Paavolan tammi - sekä muita lohjalaisia luontokohteita

 
Paavolan tammesta on puhuttu runsaasti. Sen väitetään olevan jo somejulkkis. Olen pitkään halunnut nähdä tuon puujätin ja siihen tarjoutui hyvä tilaisuus kahden paikallisen naisen seurassa. Sainpa samalla erinomaisen opastuksen ryyditettynä rouvien Lohjaan liittyvillä lapsuuden- ja nuoruudenaikaisilla muistoilla.

Paavolan tammi on helppo löytää ja sen luo jaksaa vähävoimaisempikin kävellä. Tammi sijaitsee Lohjansaaren eteläosassa, luonnonsuojelualueeksi rauhoitetulla alueella. Puun luo vie noin kilometrin mittainen luontopolku.

Sää ei ollut paras mahdollinen, kun sade uhkasi kastella meidät ja tuuli kaataa. Lehtometsän suojassa isotkaan sadepisarat eivät meitä häirinneet. Myös tuuli menetti voimansa.

Polulla kulkiessa silmä ja sielu lepäsi. Linnut lauloivat oksistossa, eikä kuulunut autojen, ei edes ihmisten ääniä. Mitä nyt me kolme naista höpötimme. Ja muutama vastaantuleva lintubongari kiikarit kaulassaan.

Aluskasvillisuudessa kieloja on kaikkialla. Pähkinäpensaita on runsaasti, joitakin lehmuksia ja tietenkin tammia.

Puiden tehtävänä on lahota osaksi luontoa.

Pikkupuron ja kosteikon yli kulkee leveät "pitkospuut".

Ja vihdoin - siellä se häämöttää - Suomen kauneimmaksi sanottu tammi. Puun iäksi arvioidaan noin 300 vuotta. Ympärysmittaa sille on kertynyt yli 470 cm.

Tammen ympäriltä on kaadettu lukuisia kuusia, jotta puu saisi enemmän valoa. Tammen suojaksi on osan matkaa laitettu naruaitaus, jotta ihmiset ymmärtäisivät olla tallomatta puun juuria. Niin mukavaa kuin olisikin käydä puuta halaamassa, sallimme sille oman rauhan.

Ei tarvinnut mennä tammen tyvelle katsellakseen ympäristöä puun näkövinkkelistä. Laihat ja alaoksistaan kuivat kuuset näyttivät vartioivan vanhan tammen rauhaa.

Paavolan tammen luona on pöytäryhmä, jos vaikka haluaa pullakahvit retkellä nauttia. Meillä oli muut suunnitelmat, joten aikamme puuta ihasteltuamme lähdimme paluumatkalle.

Lohjansaaresta ajoimme Virkkalan kautta kohti Lohjan keskustaa. Matkalla  pysähdyimme tutustumaan Petter Forsströmin puistoon, jota ollaan parhaillaan kunnostamassa näyttäväksi muotopuutarhaksi osana Lohjan kaupungin 700-vuotisjuhlaa.

Petter Forsströmin puutarha valmistui vuonna 1923. Sen on suunnitellut Suomen tunnetuimpiin puutarha-arkkitehteihin kuuluva Paul Olsson (mm. Naantalin Kultarannan puutarhan suunnittelija).

Kukkauurnat ovat Petter Forsströmin ajalta. Niihin istutetaan kesäkukkia.

Petter Forsström toimi isänsä perustaman Lohjan kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana. Lohjan seudulla hänet tunnetaan Kalkki-Petterinä. Petter Forsströmin asuintalo sijaitsi lähellä muotopuutarhan yläosaa. Rakennus on purettu.

Rinteeseen sijoittuva muotopuutarha laskeutuu alas kohti Petter Forsstömin tietä. Tien toisella puolella on tehtailijan aikaisia omenapuuviljelmiä. Kauempana näkyy vanhat kalkkitehtaan rakennukset.

Pihlajat kukkivat parhaillaan valtoimenaan. Tavallisten pihlajien lisäksi Petter Forsströmin puistossa on myös kuvan pihlajia. Sanokaa viisaat, onko kyseessä suomenpihlaja (Sorbus hybrida) vai joku muu?

