Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

Pilvirakkautta ja auringontaikaa

Mikä lie taivaanrannan maalari tai pilviin kurkottaja olen, kun pidän niin valtavasti pilvien katselemisesta. Vähemmän sellaisesta etelästä pohjoiseen ja idästä länteen ulottuvasta tasaisen harmaasta massasta. Sitäkin enemmän kaiken värisistä, sinne tänne kumpuilevista ja muotoaan muuttavista muhkuroista. Runsaan neljän vuoden ajan olen voinut ihan sohvalta käsin nähdä kaukaa lähestyviä pilvirintamia. Sitä ennen tonttia ympäriöivä sankka metsä mahdollisti vain keskitaivaan näkymisen ja senkin paremmin nähdäkseen oli mentävä ikkunan äärelle tai ulos pihalle.

Perjantaiaamuna taivaanrantaan oli noussut vuoristomaisema, jonka ajattelin tuovan mukanaan lisää lumisateita. Katsoin parhaaksi lähteä ulos kolaamaan illalla ja yön aikana kertyneitä senttejä. Aurakin kuului menevän kotikadulla aamuviideltä eli jonkinlainen valli olisi taas portilla. Työvälineet odottivat jo talon seinustalla. Nappasin kameran autotallin hyllyyn siltä varalta, että iskisi houkutus kuvata lumista maisemaa.

Taivaanrannan pilvivuoristo juuttuikin melko lailla paikalleen. Ehkä se pudotti lumilastinsa jonnekin meren päälle. Meidän kylän päälle se ei vyörynyt. Taivaankansi pysyi sinisenä ja vapaana tarjoten nousevalle auringolle vapaan reitin luoda säteitään hohtavan valkoiselle hangelle.

Tavallisesti työnnän lumikolaa kattilassa muhineen kaurapuuron voimalla. Perjantaiaamuna sain energiaa auringosta ja lumityöt tulivat tehdyksi aivan huomaamatta. Ehkä oli myös kiire päästä kameran kanssa ikuistamaan alkutalven omituisen valoilmiön kaunistamaa pihaa.

Mama's Garden kirjoitti blogissaan, kuinka lumi sekä kaunistaa maiseman että peittää kaikki keskeneräiset projektit alleen. Talvi tarjoaa siis tälläkin tavoin lepoa puutarhurin silmälle ja mielelle, kun hanki peittää tienoon.

Vielä nousuvaiheessa ollut aurinko punasi kotitien takana olevan metsän. Tätä kuvaa katsoessani mietin hetken, mikä ihmeen punertava "kangas" puuvajassa näkyy. Katonrajassa on kyllä kumollaan punainen ämpäri, mutta sen alapuolen punerrus on kuivumaan kasattu klapipino.

Metsä näyttää juhla-asuun pukeutuneelta väeltä vaeltamassa kenties joulukonserttiin. Arkiaamusta johtuen tienoo on hiljainen. Tikkakaan ei tapansa mukaan nakuttanut puiden runkoa.

Linnut kokoontuivat vaahteran latvukseen. Sieltä ne tiirasivat, koska lähden pois pihalta häiritsemästä niiden ruokailuhetkeä. Mustisten lisäksi viime päivinä pihassa on käynyt paljon myös keltasirkkuja ja pari närheä.

Reitti varaparkkipaikalle on kolattu. Kotikadulla kaksi autoa mahtuu lumettomaan aikaan kohtaamaan toisensa ja tarvittaessa kadun varteen voi pysäköidä. Talvella auraus kaventaa tien paikoin nippanappa yhden auton levyiseksi. Siksi varaparkkipaikka on pidettävä kolattuna, jotta meillä käyvät saavat autonsa pysäköityä, eivätkä tuki muiden tienkäyttäjien kulkua.

Aurinko laski perjantaina klo 15.13. Lauantaina päivän pituus täällä Helsingin nurkilla on tasan 6 tuntia. Runsas viikko talvipäivänseisaukseen. Sitten lähdemmekin kulkemaan taas kohti valoa.

Mukavaa viikonvaihdetta!

PS.
Käykäähän katsomassa roskapostilaatikkoanne. Viime aikoina omaani on muksahtanut aktiivikommentoijien viestejä. Käyn klikkaamassa ne julkaistaviksi. Jos roskapostin tsekkaamisessa kuluu useampia välipäiviä, kommentit voivat palautua vanhempiin postauksiin. Tällöin en välttämättä huomaa käydä niihin vastaamassa.

Käyn välillä blogeissa katsomassa, mitä kommentiini on vastattu. Näin syntyy kivaa keskustelua ja vuorovaikutusta. Parin päivän aikana olen huomannut, että kommenttini onkin kadonnut bittiavaruuteen tai mennyt roskapostikansioonne. En ole saanut virheilmoitusta painaessani "julkaise"-nappia, josta päättelen kommentin menneen läpi.

