Ruusurakkauden aikaa

Rosa Therese Bugnet

2013 voimalla iskenyt ruusukuume on hissukseen vähän laantunut. Pystyn jo kaupassa kulkemaan näiden kaunotarten ohi ilman, että sormet ruusupiikeistä kipuillen kannan uusia taimia kassaa kohti. Osaltaan kuumeen hellittämiseen vaikuttanee sekin, että olemassa olevat ruusupuskat ovat kotiutuneet näyttäen kauneutensa ja täyttäen niille asettamani toiveet.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Juhannusruusu kukki kerrankin nimensä mukaisesti juhannuksena. Nyt sen valkoisia terälehtiä on enemmän nurmikolla kuin pensaissa. Myös Suviruusu on ollut viikon verran täynnä pinkkejä kukkia. Asuvat Tornionlaaksonruusun kanssa vierekkäin ja ovat kasvaneet niin toisiinsa kiinni, ettei enää erota, missä toinen alkaa ja toinen loppuu.

Rosa 'Tornedal'

Puutarhassa kuvia räpsiessä ei aina huomaa, kuinka samalla mukaan tallentuu erilaisia ötököitä. Nytkin vasta tätä kuvaa postaukseen ladatessani huomasin valkoisen hämähäkin kukassa. Jos jo kuvausvaiheessa huomaan jonkun ötökän, yritän saada siitä onnistuneen ja tarkan kuvan. Kimalaisten kuvaamisessa onnistun harvoin, koska niillä tuntuu olevan kova kiire kukasta kukkaan. Pitäisi varmaan laukoa otoksia sarjana ja valita sitten parhaiten onnistunut.

Rosa majalis - Metsäruusu

En tunnusta kärsineeni koskaan mistään erityisen kovasta ötökkäkammosta. Jos jonkinlaista kammoa onkin ollut, on se näinä puutarhan rakentamisen vuosina kaikonnut lähes kokonaan. En minä ehdoin tahdoin ötököitä ryhdy sormeilemaan ja käsiini ottamaan. Saavat kuitenkin olla ja elää rauhassa omaa elämäänsä. Pahikset tietenkin harmittavat tuhoa tehdessään, mutta minun puutarhassani ei myrkkyjä käytetä. Jollei vesisuihku tai käsinkerääminen tuota tuloksia, olkoot. Yleensä talvi on tehnyt tehtävänsä.

Rosa pimpinelliforlia 'Tove Jansson'

Jonkun verran tänä(kin) kesänä pimpinelliruusuissa on vattukärsäkkäitä. Vähemmän kuitenkin, kuin joinain aiempina kesinä. Olen kerännyt taittuneita ja vioittuneita nuppuja pussiin ja laittanut sekajätteeseen. Taistelussa vattukärsäkkäitä vastaan koen olevan altavastaaja, sillä osa nupuista on yleensä pudonnut maahan minun niitä näkemättä. Sieltä niitä on vaikea löytää. Joka vuosi juhannusruusu ja muut pimpinellit kukkivat riittävän kauniisti vattukärsäkkäistä huolimatta.
 

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Norjanruusun eli rosa Hurdalin istutin 2015 Pikkupuutarhaan. Tilasin sen Oulujoen taimistolta samanaikaisesti rosa Duchesse de Montebellon kanssa. Montebello on vielä nupulla. Hurdal on aivan täynnä kukkia. Osa nupuista on kasvanut peuraverkon läpi, enkä voi nyt verkkoa siirtää vahingoittamatta kukkia. Illalla ruusu  kylpee auringonpaisteessa, jolloin kuvaan tulee liian jyrkät valot ja varjot. Yritän saada pensaasta yleiskuvan vaikkapa aamulla.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja on viime vuotiseen tapaan kukkinut aivan upeasti. Tässä on kukkiva puu, joka koristeomenapuiden ohella on vertaansa vailla. Oksat ovat täynnä pieniä ruusuja. Puu kukkii nyt toista viikkoa. Luultavasti helle nopeuttaa kukinnan edistymistä ja kukkien kuihtumista, mutta olen kyllä tanssinut tämän puun ympärillä ihan joka kukan edestä.