Kun kerran lähellä olimme, piti samalla käydä katsastamassa Pähkinänniemi, joka sekin liittyy Petter Forrströmiin. Pähkinäniemi on toiminut aikanaan kalkkitehtaan työntekijöiden virkistysalueena. Alueelle perustettiin tehtaan aloitteesta nk. kansapuisto, jossa on säilynyt lehtipuukujanne, polkuja ja uimaranta.

Pähkinäniemessä kasvaa luonnostaan runsaasti pähkinäpensaita. Tai puiksihan niitä jo kokonsa puolesta voisi sanoa. Paljon oli myös jäänteitä kalkkitehtaan varhaisaikojen istutetuista puutarhakasveista. Mm. syreeneitä, kaunokuusamaa ja varjoliljoja.

Viimeisenä kipaisimme vielä Porlaan, jossa on sijainnut biologi Hugo Laguksen perustama kalanviljelylaitos. Aktiivista kalanviljelyä Porlassa oli vuosina 1916-1995. Nykyisin alue on Lohjan kaupungin omistuksessa oleva, valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva lehtokorpialue (pinta ala n. 1,1 hehtaaria).

Mustakurkku-uikku. Pahoittelut vähemmän onnistuneesta otoksesta.

Kalanviljelyaltaille on vuosien mittaan kehitetty monenlaisia käyttösuunnitelmia, joista yksikään ei toistaiseksi ole johtanut mihinkään. Ensimmäisessä altaassa oli runsaasti sorsia, nokikanoja ja kaksi "oranssitupsuista" lintua, joille löysin kotona nimen mustakurkku-uikku. Toisessa altaassa uiskenteli muutama kultasäyne.

Kylmä alkukesän päivä sujui hyvässä seurassa nopeasti kaunista luontoa katsellen ja mielenkiintoista historian havinaa kuunnellen. Opin taas paljon uutta ja löysin paikkoja, joihin haluan palata toisenkin kerran.

Anemone sylvestris - Arovuokko

 
Arovuokon kera toivotan onnellista syntymäpäivää tyttärelle

Menneen ajan joulumarkkinat

Menneen ajan joulumarkkinat Lohjalla on tapahtuma, jonne pyrin menemään, vaikka kaikki muut markkinat jäisivät käymättä. Tänä vuonna näytti tosi tiukalta, mutta keksin yhdistää markkinat samalla suunnalla asuvan tuttavan joulupaketin vientiin. Pari viikkoa sitten tuntui, että tässähän on aikaa pilvin pimein ja nyt kalenteri täyttyy niin kiivasta tahtia, että aukkopaikkoja saa jo hakea. 

Koska aikataulu lauantaille oli täynnä kellotettuja menoja, ei aikaa ylimääräiseen haahuiluun jäänyt laisinkaan. Kiersin runsaan tunnin markkinoita varpaat ja sormet kohmeessa. Miten aina markkinoiden aikaan onkin niin hyytävän kylmää. Ensin kierros kameran kanssa ja samalla silmäys kojuihin, joihin voisi palata ostoksille. Kuvaaminen oli tavalliseen tapaan haasteellista, sillä ihmisiä oli paljon ja aina jonkun pää tai käsilaukku oli objektiivin edessä. Muutenkin niukka päivänvalo oli hurjaa vauhtia hupenemassa, sillä auto ei aamulla lähtenyt liikkeelle ja akkua ladatessa valoisaa aikaa kului hukkaan. 

Ostin pari joululahjaa ja purkillisen herkullisia ja mausteisia valkosipulinkynsiä. Mukavia lahjaideoita näin enemmänkin, mutta matkalla markkinoille en jaksanut jäädä ottoautomaatteille jonottamaan. Jonot ulottuivat korttelien taakse. Osalla markkinamyyjistä oli käytössään maksupääte, mutta ei suinkaan kaikilla. Siksi luultavasti ihmiset pyrkivät varautumaan käteisrahalla.

Ohessa muutamia hämäriä räpsyjä markkinoiden tarjonnasta.

Puutarhahörhö ei tietenkään voinut ohittaa lilliputtikokoisia taimipurkkeja. Hetken jo olin ostamassa pientä tontuntainta, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Kun joulu on juhlittu, katse suuntautuu kohti kevättä ja kesää, enkä silloin enää ole kovin innostunut kukkapenkeistä kasvavista tontuista. Mitä, jos nuo pienet valkoiset hiippalakit muuttuvatkin kasvaessaan kirkkaanpunaisiksi?