Kaukana meidän nurkilta toimiva lakitoimiston "Sanna" on taas jättänyt osanotoksi naamioituja markkinointiviestejään. Tällä kertaa parin vuoden takaiseen juttuuni. Samoin keskisuomalainen kaivuriyrittäjä mainostaa vuokralaitteitaan vuosia vanhoihin postauksiini. Kannattaisikohan näiden yrittäjien käydä mainontansa kohderyhmät läpi uudemman kerran. Minulla ei ole tarvetta heidän palveluilleen, enkä tositilanteessa lähtisi pirkanmaalaisen juristin juttusille tai vuokraisi kaivuria satojen kilometrien päästä. Onneksi voin klikata nämä mainostajat roskapostiksi.

Lunta tulvillaan

Pari päivää satoi lunta tasaiseen tahtiin ja kolaamaankin pääsi ihan kunnolla. Mikäs siinä, hyvää hyötyliikuntaa ja sopivaa ulkoilua raittiissa ilmassa. Erityisen iloinen olen kasvien puolesta, sillä muutaman plussan ja reilun pakkasen välillä sahaava sää ei liene kovin ystävällinen kasvien talvehtimisen kannalta. Vaikka satanut lumi ei mitään tykkylunta ollutkaan, kävin arimpia puita ja pensaita ravistamassa. Vuosi sitten repesi ruusuorapihlajasta iso oksa raskaan lumen murtamana. Ja kasvihuonekin on hyvä välillä vapauttaa lumitaakasta.

Kylvöasiat ovat hiipineet mieleen ja multakuume senkun voimistuu. Inventoin omat siemenvarastot ja tein yhden tilauksen. Lähinnä tilasin tomaattien ja kurkkujen siemeniä. Taisi muutama kukkasiemenpussikin joukkoon eksyä. Tosin verkkokaupan kassalle siirtyessäni oli pakko tehdä vähän karsintoja, sillä aika tyyriitä ovat siemenpussitkin. Kauppoihin en ole kerinnyt laisinkaan. Jokohan siemenhyllyt ovat alkaneet täyttyä? 

Muuten elo näin tammikuussa on hiljaista ja ikäänkuin keväiseen vauhtiin valmistautumista. Iltaisin luen ja kudon, tosin en samanaikaisesti. Kevään ja kesän puutarha-aherruksen alkaessa lukemiseen jää aikaa lähinnä ennen nukahtamista ja usein väsymys vie voiton. Vielä vähemmän tulee kudottua, kun sormet viihtyvät paremmin mullassa, kuin puikkojen ympärillä.

Kameran ulkoiluttaminen on sekin jäänyt vähiin. Työhuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää tulee aamuin illoin katseltua, sillä vielä en ole tottunut avariin maisemiin ja runsaaseen valaistukseen. Ennen ison vaahteran takana ja ympärillä oli sankkaa metsää, eikä naapureista näkynyt vilaustakaan. Miten voikaan taivaan näkemisestä näin paljon tykätä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Sinistä taivasreikää odotellessa

Juuri, kun pääsin mainostamaan elokuun olevan vahvasti edelleen kesää, tuli tällainen pimeä, tuulinen ja sateinen päivä. Niin pimeä, ettei sisälläkään pärjää ilman valoja. Ulos ei pahemmin tee mieli. Sisälläkään ei nyt ole suurempia tekemättömiä töitä. Toki niin pyykin- kuin astianpesukonekin jylläävät tahoillaan ja ainahan sitä voisi leipoa varastoon. Olemme iltapäivällä menossa puutarhajuhliin - kastumaan näköjään, joten istahdin ajankuluksi vaihteeksi tietokoneen ääreen. 

Pelaguu Inspire Pink

Ukkokulta sai vihdoin eilen illalla pergolan lamppuihin vedettyä sähköt. Ehkä ne olisivat jollain aikavälillä tulleet sinne ilman painostustakin, mutta varmistin asian ryhtymällä selvittämään oikeanlaisen maakaapelin myyntipaikkoja. Netti on oivallinen tietolähde löytää melkeinpä mitä tahansa. Ja vaikka sieltä ei mitään löytyisikään, mainitsemalla käyneensä asiaa selvittämässä, tulee siihen hitaampaan puoliskoon yleensä kummasti eloa ja keskeneräiset työt alkavat jälleen edistyä. 

Inhoan keskeneräisiä töitä ja vielä enemmän tekosyitä niiden kesken jättämiseksi. Mieluummin kertarysäys kuin pitkään jatkuva rutina - tässäkin asiassa. No, ehkä vielä enemmän inhoan sitä, etten itse osaa ja joudun pyytämään toiveideni toteuttamiseen apua muilta.