Hortensiapenkki

Ruusuorapihlaja  kasvaa Hortensiapenkin toisessa päässä, ennen samaisessa penkissä kiinni olevaa pyöreää Kurgaania. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy Tornionlaaksonruusu, joka kuvaushetkellä oli vielä nupulla. 

Ruusuorapihlajasta kuvaajan päin ovat syyshortensiat Vim's Red ja lähimpänä Vanille Fraise. Kumpikin, kuten myös yläpihan Bermudassa kasvavat syyshortensia Grandiflorat ovat niitä harvoja kasveja, jotka vähän kärsivät leudosta talvesta. Olen poistanut niistä monta kuivunutta oksaa, eikä pensaista ole tullut kovin lehteviä. Ainakin Vanille Fraisen taidan ensi keväänä leikata matalammaksi, jotta saan sen haaroittumaan alempaa ja muutenkin paremmin. Vim's Red on jo valmiiksi matalampi ja haaroittuvampi.

Kävin hakemassa Ikeasta hajonneen työpöytälampun tilalle uuden. Samalla mukaan lähti kaksi komeaa 5 euron ruukkuhortensiaa. Vasta kotona älysin, että olisihan niitä siihen hintaan voinut ostaa useammankin. Toisaalta minulla ei ole kovin montaa hyvää puolivarjoista tai varjoista paikkaa hortensioille, joten ehkä oli viisasta jättää ylimääräiset hortensiat muiden ostettaviksi.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusurakkauden kohteet vasta aloittavat, joten ruusuisia postauksia on todennäköisesti tulossa lisää. 

Aurinkoisia päiviä kaikille. Älkää polttako itseänne paahteessa.

Ohikiitävää kauneutta

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Idänunikko

Oi, näitä silkkipaperimaisia ihanuuksia. Niiden kauneus kestää ohikiitävän hetken, mutta on tänä vuonna sitäkin runsaampaa. Illalla tiukassa nupussa ja aamulla terälehdet avoinna. Kukahan käy varhaiskeväällä rutistamassa ohuen ohutta silkkipaperia ahtaan nupun sisälle? Avautumisen myötä terälehdet siliävät, mutta edelleen niissä on hienoisia taitoksia. Kovin kuumalla raudalla niitä ei siis ole siloteltu.

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Idänunikko

Vaaleanpunaisen Princess Victoria Louisen ja alakuvan Royal Weddingin olen kasvattanut siemenistä. Princess Victoria on lisääntynyt mukavasti. Sen sijaan Royal Wedding taitaa tyytyä yhteen kukkaan. Aika näyttää, kuinka käy.

Papaver orientale 'Royal Wedding' - Idänunikko

Aion kerätä huolella näiden kaunotarten siemenet talteen ja kasvattaa niistä lisää kukkia. Sopivia paikkoja olisi kyllä tarjolla. Korkeina kasveina nämä sopivat muiden perennojen joukkoon. Ja siten ne onkin kätevintä istuttaa, sillä lehdet menevät ruskeiksi pian kukinnan jälkeen. Parempi siis niiden piiloutua muiden kasvien lehdistön joukkoon.

Papaver orientale - Idänunikko

Katsokaa nyt tätäkin unikkoa. Kuvitteleeko hän olevansa italialainen galzone, kenties pinaatti-vuohenjuustotäytteellä. Ei suinkaan, sisältä löytyy tutut tummasävyiset heteet ja terälehtien putoamisen jälkeen esille jäävä koristeellinen siemenkota.

Papaver orientale - Idänunikko

Hiekkakäytävä on aamuisin täynnä pudonneita punaisia terälehtiä. Joka aamu on myös yhä uusia auki poksahtaneita unikoita. Mikä missäkin vaiheessa avautumista. Unikon nuppuja odotan joka vuosi yhtä suurella innolla. Mikä olisikaan sen jännittävämpää kuvattavaa kuin karvainen nuppu, josta pilkistää punaista silkkipaperia.

