sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Leipomuksia itselle ja muille


Valkoinen ritarini senkun kaunistuu. Ensimmäisestä vanasta on kolme kukintoa avoinna ja yksi viittä vaille. Toinen vana tunkee itseään ensimmäisen vanan kukkien keskelle ja kolmannesta vanasta pilkistää valkoista kärkeä. On se vaan niin kaunis. Huomaan iltaisin katseeni pysähtyvän amarylliksen kauneutta ihailemaan kerran jos toisenkin.


Jo monena vuotena olen ajatellut, että voisin hyvin jättää piparien leipomisen väliin. Lasten kanssa piparitalkoot oli kiinteästi joulun odotukseen liittyvä traditio. Piparit myös katosivat tehokkaasti niin isoihin kuin pieniinkin suihin. Osa hävisi jo taikinana. Muistan omastakin lapsuudesta, miten houkuttelevaa oli upottaa lusikka viileässä odottavaan piparitaikinaan. Omatkin lapseni saivat taikinaan kunnollisen kraatterin aikaan kuvitellen ehkä, etten sitä huomaisi. Nyt on toisin. Loput viimevuotisista joulupipareita söimme kuukausi sitten. Oikeastaan juuri noita lokakuussa syötyjä pipareita muistellen päätin sittenkin tehdä pienen taikinan ja pyöräytin sen pipareiksi. Taikinan mausteinen tuoksu on vastustamaton. Piparit maistuvat ihanilta vaikkapa sinihomejuuston kanssa myös joulun jälkeen. Ei ollut iso homma. Olen tyytyväinen, että siihen ryhdyin.


Taatelikakku on kuulunut meidän jouluun iäisyyden. Miksiköhän sitä ei juuri muulloin tule leivottua, vaikka se maistuu hyvältä ja kestää mainiosti säilytyksen. Maku vain syvenee ja paranee.  Taatelikakkuja olen leiponut myös sukulaisille ja ystäville viemisiksi. Tänäkin vuonna lupasin viedä äidille taatelikakun ja pari kakkua löytää tiensä toisiin koteihin.

Päätin vaihteeksi kokeilla uutta ohjetta. Sellaisen löysin Suvikummun Marjan blogista. Marja maustoi taatelikakkunsa Blossa 19 -glögillä. Minä laitoin madeiraa. Kakut onnistuivat hyvin ja maku on mukavasti kosteampi, kuin omalla vanhalla ohjeellani toteutettuna. Kiitos Marjalle hyvästä ohjeesta.




Perheemme joulupöytään kuuluu jälkiruokana aina viktoriankiisseli. Ohje on muistaakseni 80-luvun Kotivinkki-lehdestä (voi olla väärä muistikuva). Tarjotessani tätä jälkiruokana, moni on ihmetellyt, miksi sen nimi on kiisseli. Viktoriankiisseli on pikemminkin vanukas, oikeastaan riisipuuron hienompi, kylmänä syötävä versio. Ehkä nimi on aikanaan käännetty väärin ja jäänyt kiisselinä elämään. Lasten asuessa nyt omissa kodeissaan, emme syö yhteistä joulupuuroa. Siksi kätken toivomusmantelin viktoriankiisseliin.

Tänä vuonna emme syö yhteistä jouluruokaa laisinkaan. Niinpä tein viktoriankiisseliä pikkujoulujälkkäriksi. Kiisselin kyytipoikana voi syödä mitä tahansa marjasosetta. Meillä kiisselin kumppanina on aina kesällä pakastettuja mansikoita soseutettuna. Hyvää on, uskokaa pois! Alla ohje, jos joku haluaa kokeilla.

VIKTORIANKIISSELI

1 dl puuroriisiä
2 dl vettä
3½ - 4 dl maitoa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
yhden sitruunan mehu
(1 tl raastettua sitruunan kuorta)
2 liivatelehteä
2 dl kuohu- tai vispikermaa

Pane riisit kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Kun vesi on imeytynyt, lisää maito. Keitä puuroa kunnes riisit ovat kypsiä. (Älä keitä liian pitkään tai korkealla lämmöllä, jotta riisit eivät rikkoontuisi). Jäähdytä puuro täysin kylmäksi. Mausta se sokerilla, vaniljasokerilla ja sitruunamehulla. Jos käytät sitruunan kuorta, pese sitruuna ennen raastamista huolellisesti kuumalla vedellä.

Pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 min. Liota ne sen jälkeen kuumaan vesitilkkaan. Lisää liivateseos sekä lopuksi vaahdoksi vatkattu kerma puuron joukkoon. Kaada kiisseli lasikulhoon hyytymään. 

