sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kuusi kuvaa kesästä

Helmililja - Muscari armeniacum

 Sain Mökkipuutarha -blogin Pirjolta haasteen postata kuluneesta kesästä kuudella kuvalla. Tuleehan sitä silloin tällöin plarattua vanhoja kuvia, milloin milläkin ajatuksella. Etsiessäni kuvia tätä haastetta varten huomasin, että viime kesäiset kuvani ovat omalla tavallaan aika yksipuolisia. Kukkia, kukkia ja jälleen kerran kukkia. Joukossa tietenkin joitakin yleiskuvia pihasta, mutta enkö muka ole käynyt omaa pihaa kauempana? Missä kaikki eläimet, tapahtumat, maisemat, ruukut, työkalut, erilaiset säätilat, toisten pihat ja kädenjäljet? 

Olipa jälleen kerran ajatuksia herättävää ja toivon mukaan myös opettavaista tulevia kesiä silmälläpitäen. Ja syksyjä, keväitä, talvia. Jatkossa siis on pyrittävä tallentamaan maailmaa huomattavasti laaja-alaisemmin. Vaikka kyseiset kuvat eivät juuri silloin herättäisikään mitään erityistä innostusta, voivat ne myöhemmin olla ajankohtaisia ja innostavia.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Niiden lukemattomien kukkakuvien joukosta valitsin sellaisia, jotka herättivät tänä kesänä erityistä iloa ja mielenkiintoa. Varmasti kuluneen kesän eniten huomiota herättänyt kukkija oli Sinivaleunikko. Minun puutarhaelämäni ensimmäinen Sinivaleunikko, jonka tilasin nettipuutarhasta. Olen yrittänyt kasvattaa näitä itse siemenestä siinä onnistumatta. Yhä ihmettelen, miksi tilasin vain yhden ainokaisen kukkasen, kun yleensä pyrin hankkimaan perennoja kaksi tai kolme samanlaista kerrallaan. Ehkä halusin minimoida mahdollisen epäonnistumisen, tiedä häntä. Ainokaiseni muodosti useita nuppuja ja aukaisi niistä jokaisen. Se ei ollut mikään hetken hurmio vaan kukat kestivät yllättävän pitkään. Nyt sitten odottelen tulevaa kesää jännityksellä. Selviääkö Sinivaleunikkoni talvesta ja tuottaako mahdollisesti uusia siementaimia.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise

Toinen kuluneen kesän suuri rakkauteni kohde oli Syyshortensia Vanilla Fraise. Voi, miten upeasti se kukkikaan. Ensin avautuivat valtavat kukinnot hennon vaaleanpunaisina muuttuen päivien myötä yhä ruusuisemmiksi. Pensas näytti valaisevan koko alapihan upeilla kukillaan, eikä niitä voinut olla huomaamatta laskeutuessaan portaita yläpihalta. Taisin hyöriä yhtenään kamerani kanssa - tai ilman kameraakin - hortensiapensaani ympärillä. Toivottavasti naapurit nauttivat syyshortensiastani edes osittain niin paljon kuin minä. Näkyihän se myös heille erinomaisesti.

Punahattu - Echinacea

Punahattuni, ihan itse siemenestä kasvattamani punahattu puhkesi kukkaan toisena kesänään. Vuosi sitten se teki vain lehtiä, mutta tänä kesänä nousi pitkiä ja tanakoita varsia, joiden päähän avautuivat vähitellen kukat. Kestävät, pitkään kukkineet ja suurta iloa tuottaneet. Punahattuja, valkoisiakin, aion hankkia lisää.

Tänä kesänä rakentui Kriikunapolku

Minun kesääni kuuluu aina myös lapiohommia, hikistä aherrusta ja multaisia saappaita. Se ei ole laisinkaan vastenmielistä. Päinvastoin. Aivan vapaaehtoisesti keksin itselleni lisää työtä ja iloisin mielin kokoan kottikärryihin lapion ja muita tarpeita. Ajatuksissani on jotain epämääräistä, joka siinä kaivuutyön edistyessä saa vähitellen suunnan ja muodon. Näen jossain kiinnostavan kuvan tai tutustun uuteen kasviin. Kuvalle ja kasville täytyy löytää paikka omassa puutarhassa ja niin syntyy jotain ihan uutta. Tavoitteeni on jollain määräämättömällä aikavälillä rakentaa rehevä ja monimuotoinen puutarha. Työmaata riittää, mutta se ei haittaa, sillä puutarhassa ja pihalla työskenteleminen ei ole työtä sen perinteisessä merkityksessä vaan harrastus, jossa kroppa väsyy terveellä tavalla ja ajatus ja mieli lepäävät.


