Maaginen 10.6. ohitettu onnistuneesti

 
Vanha kansan ohjeen mukaan ennen kesäkuun 10. päivää ei kannata laittaa kesäkukkia. Tuota ohjetta en ole noudattanut ikikausiin. Toukokuu on ollut meidän nurkilla useimmiten niin lämmin, että jo äitienpäivän aikaan kesäkukat ovat pärjänneet kaikkein arimpia lukuunottamatta ulkona hyvin. Ja hyötykasvitkin selvinneet lämmittämättömässä kasvarissa toukokuun viimeisestä viikosta lähtien ongelmitta. Tänä keväänä lämpöä on saatu hidastetusti. Etenkin öisin on ollut koleaa. Lauantaivastaisena yönä meidän alapihalla mittari painui alimmillaan +1.5 asteeseen.

Vihdoin maaginen kesäkuun 10. on ohitettu. Jokohan voisi huokaista helpotuksesta ja siirtyä ihan käytännössä kesään.

Prunus serrulata 'Royal Burgundy' - Japaninkirsikka

Kuluneella viikolla minusta tuli onnellinen japaninkirsikan omistaja. Olen ihastellut sitä jo edellisenäkin kesänä Saaripalstan Sailan blogissa. Kävin läpi lähiseudun taimimyymälöiden tarjontaa, ettei tarvitse turhan päiten pitkin pääkaupunkiseutua ajaa. Espoon puolelta kaunotar löytyi. Myyjä sanoi sen olevan heidän viimeisensä. Ensin ei meinannut edes löytyä, kun tuuli oli kaatanut ainokaisen muiden kasvien joukkoon. Sieltä sen pelastin ja kotiin kuskasin.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

 
Kuten tavallista, yhden uuden kasvin ostaminen johtaa pihalla "tuolileikkiin". Jonkun on muutettava uuden alta toisaalle. Niin kävi nytkin. Liian kuivassa paikassa ja varmaan siitä syystä huonossa hapessa elelevä magnolia Susan sai lähtökäskyn Pikkupuutarhan Kriikunapenkistä ja tilalle muutti Royal Burdungy. 

Saila totesi postauksensa kommenttiketjussa magnolian kaipaavan Kiinan vuoriston alarinteiden olosuhteita. Sellaisia paikkoja ei meidän pihalta löydy, mutta kuvittelen ja toivon alapihan Kaivoruusupenkin tarjoavan Kriikunapenkin paahteisuutta viileämmän asuinsijan magnolialle. Magnolia jää penkin itä-kaakkopuolelle ja saa osakseen enemmän aamuaurinkoa. Päivällä ja iltapäivällä se saa varjoa ja tuulensuojaa isoksi venähtäneistä juhannus- ja punalehtiruususta.

Corylus maxima purprea - Veripähkinäpensas

Ehdin istuttaa toukokuussa Kriikunapenkkiin, magnolian lähelle ostamani veripähkinäpensaan. Se on vielä aivan pikkuinen, niukin naukin 30-senttinen rääpäle. Saattaa olla hidaskasvuinen, mutta aikuisena se on 3-5 metrinen. Eli japaninkirsikan kaveriksi se ei käy. Lapio kouraan ja puskamuutto käyntiin. 

Veripähkinän uusi asuinsija on Vasenrinteen yläosassa. Paikka on lämmin ja siinä on veripähkinällä tilaa kasvaa joka suuntaan. Tuuli saattaa osua vähän liikaa, eikä kosteuttakaan taida olla riittävästi. Meidän tonttimme tarjoaa yhä enemmän kasville kuin kasville kuivuutta ja tuulta. Kaipa tässä on hissukseen valmistauduttava aavikko-olosuhteisiin ja hankittava kameli ja pari taatelipalmua.

Saxifraga - Patjarikko?