Tarjoa Viktoriankiisseli esimerkiksi mansikkakastikkeen kera. Soseuta mansikat tehosekoittimessa tai puserra ne siivilän läpi. Lisää hiukan vettä (pakastemansikat eivät kaipaa vettä) sekä halutessasi sitruunamehua ja sokeria.


Kauppaketjun ruokaohjelehdessä oli kuva hauskoista ja vähän erilaisista joulutortuista. Niitähän piti kokeilla. Helppoja tehdä, joskin hiukan sotkuisia. Ajattelin tehdä samalla ohjeella joskus suolaisia leivonnaisia, jolloin korvaan luumusoseen esimerkiksi maustetulla tuorejuustolla.


Tapiolassa runsas viikko sitten asioidessani kuljin kauppakeskus Ainoassa kukkakaupan ohi. Jo yhden kauniin amarylliksen omistajana en siltikään kyennyt menemään ohi, kun näin kaupassa komeita ritareita. Houkutus oli suuri huomatessani joukossa olevan myös vaaleanpunaisia. Muutama vuosi sitten minulla oli ihastuttava Rozetta-amaryllis, joka avautuessaan oli kuin tyllimekkoinen balettitanssijatar. Nyt niitä oli kukkakaupassa aivan edessäni, enkä todellakaan puolta minuuttia miettinyt, kun myyjä jo pakkasi minulle Rozettan kotiin tuotavaksi. Ei pääse puutarhahörhö kukkahimostaan eroon edes talvella. Eikä onneksi tarvitsekaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!


44 kommenttia:

  1. En ole ikinä tuollaisesta Viktorian kiisselistä kuullutkaan! Minä pidän kiisseleistä. Ne on helppo tehdä ja ovat hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiisselit ovatkin hyviä. Niitä keitän aika usein aamupuuron höysteeksi. Kuten sanoit, helppoja ja hyviä, varsinkin oman puutarhan marjoista.
      Viktorian kiisseli ei perinteinen kiisseli olekaan. Herkullista se on, kokeile vaikka.

      Poista
  2. Pipareista tulee hyvä joulumieli. Tänään minulla on laatikkopäivä: riisi ja ohra ovat kiehumassa ja teen porkkana-, maksa- ja lanttulaatikot jo valmiiksi pakastimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet ahkera, kun teet maksalaatikonkin itse. Porkkana- ja lanttulaatikot teen yleensä minäkin, mutta maksalaatikkoa harvemmin - vaikka siitä kovasti pidän. Jouluruokia kannattaa tehdä urakalla etukäteen. Säästyy viimehetken kiireeltä.

      Poista
  3. Viktoriankiisseli on tosi hyvää, pitäisikin tehdä sitä jo ennen joulua. Olen itsekin kovasti pohtinut tuota pipareiden leivontaa, se oli meilläkin aina joulukuun alun perinne, mutta viime vuosina pipareiden menekki on ollut vähäisempää. Hyvä idea on fiilistelyyn tehdä pienempi annos. Ohjelmassa on tälle päivälle taatelikakut, pitääkin kurkata tuo mainitsemasi resepti. Ensi viikon aikana leivontapajallani valmistuvat erilaiset leivät jouluajalle sekä pikkuleipiä ja pipareita (sait vakuuttuneeksi). Hedelmäkakut ja pullat ovat jo valmiina. Minäkin vien leivonnaisia lahjaksi, on mukavampi antaa syötäviä tuotteita, kuin kerätä ehkä tarpeetonta tavaraa ihmisille :). Hyvää toista adventtisunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, leivot leivätkin itse! Jonkun verran teen itse leipää ja sämpylöitä, mutta joulurepertuaariin se ei ole koskaan kuulunut. Torstaina etsin kaupasta joululimppua, vaan eipä sitä ollut. Silloin mietin, pitäisikö tehdä itse. Asia kuitenkin unohtui.
      Leipomukset ovat mukavia viemisiä. Työ vie monilta nykyisin niin paljon aikaa ja energiaa, ettei enää vapaa-ajalla jaksa ryhtyä leipomaan. Silloin tuliaiskakut ja -pullat ovat tervetulleita. Tavaraa kaikilla on riittämiin, ellei liikaakin.
      Puolikas piparitaikina on sopiva määrä. Jouluna ruokia on niin paljon erilaisia, ettei yhtä sorttia tarvitse kovin paljon.
      Hyvää 2. adventtia sinulle!

