keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Etupäässä sinistä ja mausteeksi vähän punaista

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Iltaisin olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jos siis moisesta episodista hengissä säilyisi. Viikonlopun lämpimät päivät menivät etupäässä puutarhassa ahkeroidessa. Vaikka etukäteen päätin, että vaihteeksi voisi ottaa elämän lokoisasti. Kaiketi minulle makoilu riippukeinussa kirja naaman päällä varjoa tuomassa on vieras oleskelumalli. Hetken jos jossain istun, pian jo jalka vipattaa keskeneräisten töiden suuntaan ja hanskat hakeutuvat käsiin kohdetta lähestyessä.

Kuvan sinivaleunikko tarttui käsiini ihan väkisin toukokuun alussa puutarhamyymälässä. Taimi oli valmiiksi roteva ja isokokoisessa ruukussa. Kaikkien edellisten sinivaleunikkojeni muistoa kunnioittaen istutin tämän yksilön olopihan Allaspenkkiin, timanttituijan eteen. Siinä se saa valoa, mutta on silti suurimman osan päivästä lempeässä varjossa. En taaskaan raaskinut toimia ohjeiden mukaan ja jätin pian istutuksen jälkeen esiin tulleet nuput poistamatta. Toivon hänelle pitkää ikää.


Lauantaiaamuna laitoin pesukoneen pyörimään ja lähdin pihalle ihan vain katselemaan. Pian löysin itseni typistämässä vuorimäntyjen vuosikasvustoja. Näin teen aina ennen juhannusta, mutta ei kyllä ollut tarkoitus käyttää siihen helteistä lauantaita. Ukkokulta toi minulle tikkaat, sillä isoksi kasvaneen vuorimäntykeskittymän latvuksiin ei tavallisen korkuisella naisihmisellä ole ilman apuvälineitä ylettymistä.

Vuosikasvustot pitäisi kuulemma nipistää hellävaraisesti käsin. Jos niin olisin tehnyt, seisoisin edelleen tikkailla jatkamassa typistyshommia. Käytin siis saksia, kuten muinakin vuosina. Alkuvuosina en ymmärtänyt vanhimpia vuorimäntyjämme typistää. Siihen nähden voisivat olla kammottavamman näköisiä. Rumimmat roikaleet olen poistanut. Jäljelle jääneitä sietää katsella.

Ixiolirion tataricum - Vuorililja

Kuvan vuorililjan istutin syksyllä pikkusipuleina Vasenrinteeseen. Ehdin jo unohtaa koko kasvin, kunnes muutama päivä sitten huomasin sen hennot, siniset kukat. Tässä taas kasvi, jonka kukkia kannattaa katsoa ihan läheltä. Luontoäidin kynästä on piirtynyt kauniit viivat terälehtien sisäpinnoille.

Aquilefia vulgaris - olisiko tämä Blue Barlow?

Akileijojen kukinta on juuri nyt ylenpalttisen runsasta. Kaikki eivät ole vielä avanneet kukkiaan, mutta monen akileijan kukkarypäs on täysin valloillaan. Tälle siniselle akileijalle tarjottiin nimeksi Blue Barlow. Mitä sanotte, olisiko sellainen?


Katsokaa yläkuvan akileijan selkäpuolta. Hänellä on kaunis mekko niin edestä kuin takaakin katsoen.

Glechoma hederacea - Maahumalan hedelmäkö?


Lauantai-illan typistysurakan jälkeen käyskentelin puutarhassa. Tarkoitus oli ottaa kuvia, mutta kesäiltana auringonpaiste on lähes yhtä kirkasta kuin päivällä. Varjoista tulee liian jyrkkiä ja aurinko osuu silmiin niin, että tähtääminen ei tahdo onnistua. Silti en toivo pilvistä ja kylmää. Täytyy muuttaa järjestystä siten, että aamulla on kipaistava kuvaamaan yläpihaa ja illalla alapihaa. Silloin valo-olosuhteet ovat kuvaamiselle paremmat.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Sunnuntaista tuli ihan yhtä työteliäs kuin lauantaistakin. Edellisillan tarkastuskierros kertoi, että Pikkupuutarhassa kasvit ovat villiintyneet sillä välin, kun puutarhuri on kantannut alapihan istutusalueita. Nurmitädyke ja maahumala ovat toki kauniita, mutta ei niiden tarvitsisi ihan joka paikkaan tunkea. Kaikenlaista rikkaa oli linnoittautunut myös viime kesän lopulla mylläyksen kohteena olleessa Bermudankolmiossa.

