Sadepäivän kulttuuria

Koko kesän on ollut tarkoitus mennä katsomaan Helsingin Kansallismuseoon Jaakko Heikkilän valokuvanäyttely Venetsian palatsien menneen ajan loistosta. Näyttelystä uutisoitiin paljon sen avautuessa ja heti alkoi kutkuttamaan nähdä kuvat, sillä kahdesti
Venetsiassa käyneenä se aina vaan kiehtoo. Muutama päivä sitten näin taas näyttelystä kertovan mainoksen ja huomasin, että aika alkaa olla vähissä. Näyttely päättyy 28.8.

Valokuva erään palatsin makuuhuoneesta, kuvasin vinoon heijastavan lasin vuoksi

Näyttelyssä mainostettiin olevan myös huonekaluja ja astioita Venetsiasta. Olihan niitä, mutta todella niukasti. Kahdenistuttava tuoli ja keinutuoli sekä muutamia laseja ja kaksi peiliä. Valokuvat olivat toki hienoja livenä katsottuna, mutta suurin osa on ollut esillä mediassa näyttelystä uutisoitaessa. 

Venetsialainen peili, kehyksen koristeet lasia

Sateisesta päivästä huolimatta Kansallismuseossa ei ruuhkaa ollut. Enimmäkseen ulkomaisia turisteja, joten valokuvia ja esineitä pääsi katsomaan kaikessa rauhassa. Kuvaaminen pokkarilla hämärissä saleissa, yleensä vielä lasin läpi oli minulle haaste, mutta se ei ollutkaan reissuni pääasiallinen tarkoitus. 

Jakkarilan sali, 1760-luvun rokokoota

Edellinen käyntini Kansallismuseossa lienee peräti kouluajoilta, joten päätin hyödyntää lipun hinnan kokonaisuudessaan ja lähdin kiertämään museon perusnäyttelyä. Jotenkin minulla oli sellainen tunne, että esillä olisi lähinnä kivikautisia työvälineitä ja vanhoja rahoja, mutta olinpa totisesti täysin väärässä. 

Itse asiassa vasta nyt Kansallismuseon sivuilla käydessäni huomasin, että 1. kerroksen esihistoriallinen näyttely eli kivikausi, pronssikausi ja rautakausi on suljettu ja uusi perusnäyttely avataan vuoden 2017 alkupuolella.

Mikko Mikonpoika Minkkinen (1858 - 1930) Ikiliikkuja

Mielenkiintoista nähtävää oli runsaasti ja esineiden tiedot olivat joko vitriinien vieressä tai painettuina luetteloina lainattavissa kunkin näyttelyhuoneen telineessä. Esittelyhuoneet ovat aika pieniä, joten kokonaisuudet on helposti hallittavissa. Jos väsähtää, välillä voi käydä vaikka alakerrassa kahvilla ja jatkaa sitten. 

Hollantilainen tulppaanimaljakko, 1600-luvun loppu

Yllätyin, kuinka hienoja esineitä oli ihan joka salissa. Kansallismuseolla on myös erittäin hyvät kotisivut, joihin kannattaa tutustua mielellään jo ennen museoon lähtemistä. Siellä voi esimerkiksi kartoittaa, mikä itseä kiinnostaa ja siten suunnata museossa suoraan niihin kohteisiin. 

Porvoon maapäiville 1809 tuotu keisarien valtaistuin

Tuntuipa virkistävältä ravistella omia pölyttyneitä muistoja Kansallismuseosta. Vaikka museot nimensä mukaisesti kokoavat mennyttä aikaa ja tuovat historiaa nähtäväksemme, ne elävät ja muuttuvat tänä päivänä siinä, kuin mikä muu kiinnostava asia keskuudessamme.

Matkalla museosta bussille, katse kiinnittyi museon kupeessa oleviin kesäkukka-asetelmiin. Totesin, että julkiselle paikalle sijoitettavissa istutuksissa on huomioitava monen monta seikkaa. Istutusten on kestettävä kaikenlaisia säätiloja, usein niiden tulee olla näyttäviä joka puolelta katsottaessa ja mitä ilmeisimmin näyttävyyttä täytyy riittää alkukesästä loppusyksyyn saakka. 

Eniten tykkäsin tästä tummalehtisestä daaliasta, joka on myös aika matala. Tällaisen kun löytäisi ensi kesäksi omaankin pihaan. Pitäneet ryhtyä ajoissa metsästämään.

