Toukokuun kauneutta

Malus purpurea 'Aamurusko'

 

Jos vuodesta pitäisi mieluisin kuukausi valita, ottaisin toukokuun. Ehkä sen ensimmäisenä ja sitten perään kaikki muut kesäkuukaudet. Unohtamatta syys-lokakuun ruska-aikaa. Hyvä, ettei tarvitse tehdä valintaa, vaan voi täysin rinnoin nauttia jokaisesta kuukaudesta ja jokaisen kuukauden jokaisesta päivästä. 

Malus domestica 'Valkeakuulas'

Toukokuun yksi odotetuimpia näkymiä on viime vuosina ollut koristeomenapuut. Niin nytkin, enkä pettynyt. Tosin vanhimmat, pikkupuutarhan Aamurusko ja Royalty kukkivat tavallista vaatimattomammin. Sen sijaan alapihan toissa kesänä istutettu Aamurusko ja naapurin aidan lähellä neljä vuotta kasvanut Makamik laittoivat pienempiin kokoihinsa nähden parastaan.

Omenapuista Huvitus alkoi kukkimaan ensimmäisenä. Se jo pudottelee terälehtiään. Valkeakuulas ja Punakaneli ovat parhaillaan aivan täynnä kukkia. Ellei muutaman tunnin kestänyt rankkasade ole niitäkin tyhjentänyt. Ei ole, huomasin ikkunasta vilkaistessani. Syysomenassa on vain vähän kukkia.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Alapihan Musta Rudolf aloittaa kukinnan hieman muita myöhemmin. Sen nuput ovat jo valmiina avautumaan. 

Magnolia stellata 'Susan'

Magnolian siirsin pikkupuutarhasta kesällä 2023 alapihan Kaivoruusupenkkiin. Ajattelin siellä olevan parempi paikka aralle magnolialle. Keväällä riittää aina jännitystä, kun arvuuttelen magnolian talvesta selviytymistä. Hyvin on taas käynyt. Ensin luulin, ettei Susan tekisi yhtään nuppua. Karvaisista sykeröistä paljastui lehtiä. Mutta kyllä niitä nuppujakin sitten löytyi. Eilen laskin kuusi purppuraista nuppukääröä, joista alin lähes maassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuissakin on jo eloa eli kukkanuppuja. Ensimmäisestä sijasta nupun avauksessa kilpailevat Juhannusruusu ja Suviruusu. Myös Tove Jansson on kolmen kärjessä. Neilikkaruusun, tarhakurtturuusut Sävelen ja Soinnun sekä Ritausman leikkasin matalaksi. Samoin tein Teresanruusulle. Ne versovat jo voimakkaasti ja ehtivät hyvin vielä tänä kesänä kukkimaankin.

Vasen- ja Oikearinteen maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy palelluttivat kaikki oksansa talven aikana. Uutta versoa pukkaa niistäkin kiitettävästi. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Silmäteräkärhöni 'Purple Dream' pukkaa nuppuja. Pian ne avautuvat. En ole leikannut 'Purple Dream'ia kertaakaan, joten se alkaa olla paikoin varsin risuttunut. Nyt leikkaaminen on myöhäistä, sillä toinen toisensa lomassa risteilevistä versoista ei kukaan ota selvää, missä on alku ja missä loppu. Vahinkoja välttääkseni leikkasin vain muutaman selvästi kuivuneen oksankärjen. 

Viinikärhö 'Black Prince' kiipeää joka vuosi Muumi-tuijan laelle.

 

Kärhöt ovat heränneet kiitettävästi. Myös mattimyöhäistä näytellyt viinikärhö 'Black Prince' on herännyt ja aloittanut kasvunsa koti tukeaan. Ja luultavasti se tapansa mukaan kiipeää myös vieressä kasvavan Muumi-tuijan laelle. 

Majalispenkki

Majalispenkki on saanut muhia mielessäni. Viime keväänä siitä kaivettiin pois jättikokoinen ja vuosia paikalla kasvanut metsäruusu. Alkukesän aikana nousi muutama ruusunverso, jotka kaivoin pois. Kylvin penkkiin pioniunikoita ja kehäkukkia, joiden kukintaa riittikin koko kesäksi. 