Istutin vuosi sitten syysomenan alle Niltalta saatua patjarikkoa. Selvästikään ei ollut rikoille suotuisa paikka monestakin syystä. Niinpä kaivoin ne ylös, jaoin ja istutin Pikkupuutarhan Kivipenkin reunaan riviin. Tilaa on enemmän tarjolla, multatila syvempi, eikä kasvit ole samalla tavoin vaarassa tulla tallotuiksi, kuten omenapuun tyvellä.

Rikkojen suhteen olen vähän ulalla. Minulta menevät sekaisin patjarikot, varjorikot, posliinirikot ja ihan kaikki rikot. Ehkä ehdin jossain välissä syventyä rikkojen elämään syvemmin. Nyt toivon puutarhani rikkojen viihtyvän uudessa paikassa. Oli nimi mikä tahansa.

Helleborus spp. 'Anna's red' - Jouluruusu

Kirjavalehtisen jouluruusun istutin Kriikunapenkkiin jo kuukausi sitten. Se sujahti kätevästi oikealla puolella jo pidempään asuneen jouluruusu Double Ellenin viereen. Taimi oli kivan kokoinen jo nettikaupasta saapuessaan. Se näyttää kotiutuneen hyvin, sillä uusia lehtiä on alkanut nousta tyvestä. Nuppuja ei ole näkyvissä, mutta hyvää kannattaa ilman muuta odottaa.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Tommolan tilalta tilaamani mantelityräkitkin on nyt istutettu Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varrelle, pallohortensioiden lähelle. Kuvassa mantelityräkit ovat vielä poteissaan odottamassa istutusta. Kasvit oli todella hyvin pakattu ja saapuivat hyväkuntoisina. Kävin hakemassa ne heti postista, kun saapumisilmoitus tuli.

Toivottavasti nämä kaksi uutta kaverusta kotiutuvat puutarhaani ja viihtyvät monia vuosia. Mitä lie mokasin, kun edelliset mantelityräkit eivät selvinneet siirrosta alapihalta Pikkupuutarhaan? Tykkäsin niistä sen verran paljon, että olin valmis tekemään töitä uusia saadakseni. Pelkäsin jo, että on lähdettävä ajelemaan Leivonmäelle saakka. Ei tarvinnut, asia hoitui postitse.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Viime kuussa hihkuin täällä blogissa Vasenrinteen vuorijumaltenkukan onnistuneesta talven yli selviytymisestä. Nyt saan hihkua toistamiseen, sillä kadonneeksi luulemani vanhempi vuorijumaltenkukka ilmestyi Hortensiapenkissä kukkimaan. Missä lienee luurannut pari edellistä vuotta?

Popcorn 7.6.

Viime kesänä kylvin isoon piharuukkuun popcornia. Iti ja kasvoi hyvin, vaikka alussa oli vähän vahtimista. Linnut nimittäin kävivät nokkimassa popcorneja mullasta ja levittivät samalla multaa ja lehtisilppua pitkin patiota. Nyt laitoin heti aluksi harson ruukun päälle. Sen suojissa popcornit pääsivät itämään.

Popcorn 9.6.

7.6. otetun kuvan jälkeen totesin, että eiköhän popcornit jo pärjää ilman harsoakin. Tuskin linnut enää ovat kovin kiinnostuneita, kun taimet ovat jo mukavasti kasvussa. Harsoa oli nokittu ja riivitty hahtuviksi pitkin terassia, joten purkki näytti minusta paljon paremmalta ilman harsoa. Korvasin harson varmuuden vuoksi verkolla, joka ei ihan koko ruukun ympäri ylettynyt.

Perjantaiaamuna näkymä oli sitten aika surkea, kuten kuvasta näkyy. Illalla sohvalla istuessani näin harakan olevan ruukun kimpussa.

Popcorn 10.6.