Papaver orientale - Idänunikko

Suurin osa vuosia sitten naapurilta saamistani punaisista idänunikoista on sitä kaikille tuttua oranssinpunaista väriä. Joukkoon on ilmestynyt myös vaaleampia sävyjä. Vaikka kaikki nämä ihanuudet ilahduttavat minua, etsinnässä on myös uusia värejä.

Iris germanica 'Eleanor Roosevelt'

Saksankurjenmiekoista ensimmäisenä kukkaan ehti sininen Eleanor Roosevelt. Se on sen verran muita matalampi, että meinasin ensin ohittaa kukan sitä huomaamatta. Eleanor Roosevelt kukkii nyt ensimmäistä kertaa, ellen nyt ihan läpiä päähäni puhu. Mielestäni tämän olen ostanut Päivälän koeruusutilalta kesällä 2016.

Iris germanica

Eleanorin jäkeen kukkimaan ryhtyi samassa penkissä asuva valkoinen saksankurjenmiekka. Tälle minulla ei ole nimeä. Luultavasti olen sen hukannut. Tämäkin iris on kotoisin Päivölästä.

Päivölän koetilan iriksiä

Runsas viikko sitten kävin samaisella Päivölän koeruusutilalla, joka ei siis enää ole Helsingin yliopiston projekti. Yhä se on paikka, jossa luotiin monta uutta suomalaista pensasruusua. Sain ensimmäisen kerran tilaisuuden tutustua paikkaan heinäkuussa 2016, jolloin Helsingin yliopisto oli jo päättänyt  luopua koetilasta.

Nyt jäljellä olevat ruusupensaat olivat vasta aloittamassa kukintaansa, mutta irikset olivat jo täydessä kukassa. Ja kylläpä niitä oli paljon erilaisia. Monet jännittävän värisiä, eivätkä vielä kaupallisessa levityksessä.

Iris germanica 'Ellenida'

Pirkko Kahila oli paikalla hoitamassa kasveja. Samalla hän kertoi niiden nimiä ja muutakin tietoa. Sattumoisin oli mahdollisuus ostaa kuvassa olevaa, Peter Joyn kehittämää Ellenidaa. Enpä voinut vastustaa ja nyt Elleniida asuu myös minun puutarhassani.

Geum 'Totally Tangereine'

Päivölään on meiltä lyhyt matka. Ruokaostokset teemme useimmiten Nummelan kaupoissa. Poikkesin Päivölä-reissulla myös kivenheiton päässä olevassa Honkkarissa. Joka siis on muuttanut nimensä Rustaksi. En voinut vastustaa kahta Satakunnan Taimitukun muhkeaa kellukkaa. Totally Tangerine kukki jo ostaessani. Sen sijaan Nonnan kukintaa saan vielä hetken odottaa.

Niin vain puutarhani kasviperheet saavat uusia jäseniä ja laajenevat. Ensin tuli tulikellukka, sitten Mai Tai. Ja nyt nämä kaksi kaunokaista.

Huomasin juuri, että tämä on bloggaushistoriani 1503. postaus. Aloitin bloggaamisen 10.6.2011. Synttäri meni ohi ihan huomaamatta. Josko sitten ensi vuonna juhlisi täyttä kymppiä isommin.

PS.

Miten te lisäätte tunnisteet postauksiinne tässä uudessa blogger-versiossa? Jos lisään tunnisteita entiseen tapaan siihen tarkoitetussa paikassa, saan virheilmoituksen, enkä saa postausta tallennettua enkä siten myöskään julkaistua.

Hyvää juhannusta!

Nauti uusia perunoita ja voita,
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta,
varpaat veteen kasta.
Hakkaa liiteriin halkoja,
oio nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut,
unohda turhat juoksut.
Muista paljon lekotella,
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja,
tapaa ystäviä ja tuttuja.
Älä murehdi ötököitä,
vietä ihania kesäöitä!

HYVÄÄ JUHANNUSTA

KAIKILLE!