Toinen matkan varrelle osunut pieni, mutta näyttävä istutus on aivan remontissa olevan eduskuntatalon kupeessa. Noita riippajalavia olen ihaillut yleensä bussin tai auton ikkunasta, mutta kerrankin oli tilaisuus katsella niitä vähän lähempää. 

Tämä sinikukkainen pikkupuu jäi mietityttämään. Tunnistaako joku sen?  Korkeutta sillä on ehkä 80 cm. Niitä oli istutusalueella kaksi.

Hämähäkkikukat sopivat hyvin isolehtisten kannojen seuraan

Vettä satoi ja tuuli repi sateenvarjoa, joten jatkoin reippaasti matkaani linja-autoasemalle ja kotibussille. Sadepäivän kulttuuriannos oli kauhottu ja mieli hyvä.

 

Kivoja yllätyksiä

Clematis viticella Polish spirit

Viime kesänä Syreenipenkkiin istutetuista kahdesta kärhöstä vain toinen nousi tänä keväänä. Koska istutin ne yhteen isoon kuoppaan, olen saanut jännätä, kumpi tuo ilmoille ilmaantunut yksilö on. Vaihtoehtoina olivat vaaleanpunainen Clematis montana Rubens ja lilakukkainen Clematis viticella Polish Spirit. Kuten kuvasta näkyy Polish Spirit selätti talven. Pysyy puutarhurin jännitysmomentit kohdallaan, kun pitkin kesää arvuuttelee, mikä sieltä mullasta ilmaantuu.

Tarhapäivänlilja - Hemerocallis Agnes Elpers

Heinäkuiselta ruusuretkeltä Vihdin Nummelassa mukaan lähti tarhapäivänlilja Agnes Elpers. Niin ainakin nimilapussa lukee. Se on tehnyt kukkavanan, jossa on useampi nuppu. Ensimmäinen aukesi ja onpa muuten komea kukka. Katsokaa, miten syvä, oranssiin vivahtava puna noissa terälehdissä on. Ja kukan kokokin on komeaa mittaluokkaa. Näkyy pitkälle. Kunpa tämä yksilö viihtyisi puutarhassani ja lisääntyisi roimasti. Olisi hienoa, jos tuota hehkua olisi monta kaverusta vierekkäin.

Gladiolus callianthus

Kesäkuussa ostin naapurikunnan rautakaupan puutarhaosaston alelaarista edulliseen hintaan sipulipussukoita. Yhden pussin teemana oli valkoiset kukat sisältäen daalioita ja kahdenlaisia gladioluksia. Daaliat eivät ole itäneet laisinkaan. Toinen gladiolusversio kasvatti muhkeat lehdet, jotka kuitenkin jokin ötökkä on syönyt täysin pitsimäisiksi. Ei näy kukkavanoja. Sen sijaan callianthus-gladiolukset ovat tehneet viimein nuppuja ja osa niistä jo avautunutkin. Aika herttainen, kuten kuvasta näkyy. Toivottavasti saan mukulat talvetettua, jotta niistä olisi iloa ensi kesänäkin.

Tulikellukka - Geum coccineum

Inkalta Auring*n ihanat -blogista saatu tulikellukka kukki jo kerran alkukesästä ja nyt se on päättänyt kukkia toistamiseen. Istutin sen viereen kesäkuussa hankkimaani kellukka "Mai Taita", jotka ovat käyttäneet aikansa lähinnä kasvamiseen. Ehkä ne ilahduttavat kukinnallaan sitten ensi kesänä.

Tämä jötkäle ei ensi näkemältä ihastuttanut vaan pikemminkin onnistui yllättämään. Vaikka se oli ihan mahdottoman suuri sammakko, märällä nurmikolla liikkumattomana se muistutti lähinnä ruskettunutta puunlehteä. Vasta kohdalle päästessäni tajusin olla astumatta sen päälle. Sammakolla ei ollut minkäänlaista kiirettä ja ehdin hyvin kipaista sisälle hakemaan kamerani. Sinne se jäi pohtimaan tulevia reittejä, samalle paikalle. 