Monivuotisia en penkkiin mahdollisten ruusunversojen vuoksi ole istuttanut. Vasemmassa laidassa on syksyllä istutettuja tähtilaukkoja. Nyt laitoin maahan joitakin esikasvatettuja komeatörmäkukkia, maariankelloa ja kesäpäivänhattua.

Metsäruusu rehotti luonnollisesti myös penkin reunojen yli. Kanttausurien ja nurmikon reunasta muodostui turhan jyrkkä. Olen miettinyt kovasti, miten saisin tasoeroa loivennettua ja mullan pysymään penkissä. En halua enkä jaksa nyt nurmikkoa muotoilla. Niinpä ostin puupalikoista muodostuvaa nurminauhaa reunustamaan penkkiä. 

En tietenkään mitannut Majalispenkin ympärystä kauppaan mennessäni. Niinhän siinä sitten kävi, ettei kolme kahden metrin rullaa riittänyt. Käyn viikonvaihteessa hankkimassa pari rullaa lisää, jotta saan urakan valmiiksi. Sitten voinkin kylvää pioniunikoita. Ehkä myös kehäkukka 'Bronzed Beautya'. 

Isossa penkissä ei tee mieli loikkia kasvien päällä. Siksi kivet ja vuosia sitten valamani sementtipyörylät toimivat astinkivinä mennessäni nyppimään ja hoitamaan kasveja. 

Picea glauca 'Conica' - Kartiovalkokuusi

Majallispenkin toisella laidalla kasvavat kartiovalkokuuset ahavoituivat tänä keväänä varjostusverkoista huolimatta. Laitoin huonovointisiin kohtiin havubalsamia. Sen käytöstä ollaan montaa mieltä. Toistaiseksi en ole huomannut hyvää enkä huonoa.

Myös takana näkyvissä (toinen jää kartiovalkokuusen taakse) rungollisissa tuijissa on vaurioita, kuten jonkun verran muissakin tuijissa. 

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Pahimmin kevättalven auringosta kärsi kääpiöhopeakuusi. Toivon sen elpyvän, koska olen saanut sen lahjaksi vanhemmiltani ja isoveljeltäni. Kaikki nyt edesmenneitä. Puu on minulle muistopuu, mutta pidän myös kovasti sen ulkonäöstä. 

Mahonia

Mahoniat ovat yhä kaikkea muuta kuin kaunis näkymä. Vaikka niihin on jo tullut runsaasti uutta kasvua. Taidan sittenkin leikata mahonioita voimakkaammin, jotta saan ne vihertymään kokonaisvaltaisemmin. Nyt niissä on pitkiä lehdettömiä välejä ja paljon ruskeina rapisevia lehtiä. Olisi varmaan pitänyt leikata jo aikaisemmin, mutta kaikkea ei vaan ehdi ja huomaa tehdä juuri silloin kuin pitäisi. 

Runsas kaksi viikkoa sitten Tampereen Hatanpään arboretumissa kävellessäni huomasin siellä kasvavien mahonioiden olevan todella surkeassa kunnossa. Monta niistä oli leikattu likimain maan tasalle. Voin siis olla tyytyväinen, että omani on noinkin vehreitä.

Viime kesänä tilasin Latviasta erinomaisia pensastukia. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin vinkin. Meinasin jo unohtaa tuet kellariin, mutta onneksi huomasin ajoissa. Pionit alkavat olla jo tuen tarpeessa nuppuja pukatessaan. Pioneja ei parane päästää liian korkeiksi, sillä tukia asettaessa saa olla varovainen, ettei katkaise versoja. 

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

 
Nuokkuluppio on ehdoton ykkönen, jolle penastuki on tarpeen. Kuten kuvasta näkyy, puskan sullominen kokonaan tuen sisälle ei ole edes mahdollista. Kunhan versot tuosta kasvavat, saan niitä laitettua nätimmin. Yläpihalla kasvaa toinen nuokkuluppio Allaspenkissä. Nuokkuluppio näyttää paremmalta tuettuna. On myös ympäristön muille kasveille parempi, ettei nuokkuluppio retkota niiden päällä. 