Kurgaani 5.6.

Kottikärryt, sekatöörit, harava, purkki kotiloita varten ja pieni hara mukaan ja hommiin. Siinä meni aamupäivä rattoisasti kitkiessä ja kunnostaessa. Aikaa ei kulunut kuitenkaan niin paljon, miltä etukäteen kuvittelin. Siistiä on taas hetken aikaa eli ei pidä kääntää selkäänsä toiselle puolelle puutarhaa silloin kun työstää toista puolta.


Sunnuntai-iltapäivällä vuorossa oli vielä kasvimaan kastelu ja vesisaavien täyttö. Meille jäi aikanaan kunnallistekniikan valmistumisen jälkeen oma porakaivo kastelukäyttöön. Se on oikea aarre, sillä vesijohtoveden lorottaminen kasveille olisi kallista ja turhauttavaa. Kaivon pumppu toimii sähköllä ja se on kellarissa. Talon toisessa päädyssä on vesiliitäntä, mutta pumppu on käytävä käynnistämässä kellarissa.

Tulipa Single Late Queen of Night - Hetki ennen terälehtien putoamista

Porakaivovesi on kylmää, eikä letkua viitsisi ihan jokaista kastelukannullista varten vetää. Niinpä täytän säännöllisesti kaksi 200 litran tynnyriä ja kasvihuoneen 150 litran vesisäiliön sekä tietenkin myös pitkän rivin kastelukannuja. Toinen vesitynnyri on alapihalla, kasvihuoneen nurkalla. Toinen taas yläpihalla, kellarin portaiden lähellä. Näin vettä on kätevästi ja mukavasti lämmenneenä saatavilla kastelukannuihin.

Papaver orientale - Idänunikko

Silkkipaperimaiset hienohelmat, idänunikot ovat alkaneet avautua. Ei kuulu poksahtelua, mutta ehkä hiljaista rapinaa ahtaaseen nuppuun sulloutuneiden terälehtien päästessä valloilleen. Näitä kirkkaanpunaisena loistavia kukkia ei voi olla näkemättä ja ihastelematta. Nyt on niiden hetki.

Papaver orientale - Idänunikko

Tekemistä riittää puutarhassa. Edelleen sellainen pieni kynällä varustettu vihko kaulaan roikkumaan olisi näppärä, jotta kierrellessä kaikki pienetkin huomiot tulisi kirjattua muistiin. Silloin voisi tehdä valmiiksi mietittyjä työlistoja, joiden mukaan toimia. Nyt joku juttu unohtuu kerta toisensa jälkeen, vaikka aina ohi kulkiessa sen muistaa. 

Seuraavaksi ohjelmassa olisi pitkiksi ja rennoiksi yltyneiden kasvien tukemista. Useampi kasvi odottaa myös istutusta, mutta näin kuumalla ja kuivalla saavat odottaa. Josko nyt kuitenkin välillä juhlittaisiin keskikesää eli juhannusta. Kiva se on puutarhan kimpussa aikaansa viettää, mutta suotakoon vähän muutakin herkkua.

Geranium cinereum 'Jolly Jewel Purple' - Harmaakurjenpolvi




24 kommenttia:

  1. Selkää ei parane pitkäksi aikaa kääntää millekään alueelle, seuraukset näkyvät :). Me olemme viettäneet parin viikon aikana aikaa tyttären puutarhan töissä (juhla tulossa), niin arvaa vain, mitä tapahtuu omassa puutarhassa sillä aikaa.
    Tuo viimeisen kuvan harmaakurjenpolvi on ollut listallani, mutta ei ole sattunut hyppysiin. Näyttää niin kauniilta, kasvaako muuten samaan tapaan kuin esim. Ballerina harmaakurjenpolvi?
    Näillä helteillä työskennellessä on välillä ongelmana, kun hiki kirvelee silmissä, varsinkin kun siihen on sotkeutunut auringonsuojaaineita. Kastelua on pakko tehdä, joten kannuja saa rahdata satoja litroja - vaikka osalle alueista saa järvivettä pumpulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdessa viikossa puutarha ottaa vallan omiin käsiinsä ja siinä onkin puutarhurilla selvittämistä pitkäksi aikaa. Toisaalta siistiminen sujuu näppärästi, kun perusasiat on kunnossa. Juhlia on kiva järjestää. Mikäpä sen mukavampi aika juhlille kuin kaunis kesäpäivä.
      Harmaakurjenpolvi Jolly Jewel Purple on vasta kuukausi sitten istutettu ja taimi vielä pieni, joten sen kasvutavasta en vielä tiedä. Luultavasti samankaltainen Ballerinan kanssa.
      Tällaisina hellepäivinä kastelukannujen kanssa kulkiessa alkaa pohtia, miten kastelua voisi helpottaa. Teilläkin on iso piha, joka varmasti aiheuttaa pitkiä letkuvetoja ja monia askelia kastellessa. Onhan siinä kastelemisessa hommaa, mutta toistaiseksi on ole kokenut sitä liian uuvuttavaksi. Toivottavasti et sinäkään.
      Mukavaa juhannuksen odotusta!