      Poista
  4. Itse en suuremmin enää pipareista välitä, mutta viisi lastenlasta takka sen, että leivon niitä tänäkin jouluna. Kakkuja sen sijaan en ole moneen vuoteen enää leiponut.
    Amaryllikset ovat upeita ja väreissäkin löytyy kivasti jokaiselle jotakin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille piparit ovat tärkeitä joululeivonnaisia. Muistan, kuinka omassa lapsuudessa niiden leipomista odotettiin kovasti. Oli hyvä idea valmistaa pieni taikina. Se riitti sekä tuomaan joulunalun tunnelmaa että määrällisesti muutamaan kahvipöytään lisukkeeksi.
      Rozetta on nyt avautunut vaaleanpunaiseksi kukkapilveksi. Todella kaunis.

      Poista
  5. Joulunaikaan on tosiaan vaikka mitä ihanuuksia tarjolla puutarhaihmisille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ajoimme tänään Marketanpuiston ohi ja huomasin siellä olevan ensi viikonloppuna joulumyyjäiset. Houkutus on suuri. Katsotaan, menenkö ja mitä sieltä lähtee kotiin.

      Poista
  6. Kyllä on kaunis tuo valakonen ritari, kauniit ovat kyllä muunkin väriset Ritarinkukat! Tulevalla viikolla piparin paiston alotan, miulla on monta paikkoo mihin niitä vien. Kaakut ja pikkuleivät myös on listalla. Karjalanpiirakat on ainuita leivonnaisia jotka jätän aaton aatolle. Viktorian kiisseli on hyvä jälkiruoka ja jo vanhoissa keittokirjoissa mainittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen ritari on ollut ihastuttava ja nyt parastaan laittaa vaaleanpunainen Rozetta.
      Karjalanpiirakat ovat varmasti sellainen tuliainen, joita moni toivoisi. Miten herkullisia ne ovatkaan lämpiminä. Sinulla on varmasti kunnon leivinuuni, josta piirakoiden kypsyessä leviää kotiin houkutteleva tuoksu.
      Viktorian kiisseli on ymmärtääkseni tullut Suomeen Englannista jo iät ja ajat sitten. Enpä ole tullut katsoneeksi, löytyykö sitä omista keittokirjoista, joita on yksi hyllyllinen. Nykyisin tulee ohjeet otettua joko netistä tai paljon käytettyjen ohjeiden kansiosta.

      Poista
  7. Herkullisen näköisiä leipomuksia :) Nam nam!
    Voisipa vaikka kokeilla tuota reseptiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viktorian kiisseli on herkullinen jälkiruoka. Voi sitä syödä pääruokanakin, kukas sitä estää. Sitä voi valmistaa myös ylimääräiseksi jääneestä riisipuurosta. Meillä riisipuuroa harvoin jää yli, joten kiisseliä varten täytyy aina vartavasten keittää omat riisit.

      Poista
  8. Enpä ole tainnut koskaan maistaa viktoriankiisseliä, taidanpa laittaa ohjeen muistiin ja kokeilla joku kerta. Meillä oli eilen lasten kanssa piparitalkoot. Ei niitä itse tule syötyä, mutta tuoksun takia niitä on kiva leipoa. Voi kun kaikki toisivatkin vain leipomuksia joululahjoiksi. Kynttilät ja lautasliinatkin tulee tietysti joskus käytettyä, mutta ihmeesti niitä on ainakin meille kertynyt nopeampaa tahtia kuin mitä on ehditty käyttää. Ihana tuo valkoinen amaryllis, varmaan Rozetastakin tulee yhtä kaunis avautuessaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piparitalkoot ovat kivoimpia juuri lasten kanssa. Siinä ohessa tulee juteltua kaikenlaista ja lapset tykkäävät päästessään leipomaan.
      Luultavasti äidiltäni olen oppinut tavan leipoa viemisiä toisillekin. Äiti toi ennen aina itse leipomiaan korvapuusteja, jotka maistuivat niin mahdottoman hyviltä. Nyt äiti ei jaksa enää leipoa. Eräs ystäväni ostaa pakastimeen raakaleivonnaisia ja laittaa niitä uuniin vieraille. Kaikkialle leviää vastaleivotun pullan tuoksu ja lämpiminä pullat maistuvat melkein kotona leivotuilta. Kokeile sinäkin.
      Rozetta on nyt täysin auki ja upea se on. Harmi, että päivä on tänään ollut kovin pimeä sisällä kuvaamisen kannalta.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa sinullekin!