Tilasin 10 pensastukea. Enemmänkin niille olisi ollut tarvetta, mutta ehkä pärjään muiden kanssa vanhoilla virityksillä. Muutama pioni jäi yhä kaipaamaan parempaa tukea. Samoin perhoangervo ja särkynytsydän ansaitsevat kunnon tuen.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Itse asiassa joka puolella puutarhaa kukkii kaikenlaista. Nippanappa pysyn perässä, mitä milloinkin on odotettavissa. Monet kasvit ehtivät yllättämään heräämisillään, kun en ehdi riittävän usein kierroksille.

Arovuokko on taitava valtaamaan tilaa. Belliksen tavoin se pyrkii kanttausuriin ja käytäville. Olen kaivanut taimia muualle siirrettäväksi. Kivasti se näyttää kotiutuvan uusiin paikkoihin. Esimerkiksi alapihan toisen kriikunan tyvellä on kasvava joukko arovuokkoja.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Vuokoista puhuessani en tohdi olla mainitsematta syysvuokkoa, jonka heräämistä odottelin tänäkin keväänä sydän syrjälläni. Kiemurapenkissä on suurin esiintymä. Tai kaksikin, kun yksi paikalleen jättämäni siementaimi on muhevoitunut itsekseen. Olen siirtänyt siementaimia onnistuneesti myös muualle. Pikkupuutarhan Muuripenkin yksilö on jo virkeä. Samoin Saapaspolun kaveri. Onpa myös Päivänliljapenkin päädyssä viime kesän siirto herännyt. Aah, mikä loppukesän kukinta onkaan odotettavissa.

Narcissus recurvus

Tulppaaneista minulla ei tänä keväänä ole paljoakaan kerrottavaa. Viime syksyn vähäiset tulppuistutukset ovat kukintansa loppusuoralla. Edellisten vuosien tulpuista nousee yksittäisiä tähdenlentoja siellä täällä. Ilahduttavathan ne, ilman muuta. Etenkin, kun jotkut jaksavat nousta vuodesta toiseen muistuttamaan niistä loiston vuosista, jolloin laitoin pussitolkulla tulppaaneja peurojen syötäviksi.

Tämä hassu näky muutama päivä sitten Pikkupuutarhan Kivipenkissä oli pakko kuvata. Yrittävätkö Recurvus-narsissit syystä tai toisesta piilottaa selkänsä taakse lilaa tulppaania? Kuvitteleeko tulppu, ettei sitä huomattaisi? 
 

Narcissus 'Actaea' ja jouluruusut

Kriikunapenkissä taasen Actaea-narsissit ja vaalea jouluruusu kilpailevat huomiostani. Koitan olla kummallekin tasapuolinen. Jouluruusu on kyllä kukkinut jo viikkotolkulla, joten sillä ei pitäisi olla valittamista. Se onkin alkanut käyttää voimavarojaan uusien lehtien kasvattamiseen.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 
Voi, miten paljon kaikkea kaunista olisikaan esiteltävänä. Ja kertomistakin riittäisi monen postauksen verran. Puutarhaharrastajat tietävät ja ymmärtävät tämän jokakeväisen ilmiön. Aina voi jotain jättää pitkiksi talvipäiviksi kerrottaviksi. Jos vain malttaa. Se taas ei ole kovin helppoa, kun puutarha-asioista on niin mukava raportoida. Ja lukea muiden juttuja.

Aamupäivän olin varannut asioiden hoitamiselle puhelimitse. Sainkin isän uurnanlaskulle ajan varatuksi. Iltapäivällä oli tarkoitus täyttää kasvihuoneen vesitynnyri, jotta voin asentaa Blumatin. Samalla olisin kastellut lavakaulukset. Tällä kertaa luonto hoiti kastelun puolestani. Vettä tuli ajoittain aivan kaatamalla, mikä ilahdutti. 

Aurinkoisia päiviä on riittänyt. Samoin harva se päivä on tuullut navakasti tai jopa myrskyisästi. Yhdessä tuuli ja aurinko kuivattavat maata tehokkaasti. Nyt aurinko taas paistaa, mutta kastelu on hoidettu. Tynnyrin ehdin täyttää vaikka viikonloppuna. 

Myosotis - Lemmikki 

 
Puutarhatyölista on pitkä, mutta kivasti se välillä lyheneekin. Hautajaisjärjestelyt etenevät ja perunkirjoitus on käynnistetty.

