maanantai 28. marraskuuta 2016

Lunta vai lumettomuutta


Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, miten itse kukin suhtautuu lumeen tai lumettomuuteen. Tähän marraskuuhun on mahtunut kumpaakin, joten nyt voi kokemuksen rintaäänellä kertoa oman mielipiteensä vaihtoehdoista


Elämässä on valtavasti asioita, joille syystä tai toisesta ei voi yhtään mitään. Niiden murehtiminen on ajanhukkaa ja energiantuhlausta. Talvi ja yleensä lumikin tulee, vaikka kuinka haluaisin nauttia kesästä ja lämmöstä. Vuodenajat eivät minulta lupia kysele. Niinpä pyrin etsimään talvestakin jotain positiivista. Luminen maisema on usein hyvin kaunis ja lumi miltei kaikissa olomuodoissaan tuo valoa luontoon. Ja kun täällä liki arktisilla alueilla eletään, lumen kasveja suojaavalla vaikutuksella on suuri merkitys. Viime talvena saimme kokea, miten käy, kun vesisateiden jälkeen pakkanen hyytää lumettoman maan.


Täällä etelärannikolla talvi koostuu usein harmaista loskasäistä. Jos lunta sataakin, katujen ja teiden suolaus muuttaa sen pian ällöttäväksi mössöksi, jota säästöjen vuoksi ei kuitenkaan mihinkään pois aurata. Siinä märässä loskassa tarpominen ei paljon mieltä ylennä. Käy kulku sitten jalkaisin tai kumipyörillä. Niinpä toivoisin talvella pikkupakkasia ja jonkin verran lunta.

 
En ole talvi-ihminen, mutta kun kerran täällä neljän vuodenaikojen maassa elän, olkoon talvi sitten mieluummin kunnon talvi. Marraskuusta helmikuuhun ja maaliskuussa voisi kevät viimeistään saapua. Mieluummin maksimissaan kymmenen asteen pakkasia, jotta ulkona on mukava lenkkeillä. Luntakin sen verran sopivasti, että voi puhua hangista. Ei kuitenkaan jatkuvia ja sankkoja lumisateita, jolloin omakotiasukkina joutuisi monta kertaa päivässä kolaamaan kulkuväyliä auki. Vaikka voi sen kolaamisenkin ottaa kuntoilun kannalta. Vastineeksi kesäisille mullan kärräyksille.


Kuvat on metsälenkiltä, joka tehtiin Ukkokullan kanssa. Oli siinä taas kuvaamisessa haastetta, kun joka ikisen objektiivin läpi sihtailun jälkeen sain hölkätä jossain kaukaisuudessa kulkevan Ukkokullan kiinni. Tietämättään Ukkokultani laittaa minut harrastamaan intervallilenkkeilyä. Jokaisen pysähdyksen jälkeen reipas puolison kiinniotto metsäpolulla nostaa mukavasti sykettä. Pitkään aikaan ei olla metsäreittejä käytykään kiertämässä. Hetken aikaa muistan taas, miksi niin ei ole tehty. Ainakaan kameran kanssa. Hölmö minä yritän aina yhdistää kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvaus ja lenkkeily Ukkokullan kanssa ei sovi yhteen, ei.
 

33 kommenttia:

  1. Niin kyllä lenkillä kuvaamisessa on parasta olla yksin, mulla on tuo koiruus kyllä mukana useimmiten, siinäkin on omat hankaluutensa kuvata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on koirankin kanssa hankala kuvata, ellei sitä laita kiinni johonkin puuhun. Olen joskus Juusoa kävelyttäessäni yrittänyt samalla ottaa kuvia, eikä se oikein onnistu. Juuso kiskoo ja tempoo milloin mihinkin suuntaan, eikä taatusti istu rauhallisena odottamaan, että saan kuvat otettua. Tulee tärähtäneitä kuvia, jos ylipäätään mitään kuvia saa otettua.

      Poista
  2. Mä olen huomannut, että ihmiset stressaavat säästä ja vuodenajoista ihan kamalasti. Tosiaan, kun niihin ei voi vaikuttaa. Itse olen sellainen ympäri vuoden -ihminen. Rakastan asioita, jotka tekevät jokaisesta vuodenajasta omanlaisensa. Tottakai minuakin ärsyttää ruma loskakeli, mutten takerru siihen vaan annan huomioni jollekin muulle piirteelle, joka marraskuussa minua viehättää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytit hyvin sen, mitä tässä yritin sanoa eli turha stressata sääasioilla itseään ja muita, kun niille ei mitään voi. Parempi yrittää löytää positiiviset puolet ja ottaa niistä ilo irti.

