Sinistä taivasreikää odotellessa

Juuri, kun pääsin mainostamaan elokuun olevan vahvasti edelleen kesää, tuli tällainen pimeä, tuulinen ja sateinen päivä. Niin pimeä, ettei sisälläkään pärjää ilman valoja. Ulos ei pahemmin tee mieli. Sisälläkään ei nyt ole suurempia tekemättömiä töitä. Toki niin pyykin- kuin astianpesukonekin jylläävät tahoillaan ja ainahan sitä voisi leipoa varastoon. Olemme iltapäivällä menossa puutarhajuhliin - kastumaan näköjään, joten istahdin ajankuluksi vaihteeksi tietokoneen ääreen. 

Pelaguu Inspire Pink

Ukkokulta sai vihdoin eilen illalla pergolan lamppuihin vedettyä sähköt. Ehkä ne olisivat jollain aikavälillä tulleet sinne ilman painostustakin, mutta varmistin asian ryhtymällä selvittämään oikeanlaisen maakaapelin myyntipaikkoja. Netti on oivallinen tietolähde löytää melkeinpä mitä tahansa. Ja vaikka sieltä ei mitään löytyisikään, mainitsemalla käyneensä asiaa selvittämässä, tulee siihen hitaampaan puoliskoon yleensä kummasti eloa ja keskeneräiset työt alkavat jälleen edistyä. 

Inhoan keskeneräisiä töitä ja vielä enemmän tekosyitä niiden kesken jättämiseksi. Mieluummin kertarysäys kuin pitkään jatkuva rutina - tässäkin asiassa. No, ehkä vielä enemmän inhoan sitä, etten itse osaa ja joudun pyytämään toiveideni toteuttamiseen apua muilta.

Clematis Ville de Lyon nuppuisena

Pergolassa on nyt siis valot, mutta illat rämähtivät kerta heitolla niin koleiksi, ettei ulkosalla tarkene istua. Edellisyönä alapihalla oli ollut lämpöä ainoastaan 4.5 astetta. Ilmankos vielä auringon noustuakin tuntui hetken aikaa oudon viileältä. Pitääköhän kohta laittaa lämmitin päälle kasvariin, jotta tomaatit ehtisivät kypsyä? Ja sukat jalkaan.

Lilja On Stage

Marjapensaat on nyt tyhjennetty. Ukkokullan vääntäessä maakaapelia pergolaan, minä keräsin viimeiset karviaiset. Mietin, mitä niistä tällä kertaa tekisin ja hetken netissä seikkailtuani löysin hyvän vinkin. Survoin peratut marjat sauvasekoittimella kevyesti massaksi (jätin kokonaisia marjoja joukkoon) ja lisäsin vähän tavallista sokeria. Laitoin soseen pakastinrasioihin käytettäväksi myöhemmin vaikkapa puuron lisäkkeenä. Osan karviaisista napostelin sellaisenaan perjantai-illan Dicteä katsoessani. Seuraavaksi odotellaankin sitten omenoiden kypsymistä. Valkeakuulasta on jo päässyt maistelemaan.

Clematis Paul Farges (Summer Snow) - nuput heiluvat korkeuksissa

Tulisipa aurinkoisia elokuun päiviä. Sormet syyhyävät pihalle touhuamaan ja lapion varteen tarttumaan. Monenlaista tekemistä puutarhassa riittäisi lehtikompostin tyhjentämisestä yläpihan kukkapenkin kunnostamiseen.

Pelaguu Inspire Salmon

Tänä syksynä on tarkoitus leikata tapille joukko norjanangervoita ja lumimarjoja. Yhden pöheikön laitoin keväällä matalaksi, mutta muut jäivät leikkaamatta hyvistä aikomuksista huolimatta. Keväällä sitä ajattelee, että leikkauksen myötä menettää kukinnan ja joutuu katsomaan keskenkasvuisia pensaita pitkälle kesään. Syksyllä taasen tarmo kaikkiin puutarhahommiin laskee, kuin lehmänhäntä ja monet tehtävät vain jäävät kevääseen. Sopivaa leikkausaikaa pähkäillessä pensaat kasvavat ja rehottavat ja lopulta risuuntuvat niin, että on ihan pakko tarttua saksiin. 

Norjanangervo ja lumimarja kestävät hyvin alasleikkausta ja sen ne vaativatkin muutaman vuoden välein näyttääkseen hyviltä. Etenkin norjanangervo risuuntuu rumaksi ja vaikka se päälle päin näyttäisi vihreältä ja vehreältä, latvuksia taivuttamalla huomaa sisustan olevan pelkkää ruskeaa risukkoa. 

Leikkuuhommat hoituvatkin nyt erinomaisesti, sillä voitin Kukkaiselämää -blogin arvonnassa kunnon raivaussakset. Hyvät työvälineet tekevät työskentelystä huomattavasti joutuisamman ja mukavamman. Kiitos näistä Sadulle!

Pioniunikko jaksaa yhä poksautella nuppujaan

Blogger on taas uusinut ilmettään ja toimintojaan. Aiemmin lukijalistaan ilmestynyttä kuvaketta klikkaamalla näki myös lukijaksi liittyneen mahdollisen oman blogin nimen. Siten olen löytänyt monia mukavia blogeja. Nyt ei enää näe, ainoastaan ne blogit, joita ko. henkilö seuraa. Uutena ilmiönä on myös bloggeriin kirjautuessa ensimmäisenä esiin nouseva mainossivu, jossa kehotetaan ryhtymään bloggaajaksi. Jos kerran google muistaa, missä kohtaa sen karttasivuilla olen puoli vuotta sitten seikkaillut, luulisi sen myös kykenevän ohjaamaan minut jo olemassa olevaan blogiini ilman suurempia mainoskikkoja. Tutkimattomia ovat nettimaailman ihmeelliset kuviot.

Iloisena saanen joka tapauksessa toivottaa tervetulleiksi blogini pariin Hannele Koiviston ja Minna G:n. 

Kuvan reikä taivaassa on torstailta. Parhaillaan taivas on niin harmaan massan peittämä, ettei sieltä erota mitään muita sävyjä, sinisestä puhumattakaan. Eiköhän se tästä taas kirkastu ja meikäläinenkin pääsee pihalle purkamaan ylimääräistä energiaansa. Sillä välin nautiskellaan, miten itse kukin sopivaksi katsoo. Siis viikonloppuja kaikille!