Muija-sukat

Eihän sitä voi koko kesää pitää näppejään kutimista erossa. Iltojen hämärtyessä lankakori hiipi jälleen sohvan viereen ja puikot kilisevät tuttuun tahtiin. 80-luvulla ihastuin Marimekon Muija-kankaaseen, jota jälleen valmistetaan ainakin mustapohjaisena. Silloisen kodin ikkunoihin hankitut verhot olen ajan oloon johonkin hävittänyt, mutta keittiön kaapista löytyy yhä Muija-kuvioituja peltipurkkeja puna- ja valkopohjaisina.

Löysin näihin Muija-sukkiin ohjeen eilen tein -blogista. Kahden langan kuljettaminen vaatii minulta edelleen harjoittelua. Todellisuudessa näiden sukkien neulos on kuitenkin tasaisempaa, mitä kuvassa näyttää. Kerrankin näin päin.
 

Sinistä taivasreikää odotellessa

Juuri, kun pääsin mainostamaan elokuun olevan vahvasti edelleen kesää, tuli tällainen pimeä, tuulinen ja sateinen päivä. Niin pimeä, ettei sisälläkään pärjää ilman valoja. Ulos ei pahemmin tee mieli. Sisälläkään ei nyt ole suurempia tekemättömiä töitä. Toki niin pyykin- kuin astianpesukonekin jylläävät tahoillaan ja ainahan sitä voisi leipoa varastoon. Olemme iltapäivällä menossa puutarhajuhliin - kastumaan näköjään, joten istahdin ajankuluksi vaihteeksi tietokoneen ääreen. 

Pelaguu Inspire Pink

Ukkokulta sai vihdoin eilen illalla pergolan lamppuihin vedettyä sähköt. Ehkä ne olisivat jollain aikavälillä tulleet sinne ilman painostustakin, mutta varmistin asian ryhtymällä selvittämään oikeanlaisen maakaapelin myyntipaikkoja. Netti on oivallinen tietolähde löytää melkeinpä mitä tahansa. Ja vaikka sieltä ei mitään löytyisikään, mainitsemalla käyneensä asiaa selvittämässä, tulee siihen hitaampaan puoliskoon yleensä kummasti eloa ja keskeneräiset työt alkavat jälleen edistyä. 

Inhoan keskeneräisiä töitä ja vielä enemmän tekosyitä niiden kesken jättämiseksi. Mieluummin kertarysäys kuin pitkään jatkuva rutina - tässäkin asiassa. No, ehkä vielä enemmän inhoan sitä, etten itse osaa ja joudun pyytämään toiveideni toteuttamiseen apua muilta.

Clematis Ville de Lyon nuppuisena

Pergolassa on nyt siis valot, mutta illat rämähtivät kerta heitolla niin koleiksi, ettei ulkosalla tarkene istua. Edellisyönä alapihalla oli ollut lämpöä ainoastaan 4.5 astetta. Ilmankos vielä auringon noustuakin tuntui hetken aikaa oudon viileältä. Pitääköhän kohta laittaa lämmitin päälle kasvariin, jotta tomaatit ehtisivät kypsyä? Ja sukat jalkaan.

Lilja On Stage

Marjapensaat on nyt tyhjennetty. Ukkokullan vääntäessä maakaapelia pergolaan, minä keräsin viimeiset karviaiset. Mietin, mitä niistä tällä kertaa tekisin ja hetken netissä seikkailtuani löysin hyvän vinkin. Survoin peratut marjat sauvasekoittimella kevyesti massaksi (jätin kokonaisia marjoja joukkoon) ja lisäsin vähän tavallista sokeria. Laitoin soseen pakastinrasioihin käytettäväksi myöhemmin vaikkapa puuron lisäkkeenä. Osan karviaisista napostelin sellaisenaan perjantai-illan Dicteä katsoessani. Seuraavaksi odotellaankin sitten omenoiden kypsymistä. Valkeakuulasta on jo päässyt maistelemaan.

Clematis Paul Farges (Summer Snow) - nuput heiluvat korkeuksissa

Tulisipa aurinkoisia elokuun päiviä. Sormet syyhyävät pihalle touhuamaan ja lapion varteen tarttumaan. Monenlaista tekemistä puutarhassa riittäisi lehtikompostin tyhjentämisestä yläpihan kukkapenkin kunnostamiseen.