 

Etupäässä sinistä ja mausteeksi vähän punaista

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Iltaisin olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jos siis moisesta episodista hengissä säilyisi. Viikonlopun lämpimät päivät menivät etupäässä puutarhassa ahkeroidessa. Vaikka etukäteen päätin, että vaihteeksi voisi ottaa elämän lokoisasti. Kaiketi minulle makoilu riippukeinussa kirja naaman päällä varjoa tuomassa on vieras oleskelumalli. Hetken jos jossain istun, pian jo jalka vipattaa keskeneräisten töiden suuntaan ja hanskat hakeutuvat käsiin kohdetta lähestyessä.

Kuvan sinivaleunikko tarttui käsiini ihan väkisin toukokuun alussa puutarhamyymälässä. Taimi oli valmiiksi roteva ja isokokoisessa ruukussa. Kaikkien edellisten sinivaleunikkojeni muistoa kunnioittaen istutin tämän yksilön olopihan Allaspenkkiin, timanttituijan eteen. Siinä se saa valoa, mutta on silti suurimman osan päivästä lempeässä varjossa. En taaskaan raaskinut toimia ohjeiden mukaan ja jätin pian istutuksen jälkeen esiin tulleet nuput poistamatta. Toivon hänelle pitkää ikää.

Lauantaiaamuna laitoin pesukoneen pyörimään ja lähdin pihalle ihan vain katselemaan. Pian löysin itseni typistämässä vuorimäntyjen vuosikasvustoja. Näin teen aina ennen juhannusta, mutta ei kyllä ollut tarkoitus käyttää siihen helteistä lauantaita. Ukkokulta toi minulle tikkaat, sillä isoksi kasvaneen vuorimäntykeskittymän latvuksiin ei tavallisen korkuisella naisihmisellä ole ilman apuvälineitä ylettymistä.

Vuosikasvustot pitäisi kuulemma nipistää hellävaraisesti käsin. Jos niin olisin tehnyt, seisoisin edelleen tikkailla jatkamassa typistyshommia. Käytin siis saksia, kuten muinakin vuosina. Alkuvuosina en ymmärtänyt vanhimpia vuorimäntyjämme typistää. Siihen nähden voisivat olla kammottavamman näköisiä. Rumimmat roikaleet olen poistanut. Jäljelle jääneitä sietää katsella.

Ixiolirion tataricum - Vuorililja

Kuvan vuorililjan istutin syksyllä pikkusipuleina Vasenrinteeseen. Ehdin jo unohtaa koko kasvin, kunnes muutama päivä sitten huomasin sen hennot, siniset kukat. Tässä taas kasvi, jonka kukkia kannattaa katsoa ihan läheltä. Luontoäidin kynästä on piirtynyt kauniit viivat terälehtien sisäpinnoille.

Aquilefia vulgaris - olisiko tämä Blue Barlow?

Akileijojen kukinta on juuri nyt ylenpalttisen runsasta. Kaikki eivät ole vielä avanneet kukkiaan, mutta monen akileijan kukkarypäs on täysin valloillaan. Tälle siniselle akileijalle tarjottiin nimeksi Blue Barlow. Mitä sanotte, olisiko sellainen?

Katsokaa yläkuvan akileijan selkäpuolta. Hänellä on kaunis mekko niin edestä kuin takaakin katsoen.

Glechoma hederacea - Maahumalan hedelmäkö?

Lauantai-illan typistysurakan jälkeen käyskentelin puutarhassa. Tarkoitus oli ottaa kuvia, mutta kesäiltana auringonpaiste on lähes yhtä kirkasta kuin päivällä. Varjoista tulee liian jyrkkiä ja aurinko osuu silmiin niin, että tähtääminen ei tahdo onnistua. Silti en toivo pilvistä ja kylmää. Täytyy muuttaa järjestystä siten, että aamulla on kipaistava kuvaamaan yläpihaa ja illalla alapihaa. Silloin valo-olosuhteet ovat kuvaamiselle paremmat.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Sunnuntaista tuli ihan yhtä työteliäs kuin lauantaistakin. Edellisillan tarkastuskierros kertoi, että Pikkupuutarhassa kasvit ovat villiintyneet sillä välin, kun puutarhuri on kantannut alapihan istutusalueita. Nurmitädyke ja maahumala ovat toki kauniita, mutta ei niiden tarvitsisi ihan joka paikkaan tunkea. Kaikenlaista rikkaa oli linnoittautunut myös viime kesän lopulla mylläyksen kohteena olleessa Bermudankolmiossa.