Toukokuu lähenee loppuaan. Viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlien aika. Iloisia juhlia ja kivaa loppuviikkoa! 

Havupuiden huminaa Ilolassa

 

Jokin aika sitten luin Tuplasti terapiaa  -blogista jutun Ilolan arboretumista. Olen törmännyt samaisen paikan kehuihin aiemminkin muutamissa blogeissa ja mediassa. Paikka on jäänyt mieleen kohteena, jossa haluaisin käydä. Meiltä ei ole ylivoimainen matka kyseiseen arboretumiin. Tähän saakka lähtö on vain toistamiseen jäänyt aikomukseksi. Viime viikon torstaille sovittu ohjelma peruuntui. Samantien keksin, että nytpä lähdetään Ilolaan, jos vain Ulla innostuu matkakumppaniksi. Ja Ullahan innostui.

Ilolan arboretum sijaitsee Salon Kiikalassa, osoitteessa Kalkkilantie 1325. Laitoin osoitteen auton navigaattoriin ja suunnistin nokan 110-tietä kohti Turkua. Suomusjärvellä poikettiin navigaattorin ohjaamana valtatieltä oikealle. Kiemurainen tie kulki läpi maalaismaisemien, peltojen ja metsien. Matka tuntui todella pitkältä, kuten usein ennen ajamaton reitti tuntuu. Hyvin pääsimme perille. 

Vastaisuudessa ajaisin joko moottoritietä tai 110-tietä suoraan Muurlan lasitehtaan risteykseen ja siitä kääntyisin oikealle tie 2402:ta pitkin, kunnes kääntyisin oikealle 2403:lle. Silloin olisin jo lähellä Ilolan arboretumia. Näin siis Helsingin suunnasta ajaessa.

Ilolaan tullessa saa vaikutelman saapuneensa jonkun omakotitalon pihaan. Siitä vain pihan läpi sen takana sijaitsevalle pysäköintialueelle. Siellä on opastaulut ja postilaatikko, johon pudotetaan pääsymaksu 2 euroa/hlö. Mielellään tasaraha. Ilmoitustaululla on karttoja, joita voi halutessaan lainata kierrokselle mukaan. Kartasta voi ottaa myös kuvan kännykällä. Alueelle ei kyllä helposti eksy, joten siinä mielessä karttaa ei tarvita. Kasveissa ei ole nimilappuja, minkä koin puutteena. Aina voi tuntemattomista kasveista ottaa kuvia ja pähkäillä niiden nimiä kotona. Se ei siis ole suuren suuri ongelma.

Alueella on helppo kulkea. Kulkuväylät ovat tasaisia ja paikoin leveitäkin. Kalliopuutarhassa on pari jyrkkää mäkeä, mikä voi olla huonojalkaiselle tai pyörätuolille este. Siellä täällä on penkkejä, joissa voi levähtää. Ehdottomasti välillä kannattaakin istahtaa sulattelemaan näkemäänsä kauneutta. Ja aistimaan havupuiden huminaa ja hiljaisuutta.

Siellä täällä on muutamia patsaita ja muuta taidetta. Taiteilijaseuroilla on Ilolassa kesänäyttelyitä, jotka näin syyskuussa ovat ilmeisesti jo ohi.

Ilolan arboretum on puutarhuri Ari Laakson yli 30 vuotta sitten omalle maalleen perustama paikka, johon hän sai innostuksen käydessään puutarhuriopiskelijana Mustilan arboretumissa.

Kokonaisuudessaan 20 hehtaarin alueesta noin 15 hehtaaria on hoidettuna. Polkureitistön pituus on noin kolme kilometriä eli ei lainkaan mahdoton kulkea vaikka kokonaan läpi. 

Ilolassa on paljon erilaisia havuja, tuttuja ja harvinaisuuksia. Siellä on myös isoja rhodoja, mikä sai minut heti suunnittelemaan alkukesän vierailua Ilolassa. 

Kesäaikaan myynnissä on myös taimia.

Lampien läheisyydessä ilmassa surrasi lukuisia sudenkorentoja. Kuin pikkuruisia helikoptereita olisi etsinyt sopivaa laskeutumispaikkaa veden yllä.