Pelaguu Inspire Salmon

Tänä syksynä on tarkoitus leikata tapille joukko norjanangervoita ja lumimarjoja. Yhden pöheikön laitoin keväällä matalaksi, mutta muut jäivät leikkaamatta hyvistä aikomuksista huolimatta. Keväällä sitä ajattelee, että leikkauksen myötä menettää kukinnan ja joutuu katsomaan keskenkasvuisia pensaita pitkälle kesään. Syksyllä taasen tarmo kaikkiin puutarhahommiin laskee, kuin lehmänhäntä ja monet tehtävät vain jäävät kevääseen. Sopivaa leikkausaikaa pähkäillessä pensaat kasvavat ja rehottavat ja lopulta risuuntuvat niin, että on ihan pakko tarttua saksiin. 

Norjanangervo ja lumimarja kestävät hyvin alasleikkausta ja sen ne vaativatkin muutaman vuoden välein näyttääkseen hyviltä. Etenkin norjanangervo risuuntuu rumaksi ja vaikka se päälle päin näyttäisi vihreältä ja vehreältä, latvuksia taivuttamalla huomaa sisustan olevan pelkkää ruskeaa risukkoa. 

Leikkuuhommat hoituvatkin nyt erinomaisesti, sillä voitin Kukkaiselämää -blogin arvonnassa kunnon raivaussakset. Hyvät työvälineet tekevät työskentelystä huomattavasti joutuisamman ja mukavamman. Kiitos näistä Sadulle!

Pioniunikko jaksaa yhä poksautella nuppujaan

Blogger on taas uusinut ilmettään ja toimintojaan. Aiemmin lukijalistaan ilmestynyttä kuvaketta klikkaamalla näki myös lukijaksi liittyneen mahdollisen oman blogin nimen. Siten olen löytänyt monia mukavia blogeja. Nyt ei enää näe, ainoastaan ne blogit, joita ko. henkilö seuraa. Uutena ilmiönä on myös bloggeriin kirjautuessa ensimmäisenä esiin nouseva mainossivu, jossa kehotetaan ryhtymään bloggaajaksi. Jos kerran google muistaa, missä kohtaa sen karttasivuilla olen puoli vuotta sitten seikkaillut, luulisi sen myös kykenevän ohjaamaan minut jo olemassa olevaan blogiini ilman suurempia mainoskikkoja. Tutkimattomia ovat nettimaailman ihmeelliset kuviot.

Iloisena saanen joka tapauksessa toivottaa tervetulleiksi blogini pariin Hannele Koiviston ja Minna G:n. 

Kuvan reikä taivaassa on torstailta. Parhaillaan taivas on niin harmaan massan peittämä, ettei sieltä erota mitään muita sävyjä, sinisestä puhumattakaan. Eiköhän se tästä taas kirkastu ja meikäläinenkin pääsee pihalle purkamaan ylimääräistä energiaansa. Sillä välin nautiskellaan, miten itse kukin sopivaksi katsoo. Siis viikonloppuja kaikille!

Ei tylsää eikä yksitoikkoista

Lilja On Stage

Yritän tiukasti pitää kiinni ajatuksesta, että yhä on kesä. Elokuuhan on kesäkuukausi ja lämpötilakin sallii edelleen paitahihasillaan kulkemisen ulkosalla. Kesäajatuksesta kiinni pitäminen on kyllä joltisenkin hankalaa, kun navakka, puiden latvuksia taivuttava tuuli pudottelee puista keltaisia lehtiä pitkin pihakäytäviä ja koivunsiemeniä on patio jatkuvasti täynnä, vaikka kuinka niitä kävisi luutimassa. Päivittäin myös vettä ripsii säännöllisin välein, joten missään vaiheessa puutarha ei pääse liiemmin kuivumaan. Äkkipäätä pihamaalle katsoessa syksy hiipii väkisinkin mieleen.

Clematis Ville de Lyon

Pohdiskelin pihalla touhutessani, että kuuluuko puutarhurin mielenlaatuun jatkuvasti pienoinen tyytymättömyys. Sellainen aivojen takaosassa leijaileva ajatus, ettei joka paikka ole ihan just jetsulleen siten, kuin sen toivoisi olevan. Kun on toteuttanut jonkun isomman projektin, on hetken ihan rauhallinen olo ja sen rauhallisen olotilan vallassa pitää oikein käydä tepastelemassa tehdyn työn ääressä kerran jos toisenkin. Vaan kohta rauhallisuus on jälleen mennyttä vain ja päässä myllertää uudet ideat ja ajatukset.