      Poista
  2. Oi, miten kauniita kukkia 💙 Katsoin eilen pihaamme ja tämän päivän työmaa(t) on tiedossa; mansikkapenkin rikkaruohojen nyppiminen ja kukkapenkin siistiminen. Huomenna sääennusteen mukaan sataa vettä ja se on kovin tervetullutta! Hyvää juhannusviikoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sait mansikkapenkin putsattua ja kukkapenkin siistittyä. Täällä piti jo tänään sataa, sen sijaan aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Vesisade on tervetullutta. Sitä siis toivotaan niin teille kuin meillekin.
      Samoin sinulle, hyvää juhannusviikkoa!

      Poista
  3. Niin kaunista! Tuo sinivaleunikko on niin ihana.
    Vaikka puutarhassa puuhailu tai oikeastaan rehkiminen on työlästä, silti tämä on ihan parasta aikaa. Tosin työt hieman haittaavat minulla omassa puutarhassa puutarhailua. Haluaisin ehtiä enemmän...
    Nyt kaikki tosiaan tapahtuu niin vauhdilla, että tuntuu, ettei millään ennätä joka kolkkaan. Mutta yksi asia kerrallaan ja kyllä se kasvuvauhtikin hieman juhannuksen jälkeen tasoittuu.
    Olen yrittänyt myös pysähtyä ihailemaan, sillä niin äkkiä kaikki vilahtaa ohitse. Monen kasvin kohdalla huomaa myös, ettei ole muistanut kuvata sitä tarpeeksi ajoissa. Eilen just harmittelin, etten ehtinyt ottaa kieloista ja kalliokieloista tarpeeksi ajoissa kuvia. Mutta sellaista se on. Onneksi ehdin ihailemaan niitä ja se oli pääasia.

    Iloa ja kauneutta puutarhaan ja juhannukseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla puutarha-alan ihmisenä pitäisi olla vuorokaudessa tuplasti aikaa, jotta ehtisit asiakastöiden lisäksi hoitaa omaa puutarhaasi.
      Tunne siitä, ettei ehdi joka paikkaan, on lopultakin vain tunne. Heti kun ryhtyy töihin, ne hoituu yllättävän nopeasti. Nautin valtavasti tästä rehevyydestä ja kukkaisista näkymistä, vaikka kaikki eteneekin nopeasti. Onneksi kaikki kukat on kuvattu joka vuosi eli yksi väliin jäävä kukkakuva ei maailmaa kaada. Eihän. Pääasia on tosiaan ihailla istutuksiaan ja nauttia onnistumisen ilosta.
      Samoin sinulle ihanaa juhannuksen aikaa!

      Poista
  4. Upeita kuvia kaunottarista. Minulla on myös tuo touhusyndroma, ei vain pystyolemaan paikallaan. Mutta kun on intohimon puutarhanhoitoon kehittänyt, niin työ tuottaa myös nautintoa. Lisäksi saa hyötyliikuntaa ja ihanan luomuväsymyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, puutarhanhoito on intohimoinen harrastus, joka tuottaa valtavasti iloa ja hyvää mieltä. "Touhusyndrooman" - mainio termi - olen ihan itse itselleni kehittänyt, enkä koe sitä minkäänlaisena rasitteena.
      Mukavia touhuja sinun juhannukseesi - Nerolle myös!

      Poista
  5. Osaat niin hauskasti kertoa puuhistasi.:)
    Leppoisaa juhannusta, on se hyvä pitää vähän taukoakin, sitten jaksaa uudella innolla taas jatkaa puutarhassa puuhailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit kauniista sanoistasi!
      Olen ahkeroinut sen verran lujasti, että juhannuksena aion ottaa rauhallisemman. Kastelu täytyy varmaan hoitaa juhannuksenakin, jos on näin lämmintä, mutta se hoituu levon ohella.
      Leppoisaa juhannuksen odotusta sinulle!