Kurgaani 5.6.

Kottikärryt, sekatöörit, harava, purkki kotiloita varten ja pieni hara mukaan ja hommiin. Siinä meni aamupäivä rattoisasti kitkiessä ja kunnostaessa. Aikaa ei kulunut kuitenkaan niin paljon, miltä etukäteen kuvittelin. Siistiä on taas hetken aikaa eli ei pidä kääntää selkäänsä toiselle puolelle puutarhaa silloin kun työstää toista puolta.

Sunnuntai-iltapäivällä vuorossa oli vielä kasvimaan kastelu ja vesisaavien täyttö. Meille jäi aikanaan kunnallistekniikan valmistumisen jälkeen oma porakaivo kastelukäyttöön. Se on oikea aarre, sillä vesijohtoveden lorottaminen kasveille olisi kallista ja turhauttavaa. Kaivon pumppu toimii sähköllä ja se on kellarissa. Talon toisessa päädyssä on vesiliitäntä, mutta pumppu on käytävä käynnistämässä kellarissa.

Tulipa Single Late Queen of Night - Hetki ennen terälehtien putoamista

Porakaivovesi on kylmää, eikä letkua viitsisi ihan jokaista kastelukannullista varten vetää. Niinpä täytän säännöllisesti kaksi 200 litran tynnyriä ja kasvihuoneen 150 litran vesisäiliön sekä tietenkin myös pitkän rivin kastelukannuja. Toinen vesitynnyri on alapihalla, kasvihuoneen nurkalla. Toinen taas yläpihalla, kellarin portaiden lähellä. Näin vettä on kätevästi ja mukavasti lämmenneenä saatavilla kastelukannuihin.

Papaver orientale - Idänunikko

Silkkipaperimaiset hienohelmat, idänunikot ovat alkaneet avautua. Ei kuulu poksahtelua, mutta ehkä hiljaista rapinaa ahtaaseen nuppuun sulloutuneiden terälehtien päästessä valloilleen. Näitä kirkkaanpunaisena loistavia kukkia ei voi olla näkemättä ja ihastelematta. Nyt on niiden hetki.

Papaver orientale - Idänunikko

Tekemistä riittää puutarhassa. Edelleen sellainen pieni kynällä varustettu vihko kaulaan roikkumaan olisi näppärä, jotta kierrellessä kaikki pienetkin huomiot tulisi kirjattua muistiin. Silloin voisi tehdä valmiiksi mietittyjä työlistoja, joiden mukaan toimia. Nyt joku juttu unohtuu kerta toisensa jälkeen, vaikka aina ohi kulkiessa sen muistaa. 

Seuraavaksi ohjelmassa olisi pitkiksi ja rennoiksi yltyneiden kasvien tukemista. Useampi kasvi odottaa myös istutusta, mutta näin kuumalla ja kuivalla saavat odottaa. Josko nyt kuitenkin välillä juhlittaisiin keskikesää eli juhannusta. Kiva se on puutarhan kimpussa aikaansa viettää, mutta suotakoon vähän muutakin herkkua.

Geranium cinereum 'Jolly Jewel Purple' - Harmaakurjenpolvi

Bloggeruudistuksen harjoittelua

Puutarhatouhujen ohessa olen harjoitellut bloggeruudistuksen parissa. Tässä vaiheessa on ollut vielä mahdollisuus palata vanhaan bloggeriin. Ilmoituksen mukaan uuteen bloggeriin siirtyminen tapahtuu kesäkuun aikana. Vanhat toiminnot löytyvät edelleen pääpiirteissään ja joitakin uusia toimintoja on tullut. 

Hetken ihmettelyn jälkeen postausten kirjoittaminen ja muotoileminen jo sujuu. Kuvien siirrossa toivoisin, että entiseen tapaan voisi ladata useamman kuvan samanaikaisesti, eikä nykyiseen tapaan yksitellen. Kuvien siirto vetämällä ei vain onnistu. Kuvat ilmestyvät postaukseen vieläpä kovin hitaasti. Ehdin jo miettiä, teinkö jotain väärin, kun kuva sitten läsähti näytölle. Saattaa olla, etten vain ole keksinyt oikeaa menetelmää.