      Poista
  9. Täytyy myöntää etten ole koskaan leiponut taatelikakkua, mieli tekisi kokeilla sillä tykkään sen mausta. Pitääkin googlettaa erilaisia ohjeita. Ritarinkukat ovat minunkin suosikkeja, ostin tällä kertaa leikkona sillä säilyvät maljakossa hyvinä todella pitkään. Tuo Rozetta on joskus ollut minullakin, väri on todella upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, jos vain taatelin mausta tykkäät. Marjan ohje on helppo ja herkullinen. Ohjeen määrällä sain kolme kakkua, joista kaksi vähän pienempää.
      Ritarinkukat ovat ihania. Rozettan kahden vanan kaikki nuput ovat nyt täysin auki ja se on upea. Jospa huomenna olisi valoisampi päivä, jotta saisin Rozettani kameralla ikuistettua.

      Poista
  10. Kiitos Suvi! Varsinkin taatelikakku vie kielen mennessään.

    VastaaPoista
  11. Herkullisen näköisiä leivonnaisia. Itse en leivo pipareita en paljon muutakaan kun olen yksin menen pojan perheen luokse viettämään joulua. Hyvää joulun odotusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden ihmisen taloudessa pärjää aika vähällä. Itse asiassa nykyisin kahdenkin ihmisen taloudessa. Vierasvaraa ja viemisiä varten on kiva leipoa.

      Poista
  12. Viktoriankiisseliä tein talouskoulussa joskus juurikin 80-luvulla! Yritin sitä ehdottaa miehelleni aikoinaan, mutta ei saanut kannatusta! Oma valkoinen amaryllis avautuu varmaan huomenna, se on kylläkin leikkokukkana. Ostin tarjouksesta! Tarkkailen näkyisikö tuota Rozettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että viktoriankiisseli on sinulle tuttu. Aika moni ei ole koskaan kuullutkaan siitä. Meillä viktoriankiisselistä tykkää kaikki, onneksi niin.
      Amaryllis on hieno leikkonakin. Nykyisin niitä jo alkaa olla kaupoissa myynnissä. Rozetta on kyllä oikea kaunotar.

      Poista
  13. Taidan jättää tänä jouluna piparit leipomatta, joulupäivinä niitä maistellaan ja sitten loput jäävät minun syötäväksi. Enkä tykkää kaulitsemisestakaan. Joskus olen tehnyt käsissäpyöriteltäviä piparipalloja, ovat helppoja tehdä.
    Ihana valkoinen amaryllis ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan piparien kanssa meilläkin käy. Kesällä kaivetaan varastot esiin ja syödään sitten homejuuston kera. Piparipalloja voisikin kokeilla. Kauliminen ei niin hauskaa ole minustakaan.

      Poista
  14. Amaryllikset ovat ihan parhaita joulukukkia.
    Taatelikakku kuuluu jouluun täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Yhtenä talvena joulukuun alussa ostamani amaryllis pukkasi yhden vanan vielä helmikuussa. Uskomaton kestävyys sillä yksilöllä.

      Poista
  15. Nam, nyt tuli kyllä vesi kielelle!
    Ja amaryllikset kuuluvat munkin jouluperinteisiin. Nuppujen avautumista on niin ihana seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun saisi tuoksut herkkujen kuviin. Vaikka useimmat tietävät joululeivonnaisten tuoksut jo omasta lapsuudestaan.
      Joulutähti on kuulemma suosituin joulukukkanen suomalaisten mielestä. Tuleekohan amaryllis kakkosena?

      Poista
  16. mitä makoisia herkkuja oletkaan jo tehnyt, tosi järkevää, itse en vaan koskaan saa tehdyksi mitään leivonnaisia tai ruoksia etukäteen, vasta ihan joulun alla aloitan puuhailut keittiössä..toisaalta niin on ollut yli 40 vuotta, nythän olen tosiaan eläkkeellä ja varmaan voisinkin hieman muuttaa asianlaitaa!
    viktoriakiisselin tyyppistä riisihyvää olen tehnyt aika ajoin, hyvin sopii joulun aikaan jälkkäriksi. meil aattoaamuna perinteinen kaurapuuro mantelilla ja illalla tarjolla karpalokiisseliä.
    valkoinen ritarinkukkasi todellinen kaunotar ja mitä ilmeisemmin myös Rozetta-amarylliksestä tulee viehko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän jakaa tehtävät pidemmälle aikavälille, jotta niistä ei synny stressiä. Monet jouluruoat voi valmistaa etukäteen, mikä helpottaa kummasti.
      Meillä syödään arkiaamuina kaurapuuroa, joten siksi joulun aikaan jotain muuta.
      Rozetta on nyt upeimmillaan. Kunpa tulisi vähän valoisempia päiviä, jotta kuvaaminen onnistuisi paremmin.