Lakaisin mullat pois patiolta, mutta jätin ruukun myöhemmin siivottavaksi. Harakoilla taisi olla perjantai-iltana leffailta tiedossa, kun viimeisetkin popcornit oli käyty napsimassa. Lauantaiaamuna terassille menijä kohtasi myllätyn mullan ja viimeisetkin versot pitkin lattiaa nakeltuina.

Popcorn-pussissa on edelleen runsaasti jyviä kylvettäväksi. Jääköön tältä kesältä popcorn-istutukset tekemättä. Harakat saavat keksiä muuta huvia ja pureskeltavaa leffailtoihinsa. Minun popcorn-paistopisteeni sulkeutui.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Kesällä 2020 Makkaripenkkiin istutettu karhunlaukka on edelleen elossa ja hyvävointinen. Parhaillaan se lykkää nuppuja. Kuten jo aiemmin totesin, tontillamme varjopaikkoja ei juuri ole. Makkaripenkki on niitä harvoja paikkoja, joissa voin edes kuvitella jonkun varjokasvin voivan menestyä. Aina ohi kulkiessani olen syystäkin hyvin iloinen nähdessäni karhunlaukan ja muut alueelle keräämäni varjokasvit.

Papaver orientale - Idänunikko

Kesän etenemisen huomaa selvimmin eri kukkaryhmien vauhdilla avautuvista nupuista. Sipulikukkien aikaan tuntuu, että vielä on ikuisuus perennojen heräämiseen. Hups vain ja siellä sipulikukkien seassa nousee unikko jos toinenkin. Yhtä vikkelästi niiden palluraiset nuput nousevat pitkien varsien päihin nuokkumaan. Ja sitten voikin tarkasti kuunnellen havaita pientä poksahtelua, kun nupuista esiin työntyvät silkkipaperin ohuet terälehdet suoristavat ryppyjään.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani, alapihan Syyspenkissä ja yläpihan huoltopihalla asuva, ovat aloittaneet kukinnan. Kukat ovat ruokalautasen kokoisia ja tänä vuonna niitä on entistä enemmän. Kesällä 2019 istutetut puut ovat saaneet pituutta ja leveyttä kivasti. Minusta puu on aika nopeakasvuinen.

Tuurenpihlajaa ei syyttä kutsuta Pohjolan palmuksi. Sen oksat suurikokoisine ja siroine lehtineen taipuvat kauniisti ihmisen pään ylle. Parasta tuurenpihlajassa on sen loistava oranssinpunainen ruskaväri. Sen lisäksi tämä puu ansaitsee tulla ihailluksi koko kasvukauden.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Jatkamme kesäkuun merkeissä. Kivaa viikkoa kaikille!

 

Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.

Etupäässä sinistä ja mausteeksi vähän punaista

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Iltaisin olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jos siis moisesta episodista hengissä säilyisi. Viikonlopun lämpimät päivät menivät etupäässä puutarhassa ahkeroidessa. Vaikka etukäteen päätin, että vaihteeksi voisi ottaa elämän lokoisasti. Kaiketi minulle makoilu riippukeinussa kirja naaman päällä varjoa tuomassa on vieras oleskelumalli. Hetken jos jossain istun, pian jo jalka vipattaa keskeneräisten töiden suuntaan ja hanskat hakeutuvat käsiin kohdetta lähestyessä.

Kuvan sinivaleunikko tarttui käsiini ihan väkisin toukokuun alussa puutarhamyymälässä. Taimi oli valmiiksi roteva ja isokokoisessa ruukussa. Kaikkien edellisten sinivaleunikkojeni muistoa kunnioittaen istutin tämän yksilön olopihan Allaspenkkiin, timanttituijan eteen. Siinä se saa valoa, mutta on silti suurimman osan päivästä lempeässä varjossa. En taaskaan raaskinut toimia ohjeiden mukaan ja jätin pian istutuksen jälkeen esiin tulleet nuput poistamatta. Toivon hänelle pitkää ikää.

