on tykännyt huonoa. Niin huonoa, että television ohjelmat ovat räpsineet pahasti. Sisällä olevasta lisäantennista oli onneksi apua, jotta saimme katsottua MasterChef Australian finaalin tiistaina. En kerro voittajaa, jos vaikka jollakulla on ohjelma vielä katsomatta.

En kaipaa erityisemmin lunta enkä pakkasta. Minulle riittäisi muutaman sentin lumipeite kasvien suojaksi ja pikkupakkanen kuivattamaan tienoot. Joka talvi manaan raskasta lumen kolaamista ja ilmoitan, että ensi talveksi hommaan lumilingon. Eipä ole sellaista vielä hommattu. Jos ja kun lunta tulee, parhaat lingot on taas myyty loppuun. Mainosten 30-senttinen akkulapio olisi meidän lumitöissä pelkkä vitsi. 

Forecan ennusteessa lunta tai pakkasta ei luvata tänne etelään jouluksi eikä vielä joulun jälkeenkään. Ovatko tällaiset talvet uusi normaali? 

Kaikki vihreä korostuu harmaudessa entistä hienommin. Nurmikko vihertää paremmin kuin kesällä konsanaan. Eikä sitä tarvitse edes leikata. Havukasvit ne vasta hienoja ovatkin. Tällaisina hetkinä niiden katseleminen laittaa miettimään, minne niitä voisi vielä lisätä?

Hiekkapohjainen tonttimaa nousee arvoon arvaamattomaan tällaisina sadekausina, kun maa imee veden nopeasti, eikä missään lillu lätäköitä. Nurmikko on tietenkin aika märkä, mutta sen päällä voi silti huoletta kävellä. 

Alapihan kartiovalkokuuset olisivat somia valaistuina. Sähkön saamiseksi pitäisi vetää pitkääkin pidempi johto niiden luo, joten saavat olla valaisematta. Ovat nättejä tuollaisinakin.
 

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Jännä, kuinka puutarhakierroksia tehdessä sitä alkaa rapsuttamaan kevyesti multaa sillä ajatuksella, josko jotain piippoja näkisi maasta kurkistavan. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää sen ilmiön olevan näin joulukuun alussa varsin epätodennäköistä. Lumettomuus ja muutama lämpöaste huijaavat ihmistä kuvittelemaan elävänsä huhtikuuta.

Jouluruusujen suhteen toive piippoesiintymistä on kyllä realistista. Lähes jokainen omista jouluruusuistani tunkee ilmoille vähintäänkin lehtiä. Saattaa siellä joukossa olla kukkanuppujakin. 

Vinca minor - Pikkutalvio

Monet kasvit ovat leudon sään vuoksi edelleen vihreinä. Ja sitten on niitä, jotka ovat aina vihreitä. Yksi tällainen on pikkutalvio. Sitä minulla on ihan liikaa. Joissakin paikoissa saa minun puolestani ollakin. Olen nostanut kädet pystyyn sen edessä, että yrittäisin saada pikkutalviot kaivettua pois. Joka on joskus pikkutalviota maasta ylös kaivanut, tuntee sen tiheäkasvuisen juurakon. 

Oikearinteen naapurinpuoleisessa päässä kasvaa syreenejä. Niiden alustan pikkutalviot ovat valloittaneet kokonaan. Alkukesästä joukosta nousee varjoliljoja ihan mukava joukko. Nousee tuolta myös syreenintaimia, joita käyn välillä napsimassa maata myöten pois. En halua paikalle läpipääsemätöntä syreenipöheikköä.  

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehdestä pidän kovasti. Se on kummallinen kasvi, koska se joko kasvaa tai ei kasva ihan oman mielihalunsa mukaan riippumatta olosuhteista. Kurgaanin talonpuoleisella sivulla taponlehti on alkanut viihtyä oikein hyvin. Siellä täällä muuallakin puutarhassani on taponlehtilämpäreitä. Sitten on niitä paikkoja, joihin kovasti toivoisin taponlehden kotiutuvan, vaan ei ole onnistunut.