      Poista
  3. Voi ihmettä, eihän teillä ole siellä lunta paljonkaan! Täällä Savossa eilen pyrytti lunta taas lisää ja illalla olikin melkoinen myrsky - ei puhettakaan että olisi ulkotulia voinut laittaa adventin kunniaksi.
    Me ei olla ukkelin kanssa vielä yhtään luontoretkeä tehty tänä syksynä/talvena vaikka on puhetta ollut. Samanlaista se olisi kyllä meilläkin, juuri sitä intervallilenkkeilyä vaikka ei kamera mukana olisikaan ;) Nyt ei pysty metsään enää menemään, on tuota lunta sielläkin niin paljon.
    Enemmän minäkin olen niitä kesäihmisiä, mutta onneksi tuo joulu sattuu juuri pimeimpään aikaan ja heti joulun jälkeen voi alkaa odottelemaan kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuun alussa satoi lunta 30 senttiä parissa päivässä. Sitten tuli plussakelit ja vesisateet ja lumi lähti. Nyt on ollut pikkupakkasta ja siellä täällä jokunen lumihiutale. Kova myrskytuuli meilläkin oli eilen, mutta lunta se ei tuonut.
      Lumettomassa metsässä on kiva kulkea. Neulasten pehmentämä polku jalan alla ja upea hiljaisuus.

      Poista
  4. Jep. Minusta on ihanaa asua maassa jossa vuodenajat ovat erilaisia. Vaikka talvi nyt on ehkäpä vähän pitkänlainen, mutta silti. Elikkäs kyllä sitä oikeaa talvea toivoo :)
    Kuulostaapa samalle touhulle kun meillä isännän kanssa lenkkeily. Aina olen jäljessä ja pitää sitten kiriä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa suomalaiset miehet olla enimmäkseen samasta puusta veistettyjä. Kiva kuitenkin, että lähtevät kaveriksi lenkille. Kaksin on mukavampi.

      Poista
  5. Teillä isäntä on keksinyt emännälle mainion kunnonkohottamis konstin;-) Meillä miehet harrastavat äiti agilitya. Tarkoittaa sitä, että joudun heidän kanssa todella pahoihin paikkoihin. Meillä ollaan talvi ihmisiä. Silloin voi tehdä kaikkea kivaa mitä kesälle ei voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras olla kertomatta agility-vaihtoehdosta Ukkokullalle. Hän nimittäin ei ole vielä sitä keksinyt. Muuten olisin varmaan joutunut raivaamaan tieni läpi sen tiheääkin tiheämmän kuusikon, joka retkellämme ohitettiin.

      Poista
  6. Very beautiful nature photos!!! :)

    VastaaPoista
  7. Kauniita kuvia ja tunnelmaa. Lunta tai ilman on minulle ihan sama, kunhan ei sada vettä tai ole muuten utuinen ilma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vesisade kyllä pilaa ulkoilun tehokkaasti. Ja monta muutakin asiaa.

      Poista
  8. Kirjoitat asiaa!!!! Minä en tykkää lumesta, koska lumityöt ovat niin raskaita, mutta... Mitään sille en voi, että lunta sataa, joten positiivisia asioita pitää miettiä, ettei elämä olisi yhtä marinaa.

    Upeita kuvia olet ottanut ja intervallilenkkeily on kuulemma kaikkein tehokkainta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intervallilenkkeily on tosi tehokasta. Hölkkäsin pitkin polkua hullun lailla. Jälkikäteen mietin, että yhtä hyvin olisin voinut jäädä metsään kuvaamaan. Ehkä toisen kerran.

      Poista
  9. En ole talvi-ihminen, mutta lunta voisi tosiaan olla sen verran, että maa olisi valkoinen.

    Hienoja kuvia luontoretkeltänne! Vähän noin retkeily menee meilläkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tehdä seuraavalle retkelle eväät mukaan. Saa ainakin kuvattua sen aikaa, kun Ukkokulta juo kahvia. Luulisin.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Juu, kun kerran on talvi, olkoon se kunnollinen lumineen ja pakkasineen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, välimuodot ovat usein hankalia.