Lauantaiaamuna laitoin pesukoneen pyörimään ja lähdin pihalle ihan vain katselemaan. Pian löysin itseni typistämässä vuorimäntyjen vuosikasvustoja. Näin teen aina ennen juhannusta, mutta ei kyllä ollut tarkoitus käyttää siihen helteistä lauantaita. Ukkokulta toi minulle tikkaat, sillä isoksi kasvaneen vuorimäntykeskittymän latvuksiin ei tavallisen korkuisella naisihmisellä ole ilman apuvälineitä ylettymistä.

Vuosikasvustot pitäisi kuulemma nipistää hellävaraisesti käsin. Jos niin olisin tehnyt, seisoisin edelleen tikkailla jatkamassa typistyshommia. Käytin siis saksia, kuten muinakin vuosina. Alkuvuosina en ymmärtänyt vanhimpia vuorimäntyjämme typistää. Siihen nähden voisivat olla kammottavamman näköisiä. Rumimmat roikaleet olen poistanut. Jäljelle jääneitä sietää katsella.

Ixiolirion tataricum - Vuorililja

Kuvan vuorililjan istutin syksyllä pikkusipuleina Vasenrinteeseen. Ehdin jo unohtaa koko kasvin, kunnes muutama päivä sitten huomasin sen hennot, siniset kukat. Tässä taas kasvi, jonka kukkia kannattaa katsoa ihan läheltä. Luontoäidin kynästä on piirtynyt kauniit viivat terälehtien sisäpinnoille.

Aquilefia vulgaris - olisiko tämä Blue Barlow?

Akileijojen kukinta on juuri nyt ylenpalttisen runsasta. Kaikki eivät ole vielä avanneet kukkiaan, mutta monen akileijan kukkarypäs on täysin valloillaan. Tälle siniselle akileijalle tarjottiin nimeksi Blue Barlow. Mitä sanotte, olisiko sellainen?

Katsokaa yläkuvan akileijan selkäpuolta. Hänellä on kaunis mekko niin edestä kuin takaakin katsoen.

Glechoma hederacea - Maahumalan hedelmäkö?

Lauantai-illan typistysurakan jälkeen käyskentelin puutarhassa. Tarkoitus oli ottaa kuvia, mutta kesäiltana auringonpaiste on lähes yhtä kirkasta kuin päivällä. Varjoista tulee liian jyrkkiä ja aurinko osuu silmiin niin, että tähtääminen ei tahdo onnistua. Silti en toivo pilvistä ja kylmää. Täytyy muuttaa järjestystä siten, että aamulla on kipaistava kuvaamaan yläpihaa ja illalla alapihaa. Silloin valo-olosuhteet ovat kuvaamiselle paremmat.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Sunnuntaista tuli ihan yhtä työteliäs kuin lauantaistakin. Edellisillan tarkastuskierros kertoi, että Pikkupuutarhassa kasvit ovat villiintyneet sillä välin, kun puutarhuri on kantannut alapihan istutusalueita. Nurmitädyke ja maahumala ovat toki kauniita, mutta ei niiden tarvitsisi ihan joka paikkaan tunkea. Kaikenlaista rikkaa oli linnoittautunut myös viime kesän lopulla mylläyksen kohteena olleessa Bermudankolmiossa.

Kurgaani 5.6.

Kottikärryt, sekatöörit, harava, purkki kotiloita varten ja pieni hara mukaan ja hommiin. Siinä meni aamupäivä rattoisasti kitkiessä ja kunnostaessa. Aikaa ei kulunut kuitenkaan niin paljon, miltä etukäteen kuvittelin. Siistiä on taas hetken aikaa eli ei pidä kääntää selkäänsä toiselle puolelle puutarhaa silloin kun työstää toista puolta.