Lukuluettelossa on myös uudistus, joka on minusta hidastava elementti. Klikkaan lukuluettelossa haluamaani blogipostausta, jolloin siirryn toiselle ruudulle. Tällöin klikkaan tuon blogin osoitetta. Aiemmin olen klikannut useamman blogipostauksen "avaa uuteen ikkunaan/välilehteen" -menetelmällä ja käynyt sitten lukemassa ja kommentoimassa joukon blogeja. Selitän tämän ehkä monimutkaisesti, mutta minusta uudessa bloggerversiossa on liuta ylimääräisiä klikkauksia. Eilen huomasin bloggerin toimivan hiukan eri tavoin riippuen siitä, olenko pöytäkoneen vai läppärin äärellä.

Kultakuoriainen narsississa

Sinänsä uudistukset eivät ole kovin vaikeita, kunhan kärsivällisesti etsii toiminnot muuttuneesta näkymästä. Nopeasti ne oppii. Tekstinkäsittelyominaisuudet ovat edelleen aika kömpelöitä.

Kokeilkaa tekin ja kertokaa huomioitanne. Kaikki vinkit ovat aina tervetulleita.

Mukavaa alkuviikkoa ja juhannukseen valmistautumista kaikille!

Kanttauskierros loppuun

Viikontakaiset sateet ja sen jälkeen saapunut lämpö ovat saaneet puutarhan rehevöitymään melkoisesti. Tuntuuko vain, vai onko kaikki tänä vuonna tavallista aikaisemmassa? Varjoliljat, pionit, osa ruusuista, kellukat ja moni muu pukkaa nuppuja ja aukookin niitä jo aktiivisesti. Hedelmäpuiden ja koristeomenoiden kukinta tuli ja meni, mutta syreenit jatkavat. Oksat suorastaan notkuvat kukkien paljoudesta.

 Päivänliljapenkki

Viime viikonloppuna jatkoin kanttaamista ja sain kesän ensimmäisen kierroksen tehtyä. Hetkeen ei tarvitse kanttauspuuhiin ryhtyä, sillä muutaman vuoden säännöllinen kanttaaminen tuottaa kiitettävää ja pitkäkestoista tulosta. Nurmikko ei helpolla istutusalueille leviä ja yksittäiset rikat saa penkeistä tavallisen ylläpitosiivouksen avulla pois kohtalaisen helposti.

Viimeiset kanttaukset tein kilvan sadepilvien vyörymisen kanssa. Marjapensaiden kanttaus sujui vielä auringonpaisteessa, mutta rinteen alareunan loppumetreillä sadepisarat jo putosivat päähän. Tuumasin, etten ole sokerista, enkä kastumalla sula. Urakan päätteeksi työvälineet kyllä vein paikoilleen juoksuaskelin ja sitten sisälle ja suihkuun. Sunnuntai-iltana leikkasin vielä pitkäksi venähtäneen nurmikon, jotta voisin aloittaa uuden viikon nauttimalla  puutarhan siististä ulkoasusta.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Alapihan kotikiven kupeeseen istutin syskyllä nuokkutähdikkiä. Se sopii hyvin vieressä kasvavan kääpiöhopeakuusen pariksi. Kerrankin minullakin joku väri sointuu ympäristöönsä.  Harmaa tiikerikissani Juuso nukkuu ikiuntaan kotikiven kupeessa hänkin. Kaikki harmaat kaverit siis samassa paikassa. Etualalla sulkaneilikankin kasvusto on hopeanharmaata.