Tässä vaiheessa vuotta taponlehti on vähän romuluisessa kunnossa. Pari pakkaspäivää, yhden päivän lumi ja lukuisat sateet ovat litistäneet lehdet sinne tänne rempalleen. Kevään tullen se taas tuosta virkistyy nostaen lehdet tanakasti pystyyn. Tyvestä ilmestyy uusia lehtiä ja muutamia vaatimattomia kukkiakin. 

Harmaapäätikka 22.11.2025 - tähän mennessä ainoa luminen päivä meidän nurkilla.

Tänä syksynä lintujen ruokinnan aloittaminen ei ollut ihan itsestään selvää. Tavallisesti aloitan ensimmäisten pakkasten saapuessa. Silloin ei ole enää hyönteisiä eikä muutakaan syötävää linnuille. Nyt maa on ollut sulana ja on edelleenkin. Tintit alkoivat koputella ikkunoihin. Ne tepastelivat aamupuuroa syödessäni ikkunalaudalla hyvin vaativan näköisinä. Lopulta laitoin linnuille ensin talipötköt ja seuraavalla viikolla täytin myös siemenautomaatit.

Ruokintapisteet saivat oitis suuren suosion. Tali- ja sinitinttejä on eniten, jonkun verran pikkuvarpusia ja muutama viherpeippo. Mustarastaat odottavat maassa, josko tintit pudottaisivat niillekin syötävää. Kolmesti olen nähnyt pyrstötiaisten porukan pyrähtävän talipötköllä. Niitä ei ehdi millään kuvata, kun ne ovat jo menossa jonnekin muualle. Harmaapäätikan sain ikuistettua ikkunan läpi. Pahoittelut epätarkasta kuvasta. 

Käpytikka 23.11.2025

Käpytikkoja lentää pihan päästä päähän vauhdilla. Joskus talipötköllä käy pikkutikkakin, mutta harvemmin. Palokärkiä on lähimetsissä. Sellaisen olen onnistunut näkemään vain kaukaa. Palokärjen äänen kuulee usein metsälenkillä käydessä.

Lintujen ruokinnan aloitettuani en sitä ennen kevättä lopeta. Tähän mennessä viime vuonna hankitut siemenet ja pötköt ovat riittäneet. Nyt on mentävä siemenkaupoilla, sillä säkin pohja on tullut vastaan. Ostan kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska ne roskaavat vähemmän. Joukkoon lisään pähkinöitä, jotka ovat mm. viherpeippojen herkkua. Lintujen ruokkiminen ei ole kovin halpaa touhua. Puutarhan ystävät ansaitsevat kuitenkin osansa.  

Alapihan vaahteran alla on kymmenittäin ruskeita kakkaroita. Ne ovat lintujen kaluamia männynkäpyjä. Tontin vastakkaisessa nurkassa kasvaa iso mänty, jonka käpyjä tikat kuskaavat vaahterassa nakutettaviksi. Kenties joku muukin lintu niin tekee, en tiedä. Nyt käpykakkarat saavat odottaa nurmikolla kevääseen. Ruohonleikkuukauden alkaessa ne on haravoitava pois. Muuten ruohonleikkurin terä kiljuu ikävästi ja ampuu käpyjä ympärilleen. 

Vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. Kuten kuvasta näette, puu harrastaa kerrospukeutumista. Riippuvia jäkälätuppaita on rungossa useita.

Laitoin ulko-oveen vuosi sitten markkinoilta ostamani kranssin. Suihkumaalatut kävyt ovat aitoja, mutta marjat, kukat ja miniomenat styroxia ja muuta keinomateriaalia. Välillä ulko-ovelta kuuluu kolinaa ja rapinaa, kun tintit käyvät nokkimassa miniomenoita. Jotain ainetta voisi ehkä kranssin pintaan suihkuttaa, jotta se pysyisi pidempään ehjänä. Toisaalta en haluaisi syöttää tinteille hiuslakkaa tai muitakaan kemikaaleja.