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat on siitä mukava tilaisuus, että sieltä puuttuu kokonaan metrilaku ja kaikki muovikrääsä. Kauppiaat panostavat kojujen ulkoasuun ja pukeutumiseen. Seppien taontaäänet, palavan tulen ja tervan tuoksu ja lasten kirkkaalla äänillä laulamat joululaulut luovat todellakin menneen ajan tunnelmaa.

Yritin rajata kuvista pois roskalaatikot ja muita menneeseen aikaan viittaamattomia härpäkkeitä, joita pakostikin joka kuvaan tuppasi tulemaan. Ja kas kummaa, niin vain tähänkin kuvaan yksi roskis jäi, vaikka parhaani yritin. Ei anneta sen häiritä.

Mukavaa joulunodotusta teille kaikille!

 

Avoimet puutarhat Lohjalla

Lauantaipäivän päämäärättömän jahkailun jälkeen houkuttelin naapurin mukaani ja suunnistimme Lohjalle ihailemaan avoimia puutarhoja. Olin listannut peräti kahdeksan puutarhaa, mutta jo ensimmäinen kohde osoitti, että aikaa olisi tarvittu  kokonainen viikko.

Varoitus: Postaus sisältää hurjan määrän kuvia, joskin tällä kertaa onneksenne vähemmän minulle tyypillistä lätinää. Maisemakuvaus ei kuulu vahvuuksiini, mutta kenties saatte edes kalpean aavistuksen siitä, millaiset paratiisinportit meille eilen avautuivat.

Arboretum Magnolia

Kokkolahdentie 60, Lohja 

Arboretum Magnolia sijaitsee Lohjan Karkalinniemessä, Lohjanjärven lämpimällä etelärinteellä. Tämä 3 hehtaarin puulajipuisto on perustettu 2003 ja yleisölle se on avattu ensimmäisen kerran 2015. Alueella on terassipuutarha, japanilainen puutarha, laakso, puropolku, magnoliapolku, rhodopolku, heinäpolku, perennapuutarha, kevätrinne, hortensiapolku, kantopuutarha. 

Magnoliapuisto on avoinna myös muulloin, kuin vain Avointen puutarhojen aikaan. Siellä järjestetään kursseja ja monenlaista toimintaa, joten kannattaa kurkata heidän omia kotisivujaan ja/tai peukuttaa puistoa facebookissa. Magnoliapuisto on myös paikka, jossa lajin runsauden vuoksi näkymät vaihtelevat eri aikoina.  

Puutarhan omistavat sen rakentajat, siellä asuvat ja aluetta jatkuvasti hoitavat Suvi Pohjola-Stenroos (kuvassa esittelemässä nenäliinapuuta) ja Esa Stenroos.

Magnoliapuistossa on useita kissa-aiheisia patsaita ja koristeita. Suvi Pohjola-Stenroos on ammatiltaan eläinlääkäri. Hän on myös kissankasvattaja ja tukee aktiivisesti eläinsuojelutyötä. Magnoliapuiston kahvilassa olikin toimintaansa esittelemässä neljä Reccu Rescuen kautta uuden kodin saanutta kissaa eli Vilma (kuvassa), Tinni, Yoda ja Puuttin.   

Marja Mellinin puutarha

Karkalintie 568, Lohja

Marja Mellinin puutarha sijaitsee aivan Magnoliapuiston vieressä. Nämä kaksi puutarhaa tekevät yhteistyötä mm. yhteisin aukioloajoin. Siinä missä Magnoliapuisto muistuttaa enemmänkin julkista puistoa, Mellinin puutarha on taasen hyvin yksityinen ja intiimi.

Mellinin puutarhassa katse osui ensimmäisenä vielä hieman kesken olevaan muuriin ja siihen rakentuvaan vesiaiheeseen istutuksineen. Huomionarvoista tässä on se, että nuo mahtavat kivet Marja Mellin on itse valanut betonista ja tuohon paikalle laittanut. Keskeneräisyys johtuu pitkälti siitä, että massiivisten kivien valmistaminen aiheutti Marja Mellinille jännetupintulehduksen. Hän on nimittäin sekoittanut betonin käsin kottikärryissä. Apuna ei siis ole ollut betonimyllyä. Vähänkin betonitöitä itse tehneet ymmärtävät, millaisesta työrupeasta tässä on kyse.