Kesään kuuluu aina sade. Se on hyödyksi puutarhalle ja sen kasveille. Se raikastaa ilman ja antaa mahdollisuuden uudelle kasvulle. Se helpottaa puutarhurin työtä ja säästää selkää vähentämällä keinokastelun tarvetta. Kuluneena kesänä satoi sopivasti, ei laisinkaan liikaa. Muistaakseni.


Bonuskuvana olkoon Juuso minttumetsässä. Juuso, joka on mamman ikioma puutarhakärpänen. Minne mamma, sinne Juuso. Jollei flexi anna periksi, pitää pysähtyä naukumaan niin äänekkäästi, että vihdoin pysähtyy lapion liike ja mamma saapuu karvakorvansa luo. Ruokaa, rapsutusta tai vierellä olijaa, tarpeita riittää. 
Onnellinen on tämä mamma, sillä minulla on puutarha ja Juuso.
 

34 kommenttia:

  1. Sinivaleunikko ja punahattu ovat suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinivaleunikko selviää talven yli.

      Poista
  2. Ihania kuvia! Juuso erityisesti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Juuso on sellainen hurmurikissa.

      Poista
  3. Ihania muistoja kesästä kauniit kuvat kriikunapolku kaunis:)

    VastaaPoista
  4. Olihan kivoja kuvia ja mitäpäs se kesä olisikaan ilman Juusoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! Totta, mitäpäs se kesä olisikaan ilman Juusoa.

      Poista
  5. Kriikunapolku on ihan erityisen ihana!
    Helmililja suloinen ja sinivaleunikko herättää aina ihmetystä!
    Juuso taitaa ymmärtää jo paljon puutarha-asioita, kun mukana seurailee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juusolla taitaa olla enimmäkseen aika itsekkäät tarkoitusperät minua seuraillessaan. Ruokaa ja rapsutuksia lähinnä.

      Poista
  6. Kriikunapolku on hurmaava, sitä pitkin tekisi mieli aamuvarhaisella tallustella salaiseen puutarhaan :)
    Syyshortensiakin on kaunis. Minä ainakin tykkäisin, jos naapurista sellainen kurkistelisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sitä iloitsee naapurienkin kauniista istutuksista.

      Poista
  7. Tuota Kriikunapolkuasi jälleen ihailen. Bongasin sen jo aiemmasta postauksestasi kesällä, mutta edelleen polku on yhtä viehko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, tykkään Kriikunapolusta itsekin. Joskus sitä näköjään onnistuu.

      Poista
  8. Upeat kuvat! Minun sinivaleunikko kasvoi eka kesän ja talvella kuoli. Olin kasvattanut sitä siemenestä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit, päätin hankkia uuden sinivaleunikon, jos tuo ainokainen heittää henkensä.

      Poista
  9. Sinivaleunikko on todella eksoottisen oloinen. Sitä ei löydy puutarhastani, mutta mieli tekisi kokeilla. Minullakin on yksi siemenestä kasvanut punahattu, toivottavasti kukkii ensi kesänä. Elämä on melko täydellistä kun on kissa ja puutarha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, useimmiten pienet asiat tekevät elämästä täydellisen ja onnellisen.

      Poista
  10. Tuota sinivaleunikkoa minäkin ihailin. Mun on kuallu. Puutarha assarit on kyllä kivoja mutta joskus ärsyttää kun ovat pikkase tiellä tai naukuvat ruokaa kesken kiihkeimmän työskentely innon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, todellakin assarit osaavat myös ärsyttää. Onneksi se unohtuu aika nopeasti.

      Poista
  11. Kauniita kesäkuvia ei voi muuta kun ihastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä taitaa herättää meissä kaikissa kauniita mielikuvia.

      Poista
  12. Kauniin puutarhan lisäksi Sinulla on Juuso, olet tosiaan onnellinen, mitä muuta ihminen tarvitsee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seija, kissa ja puutarha tekevät todellakin ihmisen onnelliseksi.