Mehitähti

Joulujutut on jo mielessä. Ehkä leivon viikonvaihteessa muutaman piparin. Joulutorttuja on jo tullut pariin kertaan paistettua. Kausi- ja jouluvalojakin olen ripustanut ulos ja sisällä. Hetki sitten kävin sammuttamassa terassille ripustetun valokranssin, kun se alkoi vilkkua diskomaiseen tyyliin. Oli vähän liiallista valosaastetta minulle. Ehkä kranssi itsekin kyllästyi valontuojan pestiinsä ja sekosi totaalisesti.

Ylihuomenna on itsenäisyyspäivä. Sytytetään kynttilät ikkunoille! 

 

Jokohan kevätkeikunta tasaantuisi?

Tulipa Persian Pearl

 

Kevät on keikkunut sinne tänne. Soutanut ja huovannut kyllästymiseen saakka. Puutarhaihmisen mielestä sää voisi jo vihdoin ryhtyä etenemään lämpimämpään suuntaan. Olen aivan vakuuttunut, että kaikki puutarhani kasvit ovat tismalleen samaa mieltä. Talviturkit pois ja varpaat paljaiksi.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sen verran hyvältä ennusteet nyt näyttävät, että toukokuun toisella viikolla pääsee jo normihommiin pihamaan kanssa. Sunnuntaiaamuna tyhjensin terassin ja pergolan. Kovin paljon en ole paikkoja vielä kesäasuun laittanutkaan, kun olen odottanut säiden lämpenemistä. 

Pesin puupinnat ja annoin täydeltä taivaalta paistavan auringon ne kuivattaa. Sen jälkeen öljysin. Iltapäivällä öljytyt pinnat olivat kuivuneet niin hyvin, että saatoin kantaa tavarat paikoilleen. Ehkä kohta voi alkaa kantaa kellarista joitain purkkeja talon seinustalle. Ainakin ruukussa jo viikon verran asuneet lukinliljat voivat hyvin jatkaa elämäänsä ulkosalla.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Puutarhassa en ole kovin paljon ehtinyt mitään tehdä. Yhtenä päivänä aloitin kanttausurien ylläpidon ja samalla kitkin istutusalueilta rikkaruohoja. Niitä ei vielä kovin paljon ollut. Jokunen voikukka oli jo voimissaan. Ja tietenkin nurmikko on innokas valtaamaan uusia alueita. Itse asiassa nurmikkokin alkaa kaivata kevään ensimmäistä leikkauskertaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Moni perenna on jo hereillä ja yhtä moni heräämättä. Viime kesänä siirrettyjen ja istutettujen kasvien tarkat asuinsijat eivät olet vielä iskostuneet takaraivoon, joten istutuskartta pitäisi olla kierroksilla mukana. Välillä tuntuu hölmöltä seisoa kukkapenkin äärellä miettimässä, että "jotain tuonne viime kesänä laitoin, vaan mitä ja mihin?" Tapaan laittaa jonkinlaisen nimikyltin tuoreille istutuksille, mutta viime kesänä olen selvästi ollut siinä asiassa hyvin hyvin hyvin laiska. Nyt se kostautuu. Onneksi listaihminen on kirjannut istutuksensa uskollisesti taulukoihinsa.

Anemone blanda - Balkaninvuokko

Balkaninvuokot ovat muuten varsin taitavia piiloutujia. Pilvisellä säällä ne menevät suppuun ja silloin niiden ohi voi kulkea huomaamatta kukan kukkaa. Vaan odotas, kun aurinko tulee esiin, avautuvat nämä vuokotkin paistattelemaan päivää. Olen istuttanut monen monta mix-pussukallista balkaninvuokkoja. Väreistä valkoista nousee pari-kolme, punaista yksi tai ei sitäkään. Loput ovat sitten sinisiä. Ne ovat myös muita värejä selvästi kestävämpiä.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokki on tosi sitkeä kaveri. Viime kesänä se levisi mukavasti. Nyt lumien sulamisen jälkeen kasvusto näytti surullisen ankealta, vaan sieltä ne taas versovat voimalla ja kukkivat suurella innolla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on pirteä poikkeus muuten varsin sinivoittoisessa kevätkukkijoiden kavalkadissa. Hyytävät yöt tai torstain lumikerros ei niiden nuppuja kiusannut. Yksi toisensa jälkeen on alkanut avautua. Olen parina keväänä siirtänyt pieniä mukulaleinikin tuppaita uusiin paikkoihin. 

