Puita ja pensaita istuttaen

Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda' - Suikeroesikko

Pari päivää on kulunut rattoisasti lapio- ja kärräyshommissa. Tuoreet kasviostokset piti saada mahdollisimman pian maahan aloittamaan kasvuaan uudessa kodissaan. Istuttaminen on sinänsä yksinkertaista, mutta paljon siihen saa tuhraantumaan aikaa. Ensin kaikki tarvittavat tavarat on kannettava paikalle, sitten tehtävä itse istutus ja lopuksi vielä kiikutettava samaiset tarvekalut pois. Helposti vierähtää tunti jos toinenkin.

Pulsatilla vulgaris 'Rubra' - Tarhakylmänkukka

Ensimmäisenä istutin kolme hunajamarjaa eli makeasinikuusamaa (Lonicera caerulea) alapihan aidan eteen, punakanelin ja valkeakuulaan väliin. Nurmikon olin jo aiemmin kuorinut pois paikalta, möyhentänyt maan ja tuonut uutta multaa tilalle. Kolme pensasta sujahti kuoppiinsa näppärästi. Juurelle runsaasti vettä ja hetken päästä lisää multaa.

Punakanelin toiselle puolelle istutin kaksi timanttituijaa (Thuja occidentalis 'Smaragd'). Niitä varten en ollut muokannut maata valmiiksi, joten urakkaa riitti perustamispuuhissa. Lopulta nurmikko oli poistettu, maa möyhennetty, uutta multaa lisätty ja ämpärissä vettä juuriinsa imeneet tuijat istutettu. Havujen eteen oli tarkoitus istuttaa pienikokoinen kukkiva pensas, mutta en saanut etsimääni. Toiste sitten.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Kolmantena istutusvuorossa oli koristeomena Makamik (Malus purpurea 'Maka-mik'). Sille oli paikka jo valmiiksi muokattu. Sopivan kuopan kaivamalla Makamik löysi kotinsa, sai uutta multaa, vettä ja tukipuut vierelleen. Laitoin myös runkosuojan, jotta jänikset eivät heti puputa pientä puuta kuoliaaksi. Samalla muistin virittää hunajamarjoille verkon ympärilleen, vaikka en tiedä, tykkäävätkö jänikset hunajamarjoista.

Sempervivum hybrid 'Summer' ja Sempervivum arachnoideum

Alapihalta siirryin lähemmäksi yläpihaa eli rinteeseen, jonne olin ostanut istutettavaksi jalosyreeni Moskovan kaunottaren (Syringa vulgaris 'Beauty of Moscow'). Paikkaa en ollut valmistellut etukäteen ja niinpä jouduin urakoimaan tovin saadakseni pari kuollutta aronianjuurakkoa pois maasta. Mielessäni olin kuvitellut syreenin tulevan rinteeseen, mutta käytännössä se on lähes tasamaalla rinteen yläosassa. Paikka on multava, eikä vesi jää kasvin juurelle seisomaan. Jotta syreeni saisi riittävästi vettä juurtuakseen kunnolla, tein laattamaisista kivistä tilapäisen padon pikkupuun rinteen puolelle.

Moskovan kaunottarella ei vielä ole paljon mittaa, mutta työhuoneen ikkunasta sitä katsoessani olen oikein tyytyväinen istutuspaikkaan. Tulevina vuosina voin nähdä puun myös töiden lomassa. Sitä voi ihailla niin ylä- kuin alapihalta. Pienestä koostaan huolimatta taimi on vankka ja sen silmut pullistelevat vihreinä. Toivottavasti se kotiutuu.

Bergenia - Vuorenkilpi

Honkkarissa käydessäni ostin myös kaksi valkoista pallohortensiaa (Hydrangea arborescens 'Annabelle'). Aiemmin minulla on ollut vain yksi pallohortensia, jonka ostin 4 eurolla muutama vuosi sitten markkinoilta. Siihen tuli viime kesänä ensimmäiset kukat, joskin aika pienet. Loppukesästä ostin pinkin pallohortensian Tahvosten puutarhavierailulla. Sen kasvua ja kukintaa odotan innolla.

Uudet pallohortensiat istutin Bermudankolmion takalaitaan eli sisäänkäyntiä vastapäätä. Toiveissa olisi, että ne ajan kanssa kukkisivat yhtä komeasti, kuin erään talon pihassa lenkkireittini varrella.