Sunnuntai-iltapäivällä vuorossa oli vielä kasvimaan kastelu ja vesisaavien täyttö. Meille jäi aikanaan kunnallistekniikan valmistumisen jälkeen oma porakaivo kastelukäyttöön. Se on oikea aarre, sillä vesijohtoveden lorottaminen kasveille olisi kallista ja turhauttavaa. Kaivon pumppu toimii sähköllä ja se on kellarissa. Talon toisessa päädyssä on vesiliitäntä, mutta pumppu on käytävä käynnistämässä kellarissa.

Tulipa Single Late Queen of Night - Hetki ennen terälehtien putoamista

Porakaivovesi on kylmää, eikä letkua viitsisi ihan jokaista kastelukannullista varten vetää. Niinpä täytän säännöllisesti kaksi 200 litran tynnyriä ja kasvihuoneen 150 litran vesisäiliön sekä tietenkin myös pitkän rivin kastelukannuja. Toinen vesitynnyri on alapihalla, kasvihuoneen nurkalla. Toinen taas yläpihalla, kellarin portaiden lähellä. Näin vettä on kätevästi ja mukavasti lämmenneenä saatavilla kastelukannuihin.

Papaver orientale - Idänunikko

Silkkipaperimaiset hienohelmat, idänunikot ovat alkaneet avautua. Ei kuulu poksahtelua, mutta ehkä hiljaista rapinaa ahtaaseen nuppuun sulloutuneiden terälehtien päästessä valloilleen. Näitä kirkkaanpunaisena loistavia kukkia ei voi olla näkemättä ja ihastelematta. Nyt on niiden hetki.

Papaver orientale - Idänunikko

Tekemistä riittää puutarhassa. Edelleen sellainen pieni kynällä varustettu vihko kaulaan roikkumaan olisi näppärä, jotta kierrellessä kaikki pienetkin huomiot tulisi kirjattua muistiin. Silloin voisi tehdä valmiiksi mietittyjä työlistoja, joiden mukaan toimia. Nyt joku juttu unohtuu kerta toisensa jälkeen, vaikka aina ohi kulkiessa sen muistaa. 

Seuraavaksi ohjelmassa olisi pitkiksi ja rennoiksi yltyneiden kasvien tukemista. Useampi kasvi odottaa myös istutusta, mutta näin kuumalla ja kuivalla saavat odottaa. Josko nyt kuitenkin välillä juhlittaisiin keskikesää eli juhannusta. Kiva se on puutarhan kimpussa aikaansa viettää, mutta suotakoon vähän muutakin herkkua.

Geranium cinereum 'Jolly Jewel Purple' - Harmaakurjenpolvi

Purppurapilviä

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Jos ovat kukkia täynnä hedelmiä tuottavat omenapuut, niin samoin notkuvat koristeomenapuiden oksat ihanista purppurapilvstä. Aamurusko muuttui hetkessä oikeaksi prinsessaunelmaksi. Voi, että olen onnellinen näistä kukkivista puista. Miten kummassa selvisin vuodet ennen tällaisia näkymiä?

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Royalty ei jää yhtään Aamuruskolle kakkoseksi. Kumpikin puu on istutettu keväällä 2015. Ne ovat kasvaneet pituutta mukavasti, leveyttä saa tulla vielä lisää. Kolme ensimmäistä vuotta meni varsin minimaalisen kukinnan parissa. Viime kesänä nämä koristeomenapuut suorastaan räjäyttivät kukkapankkinsa, eikä tämä kukinta ole edellistä huonompi. Toivottavasti ohikulkijat nauttivat omppupuideni kukinnasta yhtä paljon, kuin minä.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Tämän vuoden tulokas puutarhassamme on koristeomenapuu Makamik. Pitihän alapihallekin saada kaunotar, vaikka siellä jo Musta Rudolf onkin. En odottanut Makamikilta näin ensimmäisenä kesänä kukintaa ollenkaan, vaan jokaiseen oksaansa se on tehnyt muutaman kukan ja yhden vielä latvaankin.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf näköjään kukkii vähän muita koristeomenoita myöhemmin. Tosin sen asuinpaikkakin on avoimempi ja tuulisempi. Musta Rudolfin olen istuttanut 2017, joten se on vielä nuorukainen puutarhassani. Pituutta sille ei ole kovin paljon vielä tullut, mutta tuuheutta ihan mukavasti. Täysikasvuisena poika on noin 3-6 metriä, mikä sopii minulle hyvin. En haluakaan tonttimme puiston puoleiselle laidalle entisen kaltaista tiheää metsikköä, vaan ilmavaa kasvillisuutta tuomaan eloa ja väriä. 