Hyvin ovat kotiutuneet ja alkaneet jo kukkia. Nettikeskusteluissa mukulaleinikki on monen inhokki. Valtaa kuulemma liikaa alaa, eikä siitä pääse millään eroon. Minulla mukulaleinikki on ollut vuosikausia aika pienellä alalla. Kesäksi se katoaa lähes kokonaan isompiensa alle. En ole kokenut sitä haitalliseksi. Toivottavasti en koe tulevaisuudessakaan.

Gagea - Pikkukäenrieska

Pikkukäenrieska on suloinen pieni kukkakeiju keltaisessa kellohameessaan. Meillä sitä on ollut hyvin vähän ja muutamaan vuoteen en ole huomannut ainuttakaan. Mainitsin asiasta Saaripalstan Sailalle, joka antoi minulle pienen tuppaan. Hän asettui oitis olopihan Syreenipenkkiin asumaan ja kukkimaan. Siis pikkukäenriesta - ei Saila. Yllättäen löysin tänä keväänä pikkukäenrieskaa myös pikkupuutarhasta. Olisiko Sailan antama kutsunut kaverinsakin tänne?

Muscari

Siniset helmililjat ovat vihdoin ponnistaneet kukkansa ylös lehtiruusukkeen keskeltä. Pitkään ne siellä lymysivätkin odottaen sopivaa nousuhetkeä. Ruukuissa sisälle ostetut ja myöhemmin maahan siirretyt valkoiset 'White Magic' -helmililjat vasta kurkkivat aivan maan tasalla. Jospa lämpenevä sää saa nekin kurkottamaan ylemmäs.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjoillani on taatusti selkäsärkyä jatkuvista jumppatuokioista, joita kylmät yöt ovat niille aiheuttaneet. Joka aamu nämä töyhtötukat - vai mitä lie heavyrockareita - ovat varsi notkolla päät kohti maata. Päivän mittaan suoristuvat ryhdikkäiksi. Sunnuntai-illan säätiedotus lupasi puolen viikon tienoille jopa +19 asteen lämpötiloja, joten nuppujen avautuminen lähestyy.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Koristekirsikan nuput ovat olleet poksahtamaisillaan jo useamman päivän. Onneksi ovat malttaneet pysyä supussa, ettei pakkanen ole niitä liikaa puraissut. Toivottavasti nuput eivät ole vaurioituneet. Myös omenapuiden valmistautuminen kukkimiseen on jo alkanut. Nyt vain kaikki sormet ja varpaat pystyyn toivomaan, että tänä vuonna kukinnan aikaan lämpöä riittäisi pörriäisten liikkeelle saamiseksi.

Kimalainen ahkeroimassa Beth Evansissa 1.5.

Lauantai kului Ukkokullan äidin asunnon tyhjentämisessä. Iloksemme suvun nuorempi polvi tarttui aktiivisesti toimeen ja valmista alkoi tulla. Jälleen kerran kävi selväksi, kuinka ihmisillä on kodeissaan kaikki tarvittava, eikä menneiden sukupolvien esineille ole käyttöä. Jokainen ottaa itselleen vain mieluisan esineen tai pari muistoksi edesmenneestä ihmisestä tai häneen liittyvistä tapahtumista. Kaikelle muulle on keksittävä uusi sijoituspaikka. Suuri osa lähti sentään kierrätykseen, mutta paljon meni myös roskiin. 

Tämä herättää ajatuksia ja ehkä myös vaikuttaa omien tavaroiden säilömiseen. Mikä on itselle tärkeää ja rakasta, on toisille merkityksetöntä. Mitään emme saa mukaamme täältä viimeisen kerran lähtiessämme. Ehkä tavaroiden keräämisen sijasta on parempi panostaa ihmissuhteisiin ja elämästä nauttimiseen.