Clematis Purple Dream

Hankalin minusta on vaihe, jolloin ei ole saanut itselleen täysin hahmotettua, missä nimenomaisessa kohdassa puutarhaa se tyytymättömyyden aihe sijaitsee. Onko kyseessä joku yksittäinen kasvi, joka aina ohi kulkiessa pistää oudosti silmään, jolloin sen siirtäminen ratkaisee pulman. Vai rehottaako rikkaruohojen armeija jossain puutarhan osassa kovin innokkasti, eikä ole ollut aikaa sen kitkemiseen. Vai pitäisikö kenties myllätä kokonainen kukkapenkki uuteen kuosiin. 

Clematis Pink Fantasy

Pari-kolme kesää olen ahertanut aika intensiivisesti alapihan kimpussa. Toki yläpihallakin on kaikenlaista tullut tehtyä, mutta vähemmän keskittyneesti ja suunnitelmallisesti. Kun käyttää kaiken aikansa ja voimavaransa johonkin tiettyyn kohtaan tai alueeseen, luonto tekee sillä aikaa kujeitaan muualla. Kasvit kasvavat ja levittäytyvät ja näkymät muuttuvat. Yhtäkkiä sitä vain havahtuu, että kappas, tuokin penkki alkaa olla käsittelyn tarpeessa. Joskus yksinkertaisesti tulee sellainen tilanne eteen, ettei enää pelkällä yksittäisten kasvien nyppimisellä saa hyvää lopputulosta, vaan on ryhdyttävä jakamaan ja siirtämään vanhoja istutuksia.

Clematis Nelly Moser

Olopihan puutarhaportin vasen puoli on jo pitkään vaivannut minua. Olen kuitenkin kiiruhtanut sen ohi ja siirtänyt ongelman ratkaisua jatkuvasti eteenpäin. Tänään tartuin sitten härkää sarvista, vaikka mitään kovin suurta en vielä ole saanut aikaan. Aloitin ongelman ratkomisen kaivamalla penkin takaosaan ison kuopan ja siirsin siihen kesän isossa piharuukussa viettäneen Nelly Moser -kärhön. 

Kärhö oli kasvattanut hurjan määrän juuria purkkiin ja pelkään nyt vahingoittaneeni niitä vähän liikaakin, sillä kärhö ei millään halunnut pois ruukusta, enkä minä halunnut rikkoa isoa ja mieluista ruukkua. Kärhön latvuksissa oli muutamia uusia nuppuja, jotka ruukkutaistelussa vaurioituivat. Leikkasin kärhöstä muutaman pisimmän oksan kokonaan pois, koska ajattelin, että sen on parempi käyttää voimansa uuteen paikkaan juurtumiseen kukkimisen sijaan.

Oranssi päivänlilja - mikä lie nimeltään?

Kärhön istuttamiseksi jouduin tallomaan vähän liikaakin rehottavaa kurjenpolvea ja kaivamaan ylisuuria aluevaltauksia tehneitä irispaakkuja pois. Alkoi satamaan ja olin jo tehnyt yhtä sun toista, eikä muutenkaan enää ollut aikaa jatkaa pihahommia. Homma siis jäi totaalisesti kesken ja nyt tuo kukkapenkki tai pikemminkin istutusalue on entistäkin rumempi. Kumma kyllä se ei haittaa minua laisinkaan, mikä johtunee siitä, että vihdoin sain konkretisoitua tyytymättömyyden kohteen. Olen jälleen kerran laittanut yhden tapahtumavyöryn alulle ja se tulee päättymään, kun istutusalue on mieleiseni. Tai ainakin sinnepäin. 

Tällainen päivänlilja - eikä ole nimeä tällekään.

Olen monta kertaa yrittänyt hahmotella kukkapenkkisuunitelmia paperille, mutta minulla sellainen työskentely ei näköjään toimi. On vain mentävä lapion kanssa kohteen viereen ja hetken pyörittävä aloituspaikkaa etsien. Siitä se kuitenkin aina lähtee. Lopulta lapio uppoaa maahan ja alkaa tapahtumaan. Kasvit nousevat ja laskevat sen mukaan, onko niiden tarkoitus tulla vai lähteä. Kokonaisuus hahmottuu pala palalta työn edetessä. 