Helleborus - Jouluruusu

Vielä riittää istuttamista. Puiden ja pensaiden jälkeen ei puhti riittänyt perennojen maahan kaivamiseen. Muhevaisella Makamikia ja jalosyreeniä hakiessani matkaan lähti myös kaksi punaista tarhakylmänkukkaa (Pulsatilla vulgaris 'Rubra'), joille en ole edes paikkaa päättänyt. Matkan varrella poikkesin myös toisessa puutarhamyymälässä ja kuinkas ollakaan, ostin muhkean sinivaleunikon (Meconopsis betonicifolia). Onkohan sinivaleunikoista tulossa samanlainen päähänpinttymä, kuin jouluruusuista. Jouluruusujen kanssa alan olla sinut, joten täytyyhän sitä itselleen jokin uusi haaste hankkia. Olkoon nyt sitten sinivaleunikkohaaste.

Jouluruusuista puheenolleen: vuosi sitten istutin Leikkimökkipihalle yhden jouluruusun, jonka pelkäsin jo menehtyneen. Vaan eipä olekaan. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, uusia lehtikääröjä on jo maasta ponnistamassa.

Paeonia lactiflora - Pioni

Istuttamatta ovat niinikään Honkkarista ostetut kaksi mehikasvia sekä kaksi purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'). Kellarissa on myös odottamassa siemenestä kasvatetut etelänmunkit ja koreatörmäkukat sekä juurakoina ostamani punatähkät. Niin ja muutama viikko sitten Puutarhanikkareilta ostetut kaksi jouluruusua, jotka ovat ruukuissaan terassilla. Ai niin, kasvarissa on myös jaloangervoa ja liljoja. Sekä tietenkin netistä ostetut kasvit, jotka eivät ole vielä edes tulleet. Lapiolleni on siis töitä tulevillekin päiville.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Kroppa ei ole ihan vielä tottunut tuntien kovaan uurastukseen. Hyvin sitä jaksaa kaivaa ja kärrätä, mutta seuraavana aamuna sängystä noustessa on lievää jäykkyyttä havaittavissa. Kynnenalusissakin alkaa taas olla jokakesäiset surureunasomisteet hanskoista huolimatta. Kummasti varpaatkin mustuvat, vaikka sukat on jalassa. Saappaita en lämpiminä aurinkopäivinä töissäni aina käytä, eikä puutarhakengissäni ole kantaa, joten hyvin sukat läpäisevät kostean mullan. Vaan mikäs on saippualla kuurattuna tepastella katselemassa kättensä töitä.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Parin päivän ahkeroinnin jälkeen olo on tyytyväinen, joskin ihmetyttää, miksi tieten tahtoen pitää hankkia itselleen aina vain lisää tekemistä. Eikö puutarhassa voisi vain istua ja taivastella? Voi toki, aikanaan. Ensin on järjestettävä sitä taivasteltavaa. Kokemuksesta tiedän, etten kovin pitkään jaksaisi paikallani istua pelkästään ihastelemassa. Kohta jo hyppäisin tutkimaan jotain lähempää ja pian huomaisin pohtivani, mitähän tälle voisi tehdä ja tähän istuttaa. Valittakoon työn paljoutta ja ankaruutta se, joka niin haluaa. En ole työnarkomaani, mutta puutarhatyönarkomaani taidan olla.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Parannusta ruusukuumeeseen

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Kuivuus alkaa olla taas viime kesäistä luokkaa. Se ja pari muutakin asiaa tympii niin voimakkaasti, että joudun pakottamaan itseni pihahommiin. Aloitekykyä parantaa hieman ajatus siitä, kuinka myöhemmin kuitenkin kadun tekemättömiä töitä.

Lauantaina psyykkasin itseni puutarhaan. Mitään siellä ei tapahdu, ellen itse tartu toimeen. Yhtäkin kasvia istuttaessa puutarhassa lähtee liikkeelle varsinainen kasvikaruselli. Puhumattakaan, kun istutusta kaipaa useampi tulokas. Vaikka kuinka olisin päättänyt vain ja ainoastaan istuttaa uudet kasvit, lopputuloksena on ylöskaivettavia ja muualle muuttavia. Niin nytkin.

Geranium cinereum 'Ballerina' - Harmaakurjenpolvi

Kasvarin kupeessa on odottanut istutusta harmaakurjenpolvi Ballerina ja jalokurjenpolvi Rozanne. Niiden tieltä Vasenrinteestä piti kaivaa pois loistotädyke. Loistotädyke on nätti kasvi, mutta muita korkeampana se pyrki kukkiessankin lähinnä makaamaan muiden kasvien päällä. Väärä asuinpaikka nätille kasville. Siis siirtoon ja tilalle Ballerina ja Rozanne. 