Aurinkoisia hetkiä viikkoonne!

Sateen jälkeen

Tulipa Carnaval de Nice

 

Kiirettä on pitänyt, kuten varmasti teillä muillakin. Sateet ovat lisänneet oman mausteensa pihatöihin. Meillä päin vettä on tullut kaatamalla ja välillä vaakatasossa. Ei siis mitään asiaa puutarhatöiden pariin, jollei halua kastua litimäräksi. Niinpä ahkerointi on pitänyt lomittaa sateiden väleihin, joita onneksi on ollut. Kodin siivoukset ja monet muut arkihommat olen suosiolla siirtänyt joko sadepäiviin tai peräti vielä myöhemmäksi. Kahden aikuisen taloudessa tällaiset järjestelyt ovat mahdollisia.

Tulipa Darwin Pink Impression

Tulppaanikevät ei ole puutarhassani ollut paras mahdollinen. Tosin en kovin paljon tulppuja syksyllä istuttanutkaan. Lähinnä Darwineita, joiden toivon menestyvän vuosia eteenpäin. Sipuleihin saa uppoamaan euron poikineen. Niin ihania kuin erikoiset tulppaanit ovatkin, harmittaa nähdä niiden hiipuvan. Pink Impressionit nousevat varsin uskollisesti ja kauniitahan nekin ovat.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Moni tulppaani jäi tänä vuonna nousematta kokonaan. Moni kasvatti vain lehdet, ei nuppua. Ja joitakin peura kävi järsimässä siten, että nuppu meni sen siliän tien tai aukesi vammautuneena.

Joitakin tulppaaneja on vielä nupulla. Monista vuosien mittaan istutetuista tulpuista nousi yksi tai kaksi. Ehkä niiden nimet pitäisi laittaa syksyä varten talteen. Ovathan ne sitkeydellään osoittaneet, että niitä kannattaa jatkossakin suosia.

Ihastuttava näkymä tummalehtisiin jaloangervoihin ja punaisena kukkiviin esikoihin.

Viikolla järjestyi pitkään suunnitelmissa leijunut käynti Lappalainen etelässä -blogin Nilan kesämökkitontilla. Hänellä on aivan valtavasti kasveja. Hän oli kaivanut jakotaimia ilmoittaen, että ellei minulle kelpaa menevät kompostiin. Tottahan minulle kelpasi. Sekä talven jäljiltä aukkopaikkoja täyttämään että ylipäätään muutenkin. Auton takapaksi pullisteli taimista suunnatessani kotiin.

Sain Nilalta erilaisia esikoita, valkotäpläimikkää, tarhakylmänkukkaa, valkoista pikkusydäntä, maksaruohoa, karpaattienkelloa, muutaman pionin juurakon, sulkaneilikkaa, patjarikkoa (luultavasti), iristä ja muhkean pehkon ruostekukkaa sekä valkoisen pelaguun. Muistinkohan nyt kaikki?

Osan laitoin potteihin odottamaan sijoituspaikkoja. Suurimman osan istutin penkkeihin. Illalla koko kroppa oli jäykkänä ja sänkyyn mennessä selkä vihoitteli. Aamulla oli taas notkeampi olo.

Kukkasista ei vanhan tavan mukaan saa kiittää. Sen sijaan lämpimät kiitokset Nilalle anteliaisuudesta, kierroksesta runsautta uhkuvassa puutarhassa ja kaikkinensa kivasta vierailusta. Tarkoitus oli vain piipahtaa, mutta niin vain kellon viisarit vierähtivät eteenpäin.