Harvassa puutarhassa on näin ihastuttava päiväunipaikka, kuin tämä Mellinin Nukkula. Verhojen takana on muhkea parisänky, jossa voi käydä lepäämässä hyttysten häiritsemättä verhojen auringonpaisteelta suojaamana.

 

Mellinin puutarhassa pääosassa ovat tontilla jo aiemmin kasvaneet suuret puut, jotka tekevät puutarhasta hieman varjoisan. Siellä on paljon erilaisia havuja ja useita vesiaiheita.

Pergolan sohvaryhmässä istahdimme hetkesi levähtämään ja nauttimaan edullisesti tarjolla ollutta paellaa.

Raili Kurosen puutarha

Sairaalatie 17, Lohja

Kolmas puutarha oli 86-vuotiaan rouvan kaupunkipiha. Ihastuttava ja erittäin hyvin hoidettu puutarha, jossa runsaasti erikoisesti leikattuja havupuita sekä aivan valtavan kokoinen peikonpähkinä talon seinustalla (miksi ihmeessä en sitä kuvannut). Tästä puutarhasta tuli jo kadulla hivenen keskieurooppalainen vaikutelma, mikä ehkä osittain johtui talon isännän aikanaan tekemästä upeasta takorauta-aidasta. 

Villa Elegans

Lohjansaarentie 944, Lohja

Viimeisenä, kellon jo käydessä kiivaasti kuutta, ajoimme Lohjansaareen katsomaan 20-luvulla Terijoelta siirretyn puuhuvilan puutarhaa. Lohjalaiseen tapaan pihassa on lukuisia omenapuita ja useita suuria tammia.

Tässä puutarhassa oli jonkinlaista menneen ajan tunnelmaa. En olisi laisinkaan hämmästynyt, jos omenapuiden välissä olisi käyskennellyt hieno neiti valkeassa maata viistävässä pitsipuvussaan hentoista päivänvarjoa pidellen.

Villa Elegansissa sijaitsee myös antiikkiliike, jossa piti puutarhapäivän kunniaksi olla alennusmyynti. Valitettavasti tavaroista oli vaikea löytää hintoja, eikä talon isäntä tuntunut keksivän eräälle kysymälleni tavaralle hintaa laisinkaan. Tuli sellainen vaikutelma, ettei hän kenties halunnut mitään myydäkään. 

Pihamaalla oli myynnissä monia erilaisia perennan jakotaimia. Päivän kääntyminen iltaan, vai mikäkö teki minut kitsaaksi, mutta 8-10 euroa ihan tavallisista jokapihan perennoista tuntui minusta kovalta. Hetken katselin harmaakäenkukan taimipurkkeja, mutta jäi ostamatta, kun ei pakottavaa tarvetta sellaiselle ollut. 

Kaikkinensa päivä oli mahtava ja jälleen kerran vakuutuin siitä, miten paljon saattaakaan ammentaa pelkästään toisten puutarhoja katselemalla. Iso tai pieni, tasamaa tai rinne, varjoisa, aurinkoinen tai mitä tahansa siltä väliltä. Kekseliäisyydellä ei ole rajoja ja ihan kaikki ideat ovat puutarhan rakentamisessa sallittuja. Kahta samanlaista puutarhaa ei löydy ja hyvä niin. Tässä asiassa kaikkien kukkien on lupa kukkia.

Kotimatkalla poikkesimme sentään vielä viimeisillä hapoilla Maritin vanhimman pojan perheen pihamaalle. Veikkaanpa, että tässä vaiheessa keskeneräisestä pikkulapsiperheen pihasta saattaa vuosien mittaan kehkeytyä yksi potentiaalinen kohde Avoimille puutarhoille.

Lämmin kiitos erinomaisesta seurasta sinnikkäälle naapurilleni Maritille, joka väsymättä ja alati innostuneena jaksoi eilen kulkea kanssani puutarhasta toiseen. Viherhuumasta päihtyneenä taisin tyystin unohtaa ihmisen voimien rajallisuuden.