Rhodorendron Nova Zembla

Rhodoista Cunningham's Whiten kukinta on jo ohi. Nova Zembla availee muutamaa hassua kukkaansa ja kaksi Catawbiense Grandiflorumia sitten kukkiikin useamman kukan voimin. Pelkäsin rhodojeni menehtyvän tai ainakin kärsivän liikaa lisääntyneestä paisteesta. Toistaiseksi ne näyttävät päinvastoin virkistyneen verrattuna sankan metsikön varjossa elämiseen. Nyt ne saavat kevyttä varjoa suhteellisen nuoresta tuijarivistöstä ja rajalla kasvavasta isosta tuomesta.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Kylvöhistoriani ensimmäinen jättiverbena aloittaa kukinnan. Minulla oli tuuria jättiverbenan kanssa, sillä vaikka kylmäkäsittelyssä olleista siemenistä ei yksikään itänyt, kokeeksi pesuhuoneen lattialämmössä olleista kylvöksistä osa iti hyvin. Neljä tainta jatkoi kasvuaan ja päätyi nyt terassilla olevaan isoon ruukkuun. Taimia olisi pitänyt latvoa, mikä jäi tekemättä. Siksi kasvi on hassun näköinen pitkäksi venyneine huiskuloineen. Hassu ulkonäkö ei himmennä onnistumisen iloa. Toivottavasti saan kuvata jättiverbenaani vielä lisääkin.

Tukikepit peittyvät aikanaan lehdistön lomaan

Kelloköynnösten kanssa kävi vähän huonommin. Ne itivät ja kasvoivat loistavasti. Osan istutin jo kellarissa ollessa isoihin muoviruukkuihin. Pergolan sisäänkäyntiin tarkoitetut jätin odottamaan lämpimämpiä kelejä, jotta voisin laittaa ne kahteen isoon keramiikkaruukkuun. Ruukut ovat mullalla täytettyinä niin painavia, etten olisi jaksanut kantaa niitä kellarista ulos.

Huonovointinen kelloköynnös on jo toipumassa

Istuttaessa olin ehkä liian kovakourainen tai huolimaton, sillä osa keramiikkaruukkuihin laitetuista taimista otti ja kuoli. Laitoin istutetuille taimille harsot suojaamaan niitä alkuun auringolta ja öisin mahdolliselta kylmyydeltä. Muoviruukuissa kasvuun lähteneet saivat harsoista huolimatta muutamia vaurioita, jotka ovat alkaneet korjaantua. Sen sijaan painaviin ruukkuihin istutetut, eloon jääneet ovat vasta nyt aloittaneet kasvunsa. Kun on kahden edellisen kesän aikana tottunut komeaan kasvustoon, näyttävät kelloköynnökset nyt aneemisilta. Jatkossa siis istutus isompiin ruukkuihin aiemmin ja huolellisuutta joka vaiheessa. Oppia ikä ja kaikki tässäkin asiassa.

Naapurin magnolia

Naapurissa kasvaa ja kukkii ihastuttava magnolia. Siinä on lukuisia nuppuja, jotka näkyvät väripilkkuina meidän keittiön ikkunasta katsoessani. Kävin kuvaamassa magnolian avautuneita nuppuja. Näiden ihanuuksien katseleminen johti taas tuttuun pähkäilyyn: milloin ja minne omaan puutarhaani tällaisen istuttaisin?

Kiemurapenkin lemmikkikukoistusta

Sieltä täältä on taas kertynyt joukko istutettavia taimia. Kovasti haluaisin saada ne maahan, mutta näin lämpimällä säällä taitaa olla parempi pitää kasvit purkeissaan ja odottaa hetki, kunnes helteet hellitävät. Halusimme tai emme, niin yleensä käy. Jos kuiva ja aurinkoinen sää jatkuu, otan istutusasian harkintaan.

Yllä oleva kuva on voimakkaasti suurennettu, sillä kamerani zoom ei ulotu  kovin pitkälle. Joka päivä isokokoinen rusakko loikkii puiston halki. Usein se oikaisee yläpihamme halki tielle ja naapureiden pihaan. Tuolla se istuu leikkipaikan toisella puolella miettimässä, mihin suuntaan lähtisi. Tällä kertaa se päätti mennä erään lähinaapurin pihaan.

Aronia

Nauttikaahan viikonlopusta ja upean lämpimästä auringonpaisteesta!