Veronica austriaca - Loistotädyke

Loistotädyke nousi rutikuivasta rinteestä hienosti kahtena sopivan kokoisena paakkuna. Syvensin kuoppaa ja toin viereen kottikärryllisen uutta multaa, kastelukannun ja ämpärin mahdollisia rikkaruohoja varten. Rinteestä ei niitä nyt tullut, mutta multaa tuli kurjenpolvien istuttamisen myötä tarjoiltua muillekin kasveille.

Seuraavaksi istutin toisen loistotädykepaakun Syyspenkkiin, kiven ja aidan väliin. Siellä oli sopivan tyhjä paikka, joskin paremmat näkymät niin kasville kuin minullekin aidan toiselle puolelle. Olin kyllä suunnitellut loistotädykkeelle toisen paikan, mutta koska yllättäen kasvin juurakko oli niin suuri, siitä riitti kahteen paikkaan. Ja se toinen eli Syyspenkin kiven tyvi on nyt vähän arveluttava, mutta kelvatkoon parempaa odotellessa. 

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Seuraavaksi suuntasin naapurin rajalla sijaitsevaan Ruusupenkkiin. Komea Valamonruusuni sai siirtokäskyn. Olin jopa varautunut luopumaan siitä kokonaan. Ihan siitä syystä, että Valamonruusun juurivesoja on tämän kesän aikana alkanut nousta vähän sieltä sun täältä. Omalla puolella saatoin sentään juurivesoja kaivella, mutta ei ole kovin kohteliasta järjestää naapurille juurivesaongelmia. Valamonruusu nousi kohtalaisen hyvin lapion ja rautakangen avulla. En mene takuuseen, etteikö juuria vielä maahan jäänyt, mutta parhaani niiden pois kaivamiseksi tein. Olisittepa nähneet jalkani kuivassa mullassa kaivamisen jälkeen. Mustat sukatkin olivat aivan tönkkönä pölyävästä mullasta.

Uusien ruusujen sijaan kuva anopin äitienpäiväruususta vierailijoineen.

Valamonruusun kaivamisessa meni tovi ja toinen tovi paikan putsaamisessa juurista ja kaikkialle levinneistä akileijoista. Urakan jälkeen oli helppo kaivaa multavaan ja pehmeään maahan kaksi istutuskuoppaa uusille ruusuille. Niin juuri, jos luopuu yhdestä ruususta, on tilalle laitettava kaksi uutta. Saaripalstan Sailan vinkistä löysin Espoonlahden Taimiasta Austin-ruusuja ja meille muuttivat "Crown Princess Margareta" ja "William Morris". Tänä kesänä kukintaa on turha odottaa, mutta jospa sitten ensi kesänä. Kummassakin kukat ovat persikkaisen sävyiset. Kruununprinsessa enemmän, kuin Williamissa. Hui, miten jännittävää saada puutarhaan ihan uudenlaisia ruusuja.

Terttuselja kunnan puolella

Vaan kuinka kävi Valamonruusulle? Enhän minä raaskinut sitä oksasilppuriin laittaa. Ei suinkaan. Leikkasin ruusun melko matalaksi juurtumisen edistämiseksi ja istutin sen puuvajan vieressä olevaan rinteeseen. Käytännössä ruusu on nyt hiukan kunnankin puolella, mutta puolustuksekseni sanottakoon, että minä olen kaikki nämä vuodet pitänyt kyseisen alueen kunnossa ja siistinä. Jos ruusu uuteen paikkaan kotiutuu, sen kukinnasta on iloa myös puistoalueella kulkevilla. Tulevat juurivesatkin on helpompi pitää kurissa, kun pääsen kiertämään ruusun joka puolelta.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö asuu myös Pikkupuutarhan Kivipenkissä

Toinen loistotädyke odotti vedellä maustettuna vadissa pääsyä yläpihan Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sielläkin multa on kuohkeaa viime aikaisten mylläysten jäljiltä ja kasvien keskellä sopiva aukko täytettä odottamassa. Toivottavasti loistotädyke kotiutuu uuteen paikkaan. Värimaailma kyseisessä kukkapenkissä on kyllä kaikkea muuta, kuin harmoninen. Olen koonnut sinne korkeita, tukemista vaativia kasveja, jotka muualla asuessaan ovat rötköttäneet muiden kasvien päällä. Hiukan sivussa sijaitsevan penkin värisekamelska ei toivon mukaan katsojien silmiä särje. Ja tukikepitkin saan hyvin piiloutumaan korkeiden kasvien sekaan.