      Poista
  12. Ei ihme, että sait juosta kovaa miestäsi kiinni. Noita kuvia ottaessa olet varmasti joutunut makaamaan maassa. Hienoja kuvia olet saanut yhteiseltä metsäretkeltänne.
    Niin se on, että kuvausreissut ovat erikseen ja miehen kanssa samoilut erikseen. Sitten kaikki ovat tyytyväisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkässä liitossa monenlaiseen on jo tottunut ja joustoa löytyy puolin ja toisin. Silti ihmettelen, miksen lähde yksin kuvausreissuille - toki niin joskus teenkin. Kimpassa on vain niin paljon mukavampi kulkea.

      Poista
  13. Tykkään kovasti näistä kuvistasi, ihan erityisesti marjakuvista!

    Oletpa onnekas kun saat ukkokultasi lenkille mukaan, mistä ihmeen napista sitä oikein pitää painaa :)Ja vielä bonuksena tulee intervalliliikuntaa.

    Sopeudun mielestäni hyvin kaikkiin vuodenaikoihin. Kovista hellekesistä vähiten tykkään, se tarkoittaa sitä että lämpötilat nousevat hellelukemiin.
    Näistä loppusyksyn keleistä suorastaan nautin, lunta toivon valoisuuden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se Ukkokullan liikkeelle motivoiminen aina niin helppoa ole. Tänään viimeksi lähdin lopulta yksin ulos. Kaksin on kuitenkin mukava kulkea, kun samalla tulee juteltua monenlaisista asioista. Tulee vietettyä laadukasta parisuhdeaikaa.

      Poista
  14. Totta niin mitä sanoit tuosta positiivisesta asenteesta, kyllä se meistä itsestä on kiinni, miten säähän suhtautuu. Jokaisessa vuodenajassa on paljon ihanaa, ja kuinka poutapäivä tuntuukaan kivalta rankan sateen jälkeen, tai kuinka kiva on kuunnella sadetta sisällä lämpimässä,tehdä siitäkin kivaa. Minä kyllä odotan hiihtokelejä, ja lumiukkokin on jo tänä talvena tehty. Asenne ratkaisee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asenne ratkaisee oikeastaan ihan kaikessa. Ei ainoastaan suhtautumisessa säähän. Aina tosin ei vain jaksa olla positiivinen eikä löydä niitä hyviä puolia. Yrittää kuitenkin kannattaa aina.

      Poista
  15. Neljä vaihtuvaa vuodenaikaa on mielestäni ehdoton rikkaus. Olen osan elämääni asunut Kyproksella ja voi juutas sitä talven ikävää! Meihin on kai koodattu neljän vuodenajan eläminen. Ajatteles - aina on jotain mitä toivoa, vaikka vain lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot juuri, kuten kerran kuulin radiossa erään Kanarialta Suomeen takaisin muuttaneen naisen puhuneen. Hän sanoi, että alkuun oli kiva, kun oli lämmintä. Vähitellen varsinkin kesän kuumuuteen kyllästyi. Ehkä me kaipaamme liian usein jotain muuta sen sijaan, että yrittäisimme löytää hyvät asiat siitä, mitä meillä jo on.

      Poista
  16. Meillä näyttää hyvin samanlaiselta. Lunta hitusen, eipä paljon anna pakkassuojaa kukille. Aamulla oli 9 astetta pakkasta ja nyt näyttää +2. Jotenka tuo hitunen lumipeite häipyy, tulee lossakko/kurakeli.
    Mä tykkäisin että olis vähän lunta, pakkasta mutta ei 25 asteen.
    Lumi valaisee tota maisemaa kummasti ja pihavalotkin näyttävät joltakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin oli aamulla -9, joka tuntui aika kalsalta. Mieluummin kuitenkin pikkupakkasta, kuin vesisadetta ja pluskelejä näin marraskuun vaihtuessa joulukuuhun.

      Poista
  17. Minä olen joka vuoden ajan ihminen ja nautin myös talvesta. Eilen oli ihana, aurinkoinen pakkaspäivä ja tehtiin koiran kanssa pitkä kävelylenkki. PS Tykkään myös lumitöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli tosiaankin hieno ulkoiluilma. Minäkin tykkään lumitöistä siihen saakka, kun lumelle kohtuudella löytyy sijoituspaikka. Kun lunta tulee usein ja valtavasti, vallien päälle ei enää jaksa lunta nostaa ja kuljetusmatkat pitenevät. Jos vielä lumi on raskasta nuoskalunta, alkaa vitsit meikäläisellä olla vähissä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!