      Poista
  17. Minäkin olen päättänyt jo monenna vuonna jättää joulupiparit leipomatta, mutta niin vaan tänäkin vuonna tein taikinan! Taatelikakku on minun lempparini ja aina teen sellaisen, vaikkei se oikein miesväelle maistukaan. Upeita kakkuja olet loihtinut! Ja ritarinkukkia on vaikea vastustaa, valkoinen taitaa olla monen puutarhaihmisen suosikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä leivotaan sen verran harvoin kuivakakkuja, että joulun taatelikakku kelpaa miehillekin. Tämä Suvikummun Marjan ohjeella tehty kakku on erityisen maukas.
      Valkoinen ritari on kaunis, vaikka minulle kyllä kelpaa muutkin värit.

      Poista
  18. :)vai tyllimekkoinen tanssijatar.) !!
    Odotan innolla sen kukan aukeamista;)
    Taatelikakku on hyvää,ja maku todella paranee..ja syvenee..
    Tuota jälkiruokaa olen joskus työelämässä syönyt,ja on herkkujen herkku:)).
    Niin ehkä omatekoinen "muistiainen " on sittenkin toivotuin ,monelle,...
    Tätä ei tietenkään sais kirjoittaa,näin joulun alla:(,mutta ne kakut ja leipomiset joita tein..hyvistä aineista ja rakkaudella leipomiseen,ja antaessaan..antoin vääärille ihmiselle kun sain moitteet:luuletko etten ite osaa leipoa :((,se särki minun leipomis antajan -ilon.Se että leipomiseni olivat heidän mielestä huonot kelpaamattomat....
    Ilolla luen ja lämmöllä teidän ihania jouluisia tarinoita,,ja ehkäpä saan pikku ilon tunteekin sisimpäänn..kyllä minä joskus vielä rohkenen...
    Kiitos Between!
    jk anteeksi surullinen kirjoitukseni"
    Mukavaa ja ihanaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kyllä joulun alla saa kirjoittaa, mikä mieltä painaa. Sinulle on sanottu todella rumasti ja ajattelemattomasti. Ehkä sanojalla on ollut omia ongelmia, jotka hän tahtomattaan purki sinuun. Kaikki ihmiset eivät aina osaa asetella sanojaan nätisti, vaikka niin tarkoittaisivatkin. Minullekin kerran eräs ihminen tokaisi lahjakortin saatuaan, että kuvittelenko hänen olevan köyhä. En kuvitellut, ajattelin hänen lahjakortilla voivan ostaa jotain tahtomaansa ihan itse.
      Mukavaa, että toisten jutut tuottavat sinulle iloa. Täällä puutarhablogeissa on valtavasti hyvää tahtoa ja ymmärrystä. Se on sinullekin tarkoitettu.
      Toivon sinulle paljon rohkeutta ja sylin täydeltä iloa. Mukavaa joulun odotusta sinulle Liisa!

      Poista
    2. Kiitos Between!Olet kultainen:)

      Poista
  19. Ihania jouluherkkuja! Tosi kaunis tuo valkoinen amarylliksesi, ja kiva nähdä, miltä tuo vaaleanpunainen näyttää avattuaan nuppunsa. Se on varmasti upea kukkiessaan. Tunnelmallista joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu!
      Vaaleanpunainen Rozetta on valkoistakin upeampi runsaine kukintoineen. Laitan siitä kuvia, kunhan ehdin päivänvalossa sitä kuvaamaan. Pian alkaa jo olla kiire, sillä lämpimässä kukat lakastuvat nopeasti.
      Samoin sinulle valoisaa joulun odotusta!

      Poista
  20. Taatelikakku on suurta herkkua. Painavaa ja täyteläistä. Mieluusti sen ostan esim. myyjäisissä. Se on ainutlaatuinen juttu jouluun. Kuten kyllä piparitkin. Me ollaan tehty semmosia pitkiä piparitikkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät piparitikut ovat minulle uusia asia. Täytyypä tutustua aiheeseen.
      Tulevana viikonloppuna on monenlaisia myyjäisiä ja joulumarkkinoilta, joilta voikin hankkia joulupöytään itse tehtyjä herkkuja.

      Poista
  21. Ei tosiaan kukkahörhöt pääse talvellakaan ulos kaupoista ilman kukkia, niin totta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukista on tosi paljon iloa ja terveellisiäkin ne ovat. Oikeaa sielunravintoa.

      Poista
  22. Ihanat amaryllikset niin jutun alkajaisiksi kuin lopuksikin <3 Piparkakut aurajuustolla ovat suurta herkkua myös meidän perheessämme. Tätini opetti minut syömään niitä kun olin aivan pieni, ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Niin makoisa yhdistelmä se on. Kiitos viktoriankiisselin ohjeesta, nappasin sen talteen.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!