Allium Purple Sensation

Purppuraa on ukkolaukoissakin. Mielestäni istutin niitä tavallista enemmän. Silti auringossa paistattelevat pallurat eivät suuren suurta joukkoa vielä muodosta. Laukoista tykkään ja niitä on kiva kuvata vielä siinäkin vaiheessa, kun pikkuiset siemenet alkavat rapista korkean varren päässä.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukkoja istutin viime syksynä vähän lisää. Myös edellisvuotiset ovat nousseet kiitettävästi ja avautuvat jo lämpimimmissä paikoissa. Muiden laukkojen tapaan pallolaukan kukka sen kun paranee avautuessaan täyteen olomuotoonsa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot eivät kuki purppuraisina, vaan kirkkaan punaisina. Eivätkä ole vielä avanneet nuppujaan. Unikot ovat selvästi tykänneet menneestä talvesta tai sitten niiden siemeniä alkaa olla yläpihan Syreenipenkki pullollaan. Lehtiä on noussut tiheästi ja viimein nuputkin ovat tulleet esiin. Tässä on kukka, jonka jokaista vaihetta on kiva kuvata.

Kollaasin vasen nuppu taitaa kuulua joko vaaleanpunaiselle Princess Victoria Louiselle tai valkoiselle Royal Weddingille. Aika näyttää, kumpi nupusta kuoriutuu.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikkoni ovat sekä ujoja että uteliaita. Ujoina ne eivät tahdo asustaa Syreenipenkin katsojan puoleisella sivulla, mutta uteliaisuus saa ne kuitenkin kokoontumaan aroniapensaiden tyveen tuijottamaan kohti alapihaa. Kuvaamisen kannalta unikoiden sijainti on hankala, sillä lähelle päästäkseni pitäisi talloa muita kasveja sekä rinteen ylä- että alapäässä. Joskus yritin jopa siirtää unikoita penkin toiselle sivulle, mutta siitä huolimatta tihein joukko pakenee aina aronioiden kupeeseen. Onneksi sentään muutama unikko haluaa kasvaa kuvaamisen kannalta otollisemmassa paikassa.

Kuvasta näkee, että aronia kaipaa taas alasleikkaamista. Aronialle on tyypillistä, että sen latvus on alaosaa leveämpi. Silloin latvus myös varjostaa alaosaa, joka jää usein aika paljaaksi. Valtaosa aronia-aidanteestamme on koristearoniaa, joukossa on muutama marja-aronia. Aiemmin annoin aronian  kasvaa sille luontaisesti rehevänä. Sittemmin olen alkanut leikkaamaan sitä säännöllisesti, jotta se ei vie liikaa tilaa kaikelta muulta. Aronia kyllä sietää hyvin leikkaamista, vaikka ei olekaan paras mahdollinen muotoiltava pensasaita.

Paeonia lactiflora 'Red Charm'

Kuivuudesta huolimatta kaikki puutarhassa on rehevää ja runsasta. Nuppuja ilmestyy eri kasveihin vinhaa vauhtia. Jotenkin miellän pionien kukinnan heinäkuulle, mutta kyllä ne nykyisin kukkivat jo kesäkuussa. Monessa pionissa on jo isot nuput. Muutama lämmin päivä paukauttaa nuput avoimiksi. Osalle pioneista olen jo virittänyt tuet, mutta en kaikille. Toivottavasti perjantaivastaisena yönä alkaneet sateet eivät tule kaatosateina, jotta nuput eivät vahingoitu.

Rosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Ruusuistakin löytyy jo nuppuja. Teresanruusu taisi olla viime kesänä ahkerin kukkija. Sen sijainti on siinä mielessä otollinen, että kuihtuneet kukat on siitä helppo napsaista ohi mennessä. Kuihtuneiden kukkien poistamisen pitäisi lisätä uusien nuppujen muodostumista. Teresanruusuun se ainakin viime kesänä päti erinomaisesti.

Oikeastaan aina pihalle mennessä pitäisi pukea ylleen jonkinsorttinen "työkaluvyö", sillä vaikka vain postilaatikolle mennessä huomaa kaikenlaista nypittävää ja leikattavaa. Ilmankos kynteni ovat kesäaikaan surunauhoin varustetut liuskaiset nysät, kun saksien puutteessa nypin ja nipistän kaikkea ilman kunnon työkaluja.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusu on kukkinut kahtena edellisenä kesänä valtavasti. Kuluneen talven jäljiltä jouduin leikkaamaan monta kokonaan kuivunutta oksaa pois. Vieläkin muutama oksa on huonon näköinen. Nuppuja on jonkin verran. Ei sitä joka kesä tarvitse ylittää itseään kasvattajaa miellyttääkseen. Ruusuillakin on lupa levätä välillä.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Samoin Suviruusu kukki viime kesänä valtoimenaan. Paljon siinä on nytkin nuppuja. Meinaako kaikki koristautua kauniiksi jo ennen juhannusta? Jättäkää nyt vähän ihasteltavaa heinä-elokuullekin.

Thalictrum delabayi - Jaloängelmä

  
Silmäni löytävät aina kaikenlaiset hassut näyt puutarhasta. Jaloängelmän lehtisykerö pitkän varren päässä on mainio. Pari päivää tästä kuvasta sykeröstä kuoriutui nuppurykelmä.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

  
Syreenien kukista minulle tulee aina mieleen Suomenlinna. Veljentytön kanssa käymme kesäisin Suomenlinnan kesäteatterissa ja yleensä juuri silloin lukuisat syreenit kukkivat runsaina. Syreeni oli vihervuoden 2016 teemakasvi. Taimistoviljelijät ry:n sivusto kertoo syreenin Suomen valloituksesta seuraavaa:

"Turkulainen apteekkari Jonas Synnerberg toi ensimmäisen pihasyreenin omaan puutarhaansa vuonna 1728 Tukholmasta. Noin 20 vuotta myöhemmin pihasyreeni tuli Suomeen myös Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan kautta. Tarinan mukaan ensimmäiset syreenin taimet lähetettiin sinne Ranskasta Versaillesin puutarhasta. Pihasyreeni levisi nopeasti ympäri maata, ensin Turusta, mutta vähän myöhemmin myös upseerien ja sotilaiden mukana Viaporista."

Tänä kesänä Suomenlinnan kesäteatteri jäi minulta ja Siiriltä koronan vuoksi väliin. Toivottavasti ensi vuonna voimme palata monivuotiseen perinteeseemme.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Unkarinsyreenin ja pihasyreenin lisäksi puutarhassani kasvaa 2014 istutettu Isabellansyreeni 'James MacFarlane', viime kesänä istutettu jalosyreeni 'Ludwig Späth'' ja tänä keväänä istutettu jalosyreeni 'Beauty of the Moscow'. Näissäkin on jo nuppuja.

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Tämän postauksen kuvat on otettu ennen sadetta. Maa on äärimmäisen kuivaa, joten sade on tervetullutta. Puutarha kaipaa tehokasta kastelua ja puutahurikin voi välillä keskittyä sisähommiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!