Magnolia Susan

Tiiviin taimipäivän päätteeksi kävin suihkussa ja lähdin kiertämään kameran kanssa puutarhaa. Eksyinpä myös naapurin magnoliaa ihailemaan. Pieni puska on kukkinut jo pidempään, mutta ehdinpä vielä. Tämä magnolia kukki viime vuonnakin, mutta nyt usean kauniin kukan voimin. Kenties magnolian takana kasvava koreanpihta antaa sopivasti suojaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalviot kukkivat tänä vuonna tavallista runsaammin. Siinä mielessä ihme, sillä talvi on kohdellut kasvia kovakätisesti. Joka kevät osa pikkutalvioista on siipeensä ottaneen näköisiä. Vaan ei koskaan näin pahasti, kuin nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Paikoitellen kasvustossa on enemmän ruskeaa kuin vihreää. Sateiden myötä uutta versoa työntyy ruskeiden laikkujen seasta. Tarkoitukseni on ollut käydä leikkaamassa pahimmat alueet systemaattisesti "tapille". En vain ole ehtinyt. Harmilliseti rumimmat alueet sijoittuvat sisäänkäynnin lähelle ja ovat siis melkeinpä näyteikkunassa. 

Sadepilvet keskiviikkoiltana 1.6.

 
Vettä meidän nurkilla on satanut usein ja paljon. Ilmatieteenlaitoksen 5 vrk:n sadesumma on 40-60 mm. Torstaina 2.6. satoi koko päivän. Olimme Hietaniemen kappelissa ystävän veljen hautajaisissa. Vaati aikamoista taiteilua saada surukimppu autosta kappeliin kastumatta litimäräksi. Posket olivat sadepisaroista märät jo valmiiksi ennen kyyneleitä.

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltapäivällä 3.6. Vein aamulla pyykit narulle kuivumaan. Hetki sitten pilvet avasivat sateisen varastonsa, joten ryntäsin suoraan ruokapöydästä hakemaan viittä vaille kuivia pyykkejä sisälle. Ukkonenkin jyrisee. Eipä tarvitse kiertää kastelukannun kanssa istutettujen kasvien alkuelämää turvaamassa. Luonto hoitaa sen puolestani.

Phlox subulata 'Candy Stripes' - Sammalleimu

Honkkarista toissakeväänä halvalla hankittu sammalleimu Candy Stripes suorastaan kukoistaa. Näitä on kaksikin keskittymää Oikearinteessä. Ilahduttavaa.

Moni kasvi on talven aikana jättänyt jäähyväisensä. Piti oikein listata menetykset:

• arovuokko harventunut
• Balkaninvuokot
• bellikset
• jouluruusuja
• harjaneilikka
• harmaakäenkukka
• kurjenpolvia 
• mantelityräkki
• myskimalva
• pioni Coral Charm, toinen niistä
• rosa Sommerwind 
• rotkolemmikki 
• ruusuherukoista toinen
• salkoruusut 
• syysvuokot - todennäköisesti 
• tarhakylmänkukka punainen 
• tuoksumatara
• varjohiippa
  

Liljoista, iriksistä, punahatuista, syysleimuista tai syysastereista ei voi vielä sanoa mitään varmaa. Osa on noussut. Tilanne tarkentuu ajan kanssa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Niitä onkin nyt tarkkailtava ahkerasti, sillä nuppujen kehitystä on hauska seurata. Punaisten terälehtien pilkottaessa vihreänkarvaisten pallukoiden uumenista alkaa poksahdukset olla käsillä.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit kukkivat tänäkin  keväänä runsaana ja kauniina. Kuvaaminen ei ole kovin hyvin onnistunut, kun aina tuulee navakasti. Torstain rankkasateessa osa nuppurykelmistä oli paiskautunut pihalle.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Ruusuihin en ole ehtinyt kiinnittää isompaa huomiota. Ritausman leikkasin alas, koska sen pitkät varret sojottivat ja oksat haarautuivat vasta varsin ylhäällä. Tarhakurtturuusuna Ritausma kestää alasleikkauksenkin. Aiemmin en ole tätä ruusua näin radikaalisti leikannut.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia-silmäteräni on selvinnyt talvesta. Tosin kaikki sen vanhat oksat ovat rutikuivia ja kaipaavat leikkaamista. En ole pitänyt kiirettä, koska viime keväänä lehtiä tuli myös joihinkin kuivilta näyttäviin oksiin. Vanhat oksat tekevät parhaiten kukintoja eli näyttää siltä, etten taida tänä vuonna kukkivaa safiirihortensiaa nähdä. Kunhan on hengissä, riittää minulle. Silloin puska voi kukkia joskus tulevina vuosina. Jos olisi heittänyt henkensä, ei olisi toivoakaan kukinnasta.