Lammen lähellä kasvoi isohko määrä purppurapunalatvoja. Ne olivat täynnä amiraaliperhosia nauttimassa mettä auringon lämmössä. 

Kuvassa ei erotu kovin hyvin edessä olevan kalliopuutarhan korkeuserot. Laella kannattaa huomata kalliolohkareiden lomaan taitavasti istutettuja kasveja, jotka näyttävät olleen siellä koko ikänsä.

Osa alueista on selvästi jo vanhempia. Kasvit suuria ja paikkaansa kotiutuneita. Sitten on alueita, jotka ovat osittain vasta rakentumassa. On nautinnollista ihailla havukasvien muotoja ja niiden yksityiskohtia neulasineen.

Nämä kuuset ovat jotenkin hyvin inhimmillisen oloisia. Kuin metsänväkeä tarkkailemassa ohi kulkevia vierailijoita.

Monessa paikassa istutusalueilla on nurmialueita, jotka kehystävät istutuksia ja rakennelmia sekä mahdollistavat lähemmän tarkastelun. 

Olimme torstaina ainoat kiertäjät, mutta kesällä kävijöitä voi olla runsaastikin. Monet yhdistykset järjestävät bussiretkiä Ilolaan. Rhodojen kukkimisaika on hyvin suosittu ajankohta.  

Nämä kuvat eivät kerro puoliakaan siitä lumosta, jota paikka kävijälle tarjoaa. Kaikkialla on hyvin hoidettua ja siistiä. Kaikesta aistii, kuinka aluetta on rakennettu suurella sydämellä ja rakkaudella kasveihin.

Komeat surukuuset tekivät minuun vaikutuksen. Niitä näkee heti pysäköintialueelle saapuessa. Ovat siellä vastaanottamassa kulkijaa ja toivottamassa lähtijän tervetulleeksi uudelleen. Vaikka pyrin ahmimaan näkymiä, jäi varmasti paljon kokematta. Siinä syy tehdä Ilolaan uusi reissu. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: Helmikuu

Helmikuuta on vielä runsaasti jäljellä, mutta julkaisenpa jo omat kuvani ja selitykseni. Eikä muuten ollut yhtään tammikuuta helpompi löytää kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Tällä kertaa vuorossa on H.

HAVUPUUT

Talvella värejä on niitä kaipaavalle aika niukasti tarjolla. Valkoista löytyy häikäisevän puhtaasta likaisenharmaaseen. Iloksemme meillä pohjolan asukkailla on kuitenkin havupuut, joiden vihreydestä saamme nauttia kesät talvet. Suomessa yleisin havupuu on mänty ja kuusi hyvänä kakkosena. 

Meidän tontilla ei ole enää yhtään suurta kuusta. Naapureiden pihoissa niitä on. Samoin kotitien toisella puolella iso metsä täynnä eri-ikäisiä ja -kokoisia kuusia. Metsässä risteilee lukuisia polkuja, joita pitkin on kiva käydä tekemässä lenkkejä. 

Tonttimme puistopäätyyn olen istuttanut rivin metsäkuusia, joiden on aikanaan tarkoitus sopivaan korkeuteen leikattuina toimia tuuli- ja näkösuojana. Havuja ovat tuijatkin, joita olen istuttanut tien viereen aidaksi. Muutama tuija löytyy sieltä täältä muualtakin. Lisäksi alapihalla on kaksi runkotuijaa ja pari pientä pallotuijaa. Alapihan syyspenkissä on myös kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'. Kriikunapolun varrella kasvaa kaksi kartiovalkokuusta ja yläpihan Bermudassa varsin suureksi venähtänyt kartiomarjakuusi. Oikearinteessä kasvaa vanhoja vuorimäntyjä, joista viime syksynä kaadettiin muutama hujoppirunko. 

Havupuita soisin olevan puutarhassani enemmänkin. Tuijia en taida hankkia enää lisää siitäkin syystä, että ne houkuttelevat peuroja pihaan ruokailemaan talvisin, jolloin metsässä ei ole niille riittävästi syötävää. Sorkkajalkojen syömät tuijat eivät ole kovin kaunista katseltavaa.