      Poista
  6. Kauniita kuvia suloisista kukkijoista.
    Minäkin olen heilunut puutarhassa kukkapenkkien kimpussa. Kolme päivää Tampereella tiesi kotiin palatessa paljon kitkentää.
    Mukavaa juhannuksen odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä ei voi pitkään olla poissa omasta pihasta, sillä töitä saa tehdä sen jälkeen kaksin verroin. Sinulla puutarhan peruskunto on niin hyvä, että varmasti pärjäät siistimisellä.
      Samoin sinulle mukavaa juhannuksen odotusta!

      Poista
  7. Touhuilu vaan kuuluu puutarhaan hurahtaneen oireen kuvaan... siinä puuhaillessa nauttii kuitenkin täysillä kasvattiensa ihanuudesta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, hurahduksen oirekuva on meille kaikille tuttua ja sen seurauksista nautimme.
      Mukavaa juhannuksen odotusta sinulle!

      Poista
  8. Ihailin juuri Navettapiian puuhamaa blogissa hänen tekemiään kanttauksia ja nyt ihailen täällä. Kunpa minäkin osaisin tuon taidon. Vettä on joutunut kantamaan täälläkin ihan tolkuttoman paljon. Kaunista katseltavaa sinun pihasi ❤Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanttaaminen ei ole vaikeaa, sen oppii tekemällä. Sinun puutarhasi on kyllä siisti ilman kanttauksiakin.
      Aamuyöstä tuli vettä ukkosen kera. Puutarha ja puutarhuri kiittävät. Toivottavasti tekin saitte sopivasti sadetta.
      Hyvää juhannusta sinulle!

      Poista
  9. Hyvä muistutus, pitää leikata mäntyni. Kastelua on saanut tehdä, olen taas kerran kiitollinen omasta kaivosta. Minulle lepo puutarhassa ei ole lekottelua aurinkotuolissa vaan pienten rikkojen nyppimistä, tai jopa ihan raakaa kaivamista. Ihasteluunkin pitää olla aikaa mutta kaikkein eniten nautin tekemisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kaivo on oikea aarre tällaisina hellekausina.
      Taida olla sielunsisareni. Lepo on minullekin jotain tekemistä, joka näin kesäaikaan liittyy vahvasti puutarhaan. Äsken kävin viemässä biojätteitä kompostiin ja samalla reissulla tuli nypittyä muutama rikkaruoho. Vaikka tarkoitus oli aloittaa juhannusloma. Tekeminen on mieluisampaa, kuin paikalla istuminen.
      Hyvää juhannusta!

      Poista
  10. Sinivaleunikot ovat vain niin kauniita. Omani pitävät jo toisen vuoden kukintataukoa, vaikka lehtiruusukkeet ovat hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siis toivoa jossain vaiheessa saada sinivaleunikkojen kukintaa. Ehkä ne kasvattavat juuriaan ja keräävät voimia upeaan kukintaan. Toivotaan niin.
      Hyvää juhannusta!

      Poista
  11. Oi, olen unohtanut sinivaleunikkoni kuvan. Hieno♥

    Huomasin eilen kuvatessa, että akileijoilla on poikkeuksellisen hyvä vuosi menossa. Onneksi, sillä niitähän ei voi olla liikaa.

    Minun Papverini on auettuaan yksinkertainen, mutta suuri...

    Hyvää juhannuksen aikaa♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama huomio eli akileijat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Nehän ovat puutarhan keijukaisia, joita saakin olla paljon.
      Samoin sinulle hyvää juhannusta!

      Poista
  12. Onpa kaunis tuo vuorililja!

    Meilläkin akilleijat kukkii, tosin sade meinaa kaataa niitä kumoon.

    Puutarhassa riittää puuhaa tähän aikaan vuodesta. Kaikkea ei voi vaan pitää ihan tiptop-kunnossa, kun lääniä on enemmän kuin paritalon pihan verran ja töissäkin pitää käydä. Mutta nurmikon kanttaus olisi kyllä ehdottomasti minullakin listalla rikkaruohojen kitkemisen ohella. Mutta kuten blogissani kerroin, niin ei ole helppoa tuo kitkeminen. Koko ajan kun pohtii, kitkeäkö vai ei. =D Välillä mietin, että jos antaisi rikkojen kasvaa isommaksi, niin näkisi, mitä niistä tulee ja häiritseekö. Mutta sitten voi olla jo liian myöhäistä...

    VastaaPoista
  13. Ihana tuo sinivaleunikko! Josko joskus sellaisen hankkisin omaankin puutarhaan, se ilmeisesti on vähän hankalan kasvin maineessa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!