Prunus padus - Tuomi

Yksi juttu täytyy vielä kertoa. Syksyllä 2017 Syyspenkkiä perustaessani siirsin siihen tontin vastakkaiselta laidalta valkoisen syreenin, joka ei ollut koskaan kukkinut. Ajattelin tarjota sille aurinkoisemman ja avaramman paikan. Jo viime keväänä kukinnan aikaan epäilin, että nyt on tapahtunut jokin kömmähdys. Epäilys sai vahvistuksen tänä kesänä. Kyseessä ei ollut valkoinen syreeni vaan tuomi. Muistan kaivaneeni vanhasta paikasta kuolleen puun pois, mutta kuvittelin sen olleen tien vierestä siirtämäni lila syreeni. Se oli kuitenkin menehtynyt valkoinen syreeni. Ilmeisesti vanhassa paikassa oli itänyt tuomi ja tuli siirretyksi Syyspenkkiin valkoisena syreeninä. 

Syreeniksi naamioitunut tuomi sai lähtökäskyn.

Ison tuomen kukkiessa keväällä talon päädyssä vertailin sen kukkia ja lehtiä Syyspenkin "valkoiseen syreeniin" ja ihmettelin niiden samanlaisuutta. Harrastelija kun olen, en heti uskonut epäilyksiini. Ehkä jossain syvimmissä sopukoissa kuvittelin tuomen muuttuvan pelkän toiveen voimalla syreeniksi. Nyt puuhun ilmestyi samanlaisia mustia marjoja, kuin lähellä kasvavaan tuomeen. Silloin päätin, että olkoon kukkiessaan miten nätti tahansa, suureksi kasvavaa tuomea en Syyspenkkiini halua. Kaivoin pois, joten se siitä valkoisesta syreenistä - tai siis tuomesta. Käykö teille muille tällaisia kömmähdyksiä?

Kärsiikö joku teistä auringoallergiasta? Heinäkuusta lähtien oikea käsivarteni on kutissut aivan hillittömästi. Jonkun verran kutinaa on myös jaloissa. Vaiva ilmenee oltuani jonkun aikaa auringonpaisteessa. Oireet sopivat hyvin aurinkoallergiaan, vaikka iholleni ei ole noussut näppylöitä. Olen rasvannut ihoa pahimman kutinan aikaan kortisonivoiteella ja muuten mentolia sisältävällä voiteella, jonka sanotaan rauhoittavan kutinaa. Olen myös ottanut säännöllisesti histamiinitabletteja. Kutina rauhoittuu hoidoilla, mutta auta armias, jos taas unohdan suojata kädet ulkona. Alueemme terveyskeskus on ollut kesäkauden kiinni ja olen yrittänyt tulla toimeen maalaisjärjen ja googlen avulla. Pian alkaa kuitenkin kutinamitta olla täynnä.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii ja kukkii. Älkäämme siis antako maallisten kutinavaivojen murtaa uskoamme kesän jatkuvuuteen, vaan mennään lippu korkealle eteenpäin.

P.S.
Etukäteen ajastetuissa postauksissa on se huono puoli, että ennen niiden julkaisua ehtii tapahtua yhtä sun toista. Kuivuudesta ruikuttaminen sai helpotusta keskiviikkona ensin parin ukkoskuuron ja sen jälkeen kohtuullisen pitkään ja reippaasti ropisseen sateen voimalla. Kyllä tuntui mukavalta kasvien saadessa kaivattua virkistystä. Toivottavasti sadepäivä ei jäänyt ainokaiseksi. Ja toivottavasti sadetta saatte te muutkin sitä pitkään odottaneet.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tuure muutti meille

Tuure muutti meille. Kyseessä ei ole muusikko Tuure Kilpeläinen Kaihon Karavaaneineen vaan Tuurenpihlaja - Sorbus 'Dodong' Ukkokullan auton kyydissä. Viime syksyn upeassa ruskassa ihastuin kyläkävelyillä näkemiini punaisena leiskuviin tuurenpihlajiin ja päätin oitis sellaisen hankkia omaan pihaan. Syksyllä en enää onnistunut puuta löytämään. Tosin kovin aktiivisesti en sitä viime metreillä etsinytkään. Nyt on puutarhamyymälät avanneet ovensa ja Ukkokulta lähti muistilapun kera ostoksille.

Sinne hän on jo päässyt uudelle asuinpaikalleen, kasvimaan kupeeseen. Aidan takana vasemmalla näkyy yksi kolmesta kunnan istuttamasta mongolianvaahterasta. Ne ovat kaikki talven jäljiltä elossa. Joskin paria näyttää jänis vähän maistaneen, mutta ei sentään rungosta. Mikä ihana syysväritys onkaan tulevina vuosina odotettavissa, kunhan tuureni innostuu kasvamaan kilpaa mongolianvaahteroiden kanssa.