Harvoin mikään yksittäinen paikka valmistuu ilman dominoefektiä. Kun ryhdyn tekemään jotain tiettyä istutusaluetta, oli se kuinka pieni tahansa, se poikii kaivamista ja istuttamista useimmiten myös yhteen tai useampaan toiseen paikkaan. Jo tässä vaiheessa, vaikka olen vasta muutaman lapionpiston uuden projektin eteen tehnyt, dominopalikat kaatuilevat niin, että kolina käy. 

Pilkullinen tiikerililja

Yhtään ei harmita, vaikka ehdin vasta aloittaa kukkapenkin kunnostuksen. Suuret voimat on laitettu liikkeelle ja päässä risteilee erilaisia mahdollisuuksia ja toteutuksia. Ehkä on parempikin, ettei kerralla kerkeä tehdä hommia alusta loppuun, sillä näin niille jää aikaa jalostua ja lopputulos saattaa muuttua melkoisesti siitä, mihin alunperin kenties tähtäsi.

Monta päivää vaivannut tyytymättömyys on tipotiessään. Toimintatarmo nakuttaa takaraivossa ja kädet odottavat pääsyä jatkamaan alulle laitettua projektia. Ei ole putarhurin elämä tylsää ja yksitoikkoista. Ei todellakaan.
  

Avoimet puutarhat Lohjalla

Lauantaipäivän päämäärättömän jahkailun jälkeen houkuttelin naapurin mukaani ja suunnistimme Lohjalle ihailemaan avoimia puutarhoja. Olin listannut peräti kahdeksan puutarhaa, mutta jo ensimmäinen kohde osoitti, että aikaa olisi tarvittu  kokonainen viikko.

Varoitus: Postaus sisältää hurjan määrän kuvia, joskin tällä kertaa onneksenne vähemmän minulle tyypillistä lätinää. Maisemakuvaus ei kuulu vahvuuksiini, mutta kenties saatte edes kalpean aavistuksen siitä, millaiset paratiisinportit meille eilen avautuivat.

Arboretum Magnolia

Kokkolahdentie 60, Lohja 

Arboretum Magnolia sijaitsee Lohjan Karkalinniemessä, Lohjanjärven lämpimällä etelärinteellä. Tämä 3 hehtaarin puulajipuisto on perustettu 2003 ja yleisölle se on avattu ensimmäisen kerran 2015. Alueella on terassipuutarha, japanilainen puutarha, laakso, puropolku, magnoliapolku, rhodopolku, heinäpolku, perennapuutarha, kevätrinne, hortensiapolku, kantopuutarha. 

Magnoliapuisto on avoinna myös muulloin, kuin vain Avointen puutarhojen aikaan. Siellä järjestetään kursseja ja monenlaista toimintaa, joten kannattaa kurkata heidän omia kotisivujaan ja/tai peukuttaa puistoa facebookissa. Magnoliapuisto on myös paikka, jossa lajin runsauden vuoksi näkymät vaihtelevat eri aikoina.  

Puutarhan omistavat sen rakentajat, siellä asuvat ja aluetta jatkuvasti hoitavat Suvi Pohjola-Stenroos (kuvassa esittelemässä nenäliinapuuta) ja Esa Stenroos.

Magnoliapuistossa on useita kissa-aiheisia patsaita ja koristeita. Suvi Pohjola-Stenroos on ammatiltaan eläinlääkäri. Hän on myös kissankasvattaja ja tukee aktiivisesti eläinsuojelutyötä. Magnoliapuiston kahvilassa olikin toimintaansa esittelemässä neljä Reccu Rescuen kautta uuden kodin saanutta kissaa eli Vilma (kuvassa), Tinni, Yoda ja Puuttin.   

Marja Mellinin puutarha

Karkalintie 568, Lohja

Marja Mellinin puutarha sijaitsee aivan Magnoliapuiston vieressä. Nämä kaksi puutarhaa tekevät yhteistyötä mm. yhteisin aukioloajoin. Siinä missä Magnoliapuisto muistuttaa enemmänkin julkista puistoa, Mellinin puutarha on taasen hyvin yksityinen ja intiimi.

Mellinin puutarhassa katse osui ensimmäisenä vielä hieman kesken olevaan muuriin ja siihen rakentuvaan vesiaiheeseen istutuksineen. Huomionarvoista tässä on se, että nuo mahtavat kivet Marja Mellin on itse valanut betonista ja tuohon paikalle laittanut. Keskeneräisyys johtuu pitkälti siitä, että massiivisten kivien valmistaminen aiheutti Marja Mellinille jännetupintulehduksen. Hän on nimittäin sekoittanut betonin käsin kottikärryissä. Apuna ei siis ole ollut betonimyllyä. Vähänkin betonitöitä itse tehneet ymmärtävät, millaisesta työrupeasta tässä on kyse.