      Poista
  13. Kesästä kuusi kuvaa valtavasta valikoimasta. Joskus kuvaa erityisesti vain kukkia, joskus taas maisemaa tai jotain muuta mikä juuri sinä hetkenä kesässä on tärkeätä.
    Kivasti olet saanut juuri nämä kuvasi valittua ja tietysti sitten Juuso, joka on läsnä joka päivä tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on kyllä aina ja joka paikassa mukana. Ikääntymisestä huolimatta se on säilyttänyt uteliaisuutensa.

      Poista
  14. No niin, nyt se löyty! Olen pitkään pähkäillyt, miten voisin parantaa kuraisen takapihalle ja kasvihuoneeseen johtavan reitin kauniimmaksi ja toimivammaksi. Siinä on siis ihan vain nurmikkoa, mutta maa on niin savinen ja nurmikko niin huonoa, että yhtä savivelliähän se useimmiten on. Olen miettinyt liuskekivipolkua; kamalan kallista. Olen miettinyt kaupan valmiista betonikivistä aseteltua aseteluta polkua; melko kallista sekin. Ja työlästä. Mutta tuollaisen rataisunhan minäkin teen ensi kesänä. Hiekkapohja ja kaikenlaisia kauniita laattoja sekaan. Oikein ilostuin tästä ideasta, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, hyvä kun idea kelpasi. Noita rapskulehtilaattoja on täällä blogimaailmassa viritelty yhdessä jos toisessakin pihassa. Laattoja on tosi helppo tehdä, eivätkä maksa paljon. Olen tehnyt myös pienempiä laattoja laittamalla pienempiä rapskulehtiä (tai muitakin kasveja) muovisiin kukkapurkinalusiin ja siihen betoni päälle. Taitavat nuo pienemmät Kriikunapolullakin olla juuri niitä. Muutamalla eurolla saa erikokoisia muovisia alustoja, joista betoni irtoaa hyvin ilman mitään öljyämisiä.
      Myös minulla on kasvarin toisella reunalla kapea nurmialue, joka tuppaa vähänkin sateisemmalla säällä menemään ihan kuravelliksi. Etenkin, kun siitä niin paljon kuljetaan myös kottikärryjen kanssa. Se on seuraavana tuunausvuorossa ja aion korvata nurmikon siinä käyttämällä noita rapskulaattoja, joiden väleihin upotan ihan tavallisia kiviä (mitä nyt on tontilta vuosien mittaan löytynyt, myös käytettyjä kiuaskiviä, kuten käytin tuohon Kriikunapolkuun). Multakerros pois, alle suodatinkangas (olen laittanut myös sanomalehtiä ja vanhoja räsymattoja), sitten vain kivituhkaa ja laattoja. Kasvarin edustan kivesin myös muutamalla rapskulaatalla ja pikkukivillä ja loppukesästä tein myös kiveyksen kasteluvesisaavia varten.
      Unelmoin liuskekivistä, mutta ne ovat niin poskettoman kalliita. Ei ole yksinkertaisesti niihin varaa. Hyvin ovat nuo rapskulaatat kestäneet aiemmissa kohteissani, joten niitä käytän vastedeskin. Ehkä ne sopivat jopa paremmin nurmialueelle, kuin hieno ja kallis liuskekivi.

      Poista
  15. Ahaa, se on siis kivituhkaa. Hyvä kun kerroit. Olen noita rapskunlehtiä käyttänyt maljojen tekemiseen, mutten koskaan ole tehnyt laattoja niistä. Viime kesänä tein kasvarin lattialle pari mosaiikein koristeltua laattaa, mutta ne ovat siis ihan vain kantti kertaa kantti. Jostakin syystä en onnistunut kommentoimaan omalla puutarhablogiprofiilillani; onnistui ainoastaan Google-profiililla. Minä siis puutarhatonttuilen itse täällä Puutarhakirjassa: https://puutarhakirja.wordpress.com/

    VastaaPoista
  16. Hyvä kuva Juuso -kissasta. Mietteliäs. Kaunis on ollut sinunkin kesäsi!

    VastaaPoista
  17. Ihania kesäkuvia ja kiitos kun lähdit mukaan haasteeseen :)
    Ajoittain huomaan itsekin että kuvailuni muuttuu yksipuoliseksi. Jostain kumman syystä tulee aina kuvailtua niitä lähikuvia, pieniä yksityiskohtia. Kyllähän joskus voisi vähän laajemminkin kuvailla :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!