Clematis Ville de Lyon nuppuisena

Pergolassa on nyt siis valot, mutta illat rämähtivät kerta heitolla niin koleiksi, ettei ulkosalla tarkene istua. Edellisyönä alapihalla oli ollut lämpöä ainoastaan 4.5 astetta. Ilmankos vielä auringon noustuakin tuntui hetken aikaa oudon viileältä. Pitääköhän kohta laittaa lämmitin päälle kasvariin, jotta tomaatit ehtisivät kypsyä? Ja sukat jalkaan.

Lilja On Stage

Marjapensaat on nyt tyhjennetty. Ukkokullan vääntäessä maakaapelia pergolaan, minä keräsin viimeiset karviaiset. Mietin, mitä niistä tällä kertaa tekisin ja hetken netissä seikkailtuani löysin hyvän vinkin. Survoin peratut marjat sauvasekoittimella kevyesti massaksi (jätin kokonaisia marjoja joukkoon) ja lisäsin vähän tavallista sokeria. Laitoin soseen pakastinrasioihin käytettäväksi myöhemmin vaikkapa puuron lisäkkeenä. Osan karviaisista napostelin sellaisenaan perjantai-illan Dicteä katsoessani. Seuraavaksi odotellaankin sitten omenoiden kypsymistä. Valkeakuulasta on jo päässyt maistelemaan.

Clematis Paul Farges (Summer Snow) - nuput heiluvat korkeuksissa

Tulisipa aurinkoisia elokuun päiviä. Sormet syyhyävät pihalle touhuamaan ja lapion varteen tarttumaan. Monenlaista tekemistä puutarhassa riittäisi lehtikompostin tyhjentämisestä yläpihan kukkapenkin kunnostamiseen.

Pelaguu Inspire Salmon

Tänä syksynä on tarkoitus leikata tapille joukko norjanangervoita ja lumimarjoja. Yhden pöheikön laitoin keväällä matalaksi, mutta muut jäivät leikkaamatta hyvistä aikomuksista huolimatta. Keväällä sitä ajattelee, että leikkauksen myötä menettää kukinnan ja joutuu katsomaan keskenkasvuisia pensaita pitkälle kesään. Syksyllä taasen tarmo kaikkiin puutarhahommiin laskee, kuin lehmänhäntä ja monet tehtävät vain jäävät kevääseen. Sopivaa leikkausaikaa pähkäillessä pensaat kasvavat ja rehottavat ja lopulta risuuntuvat niin, että on ihan pakko tarttua saksiin. 

Norjanangervo ja lumimarja kestävät hyvin alasleikkausta ja sen ne vaativatkin muutaman vuoden välein näyttääkseen hyviltä. Etenkin norjanangervo risuuntuu rumaksi ja vaikka se päälle päin näyttäisi vihreältä ja vehreältä, latvuksia taivuttamalla huomaa sisustan olevan pelkkää ruskeaa risukkoa. 

Leikkuuhommat hoituvatkin nyt erinomaisesti, sillä voitin Kukkaiselämää -blogin arvonnassa kunnon raivaussakset. Hyvät työvälineet tekevät työskentelystä huomattavasti joutuisamman ja mukavamman. Kiitos näistä Sadulle!

Pioniunikko jaksaa yhä poksautella nuppujaan

Blogger on taas uusinut ilmettään ja toimintojaan. Aiemmin lukijalistaan ilmestynyttä kuvaketta klikkaamalla näki myös lukijaksi liittyneen mahdollisen oman blogin nimen. Siten olen löytänyt monia mukavia blogeja. Nyt ei enää näe, ainoastaan ne blogit, joita ko. henkilö seuraa. Uutena ilmiönä on myös bloggeriin kirjautuessa ensimmäisenä esiin nouseva mainossivu, jossa kehotetaan ryhtymään bloggaajaksi. Jos kerran google muistaa, missä kohtaa sen karttasivuilla olen puoli vuotta sitten seikkaillut, luulisi sen myös kykenevän ohjaamaan minut jo olemassa olevaan blogiini ilman suurempia mainoskikkoja. Tutkimattomia ovat nettimaailman ihmeelliset kuviot.

Iloisena saanen joka tapauksessa toivottaa tervetulleiksi blogini pariin Hannele Koiviston ja Minna G:n. 

Kuvan reikä taivaassa on torstailta. Parhaillaan taivas on niin harmaan massan peittämä, ettei sieltä erota mitään muita sävyjä, sinisestä puhumattakaan. Eiköhän se tästä taas kirkastu ja meikäläinenkin pääsee pihalle purkamaan ylimääräistä energiaansa. Sillä välin nautiskellaan, miten itse kukin sopivaksi katsoo. Siis viikonloppuja kaikille!