Kosmoskukat iltavalossa

Kesäkukkarintamalla kuulumiset ovat vähän sitä sun tätä. Kaipaavat selvästi aurinkoa ja lämpöä. Kosmokset ovat itäneet hyvin, samoin malvikki. Tuntuu, että olen elänyt kevättä jo kuukausikaupalla ja itsellekin maistuisi vaihteeksi kesä. Alussa ollaan kesän suhteen eli ei mitään kiirettä kesäkukillakaan.

Krassit

Krassia kylvin pariin "parvekelaatikkoon". Ajatus on, että krassit vyöryisivät terassin kaidetta peittämään kesän tullen. Kauan niiltä kesti itää, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Loput siemenet laitoin isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin Ukkokullan viime kesänä tekemään yrttilaatikkoon. Toivon näiden krassien viherryttävän oman asuinalueensa.

Lukinliljan olen yleensä istuttanut kellarissa jo huomattavasti tätä vuotta aiemmin. Tänä vuonna laitoin sen esikasvattamatta ulos isoon ruukkuun. Pitkän odotuksen jälkeen mullasta pilkottaa kärkiä. Hyvä niin. Lukinliljan kukinta sijoittuu toivon mukaan tavallista myöhempään.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Talven koitoksiin menehtyneet kasvit harmittavat aikansa, mutta siihen murheeseen on turha jäädä kierimään. Aukkopaikat on nähtävä uusina mahdollisuuksina. Iloisia yllätyksiäkin tulee eteen ihan odottamatta. Vasenrinteen jumaltenkukan huomasin kiertäessäni ystävän kanssa puutarhaa. Löysin myös kärhöraporttini jälkeen eloa viime kesänä istutetusta Ville de Lyonista ja kirjaamatta jääneestä Ruusupenkin Princess Dianasta.

Kirjopikarililjojen kukintaa on riittänyt pitkään.

 
Rikkaruohokierros on edelleen tekemättä. Kasveja kuvatessa eksyn kyllä nyppimään voikukkia ja varsinkin vaahteravauvoja. Jälkimmäisiä on tolkuttoman paljon. Nousevat esiin mullasta heti, kun käännän selkäni. 

Toivoin ankaran talven tekevän selvää kotiloista, mutta turhaksi osoittautui tämä toive. Muhkeita yksilöitä on tullut kerättyä pilvin pimein. Etikkapurkkeja onkin ympäri tonttia, jotta ei tulisi kiusausta nakata kotiloita puiston puolelle. Sieltähän ne vyöryy takaisin. Hyvässä lykyssä ottavat vielä kaverinsakin mukaan. Ferramolia vaan arimpien kasvien ympärille. Ja keräystä, keräystä, keräystä... En kyllä ikinä tykästy kotiloihin, mutta oppii niitä näköjään jollain tasolla sietämään. Kun vaihtoehtoja ei ole.

Tulipa Apricot Parrot

Tänä viikonloppuna juhlitaan koulunsa päättäneitä ja eri tahoilta valmistuneita. Onnea heille kaikille!

Onnea myös omalle Lapselle, tyttärelle, joka viettää tänään syntymäpäiväänsä!

Väriä harmauteen ja valoa pimeyteen

Lehtikuusi - Larix

Säätila poukkoilee laidasta laitaan. Kevyestä lumipeitteestä ja pikkupakkasista on siirrytty kaatosateisiin ja jopa +9 asteen lämpötiloihin. Perjantaina oli tauko sateessa ja aurinko helli ihmisiä ja luontoa täydeltä taivaalta. Aurinko nousi aamulla 8.21 ja laski iltapäivällä 15.52, joten päivällä ei paljon pituutta ole. Harmaana päivänä sisälläkin on sytytettävä lamput paremmin nähdäkseen ja virkistystä saadakseen.