Harvassa puutarhassa on näin ihastuttava päiväunipaikka, kuin tämä Mellinin Nukkula. Verhojen takana on muhkea parisänky, jossa voi käydä lepäämässä hyttysten häiritsemättä verhojen auringonpaisteelta suojaamana.

 

Mellinin puutarhassa pääosassa ovat tontilla jo aiemmin kasvaneet suuret puut, jotka tekevät puutarhasta hieman varjoisan. Siellä on paljon erilaisia havuja ja useita vesiaiheita.

Pergolan sohvaryhmässä istahdimme hetkesi levähtämään ja nauttimaan edullisesti tarjolla ollutta paellaa.

Raili Kurosen puutarha

Sairaalatie 17, Lohja

Kolmas puutarha oli 86-vuotiaan rouvan kaupunkipiha. Ihastuttava ja erittäin hyvin hoidettu puutarha, jossa runsaasti erikoisesti leikattuja havupuita sekä aivan valtavan kokoinen peikonpähkinä talon seinustalla (miksi ihmeessä en sitä kuvannut). Tästä puutarhasta tuli jo kadulla hivenen keskieurooppalainen vaikutelma, mikä ehkä osittain johtui talon isännän aikanaan tekemästä upeasta takorauta-aidasta. 

Villa Elegans

Lohjansaarentie 944, Lohja

Viimeisenä, kellon jo käydessä kiivaasti kuutta, ajoimme Lohjansaareen katsomaan 20-luvulla Terijoelta siirretyn puuhuvilan puutarhaa. Lohjalaiseen tapaan pihassa on lukuisia omenapuita ja useita suuria tammia.

Tässä puutarhassa oli jonkinlaista menneen ajan tunnelmaa. En olisi laisinkaan hämmästynyt, jos omenapuiden välissä olisi käyskennellyt hieno neiti valkeassa maata viistävässä pitsipuvussaan hentoista päivänvarjoa pidellen.

Villa Elegansissa sijaitsee myös antiikkiliike, jossa piti puutarhapäivän kunniaksi olla alennusmyynti. Valitettavasti tavaroista oli vaikea löytää hintoja, eikä talon isäntä tuntunut keksivän eräälle kysymälleni tavaralle hintaa laisinkaan. Tuli sellainen vaikutelma, ettei hän kenties halunnut mitään myydäkään. 

Pihamaalla oli myynnissä monia erilaisia perennan jakotaimia. Päivän kääntyminen iltaan, vai mikäkö teki minut kitsaaksi, mutta 8-10 euroa ihan tavallisista jokapihan perennoista tuntui minusta kovalta. Hetken katselin harmaakäenkukan taimipurkkeja, mutta jäi ostamatta, kun ei pakottavaa tarvetta sellaiselle ollut. 

Kaikkinensa päivä oli mahtava ja jälleen kerran vakuutuin siitä, miten paljon saattaakaan ammentaa pelkästään toisten puutarhoja katselemalla. Iso tai pieni, tasamaa tai rinne, varjoisa, aurinkoinen tai mitä tahansa siltä väliltä. Kekseliäisyydellä ei ole rajoja ja ihan kaikki ideat ovat puutarhan rakentamisessa sallittuja. Kahta samanlaista puutarhaa ei löydy ja hyvä niin. Tässä asiassa kaikkien kukkien on lupa kukkia.

Kotimatkalla poikkesimme sentään vielä viimeisillä hapoilla Maritin vanhimman pojan perheen pihamaalle. Veikkaanpa, että tässä vaiheessa keskeneräisestä pikkulapsiperheen pihasta saattaa vuosien mittaan kehkeytyä yksi potentiaalinen kohde Avoimille puutarhoille.

Lämmin kiitos erinomaisesta seurasta sinnikkäälle naapurilleni Maritille, joka väsymättä ja alati innostuneena jaksoi eilen kulkea kanssani puutarhasta toiseen. Viherhuumasta päihtyneenä taisin tyystin unohtaa ihmisen voimien rajallisuuden.