Tuurenpihlaja on minun äitienpäiväruusuni. Itse ehdotin tällaista kukkapuskaa ja vieläpä näin pari viikkoa etukäteen. Ukkokullalla kun oli asiaa taimimyymälän suuntaan, joten samalla reissulla sopi tuoda puska tullessaan. Paikka oli puulle jo valmiiksi katsottuna ja heti sen saavuttua lähdin istutushommiin. Siellä se nyt on. Samalla on tämän vuoden istutuskausi konkreettisesti avattu. Mitähän seuraavaksi maahan laittaisin?

 

Kevään sipulishown valmistelut tehty

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Sipulien istuttaminen ei koskaan ole ollut mikään mieluinen urakka, mutta aina se on jotenkin selätetty. Niin myös tänä syksynä. Koska osa sipuleista viipyi postissa, jaoin istutustalkoot kahteen osaan. Ensimmäiset talkoot olivat 18.9.2018 ja niistä jo postasinkin. Nyt myös nettitilaus on postista haettu ja multaan kätketty. 

Tilasin isomman satsin ukkolaukkaa eli 35 kappaletta. Paketissa oli nettikaupan bonuksena vielä kaksi pussia lisää, joten istutettua tuli yhteensä 45 ukkolaukkaa. Tarkoitus oli tänä syksynä panostaa enemmänkin laukkoihin, mutta ilmeisesti myöhästyin nettikauppaostoksilla, sillä moni oli jo loppuunmyyty. Kun ei ole ollut ajolupaa, on myös kaupoissa seikkailu jäänyt lähes kokonaan suorittamatta.

Pallerolaukkaa pitää istuttaa joka vuosi. Tykkään sen viininpunaisesta kukinnosta ja muita laukkoja myöhäisemmästä kukinta-ajasta.

Sinilaukkaa istutin vuosi sitten ensimmäisen kerran ja tykästyin siihen. Siksi tilasin sitä netistä toisen mokoman aiemmin istuttamieni kaupasta hankittujen lisäksi. 

Kirjopikarililja kuuluu nykyisin keväisten sipulikukkijoiden aateliin ja sitä haluan lisätä joka vuosi. Olisipa upeaa, jos joskus olisi valtaisat mättäät näitä luonnonihmeitä shakkiruutuisine mekkoineen. Kirjopikarililjoja istutin jo viime viikolla ja ruokakaupassa käydessäni mukaan tarttui pari pussukkaa.

Viime syksynä istutin ison joukon narsisseja ja ne nousivat todella huonosti. En tiedä, minkä mokan niiden kanssa tein, vai oliko syynä kevään kuivuus. Tiedä häntä. Tappiosta seurasi kuitenkin merkittävä motivaatio-ongelma, enkä hankkinut ainuttakaan narsissipussukkaa. Nettikauppa laittoi muun tilauksen ohessa yhden bonuspussukan Orangery-narsissia ja nyt on sitten nekin multaan kätketty.

Edellisinä vuosina olen istuttanut läjäpäin toinen toistaan kauniimpia tulppaaneja. Vuosien 2016 ja 2017 tulppaanikeväät olivat kertakaikkista ilotulitusta ja niistä huumaantuneena laitoin tietenkin viime syksynä monen monta jaloa tulppaania puutarhan multaan. Aika surkea oli tämän vuoden tulppaanikukinta, joten meinasin unohtaa tulput kokonaan. En sitten malttanut ihan tyystin tulppuja jättää, vaan multaan pääsi myöhäinen tulppaani Sweet Desiree ja aikainen tulppaani Peach Blossom. 

Tykkään kovasti vihreäraitaisista tulppaaneista ja siksi aikainen tulppaani Exotic Emperor ylitti valintakriteerit. Samoin myöhäinen tulppaani Sunlover on vienyt sydämeni ja sitä piti ehdottomasti yksi pussukka hankkia.

Tähtitulppaanit kuuluvat myös keväisiin suosikkeihin. Niidenkin aikaisempina vuosina istutetut sipulit kukkivat keväällä varsin vaisusti, mutta uskaltauduin silti niitä hankkimaan.

Tähtitulppaaneista Persian Pearl on väritykseltään aika lailla Eastern Starin kaltainen. Terälehtien puna on Persian Perlissa ehkä purppuraisempaa ja siitä minä pidän kovasti. 