Kärhöjen kesä on alkanut

Clematis alpina

Nähtävästi alan hissukseen päästä yli pahimman kärhökuumeen. Näin sanoessani on kyllä koputettava puuta eli päätä, sillä monta aiempaakin kuvitelmaa olen pyörtänyt nopammin, kuin kissan sanonut. Joka tapauksessa tänä vuonna ei  ole tarkoitus hankkia yhtään uutta kärhöä. Muutama edellinen kesä kun on mennyt kärhöjä hamstratessa ja niiden selviytymistä silmä tarkkana seuratessa.

Clematis alpina Willy

Tänä vuonna kärhöt tuntuvat olevan erityisen kevätvirkkuja. 27 kärhöstä 20 on selvästi elossa ja kasvussa. Osa pukkaa jo kukkiakin. Seitsemän on edelleen kysymysmerkkejä. Kärhöjen suhteen olen oppinut olemaan odotuskannalla, sillä jotkut saattavat olla hyvinkin hitaita heräämisessään ja kasvussaan. Minulla on ihan omakohtainen kokemus kärhöstä, josta ei vuoteen näkynyt vilaustakaan ja sitten se ykskaks yllättäen päätti lopettaa murjotuksensa ja ryhtyi kasvamaan.

Clematis atragene Columnella

Tänä keväänä huomasin konkreettisesti, ettei kannata leikata kuivalta näyttäviä kärhöjä laisinkaan ennen kuin on takuuvarma, ettei niihin versoja tule. Alppikärhöissä se on jo itsestään selvää, mutta esimerkiksi molemmat Multi Blueni ja Rouge Cardinal ovat kaikki alkaneet pukkaamaan vihreää versoa täysin ruskeisiin varsiin. Vieläpä aika latvukseen, jotka nyt yleensä paleltuvat ensimmäisinä. Polish Spirit teki lehtiä jo tammikuussa, mikä ei ehkä ole kovin tavanomaista.

Clematis Multi Blue

Sinisen alppikärhön leikkasin kaksi vuotta sitten heti kevätkukinnan jälkeen matalaksi. Se oli kasvanut vuosia samassa paikassa ja oli hyvin risuisen näköinen. Kukkiminenkin taantui. Lisäksi köynnös kärsi, kun kova tuuli kaatoi köynnöstuen useamman kerran. Lopulta kiinnitin tuen maahan harjateräksellä. Sen jälkeen köynnöskaari ei ole kaatunut.

Alppikärhö alkoi viime kesänä kasvaa entiseen malliin, joskin entiseen kokoon sillä on vielä matkaa. Keväällä se ei tehnyt ainuttakaan kukkaa, syksyllä pari. Nyt siinä on kukkia jo runsaasti.

Clematis alpina Purple Dream

Joku kysyi blogissaan, mistä ja millaisina ihmiset ostavat kärhönsä. Olen ostanut osan laadukkaiksi luokitelluista puutarhamyymälöistä. Osa kärhöistä on edullisia markettiostoksia. Markettiköynnökset olen useimmiten istuttanut kesäksi ruukkuun, jossa ne ovat vahvistaneet juuriaan. Loppukesällä tai syksyllä olen siirtänyt köynnökset maahan. Yleensä kärhöt ovat viettäneet kesän isoissa ruukuissa, jolloin siirtämisen suurin ongelma on ollut saada niiden muhkeaksi kasvanut juurakko hellästi pois ruukusta. Multapaakun kasteleminen kunnolla auttaa irrottamisessa. 

Clematis atragene 'Columnella' - Tarha-alppikärhö

Viime kesänä kärhöt kukkivat runsaasti ja kauniisti. Tältä kesältä en vielä osaa sanoa mitään. Toivon vielä nukkuvien heräävän niidenkin. Tappioihin puutarhuri joutuu aina varautumaan, joten enpä ala hiuksiani repimään menetettyjen kärhöjen vuoksi. Iloitsen selviytyjistä. Yhtään sellaista kärhöharvinaisuutta minulla ei ole, etteikö sen tilalle uuttakin tarvittaessa löytyisi.

PS. Kaikki postauksen kärhökuvat ovat tuoreita eli kuluneen viikon aikana otettuja.