Lenkkireitilleni osuu muutama vanha lehtikuusi, joista neulaset ovat jo alkaneet varista. Lehtikuuset sijaitsevat paikalla, jossa vuosikymmeniä sitten on ollut kasvihuoneita. Puutarhuri on puut istuttanut, mutta aikojen myötä tiet ja rakennukset ovat nakertaneet entistä kasvihuonetonttia joka kulmalta. Komeat lehtikuuset ovat joutuneet muiden puiden ja kasvillisuuden ahdistamiksi. Pahoin pelkään, että pian ne todetaan huonokuntoisiksi ja vaarallisiksi ja kaadetaan. Sääli, sillä pidän noista lehtikuusista. Omalle pihalle ei noin suurikokoiseksi kasvavaa puuta voi oikein istuttaa. Siksi on ollut kiva seurata noita lähellä kasvavia komeita puita.

Vinca minor - Pikkutalvio

Omassa puutarhassa värit alkavat olla lähinnä ruskeaa ja harmaata. Siellä täällä toki pilkistää vähän vihreääkin. Havujen, rhodojen ja mahonioiden lisäksi mm. pikkutalviot, sormustinkukkien ruusukkeet ja taponlehdet sekä osittain myös vuorenkilvet ovat vihreitä näin alkutalvellakin. Itse asiassa vihreät kasvit korostuvat märkyydestä kiiltävien puunlehtien ruskeata vasten.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Kasvatin kesän aikana harmaakäenkukkaa siemenestä. Kaksivuotisena se ehti kasvattaa vasta lehdet, mutta ei vielä kukkinut. Siemenkasvatus onnistui niin hyvin, että taimia riitti kahteen paikkaan. Kylvin vielä loppukesästä uudemman satsin, jotka itivät ja odottavat kasvilavassa keväistä istutusta. Jos siis heräävät keväällä. Harmaakäenkukassa on kauniin harmaat, karvaiset lehdet. Toivottavasti muhkeiksi kasvaneet taimet kukkivat ensi kesänä. Harmaakäenkukan pitäisi olla myös hyvä perhoskasvi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Komeasti kukkinut kelloköynnökseni teki kaksi siemenkotaa. Ennen kelloköynnöksen kärräystä kompostiin leikkasin siemenkodat ja toin ne sisälle kuivumaan. Ajattelin siemenkodan kovettuvan ja muuttuvan ruskeaksi monen muun kasvin siemenkodan tapaan. Kovaksi ne eivät muuttuneet ja värikin oli enemmän harmaanruskea. Muutama päivä sitten huomasin kumpaankin kotaan tulleen pienen raon ja päätin tutustua niiden sisuksiin. Suurin osa isokokoisista siemenistä rapisi itsestään pöydälle ja loputkin kevyesti auttaen. Yhteensä sain 55 siementä, joiden annan vielä kuivua hajallaan ennen pussittamista. Aika kiva saalis. Keväällä kokeilen, itävätkö nämä omat siemenet.

Pyrrhula pyrrhula - Punatulkku

Runsaan viikon takaisena lumipäivänä sain kuvattua punatulkun, joita on muutama pyörinyt leikkimökin päädyssä olevan siemenautomaatin luona. Tämä punatulkkuherra tuli tutustumaan etupihan ruokatarjontaan ja sain keittiön ikkunasta napattua kauniin linnun valkoisella lumella. Myös viherpeipot ovat saapuneet usean yksilön voimalla napostelemaan pähkinöitä. Mietin, kannattaisiko vaihtaa auringonkukan siemenet kuorittuihin versioihin? Syntyykö niistä vähemmän sotkua, kuin kuorimattomista? Onko teillä kokemuksia?

Taas ollaan viikonlopussa. Ajattelin viritellä jouluvaloja niin ulos kuin sisällekin. Jouluun on vielä matkaa, vaikka kaupoissa onkin jo täysi hulina päällä. Illat ovat pimeitä ja pitkiä. Nyt on juuri sopiva aika ryhtyä nauttimaan valoista, kutsutaan niitä sitten joulu-, kausi-, tunnelma- tai mitä ikinä kukin keksiikään -valoiksi.

Hyvää ja valoisaa viikonloppua kaikille!