HERKUT

Helmikuun nimeksi voisi vaihtaa herkkukuu. Heti ensimmäisellä viikolla juhlitaan Runebergin päivää (5.2.). Rakastan Runebergintorttuja. Erityisen paljon sellaisia kosteita, joissa maistuu monen inhoama karvasmanteli. Tänä vuonna tein Runebergin kakun, joka on käytännössä yksi isokokoinen torttu, josta syöjät voivat leikata haluamansa palan. 

Nippanappa on tortuista toivuttu, kun kahvipöytään katetaan laskiaispullat. Kalenteri suosii laskiaispullafaneja, sillä ensin vietetään laskiaissunnuntaita ja parin päivän päästä laskiaistiistaita. Sekö on syynä, että laskiaispullia myydään kaupassa kahden kappaleen pakkauksissa? Tuskin sentään. Mielelläni syön kahvilassakin laskiaispullan, mutta itse tehtynä pullataikinaan saa enemmän makua ja vähemmän pahvimaista rakennetta. Omien pullieni ulkonäkö ei nouse arvosteluasteikossa kovinkaan montaa pykälää, mutta enpä niillä mihinkään leivontakisaan ole osallistumassakaan.

Joka vuosi iltapäivälehdet arvuuttelevat, pitääkö pullassa olla hillo- vai mantelitäyte? Meidän huushollissa asia on ratkaistu siten, että kumpaakin löytyy. Saatan tehdä muutaman sellaisenkin laskiaispullan, joissa täytteenä on sekä hillo että mantelimassa. 

Viime vuosina kauppoihin on ilmestynyt myös Ystävänpäiväleivonnaisia. Toistaiseksi mikään niistä ei ole löytänyt tietään meidän kahvipöytään. Ukkokullan synttäriä vietetään ystävänpäivän kieppeillä. Jotain herkkua hänellekin kahvin kera tarjoan riippuen, mitä kulloinkin keksin tehdä.

Vasemmalla Nemo, yläoikealla veljensä Loki ja alaoikealla Roope

HIJO = ESPANJAA, SUOMEKSI POIKA

Pojat, vintiöt, karvakaverit, kissaveljekset. Siinä monta ahkerassa käytössä ollutta nimeä lähipiirin lemmikeillemme. Tällä helmikuisella viikolla kuvan kaikki kolme kissaa ovat muuttaneet pilven reunalle kehräämään. Maanantaina veljenvaimon 16-vuotias Roope nukkui eläinlääkärissä ikiuneen, kun hoito ja lääkkeet eivät enää sitä parantaneet. Tiistaina tyttären kissaveljekset Nemo ja Loki kokivat saman kohtalon. Nämä pojat olisivat täyttäneet kesäkuun alussa 19 v, joten pitkän ja hyvän elämän he ehtivät elää. 

Kodeissa on nyt hiljaista ja tyhjää, ikävä ja suru suuri. Lemmikki on rakas perheenjäsen, arjen ja juhlan jakaja, ilon tuoja, terapeutti, jalkojen lämmittäjä, jopa omanlaisensa keskustelukaveri. Kuulun kissaihmisten sukuun, sillä kaikilla sisaruksilla on ollut kissa, vanhemmilla oli lyhytkarvainen brittikissa, tyttärellä hevostallilta tuodut veljekset Nemo ja Loki. Eikä sovi unohtaa meidän ikiomaa Juusoa, joka on nyt pilven reunalla valmiina nuuskuttamaan sinne saapuvia Roopea, Nemoa ja Lokia. 

Outoa, ettei lähipiirissä ole nyt ainuttakaan kissaa. Onneksi naapurin Mamis kiertää päivittäin pihassamme tsekkaamassa myyrätilanteen. Mamis on tyttökissa, joten helmikuun H-kirjainteema hijo eli poika ei nyt sitä koske.

Tähän sopii Monserrat Capallen esittämä "Hijo de la Luna" (Kuun poika), jonka voit kuunnella tästä linkistä (toivottavasti linkki toimii).

Tämän Vain kolme kuvaa kuukaudessa -haasteen laittoi liikkeelle Kristiina K. Vuosi on vasta alullaan, joten hyvin ehdit lähteä mukaan haasteeseen.