Tavallisesti linnut käyvät näin syksyisin penkomassa pikkusipulien istutuspaikkoja ja siksi laitoin pari kiveä esteeksi. Täytyy muistaa käydä poistamassa kivet maan jäädyttyä, jotta pikkuiset tulppaanit pääsevät keväällä hyvin ponnistamaan mullasta.

OmaPiha-lehden tämän syksyn lukijatarjouksena oli Pystykiurunkannus Beth Evansin sipuleita. Puutarhassani kasvaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa lilakukkaista pystykiurunkannusta. Olen joskus koittanut saada siitä jonkinlaista yhteneväistä keskittymää pariin paikkaan, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut. Taitavat kuulua hippikasvien heimoon, sillä nurmikko on eräs niiden mieluisimpia kasvupaikkoja. Jospa näistä pinkeistä uutuuksista syntyisi istutuspaikkaan muhkea pehko.

Idänsinililjaa en ole enää vuosiin ostanut, sillä kirjokevättähden ohella sitä kasvaa puutarhassani joka paikassa. Alkuvuosina istutin kumpaakin ahkerasti ja kaikenlaisen istutusalueiden muokkaamisen myötä pikkuruisia sipuleita on kulkeutunut ympäriinsä.  Eiköhän hyönteisetkin pölyttäessään ole levittämisessä olleet apuna.

Nyt sain nettikaupan bonuksena pussin idänsinililjaa ja multaan pääsivät muiden seuraksi  kasvuaan aloittamaan.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Aiemmin surin, ettei ainutkaan aiempina vuosina isuttamani syysmyrkkylilja ole noussut. Vain muutama päivä nurinan jälkeen löysin yhden lilan Waterlilyn kurkistamassa kukkapenkin mullasta. Löytämisen jälkeen en ole muistanut katsoa, millainen on Waterililyn vointi. Pitänee tsekata. Toivottavasti muut mullan sisässä murjottavat syysmyrkkyliljat keräävät voimia itseensä ja ilmestyvät myöhemmin. Sen verran tyyriitä ovat, ettei niitä ihan vain istuttamisen ilosta viitsi hankkia.

Multaan on nyt kätketty 392 sipulia ja se saanee riittää tälle vuodelle. Yhtään en mene vannomaan, etteikö yllätyspussukoita vielä kotiin kauppareissulta eksy. Jokainen meille eksynyt sipuli otetaan toki ilolla vastaan, mutta omalla tavallaan on myös helpottavaa todeta yhden syysrutiinin olevan nyt hoidettu. Muitakin hommia riittää.

Istuttamisen iloa

Punahattu - Echinacea purpurea

Puutarhan ja itseni kannalta monin tavoin merkillinen kesä kääntyy vähitellen syksyksi. Yleensä kasvukauden aikana tulee istutettua ja siirreltyä kasveja puutarhassa ahkerasti. Jollei ihan uusia istutusalueita ole joka vuosi ilmaantunut, vähintäänkin vanhoja olen laajentanut ja kohentanut. Aktiivinen touhuaminen on ollut innostavaa ja pitänyt kropan ja mielen hyvässä kuosissa. Koska kuluneen kesän aikana en ole päässyt puutarhassa liikoja huseeraamaan, olen kokenut oloni oudoksi ja puolinaiseksi.

Syysleimu - Phlox 'Bright Eyes'

Elokuun loppu toi mukavasti luontoa virkistäviä sateita. Kun lämpötilakin muuttui inhimmilliseksi lapioimista ajatellen, en enää voinut pitää itseäni poissa puutarhatöistä. Ensitöikseni siirsin maahan kesän aikana siemenkylvöistä itäneet ja kasvaneet taimet. Usein olen pitänyt kesäiset siemenkasvatukset poteissaan ja istuttanut ne vasta seuraavana keväänä tai kesänä. Nyt ajattelin, että maassa ne saavat paremmin kosteutta ja kasvuvoimaa potissa asumiseen verrattuna.

Maahan pääsi nyt viisi tarhasalkoruusu Carnivalia, neljä sormustinkukka Foxlovea ja yksi punainen punahattu. Punahatuista enempää ei itänyt. Sormustinkukan siemenet tulivat Lontoosta 2014 ostamani lehden mukana.

Kultapallo - Rudbeckia laciniata

Viikko sitten kierretty Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha palautti mieleen jälleen syyskukkijoiden tärkeyden. Kuinkahan monta kertaa olen päättänyt hankkia lisää hyviä perhoskasveja ja loppukesän kukkijoita, vaan enpä ole päässyt suunnitelmissa paljonkaan eteenpäin. Sain Ukkokullan kuskiksi puutarhakauppaan, josta muutamia taimia hankinkin. Ehkä olisin ostanut enemmänkin, mutta jo muutaman kasvilavan kierrettyäni näin Ukkokullan ilmeestä, että vähän voisin laittaa vipinää kinttuihin.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

  
Puutarhamyymälä, johon menimme ostoksille, muuttaa lokakuussa asuntorakentamisen tieltä toiseen paikkaan. Ajattelin, että tarjouksia olisi sen vuoksi enemmänkin. Parissa pöydässä oli perennoja 4 kpl kympillä ja muutamissa taimissa oli 50 %:n alennuslappu. Ihan kaikkea en saanut, mitä menin etsimään ja määrällisestikin jouduin tinkimään suunnitelmistani. Niin se näyttää olevan, että ostokset täytyy tehdä keväällä myymälöiden pullistellessa kasveja. Vaikka syksy on istutuksen kannalta erinomaista aikaa, kaupoissa myydään jo eioota.
 

Olen monien muiden lailla päässyt tummalehtisten kasvien makuun ja siksipä pari vuotta sitten ostettu Diabolo sai naapurin rajan tuntumaan kaverikseen purppuraheisiangervo Andren. Kovin samannäköisiä ovat, joten aika ilmeisesti näyttää, miten toisistaan eroavat.

Olopihan allaspenkkiin ostin kaksi Magnus-punahattua ja yhden Magnus Superior -punahatun. Samoin allaspenkkiin pääsi kaksi tummalehtistä tähkäkimikki Brunettea. Brunette on pitkään ollut ostolistalla ja viime kesänä yhtä sellaista käsissäni jo kaupassa pyörittelinkin. Silloin 9,90 euron hinta rutikuivasta ja kärsineestä taimesta tuntui riistolta ja kasvi jäi kauppaan.

Ostin myös kaksi amurinneilikkaa ja kaksi neidonkurjenpolvea, jotka kaikki istutin Kurgaaniin. Pyöreä, kumpumainen Kurgaani on puoliksi pikkusydämen ja puoliksi peittokurjenpolven valloittama ja näin loppukesästä näkymä ei ole laisinkaan viehättävä. Siksi pikkusydän saa väistyä ja antaa tilaa monipuolisemmalle kasvivalikoimalle.

Kasvitieteellisen puutarhan innoittamana ostin myös kaksi syyshohdekukkaa, jotka punahattujen lailla täyttävät lupausta syyskukkijoiden lisäämisestä. Syyshohdekukat saivat asuinpaikan alapihan Kotikivipenkin uudesta jatkeesta.

Syyshortensia - Hydrangea 'Vanille Fraise'

Tämän vuoden istutustyöt taitavatkin pääosin olla nyt tässä. Sipulien kaivuu on piakkoin edessä, kunhan loputkin tilaamani saapuvat. Pari perennaa tilasin sipulien yhteydessä ja kovasti niitä olen jo odottanut. Paljon on puutarhan syystöitä vielä edessä, mutta vastahan syksy on aluillaan.

Välillä vähän kaivamista

Loistokärhö - Clematis Hagley Hybrid

Vihdoin on tullut sen verran vettä, että kasvien istuttamiseen on uskaltanut ryhtyä. Kovin paljon siirrettävää tai istutettavaa ei tälle kesälle ole järjestynyt. Keväällä ostin kolme kärhöä kympillä ja yhden neljällä eurolla. Ne ovat saaneet kasvattaa kokoaan ja juuriaan ruukuissa kesän ajan. Kauniisti ovat kukkineetkin. Hagley Hybridissä kukinta olisi varmaan jatkunut edelleenkin, mutta päätin kuitenkin siirtää kärhöt maahan, jotta niillä olisi aikaa juurtua ennen talventuloa.

Minulla aina kasvimyymälöissä mopo karkaa ja teen ostoksia, joiden kanssa olen sitten kotipihalla helisemässä. "Kasvi edellä" -eläminen ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa, koska sopivan istutuspaikan etsimisessä on aina oma päänvaivansa. Koko kesähän tässä on ollut aikaa pohtia kärhöille sopivia paikkoja, vaan käytännössä ne löytyivät vasta lapion kanssa pihaa kerta toisensa jälkeen kierrellessä.

Loistokärhö - Clematis 'Warszawska Nike'

  

Vastapäätä sisäänkäyntiä istutin loistokärhö Warszawska Niken. Sen tummanlilan samettiset kukat ovat upeata katseltavaa ja sopivat erinomaisesti jopa satunnaisten ovellakävijoiden ihailtaviksi. Tämän kärhön näen tarvittaessa myös keittiön ikkunasta, jollen ehdi sitä pihalle katselemaan.

Tarhaviinikärhö - Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

Tarhaviinikärhö Purpurea p. Elegans pääsi myös talon sisäänkäynnin puolelle, Pikkupuutarhaan johtavan polun alkupäähän. Sen tieltä siirsin vielä pienikokoisen pallohortensian toisaalle pikkupuutarhaan. Pallohortensian olen ostanut markkinoilta pikkuruisena taimena. Kokoa se on pihassani kasvanut, mutta ei ainakaan tänä kesänä yrittänytkään kukkia. 

P.p.Elegans -viinikärhö minulla oli ruukussa myös viime kesänä ja sen siirsin syksyllä maahan olopihan Pionipolun päähän. Hyvin lähti keväällä kasvamaan ja on kukkinut runsaasti. Toivottavasti kakkospurpurea juurtuu hyvin ja jatkossa purppuraista iloa löytyy talon kummaltakin puolelta.

 

Tarhaviinikärhö - Clematis vit. Madame Julia Correvon

 

Julia Correvonin ja Hagley Hybridin istutin olopihan Syreenipenkkiin, perennojen taustalle. Kumpainenkin on kesän ajan kasvanut sisääntulon korkeissa ruukuissa. Jouduin käyttämään hieman väkivaltaa saadakseni ne ruukuista pois, sillä en mitenkään voinut kaataa täynnä multaa olevaa 140 senttistä ruukkua maahan kumolleen. Piti seistä korokkeen päällä ja lapiolla vääntää kummastakin ruukusta kärhö pois. Kärhöt olivat kasvattaneet juurensa ruukun syvyyksiin ja valitettavasti osa juurista meni poikki. Jos siis jatkossa vuokraan kärhöille ruukun kesäasunnoksi, on pyrittävä huomioimaan kasvin poissaanti ruukusta.

Loistokärhö - Clematis `Ville de Lyon`

Vielä yhdelle kärhölle piti kaivaa kuoppa, mutta nyt kyseessä oli muuttokeikka. Mantsuriankärhöni on asunut jo kahdessa paikassa, joista kummassakin se on lähtenyt hyvin kasvuun, mutta jämähtänyt sitten paikalleen. Ei ole kuollut, vaan ei kukkinut eikä kasvanutkaan yhtään alkupyrähdyksen jälkeen. 

Päätin tehdä, kuten Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogissa eli kokeilen vielä kolmatta paikkaa. Mantsuriankärhö pääsi entiseen Metsäpuutarhaan, joka ennen kuului tontin varjoisimpiin paikkoihin. Valo-olosuhteiden muutoksen vuoksi se ei enää sitä ole. Kärhölle tarjoutui syvämultainen paikka, johon auringonpaiste siilautuu parin isokokoisen lehtipuun lomitse. Ainakin sillä on nyt tilaa ja rauha kasvaa. Jollei Metsäpuutarhassakaan viihdy, kuolkoon pois.

Saatuani kärhöt omille paikoilleen, oli aika vähän vakavampaan kaivutehtävään. Laskimme Juuson tuhkan ekologisessa uurnassaan Kotikiven kupeeseen. Aikoinaan, kiven vielä nököttäessä kunnan puolella, Juusolla oli tapana tähystää kiven päällä ja hyökätä sieltä heinikkoon hiirien, myyrien ja päästäisten kimppuun. Olin kovasti iloinen saadessani kiven viime kesänä takaisin omalle tontille, sillä meiltähän urakoitsija sen aikanaan kunnan metsikköön kauhallaan kiikutti. Juuso ei viime eikä tänäkään kesänä tierempan metelin ja muuttuneen miljöön vuoksi ominut enää kiveä tähtäilypaikakseen. Uskon, että se on kuitenkin tyytyväinen saadessaan levätä auringon lämmittämän kiven läheisyydessä.

Kuninkaallinen betonipallo villiviinihiuksineen.

Kesä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta silti kesä on aina kesä. Kerrankin olen levännyt oikein kunnolla ja keskittynyt pienistä asioista iloitsemiseen. Seuraava postaus on varmasti jo virallisen syksyn puolella. Puutarhaihmisen kannalta syksy ei kuitenkaan merkitse loikoilua takan edessä turkiksiin kääriytyneenä, vaan pikemminkin innokasta aherrusta viilenevässä säässä. Innolla siis sitä kohti.